Te jotka kiellätte Jumalan ja iankaikkisen elämän.
Miksi ette usko?
Miksi ette hyväksy riemua ja iloa elämäänne?
Kaikki tarvittavat todisteet Jumalan
olemassaolosta ovat suoraan silmienne edessä.
Miksi kiellätte ne?
Ei teidän tarvitse kuin myöntää syntisyytenne ja
ottaa Jeesus sydämmeenne.
Saavutatte kaiken todella elämässä tärkeän ja
kuolemattomuuden ja elämän paratiisissa!
Miettikää seuraavia asioita!
mitä on:
-rakkaus
-se hyvä ääni sisällämme, joka meitä neuvoo
-se paha ääni, jonka tottelemisesta lopulta tulet
kärsimään
-omatunto
-kaikki tuhannet ihmeteot, kielilläpuhumiset,
parantamiset, kirkossa pyörtymiset(Nokia).
-Raamatun kaikki ennustukset pedon merkeistä ja
tulevaisuuden sodista, jotka lienevät jo
kivenheiton päässä?
Mitä me voitamme laupeudella, rakkaudella, toisen
auttamisella, myötätunnolla...?
Entä mitä vihalla, kateudella, haureudella,
varastamisella...?
Nykyään jokapaikassa ihmiset levittävät omia
uskomuksiaan ja media paheita, mutta uskovaiset
ovat sitä ainoaa ryhmää jota alennetaan ja
arvostetaan yhä entistä vähemmän tässä turmioon
syöksyvässä maailmassa. Miksi näin? Miksi
uskovainen ihminen on kaikkien keskellä se vainon
kohde? Onko se kateutta siitä, että heillä on
jotain mitä itsellä ei ole?
Tuli mieleen yllättäen seuraavaa:
Onko ihmisille pelottavin vastustaja se joka
taistelee ilman aseita. Kuinka maailmassa on aina
käynyt niin, että ilman aseita taistelevat
pyhimykset, hyvyyden sanansattajat, saavat lopulta
kurjan kuoleman osalleen, vaikka eivät ketään
lyöneet!
Mikä logiikka piilee ateismissa? Kertokaa en
ymmärrä? Ollakko sitä "viisas" kun ei usko
humpuukkiin nimeltä uskonto. Pah.
Elättekö elämänne "viisaana" ja samalla pelkäätte
kokoajan kuolemaa ja että itselle tapahtuu jotain.
Siunausta kaikille!
Miksi ette usko?
Miksi ette hyväksy riemua ja iloa elämäänne?
Kaikki tarvittavat todisteet Jumalan
olemassaolosta ovat suoraan silmienne edessä.
Miksi kiellätte ne?
Ei teidän tarvitse kuin myöntää syntisyytenne ja
ottaa Jeesus sydämmeenne.
Saavutatte kaiken todella elämässä tärkeän ja
kuolemattomuuden ja elämän paratiisissa!
Miettikää seuraavia asioita!
mitä on:
-rakkaus
-se hyvä ääni sisällämme, joka meitä neuvoo
-se paha ääni, jonka tottelemisesta lopulta tulet
kärsimään
-omatunto
-kaikki tuhannet ihmeteot, kielilläpuhumiset,
parantamiset, kirkossa pyörtymiset(Nokia).
-Raamatun kaikki ennustukset pedon merkeistä ja
tulevaisuuden sodista, jotka lienevät jo
kivenheiton päässä?
Mitä me voitamme laupeudella, rakkaudella, toisen
auttamisella, myötätunnolla...?
Entä mitä vihalla, kateudella, haureudella,
varastamisella...?
Nykyään jokapaikassa ihmiset levittävät omia
uskomuksiaan ja media paheita, mutta uskovaiset
ovat sitä ainoaa ryhmää jota alennetaan ja
arvostetaan yhä entistä vähemmän tässä turmioon
syöksyvässä maailmassa. Miksi näin? Miksi
uskovainen ihminen on kaikkien keskellä se vainon
kohde? Onko se kateutta siitä, että heillä on
jotain mitä itsellä ei ole?
Tuli mieleen yllättäen seuraavaa:
Onko ihmisille pelottavin vastustaja se joka
taistelee ilman aseita. Kuinka maailmassa on aina
käynyt niin, että ilman aseita taistelevat
pyhimykset, hyvyyden sanansattajat, saavat lopulta
kurjan kuoleman osalleen, vaikka eivät ketään
lyöneet!
Mikä logiikka piilee ateismissa? Kertokaa en
ymmärrä? Ollakko sitä "viisas" kun ei usko
humpuukkiin nimeltä uskonto. Pah.
Elättekö elämänne "viisaana" ja samalla pelkäätte
kokoajan kuolemaa ja että itselle tapahtuu jotain.
Siunausta kaikille!
Vastaukset 35
Vanhimmat
"Miksi ette usko?"
Ihmettelee ja kysyy Vesku .....
"mutta uskovaiset
ovat sitä ainoaa ryhmää jota alennetaan ja
arvostetaan yhä entistä vähemmän"
... antaakseen ihmettelyynsä itse yllä olevan
vastauksen.
"Miksi
uskovainen ihminen on kaikkien keskellä se vainon
kohde?"
Kyllä minun käy sinua sääliksi Vesku parka.
Uskallatko sinä ilman turvamiehiä edes
ruokakaupassa käydä?
Tällä hetkellä ei minulla juurikaan ole muuta
pelättävää kuin oman ajatukset jotka lähtevät
omasta sydämmestä.
Mitä onkaan uskonto minulle tuonut?
Kaiken arvokkaan. Ja pelot sitä vastoin ovat
poistumassa.
Te voitte etsiä ja löytää tekstistäni
epäjohdonmukaisuuksia, asiavirheitä mutta sanomani
tulee aina pysymään samana.
"Tällä hetkellä ei minulla juurikaan ole muuta
pelättävää kuin oman ajatukset jotka lähtevät
omasta sydämmestä."
Olen pahoillani, olen ymmärtänyt väärin.
Edellisessä viestissäsi oli varmaan
painovirhepaholainen iskenyt, kun olin
lukevinani, että olet uskovaisena ateistien
organisoiman vainon kohteena. On todella
lohdullista kuulla, ettei näin olekaan, vaikka
omat ajatuksesi vielä pelottavatkin sinua.
"Te voitte etsiä ja löytää tekstistäni
epäjohdonmukaisuuksia, asiavirheitä mutta
sanomani
tulee aina pysymään samana."
Asenteesi on kohdallaan. Onne valitsemallasi
tiellä.
Olemme tässä yhteiskunnassa pahan ympäröimänä jos
saan näin karskisti sanoa. Asia mikä pelottaa on
että oman sydämen pahat houkutukset hyväksyvät
ympäröivästä pahuuden haaremista jotain itseensä.
Näin tunnen vielä melko uutena uskovaisena.
Olemmehan mekin syntisiä ihmisiä.
Miksi tahdot etsiä uskovaisten ihmisten
heikkouksia ja lannistaa heitä?(Vai
tahdotko?kerro)
Eikö ole päinvastoin iloista nähdä ihmisten elävän
onnellisena ja elämänriemuisena?
Ei varmasti ole onnellista elämää kun ajattelee
muista vain pahaa ja tavoitellessaan vain omaa
parastaan.
Osasin odottaakin katkeruuden ja vihan vyöryä
aloittaessani "työni" näillä foorumeilla.
"Miksi tahdot etsiä uskovaisten ihmisten
heikkouksia ja lannistaa heitä?"
Miten minusta tuntuu, että sinun keskustelun
avauksesi oli juuri sellainen. Kerroit, kuinka
juuri sinä uskovaisena olet oikeassa ja esittelit
innolla niitä lukemattomia vikoja, joita tiedät
ei -uskovissa lajitovereissa olevan.
Minulla ei ole mitään erikoista "tarvetta" etsiä
kenenkään heikkouksia saatikka lannistaa niinkuin
sinun kutsumustyöhösi kuuluu. Toki myönnän, että
provosoivat "anteeksirumasana" paskanjauhajat,
kuten mm. jumalankuvatus, hevoinen, juudas ja
siunauksien silmilletyrkyttäjät saavat ajoittain
ärsyyntymiskynnykseni ylitettyä. Asiallisia
uskovaisia ja ei -uskovaisia keskustelijoita on
vain nykyisin valitettavan vähän tällä
palstalla.
Ja asiattomana huomautuksena sinulle Vesku, oman
elämänkatsomuksen erinomaisuuden ja muiden
vastaavaan vähättely ei ole asiallista
keskustelua. Kysymykset, "miksi olet niin
helvetin tyhmä, ettet usko", aiheuttavat
valitettavasti enemmän negatiivista palautetta
kuin "sanomaasi" ylistäviä spontaaneja
aplodivyöryjä. Mutta sehän on kait tarkoituksesi,
että saisit vahvistusta "vainoprofetioden"
toteutumiselle.
Omalta osaltani joudun kuitenkin tuottamaan
sinulle pettymyksen, minua ei lahkosi toiminta
häiritse tai kiinnosta niin paljoa, että
katsoisin tarpeelliseksi aloittaa laaja- tahi
kapeamittaisiakaan vainoja lahkoasi tai sinua
vastaan. Mutta sovitaan, että minä kuitenkin
leikisti vainoan, niin saat paremmin nukuttua
yösi.
"Eikö ole päinvastoin iloista nähdä ihmisten
elävän onnellisena ja elämänriemuisena?"
ON, tämän voin allekirjoittaa vilpittömin mielin!
Tasapainoinen ihminen, oli se tasapaino
saavutettu sitten uskon tai muuten vain elämästä
nauttimisen kautta, tuottaa myös ympäristölleen
iloa. Tälle palstalle kirjoittaneista
uskovaisista tulee ensimmäisenä mieleen
nimimerkki Iiwari. Hän ei pelännyt vainoja, ei
omia ajatuksiaan, ei tyrkyttänyt "totuuttaan", ei
loukannut ketään ja hyväksyi myös omastaan
poikkeavia elämänkatsomuksia & mielipiteitä ja
ei -uskovaisista nimimerkki Arethusa, johon
pätevät samat perustelut. T
"Ei varmasti ole onnellista elämää kun ajattelee
muista vain pahaa ja tavoitellessaan vain omaa
parastaan."
Siksikö et ole onnellinen? Jos minua
tarkoitat,olen ainakin omasta mielestäni,(vaikka
sateella olenkin tyytyväinen, kun naapurissakin
sataa), pyrkinyt pääosin pitämään ajatukseni
ihmisistä ja elämästä positiivissävytteisinä.
Mutta sinulla on ehkä minusta parempaa sisäpiirin
tietoa. Kerro toki jos näin on.
"Osasin odottaakin katkeruuden ja vihan vyöryä
aloittaessani "työni" näillä foorumeilla."
Ensinnäkin olet saanut varmaan kolmisen vastausta
viestiisi, joten se siitä vyörystä. Toisekseen
kukaan ei ole sinulle katkera tai vihainen. Tämä
on pelkkä anonyymien keskustelupalsta. Koita nyt
hyvä ihminen pitää palanen todellisuuttakin
mukana elämässäsi.
Ystävyydellä: Tupakkamies
Yritän keskustella ihmisten kanssa hyvässä
ymmärryksessä eikä minulla ole henkilönä mitään
sinua vastaan. Herjasinko sinua?
Olen vastaan pahaa ja vääryyttä, en sinua.
Aistin kirjoituksistasi selvän äreyden ja siksi
laitoin otsikoksi "tuttuuko pahalta?".
En sillä tarkoittanut että pitäisin sinua
"tyhmänä" tai muuten huononpana.
Itse olet tuonut ilmi käsityksesi minusta. Olen
mielestäsi varmaan ylimielinen, päänsä sekoittanut
muiden arvostelija.
En viitsi tätä keskustelua pidemmin jatkaa, ei se
johtane mihinkään.
"Yritän keskustella ihmisten kanssa hyvässä
ymmärryksessä"
Rehellisesti, keskusteluko onkin vilpitön
tarkoituksesi? Etkö olekaan "töissä" näillä
foorumeilla, kuten mainitsit?
"Herjasinko sinua?"
Herjaaminen on lievä ilmaisu, vainoaminen on
lähempänä totuutta :-). No vakavasti puhuen,
taisi sinulla pientä herjausyritystä olla.
"Olen
mielestäsi varmaan ylimielinen, päänsä
sekoittanut
muiden arvostelija. "
No kieltämättä pieni eheytyminen ei tekisi
pahaa :-).
"En viitsi tätä keskustelua pidemmin jatkaa, ei
se johtane mihinkään."
Olen pahoillani, ettet saanut minua
käännyttettyä. Olen toki "potilaista" vaikeimmin
sairastuneista päästä, joten älä lannistu.
Parempaa metsästysonnea jatkossa.
...voin noutaa sädekehäni ;-)
Tasapaino ja onnellisuus ovat välillä
koetuksella, mutta "karavaani kulkee ja koirat
haukkuu" vai miten se sanonta taas menikään.
Ehkä tämä paikka (luetaan palsta, Suomi, maailma
tai what ever)olisi parempi ilman näitä hörhöjä,
joita molemmista tai paremminkin kaikista
leireistä löytyy. Mutta minkäs teet - kaikki
eivät ole yhtä hienoja ihmisiä kuin me ;-)
Muuten Tupakkamies - tiesitkö, että "tupakointi
vaarantaa terveytesi"?
Hienoa huomata, että olet toipunut palstalla
saamastasi "korvasyyhystä" ja olet palannut aina
niin käännyttävien kommenttien muodossa meitä
ateistiparkoja vainoamaan ;-)
"....voin noutaa sädekehäni ;-)"
Valitettavasti sädekehät ovat kovasta kysynnästä
johtuen päässeet loppumaan, mutta muutamat sarvet
olisi vielä jäljellä ;-).
"Mutta minkäs teet - kaikki
eivät ole yhtä hienoja ihmisiä kuin me"
Niin, evoluution tuloksissa olisi kyllä
allekirjoittaneenkin kohdalla paljonkin
toivomisen varaa, mutta ehkä geeniteknologia tuo
tullessaan pelastuksen.
"Muuten Tupakkamies - tiesitkö, että "tupakointi
vaarantaa terveytesi"?"
Tiedän, siksi aktiivinen tupakanpolttoni
loppuikin reilu pari vuotta sitten.
Nautintoaineet saastuttavat kehoani nykyisin vain
nestemäisessä muodossa.
Jaksamisia
...syyhy korvassa kuin jossain muualla - helpompi
raapia ja selittää vaimolle! (vanha viidakon
sananlasku)
Ilo kuulla tupakanpolttosi loppumisesta -
tupakoinnin vastustajana olen fundamentalisti -
mutta toisaalta jo joku polttaa niin polttakoon.
Jos sinulta ovat sädekehät päässeet loppumaan
niin minulta ovat loppuneet järkevät ja kantaa
ottavat ajatukset - toivottavasti evoluutio tai
geenitekniikka luo niitä lisää.
Tupakkamies, kun menit kehumaan tuota nynnyä
Arethusaa. Halusin hävittää hänet, koska tuntui
kuin olisin luonut virtuaalipersoonallisuuden,
joka ei enää muistuttanut itseäni, minä kun olen
melkoisen itsekeskeinen ja ilkeäkin henkilöä.
Viime aikoina olen huomannut että minulla on
ollut ikävä häntä. Olisiko niin, että hän onkin
parempi minäni, jossa todella on kehittämisen
varaa?
Ehkä palaankin tällä nimimerkillä, ja yritän
käyttäytyä kamalan kiltisti ja mukavasti.
Iiwarille: MISSÄ sinä olet viime aikoina
piileksinyt? Jos kaikki järkevät uskovaiset
häviävät palstalta, niin muutun kammottavaksi
hirviöksi, joka armotta käy kaikkien kimppuun.
Ettäs tiedät, sinulla on velvoitteitakin.
...taas olen. Latuni on kulkenut Viipurin,
Leicesterin ja Barcelonan kautta koto Suomeen ja
huomenna taas Tallinnaan.
Välillä olen kurkkinut palstaakin, mutta viime
aikojen tyhjentäviin ja syvällisiin
keskusteluihin ei ole ollut mitään lisättävää.
Ei se sinun tyylisi ole paljoakaan muuttunut
vaikka muidenkin najadien nimiä olet käyttänyt.
Ihmisen on aika vaikea olla muuta kuin on - tai
ainakin se on raskasta.
Enpä minä täältä palstalta kai minnekään katoa:
työkiireet, keskustelujen aiheet ja omat
fiilikset eivät vain aina salli ahkerampaa
kirjoittelua. Toivottavasti joku muukin saa
pidettyä sinut kilttinä - muuten velvoitteet
voivat käydä liian raskaiksi.
Niin kirjoitan vielä kun jäi vielä kaivelemaan
käyty keskustelu. Me emme näytä olevan ensinnäkään
samoilla aallonpituuksilla, joten selvitän vähän
ajatuksiani tässä.
On uskova:
-joka on hiljaa omassa uskossaan ja mielistelee
muita ihmisiä, jotka uskovat mihin sattuu,
ainoastaan etsiäkseen hyväksyntää omaan uskoonsa.
-ja on uskova joka on vankasti kiinni omassa
uskossaan ja levittää sanaa muillekin, jotta he
kääntyisivät sen ainoan oikean Jumalan puoleen. Ei
hyväksy harhaoppeja.
Minä yritän edustaa tuota jälkimmäistä.
Tämä on ensimmäinen kunnon keskustelunavaukseni ja
ei tämä keskustelu kovin helppoa näytä olevan
varsinkaan sinun kanssasi.
Mitä siitä tuleekaan kun minä yritän tuputtaa omaa
järkkymätöntä uskoani henkilölle joka ei välitä
tippaakaan sanomasta(vai?)
Eipä olisi kannattanut lähteä alkuunsakaan
keskustelemaan henkilön kanssa joka etsii virheitä
eikä puhu itse asiasta.
No niin nyt riitti pillittäminen.
Rauhaa.
"Me emme näytä olevan ensinnäkään
samoilla aallonpituuksilla"
Sellaista se on. Ihmiset ovat erilaisia, onneksi.
>>On uskova:
-joka on hiljaa omassa uskossaan ja mielistelee
muita ihmisiä, jotka uskovat mihin sattuu,
ainoastaan etsiäkseen hyväksyntää omaan uskoonsa.
-ja on uskova joka on vankasti kiinni omassa
uskossaan ja levittää sanaa muillekin, jotta he
kääntyisivät sen ainoan oikean Jumalan puoleen.
Ei
hyväksy harhaoppeja
Minä yritän edustaa tuota jälkimmäistä.<<
Onnea voittajille. Olen sanattoman onnellinen
valinnastasi.
"ei tämä keskustelu kovin helppoa näytä olevan
varsinkaan sinun kanssasi"
Olen pahoillani, etten ole pystynyt parempaan.
Sinunkin kanssa keskustelu on sangen vaikeaa,
johtuen varmaan osaksi siitäkin, ettet nöyrry
mielistelemään minua ja sitähän minä en siedä.
"Mitä siitä tuleekaan kun minä yritän tuputtaa
omaa järkkymätöntä uskoani henkilölle joka ei
välitä tippaakaan sanomasta"
No ei mitään. Hmmm...onkohan vika sanomassa vai
minussa. Mene ja tiedä.
"Eipä olisi kannattanut lähteä alkuunsakaan
keskustelemaan henkilön kanssa joka etsii
virheitä eikä puhu itse asiasta."
Tylyä tilitystä, mutta täysin oikeutettua.
Ymmärrän tunteesi täysin.
"No niin nyt riitti pillittäminen."
No jotain posiitiivista sentään. Mutta kuten
sanottua, olen sanomasi kannalta sääntöä
vahvistava poikkeus ja muut ateistit tulevat
olemaan varmasti, tiedän sen, sulaa vahaa
sanomasi edessä.
"Rauhaa"
Sopii.
No uskotaan uskotaan! En myöskään ymmärrä täysin
ateismia... ehkä se pohjautuu jonkinlaiseen
itsekunnioitukseen, itsekeskeisyyteen...(?)
siihen, että on olemassa vain minäitse eikä
ketään muuta. Ei tarvitse uskoa toiseen, mistä
tiedän varmaksi, että te siellä olette oikeasti
olemassa kun ummistan silmäni. Ehkä vain minun
aivojani ruokitaan eri ärsykkeillä... mutta kuka
se ruokkija on? No joo... nyt meni vähän liian
pitkälle.
Kuitenkin... sen vuoksi ei nykyään enää uskota
niin kuin te uskovaiset uskotte, että ollaan ehkä
huomattu sen turhuus. Voi toki olla ihmisiä,
jotka ovat totaalisesti hukassa elämässään, mutta
kysyisin kuitenkin sellaista asiaa, että tulenko
pärjäämään elämässäni onnellisena JOS noudatan
näitä tiettyjä "sääntöjä": kunnioitan ystävyyttä,
rakkautta, perhettäni ja muita lähimmäisiäni,
luontoa ja elämää itsessään (eli itseäni,
riittävissä määrin). (???) Eli tätä kysyisin. En
tunne olevani uskovainen, mutta uskon, että
elämän takan piilee jokin liikkeelle paneva
voima, josta kaikki rakentuu. Tällä kaikella
täytyy olla syynsä. Vaikka vastaukset näihin
löytyisivätkin raamatusta, en tarvitse sitä koska
uskon löytäväni vastaukset aivan itsekin. Juuri
ymmärtämällä elämän perusarvot...
Eli en ymmärrä miksen voisi olla todella
onnellinen 50 vuoden päästä ilmankin kuin
kääntymällä uskoon ja lukemalla sokeasti raamatun
tekstejä. Eli kerro minulle, olenko vääjäämättä
kadotukseen tuomittu jos jatkan normaalia
elämääni tähän tapaan? Kuitenkin minulla on aivan
samat moraaliset arvot mitä raamattu ja Jeesu
opetti. Eivätkö juuri ne asiat ole elämän
autuaaksi, oikeaksi ja hyväksi tekevät, että
noudattaa esim. 10 käskyä. En minä niitä muista,
mutta luulempa, että pystyn itse tietämään
milloin teen elämässäni jollekin toiselle,
luonnolle tai itselleni harmia. Vai onko näin?
Näistä humpuuki-, lahkolaisuus-, herätys-,
kaatuilu-uskonnoista. Ne ovat pelottavia... ei
sen "näkymättömän voiman" vuoksi vaan, siksi,
että ne... turvautuvat johonkin sellaiseen
apuvälineeseen uskon välityksessä, jota ihmiset
eivät voi ymmärtää. Se ei vain voi olla
normaalia. Ei niin ole tehty koskaan
uskonhistorian aikana. Siksi se ei ole normaalia.
Kaikki uusi pelottaa ihmisiä.
Joitain se kiehtoo, mutta joitain se pelottaa.
Ehkä ne joita se pelottaa näkevät sen liian
epäluonnollisena, eivätkä halua olla osallisena
missään mikä on pelottavaa vaikka sen pitäisi
olla pelastavaa.
Eli sitä sopii kysyä, miksi muuttaa aivan
normaalia uskoon tulo menetelmiä ja riittejä.
Sellaisia joita kaikki tekopyhät kansalaiset
voisivat noudattaa? Kuten joulukirkossa käyntiä
tai kuten Amerikassa käydään joka sunnuntai
kirkossa... en tiedä miksi ne käyvät. Ei niistä
ainakaan yhtään parempia ihmisiä ole tullut...
Itselläni liikkui vielä reilut puoli vuotta sitten
aivan samanlaisia ajatuksia.
Jos ihminen kunnioittaa Raamatun sääntöjä ja
noudattaa niitä ja arvostaa kaikkea hyvää niin
kyllä Jumala kutsuu tätäkin ihmistä ennemmin tai
myöhemmin. Uskovaiset ovat leimautuneet tässä
yhteiskunnassa ties miksi ja sitä ei itse tahtoisi
tulla samanlaiseksi "kotona sängynalla vaahtosuin
virsien hoilottajaksi". Kuitenkin tahtoo uskoa
johonkin hyvään(vaikkapa Jumalaan?) mutta pelkää
muuttua uskovaiseksi. Miksei voi olla aivan yksin
oman uskonsa kanssa siitä isommin meuhkaamatta?
Kaikki naurettavalta näyttävät uskisten
"rituaalit" kuitenkin palvelevat hyvää ja Jumalan
sanan levittäminen tuntuu minusta nyt olevan
velvollisuus. Ja sehän olisi aika itsekästä jos
vain ajattelisi omaa uskoaan tuntematta lainkaan
vastuuta muista.
Kysyit minulta että uskonko ihmisen olevan
kadotettu jos kuitenkin arvostaa kaikkea hyvää?
Niin. Vastasinkin siihen jo tuossa alussa, mutta
lisäisinkin vielä että kun kuuntelee omaa
sydäntään ja oppii tunnistamaan vihollisensa niin
kyllä ihminen johdattautuu Jeesuksen luo.
Kuitenkin ei pidä tuudittautua
tyytyväisyyteen,välinpitämättömyyteen sillä
silloin jää asioita huomaamatta ja ihminen tekee
asioita väärin huomaamattaan.
Tämänlaisia ajatuksia liikkuu minun päässäni.
En taida lahkolaishommista yms. sanoa mitään kun
en ole niihin oikein kunnolla vielä perehtynyt.
Minusta Jumalan ihmetekoja tulee pitää Jumalan
ihmetekoina eikä niitä sen kummemmin miettiä.
Kysyisin vielä sitä, että onko tämä
väliinpitämättömyys juuri, että ei ota vastuuta
toisista ja toisten uskosta?? Vai voiko ihminen
tehdä "hyvänä" muitakin virheitä?
Minua vain kiinnostaa nyt se, että missä menee
raja. Milloin minä olen paha ihminen ja milloin
pääsisin raamatan mukaiseen taivaaseen. Eli mitä
minun pitäisi kaiken sen hyvin eletyn (oman
käsitykseni, moraalisten sääntöjeni perusteella)
elämän lisäksi tehdä, että täyttää nämä
kriteerit??? Eli jälleen kerran tiivistäen, missä
menee raja?? Täytyykö minun kenties lukea
tarkemmin raamattua, vai voinko elää sitä
ilmankin?
Kuitenkin uskon siihen, että minä henk.koht. en
ymmärrä puhetta paratiisista tai taivaasta. Sen
varjolla jokainen voisi tehdä itsemurhan. Minun
mielestäni meidän pitäisi elää tämä elämä niin
hyvin kuin mahdollista. Tehdä lähimmäiset
onnellisiksi ja arvostaa rakkautta. Ne ovat
ohjeet, joilla saa hyvän elämän. Pitää sitten
mikä tahansa uskonto paikkaansa, hindulaisuus tai
kristinusko niin tämän hyvin eletyn elämän
jälkeen sitten saatta päästä jonnekin parempaan
paikkaan. Mutta pointtini on siinä, että turhaan
me kuolemaa ajattelemme tai edes kuoleman
jälkeistä elämää. Senkään vertaa että miettisimme
miten sen saavuttaisimme. Pitäisi ennemmin
keskittyä tähän elämään. "Kaikkein vähiten sinun
pitää kuolemaa ajatella" ,jotenkin noin
sanoi "suuri" filosofi Spinoza.
Olen ymmärtänyt että vaikka ihminen on tullut
uskoon niin ei taivaspaikka silti ole välttämättä
lunastettu. Uskoakin on monenlaista kuten Jeesus
Raamatussa kertoo vertausten avulla.
Elikkä jotkut ottavat sanan vastaan mutta eivät
ikinä lopeta epäilemästä. Ja kovan paikan tullessa
ovat valmiita hylkäämään uskonsa. Ja siunattuja
ovat ne, jotka ottavat sanan vastaan ja pitävät
siitä kiinni. Näin minä ymmärsin Jeesuksen
kylväjävertauksen.
Kysymyksesi että missä menee raja on minusta
vaikea. Koska ihmisen usko on niin vahvaa, että
siihen ei mikään tehoa? Eikö ihmisessä kuitenkin
aina tule asumaan paha vaikka kuinka hyviä
olisimmekin?
Itse ymmärtäisin, että vilja joka on kylvetty
hyvään maahan(Jumalan ehdoitta hyväksyvä ihminen)
on sellainen, joka paratiisipaikan voi lunastaa.
Oma mielipiteeni on että vaikka kuinka hyvin
eletty elämä olisikaan niin ei se silti oikeuta
taivaspaikkaan. Pitää ottaa Jumalan sana vastaan,
uskoa siihen ehdoitta, palvella ja levittää sitä.
Jos uskoo korkeampaan, hyvään voimaan niin eikö
sitä sitten pidä palvella ja sille antaa elämänsä?
Ei loppujen lopuksi kukaan ihminen voi tietää että
mikä riittää taivaspaikkaan. Siksi minuakin vähän
arveluttaa tässä jakaa mielipiteitäni.
Ei se mitään... hyvä vaan, että jaksat vastata.
Mukava kuulla asioista ihan asialliselta,
kohtuulliselta ja järkevältä pohjalta.
Mä olen saanut sellaisen kasvatuksen, että tämä
uskonto on tullut vähän väkisin minulle elämään.
Mun äiti on tosi uskovaisesta perheestä ja
yrittää sen vuoksi parhaansa mukaan saada
minustakin "kunnollista" ihmistä. Mut mulle on
jotenkin ominaista, että mä tykkään ajatella
asioita ihan itse. Luen hyvin paljon filosofiaa
ja sen avulla mulle on rakentunut jonkilainen oma
maailmankuva ja katsomus elämään. Jotenkaan mä en
uskalla kuitenkaan sulkea pois miltei mitään
uskontoa. Kaikissa niissä on jotain hyvää tai
siis järkevää. Jopa jossain satanismissa. Vai
mikä se nyt on, jossa uskotaan omaan itseensä ja
omiin voimiin ja järkeen elämässä. Kaikki
panteistiset uskonnot ovat minun mielestäni hyvin
varteen otettavia. Niiden avulla jokainen meistä
voisi olla jollain tavalla uskovainen... kaikki
itämaiset uskonnot. Esim. jokin taolaisuuskin,
siinä on todella järkevää asiaa! Ja toisaalta
myös kristinuskokin. Siinä taas painotetaan
kaikkia ihmisyyden perus hyveitä, jotka kiehtovat
minua hyvin paljon.
Jotenkin kun saisi näistä kaikista jonkin yhden
yhteisen uskonnon... kaikista ottaisi jonkin
järkevän ja hyödyllisen puolen ja sulattaisi
yhteen... noh, nämä on taas mun omia ajuksia.
Mutta tuota en sitten ole tullut ajatelleeksi,
että pahuus voisi asua joka tapauksessa meissä
vaikka olisimme kuinka hyviä... tarkoitat
varmaan, että en ole tarpeeksi hyvä taivaaseen
jos en todellakin usko täysin jumalaan... niin
kai sitten. Juuri sitä yritin kysyä, että senkö
siihen tarvitaan vääjäämättä.
Tuosta palvelemisesta... en oikein sitä ymmärrä,
mutta kai siinä sitten oma viehätyksensä on :-)
Jos tulisi "uskoon", mielestäni palvelisin
jumalaa parhaiten juuri elämällä oikein ja
kunnioittamalla näitä eettisiä käskyjä joita on
hyvää elämää varten annettu. En tiedä sitten mitä
muuta tarvitaan. Miten sinä palvelet jumalaasi?
Usko Jumalaanhan on jokaisen henkilökohtainen
asia. Ei sitä tuputtamalla millään voi saada läpi.
Ite olen asunut juuri sellaisessa sopivasti
uskovaisessa perheessä, jossa vanhemmilla on vahva
usko Jumalaan mutta jättävät lapsensa suuremmilta
vouhkotuksilta. Itse saa sitten päättää miten
onnellisimmin voi elää.
Miten sitten voi nähdä kristinuskon ainoana
oikeana näiden kaikkien tuhansien muiden joukosta?
Ensinnäkin minusta kristinuskon sanoma sisältää
kokonaisuudessaan koko hyvän elämän perusteet. Voi
tuntea pyhän hengen läsnäolon lukiessa Raamattua.
Voisin ottaa kantaa myös islamiin, sehän on
kristinuskon kovin "kilpailija". Luin tuossa juuri
erään "usko ja elämä"-foorumilaisen 13-sivuisen
selvityksen kristinuskon ja islaminuskon välisistä
eroista. Tosin se oli tietenkin aika
puolueellinen.
Islaminuskohan on syntynyt 600-luvulla ja on
ilmiselvää että sen periaatteet ovat peräisin
kristinuskosta, mutta siihen on lisätty omia
piirteitä, joita Muhammed ei
kristinuskossa hyväksynyt.
Kaiken kaikkiaan Muhammedin toiminta- ja
hallintavalta oli maantieteellinen, poliittinen ja
yhteiskunnallinen. Eli islamia levitetään miekan
avulla ja valtaamalla.
Kristinusko taas perustuu Jumalan vahvaan sanaan
sekä Jeesuksen ihmetekoihin. Ja jokainen tuntee
sen oikeaksi sydämessään, ei tarvita väkivaltaa ja
pakkoa sen hyväksymiseksi.
Miten palvelen Jumalaa? Sanoilla ja teoilla.
Syy miksi haluaisin aloittaa näillä foorumeilla
toimimisen juuri pohjauttuu kristityn vastuuseen
Jumalan sanan kylvämisestä. En niinkään ettäkö
haluaisin puhua rupatella vain muitten kanssa
vaan siksi että JOKIN SISÄLLÄNI sen kipeästi
vaatii. Oma toimintatapani on vielä hakusessa, saa
nähdä miten kauan tätäkin puuhaa foorumeilla
kestän. Tapoja hyviin tekoihin ja samalla Jumalan
palvelemiseen on niin paljon että sitä miettii
että minkä valitsisi omakseen?
Lähteäkö maailmalle Jumalan sanaa levittämään?,
toimiako ihan täällä Suomessa diakoniatyön
tekemiselle?, vaiko sitten jotain muuta?.
Ja kyllä minusta uskoon tuleminen on muutakin kuin
pelkästään kaiken hyvän pitämistä oikeana. Sen
kyllä huomaa selkeästi kun Jeesus rupeaa puhumaan
sydämessä ja kun täyttyy pyhällä hengellä. Sitä
tuntee itsensä ensin kiitolliseksi ja sitten tulee
halu ja samalla vaatimus sanan levittämiseen. Sitä
haluaa tehdä kaikkensa palvellaakseen Jumalaa.
Vaikka sitä olisi miten sulkeutunut ja eristynyt
maailmasta, jos Jumala puhuu ihmiselle niin se saa
ihmeitä aikaan! Sulkeutuneesta tulee avoin,
hiljaisesta äänekäs, rappeutuneesta henkisesti
eheytynyt.
Tuossa niitä Jumalan ihmetöitä, joita tapahtuu
kokoajan.
Ja kiitoksia että saan vaihtaa näitä aatoksia
kanssasi.
Ehkä nyt ymmärrän... sille ei siis voi mitään.
Kun kerran on se tunne sisällä niin sitten pitää
tehdä niinkuin oikeaksi näkee. Ymmärrän kyllä.
Jotenkin voin hyvin kuvitella sen tunteen... en
tiedä miksi tai miten, mutta jotenkin vain voin.
En usko, että olen koskaan kokenut mitään, mutta
rakastanut olen ja tiedän mitä rakkaus
parhaimmillaan voi olla. Ehkä se on jotain
samanlaista... ehkä.
Onnea ja kaikkea hyvää sulle kutsumukseesi. Sitä
toivon aina kaikille hyville ihmisille.
Jos jumala on luonut ihmisen kuvakseen niin
huonosti on perkele onnistunut! Vai voitko
kiistää sitä!! Mitä kaikkea täällä pallolla
tapahtuukaan ja se jumala ei puutu asioihin
vaikka te uskovat niin väitätte että se tekee
niin!! Jos saan kysyä niin missä se näkyy?! Ei
missään. Ja toiseksi sulla on silmien edessä
sellainen kokonaisuus kuin maailma!!! Ja on
pystytty todistaan vaikka mitä... avaa silmäsi
niin näet! Se nyt vaan on niin hullua jos jumala
on luonut maailman niin kuka on luonut jumalan...
onhan senkin täytynyt joku luoda vai?! Niin säkin
sanot että jos on ihminen, niin on jonkun
täytynyt se luoda... suuri yhteensattuma!
Seurailen mielelläni luontodokkareita ja mun
mielestä luonto on vaan niin ihmeellinen
ihmeellisyydessään! Savannilla juoksee leijona ja
zeepra ja leijona juoksee zeepran kii ja syö
sen!! Rankaiseeko jumala sitä leijonaa kun se
tappoi zeepran säilyäkseen hengissä?! Ihminen on
viisas eläin(ja sanotaan että viekkaus voiman
voittaa) ja se kyllä pätee!! Mut sitten kun
ihminen alkoi oleen tarpeeksi viisas
kommunikoimaan ja so on! Alkoi pohdinta miksi me
olemme tässä ja nyt...aivot! Sit luotiin vaikka
mitä jumalia ja uusia jumalia ja uusia jumalia ja
uusia jumalia.... sit tuli kristinusko ja vei
meidän suomalaistenkin iki-ihanat ahdit ja
kumppanit! (ahti on säilynyt vaan purkissa sillin
muodossa) Mä luen tosi paljon tiedelehtiä ja olen
ollut aina kiinnostunut psykologiasta! Sieltää
löytyy yllättävän paljon selityksiä esim.
näkyihin ja muihin hullutuksiin! Yksinkertaisesti
ihmisen aivot on niin monimutkainen kompleksi
että sitä harva tajuaa ja moni "valoilmiö" tai
muu vastaava on selitettävissä tieteellisesti!
Jumalan olemassaolosta on vain yksi todiste,
raamattu, joka nyt kuitenkin sattuu oleen ihmisen
kirjoittama! (Harmi jos olisit nähnyt tässä
puolvuotta sitten ohjelman punainen lanka, jossa
haastateltiin pappia joka ei enään uskonut
jumalaan. Hänellä oli kyllä selitys jokaiseen
juttuun mitä uskova kokee,
tieteellinen/psykologinen) Ollaanko me sit liian
viisaita ollaksemme yksin?!Ehkä! Ollaan silti
kaikki erilaisuudessamme iloisia ja erilaisia!
Koetaan asiat erilailla ja eletään vaan tätä
elämää, sä elät sitä elämää siinä toivossa että
se jatkuu aina vaan, ja mä elän elämääni tässä ja
nyt enkä pelkää kuolemaa, se on vaan osa tätä
hullua elämää! (en väitä ettetkö sä elä elämääsi
tässä ja nyt, mutta se jatkuminen on vähän
kiistanalaista,vai?) Miten se jeesus tulee
sydämeen?! Tulee autuaaksi!?! Jeesus on ihmisen
mielessä eli aivoissa! Meillä on omat
jeesuksemme. Sulla se "aito ja oikea", mulla ei
mitään ja hindun mielessä pyörii sielunvaellus!
Ja on vielä satoja ja satoja jeesuksia ja
jumalia! Eikös sekin kerro jo vähän jotain jos
asioita tarkastelee?!
Niin ja raamatun ennustukset ei ole ikinä osunut
oikeaan, mutta eihän sitä koskaan tiedä vaikka
kävis flaksi! Mutta Inkojen kivitaulu taas on
samoilta ajoilta ja joka juttu mitä siinä on, on
osunut oikeaan... eli kaikki nykypäivänkin kuun
ja auringon pimennykset sun muut! Se pistää
miettiin, että miten se voi olla mahdollista!?
Mietitään yhdessä.
...mutta käytä kappalejakoa.
yritän parhaani mukaan vaikeuttaa ihmisten
elämää...heh! On niin kiire aina kirjoittaa ettei
sellaista ehdi miettiin, mutta kokeilen
ensikeralla! Kiitos vihjeestä
Niin yrität selvittää että kaikki on järjen
selitettävissä ja että uskonto on ihmisen oman
mielikuvituksen tulosta. Että on vain tämä maa
eikä sitten muuta. En voi kumota tieteellisiä
tutkimuksia, todiste Jumalasta on meissä
jokaisessa kunhan opimme sen näkemään. Kaiken
pystyy tiede nykyään selittämään; rakkauden,
omantunnon, kaikki tunteet yms.? Elän kuitenkin
mielelläni tässä mieliharhassa, se tuo esiin
kaikki ihmisen hyvät puolet ja antaa meille
elämänilon ja toivon kuolemattomuudesta. Uskonto
on ihmiselle parasta huumetta, mikseivät sitä
kaikki käytä? Sen sijaan antaudutaan pahan käsiin
ja tehdään kaikkea itselle vahingollista, joka
näyttää hyvältä mutta myrkyttää sielun ja ruumiin?
Se on itse paholainen mikä laittaa ihmisen
kokeilemaan väärää huumetta.
Kaikesta tästä todistelusta huolimatta kaikki ei
vain voi olla sattumaa. Tuhansien ja tuhansien
teorioiden sijasta näen maailman Jumalan luomana
ja että ihmisen sisällä kaksi voimaa käyvät
ikuista taistelua. Se on minun teoriani. Yksi
kaikkien joukossa, mutta suosituin.
Voisin luotella Raamatun vastauksen noille
kaikille väittämillesi. Vaikken ole vielä
Raamattuun kunnolla perehtynyt, tunnen sen
rakkauden sanoman sisälläni. Ihanan tyyneyden,
rauhallisuuden, kuolemattomuuden.
Loppuun yksi ihana "mielikuvituksen tuote"(?!).
Oli eräs nuori lapsi joka pääsi käymään
tuonpuoleisessa. Palattuaan sieltä hän antoi melko
yksityiskohtaisen kuvauksen paratiisista. Sitä
verrattiin erään toisen aiemmin saman kokeneen
kertomukseen ja todettiin ne yhtäläisiksi.
Tyttö oli muistaakseni neljävuotias.
Hämmästyttävä sattuma, eikö? Näetkö tässäkin
yhteensattuman vai olisiko kaikki petosta, jonka
todennäköisyys olisi myös tähtitieteellisen pieni.
Kiitos, että otit osaa keskusteluun. On antoisaa
puhua näistä asioista.
kyllä tuo sinun paratiisilapsijuttu oli tosi
tieteellinen.
voevoevoevoe.............
taisi jokin sisälläsi näykkästä sinua?
johon näköjään itsekin taas yhden kerran
osallistun.
Mihin sitä jumalaa tarvitaan ?
Eikö ihminen muka pysty elämään hyvää elämää
jossa kunnioitetaan myös toisia ilman uskontoa ?
Onko jumala pelkästään heikkoja ihmisiä varten
jotka eivät muuten pysty pitämään elämällään
jotain suuntaa ?
Luuleeko joku että oma usko tulee todistettua
sillä että yrittää tuputtaa sitä toisille ?
Jos se jumala nyt sattuisi olemaankin olemassa
niin eiköhän se pystyisi lukemaan meidän jokaisen
syvimmätkin ajatukset ja huomaamaan olemmeko me
hyviä vai pahoja ihmisiä ilman mitään
ulkopuolista teatteria.
Luuleeko joku että se jumala tulee pelastamaan
sodilta ne ihmiset jotka pitävät mahdollisimman
suurta haloota omasta uskostaan ?
Kun uskovat levittävät Jumalan sanaa niin se on
useimmiten enemmän uskovaisen vastuuta kuin oman
uskonsa itselle todistelua. Riippuu uskon
vahvuudesta.
Se on itsekästä jos pitää tämän ihanan Jumalan
sanan vain itsellään eikä kerro sitä muille!
Jeesus on sanonut että Jumala rakastaa eniten
niitä, jotka kärsivät. Heille Jumala on lähempänä
kuin rikkaille. Rikkaat ovat omassa ahneudessaan
ja itsekkyydessään myös täten syntisempiä kuin
kärsivät ihmiset.
Mihin Jumalaa tarvitaan?
Jeesus antaa meille rauhan,tyyneyden ja rakkauden
sydämiimme, minkä vertaista ei mistään muualta
löydy.
Koska kysymys on uskosta, ei loogisilla
argumenteilla päästä tarpeeksi pitkälle.
Samanlainen uskonto ateismikin on; uskotaan ettei
mitään jumalaksi kutsuttavaa ole. Yhtä vähän
sitäkin pystyy loogisesti perustelemaan. Ei ketään
voi vakuuttaa hänen puolestaan, eikä saisi
yrittääkään. Keskustelua hyvän ja pahna ym
problematiikasta on hyvä käydä, mutta on
muistettava mikä niiden todistusarvo lopulta on.
Iloa ja riemua saa myös, kun löytää jumalattaren.
Iloa ja riemua on wiccalaisuudessakin.
Mitä se sitten itse kullekin on.
Tee hyvää - se tulee kolminkertaisena takaisin.
Jaahas. Minusta olisi mukavaa jos kaikki
pitäytyisivät lauseessa, joka on minusta oikein
osuva, nimittäin "Jokainen autuas omassa
uskossaan."
Minä elän elämääni aivan onnellisena uskomatta
Jumalaan, ja noudatan niitä Raamatun ja Jeesuksen
oppeja jotka katson hyviksi ja oikeiksi. Ehken
ole oikeassa, varmasti en ainakaan kaikissa
asioissa, mutta ainakin seison omien
vakaumuksieni takana.
Elämäni on ja on ollut melko onnellista, mutta
sitä se tuskin olisi, jos alkaisin
(valheellisesti, koska todella en siihen
pystyisi) uskoa Jumalaan vain siitä syystä, että
pelkäisin tulevaisuutta. En aio elää vähemmän
onnellista elämää vain siksi, että on
mahdollista, että elämäni takia joudun kärsimään
mahdollisessa "seuraavassa elämässäni".
Mutta muuten olen sitä mieltä, että jokaiselle
olisi hyväksi käydä Prometheus-leirillä,
uskonnosta tai katsomuksesta riippumatta.
Musta on ok, että täällä on kerrottu
wiccalaisuudesta asiallisesti. Ei ole moni
kiehahtanu. Sellaisia asioitahan aina pelätään ja
kuvitellaan kaikenlaista, mistä ei oikein
kunnolla tiedetä mitään, paitsi huhuja vaan.
Niitä sitten liioitellaan.
Jos Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen,niin
joko kuva epäonnistui,tai Jumala ei olekaan niin
suurenmoinen kuin luullaan.Ei Ihmiskunta
kokonaisuudessaan ole kovinaan "jumalallinen".
Onhan toki poikkeuksellisia ihmisiä,mutta ei heitä
niin usein tapaa,että voisi kutsua Jumalankuvaksi.
Agnostikkona luulen,että jumala on jotain suurem-
paa energiaa.Me ihmiset vain ehkä hieman sisälläm-
me sitä esim. rakkauden muodossa kaikkea elollista
kohtaan.
taisi löytää kuuskytyheksän silmää?
kannattaa kokeilla norjalaista gootti metallia,
suosittelen!
jää jyrki 69 toiseks siinä hommassa...