Missä menee raja terveen ja sairaan toisen
itseensä sitomisen ja toiseen sitoutumiseen.
Kuinka paljon omaa elämää
sairaan/vammaisen/sokean/mielisairaan
omainen/puoliso tai lapsi voi uhrata niin että
omakin elämä olisi silti elämisen arvoista?
Miten paljon toinen voi sitoa toista "sairaalla"
heikkouden ja rakkauden varjolla?
Joskushan toinen parisuhteessa oleva voi uhkailla
itsemurhalla jotta toinen ei jättäisi,
esimerkiksi.
Nauttiiko heikko heikkoutensa voimasta
vahvempaan, kun pystyy estämään hänen
täysipainoista ja onnellisempaa elämää?
itseensä sitomisen ja toiseen sitoutumiseen.
Kuinka paljon omaa elämää
sairaan/vammaisen/sokean/mielisairaan
omainen/puoliso tai lapsi voi uhrata niin että
omakin elämä olisi silti elämisen arvoista?
Miten paljon toinen voi sitoa toista "sairaalla"
heikkouden ja rakkauden varjolla?
Joskushan toinen parisuhteessa oleva voi uhkailla
itsemurhalla jotta toinen ei jättäisi,
esimerkiksi.
Nauttiiko heikko heikkoutensa voimasta
vahvempaan, kun pystyy estämään hänen
täysipainoista ja onnellisempaa elämää?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Eiks tää nyt vähän vaikea aihe näin yleisellä
tasolla? Ihmiset on paljon vähemmän sadistisia
(toinen kärsii ja toinen nauttii toisen
kärsimyksestä?)toisiaan kohtaan kuin
arvaisikaan.. Mutta sama se, tämä on vain yksi
mielipide, jääköön sivuun..
Läheisten ihmisten keskinäiset suhteet voivat
olla niin monitahoiset, että niihin on vaikea
mennä väliin sanomaan, että 'joo, toi vammanen
käyttää sua hyväksi'. Mutta ethän sinä tällaista
tietenkään tarkoittanut. Itsemurhallakin
uhkailussa, vaikka se on ajatuksenakin kauhea,
niin tapaukset ovat varmasti hyvin erilaisia
keskkenään.. tiedän joitakin!
En panisi mihinkään vaakakuppeihin eri-ihmisten
oikeutta 'oman itsen elämisen arvoon'.. elämä on
arvo!
Minä en usko, että mitään 'rajaa' löytyy!
Ja puhe 'sairaasta' ja 'terveestä' riippuvuudesta
on minusta hankalaa.. miten asettua 'sairaan' ja
heikon, vammaisen näkökulmaan.. abstraktilla
tasolla?
Jos se "terve" henkilö siinä sairaan vierellä
alkaa henkisesti ja/tai fyysisesti kuihtua ja
näyttää enemmän kuolleelsta kuin elävältä,
eikö "sairas" huomaa sitä mitenkään?
Eikö sellaisessa tapauksessa että "sairas" on
normaalilla järjellä varustettu hänen pitäisi
huomata myös toisen tarpeet?
Ja mitä apua "terve" voi saada jos ei holhottava
ole "normaalijärkinen" enää?
Vuorokauden ympäri ylettyvä työskentely "sairaan"
kanssa voi viedä hoitajan terveyden ja
johtaa "terveen" ennenaikaiseen kuolemaan.
Varmaankin sairas voi huomata, samoin terveen
tulisi huomata milloin hän on antamassa liikaa
itseltään toisen hyväksi. Ei aivan mitä tahansa
tietenkään voi vaatia.. Kaikki eivät ole äiti
Teresoja, eikä tarvitsekaan.
Kyllä on vain lähdettävä jonnekin
terveydenhoitoalan puljuun selittämään
tilannetta - en minä keksi mitään parempaa
keinoa.. On kyllä kuultu kertomuksia ihmisistä,
jotka ovat eläneet esim hyvin iäkkäiksi
kahdestaan, autelleet toinen toisiaan ja sitten
lopulta kuolleet molemmat.. yksin ilman apua.
Sellaista kohtaloa en soisi kenellekään. En minä
tiedä.. Parempi olisi jos ihmisillä olisi enemmän
yhteyksiä keskenään.. Joku 'ulkopuolinenkin'
voisi puuttua asioihin olematta 'tunkeileva'.
Omaishoitajathan ovat yksi tällainen vuorokauden
ympäri hoitava ryhmä.
Meidänkin kunnassa virkamiehet vain riitelevät
omaishoitajien kanssa, eivätkä anna juuri mitään
apua näille hoitajille.
Ihmettelen virkamiesten sekä kunnan- ja
valtionisien raakuutta kun tällaista työtä ei
tueta kunnolla, vaan annetaan omaisten "mädäntyä"
kaikessa rauhassa taakkansa alle.
Tämä on kyllä todellinen epäkohta! Minä olen
päässyt aikanaan 'vähällä' --MUTTA en ole siitä
yhtään ylpeä, päinvastoin..
Minun mielestäni raja on just tuo sana
uhrautuminen. Jos alat uhrautua, kuinka
sanot "rajani kulkee tässä!". Autettavan on
pärjättävä auttajan luomissa rajoissa,uhkailut
pitää hoitaa ammattihenkilöiden tietoon, eikä
pelätä niitä. On tärkeätä myös, että jaksat
pitää itsestäsi/sosiaalisista suhteistasi huolta,
rakastaa ja arvostaa itseäsi.Hyvää ja ihanaa
alkanutta kevättä, rohkeutta. Toivon että otat
aikaa itsellesi, että saat levättyä väsymyksesi
pois. Asioilla on tapana tuntua paljon
selkeämmiltä ja valoisammilta levänneenä.
lukekaa tuo otsikko-viestit:Rakkaus sokealle,
niin ymmärrätte mistä yritän puhua paremmin!
No tuossa kertomuksessa kyllä oli jotakin hiemen
epäilyttävää.
Kun toinen oli niin rakkaudenkipiä että oli
mielellään sokea, jotta saisi kokea miten
joku "nainen" häntä rakastaa oman itsensä takia.
Jotakin "pshycoa" tuossa jutussa oli.Huh!
olen kuullut että on ihmisiä, jotka etsivät
itselleen jonkun huollettavan aina, rakastuvat
vain "tarvitsevaan" ihmiseen.
He ovat itse epävarmoja ja riippuvainen
huollettava antaa heille tarpeellisuuden tuntua.
Esim. alkoholistin vaimo erottuaan löytää pian
uuden alkoholistin, jota huoltaa.
Olen jopa huomannut itsessäni tuollaisia
piirteitä.