niin ei itse pirukaan voi estää heitä päätymästä yhteen. Tähän uskon vakaasti.
Vaikka he yrittäisivät ajautua pois toisistaan niin jokin outo voima työntää heitä koko ajan yhteen. Onko se sitten jotain johdatusta korkeuksista vai mitä, en tiedä.
Vaikka he yrittäisivät ajautua pois toisistaan niin jokin outo voima työntää heitä koko ajan yhteen. Onko se sitten jotain johdatusta korkeuksista vai mitä, en tiedä.
Vastaukset 66
Vanhimmat
niin minäkin uskon
kohtaloon
se vie meitä jokaista ....
joku päivä...?
Mä en usko tollaseen. Ihmiset kadottavat toisensa jos eivät tee mitään asioiden eteen. Mutta aina voi sanoa, että näin oli tarkoitettu.
On kahdenlaisia ihmisiä. Oman onnensa seppiä, jotka tekevät asioiden eteen jotain ja toisista riippuvaisia ajelehtijoita, jotka odottavat toisten tekevän heidän eteensä jotain. Näillä palstoilla on enemmän näitä jälkimmäisiä.
kannalle. Kuule kyllähän se näin on. Onhan se kiva leikkiä ajatuksella kohtalon sormesta, mutta ehkä elämässä on enemmänkin sattumia. Ihmiset kohtaavat, toiset vierailevat hetken ja toiset jäädäkseen. Niin ja se oma panos on avainasemassa.
Tai sitten kohtelias kohtalo yrittää vaivihkaa vihjailla, mutta ei saa viestiään perille. Huono kommunikaatiokyky.
Se, että joku alkaisi puuhaamaan puolestani asioita, joita en edes elämääni halua... mikä loputon painajainen :-D
Miten voisi olemassa jokin voima joka johdattelisi meitä tai vihjailisi. Asiat tapahtuvat jos ovat tapahtuakseen. Toki, myönnän itseänikin joskus mietityttää, että kuljemmeko ns.valmiiksi ohjattuja polkuja. On tullut sellaisia asioita vastaan elämässä. Kallistun kuitenkin ennemin sattuman kannalle. Kyllä ne ohjakset elämässä on itsellämme. Huutakoon kohtalo sitten korvaan suoraan jos on asiaa. Minä en mitään vihjailuja ymmärrä. Olen suoran linjan ihminen, noin suurinpiirtein. Joskus välillä karkaa kyllä jahkailun ja junnaamisen puolelle, myönnettäköön.
Miten voisi olla olematta? Kaikki on mahdollista kunnes toisin todistetaan. Elämä voi olla myös vain monimutkainen tietokoneohjelma.
No siinä olet kyllä oikeassa. Mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma. Hmm. joo, pienet aivoni raksuttavat täällä kuumeisesti, mutta "linjani" pidän silti, ainakin toistaiseksi. Kohtalo, halu uskoa johonkin yliluonnolliseen. Uskomuksia. Näin ajattelen.
Kohtalo voi olla myös yritys löytää jotain säännöllisyyttä, tai tarkoitus, tästä mielipuolisuudesta, jota myös elämäksi kutsutaan.
Tottakai on pakko jahkailla ja junnata joskus. Aika harva on mustavalkoisesti oman onnensa seppä tai ajelehtija, ja jos onkin, epäilemättä hänen tiensä muiden joukossa on onneton.
Olen lukenut jonkun minua viisaamman ajatuksen tästä, enkä sanatarkasti muista miten se meni, mutta ajatus oli sellainen, että elämä on kuin joki, jossa jokainen omassa jollassaan voi tarttua peräsimeen ja myötäillä virran kuohuja... tai sitten ei. Jos jättäytyy täysin vesien ryöpytettäväksi ja kivien kolhittavaksi niin kyllähän siinä huonosti käy... perille ne kai kaikki aikanaan löytävät - tavalla tai toisella.
Silti mielestäni se peräsin kannattaa omaan käteensä ottaa ja ainakin ne suurimmat kivet ja kosket kiertää, jos voi.
Elämä voi olla monimutkainen tietokoneohjelma, ja ihminen voi hukata elämänsä pohtiessaan mitä tämä monimutkainen tietokoneohjelma odottaa häneltä.
Elämä on verbi, ei substantiivi.
Lähestyn asiaa suoraviivaisemmin ja matalemmalta. Tässä kyllä näen ihmisen itsensä, omilla valinnoillaan, tekemisillään, asenteillaan, arvoillaan olevan avainasemassa. Ne tuovat tarvittaessa sitä säännöllisyttä elämään. Elämisen tarkoitus on minulle yksinkertaisesti elää. Ehkä oppia taipaleella kenties jotakin, kasvaa ja kehittyä ihmisenä. Ymmrärrykseni ei vielä ainakaan riitä muuhun. Vaikkakin erittäin mielenkiintoisa kirjoittelet. Niin, jään pohtimaan. Kiitos virkistävästä ajatuksen vaihdosta tänä harmaana ja pitkänä sunnuntaina.
Ja kuolema on CTRL ALT DEL.
Minun mielestä kaikkia asioita ei voi ennakoita tai välttää, ne vain tulevat ja jotenkin on luovittava, että pääsee jatkamaan matkaansa.
Joku on sanonut että sattumaa ei ole, vaan kaikki tapahtuu niinkuin on tarkoitus ja että kohtalon ja sattuman erottaa vain hiuksen hieno viiva. No on paljon sanontoja ja jokaisella oma totuutensa, mutta vain yksi on oikea.
En tarkoittanut, että asioita voisi ennakoida, vaan ehkä ennemminkin omaa asennetta siihen, mitä tapahtuu. Sillä oma asenne vaikuttaa paljon siihen, minkälaisiin ratkaisuihin päätyy erilaisissa tilanteissa. Eihän asioita voi välttää, ne tapahtuvat, jotka ovat tapahtuakseen. Jonkinlaiseen ohjaukseen uskon, mutta sille pitää myös olla itse avoin ja herkkänä. Monet asiat voivat häiritä sitä ja sen kadottaminen on pienestä kiinni.
taitaa sukulaisetkin olla täällä kirjuttelemassa???
Mutta minä tarkoitin että kaikkia asioita ei voi ennakoida.."peräsimen käteen ottamisella" ei voi vaikuttaa kaikkiin asioihin, koska niitä ei voi välttää. Sitä minä taas tarkoitin.
Minä uskon samaan.
Sielunyhteys... ihmiset ymmärtävät toisiaan - ristiriidoista huolimatta - puhuvat samaa kieltä.
Sielunyhteyden vastakohta... toinen ei koskaan ymmärrä, mitä toinen sanoo, tarvitsee tekstityksen jopa yksinkertaisissa asioissa. Rääppii perässä toisen sanomisia, takertuu, märehtii, analysoi turhia asioita, luodakseen väkinäistä "yhteyttä".
Sinäpä se sanoit. Väkisin vääntämällä ei toimi mikään. Rasittavaa ja kuluttavaa.
Kaunis ajatus ja toivottavasti näin vielä tapahtuu.
Onkin itse piru,kun kohti työntää ja kaik muu yrittää estellä ;/D
Mä en taida uskoa mitään.
Totta, piru ei pysty estämään, mutta ihminen itse pystyy. Sillä "yksi ihmisen vaikeimmista matkoista on matka puolitiehen toista vastaan".
Piruja ei tosiaan tarvita, ihminen itse riittää...
Pystyy kyllä estämään,mutta se saattaa samalla "syödä"niin miestä mkuin naistakin.
Tahdot varmaan selventää. Siis piruko pystyy estämään ? Jooo, totta: piru, joka asuu ihmisen sisällä, piruus, luonne tai luonteettomuus, henki tai hengettömyys, ja ne 'syövät' ihmistä, ei mikään muu.
Onko sinulle käynyt noin ?
Ei ole, ainakaan seurusteluasioissa. Muissa elämäntapahtumissa olen huomannut samanlaista "johdatusta". Esim. joku asia ei ota sitten millään onnistuakseen vaikka yrität viisi tai kuusi kertaa sitä tehdä, ja sitten kun se lopulta onnistuu - huomaatkin ettei sen olisi kannattanutkaan onnistua.
Siis pelkäätkö sinä että kohtalo johdattaisi teidät yhteen :D
En pelkää. En ole edes ansainnut mitään hyvää elämääni, olen huono ja epäsosiaalinen, kommunikaatiokyvytön, ruma ja tyhmä ihminen.
Olet sitä mitä ajattelet ,muuta ajatuksia sellaiseksi että kelpaat kenelle vaan !
Pitää muistaa arvosta itseä ja omia tunteita myös.
ei se noinkaan mene, itsensä pitää hyväksyä kyllä, mutta pelleksi itses teet, jos väkisin väännät väärään seuraan.
niin, tai sitten joku on laittanut likaiset sormensa peliin ja manipuloimalla yrittää tehdä jotain muuta kuin mitä kohtalo on kirjoittanut oleman.
Kohtalo on kuin kärryn pyörä. Sinä annat vain vauhdit sille.
ja joku piru laittaa välistä kapuloita rattaisiin
" En usko kohtaloon, joka iskee ihmiseen toimipa hän niin tai näin. Uskon kohtaloon, joka iskee ihmiseen, jos hän ei toimi".
G. K. Chesterton
Ehkä vain harvat saavat kokea sen ,koska jokainen kai on joskus lukenut tarinoja
kahdesta onnellisesta jotka oli kohtalo järkänyt 50vuoden jälkeen yhteen .
Nämäkään eivät tyytyneet odottelemaan, vaan olivat suunnillaan naimisissa.
Emmää ny oikke tuahonka usko... ei ol mitään outoja voimia, höh teit!
Hyvin harvinaista. Ehkä sota-ajoilta mahdollista. Mutta muistot toisesta täytyvät olla positiivisia, jotta kaikki on mahdollista
Silloin ei ollut kännyköitä eikä s-postia ,oli vaikeampaa pitää yhteyttä
Jos nykyään on halu löytää toinen se pitäisi kyllä onnistua ilman odotteluakin
silloin oltiin kasvotusten ja katsottiin toista silmiin katseet lämmöstä leiskuen.... eikä pelleilty netissä ;)
se on ollut aitoa se.
Kyllä joku piru pidättelee mun miestä. Mä en voi ymmärtää, miksi meitä ei tullut. Sä olisi ollut mulle sopiva ja taas mielessä. Miten saan ajatukset pois sinusta.
Etkö sä sitten ollut hänelle sopiva hänen mielestä? Täh?!
Sunnuntaina tuli dokkari Wallis Simpsonista
http://fi.wikipedia.org/wiki/Wallis_Simpson.
Siinä on ollut sitkeä rakkaus joka on vienyt voiton kaikesta!
Ja paskat minä sanon. Jos se juttu on kuitenkin loppujen lopuksi sen toisen vitkuttelusta kiinni sillä ole mitään tekemistä kohtaloiden ja pirujen kanssa
Just niin!!!
Sanoo kokemuksen syvä rintaääni...!
Huom! Suuri RINTAääni =)
Mutta jos se toinen vitkuttelee, niin voi siinä olla kohtalo kiinni - hän ei ole sinua varten ;)
Vitkutteluun on järkiperäinen syy; molemmilla!
Voihan niitä kutsua Kohtaloiksi ja Piruiksi, mutta kyllä ne pääosin ovat ihan lihaa ja verta ......ja euroja =)
Plaah!
Mä uskon jo ettei mulle oltu ketään tarkoitettukaan. Yksin pitää taival tallata loppuun asti. Jotkut asiat menee niin kuin on tähtiin kirjoitettu, niitä ei voi muuttaa vaikka mitä tekisit. Mun kohtalona on olla aina yksin.
En jaksa uskoa että kukaan tai mikään voisi johdatella kaksi ihmistä yhteen (vaikkakin sitä odotan)... Kaksi ihmistä tekevät päätöksensä tahoillaan; haluavatko työntää kalsarit samaan kaappiin vai ei.. Ei riitä että vain toinen sitä haluaa, elämä menee vain toisen ihmisen painostamiseksi... odotteluksi. Jos kaksi ihmistä on luotu toisilleen niin ne on luotu toisilleen. Molemmat kyllä tasan sen tietävät ja toimivat sen mukaisesti... Valitettavasti näin käy harvoin että se "suuri rakkaustarina" muuttuu todellisuudeksi.
Sitä odotellessa =)
Miksi siis odotat, muttet toimi?
Vai onko "suuri rakkautesi" juuri sellaista painostamista, toiselle siis jotain aivan muuta kuin suurta tunnetta...
Ei ole painostamista... vaan enemmänkin yhteisten ratkaisujen tekemistä.. Vahinkojen arvioimista. Molemmilla elämä toisaalla.. Kait tää on just sitä hemmetin "kaksoiselämää" mitä eletään. Noloa. Ala-arvoista. Väärin. Ratkaisut ovat joka tapauksessa sellaisia mitkä satuttaa muita ihmisiä. Mutta milloin me ollaan valmiita ajattelemaan vaan toisiamme??? Voiko niin edes tehdä??? Korjaako rakkaus ympärillä tehdyt vauriot???
Pää hajoo jo ajattelussa =(
Mulla käyny hänen kanssaa muutamia kertoja outoja tapaamisia sattumalta, kun olen hetki sitä ennen miettinyt kyseistä henkilöä, niin hän on jostain tullut eteeni.
Viimeksi näin kävi muutama viikko sitten.
Ei meitä koskaan tule se on varmaa.
sano ei koskaan.
Älä myöskään lupaa mitään
mitä et aivan varmasti pysty pitämään.
Ethän?
6,89 miljardia ihmistä henggittää tämän telluksen pinnalla, ja ihmisten määrä lisääntyy.
Ihmisten ajtuksia ohjaavat erillaiset välittäjä aineet esim. γ-aminovoihappo (GABA)
Glutamaatti Glysiini Aspartaatti.
Hermostoilla on vielä monimutkaisemmat välittäjäaineet, tai niiden yhditeistä, tai vaikutuksista ei tiedetä mitään.
Fotoni eli valokvantti on ihmisille täysin vieras, vaikka se voisi olla ihmisten kutsuma sielu.
Kaikella on vastakohtansa, silti väitän että rakkaus on ihmisen suurin voima, vihalla ei voi koskaan saavuttaa mitään pysyvää.
Kaikella on alkunsa ja loppunsa, kaikki tämä kuuluu myös ihmisen elämään, kuolema tulee sisäistää, jotta elämän voisi nähdä.
Johdatuksia on monenlaisia, mutta vain yksi on oikea, ja sen löytää jokainen sydämmestään.
asiaa...tulipa hiljasta!!!
Tuo on se totuus minkä puolesta olen 20 vuotta puhunut, kirjoittanut ja kokenut. Ainoa merkittävä totuus maailmassa ja ainoa joka tekee kohteensa pysyvästi onnelliseksi. Cos
Onko aloitus lainaus humisevasta harjusta? Catherinen kuollessa Heatcliff sanoo tälle, miksi minut hylkäsit, ei jumala tai piru olisi meitä voinut eroittaa, mutta sinä erosit vapaaehtoisesti itse minusta... Aloituksen tunnelma sopisi niin hyvin humisevaan harjuun.
Ihan paskaahan tuo alkuperäinen viesti on. Jos työtilanne repii suhteen erilleen vaikkapa niin että toisella on työpaikka täällä ja toinen saa työpaikan 400km päästä niin vituilleenhan se menee. Ja jos ei lähtöpaikka satu olemaan Kehä kolmosen sisäpuolella niin se että molemmat saisivat töitä samalta paikkakunnalta tai edes samasta maakunnasta on melkoista utopiaa.
Toivon todella, että asia olisi näin niinkuin aloittaja kirjoitti!!!! Mutta epäilen myöskin itse tätä suuresti....koska tunnen että minut on eräälle tarkoitettu.. hänkin tuntee näin , mutta tässä on yksi ISO mutta! Tämä kyseinen henkilö seurustelee...on onneton suhteessaan....ja tulee olemaan siinä varmasti lopun elämänsä :( ! Hänelle kyllä soisin tuon aloittajan mainitseman "oudon voiman" jotta tämä "minulle tarkoitettu" ihminen jaksaisi elää elämäänsä kaikesta huolimatta. Se "outo voima" tuskin tulee koskaan minua ja häntä yhteen työntämään....? Edes johdatus korkeuksista ei saa meitä saamaan toisiamme. Näin se on, ikävä kyllä!
kohtaloon uskominen on kuin jumalaan uskoisi, se voi antaa voimaa ja uskoa niin kuin moni hurahtanut tietää, mutta ei muuta.
Niinpä! Voisi pikemminkin puhua "onnesta" kuin "kohtalosta" ???
Jos kuitenkin on ihmiselle ihminen jossain maailmalla oli se sitten ystävä tai syvempi tarkoitettu joilla synkkaa heti sielun kumppaneina. Hienoahan se olisi jos se piileskelisi samassa maassa, samoissa piireissä. En ole ikinä seurustellut enkä uskalla lähestyä itsetuntoni olleen paskana. Kun se ihminen tulee vastaan oli se sitten samanlainen tai muun lainen mutta kolahtaa niin kai se on sitten siinä. En ole koskaan tarvinnut/kaivannut kumppania mutta ehkä sellainen olisi mukavaa kun on ollut mahdollisuuksiakin mutta kun ei niin ei. Päässä joku mylvii minun itsetuntoani sekä itseluottamustani etten yksinkertaisesti kehtaa lähestyä kun kukaan haluaisi tällaista ihmistä vierelleen tositarkoituksella. Joo tiedän ettei valitus auta vaan kokeilemaan! Uskon että joskus se voi kolahtaa.... toivottavasti.