Suviseuroissa Lumijoella yli 84 000 kävijää

En yhtään ihmettele, tolla lisääntymisvauhdilla.

Hienot juhlat ja hyvin järjestetty!

Mutta tänä päivänä seuroissa taas käy paljon muitakin kuin vanhoillislestadiolaisia. Uskon julkisen keskustelun olevan yksi syy asiaan.

Kävin katsomassa juhlat ja ahdistavaa oli. Sinänsä ei ollut mitään älytöntä rahastuksen makua.

Saarnat ja musiikin sanoma oli vakaumukselliselle kristitylle asiaspitoisuudessaan aivan kelposaarnoja. Henkilökohtaisesta uskosta ja saarnoissa olisin toivonut lisää kannustusta Jeesuksen ristintyöhön turvaamiseen. Ja muutenkin olisi toivonut Jeesusta korotettavan enemmän. Jotenkin liikkeen ulkopuolisena ihmisenä katsoessa huomasi sellaisen synnin pelon ja ahdistuksen ilmapiirin, jossa ihmiset kulkivat. Missä oli vapaus ja ilo?

Muutenkin rakenteet, kuten musiikki toivat mieleen hautajaiset ja kuoleman. Ahdistavaa ja melankolista mollia ja laahaavaa veisuuta, sekä masentavia möliseviä soittimia, kuten urut. Toiseksi ihmettelin, että vaivasiko pappeja jokin, kun tahti oli niin hidas, että meinasi nukahtaa penkkiin; mielestäni kuulijoiden aliarvostusta, kun asiatkin olivat niin yksinkertaista peruskauraa, jonka lapsikin ymmärtää aivan normaalilla puhenopeudella. Ehkä se on sitten hienompaa ja korkeakirkollisempaa se.

Itse huomasin kans tuon puheen hitauden, ennen puheissa oli paljon enemmän tekstiä. On vain vaikea enää aukaista suuta ja saarnata paatoksella kun kuulijoita on ympäri maailmaa. Jotta ei tulisi sanottua jotakin mitä ei olisi pitänyt jne.jne
Mutta mielestäni puheissa ei paljon koskaan ollut sisältöä, harvassa oli puhujat jotka imaisivat raamatullisella kerronnallaan mukaansa.
Silti, ajatelkaa, suviseurapuheita on valmisteltu kuukausia tai jopa vuosia, kuten joku sunnuntain puhuja puheessa sanoi.
Silti muistan lapsuudesta että toitotettiin puheiden olevan pyhän hengen johdattamia. Jos henki ei avaa niin puhetta ei tule. Olisko niin että pyhä henki on jäänyt vähän loitommalle viime aikoina.....