" Silloin Pietari meni hänen tykönsä ja sanoi
hänelle: 'Herra, kuinka monta kertaa minun on
annettava anteeksi veljelleni, joka rikkoo minua
vastaan? Ihanko seitsemän kertaa?' Jeesus vastasi
hänelle: 'Minä sanon sinulle: ei seitsemän
kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän.'"
Matt. 18:21-22
Ihmiset eivät enää kykene anteeksiantoon,
ainoastaan tuomitsemiseen.
hänelle: 'Herra, kuinka monta kertaa minun on
annettava anteeksi veljelleni, joka rikkoo minua
vastaan? Ihanko seitsemän kertaa?' Jeesus vastasi
hänelle: 'Minä sanon sinulle: ei seitsemän
kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän.'"
Matt. 18:21-22
Ihmiset eivät enää kykene anteeksiantoon,
ainoastaan tuomitsemiseen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Olet oikeassa. Anteeksianto on tosiaan unohtunut.
Olemme kaikki niin varmoja oman näkemyksemme
oikeellisuudesta ja oikeutuksesta, että
tuomitsemme kaikki poikkeamat - vrt. 90%
viesteistä tälle palstalle.
Muuten - vistisi osui henkilokohtaisesti minuun
oikeaan aikaan ja paikkaan - kiitos!
Kiva juttu, jos viestini auttoi sinua. Itse
painiskelen saman ongelman kanssa.
tänä päivänä ihmiset eivät kykene anteeksiantoon,
ja se on kauhistuttavaa.
Vertaa vaikka alla olevan otsikon
keskustelunaloittajan hirveään maailmankuvaan:
> Minä en hyväksy uskottomuutta. Aviopuoliso,
joka pettää vaimoaan / miestään fyysisesti
sukupuolisella kanssakäymisellä toisen ihmisen
kanssa tai pettää vaimoaan / miestään henkisesti
rakastumalla toiseen ihmiseen tai unelmoi
toisesta ihmisestä, tekee rikoksista kauheimman.
Hänet roviolla poltettakoon.
Joo on tärkeä juttu, mutta ei se edellytä
palaamista keskiajalle jotta se toimisi! Miksi
täytyy olla heti rangaistuksista ankarin,
kuolema, jos erehtyy?! Onko toi sitä kuuluisaa
uskovien tuomitsemista?! p.s nykyään on
sähkötuoli tai myrkkyruisku! maailma muuttuu,
miksi et sinäkin?! rauhaa ilman teloituksia
Ja aivan tarkoituksella halusin keskustelua
aiheesta. Itsekkäistä syistä, voidakseni ymmärtää.
Näiden kahden syvämietteisten
keskustelunavauksien tarkoituksena olikin pohtia,
annatko uskottomalle miehellesi anteeksi, vaan
paloitteletko ja poltat saunan uunissa.
Valitan, en voi auttaa. Itselläni minulla on
luonteessani ikävänlainen ehdottomuus. Jos joku
pettää luottamukseni, niin se ei hevillä palaudu.
Roviolle en kuitenkaan ketään tuomitse, ja
anteeksi voin kai antaa. Toinen asia onkin,
olenko tällaisen henkilön kanssa enää missään
kanssakäymisessä.
joo tosiaankin asenteesi on loistava ja
päättelykykysi vielä loistavampi! Propsit himaan!
Kannassakäyminen sellaisen kans joka on tehnyt
paskaa sulle tai mulle... kannattaa unohtaa,
koska silloin ei ole pullat hyvin uunissa, siis
sillä joka sitä tekee!
rauhaa ilman "pahoja" tuomioita
Olisit tullut valehdelluksi syylliseksi, vaikka
oman rakkaan sukulaisesi toimesta. Miten
yrittäisit puolustautua, kun "kärsinyt" osapuoli
sinut vain jotenkuten tuntisi, eikä suostuisi
kuuntelemaan sinua lainkaan. Sitten jos tämä
asia, juoru olisi sinulle vieläpä täysin
vieras.Et heti alkuun ja vähän myöhemminkään
tietäisi ketä viskata kivellä. Jos sinulle sanoo
yksi yhtä ja toinen toista ketäs uskot...
Maailmassa on myös kieroutta.
Minusta on harmi, että niin monet käyttävät tuota
retoriikkaa, jossa ensin esitetään jokin aivan
älytön metafyysinen ja räikeä väite ja kohta
perään 'joo, tarkoitukseni oli vain herättää
keskustelua'. Jollakin suunnalla vahinko on jo
tapahtunut.. Jokin asia on jo tehty
naurettavaksi, jotakuta on jo loukattu jne.. En
tietenkään tarkoita sinua Arethusa. Samaa
retoriikkaa käyttävät mm kovimmat rasistit aivan
pokkana jopa kameroitten edessä. Näissä
tilanteissa mikään anteeksipyyntö ja antaminen ei
edes ole mahdollista..
Anteeksiantoon kuuluu mielestäni se, että
anteeksipyytäjä on ymmärtänyt toiselle
aiheuttamansa kärsimyksen ja myös katuu. Täysin
tyhjältä kuulostaa puhe anteeksiannosta vaikka
minkä Raamatunlauseen saattelemana ilman yhteyttä
todellisuuteen edes jollakin tasolla.
muotoilla että luoneessani on ”ikävänlainen
ehdottomuus”. En tarkoita, että tämä tekisi
ketään onnelliseksi tai kehottaisin ketään samaan.
Voin antaa esimerkin: Eräitä vuosia sitten
huomasin läheisen henkilön esittävän minulle
tekosyitä ja suorastaan valehtelevan.
Pikaistuksissani tein välität kerralla poikki.
No, kolme vuotta tämä jälkeen henkilö soitti ja
selitti silloisen tilanteensa, eikä syy ollut se
mistä olin epäilyt häntä. Hänet oli silloin
irtisanottu työpaikastaan, eikä ylpeänä halunnut
menettää minun edessä kasvojaan. Nyt hänen uransa
oli jälleen noususuuntainen ja talous kunnossa.
Ikävä kyllä, meidän välit eivät tästä
korjautuneet, sillä minua loukkasi vielä enemmän
se, ettei hän pitänyt minua luottamuksensa
arvoisena silloin, kuin hänellä oli vaikeuksia.
Toisaalta ymmärsin myös, että minunkin olisi
pitänyt kuunnella ja koettaa ymmärtää, eikä vetää
liian pikaisia päätelmiä.
Esittämääsi kysymykseen. Luonteestani johtuen
kysyisin, miksi toinen uskoo mieluummin muita
kuin minua, ja vetäisin taas tästä, ehkä
typerätkin, johtopäätökset.
No kun kahden ihmisen välillä on ollut monta
vuotta "hyvä" ystävyys ja luottamus. Lainaus
merkit vain siksi että joku hyvin menestynyt voi
arvostella "huonommin" menestynyttä ystäväänsä
seläntakana raa'astikin. Haukkui muttei kestänyt
seurauksia, sattuneesta syystä. Kun juoru
jossakin yhteydessä tuli ilmi, täytyi keksiä joku
joka ei voisi puolustautua(olin juuri muuttanut
paikkakunnalle)silti tuttu. Niinpä sain vain yksi
kaunis päivä täpötäydessä bussissa tietää suureen
ääneen... Mitä olin mukahan juorunnut ja sain
leiman niskaani pienessä kaupungissa. Ystävyyden
syykin voi joskus olla vaikka puolison
sukulaisuus, se on avioero-uhan alla suuressa
arvossa. Minusta on tuntuu pahalta kun joku puhuu
ehdottomuudesta. Olin monta vuotta tämän
tapahtuman jälkeen ilman ystäviä, jatkuvan
mustaamisen kohteena.Umpi vieraatkin ihmiset
sanoivat päin kasvoja että olen epäluotettava ja
inhottava ihminen. Osaan minäkin olla ehdoton,
mutta kysyn aina ensin: mitä ja miksi... onko
totta...Ennen kuin käännän selkäni. Toivon että
osasin selittää ymmärrettävästi.
oikein, niin joku oli selän takana juorunnut ja
haukkunut ”ystäväänsä”, ja kaiken kukkuraksi
vierittänyt syyn viattoman kontolle.
Hm. Sanoisin että tämä on, no.., melkein
anteeksiantamatonta. Luulisin, että tällaiselle
henkilölle muodossa tai toisessa luonteen
halpamaisuus kostautuu, mutta eihän siitä ole
lohtua viattomalle uhrille. Toivottavasi tapaus
on jo taaksejäänyttä, mutta arvet se kyllä jättää.
Voin kertoa, että kerran korviini kantautui että
eräs, jota olin pitänyt ystävänäni, oli puhunut
minusta ilkeyksiä. Nauroin enkä ollut uskoa,
mutta kun kysyin häneltä asiaa, niin
järkytyksekseni paljastui että se olikin totta.
Hän pyyteli anteeksi ja annoinkin, mutta
luottamus oli mennyttä, enkä enää koskaan
uskoutunut hänelle. Olemme edelleen
kanssakäymisessä, mutta kun puhun ystävistäni en
lue häntä niihin.
Juoruilu on ilkeä asia, ja jos siihen lähtee
mukaan, niin sitä on kyllä vaikeaa antaa
itselleen anteeksi.
Mikään ideologia ei onneksi/vahinko vain vaadi
unohtamaan. Tämän sopan sain päälleni 15 vuotta
sitten, silti on vieläkin paljon ihmisiä jotka
katsovat minua kieroon. 3 vuotta sitten sain
tietää, kuka ja miksi, vahingossa. On hyvä jos
pystyy myöntämään tekonsa ja edes yrittää pyytää
anteeksi. Eikö sitä voi mistään
päätellä/kysyä/uskoa, että toinen on syytön ja
aivan järkyttynyt, tietämätön.Minä rakastan tätä
valehtelija sukulaistani todella paljon,
kipu/seuraukset ovat olleet todella hirveät.
Millään ei ollut mitään arvoa.
annan sinulle sinun syntisi anteeksi.
Vaan kun en kaipaa sinun anteeksiantoasi, koska
vaikeinta on antaa aina itselleen anteeksi.
Jumala armahtaa, minä en.
Tiedän aika hyvin uskonasian perusideat, ja siksi
totean, että ei kaikki läheskään koe, että
on tehnyt pahaa, syntiä, eikä siten
koe syyllisyyttä eikä koe tarvitsevansa
anteeksiantoa, vain sillä perusteella, että
on olemassa. Jumala ja raamattu luo
maailmankuvan, jossa elämä on pelkkää
itsesyyttelyä ja uskovan veljen tai sisaren
'anteeksiantoa' eli lohduttelua. Mutta käsitys
armosta saisi olla uskovilla sisäistettynä
sellainen että kaiken saa anteeksi paitsi Pyhän
Hengen pilkan, niin ei tarvitsis 'pelleillä'
parempaa iankaikkista elämää tavoiteltaessa.
Kristinusko onkin ahdistava uskonto. Kaikki
perustuu Jumalanpelkoon, ei iloon ja onneen
uskosta. Suomen kirkoissa lauletaan virsiä
vakavalla naamalla ja sitten on taas hyvä ihminen
ennen seuraavaa synninteko. Muista uskonnoista
voisimme ainakin oppia ilon ja riemun. Ja sen,
että ihminen on erehtyväinen olento...
Onhan se vaikeaa pyytää ja antaa anteeksi. Totta
kai se kirvelee aluksi. Mutta ainakin mun
mielestä se on aina parempi vaihtoehto kuin
ikuinen vihanpito ja kauna... sitäpaitsi kun
sanoo sen sanan on aina parempi olo. Mä oon
alkanu joskus itkemään kun on sovittu riita
kaverin kanssa ja on niin kevyt olo kun ei tarvi
enää murjottaa... =)
Anteeksi on ihana sana. Käytetään sitä useammin.
Kun sanot: "Ihmiset eivät enää kykene
anteeksiantoon, ainoastaan tuomitsemiseen"
tuomitsen kaikki ihmiset anteeksiantamattomiksi.
On varmaan totta että ihmisten on vaikea antaa
anteeksi, ei se helppoa aina ole(kokemuksen
syvällä rintaäänellä) mutta puhut kyllä aivan
totta, ihmisten pitäisi tehdä parannus ja antaa
anteeksi itselleen ja muille. =)
voisivat kyetäkin jos olisi kunnon ihmisiä joille
antaa anteeksi. Eivät ihmiset opi jos vain
hyssyttelee, eikä kerro totuutta heidän typerästä
käyttäytymisestä. Kehittävää kritiikkiä vain....
Aiemmassa keskustelussa seksistä ja uskonnosta:
Minä annoin anteeksi Eclipselle kaikkien
uskontojen nimissä.
Ja sitten Eclipse antoi minulle anteeksi
kristinuskon nimissä.
Heh! Ekumeniaa!
Pystyn kyllä antamaan anteeksi ja käännän sen
kuuluisan "toisen posken", jos joku on minua
loukannut. Toisaalta, mikäli minua loukataan,
olen kehittänyt taktiikan:"Toisesta korvasta
sisäään ja toisesta ulos. Siinä on tulos!
Sillä "Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi
heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen
Isänne teille anteeksi."(Matt. 6:14)Amen ja
Jumalan siunausta sekä anteeksiantamusta
kaikille...