Enköhän ole angstannut tätä toivotonta juttua jo ihan tarpeeksi

kauan. Olen päättänyt unohtaa tämän jutun ja jatkaa elämääni eteenpäin. En usko että meille tulee enää koskaan mitään, enkä usko että asia tulee etenemään mitenkään. Täytyy ottaa tää juttu realistisesti ja tajuta, että kyseessä oli vaan tyypillinen työpaikkahullaantuminen, sellaisia sattuu varmasti koko ajan. Se oli aika hurja kokemus noin tunnetasolla ja halusin tietysti, että siitä olisi syntynyt jotain erityistä.... mutta siihen olisi tarvittu sen toisen halu myös......... ja hän ei ilmeisesti halunnut yhteyksiä minuun, vaikka luulin että hänellä myös olisi tunteita. Tais olla koko "juttu" pelkkkä vitsi hänelle, kun ite otin tosissani ja luulin että kyse olisi jostain merkityksellisestä....

Ja miksi tämän tänne kirjoitan? en tiiä. Huvittaa vaan laittaa jonnekin mustaa valkoisella...Juttelin tänään tyttökavereiden kanssa ihmissuhteista ja sain taas valaistusta asioihin....

ja olenko varma että haluan jatkaa eteeenpäin vai onko tämä vain jokin säälittävä yritys rimpuilla irti turhista tunteista? Olen varma. Ja jatkankin. Mitta on täys turhaa kaipuuta. On aika kuivata kyyneleet ja alkaa deittailemaan muita miehiä.