Olen lähes aina ollut alakuloinen enkä ole pystynyt huolehtimaan omista asioistani. Kiusaaminen tyttömäisyydestä peruskoulussa johti yksinäisyyteen, sulkeutuneisuuteen enkä enää osannut olla ihmisten kanssa, lähinnä tukahdutin oman itseni. Tunteet sukupuolestani tulivat selväksi lukion aikana, mutta en tiennyt mitään hoidoista - mielikuvani transnaisista oli lähempänä transvestiitteja, kun en käsittänyt että on kyse biologisesta muutoksesta.
Masennuin ja lukio-opinnot lähtivät alamäkeen. Ei kiinnostanut enää rakentaa omaa elämää. En halua olla kulmikas vaan kurvikas, en halua olla sulhanen vaan vaimo, en halua olla sängyssä mies naiselle vaan nainen miehelle, en halua tulla isäksi vaan tulla raskaaksi ja tulla äidiksi.
19-vuotiaana mielikuvani transhoidoista päivittyivät, kun tulin puhuneeksi erään samanikäisen tytön kanssa, joka sitten kertoi olevansa transsukupuolinen. Hän selitti mitä sukupuolenkorjauksessa tapahtuu, yms. Käsitin siitä, että elämä normaalina naisihmisenä olisi sittenkin mahdollista. Hetken aikaa olin hyvin onnellinen, kerroin asiasta vanhemmilleni ketkä tukivat minua, ja auttoivat minut pääsemään tutkimuksiin. 20-vuotiaana sain diagnoosin ja aloitin HRT:n.
Edellisestä on nyt kaksi vuotta, ja HRT on toiminut aivan uskomattoman hyvin. Siitä huolimatta olen edelleen syrjäytynyt, ja koen itseni aivan liian keskeneräiseksi. Ymmärrän että moni muu antaisi mitä tahansa päästäkseni minun tilanteeseeni, mutta ei se lohduta. Koen itseni 'vammaiseksi' tytöksi; kyvyttömäksi itsenäisyyteen, opiskeluun, työntekoon, suhteisiin, seksiin, raskauteen, vanhemmuuteen. Se vie minulta motivaation pohjan rakentamiselta omalle elämälle.
Hoidot jäivät kesken; kunta ei pysty tarjoamaan elektrolyysiä vaaleisiin partakarvoihin, vartalon karvoituksen poistoa ei kustanneta ollenkaan, kasvon luuston naisellistamistakaan ei luultavasti kustanneta vaikka lähete konsultaatioon on tehty, ja Töölössä tehtävä genitaalikirurgia arveluttaa, kun kyse on julkisesta terveydenhuollosta enkä saanut edes minkäänlaista tietoa tekniikoista taikka konsultaatiokäyntiä jossa voisi keskustella kirurgin kanssa. Vanhemmat haluaisivat auttaa, mutta ikävä kyllä isäni on työläinen ja äitini lehdenjakaja, eikä heillä ole varaa kymmenien tuhansien leikkauksiin tai muihin hoitoihin
Sterilointia edellyttävä laki sukupuolen vahvistamisesta, ja rekisteriin talletettava merkintä sukupuolenkorjauksesta eivät hirveästi mieltä kohota nekään.
Hedelmättömyys tyttönä aiheuttaa suurta ahdistusta ja masennusta, eikä siihen auta yhtään se, että muut ehdottavat adoptiota ja vähättelevät raskauden merkitystä. Se enemminkin satuttaa lisää. Uutinen kohtusiirrännäisestä synnytti pienen toivon minussa, mutta miten sellainen mahdollistuisi, kun edes fyysistä olemusta ei ole varaa korjata loppuun asti?
En osaa tarkentaa mistä kaikesta elämänhaluttomuuteni tulee. En vain tiedä. On vaikea välittää enää mistään, vaikka joidenkin muiden näkökulmasta minulla on hyvä tilanne. En muista olleeni oikeasti onnellinen viimeisen vuosikymmenen aikana.
Elämänhalu lopussa
55
1586
Vastaukset
- kjihudhfuhf
Olet päässyt nuorena hoitoihin, joten olet melko hyvässä asemassa. Parin vuoden HRT ei ole vielä vaikuttanut täysin, tulevat vuodet muuttavat vielä ulkonäköäsi. Ehkä niitä luustoleikkauksia ei tarvitakaan. Ei muutkaan naiset ole valokuvamalleja. Vaaleiden partakarvojen poistoa voi tehdä vähitellen sitä mukaa kun rahaa löytyy. Vartalokarvoituskin vähenee hormonien vaikutuksesta kun niitä poistaa epilaattorilla tai vahauksella.
Töölön genitaalikirurgia on hyvällä tasolla ja vastaa hyvää eurooppalaista tasoa. Konsultaation saa esikäynnillä kun päätetään leikkauksesta.
Synnyttäminen on todellakin mahdottomuus, eikä siihen ole tulossa korjausta vielä pitkään aikaan. Mutta omien biologisten lapsien hankkimiseen on mahdollisuuksia, kunhan siihen varautuu ajoissa ennen kuin on lain mukaisesti steriili.
Yksinäisyyteen ja syrjäytymiseen ei auta mikään ellei itse halua siitä eroon. Todennäköisesti niistä pääseen eroon kun lähtee rohkeasti muiden ihmisten pariin eikä jää kotiin surkuttelemaan itseään. - Life_
Voih, miten isoja asioita käyt läpi! Kyllähän sinä olet kuitenkin oikeaan suuntaan menossa. Kuulostaa todella rankalta, mutta uskon että pikkuhiljaa saat asioita eteenpäin. Tsemppiä! T. Toinen tyttö :)
- Syrjäytynyt89
HRT ei pienennä leukaani tai otsapengertäni joten kyllä minä koen, että ne leikkaukset ovat tarpeellisia, ja tätä on puoltanut oma psykologini. Ei luuston ensinnäkään pitäisi normaalilla tytöllä olla niin jykevä että se olisi selvästi miehen ilman rasvakerrosta. Työttömyyspäivärahaa saan Kelalta eikä ne suuria summia ole, joten hoitojen kustannuksista olen hyvin epävarma.
Mitä äitiyteen tulee niin en puhunut synnyttämisestä vaan raskaudesta. Tiedän ihan hyvin mitä mahdollisuuksia biologiseen vanhemmuuteen liittyy ja sen takia kävin Väestöliiton klinikalla ennen HRT:tä. En kuitenkaan ikinä haluaisi sitä käytettävän toiseen naiseen, en edes vaikka olisi poikaystävä jonka mahdollinen sisko tarjoutuisi siihen, en vain kestäisi sitä. Jos tuo kohtusiirrännäinen onnistuu Ruotsissa niin siinä on minulle edes jonkinlainen lupaus äitiyteen tulevaisuudessa. Kunpa ihmiset vain ymmärtäisivät etten halua enkä pysty sisäistämään muita keinoja, kuten monet muut lapsettomat...
En koe itseäni aidosti naiseksi ollenkaan, ja ulkoisen olemuksen vuoksi ääntäkään en ole halunnut harjoittaa. Minua ei kiinnosta enkä kestä elämää transseksuaalina ollenkaan, joten jään paitsi siitä. Hoidot jäävät liian vajaaksi siitä, minkälainen naisihminen koen olevani, ja minkälaisia olen yleensäkin havainnut ikäisteni tyttöjen olevan. Itsetunto on alhainen ja sosiaaliset tilanteet tuntuvat vaikeilta. Suren aina kun näen muita ikäisiä naisia, etenkin raskaanaolevia tai perheenäitejä. En käy enää ulkona, tuntuu että olisi parempi jos en edes olisi olemassa, mutta tiedän ettei isä kestäisi jos lähtisin.- fiuhgiugha
"HRT ei pienennä leukaani tai otsapengertäni joten kyllä minä koen, että ne leikkaukset ovat tarpeellisia, ja tätä on puoltanut oma psykologini. Ei luuston ensinnäkään pitäisi normaalilla tytöllä olla niin jykevä että se olisi selvästi miehen ilman rasvakerrosta."
Leuka pitää olla todella jykevä jotta sitä olisi todellinen tarve pienentää. Onhan jykeväleukainen nainen voittanut Miss Suomi tittelin ja pärjännyt loistavasti laajemmillakin estradeilla.
Kun katselet tarkemmin muita naisia, huomaat että monella naisella on hyvinkin erottuvia otsapenkereitä ja silti ovat naisellisia kasvoiltaan.
Hormonihoito kasvattaa rasvaa naisellisiin paikkoihin, mutta siihen kuluu aikaa. Joskus on arvioitu että 7 vuoden hormonihoidon jälkeen transnainen alkaa olla kutakuinkin valmis.
Kannattaa myös miettiä onko valmis ottamaan kasvoleikkausten riskit ja lähes varmasti jää jotain häiriöitä. Esimerkiksi hymyillessä tai muuten ilmehtiessä kasvojen kudokset kiristävät epäluonnollisesti ja hyvin suurella todennäköisyydellä tulee jotain hermovaurioita jotka eivät kaikki korjaannu koskaan.
"Työttömyyspäivärahaa saan Kelalta eikä ne suuria summia ole, joten hoitojen kustannuksista olen hyvin epävarma."
Suomalainen korjausprosessi on siinä suhteessa melko hyvin järjestetty että perushoidon saa julkiselta puolelta kohtuullisilla kuluilla. Kunhan pystyy maksamaan harvakselleen tulevat poliklinikkamaksut ja SRS:n sairaalamaksun, niistä selvinnee työttömyyskorvauksillakin. Lääkkeet maksavat alkuvaiheessa enemmän, mutta puolen vuoden käytön jälkeen estrogeenit saa kolmella eurolla kolmeksi kuukaudeksi. SRS:n jälkeen voi luopua antiandrogeenista, joten tuo 12 € vuodessa on pieni kulu.
Kannattaa pyrkiä löytämään jotain työtä ettei jää pelkkien avustusten varaan. Mikäli ei löydä koulutustaan vastaavaa työtä, kannattaa miettiä kouluttautua alalle josta varmasti löytää työtä. Esimerkiksi perushoitajista on huutava pula ja muutaman vuoden koulutuksella löytää todennäköisesti töitä, ainakin pätkän toisensa perään.
"Mitä äitiyteen tulee niin en puhunut synnyttämisestä vaan raskaudesta."
Olen kokenut tuollaista osattomuuden tunnetta kun en ole voinut synnyttää lapsiani. Vaikka olenkin ollut synnytyksessä mukana, se väärä rooli sängyn ääressä on tuonut vain osattomuuden tunnetta. Mutta se on otettava sellaisena, sille ei vain voi mitään.
"Jos tuo kohtusiirrännäinen onnistuu Ruotsissa niin siinä on minulle edes jonkinlainen lupaus äitiyteen tulevaisuudessa."
Tuota ei kannata odottaa. Todennäköisesti olet jo liian vanha siinä vaiheessa kun kohdunsiirto on niin rutiinia että sitä suostutaan tekemään myös transnaisille. Vaikka siirto onnistuisi naiselle, vaatii paljon lisää kehittelyä ennen kuin sitä edes yritetään alunperin biologiseen miehen ruumiiseen.
"En koe itseäni aidosti naiseksi ollenkaan, ja ulkoisen olemuksen vuoksi ääntäkään en ole halunnut harjoittaa."
Tuollainen ajatustapa tuntuu oudolta jo senkin perusteella että kerrot saaneesi TS-diagnoosin. Alkaa epäilyttää että olet eräs näitä harvinaisia perujia joka ei todellisuudessa koekaan olevansa nainen.
Eihän se äänen harjoittelukaan ole autuaaksi tekevä. Hoitoprosessiin kuuluva äänihuulioperaatio voi auttaa hieman, mutta sekään ei ole keino jolla kertalaakilla ääni muuttuisi naiselliseksi. Opeteltu äänikään ei aina ole kovin luonnollinen ja onhan naisiakin joilla on matala ääni (esimerkiksi Suomen Idols-kakkosen äiti ja moni muu julkisuuden nainen).
"Minua ei kiinnosta enkä kestä elämää transseksuaalina ollenkaan, joten jään paitsi siitä. Hoidot jäävät liian vajaaksi siitä, minkälainen naisihminen koen olevani, ja minkälaisia olen yleensäkin havainnut ikäisteni tyttöjen olevan. Itsetunto on alhainen ja sosiaaliset tilanteet tuntuvat vaikeilta."
Puhut transseksuaalina (oikeammin transsukupuolisena) elämisestä, miksi. Transsukupuolisuus on vain jo koettua entistä elämääsi ja siitä onkin tarkoitus päästä eroon ja elää loppuelämä todellisessa sukupuolessa, naisena. Transsukupuolisena eläminen ei ole mikään tavoite vaan tila josta on syytä päästä eroon.
Ikäsi on siinä suhteessa paha että sosiaaliset yhteydet ovat vaativia. Mutta niistä on selviydyttävä omana itsenään, muista samanikäisistä tytöistä ei ole syytä ottaa mallia. Heilläkin on omia paineitaan omissa sosiaalisissa yhteyksissään. Ne tasaantuvat vuosien mittaan ja sosiaaliset yhteydet kehittyvät yllättävän helposti.
Transhoidoilla ei tietenkään pystytä saamaan 100% naista mutta hyvin lähelle päästään. Itse ainakin koen että vain tuo raskauden ja synnyttämisen mahdottomuus on varsinainen puute. - korjauspriorisointi
fiuhgiugha kirjoitti:
"HRT ei pienennä leukaani tai otsapengertäni joten kyllä minä koen, että ne leikkaukset ovat tarpeellisia, ja tätä on puoltanut oma psykologini. Ei luuston ensinnäkään pitäisi normaalilla tytöllä olla niin jykevä että se olisi selvästi miehen ilman rasvakerrosta."
Leuka pitää olla todella jykevä jotta sitä olisi todellinen tarve pienentää. Onhan jykeväleukainen nainen voittanut Miss Suomi tittelin ja pärjännyt loistavasti laajemmillakin estradeilla.
Kun katselet tarkemmin muita naisia, huomaat että monella naisella on hyvinkin erottuvia otsapenkereitä ja silti ovat naisellisia kasvoiltaan.
Hormonihoito kasvattaa rasvaa naisellisiin paikkoihin, mutta siihen kuluu aikaa. Joskus on arvioitu että 7 vuoden hormonihoidon jälkeen transnainen alkaa olla kutakuinkin valmis.
Kannattaa myös miettiä onko valmis ottamaan kasvoleikkausten riskit ja lähes varmasti jää jotain häiriöitä. Esimerkiksi hymyillessä tai muuten ilmehtiessä kasvojen kudokset kiristävät epäluonnollisesti ja hyvin suurella todennäköisyydellä tulee jotain hermovaurioita jotka eivät kaikki korjaannu koskaan.
"Työttömyyspäivärahaa saan Kelalta eikä ne suuria summia ole, joten hoitojen kustannuksista olen hyvin epävarma."
Suomalainen korjausprosessi on siinä suhteessa melko hyvin järjestetty että perushoidon saa julkiselta puolelta kohtuullisilla kuluilla. Kunhan pystyy maksamaan harvakselleen tulevat poliklinikkamaksut ja SRS:n sairaalamaksun, niistä selvinnee työttömyyskorvauksillakin. Lääkkeet maksavat alkuvaiheessa enemmän, mutta puolen vuoden käytön jälkeen estrogeenit saa kolmella eurolla kolmeksi kuukaudeksi. SRS:n jälkeen voi luopua antiandrogeenista, joten tuo 12 € vuodessa on pieni kulu.
Kannattaa pyrkiä löytämään jotain työtä ettei jää pelkkien avustusten varaan. Mikäli ei löydä koulutustaan vastaavaa työtä, kannattaa miettiä kouluttautua alalle josta varmasti löytää työtä. Esimerkiksi perushoitajista on huutava pula ja muutaman vuoden koulutuksella löytää todennäköisesti töitä, ainakin pätkän toisensa perään.
"Mitä äitiyteen tulee niin en puhunut synnyttämisestä vaan raskaudesta."
Olen kokenut tuollaista osattomuuden tunnetta kun en ole voinut synnyttää lapsiani. Vaikka olenkin ollut synnytyksessä mukana, se väärä rooli sängyn ääressä on tuonut vain osattomuuden tunnetta. Mutta se on otettava sellaisena, sille ei vain voi mitään.
"Jos tuo kohtusiirrännäinen onnistuu Ruotsissa niin siinä on minulle edes jonkinlainen lupaus äitiyteen tulevaisuudessa."
Tuota ei kannata odottaa. Todennäköisesti olet jo liian vanha siinä vaiheessa kun kohdunsiirto on niin rutiinia että sitä suostutaan tekemään myös transnaisille. Vaikka siirto onnistuisi naiselle, vaatii paljon lisää kehittelyä ennen kuin sitä edes yritetään alunperin biologiseen miehen ruumiiseen.
"En koe itseäni aidosti naiseksi ollenkaan, ja ulkoisen olemuksen vuoksi ääntäkään en ole halunnut harjoittaa."
Tuollainen ajatustapa tuntuu oudolta jo senkin perusteella että kerrot saaneesi TS-diagnoosin. Alkaa epäilyttää että olet eräs näitä harvinaisia perujia joka ei todellisuudessa koekaan olevansa nainen.
Eihän se äänen harjoittelukaan ole autuaaksi tekevä. Hoitoprosessiin kuuluva äänihuulioperaatio voi auttaa hieman, mutta sekään ei ole keino jolla kertalaakilla ääni muuttuisi naiselliseksi. Opeteltu äänikään ei aina ole kovin luonnollinen ja onhan naisiakin joilla on matala ääni (esimerkiksi Suomen Idols-kakkosen äiti ja moni muu julkisuuden nainen).
"Minua ei kiinnosta enkä kestä elämää transseksuaalina ollenkaan, joten jään paitsi siitä. Hoidot jäävät liian vajaaksi siitä, minkälainen naisihminen koen olevani, ja minkälaisia olen yleensäkin havainnut ikäisteni tyttöjen olevan. Itsetunto on alhainen ja sosiaaliset tilanteet tuntuvat vaikeilta."
Puhut transseksuaalina (oikeammin transsukupuolisena) elämisestä, miksi. Transsukupuolisuus on vain jo koettua entistä elämääsi ja siitä onkin tarkoitus päästä eroon ja elää loppuelämä todellisessa sukupuolessa, naisena. Transsukupuolisena eläminen ei ole mikään tavoite vaan tila josta on syytä päästä eroon.
Ikäsi on siinä suhteessa paha että sosiaaliset yhteydet ovat vaativia. Mutta niistä on selviydyttävä omana itsenään, muista samanikäisistä tytöistä ei ole syytä ottaa mallia. Heilläkin on omia paineitaan omissa sosiaalisissa yhteyksissään. Ne tasaantuvat vuosien mittaan ja sosiaaliset yhteydet kehittyvät yllättävän helposti.
Transhoidoilla ei tietenkään pystytä saamaan 100% naista mutta hyvin lähelle päästään. Itse ainakin koen että vain tuo raskauden ja synnyttämisen mahdottomuus on varsinainen puute.Johan taas tuubandeeraa pukkaa.
"Leuka pitää olla todella jykevä jotta sitä olisi todellinen tarve pienentää. Onhan jykeväleukainen nainen voittanut Miss Suomi tittelin ja pärjännyt loistavasti laajemmillakin estradeilla.
Kun katselet tarkemmin muita naisia, huomaat että monella naisella on hyvinkin erottuvia otsapenkereitä ja silti ovat naisellisia kasvoiltaan. "
Tällä ei ole mitään tekemistä minkään kanssa. Toistan: Jykevä ei ole synonyymi rumalle saati maskuliiniselle, eikä siro kauniille tai feminiiniselle. Mitä tämä tarkoittaa? Se tarkoittaa näitä paria karua faktaa: 1. Naamaluusto voi olla jykevä, mutta se voi olla silti naisellisen muotoisesti kaareutunut, josta syystä tulkitaan yksiselitteisti naiseksi siinä missä siro luusto voi silti olla maskuliinisesti kaareutunut ja tulkitaan automaattisesti mieheksi ja 2. vaikka yksi kasvoluuston osa saattaisi olla jopa maskuliinisen oloinen, oli sitten jykevä tai siro, muut luuston osat saattavat olla sopivasti kaareutuneita ja sopivissa mittasuhteissa tuohon yhteen maskuliiniseen osaan että lopputuloksena silti tulkitaan selvästi naiseksi.
Nuo missipuheet ovat tyhjiä ja tuntuvat enemmän itsetunnon pönkitykseltä. Fakta on se, että jykevä tai ei, tuo missi tulkittiin selvästi naiseksi ja voitti jopa missikisat, siinä missä monia niin jykeviä kuin siroja transnaisia tulkitaan silti miehiksi eikä missikisoja voitettaisi. On totta että maailmassa on kaikenmuotoisia naisia ja miehiä, mutta osa tästä mantrasta on liian usein enemmän vertaistuellista masentuneen henkilön tukemista kuin realistista sanottavaa. Aloittaja on oikeassa siinä että kasvot voivat silti olla ns. transkasvot tai maskuliinisiksi tulkittavat. Missiargumentti on kulunut ja huono.
"Hormonihoito kasvattaa rasvaa naisellisiin paikkoihin, mutta siihen kuluu aikaa. Joskus on arvioitu että 7 vuoden hormonihoidon jälkeen transnainen alkaa olla kutakuinkin valmis."
Tuo arvio perustuu siihen, että kehon kaikilla soluilla kestää uusiutua n. 7 vuotta. Kyse on siis enemmän ajatusleikistä kuin oikeasta hormonitoiminnan mittapuusta. Nyt kun kasvoista puhutaan niin rasvan jakautuminen on ilmenee vain pienenä pehmenemisenä. Tässä mitataan oikeasti sitä kuinka hyvä onni on käynyt luuston kanssa. Hyväonnisilla useamman vuoden pehmentyminen auttaa, huonompiosaisilla ei auta koskaan sillä luusto on liian selkeä. Ellei lihota itseään lihavaksi jolla peittää luuston muodot.
"Kannattaa myös miettiä onko valmis ottamaan kasvoleikkausten riskit ja lähes varmasti jää jotain häiriöitä. "
Lähes varmasti? Ei. Saattaa, kyllä. Mutta tällä argumentilla ei kannattaisi prosessiin lähteä ikinä muitakaan hoitoja ottamaan. Eiköhän kirurgit selitä nämä ongelmat ja kirurgeissa on tasoeroja. Tuntuu kuin kasvoleikkaus olisi kovinkin tabu joillekin.
Sitten sellainen asia, että tuntuu siltä aivankuin olisi vallalla käsitys siitä että sukuelimet ovat ainoa "todellinen" dysforian paikka. Se on väärä käsitys ja haiskahtaa omituisen freudilaiselta kaiken lisäksi. Dysforiaa voi tuntea myös muista kehon osista ja kasvot voivat olla erityisen vahva dysforian lähde, vahvempi kuin sukuelimetkin. Kirjoittajan kuvaamat tuntemukset eivät ole mitenkään ihmeellisiä. Ei sillä ole väliä, että hormonit voivat vähän pehmentää kasvoja, jos kasvon luusto itsessään on selkeä ja kovan dysforian lähde. Silloin voi tarvita kipeästi korjausleikkausta kasvoihinkin, siinä missä joku tarvitsee leikkausta kipeästi sukuelimiinsä. Silloin on psyykkisesti tärkeää, että ne kasvot ja kasvoluusto muokataan aivan erilaiseksi ja paremmin vastaamaan sitä kehon omakuvaa. Pitäisi todellakin päästä eroon ajatuksesta että sukuelinten leikkaus olisi jotenkin kaiken kulminoituma transsukupuolisuudessa ja sukupuolen kokemisessa. Kulminoitumia voi olla muitakin. - Miksi aivan oikeat
korjauspriorisointi kirjoitti:
Johan taas tuubandeeraa pukkaa.
"Leuka pitää olla todella jykevä jotta sitä olisi todellinen tarve pienentää. Onhan jykeväleukainen nainen voittanut Miss Suomi tittelin ja pärjännyt loistavasti laajemmillakin estradeilla.
Kun katselet tarkemmin muita naisia, huomaat että monella naisella on hyvinkin erottuvia otsapenkereitä ja silti ovat naisellisia kasvoiltaan. "
Tällä ei ole mitään tekemistä minkään kanssa. Toistan: Jykevä ei ole synonyymi rumalle saati maskuliiniselle, eikä siro kauniille tai feminiiniselle. Mitä tämä tarkoittaa? Se tarkoittaa näitä paria karua faktaa: 1. Naamaluusto voi olla jykevä, mutta se voi olla silti naisellisen muotoisesti kaareutunut, josta syystä tulkitaan yksiselitteisti naiseksi siinä missä siro luusto voi silti olla maskuliinisesti kaareutunut ja tulkitaan automaattisesti mieheksi ja 2. vaikka yksi kasvoluuston osa saattaisi olla jopa maskuliinisen oloinen, oli sitten jykevä tai siro, muut luuston osat saattavat olla sopivasti kaareutuneita ja sopivissa mittasuhteissa tuohon yhteen maskuliiniseen osaan että lopputuloksena silti tulkitaan selvästi naiseksi.
Nuo missipuheet ovat tyhjiä ja tuntuvat enemmän itsetunnon pönkitykseltä. Fakta on se, että jykevä tai ei, tuo missi tulkittiin selvästi naiseksi ja voitti jopa missikisat, siinä missä monia niin jykeviä kuin siroja transnaisia tulkitaan silti miehiksi eikä missikisoja voitettaisi. On totta että maailmassa on kaikenmuotoisia naisia ja miehiä, mutta osa tästä mantrasta on liian usein enemmän vertaistuellista masentuneen henkilön tukemista kuin realistista sanottavaa. Aloittaja on oikeassa siinä että kasvot voivat silti olla ns. transkasvot tai maskuliinisiksi tulkittavat. Missiargumentti on kulunut ja huono.
"Hormonihoito kasvattaa rasvaa naisellisiin paikkoihin, mutta siihen kuluu aikaa. Joskus on arvioitu että 7 vuoden hormonihoidon jälkeen transnainen alkaa olla kutakuinkin valmis."
Tuo arvio perustuu siihen, että kehon kaikilla soluilla kestää uusiutua n. 7 vuotta. Kyse on siis enemmän ajatusleikistä kuin oikeasta hormonitoiminnan mittapuusta. Nyt kun kasvoista puhutaan niin rasvan jakautuminen on ilmenee vain pienenä pehmenemisenä. Tässä mitataan oikeasti sitä kuinka hyvä onni on käynyt luuston kanssa. Hyväonnisilla useamman vuoden pehmentyminen auttaa, huonompiosaisilla ei auta koskaan sillä luusto on liian selkeä. Ellei lihota itseään lihavaksi jolla peittää luuston muodot.
"Kannattaa myös miettiä onko valmis ottamaan kasvoleikkausten riskit ja lähes varmasti jää jotain häiriöitä. "
Lähes varmasti? Ei. Saattaa, kyllä. Mutta tällä argumentilla ei kannattaisi prosessiin lähteä ikinä muitakaan hoitoja ottamaan. Eiköhän kirurgit selitä nämä ongelmat ja kirurgeissa on tasoeroja. Tuntuu kuin kasvoleikkaus olisi kovinkin tabu joillekin.
Sitten sellainen asia, että tuntuu siltä aivankuin olisi vallalla käsitys siitä että sukuelimet ovat ainoa "todellinen" dysforian paikka. Se on väärä käsitys ja haiskahtaa omituisen freudilaiselta kaiken lisäksi. Dysforiaa voi tuntea myös muista kehon osista ja kasvot voivat olla erityisen vahva dysforian lähde, vahvempi kuin sukuelimetkin. Kirjoittajan kuvaamat tuntemukset eivät ole mitenkään ihmeellisiä. Ei sillä ole väliä, että hormonit voivat vähän pehmentää kasvoja, jos kasvon luusto itsessään on selkeä ja kovan dysforian lähde. Silloin voi tarvita kipeästi korjausleikkausta kasvoihinkin, siinä missä joku tarvitsee leikkausta kipeästi sukuelimiinsä. Silloin on psyykkisesti tärkeää, että ne kasvot ja kasvoluusto muokataan aivan erilaiseksi ja paremmin vastaamaan sitä kehon omakuvaa. Pitäisi todellakin päästä eroon ajatuksesta että sukuelinten leikkaus olisi jotenkin kaiken kulminoituma transsukupuolisuudessa ja sukupuolen kokemisessa. Kulminoitumia voi olla muitakin.naiset joilla on tuollainen kasvojen luusto eivät hakeudu kasvoleikkauksiin? Sinä ruikutat siitä mistä moni oikea nainen ei sitä tee.
- 7+6
korjauspriorisointi kirjoitti:
Johan taas tuubandeeraa pukkaa.
"Leuka pitää olla todella jykevä jotta sitä olisi todellinen tarve pienentää. Onhan jykeväleukainen nainen voittanut Miss Suomi tittelin ja pärjännyt loistavasti laajemmillakin estradeilla.
Kun katselet tarkemmin muita naisia, huomaat että monella naisella on hyvinkin erottuvia otsapenkereitä ja silti ovat naisellisia kasvoiltaan. "
Tällä ei ole mitään tekemistä minkään kanssa. Toistan: Jykevä ei ole synonyymi rumalle saati maskuliiniselle, eikä siro kauniille tai feminiiniselle. Mitä tämä tarkoittaa? Se tarkoittaa näitä paria karua faktaa: 1. Naamaluusto voi olla jykevä, mutta se voi olla silti naisellisen muotoisesti kaareutunut, josta syystä tulkitaan yksiselitteisti naiseksi siinä missä siro luusto voi silti olla maskuliinisesti kaareutunut ja tulkitaan automaattisesti mieheksi ja 2. vaikka yksi kasvoluuston osa saattaisi olla jopa maskuliinisen oloinen, oli sitten jykevä tai siro, muut luuston osat saattavat olla sopivasti kaareutuneita ja sopivissa mittasuhteissa tuohon yhteen maskuliiniseen osaan että lopputuloksena silti tulkitaan selvästi naiseksi.
Nuo missipuheet ovat tyhjiä ja tuntuvat enemmän itsetunnon pönkitykseltä. Fakta on se, että jykevä tai ei, tuo missi tulkittiin selvästi naiseksi ja voitti jopa missikisat, siinä missä monia niin jykeviä kuin siroja transnaisia tulkitaan silti miehiksi eikä missikisoja voitettaisi. On totta että maailmassa on kaikenmuotoisia naisia ja miehiä, mutta osa tästä mantrasta on liian usein enemmän vertaistuellista masentuneen henkilön tukemista kuin realistista sanottavaa. Aloittaja on oikeassa siinä että kasvot voivat silti olla ns. transkasvot tai maskuliinisiksi tulkittavat. Missiargumentti on kulunut ja huono.
"Hormonihoito kasvattaa rasvaa naisellisiin paikkoihin, mutta siihen kuluu aikaa. Joskus on arvioitu että 7 vuoden hormonihoidon jälkeen transnainen alkaa olla kutakuinkin valmis."
Tuo arvio perustuu siihen, että kehon kaikilla soluilla kestää uusiutua n. 7 vuotta. Kyse on siis enemmän ajatusleikistä kuin oikeasta hormonitoiminnan mittapuusta. Nyt kun kasvoista puhutaan niin rasvan jakautuminen on ilmenee vain pienenä pehmenemisenä. Tässä mitataan oikeasti sitä kuinka hyvä onni on käynyt luuston kanssa. Hyväonnisilla useamman vuoden pehmentyminen auttaa, huonompiosaisilla ei auta koskaan sillä luusto on liian selkeä. Ellei lihota itseään lihavaksi jolla peittää luuston muodot.
"Kannattaa myös miettiä onko valmis ottamaan kasvoleikkausten riskit ja lähes varmasti jää jotain häiriöitä. "
Lähes varmasti? Ei. Saattaa, kyllä. Mutta tällä argumentilla ei kannattaisi prosessiin lähteä ikinä muitakaan hoitoja ottamaan. Eiköhän kirurgit selitä nämä ongelmat ja kirurgeissa on tasoeroja. Tuntuu kuin kasvoleikkaus olisi kovinkin tabu joillekin.
Sitten sellainen asia, että tuntuu siltä aivankuin olisi vallalla käsitys siitä että sukuelimet ovat ainoa "todellinen" dysforian paikka. Se on väärä käsitys ja haiskahtaa omituisen freudilaiselta kaiken lisäksi. Dysforiaa voi tuntea myös muista kehon osista ja kasvot voivat olla erityisen vahva dysforian lähde, vahvempi kuin sukuelimetkin. Kirjoittajan kuvaamat tuntemukset eivät ole mitenkään ihmeellisiä. Ei sillä ole väliä, että hormonit voivat vähän pehmentää kasvoja, jos kasvon luusto itsessään on selkeä ja kovan dysforian lähde. Silloin voi tarvita kipeästi korjausleikkausta kasvoihinkin, siinä missä joku tarvitsee leikkausta kipeästi sukuelimiinsä. Silloin on psyykkisesti tärkeää, että ne kasvot ja kasvoluusto muokataan aivan erilaiseksi ja paremmin vastaamaan sitä kehon omakuvaa. Pitäisi todellakin päästä eroon ajatuksesta että sukuelinten leikkaus olisi jotenkin kaiken kulminoituma transsukupuolisuudessa ja sukupuolen kokemisessa. Kulminoitumia voi olla muitakin.Tässäpä oli sitten vastaavasti pitkä puolustuspuhe kasvokirurgialle ja genitaalien korjauksen vähättelyä. Tällaisia puheita on ollut näköjään riittävästi, aloittajakin kokee masennusta ja syrjäytymistä kun ei pysty lähtemään kymmeniä tuhansia maksavaan kasvoleikkaukseen. Kukaan vastaajista ei voi sanoa että hänellä olisi edes tarvetta leikkauksiin kun ei ole nähnyt kirjoittajaa. Useimmiten itse luullaan ettei ole läpimenevä, vaikka ulkopuolinen lukee ao. henkilön naiseksi. Vastaavasti aloittaja kammoksuu Töölön genitaalileikkauksia kun lääkäreitä arvostellaan jyrkästi omien mielipiteiden tueksi kun itse on jätetty leikkaus tekemättä. Mielipiteitä on siis puoleen ja toiseen. Prosessissa alkuvaiheessa olevat uskovat herkästi näitä perusteita jos ne tukevat omia ajatuksia.
- prioriteetteja
7+6 kirjoitti:
Tässäpä oli sitten vastaavasti pitkä puolustuspuhe kasvokirurgialle ja genitaalien korjauksen vähättelyä. Tällaisia puheita on ollut näköjään riittävästi, aloittajakin kokee masennusta ja syrjäytymistä kun ei pysty lähtemään kymmeniä tuhansia maksavaan kasvoleikkaukseen. Kukaan vastaajista ei voi sanoa että hänellä olisi edes tarvetta leikkauksiin kun ei ole nähnyt kirjoittajaa. Useimmiten itse luullaan ettei ole läpimenevä, vaikka ulkopuolinen lukee ao. henkilön naiseksi. Vastaavasti aloittaja kammoksuu Töölön genitaalileikkauksia kun lääkäreitä arvostellaan jyrkästi omien mielipiteiden tueksi kun itse on jätetty leikkaus tekemättä. Mielipiteitä on siis puoleen ja toiseen. Prosessissa alkuvaiheessa olevat uskovat herkästi näitä perusteita jos ne tukevat omia ajatuksia.
Sinä haluat näemmä lukea tekstiä miten sattuu. Missään en vähätellyt genitaalien korjausta, vaan toin esiin sen seikan että sitä tunnutaan hoitojärjestelmässä ja yhteisöissä pidettävän usein dysforian kulminoitumana ilman poikkeuksia. En kiellä etteikö se olisi kulminoituma monelle, mutta fakta on että se ei ole tärkeintä tai edes oleellista kaikille. Luulisi kaikkien tietävän että läheskään kaikki eivät mene sukuelinleikkaukseen koska kokevat etteivät tarvitse. Tällaiset asiat pitäisi ottaa huomioon.
Väitteeni ei ollut siis genitaalien vähättelyä, vaan sitä että todellisuudessa sen pääasiallisen ja korjausta enemmän tarvitsevan dysforian kohde voi olla joku muukin kehon osa ja kasvot erityisesti voivat toimia sellaisena osalla. Kasvot ovat vahvin sukupuolittunut ja sukupuolitettava kehon osamme. On minusta pikemminkin niin, että juuri tätä seikkaa vähätellään jos jotakin ja osoitit tästä erinomaisen esimerkin tuossa mitä kirjoitat. Jos jotain niin minusta tuntuu että monella täällä on fakkiutuneen hoitojärjestelmän luomia luuloja transsukupuolisuudesta ja eri ihmisten tarpeista hoidoissa, minkä huomaa esimerkiksi niin kasvokirurgian kuin rintojen suurentamisen pitämisestä "esteettisenä kirurgiana" ja ainaisista missipuheista vaikka isosta osasta ei edes missejä FFS:lläkään saataisi, enemmän naisen näköisiä vain. Tämä on juuri sitä puhetta mitä hoitojärjestelmä selittelee kun puhuu siitä mitä voi kustantaa ja mikä on "aitoa sairauden hoitoa" ja mikä "pelkkää kauneuskirurgiaa".
Jos olette tyytyväisiä kasvoihinne, sepä hienoa! Jos se ei ole se mikä aiheuttaa teille eniten itkua, pahaa oloa ja "väärin" sukupuolittumisen tunnetta, sepä vielä hienompaa! Älkää tulko selittämään kuitenkaan mitkä voivat olla prosessin pääprioriteetteja ja sukupuolittumisen tuntemuksia toisille ja vähättelemään niitä missipuheilla, kauneuskirurgiajutuilla, masennusviittauksilla ja raha-asioilla. Rahaa ne kaikki hoidot maksaa julkiselle puolelle.
Vähintä mitä hoitojärjestelmä voisi tehdä olisi edes tarjota vaihtoehtoja kalliiden leikkausten korvauksessa: haluatko valita korvattavaksi kasvokirurgian, vai genitaalien korjauksen?
Ymmärrän mitä silloin yritetään tehdä, kun puhutaan siitä millaisia kaikenlaisia naisia tuolla on. Se on lohdutusta ja toisaalta pyrkimystä saada toinen hyväksymään itsensä ja elämään rauhassa. Se ei vaan ota usein huomioon sitä, että siinä missä puhujalle saattoi olla aikanaan elämän tärkeää saada sukuelimensä korjattua, jollekin toiselle se voi olla ne kasvojen piirteet. Jollekin se voi olla sekä että. Usein tuomitaan vähättelevinä ja cisseksistisinä ne jotka yrittävät puhua transsukupuolista pois genitaalien korjauksesta - "yrittäisit nyt elää siten, mikset voisi vain hyväksyä kehoasi?" - ja sitäkin vahvemmin jos siinä on vielä uskonnollinen lataus ja transsukupuolista pyritään saamaan olemaan "hetero". Ettekö ymmärrä, että toisten tarpeiden vähättelemisessä, mitkä eivät liity sukuelimiin, on aivan sama kaiku? Tällä kertaa sitä tekee vain oma yhteisö.
Tässä ei ole välttämättä aina kyse muiden mielipiteistä ja perusteista, vaan oman kehon tuntemuksista. Muuten samaa voi sanoa kenelle tahansa myös sukuelinten korjauksesta tai muistakin hoidoista. Tarkkana niiden fakkiutumisten kanssa. - prioriteeteistä
7+6 kirjoitti:
Tässäpä oli sitten vastaavasti pitkä puolustuspuhe kasvokirurgialle ja genitaalien korjauksen vähättelyä. Tällaisia puheita on ollut näköjään riittävästi, aloittajakin kokee masennusta ja syrjäytymistä kun ei pysty lähtemään kymmeniä tuhansia maksavaan kasvoleikkaukseen. Kukaan vastaajista ei voi sanoa että hänellä olisi edes tarvetta leikkauksiin kun ei ole nähnyt kirjoittajaa. Useimmiten itse luullaan ettei ole läpimenevä, vaikka ulkopuolinen lukee ao. henkilön naiseksi. Vastaavasti aloittaja kammoksuu Töölön genitaalileikkauksia kun lääkäreitä arvostellaan jyrkästi omien mielipiteiden tueksi kun itse on jätetty leikkaus tekemättä. Mielipiteitä on siis puoleen ja toiseen. Prosessissa alkuvaiheessa olevat uskovat herkästi näitä perusteita jos ne tukevat omia ajatuksia.
Ainiin, tämä vielä:
"Tällaisia puheita on ollut näköjään riittävästi, aloittajakin kokee masennusta ja syrjäytymistä kun ei pysty lähtemään kymmeniä tuhansia maksavaan kasvoleikkaukseen."
Jos tällä yrität vielä väittää sitä, että muiden puheet kasvokirurgiasta saavat toiset epäröimään ja arvioimaan negatiivisesti omia piirteitään ja kehittämään pahaa oloa niistä, olet pahalla pinnalla. Väität tällöin että ihmiset ovat sosiaalisen paineen uhreja ja että asiat parantuisivat jos oltaisiin vain hiljaa ja laulettaisiin hoosiannaa ihanassa paratiisissa.
Ymmärrätkö mitä tämä puhe tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että saman voisi yleistää myös niihin sukuelimiin ja kaikkiin muihin hoitoihin. Koska hoitojärjestelmässä ja ihmisten jutuissa se priorisoidaan usein tärkeimmäksi etapiksi hoitoprosessissa, tuo sosiaalinen paine loisi muille tai uusille ihmisille tarvetta mennä sukuelinkirurgiaan mitä muuten ei tarvitsisi. Tarve ei siis tulisikaan ihmisen sisältä johtuen sukupuolikokemuksesta joka johtuu sitten milloin mistäkin neurologisesta tai prenataalisten hormonien syystä tms., kuten transsukupuolisuuden nykydogmissa halutaan sanoa. Ja hei, tämähän kävisi järkeenkin, sillä tunnemmehan jo maailmanlaajuisesti ilmiön, missä nuoret naiset käyvät leikkauttamassa vaginoitaan paremman muotoisiksi, sillä ovat saaneet pornosta ja muista sosiaalisista paineista kuvan siitä miltä pitäisi näyttää. Transsukupuoliset tekevätkin korjauksiaan myös siis vain sosiaalisista paineista! Sukupuoli on vain sosiaalisesti rakennettua! Valvotaan tätä ja annetaan terapiaa niin ei tarvitse korjata!
Paitsi että molemmat tiedämme ettei asia ole noin kuin hyvin harvoilla tapauksilla, jotka myöhemmin sitten saattavat katua. Joten, älä yritä käyttää tätä samaa argumenttia muihin korjausprosessiin liittyviin toimiin ja tarpeisiin. Älä lähde luomaan hierarkiaa sille mikä on legitiimimpää ja tärkempää transsukupuolisuuden hoitoa ja mikä epäolennaista ja vain sosiaalisista paineista luotua. Älä lähde yksinkertaistamaan monimutkaisia kokonaisuuksia. Päädyt vain samalle tielle kuin ne, jotka haluaisivat kieltää sukupuoleen liittyvät hoidot yleisesti.
Valitettavasti hoitojärjestelmä on ajatuksiltaan vielä vasta noin puolitiessä tätä matkaa. Onneksi tietenkin on edes siinä. - Syrjäytynyt89
Miksi aivan oikeat kirjoitti:
naiset joilla on tuollainen kasvojen luusto eivät hakeudu kasvoleikkauksiin? Sinä ruikutat siitä mistä moni oikea nainen ei sitä tee.
Ketkä oikeat naiset? Kehittyykö 'oikeiden naisten' luusto testosteronilla 10 vuotta ennen murrosiän alkua? Kerro toki mistä päin maapalloa moinen syndrooma on kotoisin. Se että naisen kasvonpiirteet ovat kulmikkaita ei tarkoita, että ne olisivat isoja tai miehekkäitä. Olen eläessäni nähnyt ehkä muutaman synnynnäisen naisen keiden piirteet ovat luonnollisesti -oikeasti- transmaiset ja miehekkäät. Siis muutaman miljoonasta. Tunnetko sinä kaikki tällaiset naiset ja oletko kysynyt heiltä, että haluavatko he leikkauttaa kasvonsa? Luulen että haluavat, kun synnynnäisten naisten joukossakin tuntuu olevan ihan yhtä suuri prosentti rintaimplanttien hankkineita kuin transnaisten joukossa.
- Oletpa liikkunut
Syrjäytynyt89 kirjoitti:
Ketkä oikeat naiset? Kehittyykö 'oikeiden naisten' luusto testosteronilla 10 vuotta ennen murrosiän alkua? Kerro toki mistä päin maapalloa moinen syndrooma on kotoisin. Se että naisen kasvonpiirteet ovat kulmikkaita ei tarkoita, että ne olisivat isoja tai miehekkäitä. Olen eläessäni nähnyt ehkä muutaman synnynnäisen naisen keiden piirteet ovat luonnollisesti -oikeasti- transmaiset ja miehekkäät. Siis muutaman miljoonasta. Tunnetko sinä kaikki tällaiset naiset ja oletko kysynyt heiltä, että haluavatko he leikkauttaa kasvonsa? Luulen että haluavat, kun synnynnäisten naisten joukossakin tuntuu olevan ihan yhtä suuri prosentti rintaimplanttien hankkineita kuin transnaisten joukossa.
paljon, kun oikein miljoona naista olet nähnyt.
- Anonyymi
Hei, täällä yksi syntyjään nainen, jolla on leveät hartiat, jykevä leukaperä ja pitkä leuan kärki, voimakas otsaharjanne, leveä rintakehä ja selkä. En siis ole transseksuaali, mutta maskuliinen ruumiinrakenteeni ja piirteeni tuottavat minulle paljon tuskaa ja ahdistusta. Eikä minulla ole synnynnäisenä naisena oikeutta minkäänlaisiin hoitoihin, minun pitää vain hyväksyä, että synnyin miehekkään näköiseksi. Hiukseni ovat ohuet ja kulmakarvani raskaat. Mitään näistä ei korjata verovaroin, ja osa muutoksista on myös mahdottomia (esim hartioita ei voi pienentää eikä rintakehää). Käytän e-pillereitä aknen takia, mutta ruumiinrakennettani ne eivät ole muuttaneet. Ja mitä synnytykseen tulee niin se oli kyllä kaikkea muuta kuin hieno kokemus ja pillukaan ei enää palautunut siitä entiselleen... Mutta niin se on kai kaikilla muillakin naisilla. Rinnoissa minulla on kehityshäiriö, nk. Tubulaariset rinnat.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hei, täällä yksi syntyjään nainen, jolla on leveät hartiat, jykevä leukaperä ja pitkä leuan kärki, voimakas otsaharjanne, leveä rintakehä ja selkä. En siis ole transseksuaali, mutta maskuliinen ruumiinrakenteeni ja piirteeni tuottavat minulle paljon tuskaa ja ahdistusta. Eikä minulla ole synnynnäisenä naisena oikeutta minkäänlaisiin hoitoihin, minun pitää vain hyväksyä, että synnyin miehekkään näköiseksi. Hiukseni ovat ohuet ja kulmakarvani raskaat. Mitään näistä ei korjata verovaroin, ja osa muutoksista on myös mahdottomia (esim hartioita ei voi pienentää eikä rintakehää). Käytän e-pillereitä aknen takia, mutta ruumiinrakennettani ne eivät ole muuttaneet. Ja mitä synnytykseen tulee niin se oli kyllä kaikkea muuta kuin hieno kokemus ja pillukaan ei enää palautunut siitä entiselleen... Mutta niin se on kai kaikilla muillakin naisilla. Rinnoissa minulla on kehityshäiriö, nk. Tubulaariset rinnat.
Luuletko, että noita piirteitä transnaisilla korjataan verovaroin? Heillä on nuo samat ongelmat ja lisäksi matala ääni siihen päälle, eivätkä voi todistaa naiseuttaan olemalla raskaana.
- Elämän virta vie
Hei, ymmärrän mistä puhut, olen itse pohtinut monia samoja asioita paljon.
Kävin koko prosessin loppuun asti ja tavallaan vasta sitten, kun pääni alkoi kestää ajatella loppuelämääni, masennuin. Masennukseni johtui siitä, etten voisi koskaan saada lapsia, että ääneni ja kehoni jäivät tavallaan puolitiehen (eivät mielestäni tarpeeksi naisellisiksi) ja että minusta ei kuitenkaan tullut muiden silmissä "oikeaa" naista.
Päätin ennen leikkausta, etten voi saada lapsia, joiden biologinen isä olisin. Se ajatus tuntui niin skitsofreeniselta, etten kestä sitä edelleenkään. Nyt, kun leikkauksestani on vuosia ja kaikilla ystävilläni on lapsia, olen ollut todella masentunut, koska asiaan ei ole ratkaisua. Minuakin on todella musertanut se, että kukaan ei ole oikeastaan ymmärtänyt sitä surua ja tuskaa, joka liittyy totaaliseen lapsettomuuteen: omat lapset olisivat olleet hyvin tärkeitä. Adoptio on aivan eri asia.
Minulla meni aika kauan, ennen kuin pystyin edes katselemaan lapsia ja äitejä. Olin haljeta surusta aina kun näin heitä. Minun täytyi hyväksyä tuo asia ja käydä se läpi kauttaaltaan, surra ja itkeä, joskus jopa maata kippurassa, koska suru koski niin paljon. Ajan myötä tuokin suru on alkanut laimentua eikä tule enää usein.
Tuosta erilaisuudesta haluaisin sanoa myös jotain. Tavallaan ymmärsin, kun lähdin prosessiin, että minusta ei voi tulla "oikeaa" naista, mutta samaan aikaan kuitenkin toivoin sitä. se oli toiveeni, koska sisälläni tunnen niin olevan. Prosessin jälkeinen karu totuus monessa asiassa on sitten horjuttanut uskoani välillä lähes kaikkeen.
Ymmärrän nyt kuitenkin, että minun kuuluukin olla tällainen nainen. Tein paljon töitä sen eteen, että sain käännettyä oman pääni tähän asentoon, että alan hyväksyä itseäni juuri tällaisena kuin olen, koska tällainen olen. Se on hyvä, että olen tällainen.
Moni ihminen ei ymmärrä, millainen kokemus sukupuolenkorjaus on. He voivat parhaimmillaankin vain kuvitella sen. Me sen sijaan tiedämme. Hyvin harvalla ihmisellä on tällaista kokemusta. Tätä kokemusta arvostaa melko harvoin, koska usein tuntuu, että kohtaa matkallaan vain epäluuloa, karsastamista ja oudoksuntaa.
En tiedä, mihin elämäni tästä johtaa. Se voi tavallaan viedä mihin vaan. Mutta eihän sitä kukaan muukaan tietysti tiedä. Koska minulla ei ole perhettä eikä sellaista tuskin tulekaan, voin tehdä elämälläni oikeastaan mitä vaan. Minulle jää huikean paljon aikaa ja energiaa vapaaksi (sellaista mitä perheellisillä menee moneen muuhun) ja voin alkaa käyttää sitä luodakseni omaan elämääni jotain, mitä haluan.
Olen alkanut vaikeuksieni kautta tavallaan arvostaa sitä, mitä olen. Helppoa se ei tietenkään ole ollut, mutta elämä ei ole kenelläkään helpppoa, eikä sen kai kuulukaan olla. Elämä on elämää.- Minulla on kaksi
ihanaa lasta jotka hankin ennenkuin lähdin hoitoprosessiin. Koko viikonlopun kulutan 16v poikani kanssa yhdessä ja maanantaina menen lasteni kanssa mustikkaan ja nautimme yhdessä olosta.
Minut on täällä haukuttu moneen kertaan siitä, kun olen kehdannut olla vaimoni kanssa ja miten olen voinut pettää vaimoani.
- Syrjäytynyt89
Minulle ainoat vaihtoehdot ovat korjausprosessin loppuun vieminen täydellisesti, itsemurha, tai erakoituminen loppuiäksi. Kieltäydyn yksiselitteisesti elämästä "transnaisena" naisen sijaan. Lähinnä tuntuu siltä, että vaihtoehto 2 toteutuu ennen pitkää, koska elämä lapsettomana "transuna" on tähän asti ollut pahempaa kuin kuolema. Takana on jo yksi yritys joka johti viikon laitoshoitoon...
- Miksi olet lapseton?
Voihan lapsia aina hankkia jos on muuten terve.
- I feel your pain
Miten ihmeessä olet voinut saada prosessin kautta edes konsultaatiokäynnin kasvokirurgiaan, mutta et konsultaatiokäyntiä Töölöön SRS:n? Menee aivan päinvastoin kuin pitäisi. Juuri Töölöönhän kaikki pääsee konsultaatioon SRS:ää koskien, mutta prosessi ei kustanna hoitohenkilökuntien painavien sanojen mukaan kasvokirurgiaa saati rintaleikkauksia. Sinäkin epäilit tietenkin ettei kasvoja kustanneta sinullekaan, mutta että konsultaatioon kuitenkin...
Vai kustantaako joillekin ja muille ei kerrota? Laittakaapa viestiä jos tälläisiä vaihtoehtoja on teille väläytelty.
Olen samaa mieltä tuosta kasvojen luustosta ja rasvakerroksesta kanssasi. Nurinkurinen ajatus tuo jonkun vastaajan esittämä "ei kaikki naisetkaan ole missejä". Ei siitä ole kyse yhtään tässä asiassa vaan siitä että on naurettavaa jos prosessi on pohjimmiltaan pelkkää naamioitumista: jos ei syntymässä onnistanut luiden kanssa niin lihota itseäsi että saat läskeillä luusi piiloon, meikkaa ja pistä naisen vaatteet päälle niin olet naamioitunut tarpeeksi hyvin. Tällainen on ajatus hoitoprosessissa.- edellinen
Lisätään vielä se, että on varsin yleinen harhaluulo että kasvokirurgialla tehtäisiin tai edes voitaisiin tehdä kaikista "missejä". Asia ei mene ollenkaan niin ja kaikkien kasvoista ei rankallakaan luuston muokkauksella saataisi mallitasoa. Kasvokirurgian tarkoitus on jykevien piirteiden poistossa ja feminisaatiossa. Ruma ei ole synonyymi jykevyydelle eikä siro ole synonyymi kauneudelle. On sirokasvoisia naisia, jotka eivät ole silti kovin erikoisen näköisiä ja toisin päin.
- ifghgiuwhguw
Luultavasti alkuperäinen kirjoittaja on vielä siinä vaiheessa että lähetettä Töölön SRS:ään ei ole laadittu.
Ehkäpä psykologi on katsonut tarpeelliseksi kasvokirurgian tarpeen psyykkisistä syistä. Vaikka kävisikin konsultaatiossa, ei ole takeita että tehtäisiin leikkauksia. Sama tilanne on rintaleikkauksissakin, rinnatkin voi saada hoitoprosessista mikäli kasvua ei ole käytännössä lainkaan.
Eräs muukin tutkimuksissa ollut kertoi että pääsi kasvokirurgian konsultaatioon, mutta pettyi kun ei saanut leikkauksia. Rintaleikkauksia on tehty Töölössä, mutta ne ovat hyvin harvinaisia. Tunnetuin lienee television sairaalasarjassa näytetty transnaiselle TAYS:ssa laitetut silikonit.
- Siitä on päätös
olemassa, että sossun pitää maksaa epilaatioa. Siinä ei kysytä sossun mielipidettä.
- Syrjäytynyt89
"Leuka pitää olla todella jykevä jotta sitä olisi todellinen tarve pienentää. Onhan jykeväleukainen nainen voittanut Miss Suomi tittelin ja pärjännyt loistavasti laajemmillakin estradeilla. "
Minulla on todellinen tarve, ei sitä määritä kenenkään muun tuntemukset onko se todellinen tarve vai ei. Kasvoluusto on selvästi "trans", ei "tyttö". Varmaan on vaikka mitä maskuliinisia naisia ja androgyynejä milloin missäkin, mutta minä haluan olla oma itseni naisena, en vain "joku nainen". Nainen voisi olla vaikka 70-vuotias tai sellainen jolla on joku vamma kasvoissa ja olla läpimenevä, sekö on se kriteeri? Että valintana on "mies" ja "nainen", ja kun toisen valitsee niin tulee sika säkissä? En pysty elämään näillä kasvoilla. Kroppaa katsoessa tunnen itseni naiseksi, mutta heti kun naama vilahtaa peilissä tai ikkunan heijastuksessa, kaikki tuntemus kehollisesta naiseudesta kuolee päiväkausiksi, en viitsi puhua kenellekään ja poden haluttomuutta.
"Kannattaa myös miettiä onko valmis ottamaan kasvoleikkausten riskit ja lähes varmasti jää jotain häiriöitä. Esimerkiksi hymyillessä tai muuten ilmehtiessä kasvojen kudokset kiristävät epäluonnollisesti ja hyvin suurella todennäköisyydellä tulee jotain hermovaurioita jotka eivät kaikki korjaannu koskaan."
Yhtä matalat riskit nuo ovat hyvällä kirurgilla kuin riskit genitaalileikkauksissakin. Mutta vaikka jotain vahinkoja tulisi, kestäisin niitä paljon paremmin kuin maskuliinisia kasvoja.
"Puhut transseksuaalina (oikeammin transsukupuolisena) elämisestä, miksi."
Koska se ei ole valinta elää naisena vs. transseksuaalina, vaan kirous transseksuaalina elämiseen. Ei ne trans-syistä johtuvat miehiset ominaisuudet ja hedelmättömyys mihinkään katoa vaikka kuvittelisin että "elän nyt naisena". En pysty valitsemaan "nainen" vaihtoehtoa vaikka haluaisin, koska hoidot jäävät vajaaksi.
"Tuota ei kannata odottaa. Todennäköisesti olet jo liian vanha siinä vaiheessa kun kohdunsiirto on niin rutiinia että sitä suostutaan tekemään myös transnaisille. Vaikka siirto onnistuisi naiselle, vaatii paljon lisää kehittelyä ennen kuin sitä edes yritetään alunperin biologiseen miehen ruumiiseen."
Tutkimuksen johtaja sanoi että anatomisia ja biologisia esteitä ei teoriassa olisi (cis-)miehellekään tehtävässä siirrännäisessä. Että samat verisuonet löytyy ja hormonilääkitys toimisi. Swyer syndrooman omaavat naiset ovat hoidoilla tulleet raskaaksi XY-kromosomeista ja munasarjojen poissaolosta huolimatta. Odotan kohtusiirrännäistä sillä se on ainoa vaihtoehtoni. Kysymys on minulle erittäin tunteellisesta asiasta ja toivoisin sinun ymmärtävän ettei vaihtoehtoja ole.
"Tuollainen ajatustapa tuntuu oudolta jo senkin perusteella että kerrot saaneesi TS-diagnoosin. Alkaa epäilyttää että olet eräs näitä harvinaisia perujia joka ei todellisuudessa koekaan olevansa nainen."
Tarkoitin etten koe olevani ulkoiselta olemukseltani nainen, en henkiseltä.- Kun niin hyvin
kaiken tunnut tietävän, niin mistä tiedät, että joku peruu hoidot? Onko hän sen sinulle sanonut?
- Syrjäytynyt89
Kun niin hyvin kirjoitti:
kaiken tunnut tietävän, niin mistä tiedät, että joku peruu hoidot? Onko hän sen sinulle sanonut?
Transpolin hoitava lääkäri sanoo että parempaa ei ole tarjota, että olen samalla viivalla muiden naisten kanssa eikä heillekään kustanneta tällaista.
- priorikriitikko
Syrjäytynyt89 kirjoitti:
Transpolin hoitava lääkäri sanoo että parempaa ei ole tarjota, että olen samalla viivalla muiden naisten kanssa eikä heillekään kustanneta tällaista.
Tämä on transpolille tyypillinen vastaus. Olemuksen osalta hoitojärjestelmä haluaa lähinnä auttaa naamioitumisessa, ei monien kohdalla oikeasti olemuksen muuttamisesta. Se johtuu siitä, että pohjimmiltaan heidän mielestään olemme miehiä joita pitäisi pitää naisina ja auttaa vähäsen siinä, emme naisia joita pitää hoitaa synnynnäisen ongelman vuoksi mahdollisimman tehokkaasti ja strategisesti (hoitosuunnitelmat ovat vitsejä). Tuossa on suuri näkökulmaero.
Ero muihin naisiin on siinä, että heistä 70% ei luulla säännönmukaisesti miehiksi suurimman osan elämästään (heitin luvun päästäni, mutta eiköhän se ole ennemmin suurin osa kuin pienempi osa prosessin käyvistä transnaisista), oli se sitten jatkuvasti tai vain joskus ajoittain tai edes harvoin. Pääasia että on. Ero muihin naisiin on siinä, että lähes kaikki naiset voivat valita lähes minkälaisen tyylin tahansa, mutta tulevat silti tulkituiksi naisina ja läpimeneminen mieheksi naamioituna täysipainoisessa vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa olisi vaikeaa, ellei ole siinä hyvä tai ole muuten vain ominaisuuksiltaan siihen sopiva. Ero muihin naisiin on siinä, että jopa mahdollisimman luomuoloissa heitä ei epäillä miehiksi tai transtaustaisiksi hetkeäkään. Ei vaikka hiukset ajattaisiin pois.
Ero on siinä, että heille ei tarvitse antaa allaolevan kaltaisia neuvoja peruslookin löytämisestä ja huomiotaherättämättömyydestä, jotta he silti nauttivat lähes 100% naiseksi tulkitsemista kaikissa vuorovaikutustilanteissa. Heidän ei tarvitse naamioitua.
Ei tietenkään onnekkaiden prosessin käyneiden naistenkaan tarvitse, mutta kaikki ei ole onnekkaita. Hoitojärjestelmää ei se kiinnosta, koska pohjimmiltaan monille hoitotahoille transsukupuolisuus on enemmän transvestisuuden kaltainen ajatus mielikuvineen kuin naiseuden kaltainen. - khfjhfqfdq
priorikriitikko kirjoitti:
Tämä on transpolille tyypillinen vastaus. Olemuksen osalta hoitojärjestelmä haluaa lähinnä auttaa naamioitumisessa, ei monien kohdalla oikeasti olemuksen muuttamisesta. Se johtuu siitä, että pohjimmiltaan heidän mielestään olemme miehiä joita pitäisi pitää naisina ja auttaa vähäsen siinä, emme naisia joita pitää hoitaa synnynnäisen ongelman vuoksi mahdollisimman tehokkaasti ja strategisesti (hoitosuunnitelmat ovat vitsejä). Tuossa on suuri näkökulmaero.
Ero muihin naisiin on siinä, että heistä 70% ei luulla säännönmukaisesti miehiksi suurimman osan elämästään (heitin luvun päästäni, mutta eiköhän se ole ennemmin suurin osa kuin pienempi osa prosessin käyvistä transnaisista), oli se sitten jatkuvasti tai vain joskus ajoittain tai edes harvoin. Pääasia että on. Ero muihin naisiin on siinä, että lähes kaikki naiset voivat valita lähes minkälaisen tyylin tahansa, mutta tulevat silti tulkituiksi naisina ja läpimeneminen mieheksi naamioituna täysipainoisessa vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa olisi vaikeaa, ellei ole siinä hyvä tai ole muuten vain ominaisuuksiltaan siihen sopiva. Ero muihin naisiin on siinä, että jopa mahdollisimman luomuoloissa heitä ei epäillä miehiksi tai transtaustaisiksi hetkeäkään. Ei vaikka hiukset ajattaisiin pois.
Ero on siinä, että heille ei tarvitse antaa allaolevan kaltaisia neuvoja peruslookin löytämisestä ja huomiotaherättämättömyydestä, jotta he silti nauttivat lähes 100% naiseksi tulkitsemista kaikissa vuorovaikutustilanteissa. Heidän ei tarvitse naamioitua.
Ei tietenkään onnekkaiden prosessin käyneiden naistenkaan tarvitse, mutta kaikki ei ole onnekkaita. Hoitojärjestelmää ei se kiinnosta, koska pohjimmiltaan monille hoitotahoille transsukupuolisuus on enemmän transvestisuuden kaltainen ajatus mielikuvineen kuin naiseuden kaltainen.Transpolit pelaavat annetuilla korteilla. Julkinen puoli joutuu tasapainottelemaan annetuilla resursseilla. STM on aikanaan antanut ohjeet mitä vähimmäishoitoja voidaan antaa Suomessa. Ne noudattelevat pitkälti WPATH:n suuntalinjoja ja toisaalta määrärahat ovat niukat että minimihoidoilla on pärjättävä. Jos joku transnainen on esimerkiksi kasvonpiirteiltään miehekäs, häntä vertaillaan miehekkäisiin naisiin ja sillä hyvä. Samoin rinnat, jos hormonit kasvattavat pienet rinnat, ne saa luvan riittää koska on muitakin pienirintaisia naisia. Mikäli halutaan parempilaatuista hoitoa, on yritettävä vaikuttaa STM:n ja VM:n päättäjiin.
- dsfdsf3
Mene töihin, töissä olo piristää. Jos et mielestäsi käy naisesta, niin mene sitten feminiinisenä miehenä. Yhden kesän kesätöistä varmasti jää rahaa käteen karvojen ainakin alustavaan poistoon.
- Kolmois-S
Sinulla on aika lapsellinen näkemys töistä ja töistä saatavasta palkasta nykyään.
- niin on...
Kolmois-S kirjoitti:
Sinulla on aika lapsellinen näkemys töistä ja töistä saatavasta palkasta nykyään.
Tai siitä että niitä töitä edes saisi kovin helposti nykynuorena.
Hän on luultavasti jonkin sortin onnistuja ja ehkä porvari, joka on nyt asemassa josta tuollaisia ajatuksia on helppo heittää. - Mentalporwer
Kolmois-S kirjoitti:
Sinulla on aika lapsellinen näkemys töistä ja töistä saatavasta palkasta nykyään.
No jostain se on alotitettava eikä kitistävä täällä.
- Syrjäytynyt89
Ongelmana dsfdsf3 on se, että hormonihoito on tosiaankin toiminut, mutta eipä liiemmin kasvoihin. Rinnat on sen kokoiset että saisi poistattaa jos vielä feminiinistä miehestä haluaisi mennä. Jos naisesta haluaisi mennä, niin kasvot pitäisi sahata. Kumman vaihtoehdon luulet minun haluavan? Ei ole peruskoulua korkeampaa koulutustakaan kun ahdistus alkoi käymään niin paljon päälle.
- Rohkeasti eteenpäin
Peruskoulupohjalta pystyy kouluttautumaan useaan ammattiin, eiköhän sieltä löydy sinuakin kiinnostava ala. Eikä tarvitse käyttää vuosikausia yliopistokoulutukseen päästäkseen ammattioppiin. Kolmessa vuodessa olet opiskellut ammattiin ja kun saat työpaikan ja vähän tuloja, loput voi ottaa velkaa ja käydä leikkauksessa jos koet sen tarpeelliseksi.
Joka tapauksessa ei kannata masentua ja heittää kirvestä kaivoon vaan yrittää aktiivisesti eteenpäin. Ilmeisesti sinulla on nyt prosessiin usein liittyvä masennuskausi kun kaikki menee päin seiniä. Itse kärsin vastaavasta masennuksesta suunnilleen samassa vaiheessa ja kun pääsin sen yli, tilanne korjautui eikä masennus palannut enää. - dsfdsf3
Ainakin yksi asia on siis hyvin, sinulla on rinnat etkä ole mikään lauta niin kuin monet muut hormoneita popsivat! Ftm:t käyttävät jotain puristesukkia häivyyttääksen rintansa pois ennen kuin käyvät ne leikkauttamassa, jos rinnat ahdistaa niin voit koittaa samaa keinoa myös. Testaile eri vaihtoehtoja ja lookkeja.
Koulu on kans tärkeä, mitä alaa olet ajatellut opiskelevasi? - Syrjäytynyt89
dsfdsf3 kirjoitti:
Ainakin yksi asia on siis hyvin, sinulla on rinnat etkä ole mikään lauta niin kuin monet muut hormoneita popsivat! Ftm:t käyttävät jotain puristesukkia häivyyttääksen rintansa pois ennen kuin käyvät ne leikkauttamassa, jos rinnat ahdistaa niin voit koittaa samaa keinoa myös. Testaile eri vaihtoehtoja ja lookkeja.
Koulu on kans tärkeä, mitä alaa olet ajatellut opiskelevasi?Lääketieteen, arkkitehtuurin ja peliteollisuuden alat kiinnostavat, ja niistä on tavallaan eniten tietoa ennestäänkin. Minulla ei vain riitä voimavaroja ulos lähtemiseenkään, saati sitten sille että omistautuisin opiskelemiselle. Masennus, ahdistus ja jatkuvasti omien vikojen kohtaaminen vievät voimat. Haluaisin nähdä edes toivon siitä, tai jos olisi edes joku kannustamassa, että saan loppujen lopuksi kaikki korjattua...
- jnujgghbaud
Syrjäytynyt89 kirjoitti:
Lääketieteen, arkkitehtuurin ja peliteollisuuden alat kiinnostavat, ja niistä on tavallaan eniten tietoa ennestäänkin. Minulla ei vain riitä voimavaroja ulos lähtemiseenkään, saati sitten sille että omistautuisin opiskelemiselle. Masennus, ahdistus ja jatkuvasti omien vikojen kohtaaminen vievät voimat. Haluaisin nähdä edes toivon siitä, tai jos olisi edes joku kannustamassa, että saan loppujen lopuksi kaikki korjattua...
Nuo tavoittelemasi alat ovat niitä vaikeampia päästä opiskelemaan. Lääketieteeseen pääset pienemmillä askelilla edetenkin, peruskoulupohjalla pääsee opiskelemaan perushoitajaksi ja siitä sitten välillä töitä tehden kouluttautua eteenpäin. Peliteollisuutta ei tarvitse opiskella, moni suomalainenkin menestynyt pelintekijä ei ole opiskellut sitä vaan tehnyt pelejä sivutoimisesti ja saanut siitä hyvätkin rahat.
Ehkäpä opiskelu ohjaisi pois tuosta masennuskierteestä kun on jotain muuta tavoiteltavana, ei aina ajattelisi niitä omia vikojaan. Siitä vaan heti paperit vetämään jälkihakuun.
- dsfdsf3
Etsi jonkinmoinen peruslookki, joka ei herätä niin kovasti huomiota ja pure sitten pari vuotta hammasta. Joudut vain alistumaan siihen, että sinussa on vikoja jotka eivät korjaamatta parane. Jos lääketiede kiinnostaa, niin nopein ala jolle kouluttautua on varmaan lähihoitaja ja siltä alalta löydät varmasti töitä ja jos lukupäätä riittää niin voit jatkaa eteenpäin.
Olen youtubesta seurannut tämmöistä kuin trannygirl15 ja hän on käynyt Canadassa FFS kirurgiassa ja muistaakseni käyttänyt noin 25,000 dollaria eri leikkauksiin. Suomessahan noihin ehkä saa myös kelakorvauksia, niin eivät ole niin kalliita. Jos on säännöllises työs, niin tuommoisen rahan pystyy kyllä säästämään.
Trannygirl15:n videoita
Eka video: http://www.youtube.com/trannygirl15#p/u/92/NpTExshOGpY
Viimeisin video: http://www.youtube.com/trannygirl15#p/a/u/0/bkoQfe-rcZg
Trannygirl15 oli myös kausia varsinkin alussa, jolloin hän oli masentunut ja se käy hyvin ilmi noista videoistakin. Hänkin kertoo videoissaan siitä, kun kävi koulua ja eikä pyrkinyt varsinaisesti esittämään kumpaakaan sukupuolta, eli ollen siitä välistä. Hänkin on ollut täysin fulltime vasta hieman yli vuoden, vaikka julistautui transsiksi jo neljä vuotta sitten.
Tsemppiä. :) - Syrjäytynyt89
Kiitos kaikille vastauksista, helpotti kun sain avautua.
Ainakin se rauhoittaa mieltä, että kaikki hoidot ovat olemassa. Paitsi tietenkin kohtusiirrännäinen - minun pitäisi pitää itseni nuorekkaana ja terveenä hyvin pitkän ajan sitä varten. Siitä riippuu kuitenkin perheen perustaminen minulle. - Kolmois-S
Elämän haluaminen on suuri kristillinen valhe. Parasta elämässä on se, että se loppuu kohtuullisen pian. Viimeisen päivän alituinen läheisyys pakottaa elämään elämän mielekkäästi. Sinulla siihen viimeiseen päivään on matkaa, siksi olet masentunut.
Älä usko valheisiin.
Sinä vertailet itseäsi muihin. Muillakin menee tosi huonosti, on nuorten naisten mielenterveyseläkeputkea, on anoreksiaa, on viiltelyä, on alkoholismia, on kristinuskoa. Sinä vertailet itseäsi sellaiseen kuvitteelliseen "normaaliin", mitä ei ole edes olemassa.- Syrjäytynyt89
Ei ole kuvitteellista normaalia, mutta on kylläkin olemassa käsitys standarttista ihmisestä ja standarttista naisihmisestä. Hänellä on oikeus kehittyä ja kasvaa omassa sukupuolessaan, rakastaa ja lisääntyä. On muitakin kuin transnaisia keille nämä elämän perusasiat jäävät puutteellisiksi, mutta yhtä perseestä se on edelleen.
- Normaalin normi?
Syrjäytynyt89 kirjoitti:
Ei ole kuvitteellista normaalia, mutta on kylläkin olemassa käsitys standarttista ihmisestä ja standarttista naisihmisestä. Hänellä on oikeus kehittyä ja kasvaa omassa sukupuolessaan, rakastaa ja lisääntyä. On muitakin kuin transnaisia keille nämä elämän perusasiat jäävät puutteellisiksi, mutta yhtä perseestä se on edelleen.
Tuo "normaali" on edelleen mielessäni. Erään opinkappaleeni yhteudessä ohjaajani kysyi minulta tekstini "normaali sanaa". Siis mikä on normaalia ja mitä on normaalia?
Sitä tässä olen nyt mietiskellyt viimeiset viisi vuotta ja työssäni. Siisi kuka tai mikä on normaalia ja mikä on normaalia.
Nykyisessä työssäni en ole vielä kohdannut yhtään normaalia ihmistä. Koska en tiedä, että mikä on normaalia ?
Siinä sitä on pähkäilemistä.
Olisi tietty kiva tietää, mikä on normaalia=?
En mie ainakaan osaa ottaa tuohon kantaa :)
- vähän normaalia...
Lukuisia ihmisen fyysisiä ja henkisiä ominaisuuksia voidaan useimmiten mitata jollain tavoin, joille voidaan edelleen laskea keskiarvot ja jakaumat sen ympärille (yleensä gaussin käyrää noudattelevat). Useissa ominaisuuksissa miehen ja naisen keskiarvot ja niiden ympärille muiodostuvat jakaumat poikkeavat toisistaan joko biologisista tai opituista syistä tai molempien yhteiskudelmasta johtuen.
"Tyypillistä" tai "standardista" voisi tällöin olla se, että omat tulokset ovat etupäässä lähempänä oman sukupuolen keskiarvoa. Toisaalta tässäkin monella ihan "normaalilla" naisella voi olla paljon asioita, joissa he ovat miehen keskiarvoa äijämäisempiä. Ja miehillä tietysti päivastoin
"Tärkeää" taas voi olla se, että noista ominaisuuksista henkilölle itselleen olennaisimmissa asioissa on painotus koetun sukupuolen puolella. - Syrjäytynyt89
Piti käydä tänään kylvyssä. Jäinkin katselemaan naamaani kylpyhuoneen peilistä ja itkemään. En pysty tekemään mitään.
- dsfdsf3
Milla Louhi sanoi artikkelissa käyttäneensä 15000 euroa FFS leikkauksiin Thaimaassa. Tähän sisältyy rintaimplantit, joita sinä et oman kertomasi mukaan tarvitse. 15000 ei ole niin paljoa rahaa, sillä ei saa edes kunnon autoa. :)
http://www.studio55.fi/tositarina/artikkeli.shtml/1292938/milla-rohkaistui-korjaamaan-sukupuolensa-petin-ex-vaimoani-esittamalla-miesta
Tee suunnitelma. Mene töihin. Kerää rahat. Parin vuoden pärstäsi on jo leikattu. - Self Made Man
Tee elämällesi suunnitelma ja lopeta itsesäälissä kiereskely. Joko teet asioille jotain pitkällä tähtäimellä tai sitten jätät asiat sikseen ja tyydyt olotilaasi. Nopealla aikatalululla näitä asioita kun ei saa hoidettua eikä toivomasi tulos ole silti taattu. Itse olen FTM ja tyytyminen on siihen mitä on nykyisillä tekniikoilla mahdollista ja varmasti jos haluaisi maksaa kymmeniätuhansia omasta pussista voisi saada ulkoisesti miellyttävämpää tulosta genitaalien suhteen ulkomailla.
Peilin edessä itkeskely ei varmasti auta sinua vaan toimi ja tee asioille jotakin ja ole realisti. Kaikkea kun ei tässä tilanteessa voi saada vaikka kuinka haluaisi. En minäkään voi jäädä itkeskelemään seisomattoman peniksen tai arvettoman rintakehän perään. Tyytyväisempi silti olen elämääni nyt kuin aiemmin ennen hoitoja. Kiitos niistä.
- Syrjäytynyt89
Olen nyt käynyt ulkoilemassa, ostoksilla yms. kuntoutusohjaajani kanssa, ja harrastanut hieman liikuntaa sisälläkin. Ulkonäköni on vähän kohentunut kun olen oppinut hoitamaan sitä, on tullut ostettua paljon hoitotuotteitakin. Vartaloni on kait jokseenkin siro ja muodokas, mutta parantamisen varaa olisi. Olen sunnitellut korsetin ostamista ja sen kasvattaa painoa ~10-15kg:llä, olisi lohdutuksena kaikelle paskalle ainakin keskivertoa kauniimpi kroppa. Ainakin näillä lähtökohdilla se on realistinen tavoite. Mitä naamaan tulee niin pitkillä etuhiuksilla selviänen kasvokirurgiaan asti, odottelen tässä aikaa konsultaatiokäyntiin joka pitäisi tulla syksyllä. Kyseinen plastiikkakirurgi on ilmeisesti sama joka tekee genitaalikirurgiaakin, joten voin samalla kysellä siitäkin puolesta. Kaikesta huolimatta pienten lasten ja perheenäitien näkeminen polttaa sydäntä ja ihmisten kanssa oleminen on vaikeaa. Lähetin jonkun aikaa sitten sähköpostin sille tiimille, joka yrittänee kohtusiirrännäistä ensi vuonna... edes jonkunlainen toivo omista lapsista olisi tärkeää, että jaksaisin elämässä eteenpäin. Muutoin tuskin pystyn sietämään tätä kauempaa kuin kahta vuosikymmentä lisää, taikka keski-iän jälkeen; jos 50% elämästä on paskaa enkä voi saada omaa perhettä, en halua nähdä jälkimmäistä 50%, mutta annan ainakin kehitykselle aikaa.
- dsibvbghabv
"Mitä naamaan tulee niin pitkillä etuhiuksilla selviänen kasvokirurgiaan asti, odottelen tässä aikaa konsultaatiokäyntiin joka pitäisi tulla syksyllä. Kyseinen plastiikkakirurgi on ilmeisesti sama joka tekee genitaalikirurgiaakin, joten voin samalla kysellä siitäkin puolesta."
Tuosta sanamuodosta päätellen tarkoittanet Töölön SRS kirurgia (Thaimaassahan ei käydä erikseen konsultaatiossa). Tietääkseni Töölön SRS-leikkauksia tekevillä plastiikkakirurgeilla ei ole kokemusta kasvonpiirteitä muokkaavista leikkauksista. Yleensäkin Suomessa kokemusta on suhteellisen vähän ja sekin yksityispuolella. Suomalaiset transnaiset käyvät yleensä Thaimaassa kasvoleikkauksissa ja sielläkin vähän parempaa jälkeä saa kasvoleikkauksiin erikoistuneelta plastiikkakirurgilta.
SRS:n esikäynnillä ei yleensä puututa muihin leikkauksiin kuin enintään yleisellä tasolla. Minäkin kyselin esikäynnillä mitä rinnoilleni olisi tehtävissä, mutta kirurgi totesi että katsotaan sitten SRS:n jälkeen mikä on tilanne. - Syrjäytynyt89
dsibvbghabv kirjoitti:
"Mitä naamaan tulee niin pitkillä etuhiuksilla selviänen kasvokirurgiaan asti, odottelen tässä aikaa konsultaatiokäyntiin joka pitäisi tulla syksyllä. Kyseinen plastiikkakirurgi on ilmeisesti sama joka tekee genitaalikirurgiaakin, joten voin samalla kysellä siitäkin puolesta."
Tuosta sanamuodosta päätellen tarkoittanet Töölön SRS kirurgia (Thaimaassahan ei käydä erikseen konsultaatiossa). Tietääkseni Töölön SRS-leikkauksia tekevillä plastiikkakirurgeilla ei ole kokemusta kasvonpiirteitä muokkaavista leikkauksista. Yleensäkin Suomessa kokemusta on suhteellisen vähän ja sekin yksityispuolella. Suomalaiset transnaiset käyvät yleensä Thaimaassa kasvoleikkauksissa ja sielläkin vähän parempaa jälkeä saa kasvoleikkauksiin erikoistuneelta plastiikkakirurgilta.
SRS:n esikäynnillä ei yleensä puututa muihin leikkauksiin kuin enintään yleisellä tasolla. Minäkin kyselin esikäynnillä mitä rinnoilleni olisi tehtävissä, mutta kirurgi totesi että katsotaan sitten SRS:n jälkeen mikä on tilanne.Se on nimenomaan kasvokirurgian eikä SRS:n konsultaatiokäynti.
- Kun noista lapsista
ruikutat, niin miksi et ole hankkinut lapsia? Voihan ts:kin lapsia hankkia.
- Syrjäytynyt89
Kun noista lapsista kirjoitti:
ruikutat, niin miksi et ole hankkinut lapsia? Voihan ts:kin lapsia hankkia.
Et vissiin lukenut yhtään mitään... sinulle ei kai sitten ole raskaudella mitään merkitystä?
- höphöphöp
Pahempaakin saattaisi käydä esim. että sukupuolisuudellasi ja seksuaalisuudellasija mielenterveydelläsi leikittäisiin koko ikä ja esim. amputoitaisiin jalat ennen hölkkälenkkiä ettet vain pääsisi liikkellekkään. Kyllähän meitä täällä on, on jopa naapurissa, mutta minuun ne kiinni käyvät.
- Loput puhinat pois
Intersukupuolinen ihminen jää helposti vaille asianmukaista kohtelua varsinkin Suomen kaltaisessa yhteiskunnassa, jossa iso osa elämstä vierähtää yhteiskunnan rattaiden pyörityksessä. Meillä pitkä oppivelvollisuus ja mm. asevellvollisuus, jossa intersukupuolista kohdellaan kuin miestä, ellei hänellä ole esittää asianmukaista lääkärintodistusta terveydentilastaan.
Oppivelvollisuuden aikana meillä on monia liikunta ym. tunteja joissa meidän pitää oppivelvollisuuden perusteella olla ja silti pärjätä poikien joukossa vaikka sitä emme todellisuudessa ole. Täysi ikäisyyden tullen meille lankeaa asevelvollisuus johonka pitää mennä ellei asianmukaista lääkärintodistusta terveydentilasta ole.
Mikäli intersukupuolisilla olisi trans-sukupuolisten tavoin laki, joka velvottaisi lääkärit tutkimaan ja antamaan diagnoosin terveydentilasta ja oikeuksista, niin meillä olisi esittää lääkärintodistus aina tarvittaessa, ettei tyttö pärjää aina poikien jokossa. - njkbahbfhfb
Loput puhinat pois kirjoitti:
Intersukupuolinen ihminen jää helposti vaille asianmukaista kohtelua varsinkin Suomen kaltaisessa yhteiskunnassa, jossa iso osa elämstä vierähtää yhteiskunnan rattaiden pyörityksessä. Meillä pitkä oppivelvollisuus ja mm. asevellvollisuus, jossa intersukupuolista kohdellaan kuin miestä, ellei hänellä ole esittää asianmukaista lääkärintodistusta terveydentilastaan.
Oppivelvollisuuden aikana meillä on monia liikunta ym. tunteja joissa meidän pitää oppivelvollisuuden perusteella olla ja silti pärjätä poikien joukossa vaikka sitä emme todellisuudessa ole. Täysi ikäisyyden tullen meille lankeaa asevelvollisuus johonka pitää mennä ellei asianmukaista lääkärintodistusta terveydentilasta ole.
Mikäli intersukupuolisilla olisi trans-sukupuolisten tavoin laki, joka velvottaisi lääkärit tutkimaan ja antamaan diagnoosin terveydentilasta ja oikeuksista, niin meillä olisi esittää lääkärintodistus aina tarvittaessa, ettei tyttö pärjää aina poikien jokossa.Kerran näinkin päin. Yleensähän intersukupuoliset kärsivät siitä että ovat joutuneet jo lapsuudessaan suurimmaksi osaksi tarpeettomiin hoitotoimenpiteisiin. Vielä joitakin kymmeniä vuosia sitten kaikista intersukupuolisista leikattiin tyttöjä kun muuta ei osattu. Translaki ei koske intersukupuolisia ja siksi heidät voidaan hoitaa ja tehdä peruuttamattomia leikkauksia vaikka vastasyntyneelle. Ainakin vielä jokunen vuosi sitten transtutkimuksissa tutkittiin kromosomitkin intersukupuolisten löytämiseksi jotta heidät ohjattaisiin heti tarvittaviin hoitoihin ohi transsukupuolisten hoitojonon. Tuntuu siis hieman oudolta tuollainen purkautuminen että intersukupuolinen ei ole saanut haluamiaan hoitoja.
- asdfgqwerrtyuiiooop
njkbahbfhfb kirjoitti:
Kerran näinkin päin. Yleensähän intersukupuoliset kärsivät siitä että ovat joutuneet jo lapsuudessaan suurimmaksi osaksi tarpeettomiin hoitotoimenpiteisiin. Vielä joitakin kymmeniä vuosia sitten kaikista intersukupuolisista leikattiin tyttöjä kun muuta ei osattu. Translaki ei koske intersukupuolisia ja siksi heidät voidaan hoitaa ja tehdä peruuttamattomia leikkauksia vaikka vastasyntyneelle. Ainakin vielä jokunen vuosi sitten transtutkimuksissa tutkittiin kromosomitkin intersukupuolisten löytämiseksi jotta heidät ohjattaisiin heti tarvittaviin hoitoihin ohi transsukupuolisten hoitojonon. Tuntuu siis hieman oudolta tuollainen purkautuminen että intersukupuolinen ei ole saanut haluamiaan hoitoja.
Mikähän lie lyhyt vaihe on tuo kromosomitutkimus ollut transtutkimuksissa jos on ollutkaan, mutta ei sitä ole enää aikoihin tehty. Sen sijaan intereitä on kyllä hoidettu transtutkimusten ja hoitojen kautta vähän vaihtelevasti. Muutama tietämättään interikin on varmasti mennyt putkesta läpi.
- njkbahbfhfb
asdfgqwerrtyuiiooop kirjoitti:
Mikähän lie lyhyt vaihe on tuo kromosomitutkimus ollut transtutkimuksissa jos on ollutkaan, mutta ei sitä ole enää aikoihin tehty. Sen sijaan intereitä on kyllä hoidettu transtutkimusten ja hoitojen kautta vähän vaihtelevasti. Muutama tietämättään interikin on varmasti mennyt putkesta läpi.
Kromosomitutkimukset taisi kuulua muutaman vuoden lain tultua voimaan diagnoosin jälkeiseen laboratoriotutkimussarjaan jossa tehtiin paljon tutkimuksia ennen hormonihoidon aloitusta. Olisiko sitten lopetettu liian kalliina kun tutkittavia alkoi tulla enemmän eikä intereitä löytynyt (muitakin kokeita on karsittu). Tai oliko sitten tarveharkinta ja kromosomit tutkittiin vain jos oli jotain epäilyjä intersukupuolisuudesta. Minulta se ainakin on tehty ja lopputulos oli 46XY.
- Uusi89
Päivitys 7 vuoden jälkeen.
Kuntoutusohjaajan tuella aloin lähteä enemmän ulos. Vanhempieni lainoilla ja säästöillä kasvoleikkaus saatiin tehtyä vuoden 2012 lopussa. Itsetunto nousi huomattavasti ja sosiaalinen ahdistus väheni sen verran, että nyt pystyin lähtemään ulos olemaan muiden ihmisten kanssa. Sen jälkeen minulla oli poikaystävä, ja sitä myöten elämäni ensimmäinen intiimi parisuhde (oikeasa elämässä). Menin työkkärin kautta työkokeiluun seuraavana kesänä, ja kaikki näytti menevän paremmin.
Tuolloin kärsin kuitenkin edelleen myrskyisän lapsuuden ja nuoruuden, sekä stressaavan prosessin aikana kasautuneista mielenterveysongelmista. Kuten moni ensirakastunut, aloin jo suunnitella loppuelämääni kyseisen poikaystävän kanssa. Kuten moni yksinäinen ja tunteellisesti epävakaa, aloin olla riippuvainen poikaystäväni seurasta. Minulla oli pakkomielteinen ajatus perheen perustamisesta, siinä missä poikaystävän tulevaisuudensuunnitelmiin lapset eivät kuuluneet.
Suhde kariutui ja tulin jätetyksi. Olin vailla henkistä tukea, joten tilanne oli minulle katastrofaalinen. Itsetunto koki suuren kolhun, ja hoitamatta jääneet ulkonäköseikat alkoivat painaa päälle. Mietin, että onko elämä naisena edes mahdollista, koska haluan asioita jotka eivät ole mahdollisia. Koin olevani vajaa ja riittämätön, eikä rahaa enää ollut muihin hoitoihin.
Syvässä masennuksessa pimeinä talviöinä neljän seinän sisällä aloin miettiä, että mitä jos transsukupuolisuus oli vain harha, joka johtui epäonnistumisesta miehen roolissa. Tyydyttävään lopputulokseen ja hyvään elämään kiinni pääseminen etenkin transsukupuolisena naisena tuntui joko vaativan liian paljon henkistä ponnistelua, tai yksinkertaisesti mahdottomalta. Koko transsukupuolisuus alkoi tuntua painajaiselta.
Lopetin hormonihoidon muutamaksi kuukaudeksi ja kävin lääkärillä hedelmällisyyden palauttamiseksi. Heitin naiselliset vaatteet pois. Aloin keskittyä enemmän omiin maskuliinisiin puoliini, todistaakseni kai itselleni että en ollutkaan transnainen. Kovin pitkälle en kuitenkaan päässyt. Hiuksiani en pystynyt leikkaamaan, ja ajatus rintojen poistosta hirvitti. Kun aloin muutaman kuukauden päästä huomata kasvoissani ja kehossani maskuliinisia muutoksia, olin itsetuhoisuuden partaalla.
Ymmärsin silloin että olin alun perin tehnyt oikean päätöksen, mutta hoidot olivat vain jääneet liian vajaiksi, kasvoleikkauksesta huolimatta. Ehkä viimeistään siinä vaiheessa hyväksyin, että olen transsukupuolinen. Myönsin itselleni, että minulla on tällainen sairaus, jolle ei voi muuta kuin yrittää elää sen kanssa, ja odottaa kunnes se saadaan vähitellen hoidettua. Aikaisemmin en ollut hyväksynyt ajatusta siitä että olisin mitään muuta kuin normaali, terve, lisääntymiskykyinen aikuinen nais(tai mies-)ihminen.
Asun nyt ulkomailla erään toisen transihmisen kanssa. Itsetunto ei edelleenkään ole kovin korkealla ja henkisiä ongelmia on, mutta kompastelusta huolimatta olen kyennyt työhön ja opiskeluun. Kouluttaudun ammattikorkeakoulussa ja jatkan hoitojani paikallisen julkisen klinikan kautta. Karvoitus poistetaan vihdoin lopullisesti, ja rintoihin tehdään parin viikon päästä rasvansiirto. Terapiaa odottelen myös.
Menneisyyden vaikeudet, joista transsukupuolisuus ei edes ole ainoa, ovat jättäneet minut huomattavasti heikompaan asemaan elämässä, ja astun samat askeleet vuosikymmenen myöhässä ikätovereihin verrattuna. Opiskelu meinaa välillä suistua raiteiltaan ja stressi lamaannuttaa. Siitä huolimatta on minulla nyt positiivinen tulevaisuudenkuva. Jos tästä suoriudun, niin tulevaisuudessa saan sellaista palkkaa ettei tarvitse enää miettiä, onko varaa hoitoihin, perheeseen, tai muuhun. Kunhan muistan, että onnellisuus tulee ensisijaisesti oman pään sisältä, ja se on hoidettava kuntoon ensin.
Ajattelen välillä, että jos minä meinaan väsyä elämään, niin entä muut. Moni ei ikinä kouluttaudu eikä työllisty, ja loppuelämä on aneemista. Ehkä joskus vielä palaan ja pystyn auttamaan muitakin.
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1031515
Välillä käy mielessä
olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.781164- 851080
- 139986
Uskoontulo julistetun evankeliumin kautta
Ja kun oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitt579961Mika Muranen juttu tänään
Jäi puuttumaan tarkennus syystä teolle. Useat naapurit olivat tehneet rikosilmoituksia tästä kaverista. Kaikki oli Muras1907Hanna Kinnunen sai mieheltään tiukkaa noottia Tähdet, tähdet -kotikatsomosta: "Hän ei kestä, jos..."
Hanna Kinnunen on mukana Tähdet, tähdet -kisassa. Ja upeasti Salkkarit-tähti ja radiojuontaja onkin vetänyt. Popedan Lih8872- 19832
Oho! Farmi-tippuja Wallu Valpio ei säästele sanojaan Farmi-oloista "Se oli niin luotaantyöntävää..."
Wallu oikein listaa epämiellyttävät asiat… Monessa realityssä ollut Wallu Valpio ei todellakaan säästele sanojaan tippum9664Helvetin hyvä, että "hullut" tappavat toisensa
On tämä merkillistä, että yritetään pitää hengissä noita paskaperseitä, joilla ei ole muuta tarkoitusta, kuin olla riida8630