Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi. Apt 22:16
Sanat ovat kohdistetut tulevalle pakanain apostolille, silloiselle Saul tarsolaiselle, myöhemmälle Paavalille. Kehoitus oli selkeä, vailla tulkinnallisuuksia. Tarvittiin vain tottelemista. Ei kysytty Saulukseltakaan järjellä käsittämistä. Kukapa Jumalan salaisuuksia kykenisi järjellä ratkomaan. Oli vain toteltava, vaikka takana oli korkea uskonnollinen koulutus Gamalielin jalkojen juuressa.
Totisesti tuleva apostoli oli kuuliainen, hän ei haaskannut aikaa saivarteluun Jumalan ohjeiden edessä. Hän ei lähtenyt sille suomalaisittain niin tutulle tielle, jossa vielä uskoon tulon jälkeenkin alkavat ne jossat ja mutat. Suora tie ei olekaan enää suora. Alkaa "teologiset" pohdinnat, järkeilyt ja väittelyt. Jos minkä asian piru on sekoittanut pahemman kerran, se on juuri tämä asia, jonka partaalla Saul oli, nimittäin kaste. Uskovien kaste. Jostain kumman syystä piru vihaa kastetta. Tosin se rakastaa sitä nimenä, se auliisti antaa sitä käyttää ja tykkää sen mahdollisimman monimuotoisesta käyttämisestä. Mutta salliessaan käytön, se on samalla riistänyt kasteasialta sen todellisen sisällön. Se on vain onnistunut kääntämään koko Jumalan totuuden tältä osin ylösalaisin.
Se on tehnyt kasteasiasta teologisen, tulkinnavaraisen ja eikä sillä ole mitään sitä vastaan vaikka puhuttaisiin teekkarien vappukasteesta. Tai Lapin kasteesta. Kaste kuin kaste.
Jos se ei muuta keksi, se sanoo, että se "upottamalla ja uskoon tulon jälkeen" tapahtuva kaste on helluntailaisten tai babtistien keksintö. Se puhuu kastekäytännöistä, ikään kuin kukin voisi toteuttaa sen siten, kun omalla vartalolle parhaiten sopii.
Miksikähän piru näin paljon on nähnyt vaivaa yhden Raamatun valossa selkeimmän ja yksiselitteisimmän totuuden kanssa? Siksi, että tällä sekametelillä se nyhtäisee pois uudestisyntymän välttämättömyyden ja tällä suomalaistenkin hellimällä lapskaste-perinteellä se estää ihmisiä saamasta Jumalan tarkoittaman, raamatullisen kasteen. Se nappaa kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja vielä niin ovelasti, että monelta vuosia teologiaa lukeneelta papilta tämä silmänkääntötemppu jää huomaamatta.
Jos vihollinen näin aktiivinen tämän kasteasian suhteen on, se kertoo siitä, että kasteessa taitaa olla kyse paljon luultua merkityksellisemmästä asiasta.
No mitä Sana sanoo? Se kytkee kasteen selväsanaisesti pelastumisasiaan. Silloin sen merkitys korostuu entisestään. Mitä sinä ajattelet Jeesuksen sanoista Mark 16:16:ssa: "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu"? Taikka Pietarin julistukseen Apt 2:38:ssa: Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi"? Jääkö tähän jotain tulkintaa? Eikö kyse ole sisälukutaidosta ja tottelemisesta?
Tuleva apostoli tuntui olevan heti uskoon tulonsa jälkeen oikeilla raiteilla ja Totuuden Hengen johdossa. Apt 9:18 sanoo: "Ja heti putosivat hänen silmistään ikäänkuin suomukset, ja hän sai näkönsä ja nousi ja otti kasteen". Vääristelenkö Jumalan sanaa, jos väitän, että "hän otti kasteen"? Tämän päivän lapskastekiivailijat sanoisivat, että Saul teki omavanhurskauden teon. Sanokoot vain, mielummin minä uskon sen, mitä Raamatussa on, kuin ihmistekoisia satuja. Usko tai älä, mutta imeväisten kastaminen oli jo Urho Muroman aikana narripeliä. Sitä se on tänäänkin. Sillä ei ole mitään raamatullista perustusta tai pohjaa. Se on vihollisen keksintö. Pienokainen ei ota kastetta tai anna kastaa itseään, eihän? Vai oletko sinä kuullut imeväisen suusta tällaisen kannaoton? Minä en ole. Älä vain sano, että kummit sen korvaavat. Eivät korvaa, koska heistäkin Jumalan sana on kiusallisen vaitonainen.
Lukijani, jos sinulla on pelastusvarmuus, olet saanut syntisi anteeksi, olet tehnyt parannuksen, mutta kasteasia on tuon lapsikastelavastuksen varassa, herää tästä horroksesta ja anna - kuten Saul - kastaa itsesi. Ota kaste Jeesuksen nimeen! Ota siksikin ja ennen kaikkea siksi, että se on Raamatussa kytketty pelastuskysymykseen. Kysyn vielä: "Rakastatko sinä Jeesusta". Ennen kuin hätiköit vastaamaan, lue kuitenkin Joh 14:21 ja 23.
Kuinka siunatut sanat: "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu". Ei tässä eikä missään muussakaan kohden Sanassa päinvastoin ja aina upottamalla, paljossa vedessä.
Ja nyt, mitä viivyttelet?
Sanat ovat kohdistetut tulevalle pakanain apostolille, silloiselle Saul tarsolaiselle, myöhemmälle Paavalille. Kehoitus oli selkeä, vailla tulkinnallisuuksia. Tarvittiin vain tottelemista. Ei kysytty Saulukseltakaan järjellä käsittämistä. Kukapa Jumalan salaisuuksia kykenisi järjellä ratkomaan. Oli vain toteltava, vaikka takana oli korkea uskonnollinen koulutus Gamalielin jalkojen juuressa.
Totisesti tuleva apostoli oli kuuliainen, hän ei haaskannut aikaa saivarteluun Jumalan ohjeiden edessä. Hän ei lähtenyt sille suomalaisittain niin tutulle tielle, jossa vielä uskoon tulon jälkeenkin alkavat ne jossat ja mutat. Suora tie ei olekaan enää suora. Alkaa "teologiset" pohdinnat, järkeilyt ja väittelyt. Jos minkä asian piru on sekoittanut pahemman kerran, se on juuri tämä asia, jonka partaalla Saul oli, nimittäin kaste. Uskovien kaste. Jostain kumman syystä piru vihaa kastetta. Tosin se rakastaa sitä nimenä, se auliisti antaa sitä käyttää ja tykkää sen mahdollisimman monimuotoisesta käyttämisestä. Mutta salliessaan käytön, se on samalla riistänyt kasteasialta sen todellisen sisällön. Se on vain onnistunut kääntämään koko Jumalan totuuden tältä osin ylösalaisin.
Se on tehnyt kasteasiasta teologisen, tulkinnavaraisen ja eikä sillä ole mitään sitä vastaan vaikka puhuttaisiin teekkarien vappukasteesta. Tai Lapin kasteesta. Kaste kuin kaste.
Jos se ei muuta keksi, se sanoo, että se "upottamalla ja uskoon tulon jälkeen" tapahtuva kaste on helluntailaisten tai babtistien keksintö. Se puhuu kastekäytännöistä, ikään kuin kukin voisi toteuttaa sen siten, kun omalla vartalolle parhaiten sopii.
Miksikähän piru näin paljon on nähnyt vaivaa yhden Raamatun valossa selkeimmän ja yksiselitteisimmän totuuden kanssa? Siksi, että tällä sekametelillä se nyhtäisee pois uudestisyntymän välttämättömyyden ja tällä suomalaistenkin hellimällä lapskaste-perinteellä se estää ihmisiä saamasta Jumalan tarkoittaman, raamatullisen kasteen. Se nappaa kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja vielä niin ovelasti, että monelta vuosia teologiaa lukeneelta papilta tämä silmänkääntötemppu jää huomaamatta.
Jos vihollinen näin aktiivinen tämän kasteasian suhteen on, se kertoo siitä, että kasteessa taitaa olla kyse paljon luultua merkityksellisemmästä asiasta.
No mitä Sana sanoo? Se kytkee kasteen selväsanaisesti pelastumisasiaan. Silloin sen merkitys korostuu entisestään. Mitä sinä ajattelet Jeesuksen sanoista Mark 16:16:ssa: "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu"? Taikka Pietarin julistukseen Apt 2:38:ssa: Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi"? Jääkö tähän jotain tulkintaa? Eikö kyse ole sisälukutaidosta ja tottelemisesta?
Tuleva apostoli tuntui olevan heti uskoon tulonsa jälkeen oikeilla raiteilla ja Totuuden Hengen johdossa. Apt 9:18 sanoo: "Ja heti putosivat hänen silmistään ikäänkuin suomukset, ja hän sai näkönsä ja nousi ja otti kasteen". Vääristelenkö Jumalan sanaa, jos väitän, että "hän otti kasteen"? Tämän päivän lapskastekiivailijat sanoisivat, että Saul teki omavanhurskauden teon. Sanokoot vain, mielummin minä uskon sen, mitä Raamatussa on, kuin ihmistekoisia satuja. Usko tai älä, mutta imeväisten kastaminen oli jo Urho Muroman aikana narripeliä. Sitä se on tänäänkin. Sillä ei ole mitään raamatullista perustusta tai pohjaa. Se on vihollisen keksintö. Pienokainen ei ota kastetta tai anna kastaa itseään, eihän? Vai oletko sinä kuullut imeväisen suusta tällaisen kannaoton? Minä en ole. Älä vain sano, että kummit sen korvaavat. Eivät korvaa, koska heistäkin Jumalan sana on kiusallisen vaitonainen.
Lukijani, jos sinulla on pelastusvarmuus, olet saanut syntisi anteeksi, olet tehnyt parannuksen, mutta kasteasia on tuon lapsikastelavastuksen varassa, herää tästä horroksesta ja anna - kuten Saul - kastaa itsesi. Ota kaste Jeesuksen nimeen! Ota siksikin ja ennen kaikkea siksi, että se on Raamatussa kytketty pelastuskysymykseen. Kysyn vielä: "Rakastatko sinä Jeesusta". Ennen kuin hätiköit vastaamaan, lue kuitenkin Joh 14:21 ja 23.
Kuinka siunatut sanat: "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu". Ei tässä eikä missään muussakaan kohden Sanassa päinvastoin ja aina upottamalla, paljossa vedessä.
Ja nyt, mitä viivyttelet?
Vastaukset 5
Vanhimmat
On ankarasti kielletty kadotukseen joutumisen uhalla menemästä mihinkään lahkoon esim uudestikastajien sekaan jossa odottaa riivatuksi(vallan alle)tuleminen ja josta irti pääsemiseen joutuu maksamaan kovan hinnan.
Uudestikastajat ovat perkeleen vitjoissa kulkevia irtolaisia, pahempia ihmisiä kuin homot tai prostitoidut.
Mitä alkuseurakunta uskoi se tiedetään lutherilaisten uskovien keskuudessa, mutta he kaikki vihaavat lahkoja ja siellä olevia idiootteja.
Todellinen Kristuksen seuraaja ei vihaa ketään eikä sano ketään idiootiksi.
Todellinen Kristuksen seuraaja rakastaa lähimmäisiään niinkuin itseään, ei pilkkaa, ei herjaa, ei panettele ei puhu toisista pahaa.
Todellisella Kristuksen seuraajalla on sama mieli mikä Kristuksella, sillä Kristus itse elää ja vaikuttaa heidän sydämissänsä.
Hedelmistään puu tuunetaan.
mikä se sinä olet? Kaikkea muuta kuin todellisuutta tai osaakaan siitä.
Joku sanoisi sinuakin paskaläjäksi vaan en minä.
Missä se sinun rakkautesi on? Kinttujen välissä, arvaan?
Märkäkorva, hempukoita kyttäävä jota on syytä epäillä homoksikin, mutta todellinen kristitty et ole.
Kiitos nimim, "Toimintaa vedessä"!
Kirjoituksesi siunasi suunnnattomasti selkeällä ja Raamatun sanan mukaisella ilmoituksella! Jeesus runsaasti siunatkoon tällaisien kirjoituksien esiintuojia!
Olet oikeassa, sillä itse konreettisesti sain havaita aikoinaan juuri tuon tosiasian miten piru todellakin vihaa juuri Raamatullista "uskovien kastettta"! Sain siis vetää erään tutun rovastin perustamaa miestenpiiriä uskoni alkuaikoina. Tuo samainen rovasti oli vain hieman aiemmin välittänyt minun kirkostaero anomuksenikin! :)
Meitä oli muistaakseni viisi tai kuusi hiljattain uskoontullutta miestä tuossa piirissä ja heille sitten kerran heräsi mielenkiinto kysyä kasteasiasta ja pyysivät minua selvittämään heille tuota asiaa! Sanoin että en halua "johdatella" ketään tuossa asiassa puheillani, mutta kirjoitan A4 kokoisen paperin seuravaan piiriin ja sitten jokainen voi senjälkeen kotonaan tutkia asiaa omasta Raamatusta itsekseen! Näin sitten tapahtui ja kun he olivat viikon verran lueskelleet kirjoittamaani kasteselostusta jonka olin runsailla Raamatun sanan jakeilla varustanut, niin kaikki muut paitsi yksi mies halusivat mennä uskovien kasteelle! Kaikki he hieman myöhemmin erosivat ev,lut kirkosta ja muuttivat itse kukin asumaan omille kotipaikkakunnillleen ja liittyivät vapaiden suuntien seurakuntiin!
Vain muutamien kuukausien jälkeen tuo yksi mies, joka ei halunnut mennä uskovien kasteelle voimakkaan epäilyksensä vuoksi, sekaantui kohta jo pian kyseenalaisiin tekoihin ja jätti nuoren uskovan raskaanaolevan vaimonsa ja pienen noin vuoden ikäisen lapsensa vieraan naisen vuoksi, jonka luokse hän muutti asumaan vieraalle paikkakunnalle! Nämä muut miehet jotka halusivat mennä uskovien kasteelle, muuttivat itse kukin takaisin sukulaistensa läheisyyteen ja eräs näistä miehistä meni vanhemmilleen sitten jo kohta todistamaan uskostaan ja myös kasteestaan ja nuo hänen vanhempansa kohta tulivatkin uskoon sekä myös hänen sisarensa ja veljensä ja kaikki he ottivat tuon Raamatun ilmoittaman uskovien upotuskasteen itselleen uskoontulonsa jälkeen!
Jumalan sana ei tyhjänä palaa kun sen vain uskossa otetaan vastaan, aivan niinkuin se on sanassa ilmoitettukin otettavaksi, kuten Pietarin saarnan ja tapahtuman yhteydestä hyvin käy ilmi! - (Apt 2:41-42)!
Terv, nimim, mathetes
Onpa täällä hyvää keskustelua kasteesta. Kerrankin asiallista.
Aloitus huippuhyvää.