Sinä kustannustoimittaja?
Joskus kouluaikoina sai luettavaksi äidinkielen tunneilla jonkun koulettavan tylsän teoksen (siis 13-15veen mielestä). Sen kahlasi läpi pakosta melko pintapuolisesti. Deadline päivä painosti ja kirja oli pitkäveteinen ja yleensä vanhanaikainen. ´Voi haukotus!
Näin ollen mietin kustannustoimittajan työtä: Onko se kuin äidinkielen tunnin pakkokirjallisuutta?
Tylsä alku, tuntematon tekijä jne. ja enää 999 käsikirjoitusta jäljellä! Onko kumma, että hyvätkin käsikirjoitukset ns. hukkuu massan alle?
Älkää sanoko, että koulutus. Ei sekään pelasta 1000 käsikirjoituksen alta.
Mikä kaiken tämän määrän keskellä kiinnittää kustannustoimittajan huomion? Onko totta, että jotkut käsikirjoituksia lukevat avaavat käsikirjoituksen keskeltä, ja näin testaavat saako teksti "koukkuun" lukijansa, vaikka puolivälistä teosta?
Jotenkin ajattelisi, että tähän legendaariseen 1000 käsikirjoituksen määrään täytyy mahtua useampia erinomaisia tekstejä. Mutta, miten se sieltä pistäisi silmään, siinäpä vasta pulma...
Eli helppo se on takapenkiltä neuvoa autoa ajavaa.
Luetuimpia
-
neuvoja kustantamojen kanssa neuvotteluun
Olen aika hämilläni ja kauheasti tässä pohdiskelen ja stressaan. Hylsyihin on jo ehtinyt tottua, mut nyt tuli kahdesta eri paikasta kiinnostusta. Molemmat kustantamoja, joiden kanssa mielelläni työskentelisin. Molempiin pitäisi aika lailla muuttaa käsikirjoitusta, mutta hyvinkin eri suuntiin. (Molemmissa suunnissa omat hyvät puolensa.) Mikä tällaisessa tilanteessa on protokolla? Missä vaiheessa pitäisi ilmoittaa kustantamolle, että on toinenkin taho on kiinnostunut? Nyt vastasin molemmille, että olen kiinnostunut ja pyysin lisätietoa toivotuista muokkauksista jne. Mitään ei siis ole varmasti luvattu puolin eikä toisin. Pitäisikö silti jo suoraan kertoa molemmille toisestakin tarjouksesta? Missä vaiheessa pitää valita? Lisäksi, toiseen kustantamoon käsis menisi aika tiukkaan formaattiin ja sitä pitäisi lyhentää formaattiin sopivaksi todella paljon. Ehkä jopa niin paljon, että tyyli ja tarina kärsisivät. Minulla olisi ehkä paremmin ko. muotoon valmiiksi sopiva toinen käsis pöytälaatikossa. Onko ihan sopimatonta mainita siitä/lähettää se? Kun se tosiaan olisi valmiiksi juuri oikea rakenteeltaan, aihepiiriltään ja pituudeltaan... Olen kai niin iloinen kiinnostuksesta, etten haluaisi luopua kummastakaan mahdollisuudesta, heh. Ahneella saattaa vain olla paskainen loppu, eikös? Jos jollakin on kokemusta ja neuvoja, ottaisin todella mielelläni vastaan. Toinen on suuri kustantamo ja toinen keskisuuri. Lanusta on kyse. Jotenkin pelottaa luopua kummastakaan tarjouksesta, kun moni on kirjoittanut, että pitkänkin prosessin jälkeen voi vielä mennä kaikki puihin. Kiitos etukäteen!
-
"Kirjailijan vuokraaminen"?
On käsikirjoitus, josta ei tule tarpeeksi pureva omin voimin. Se on käynyt usean kerran arvostelupalveluissa ja aihetta on sanottu kiinnostavaksi, araksi, kauhuksi, koskettavaksi, yms. Onko mahdollisuutta luovuttaa se "oikean kirjailijan" käsiin, että sen voisi saada valmiiksi kirjaksi?
-
Käsikirjoituksen lähettäminen
Minnekäs kaikkialle voipi lähettää käsikirjoituksia? Solarfilms, yellowfilm yms.? Ihan voisi listaa vaikka laittaa, eikä vaan mainita että tuotantoyhtiöihin.
On kai yleisesti tunnettu seikka, että kaikkia käsikirjoituksia ei ehditä lukea, mutta toivottavasti Suomessa edes ekat sivut vilkaistaan.
Ja jos sinun mielestä kouluajan pakkoluettavat olivat kuolettavan tylsää, niin mitäköhän ovat suurin osa niistä tekeleistä, mitä kustantamoihin lähetetään. Ja silti sinne joukkoon mahtuu sellaisia, jotka ovat ihan hyviä mutta eivät vain mahdu kustannusohjelmaan.
Kun Stieg Larsson lähetti Millenium-trilogiansa ensimmäisen osan kustantajalle, niin tämä lähetti paketin takaisin AVAAMATTOMANA. Milläköhän mielin kyseinen kustantaja on seurannut trilogian 50 miljoonan kappaleen myyntiä?
Halusin joskus nuorempana kustannustoimittajaksi, mutta siihen ammattiin on vielä vaikeampi päästä kuin kirjailijaksi!
Kaunokirjallisuuden kustannustoimittajan työt ovat hyvin haluttuja, eikä niitä pestejä ole isossa kustantamossa yleensä kuin yksi tai kaksi. Sen sijaan monet kirjailijat (mm. Rimminen) toimivat käsikirjoitusten lukijoina, joten tuota hommaa tehdään myös freelance-pohjalta. Se on yksi tapa rahoittaa omaa kirjoittamista.
Ne Larsson-kirjat ovat Eva Gabrielssonin ja Jan-Erik Petterssonin kirjoittamat. Paljon kulkee legendoja hylätyistä teksteistä, mutta Larssonin toinen kustantaja otti sentään riskin ja maksoi ennakot trilogian jatko-osista niitä näkemättä.
Höpönlöpön...
Lue muutakin kuin Parnassoa.
Kokopäiväisen kustannustoimittajan käyttö on suhteellisen iso kuluerä, jos keskiverto kaunokirjallinen teos myy paljon jos 2000 kpl ylittyy. Lisäksi ihmisten ostamien kirjojen määrä taitaa olla suhteellisen vakio.
Lahjakkaiden kirjoittajien haaliminen omaan talliin pelkkiä käsikirjoituksia lukemalla voi olla vaikeaa - esim. Otava mielellään hankkii itselleen muiden kasvatteja. Mielenkiintoinen kysymys on, miten paljon (kalliilla) markkinoinnilla voidaan kasvattaa tietyn kirjan menekkiä.
Hiontavaiheessa
7.7.2011 16:06
Olinkin ihmetellyt, miksi hän ei julkaissut trilogiaansa yksi kerrallaan, vaan vasta kun kaikki olivat valmiina. Onko ihan faktaa, että sai paketin takaisin avaamattomana?
Nykyäänhän ei voi tietää, onko pakettia edes avattu, kun se laitetaan silppuriin ja lähettäjälle postitetaan ilman allekirjoitusta oleva "Ei sovi kustannusohjelmaamme" -lappu. Tulee mieleen, että miksi eivät sitten sivuillaan ilmoita, että minkätyyppisiä on turha lähettää. Säästyisivät itsekin paljosta vaivasta.
En usko
8.7.2011 10:29
Mitä olen kuullut, kyllä se luettiin, mutta hylättiin.