Pyhä Äiti Amma

Ola kirjoitti:

On kyselty vähän muitakin näkemyksiä, kuin aina
vaan kristinuskon tulkintoja. Ajattelimpa laittaa
korteni kekoon ja .....


Idässäkin on uskontoja, mutta idämainen filosofia
ei mielestäni ole uskontoa, vaan
maailmankatsomus. Uskonnossa uskotaan, mutta idän
filosofiassa pyritään löytämään totuus, ei
uskomaaan´, vaan ymmärtämään. Idän näkemyksiin
kuuluu myös ns. Gurut tai Mestarit ja Avatarat.

Aidot Gurut ovat valaistuneita, Jumal-yhteyden
saaneita henkilöitä kyseisessä elämässään.
Avatarat ovat sitävastoin tietoisia
Jumalallisuudestaan jo syntyessään, heidän ei ole
tarvinnut valaistua. Itse pidän esim. Jeesus
Nasaretilaista Avatarana. Samoin tänäpäivänäkin
elävää Mata Amritananda Mayta, tuttavallisesti
Äiti Ammaa pidän avatarana




Monet pitävät Ammaa näin länsimaalaisin termin
ilmaistuna "vapahtajatasoisena Mestarina". Miten
Amma neuvoo meitä päsemään "taivaaseen", tai
vapautumaan lopullisesti tästä maallisesta
kärsimyksestä. Ohessa Hänen yksi puheensa
kyseisestä asiasta.

Ensin pieni alustus kristilliseltä pohjalta.

"Eikö teidän laissanne ole kirjoitettu, te olette
Jumalia"
- Jeesus Nasaretilainen-

************************

TE OLETTE JUMALAN VALO

Te ette kuulu pimeyteen. Pimeys on teidän oman
mielenne ja egonne luoma vankila, se on itse
aiheutettu ja itse luotu. Se ei ole todellinen
olinpaikka., sillä te kuulutte valoon. Te olette
Jumalan valo. Päästäkää pimeys menemään.
Oivaltakaa, että olette vankilassa, huomatkaa
mihin vankila on tarkoitettu ja ymmärtäkää että
se ei ole oikea kotinne. Me olemme luoneet oman
vankilamme ja vankeutemme. Kukaan toinen ei ole
siitä vastuussa eikä kukaan ole sen aiheuttaja.
Huomatkaa pimeyden olevan pimeyttä eikä valoa. Me
olemme pimeydessä mutta epäonneksemme
kuvittelemme olevamme valossa. Ajatteleminen on
ongelma. Olemme samastuneet täysin ajatusten
kulkuun.

Tämän hetkisessä mielentilassamme uskomme
olevamme valossa ja vapaita vaikka olemme
pimeydessä ja itsemme luoman egon armoilla.
Erehdymme pitämään pimeyttä valona ja vankilaa
vapautena. Kysymys on, ymmärrämmekö vankeuden
olevan sitä, mitä se on. Emme käsitä olevamme
kahleissa, sillä olemme olleet pitkään pimeydessä
kahlittuina. Kahleita kuvittelemme
koristeellisiksi kääryiksi ja vankilasta on
tullut kuin koti. Ne mitä pidämme koristuksina,
kuuluisuutta, valtaa, varakkuutta - ovatkin
tosiasiassa kahleet, jotka sitovat meidät. Tästä
väärinkäsityksestä johtuen kärsimyksestä ja
surusta on tullut osa elämäämme, siksi emme
kykene hymyilemään täysin sydämin. Mutta totuus
on päinvastainen. Me olemme Jumalan valo ja
autuus on meidän synnyinoikeutemme. Olemme
ikuisesti vapaa, ääretön Aatman.

Meillä on hämärä muistikuva todellisesta
olemuksestamme. Joskus tämä muistikuva on hieman
selkeämpi, mutta enimmäkseen olemme siitä
tietämättömiä ja siksi pysymme edelleenkin
vankilassa. Milloin tahansa muistikuva nousee
esiin, me kamppailemme vapautuaksemme. Kuitenkin,
mitä enemmän taistelemme vastaan, sitä enemmän
tuo kahle kiristää. Lakatkaa taistelemasta,
hiljentykää ja rentoutukaa ja huomaatte olevanne
vapaita. Kun olette tietoisia kahleen
olemassaolosta, vapaudutte sen otteesta. Te
pidätte lujasti mielen luomista harhakuvista.
Samastutte ymmärtämättömästi ajatuksiinne ja
luotte siten oman vankilanne ja vankeutenne. Se
on hyvin yksinkertaista. Päästäkää vain otteenne
ja vetäytykää mielenne yhteistyöstä, hellittäkää.

Tiedättekö, kuinka joillakin seuduilla Intiassa
pyydystetään apinoita? Kapeakaulainen astia
täytetään pähkinöillä ja muilla herkuilla, joista
apinat pitävät ja se asetetaan maahan. Sitten
apina tulee ottamaan pähkinöitä. Se sujauttaa
kätensä astiaan ja ottaa pähkinät. Kun sen käsi
on täynnä, se ei saa kättään ulos
kapeakaulaisesta astiasta. Hupsu apina ei
ymmärrä avata kättään ja päästää irti
pähkinöistä, jolloin se pääsisi pakenemaan. Se ei
luovu sieppaamistaan pähkinöistä ja niin se on
ansassa. Pitämällä kiinni muutamista pähkinöistä,
apina parka menettää koko metsän ja kaikki sen
kauniit puut, valtavan alueen, missä se voisi
vaellella vapaasti, leikkiä ja nauttia elämästään
koko sydämensä kyllyydestä. Vain muutamien
pähkinöiden vuoksi se menettää koko metsän
herkulliset ja tuoreet pähkinät ja hedelmät. Se
kadottaa koko elämänsä.

Ihmiset ovat jokseenkin samanlaisia. Ihminen
huutaa: "Vapauttakaa minut, haluan olla vapaa".
Mutta kuka hänet on kahlinnut? Mikä hänet sitoo?
Ei kukaan ,eikä mikään. Hänen on vain lakattava
pitämästä tätä kaikkea turhaa meteliä, lakatava
taistelemasta vastaan, rauhoituttava ja
rentouduttava. Vasta sitten hän havaitsee että
hän, hän yksin on vastuussa vankeudestaan. Hänen
on vain päästetävä irti ne muutamat pähkinät,
joista hän pitää kiinni ja sen jälkeen hän voi
helposti irrottaa kätensä mielen ja älyn
kapeakaulaisesta astiasta ja olla ikuisesti
vapaa, Koko ääretön kaikkeus on hänen

-- -- --

Ote kirjasta: " Jumalallisen rakkauden valo"
Mata Amritananda May




Ammasta lisää ( www.amma.fi )
Alustavan tiedon mukaan Amma tulee myös tänäkin
vuonna, 12-13. lokakuuta. Siitä tarkemmin
kotisivuilla, kun aika lähenee.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä