Toivon, etten enää ikinä joutuisi osallistumaan (tai edes kuulemaan) ns. tavanomaiseen työporukan kahvipöytäkeskusteluun. Näissä tavanomaisissa jutuissa on käyty Barcelonassa, joka oli niin ihanaa ja espanjalainen kulttuuri se vasta onkin. Tai mulla on uusi Volvo, joka on niin tehokas ja upee! On se kyllä vehe! Taikka sitten meidän Mauri ja Lauri teki sitä ja tätä. Tämä olisi varmasti kiintoisaa, jos tuntisi edes Maurin ja Laurin (jotka ovat tässä esimerkissä kissoja).
Liekö olen ainoa, jota keskilaimeat jutut siepoo...? Usein näissä kahvipöytäkeskusteluissa EI ole mielenkiintoista aihetta tai mitään muutakaan mieltä elähdyttävää. Siksi varmaan henkisesti yrjöttää.
Liekö olen ainoa, jota keskilaimeat jutut siepoo...? Usein näissä kahvipöytäkeskusteluissa EI ole mielenkiintoista aihetta tai mitään muutakaan mieltä elähdyttävää. Siksi varmaan henkisesti yrjöttää.
Vastaukset 6
Vanhimmat
oletko itse yrittänyt nostaa keskustelun tasoa, jos olet niin miten? mitkä aiheet mielestäsi olisivat hyviä työpaikkasi kahvipöydässä?
Minä aina alan puhumaan jostain todella vaikeasta aiheesta kuten esim.marxilainen taloustiede. Tällä tapaa saan muut hiljaisiksi ja keskustelun tapetuksi. Sen lisäksi tunnen itseni viisaaksi, kun olen ainoa joka aiheesta jotain tietää.
tunne taitaa olla ainoastaan itselläsi, vaan eipä tuo haittaa jos se tekee sinut onnelliseksi, muut varmaan sen tunteen sinulle suovat.
No toki tuollaiset keskilaimeat jututkin ovat mielenkiintoisia tämän palstan lätinöihin verrattuna. Joskus pitää täälläkin käydä vilkaisemassa olisiko Kerbsu tai Mulli tehnyt hyvän aloituksen.
Ei tosiaan toisten tekemiset jaksa yleensäkään ihmisiä kiinnostaa. Yleisellä tasolla puhutaan ainakin meidän työmaalla kahviaikaan tai ruokailun yhteydessä päivän polttamista asioista, autoista ym.
Ihan hyvä hetkeksi unohtaa se työ.
kyllä minua myös rassaa itsekehuiset ihmiset :)
ja takapirut ;)
En siedä keskustalaisia työtovereitani joten en joko puhu heille ollenkaan tai sitten vain vittuilen. Luokkapetturit.