Nykyinen ns. kristinoppi perustuu Raamattuun.
Onko ns. kristinoppi sitten aina Raamatun
mukainen, onkin jo toinen asia. Uskontosuuntiakin
on monia ja Raamatun ristiriitaistamista
yrittelevät ovat sitä tuntemattomina ja
ymmärtämättöminä (ilmaistu Raamatussa) sen
kaikkein heikoimpia tulkkeja.
Tulkinnat esim. Jeesuksen viimeisistä sanoista on
perustuttava Raamattuun, näin myös
vastatulkinnat, ei "mutuihin".
Jos erehtymätön, kaikkivaltias Jumala osoittaa
jossain kohdin katuvansa jotain tekoaan, ei se
vielä osoita yleistettynä sitä että Hän katuisi
kaikkea ja kaikkialla. Pelkillä poikkeuksilla ei
voida yleistää mitään Raamatun asiaa
ristiriitaiseksi. Katuminenkin osoittaa Jumalan
armeliaisuuden kera Jumalan syvää
inhimillisyyttä, sitä ettei Hän antaa laupeuden
käydä oikeudenkin edellä, mikäli vain katsoo sen
tietyissä tapauksissa tarpeelliseksi ilman
pilkkujen saivartelua.
Jumala on täysin johdonmukainen luonteensa ja
imagonsa, kaikkien toimintojensa suhteen. Jumalan
luonnekin on ensiksi määriteltävä - kuka siihen
kaikkinensa pystyy? - ja oikein, ei olettaa
milloin tahansa miksi tahansa.
Paratiisin ihminen oli kyllä alkuaan viaton.
Mutta Jumalahan kielsi Aatamia ja Eevaa syömästä
hyvän ja pahan tiedon puusta selvällä
seuraamustiedolla. Syntiinlankeemuksen
tapahtuessa ymmärryksellä varustettu ihminen
ymmärsi kyllä sen olevan väärin, ei vain
rikkovansa Jumalan käskyä vastaan, vaan tekevänsä
siten perin syntiseksi koko ihmiskunnan,
langettavansa siten meille kaikille
kuolemantuomion. Siksi juuri tarvitaan
Evankeliumin Ilosanomaa, että meillä olisi edes
jokin mahdollisuus pelastua todelliseen elämään
entisenlaisissa viattomissa paratiisin
olosuhteissa - tai sitäkin paremmissa.
Hyvän ja pahan tiedon omenista nauttiessaan
ihmisestä vasta tuli utelias, tiedonhaluinen ja
sielultaan levoton yms. Viaton paratiisin
ihminenhän ei tiennyt niistä ennen
syntiinlankeemustaan mitään ("jos syötte…"),
ainoastaan sen, ettei niitä saanut syödä kuoleman
uhalla. Siten meidänkin itse itsemme
kuolettaminenhan on suurta väärintekoa jos mikä.
Jumalan luomistyö oli täydellistynyt heti Jumalan
luomistyön tapahduttua - senjälkeenhän on
tapahtunut vain mikrokehitystä ("m-evoluutiota").
Ihmisille tuli vapaa tahto valita hyvän ja pahan
välillä heti kun Jumala sen ilmoitti heille.
Valitettavasti he itse (käärmeen houkuttelemana,
kuten nykyisinkin) valitsivat pahan, vaikka
Jumala oli tarjonnut heille vain hyvän ja
kieltänyt pahan. Pahan tieten tahtoen valinnasta
rankaiseminen jokaisen ihmisen
mm. "luonnollisella kuolemalla" on siten täysin
oikeudenmukaista ja kohtuullista. Jos Aatami ja
Eeva totesivat jo paratiisissa olevansa
tuomioonsa itse syyllisiä, pitivät myös itseään
syyllisinä, kahta vertaa me jokainen joudumme
pitämään itsemmekin siihen syyllisinä Raamatun
selvän Sanan, omantuntommekin (kellä on
kellä "ei") perusteella.
Kaikkivoipaisuus sinänsä ei tuo esille mitään
ongelmia, päinvastoin. Jos Jumala olisi jo
poistanut pahan (paratiisistakin), olisi Hän
missannut, vetänytkin pois itse vapaaehtoisuuden
periaatteensa, vaihtoehtoisen
valinnanmahdollisuuden, tehnyt itsestään täysin
armottoman ja olisikin itse todella paha (pahempi
kuin antikristus kaikkivoipaisenakin!). Mitä
vapaaehtoisuutta pelkän "hyvän" - joka
saattaisikin olla todellinen paha - kuka sen
silloin täydellisesti tietäisi
oikein "valita"??? - silloinhan vasta ne
todelliset ongelmat syntyisivätkin ja alkaisivat…
Onko Kaikkivoivan Jumalan osoitettava aina ja
kaikkialla kaikkivoipaisuutensa? Parashan (hidas
perfektionismi, äärifundamentalismi, jne.) on
monesti hyvän pahin vihollinen.
Onko Jumalan luoma ihminen erehtymätön,
kaikkivoipa ja täydellinen, saati täydellisen
hyvä? Miksei? Kaikkea epätäydellistä luomaansahan
voi täydellinen Jumalakin aina katua.
Antikristushan taas ei ole katunut eikä kadu
mitään hirmutekoaan, tasan päinvastoin! Jumalan
katumisessakaan ei ole mitään ristiriitaista,
sensijaan siinä aina on, että erehtymättömän
kaikkivoivan Jumalan pitäisi tehdä kaikista
meistä jumaliakin täysin mahdottomalla - eikä
vain siten ristiriitaisella - Hänelle asetetulla
väitteellä/vaatimuksella!…
Jos Jumala on Raamatussa tunnustanut joskus
erehtyneensä jossakin, ei se tee Häntä yhtään
vähemmän erehtymättömäksi. Yksi pääskynen ei tee
kesää tieteissäkään…
Paholainen, sielunvihollinen toteutti jo
paratiisissakin "rakkaudensanomaa" kuten
nykyisinkin. Jumalaa ja Jeesusta tarvitaan
nimenomaan vihan vaihtoehdoksi:
Rakkaudeksi. "Olkoon sitten Jumala tai….kunhan
poistaisi pahan" - kuulee sanottavan.
Tietämätön ei voi tehdä tietoista valintaa, juu.
Mutta Eeva ja Aatami ainakin tekivät sekä
tietoisen että tunteisen valinnan vastoin
Jumalan "tietoiskua" ennen hyvän ja pahan tiedon
omenan nakertelua. Jumalan tiedotus asiasta on
vähintään yhtä tietoista kuin tulla tietoiseksi,
tiedonhaluiseksi kaikesta muustakin, esim.
Raamatusta - kaikki muut paitsi ateistit
yms. "yksitieteilijät"…
"Oikeuttamaton kärsimyksemmehän" on oman vapaan
valintamme tulosta ihmiskuntana pois paratiisista
siten perisyntisinä eroon Jumalasta. Mitäs se
Eevan mokoma meni halpaan! "Niitä kaloja katti
saa tänäänkin mitä pyytää". Voihan Eeva parkaa,
kenet hän ensinnä vielä kohtaakaan…
Ilman Jeesusta, Vapahtajaa, ihminen olisikin
ikuisesti syyllinen, täysin tietoisesti "väärään
valintaansa" paratiisissa ja mekin siten n:nteen
polveen (~2000: 25). Sama logiikka patee
Kristukseen uskossa edelleenkin: joko uskomme
Häneen Jumalan Poikana, Vapahtajanamme,
Herranamme, tai sitten ei. Vapaa valinta on
edelleenkin meidän, ei puolestamme kenenkään
muun, ei edes Jumalan Hänen ilmoituksensa mukaan.
Syyntakeellinen ihminen oli jo heti paratiisista
alkaen heti syntiinlankeemisen jälkeen.
Ovatko Jeesuksen viimeiset sanat "sitä tai tätä"
(Kristukseen uskoville se taas on selvää) se
viimeinen ja olennainen pisara
Raamatun "ristiriitaistamisyrityksissä", joka
alentaisi Raamatun jonnekin "valeskalavaleiden"
tasolle?
Jeesuksen "viimeisissä sanoissa" - esitetythän
olivat jo kaikki niitä (kuten Juudaskin täällä
aiemmin täysin loogisesti ja aukottomasti
esitti!) - esim. Matt. 27:50 /Mark 15:37 ennen
henkensä antamista ei kerrota mitään mitä Hän
silloin kaikkea huusi. Tarviiko tässäkään
apinoida orjallisesti kaikkea sitä mitä muut
apostolit ovat jo kertoneet/kertoivat? Kukinhan
pitää omaa näkökulmaansa ja esitystänsä
tärkeimpänä. Esityksestä tulee kokonaisuutena
siten paljon elävämpi ja mielenkiintoisempi.
Voisivathan Matteus, Markus, Luukas ja Johannes
kopioida "toinen toisiltaan" viestinsä,
jolloin "riittäisi" yksi ainoa Evankeliumi.
Tämäkin sinänsä opettavainen kokonaisdokumentti
saa kuitenkin paljon enemmän henkeäkin, "lihaa
luun ympärille", kun kukin apostoleista kertoo
oman versionsa, "otteensa" Jeesuksen viimeisistä
sanoistakin. Luuk. 23:46 :ssa kerrotaan mitä
Jeesus mm. sanoi suureen ääneen huutaessaan ennen
kuolemistaan. Välttämättä Jeesus ei "korahtanut
yht'äkkiä", ei Hänen sanansa, sanomansakaan
päättynyt kuin "päättömän kanan lento". Samoin
Joh. 19:30 kertoo mitä Jeesus sanoi myös ennen
päänsä kallistamista - ilman huutoa, sen
tähdentämistäkään - "loppuhenkonen". Täysin
todennäköistä siis on, että Hänen viimeisistä
viimeisimmät sanansa - mitkä? - hukkuivat jo
Hänen huulillensa. Ei sieltä täältä puuttuvat
sanat tee mitään kertomusta vielä
ristiriitaisiksi, elleivät ne koko Raamatun
tekstiin, Sanomaan verrattuna ole sen kanssa
täysin ristiriidassa, epäsoinnussa,
epäbalanssissa.
"Se on täytetty" olivat Jeesuksen tärkeimmät
sanat itse Sanoman kannalta ennen kuolemaansa.
Oleellista Raamatussa on kuitenkin koko
Evankeliumin Ilosanoma, ainoan pelastuskeinomme
takaisin uuteen paratiisiin Ilmoitus ja Kehoitus.
Mikään Evankeliumeista ei "väitä juuri heidän
lauseensa olevan se viimeinen" (kuten niin monen
väärennösyritykset, ei ainakaan Raamatussa niin
väitetä!) - nehän eivät väitä sinänsä vielä
yhtään mitään. Eivät osailmaisut koskaan ole
suoraan toisiaan poissulkevia enempää kuin noin
vain itseensäkään sulkevia. Yksikään
evankeliumeista ei ole kuvannut Jeesuksen
viimeisiä "pilkun - eikä ajantarkasti" - kuten
monet "ristiriidattomat" täysin turhaan vaativat…
Jos joku kirjoittaisi esim. "tämä on
vihoviimeinen lauseeni ja nämät minun
vihoviimeiset sanani ennen jotakin, olisi vasta
jokin referenssi, jokin muutoin kiistämätön
väite. Kaikki muut ehdolliset vaihtoehdot antavat
mahdollisuuden sangen monille kertomattomillekin
sanoille ja lauseille, ajatuksille, Hengelle -
kuten Raamatussa monesti on jo nimenomaan "rivien
väleissäkin"!
Jeesuksen viimeiset sanat, kaikki eri
osiot/otteet, olivat Hänen ylistystään Jumalalle
kaikesta ihmettelystäkin huolimatta ("miksi
minut"…). Puuttui vain Kiitos ja Kunnia Jumalan -
anteeksi Herra että lisäilen näin
omavaltaisesti! - eikä sekään olisi
ristiriitaistanut edellisiä - täysin päinvastoin
kaikki ovat/olisivat Raamatun Hyvässä Hengessä
hela tyynni!. Turha pelkissä sanoissa saivartelu
ei kuulu Hänen Henkeensä, ei Raamattuun (vrt.
kirjanoppineet ja fariseukset) - päinvastoin!
Eihän nyt monesti vertauskuvallisessa,
hengellisessä, jne. teoksessa Raamatussa voida
eikä kannata kaikkea samaa "nippeliteknologiaa"
tunkea joka jakeeseen, siitähän tulisi liian
laaja "poikkitieteidenkin" dokumenttien
päättymätön sarja, eikä ytimekäs Jumalan Hengen
ja Viisauden sytyttäjä ja tienviitta, oikea
Viisauden Eturuoka! Muuta luuleva tai yrittelevä
ei ymmärrä Raamatun käyttötarkoituksestakaan
yhtään mitään…
Samasta luomisestakin voitaisiin esittää n N
versiota ja Jeesuksenkin viimeisistä sanoista
vaikka M versiota. Mikäli ne taas eivät poista
itse kokonaisuuden asiaa ja tähtäintä (hyvä
tarkoituskaan ei pyhitä keinoja) täydentävät ne
vain toinen toisiaan.
Jos joku haluaa ymmärtää Jeesuksen viimeisetkin
sanat kuitenkin "ristiriitaisina" hän sen tekee,
se on hänen oikeutensa, mutta ei koskaan mikään
arvonsa, arvokkuutensa, tms. -
päinvastoin. "Vapaa maa, vapaa euro".
Jos kysytään "Mitkä olivat Jeesuksen viimeiset
sanat?" ainoa oikea vastaus on "emme kaikkia
tiedä, kuitenkin kyseessä on ainakin ko.
evankeliumeissa kerrotut ja ilmeisesti vielä
paljon muutakin vuoropuheluakin sekä Jumalan että
lähimmäistensä kanssa sekä huudon kera että
ilman…
Jeesuksen opetuksissa ei ole myöskään mitään
ristiriitaa (kts. aiemmin "Mitä Jeesus
sanoikaan?"), vastuu väärintulkinnoista kuuluu
niitä ymmärtämättömille, oikeisiin yhteyksiin
vetämään kykenemättömille, asiakokonaisuuksia
ymmärtämättömille (lue ymmärtää
haluamattomille/tutkimattomille) ihmisille.
Jumalan & Jeesuksen sanat ovat täysin
sopusoinnussa Hänen /Heidän tekojensa kanssa.
Vanha Testamentti on vanhan
lakiliiton, "lakituomion" alainen.
Sen "lakikirjaimen" teki voimattomaksi (uuteen
johdattelevana historianakin silti tärkeää,
eritoten ennustukset) Uusi Testamentti, mikä on
Uuden liiton, Evankeliumin Ilosanoman Airut,
Pyhän Hengen "Osviitta".
Raamatun Sana on ainoa Totuus Henkenä - tekstinä
jopa kirjaimellisesti, pilkullisestikin - se on
monitieteellisestikin tutkittuna todettu täysin
ainutlaatuiseksi teokseksi jopa johtopäätöksinä
kumoamattomastikin - muut ovat vain ihmisten
omista ajatuksistaan kirjoittamia legendoja.
Raamattu hyvin vähän tarkasti eriteltyjä
yksityiskohtia sisältävänä (muutoinhan siitä
varsinainen "sekametelisoppa" syntyisikin!) ,
hengellisenä/henkisenä viittateoksena on
kuitenkin niin iso teos, että jos poimitaan
sieltä epätieteellisesti vain muutamia kohtia,
vieläpä vain ne jotka tukevat omaa
ymmärtämättömyyttään ja "mieltymystään" saadaan
miten ristiriitaisia sana- ja lauseparejakin
tahansa - On - Ei. Ja piankos se sillä
periaatteella koko Raamattukin on pian
yleistettynä "ristiriitainen" - vahinko vaan
ettei ole toista vastaavaa teosta vielä
ilmestynyt johon noita "virheitä" voisi tai
kannattaisi verrata - eikä ilmestykään!…
Raamatun kirjaimellisuuskin usein
kuvaannollisuudestaan huolimatta toteutuu
ristiriidattomasti (todennäköisyys sille että
loputkin toteutuu kuten jo tuhansia vuosiakin
on "suuri"). Mahdottomuuksia ei Raamatun
kirjaimellisuuskaan voi väittää, muutoinhan se ei
olisi sillä tarkkuudella
väärennösmahdottomaksikaan (ettei tulisi
ilmi) "koodattu" (Jumalaa ei tässä tarvitse
todistella).
Naispappeutta - saati pappeutta
laitosmaisena "paimenena" yleensäkään
hengellisyydessä - ei Raamatussa mainita eikä
siihen kehoiteta - päinvastoin - Raamatussa
kertaakaan muutoin kuin varoitukseksi
seurakunnille nainen antikristillisenä "pappina"
(vrt. Iisebel, "naiset ja lapsetko teitä
johtavat"?).
"Monet jotka nyt elävät eivät ehdi nähdä
kuolemaansa ennen sitä". Niin "tämä sukupolvi ei
katoa ennen kuin kaikki nämä tapahtuvat…". Sitä?
Mitkä nämä? Ei suinkaan Paavalin aikainen
sukupolvi! Kun ko. viittaukset selviävät
asiayhteydestä, ei synny taaskaan mitään
ristiriitaa…
"Ristiriidat" VT:n ja UT:n välillä ovat vain
tarkastelijan aivoissa. Ja kiistanalaisuudetkin
ja ihmetykset on ensin määriteltävä eksaktisti
eikä vain niitä huitaisten yleistettävä "kaikki
on mätää ja mälsää"…
Snl. 26:4 : "Älä vastaa tyhmälle hänen
hulluutensa mukaan ettet olisi hänen kaltaisensa
sinäkin". Vs. :
Snl. 26:5 : "Vastaa tyhmälle hänen hulluutensa
mukaan ettei hän itseänsä viisaana pitäisi".
Paljohan ei tässäkään vaadittaisi noiden sinänsä
ristiriitaisilta näyttävien sanontojen "tyhmälle
hänen hulluutensa mukaan" selvittämiseksi ja
ymmärtämiseksi, siihen mitä noilla samoilla
sanoillakin kussakin eri yhteydessä tarkoitetaan:
4. jae tarkoittaa: älä vastaa tyhmälle hullusti
eikä hullutellen, vaan viisaasti. Sillä mitä
tyhmempi ihminen sitä enemmän tarvitaan
viisautta, moninaista selkeätä selvittelyä (kuten
täälläkin…) Raamatun tahallisten tai
tahattomien "ristiriitojen" selvittämiseksi,
niiden täydellisesti häivyttämiseksi (ei onnistu
meiltä).
5. jae: osoita tyhmälle hänen "hulluutensa"
(ketään emme voi hulluiksi nimittää!), jottei
tämä itseään viisaana pitäisi - edes itse
itsestänsä "itsensä luojanakin" ylpeillen:
Snl. 26:12 : "Näet miehen, viisaan omissa
silmissään - enemmän on toivoa tyhmästä kuin
hänestä" . Kaukaa ei esimerkkejä tarvitse hakea…
"Älä tapa" on yksityinen aseeseen tarttumisen,
toisen ihmisen omaehtoinen surman kielto. VT ei
ole voimassa tässäkään suhteessa, UT pätee.
Sensijaan "esivalta ei turhaan miekkansa kanna"
pätee edelleenkin ja se on "asetettu
(yhteiskunnalliseksi) niiden ihmisten
peloitukseksi (ja varoitukseksi) jotka pahaa
tekevät". Yksityisyydellä (vrt. vihastuminen!) ja
yhteiskunnallisuudella (oikeudellisena ja
hyökkäämättömänä) on elämän ja kuoleman välinen
ero. Yhteiskunnan valtuuttama esivalta
(poliisi/armeija) pyrkii säilyttämään -
oikeudellisena, ei hätävarjelun liioitteluna! -
elämää ja järjestystä sen tuhoajilta. "Sivarit"
ovat siten valitettavasti juuri pahimmanlaatuisia
yhteiskunnan ja yksilöiden tuhoyrittelijöitä ja
koko ihmiskunnankin nakertajia, syöpäläisiä ja
siivelläeläjiä! Etten sanoisi jo: "inhoan jo
ihokastakin"…
Jumala ei tapa ketään - kuka on nähnyt? Jumala on
täysin oikeudenmukainen eikä rankaise syyttömiä.
Kurittaa (ja kostaakin jopa kolmanteen ja
neljänteen polveen…) kyllä tarvittaessa jokaista
omakseen lupautunutta, jokaista jota Hän myös
rakastaa (vrt. lasten kuritus!). Kaikki on
tapahtunut ja tapahtuu prikuulleen Jumalan tahdon
mukaisesti, ei meidän.
Meidän jokaisen historia on kirjoitettu jo ennen
kuin olemme syntyneetkään tähän maailmaan. - No
sittenhän ei millään mitään väliä…Tsot,tsot:
kukaan meistä ei tiedä historiaansa etukäteen -
ei edes Jeesus toista tulemustaan maan päälle!
Jumalan todisteleminen käytännön vaikutuksina -
naiset parhaita! - ja Raamatun valossa on sinänsä
täysin järjellistä, mahdollista jopa toivottavaa,
sensijaan Hänen täydellinen ymmärtäminen ei
onnistu täydellisesti yhdeltäkään ihmiseltä. Ei
edes Hänen täydellinen näkemisensä muutoin kuin
vain osaltaan Jeesuksen välityksellä. Varkailla
ja väkisillä ei ole mitään asiaa Jumalan silmien
eteen. Jeesusta tarvitaan perisyntimme
sovitukseksi, Hän on ainoa välimies, Herra,
Vapahtaja, Jumalan Poika, Ihmisen Poika Jumalan
ja itsemme välissä kaikkien meidän Päänämme.
Jeesuksella Herranamme - Jumalan kunniaksi - on
yksin täysi oikeus lausua eräistä henkilöistä
tuumioviritteinen lausuma "te kyykäärmeitten
sikiöt" (koska Hän tiesi, ei kukaan ihminen).
Millä oikeudella sen saman tai vastaavan
loukkailun (perätön lausuma/todistus) voi meistä
lausua kukaan eikä kellekään?
Jumala loi valkeuden ja kutsui sitä päiväksi, ja
aina ennenkin olleen pimeyden Hän kutsui edelleen
pimeydeksi. Ja Jumala teki kaksi suurta valoa,
suuremman valon (auringon) hallitsemaan päivää ja
pienemmän valon (kuun) hallitsemaan yötä,
paistamaan molemmat maan päälle (tässäkin ns.
maakeskeinen Raamatun ajatusmaailma, ei
kiertoliike). Tulevaisuudessa täysin uudistunut
maa pysyy perustuksillansa iäti, sensijaan
aurinko ja kuu ja tähdet katoavat, Jumala riittää
ja pysyy Valonamme kaikille Häneen uskovilleen
eikä yötä ole enää oleva. Entä helvetissä?…
Jumala antaa Kristukseen uskon (Jumalaan ja
jumaliinhan vielä monet uskovatkin) lahjan, jos
vain todella niin tahdomme, käännymme Hänen
puoleensa ja jätämme pois entisen syntimme l.
Jumal-eron (synti jäytää silti, olemme kaikki
silti syntisiä, uskovat kylläkin
vanhurskautettuja). Vain Jumala tietää, olemmeko
todella tehneet parannuksen vai tapahtuuko
kaikki - tämäkin! - vain omilla ehdoillamme eikä
yksin Jumalan armosta ja yksin Hänen kunniakseen.
Se oletus että Jumalan lähelle Jeesuksen kautta
ei pääsisi, ei saisi tuota uskoa, kaikesta
hartaastakin etsinnästä huolimatta, vain "koska
ei kuulu Jumalan ennalta valittuihin" (kuka sen
meistä tietää?), olisi samanlainen kehäpäätelmä
kielteisenä kuin todistaminen Jumala Jumalalla
itsellään tai väittämällä ristiriidaton Jumala -
koska Hän on erehtymätön, täydellinen,
kaikkivaltias, jne. - ristiriitaiseksi,
epäuskottavaksi, epäluotettavaksi, ts. että Hän
ei antaisikaan meille vapaata tahtoakaan. Me
olemme oman tahtomme "herra", mutta Herra on aina
Herramme tahdoimmepa sitten niin tai emme.
Puhe Jumalan pojista, jumalista on eri asia kuin
yksi ainut Jumala.
Naisen seurakunnallinen ja perheellinen asema oli
ja on täysin Eevan vapaan tahdon asia. Häpeä mikä
häpeä - yhtäläinen miehillekin, ei meillä
siitäkään mitään kerskumista ole, päinvastoin!…
Mistähän sekin johtuu, että ateistit yms. näkevät
Raamatussa lähes kaiken ristiriitaisena,
mahdottomanakin, täysin epätodennäköisenä,
Kristuksen uskovat eivät löydä mitään asiallista
virhettä - päinvastoin Viisautta! Tässäkin käy
toteen vanha toteamus "lukee kuin piru
Raamattua"…
Ateistit julkaisivat aikoinaan
mm. "Ristiriitainen Raamattumme"- vihkosen . Ei
ristiriitoja. Heidän nettilistoillaankin vilisee
noita heidän ymmärtämättömyyksiään,
ihmeellisyyksiään. Jahka aika riittää, olisipa
mielenkiintoinen väitöskirjankin aihe…
Tieteissäkin pyritään selvittämään, etsimään ja
tutkimaan puolueettomasti ja riippumattomasti
kaikki asiaan liittyvät asiat ja eri vaihtoehdot.
Miksi ateistit yms. kuitenkaan eivät kykene edes
alkeelliseen pohdintaan niistä; siitä miksi
kaikki Raamatun asiat ovat niin valtavan
harmonisessa sopusoinnussa ja tasapainossa
keskenään vailla yhden yhtäkään todellista
ristiriitaa? Miksi kaikki Raamatussa on
todellista ja todella vaikuttavaa Viisautta?
Ja miksi tutkimattominakin eräät, jotka kyllä
muilta tivaavat, nimenomaan vaativat Jumalalta
omaa "tieteellisyyttään", mutta eivät sitä samaa
(tarkoituksellisesti "unohtaen?") heiltä
itseltään? Hyökkäys on paras puolustus? No -
typeryydethän paljastuvat ensinnä. Toista se
olisikin tekeytyminen sudeksi lammasten
vaatteissa - tämäkin???…
Järjen käytöllä uskokin, Kristukseen uskokin,
vain vahvistuu, kaiken vain
pelkillä "ristiriitaisuuden" mustamaalauksilla
kaikki vain sekoaakin itsestäänselvästi entistä
syvemmälle…Järkevää?
Jokaiseen Raamatun selitykseen mistä tahansa sen
asiasta voidaan keksiä mikä tahansa "ristiriita",
eritoten "hienovivahteisen" ristiriitaiselta
näyttävä, harhaanjohtava, siten ajatukset täysin
rajoittava pseudoväite monikossakin. Ja sehän on
Raamatun selitystenkin mukaan juuri
sielunvihollisen päätarkoitus ja tavoite: ettei
kukaan ymmärtäisi, ei uskoisi, vaan eksyisi
pohjattomaan epäilyjen suohon…
Mutta eiväthän itsessään "viisaat" ateistit yms.
usko mihinkään harhautuksiin yksinkertaiselta,
heti mieleen tulevalta "ristiriita-opiltaan" -
niin helposti he nielevät pureskelematta,
itsekritiikittäkin mm. kaikki evoluutio-
oletuksenkin jo perustaltaan mahdottomat ja
uskomattomat teoriatkin! Tämähän on "valtavan
hienoa, minä…"…
Raamattu on ymmärrettävä sekä kirjaimellisesti
että symbolisesti. Minkä Raamatun Sana suorasti
ja suoraksi jonkin asian osoittaa "On, on - Ei,
ei", on se sitä, mikä taas on vertauskuvallista,
on se sitä eikä mitään muuta. Mikä taas on
mitäkin, siinähän se "juju" piileekin, olikohan
ne joitain "koodeja" vain mitä bittiavaimia?!…
Siihenkään ei ns. tieteitä tarvita sekoilemaan
Raamatun avainta koskaan itse ratkomatta, niin
täydellinen sekin on…
Miksi Jumalan muka ristiriitaiseksi yrittelevät
ateistit yms. tukeutuvat pelkkiin omiin
näkemyksiinsä Raamatun "ristiriitaisuudesta",
vaikka kuitenkin taas toisaalla he
vastaväitteissään tukeutuvatkin - siten täysin
epäloogisesti, miten milloinkin, omien
tarkoitusperiensä mukaan? - Hänen
ristiriidattomuuteensa, so. Hänen
kaikkivoipuuteensa, kaikkivaltiuteensa,
erehtymättömyyteensä, jne., siis itse asiassa
itse täysin ristiriitaisesti siten kuitenkin
päätyenkin samalla takaisin Raamatun Sanan
ristiriidattomuuteen!. Siis he siten
todistavatkin yht'aikaa Raamatun
sekä "ristiriitaiseksi" että ristiriidattomaksi,
vieläpä kehäpäätelmäisesti "koska sen Jumalan
Raamattu sanoo niin sellaiseksi Jumalaksi"!!!
Kehä vahva se vaan ateisteilla itsellään pyörii
ja hyörii, täysin murtamattomana
epäuskoville "tieteilijöillekin"…
Vaikka Raamatun ristiriidatonta evankeliumia
tarjoiltaisiin kultalautasellakin, eivät
epäuskoiset siihen uskoisi - vaikka itse
Mooseskin nousisi haudastaan kertoilemaan "vähän
totuuksia". Eikähän kukaan pysty koskaan
osoittamaan mitenkään kellekään Raamatun
ristiriidattomuutta, jos useat ovat jo
alkuasetelmissaan etukäteen ja "vuorenvahvasti"
asennoituneet omien antipatioidensakin väkisinkin
ajamina siihen, että "niitä ristiriitoja
Raamatussa on ja paljon, liian paljon, liian
selvästi ja vahvasti, ei missään muussa opuksessa
ole niitä "sekoja" niin tuhkatiheästi". -
Miksikähän?…
Täydellisen Jumalan uskominen Raamattummekin -
Pyhä Henkikin vaikuttaa kaikkialla! -
välityksellä täydellisen ristiriidattomaksi on
paljon johdonmukaisempaa, ristiriidattomampaa ja
sinänsäkin myönteisempää sekä uskottavampaa ja
luotettavampaa kuin Jumalan (tai minkä tahansa
Ylemmän) uskominen täydellisen tai epätäydellisen
ristiriitaiseksi, tai suorastaan mahdottomaksi
tai täysin olemattomaksi. Illuusionakin elämämme
vaatii hiukan enemmän perusteluja…
"Ajattelen, siksi olen". Rakastan, siksi elän!
Raamatun ristiriitaiseksi osoittamisen taakka on
ja pysyy niiden esittäjillä. Mutta - ei kyllä
luulisi lainkaan ateisteilla, mutta kun hekin
uskovat "tyhjään, mustaan aukkoon" niin
vimmatusti, jottei vaan pääsisi käymään
köpelösti - jos se nyt sillä mentaliteetilla
sitten taas muuttuisi miksikään…
Se että tuo täydellisyyden Maali on jo sinänsä
tiedossa, suuntakin sinne ainakin tienviittoina
Raamatussa poikkitieteellisesti ja
käytännöllisestikin toimivana osoitettuna ja
selvillä, ei tee yhtään vähemmän tärkeäksi,
merkityksettömäksi, mahdottomaksi tai kielletyksi
täydellisyyteen pyrkimisen kaikessa, eritoten
tieteissäkin. Kokonaisuuden, täydellisyyden
kaventaminen vain esim. evo-oletuksen tukemisen
yksipuoleisiin "otantatutkiimuksiin" - nimenomaan
niiden tulosten siten täysin rajoitettuihin ja
evosta itsestään riippuviin uskonnollisiin
johtopäätöksiin ("täydellistä , Jumalaa, tms. ei
tarvita, minä itte vaan") - rajaa kaiken vain
epäinhimilliseksi "mutumössöksi". Sellainen ei
koskaan saavuta täydellistä arvostusta, eikä
inhimillistä kunnioitusta, se on jo
alkuasetelmissaan tuomittu täysin epäonnistumaan.
Raamattua ja evoa, tm. puoltamattomiakin,
puolueettomiakin tutkijoita siten inhimillisesti
katsoen tieteellisinä kyllä silti tutkijoissa
löytyy (omat uskot ovat asia erikseen ja
erillään). Hei po dei!
Onko ns. kristinoppi sitten aina Raamatun
mukainen, onkin jo toinen asia. Uskontosuuntiakin
on monia ja Raamatun ristiriitaistamista
yrittelevät ovat sitä tuntemattomina ja
ymmärtämättöminä (ilmaistu Raamatussa) sen
kaikkein heikoimpia tulkkeja.
Tulkinnat esim. Jeesuksen viimeisistä sanoista on
perustuttava Raamattuun, näin myös
vastatulkinnat, ei "mutuihin".
Jos erehtymätön, kaikkivaltias Jumala osoittaa
jossain kohdin katuvansa jotain tekoaan, ei se
vielä osoita yleistettynä sitä että Hän katuisi
kaikkea ja kaikkialla. Pelkillä poikkeuksilla ei
voida yleistää mitään Raamatun asiaa
ristiriitaiseksi. Katuminenkin osoittaa Jumalan
armeliaisuuden kera Jumalan syvää
inhimillisyyttä, sitä ettei Hän antaa laupeuden
käydä oikeudenkin edellä, mikäli vain katsoo sen
tietyissä tapauksissa tarpeelliseksi ilman
pilkkujen saivartelua.
Jumala on täysin johdonmukainen luonteensa ja
imagonsa, kaikkien toimintojensa suhteen. Jumalan
luonnekin on ensiksi määriteltävä - kuka siihen
kaikkinensa pystyy? - ja oikein, ei olettaa
milloin tahansa miksi tahansa.
Paratiisin ihminen oli kyllä alkuaan viaton.
Mutta Jumalahan kielsi Aatamia ja Eevaa syömästä
hyvän ja pahan tiedon puusta selvällä
seuraamustiedolla. Syntiinlankeemuksen
tapahtuessa ymmärryksellä varustettu ihminen
ymmärsi kyllä sen olevan väärin, ei vain
rikkovansa Jumalan käskyä vastaan, vaan tekevänsä
siten perin syntiseksi koko ihmiskunnan,
langettavansa siten meille kaikille
kuolemantuomion. Siksi juuri tarvitaan
Evankeliumin Ilosanomaa, että meillä olisi edes
jokin mahdollisuus pelastua todelliseen elämään
entisenlaisissa viattomissa paratiisin
olosuhteissa - tai sitäkin paremmissa.
Hyvän ja pahan tiedon omenista nauttiessaan
ihmisestä vasta tuli utelias, tiedonhaluinen ja
sielultaan levoton yms. Viaton paratiisin
ihminenhän ei tiennyt niistä ennen
syntiinlankeemustaan mitään ("jos syötte…"),
ainoastaan sen, ettei niitä saanut syödä kuoleman
uhalla. Siten meidänkin itse itsemme
kuolettaminenhan on suurta väärintekoa jos mikä.
Jumalan luomistyö oli täydellistynyt heti Jumalan
luomistyön tapahduttua - senjälkeenhän on
tapahtunut vain mikrokehitystä ("m-evoluutiota").
Ihmisille tuli vapaa tahto valita hyvän ja pahan
välillä heti kun Jumala sen ilmoitti heille.
Valitettavasti he itse (käärmeen houkuttelemana,
kuten nykyisinkin) valitsivat pahan, vaikka
Jumala oli tarjonnut heille vain hyvän ja
kieltänyt pahan. Pahan tieten tahtoen valinnasta
rankaiseminen jokaisen ihmisen
mm. "luonnollisella kuolemalla" on siten täysin
oikeudenmukaista ja kohtuullista. Jos Aatami ja
Eeva totesivat jo paratiisissa olevansa
tuomioonsa itse syyllisiä, pitivät myös itseään
syyllisinä, kahta vertaa me jokainen joudumme
pitämään itsemmekin siihen syyllisinä Raamatun
selvän Sanan, omantuntommekin (kellä on
kellä "ei") perusteella.
Kaikkivoipaisuus sinänsä ei tuo esille mitään
ongelmia, päinvastoin. Jos Jumala olisi jo
poistanut pahan (paratiisistakin), olisi Hän
missannut, vetänytkin pois itse vapaaehtoisuuden
periaatteensa, vaihtoehtoisen
valinnanmahdollisuuden, tehnyt itsestään täysin
armottoman ja olisikin itse todella paha (pahempi
kuin antikristus kaikkivoipaisenakin!). Mitä
vapaaehtoisuutta pelkän "hyvän" - joka
saattaisikin olla todellinen paha - kuka sen
silloin täydellisesti tietäisi
oikein "valita"??? - silloinhan vasta ne
todelliset ongelmat syntyisivätkin ja alkaisivat…
Onko Kaikkivoivan Jumalan osoitettava aina ja
kaikkialla kaikkivoipaisuutensa? Parashan (hidas
perfektionismi, äärifundamentalismi, jne.) on
monesti hyvän pahin vihollinen.
Onko Jumalan luoma ihminen erehtymätön,
kaikkivoipa ja täydellinen, saati täydellisen
hyvä? Miksei? Kaikkea epätäydellistä luomaansahan
voi täydellinen Jumalakin aina katua.
Antikristushan taas ei ole katunut eikä kadu
mitään hirmutekoaan, tasan päinvastoin! Jumalan
katumisessakaan ei ole mitään ristiriitaista,
sensijaan siinä aina on, että erehtymättömän
kaikkivoivan Jumalan pitäisi tehdä kaikista
meistä jumaliakin täysin mahdottomalla - eikä
vain siten ristiriitaisella - Hänelle asetetulla
väitteellä/vaatimuksella!…
Jos Jumala on Raamatussa tunnustanut joskus
erehtyneensä jossakin, ei se tee Häntä yhtään
vähemmän erehtymättömäksi. Yksi pääskynen ei tee
kesää tieteissäkään…
Paholainen, sielunvihollinen toteutti jo
paratiisissakin "rakkaudensanomaa" kuten
nykyisinkin. Jumalaa ja Jeesusta tarvitaan
nimenomaan vihan vaihtoehdoksi:
Rakkaudeksi. "Olkoon sitten Jumala tai….kunhan
poistaisi pahan" - kuulee sanottavan.
Tietämätön ei voi tehdä tietoista valintaa, juu.
Mutta Eeva ja Aatami ainakin tekivät sekä
tietoisen että tunteisen valinnan vastoin
Jumalan "tietoiskua" ennen hyvän ja pahan tiedon
omenan nakertelua. Jumalan tiedotus asiasta on
vähintään yhtä tietoista kuin tulla tietoiseksi,
tiedonhaluiseksi kaikesta muustakin, esim.
Raamatusta - kaikki muut paitsi ateistit
yms. "yksitieteilijät"…
"Oikeuttamaton kärsimyksemmehän" on oman vapaan
valintamme tulosta ihmiskuntana pois paratiisista
siten perisyntisinä eroon Jumalasta. Mitäs se
Eevan mokoma meni halpaan! "Niitä kaloja katti
saa tänäänkin mitä pyytää". Voihan Eeva parkaa,
kenet hän ensinnä vielä kohtaakaan…
Ilman Jeesusta, Vapahtajaa, ihminen olisikin
ikuisesti syyllinen, täysin tietoisesti "väärään
valintaansa" paratiisissa ja mekin siten n:nteen
polveen (~2000: 25). Sama logiikka patee
Kristukseen uskossa edelleenkin: joko uskomme
Häneen Jumalan Poikana, Vapahtajanamme,
Herranamme, tai sitten ei. Vapaa valinta on
edelleenkin meidän, ei puolestamme kenenkään
muun, ei edes Jumalan Hänen ilmoituksensa mukaan.
Syyntakeellinen ihminen oli jo heti paratiisista
alkaen heti syntiinlankeemisen jälkeen.
Ovatko Jeesuksen viimeiset sanat "sitä tai tätä"
(Kristukseen uskoville se taas on selvää) se
viimeinen ja olennainen pisara
Raamatun "ristiriitaistamisyrityksissä", joka
alentaisi Raamatun jonnekin "valeskalavaleiden"
tasolle?
Jeesuksen "viimeisissä sanoissa" - esitetythän
olivat jo kaikki niitä (kuten Juudaskin täällä
aiemmin täysin loogisesti ja aukottomasti
esitti!) - esim. Matt. 27:50 /Mark 15:37 ennen
henkensä antamista ei kerrota mitään mitä Hän
silloin kaikkea huusi. Tarviiko tässäkään
apinoida orjallisesti kaikkea sitä mitä muut
apostolit ovat jo kertoneet/kertoivat? Kukinhan
pitää omaa näkökulmaansa ja esitystänsä
tärkeimpänä. Esityksestä tulee kokonaisuutena
siten paljon elävämpi ja mielenkiintoisempi.
Voisivathan Matteus, Markus, Luukas ja Johannes
kopioida "toinen toisiltaan" viestinsä,
jolloin "riittäisi" yksi ainoa Evankeliumi.
Tämäkin sinänsä opettavainen kokonaisdokumentti
saa kuitenkin paljon enemmän henkeäkin, "lihaa
luun ympärille", kun kukin apostoleista kertoo
oman versionsa, "otteensa" Jeesuksen viimeisistä
sanoistakin. Luuk. 23:46 :ssa kerrotaan mitä
Jeesus mm. sanoi suureen ääneen huutaessaan ennen
kuolemistaan. Välttämättä Jeesus ei "korahtanut
yht'äkkiä", ei Hänen sanansa, sanomansakaan
päättynyt kuin "päättömän kanan lento". Samoin
Joh. 19:30 kertoo mitä Jeesus sanoi myös ennen
päänsä kallistamista - ilman huutoa, sen
tähdentämistäkään - "loppuhenkonen". Täysin
todennäköistä siis on, että Hänen viimeisistä
viimeisimmät sanansa - mitkä? - hukkuivat jo
Hänen huulillensa. Ei sieltä täältä puuttuvat
sanat tee mitään kertomusta vielä
ristiriitaisiksi, elleivät ne koko Raamatun
tekstiin, Sanomaan verrattuna ole sen kanssa
täysin ristiriidassa, epäsoinnussa,
epäbalanssissa.
"Se on täytetty" olivat Jeesuksen tärkeimmät
sanat itse Sanoman kannalta ennen kuolemaansa.
Oleellista Raamatussa on kuitenkin koko
Evankeliumin Ilosanoma, ainoan pelastuskeinomme
takaisin uuteen paratiisiin Ilmoitus ja Kehoitus.
Mikään Evankeliumeista ei "väitä juuri heidän
lauseensa olevan se viimeinen" (kuten niin monen
väärennösyritykset, ei ainakaan Raamatussa niin
väitetä!) - nehän eivät väitä sinänsä vielä
yhtään mitään. Eivät osailmaisut koskaan ole
suoraan toisiaan poissulkevia enempää kuin noin
vain itseensäkään sulkevia. Yksikään
evankeliumeista ei ole kuvannut Jeesuksen
viimeisiä "pilkun - eikä ajantarkasti" - kuten
monet "ristiriidattomat" täysin turhaan vaativat…
Jos joku kirjoittaisi esim. "tämä on
vihoviimeinen lauseeni ja nämät minun
vihoviimeiset sanani ennen jotakin, olisi vasta
jokin referenssi, jokin muutoin kiistämätön
väite. Kaikki muut ehdolliset vaihtoehdot antavat
mahdollisuuden sangen monille kertomattomillekin
sanoille ja lauseille, ajatuksille, Hengelle -
kuten Raamatussa monesti on jo nimenomaan "rivien
väleissäkin"!
Jeesuksen viimeiset sanat, kaikki eri
osiot/otteet, olivat Hänen ylistystään Jumalalle
kaikesta ihmettelystäkin huolimatta ("miksi
minut"…). Puuttui vain Kiitos ja Kunnia Jumalan -
anteeksi Herra että lisäilen näin
omavaltaisesti! - eikä sekään olisi
ristiriitaistanut edellisiä - täysin päinvastoin
kaikki ovat/olisivat Raamatun Hyvässä Hengessä
hela tyynni!. Turha pelkissä sanoissa saivartelu
ei kuulu Hänen Henkeensä, ei Raamattuun (vrt.
kirjanoppineet ja fariseukset) - päinvastoin!
Eihän nyt monesti vertauskuvallisessa,
hengellisessä, jne. teoksessa Raamatussa voida
eikä kannata kaikkea samaa "nippeliteknologiaa"
tunkea joka jakeeseen, siitähän tulisi liian
laaja "poikkitieteidenkin" dokumenttien
päättymätön sarja, eikä ytimekäs Jumalan Hengen
ja Viisauden sytyttäjä ja tienviitta, oikea
Viisauden Eturuoka! Muuta luuleva tai yrittelevä
ei ymmärrä Raamatun käyttötarkoituksestakaan
yhtään mitään…
Samasta luomisestakin voitaisiin esittää n N
versiota ja Jeesuksenkin viimeisistä sanoista
vaikka M versiota. Mikäli ne taas eivät poista
itse kokonaisuuden asiaa ja tähtäintä (hyvä
tarkoituskaan ei pyhitä keinoja) täydentävät ne
vain toinen toisiaan.
Jos joku haluaa ymmärtää Jeesuksen viimeisetkin
sanat kuitenkin "ristiriitaisina" hän sen tekee,
se on hänen oikeutensa, mutta ei koskaan mikään
arvonsa, arvokkuutensa, tms. -
päinvastoin. "Vapaa maa, vapaa euro".
Jos kysytään "Mitkä olivat Jeesuksen viimeiset
sanat?" ainoa oikea vastaus on "emme kaikkia
tiedä, kuitenkin kyseessä on ainakin ko.
evankeliumeissa kerrotut ja ilmeisesti vielä
paljon muutakin vuoropuheluakin sekä Jumalan että
lähimmäistensä kanssa sekä huudon kera että
ilman…
Jeesuksen opetuksissa ei ole myöskään mitään
ristiriitaa (kts. aiemmin "Mitä Jeesus
sanoikaan?"), vastuu väärintulkinnoista kuuluu
niitä ymmärtämättömille, oikeisiin yhteyksiin
vetämään kykenemättömille, asiakokonaisuuksia
ymmärtämättömille (lue ymmärtää
haluamattomille/tutkimattomille) ihmisille.
Jumalan & Jeesuksen sanat ovat täysin
sopusoinnussa Hänen /Heidän tekojensa kanssa.
Vanha Testamentti on vanhan
lakiliiton, "lakituomion" alainen.
Sen "lakikirjaimen" teki voimattomaksi (uuteen
johdattelevana historianakin silti tärkeää,
eritoten ennustukset) Uusi Testamentti, mikä on
Uuden liiton, Evankeliumin Ilosanoman Airut,
Pyhän Hengen "Osviitta".
Raamatun Sana on ainoa Totuus Henkenä - tekstinä
jopa kirjaimellisesti, pilkullisestikin - se on
monitieteellisestikin tutkittuna todettu täysin
ainutlaatuiseksi teokseksi jopa johtopäätöksinä
kumoamattomastikin - muut ovat vain ihmisten
omista ajatuksistaan kirjoittamia legendoja.
Raamattu hyvin vähän tarkasti eriteltyjä
yksityiskohtia sisältävänä (muutoinhan siitä
varsinainen "sekametelisoppa" syntyisikin!) ,
hengellisenä/henkisenä viittateoksena on
kuitenkin niin iso teos, että jos poimitaan
sieltä epätieteellisesti vain muutamia kohtia,
vieläpä vain ne jotka tukevat omaa
ymmärtämättömyyttään ja "mieltymystään" saadaan
miten ristiriitaisia sana- ja lauseparejakin
tahansa - On - Ei. Ja piankos se sillä
periaatteella koko Raamattukin on pian
yleistettynä "ristiriitainen" - vahinko vaan
ettei ole toista vastaavaa teosta vielä
ilmestynyt johon noita "virheitä" voisi tai
kannattaisi verrata - eikä ilmestykään!…
Raamatun kirjaimellisuuskin usein
kuvaannollisuudestaan huolimatta toteutuu
ristiriidattomasti (todennäköisyys sille että
loputkin toteutuu kuten jo tuhansia vuosiakin
on "suuri"). Mahdottomuuksia ei Raamatun
kirjaimellisuuskaan voi väittää, muutoinhan se ei
olisi sillä tarkkuudella
väärennösmahdottomaksikaan (ettei tulisi
ilmi) "koodattu" (Jumalaa ei tässä tarvitse
todistella).
Naispappeutta - saati pappeutta
laitosmaisena "paimenena" yleensäkään
hengellisyydessä - ei Raamatussa mainita eikä
siihen kehoiteta - päinvastoin - Raamatussa
kertaakaan muutoin kuin varoitukseksi
seurakunnille nainen antikristillisenä "pappina"
(vrt. Iisebel, "naiset ja lapsetko teitä
johtavat"?).
"Monet jotka nyt elävät eivät ehdi nähdä
kuolemaansa ennen sitä". Niin "tämä sukupolvi ei
katoa ennen kuin kaikki nämä tapahtuvat…". Sitä?
Mitkä nämä? Ei suinkaan Paavalin aikainen
sukupolvi! Kun ko. viittaukset selviävät
asiayhteydestä, ei synny taaskaan mitään
ristiriitaa…
"Ristiriidat" VT:n ja UT:n välillä ovat vain
tarkastelijan aivoissa. Ja kiistanalaisuudetkin
ja ihmetykset on ensin määriteltävä eksaktisti
eikä vain niitä huitaisten yleistettävä "kaikki
on mätää ja mälsää"…
Snl. 26:4 : "Älä vastaa tyhmälle hänen
hulluutensa mukaan ettet olisi hänen kaltaisensa
sinäkin". Vs. :
Snl. 26:5 : "Vastaa tyhmälle hänen hulluutensa
mukaan ettei hän itseänsä viisaana pitäisi".
Paljohan ei tässäkään vaadittaisi noiden sinänsä
ristiriitaisilta näyttävien sanontojen "tyhmälle
hänen hulluutensa mukaan" selvittämiseksi ja
ymmärtämiseksi, siihen mitä noilla samoilla
sanoillakin kussakin eri yhteydessä tarkoitetaan:
4. jae tarkoittaa: älä vastaa tyhmälle hullusti
eikä hullutellen, vaan viisaasti. Sillä mitä
tyhmempi ihminen sitä enemmän tarvitaan
viisautta, moninaista selkeätä selvittelyä (kuten
täälläkin…) Raamatun tahallisten tai
tahattomien "ristiriitojen" selvittämiseksi,
niiden täydellisesti häivyttämiseksi (ei onnistu
meiltä).
5. jae: osoita tyhmälle hänen "hulluutensa"
(ketään emme voi hulluiksi nimittää!), jottei
tämä itseään viisaana pitäisi - edes itse
itsestänsä "itsensä luojanakin" ylpeillen:
Snl. 26:12 : "Näet miehen, viisaan omissa
silmissään - enemmän on toivoa tyhmästä kuin
hänestä" . Kaukaa ei esimerkkejä tarvitse hakea…
"Älä tapa" on yksityinen aseeseen tarttumisen,
toisen ihmisen omaehtoinen surman kielto. VT ei
ole voimassa tässäkään suhteessa, UT pätee.
Sensijaan "esivalta ei turhaan miekkansa kanna"
pätee edelleenkin ja se on "asetettu
(yhteiskunnalliseksi) niiden ihmisten
peloitukseksi (ja varoitukseksi) jotka pahaa
tekevät". Yksityisyydellä (vrt. vihastuminen!) ja
yhteiskunnallisuudella (oikeudellisena ja
hyökkäämättömänä) on elämän ja kuoleman välinen
ero. Yhteiskunnan valtuuttama esivalta
(poliisi/armeija) pyrkii säilyttämään -
oikeudellisena, ei hätävarjelun liioitteluna! -
elämää ja järjestystä sen tuhoajilta. "Sivarit"
ovat siten valitettavasti juuri pahimmanlaatuisia
yhteiskunnan ja yksilöiden tuhoyrittelijöitä ja
koko ihmiskunnankin nakertajia, syöpäläisiä ja
siivelläeläjiä! Etten sanoisi jo: "inhoan jo
ihokastakin"…
Jumala ei tapa ketään - kuka on nähnyt? Jumala on
täysin oikeudenmukainen eikä rankaise syyttömiä.
Kurittaa (ja kostaakin jopa kolmanteen ja
neljänteen polveen…) kyllä tarvittaessa jokaista
omakseen lupautunutta, jokaista jota Hän myös
rakastaa (vrt. lasten kuritus!). Kaikki on
tapahtunut ja tapahtuu prikuulleen Jumalan tahdon
mukaisesti, ei meidän.
Meidän jokaisen historia on kirjoitettu jo ennen
kuin olemme syntyneetkään tähän maailmaan. - No
sittenhän ei millään mitään väliä…Tsot,tsot:
kukaan meistä ei tiedä historiaansa etukäteen -
ei edes Jeesus toista tulemustaan maan päälle!
Jumalan todisteleminen käytännön vaikutuksina -
naiset parhaita! - ja Raamatun valossa on sinänsä
täysin järjellistä, mahdollista jopa toivottavaa,
sensijaan Hänen täydellinen ymmärtäminen ei
onnistu täydellisesti yhdeltäkään ihmiseltä. Ei
edes Hänen täydellinen näkemisensä muutoin kuin
vain osaltaan Jeesuksen välityksellä. Varkailla
ja väkisillä ei ole mitään asiaa Jumalan silmien
eteen. Jeesusta tarvitaan perisyntimme
sovitukseksi, Hän on ainoa välimies, Herra,
Vapahtaja, Jumalan Poika, Ihmisen Poika Jumalan
ja itsemme välissä kaikkien meidän Päänämme.
Jeesuksella Herranamme - Jumalan kunniaksi - on
yksin täysi oikeus lausua eräistä henkilöistä
tuumioviritteinen lausuma "te kyykäärmeitten
sikiöt" (koska Hän tiesi, ei kukaan ihminen).
Millä oikeudella sen saman tai vastaavan
loukkailun (perätön lausuma/todistus) voi meistä
lausua kukaan eikä kellekään?
Jumala loi valkeuden ja kutsui sitä päiväksi, ja
aina ennenkin olleen pimeyden Hän kutsui edelleen
pimeydeksi. Ja Jumala teki kaksi suurta valoa,
suuremman valon (auringon) hallitsemaan päivää ja
pienemmän valon (kuun) hallitsemaan yötä,
paistamaan molemmat maan päälle (tässäkin ns.
maakeskeinen Raamatun ajatusmaailma, ei
kiertoliike). Tulevaisuudessa täysin uudistunut
maa pysyy perustuksillansa iäti, sensijaan
aurinko ja kuu ja tähdet katoavat, Jumala riittää
ja pysyy Valonamme kaikille Häneen uskovilleen
eikä yötä ole enää oleva. Entä helvetissä?…
Jumala antaa Kristukseen uskon (Jumalaan ja
jumaliinhan vielä monet uskovatkin) lahjan, jos
vain todella niin tahdomme, käännymme Hänen
puoleensa ja jätämme pois entisen syntimme l.
Jumal-eron (synti jäytää silti, olemme kaikki
silti syntisiä, uskovat kylläkin
vanhurskautettuja). Vain Jumala tietää, olemmeko
todella tehneet parannuksen vai tapahtuuko
kaikki - tämäkin! - vain omilla ehdoillamme eikä
yksin Jumalan armosta ja yksin Hänen kunniakseen.
Se oletus että Jumalan lähelle Jeesuksen kautta
ei pääsisi, ei saisi tuota uskoa, kaikesta
hartaastakin etsinnästä huolimatta, vain "koska
ei kuulu Jumalan ennalta valittuihin" (kuka sen
meistä tietää?), olisi samanlainen kehäpäätelmä
kielteisenä kuin todistaminen Jumala Jumalalla
itsellään tai väittämällä ristiriidaton Jumala -
koska Hän on erehtymätön, täydellinen,
kaikkivaltias, jne. - ristiriitaiseksi,
epäuskottavaksi, epäluotettavaksi, ts. että Hän
ei antaisikaan meille vapaata tahtoakaan. Me
olemme oman tahtomme "herra", mutta Herra on aina
Herramme tahdoimmepa sitten niin tai emme.
Puhe Jumalan pojista, jumalista on eri asia kuin
yksi ainut Jumala.
Naisen seurakunnallinen ja perheellinen asema oli
ja on täysin Eevan vapaan tahdon asia. Häpeä mikä
häpeä - yhtäläinen miehillekin, ei meillä
siitäkään mitään kerskumista ole, päinvastoin!…
Mistähän sekin johtuu, että ateistit yms. näkevät
Raamatussa lähes kaiken ristiriitaisena,
mahdottomanakin, täysin epätodennäköisenä,
Kristuksen uskovat eivät löydä mitään asiallista
virhettä - päinvastoin Viisautta! Tässäkin käy
toteen vanha toteamus "lukee kuin piru
Raamattua"…
Ateistit julkaisivat aikoinaan
mm. "Ristiriitainen Raamattumme"- vihkosen . Ei
ristiriitoja. Heidän nettilistoillaankin vilisee
noita heidän ymmärtämättömyyksiään,
ihmeellisyyksiään. Jahka aika riittää, olisipa
mielenkiintoinen väitöskirjankin aihe…
Tieteissäkin pyritään selvittämään, etsimään ja
tutkimaan puolueettomasti ja riippumattomasti
kaikki asiaan liittyvät asiat ja eri vaihtoehdot.
Miksi ateistit yms. kuitenkaan eivät kykene edes
alkeelliseen pohdintaan niistä; siitä miksi
kaikki Raamatun asiat ovat niin valtavan
harmonisessa sopusoinnussa ja tasapainossa
keskenään vailla yhden yhtäkään todellista
ristiriitaa? Miksi kaikki Raamatussa on
todellista ja todella vaikuttavaa Viisautta?
Ja miksi tutkimattominakin eräät, jotka kyllä
muilta tivaavat, nimenomaan vaativat Jumalalta
omaa "tieteellisyyttään", mutta eivät sitä samaa
(tarkoituksellisesti "unohtaen?") heiltä
itseltään? Hyökkäys on paras puolustus? No -
typeryydethän paljastuvat ensinnä. Toista se
olisikin tekeytyminen sudeksi lammasten
vaatteissa - tämäkin???…
Järjen käytöllä uskokin, Kristukseen uskokin,
vain vahvistuu, kaiken vain
pelkillä "ristiriitaisuuden" mustamaalauksilla
kaikki vain sekoaakin itsestäänselvästi entistä
syvemmälle…Järkevää?
Jokaiseen Raamatun selitykseen mistä tahansa sen
asiasta voidaan keksiä mikä tahansa "ristiriita",
eritoten "hienovivahteisen" ristiriitaiselta
näyttävä, harhaanjohtava, siten ajatukset täysin
rajoittava pseudoväite monikossakin. Ja sehän on
Raamatun selitystenkin mukaan juuri
sielunvihollisen päätarkoitus ja tavoite: ettei
kukaan ymmärtäisi, ei uskoisi, vaan eksyisi
pohjattomaan epäilyjen suohon…
Mutta eiväthän itsessään "viisaat" ateistit yms.
usko mihinkään harhautuksiin yksinkertaiselta,
heti mieleen tulevalta "ristiriita-opiltaan" -
niin helposti he nielevät pureskelematta,
itsekritiikittäkin mm. kaikki evoluutio-
oletuksenkin jo perustaltaan mahdottomat ja
uskomattomat teoriatkin! Tämähän on "valtavan
hienoa, minä…"…
Raamattu on ymmärrettävä sekä kirjaimellisesti
että symbolisesti. Minkä Raamatun Sana suorasti
ja suoraksi jonkin asian osoittaa "On, on - Ei,
ei", on se sitä, mikä taas on vertauskuvallista,
on se sitä eikä mitään muuta. Mikä taas on
mitäkin, siinähän se "juju" piileekin, olikohan
ne joitain "koodeja" vain mitä bittiavaimia?!…
Siihenkään ei ns. tieteitä tarvita sekoilemaan
Raamatun avainta koskaan itse ratkomatta, niin
täydellinen sekin on…
Miksi Jumalan muka ristiriitaiseksi yrittelevät
ateistit yms. tukeutuvat pelkkiin omiin
näkemyksiinsä Raamatun "ristiriitaisuudesta",
vaikka kuitenkin taas toisaalla he
vastaväitteissään tukeutuvatkin - siten täysin
epäloogisesti, miten milloinkin, omien
tarkoitusperiensä mukaan? - Hänen
ristiriidattomuuteensa, so. Hänen
kaikkivoipuuteensa, kaikkivaltiuteensa,
erehtymättömyyteensä, jne., siis itse asiassa
itse täysin ristiriitaisesti siten kuitenkin
päätyenkin samalla takaisin Raamatun Sanan
ristiriidattomuuteen!. Siis he siten
todistavatkin yht'aikaa Raamatun
sekä "ristiriitaiseksi" että ristiriidattomaksi,
vieläpä kehäpäätelmäisesti "koska sen Jumalan
Raamattu sanoo niin sellaiseksi Jumalaksi"!!!
Kehä vahva se vaan ateisteilla itsellään pyörii
ja hyörii, täysin murtamattomana
epäuskoville "tieteilijöillekin"…
Vaikka Raamatun ristiriidatonta evankeliumia
tarjoiltaisiin kultalautasellakin, eivät
epäuskoiset siihen uskoisi - vaikka itse
Mooseskin nousisi haudastaan kertoilemaan "vähän
totuuksia". Eikähän kukaan pysty koskaan
osoittamaan mitenkään kellekään Raamatun
ristiriidattomuutta, jos useat ovat jo
alkuasetelmissaan etukäteen ja "vuorenvahvasti"
asennoituneet omien antipatioidensakin väkisinkin
ajamina siihen, että "niitä ristiriitoja
Raamatussa on ja paljon, liian paljon, liian
selvästi ja vahvasti, ei missään muussa opuksessa
ole niitä "sekoja" niin tuhkatiheästi". -
Miksikähän?…
Täydellisen Jumalan uskominen Raamattummekin -
Pyhä Henkikin vaikuttaa kaikkialla! -
välityksellä täydellisen ristiriidattomaksi on
paljon johdonmukaisempaa, ristiriidattomampaa ja
sinänsäkin myönteisempää sekä uskottavampaa ja
luotettavampaa kuin Jumalan (tai minkä tahansa
Ylemmän) uskominen täydellisen tai epätäydellisen
ristiriitaiseksi, tai suorastaan mahdottomaksi
tai täysin olemattomaksi. Illuusionakin elämämme
vaatii hiukan enemmän perusteluja…
"Ajattelen, siksi olen". Rakastan, siksi elän!
Raamatun ristiriitaiseksi osoittamisen taakka on
ja pysyy niiden esittäjillä. Mutta - ei kyllä
luulisi lainkaan ateisteilla, mutta kun hekin
uskovat "tyhjään, mustaan aukkoon" niin
vimmatusti, jottei vaan pääsisi käymään
köpelösti - jos se nyt sillä mentaliteetilla
sitten taas muuttuisi miksikään…
Se että tuo täydellisyyden Maali on jo sinänsä
tiedossa, suuntakin sinne ainakin tienviittoina
Raamatussa poikkitieteellisesti ja
käytännöllisestikin toimivana osoitettuna ja
selvillä, ei tee yhtään vähemmän tärkeäksi,
merkityksettömäksi, mahdottomaksi tai kielletyksi
täydellisyyteen pyrkimisen kaikessa, eritoten
tieteissäkin. Kokonaisuuden, täydellisyyden
kaventaminen vain esim. evo-oletuksen tukemisen
yksipuoleisiin "otantatutkiimuksiin" - nimenomaan
niiden tulosten siten täysin rajoitettuihin ja
evosta itsestään riippuviin uskonnollisiin
johtopäätöksiin ("täydellistä , Jumalaa, tms. ei
tarvita, minä itte vaan") - rajaa kaiken vain
epäinhimilliseksi "mutumössöksi". Sellainen ei
koskaan saavuta täydellistä arvostusta, eikä
inhimillistä kunnioitusta, se on jo
alkuasetelmissaan tuomittu täysin epäonnistumaan.
Raamattua ja evoa, tm. puoltamattomiakin,
puolueettomiakin tutkijoita siten inhimillisesti
katsoen tieteellisinä kyllä silti tutkijoissa
löytyy (omat uskot ovat asia erikseen ja
erillään). Hei po dei!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kirjoitus on sen tasoinen, että ei pahemmin viitsi
edes kommentoida. Puutunkin vain yhteen kohtaan
siinä.
Mutta Jumalahan kielsi Aatamia ja Eevaa syömästä
hyvän ja pahan tiedon puusta...". Ei pidä
paikkaansa! Miksi uskovaiset eivät lue Raamattua,
vaan selittävät omien luulojensa mukaan? Jumala ei
kieltänyt Eevaa syömästä siitä puusta. Eevaa ei
Raamatun mukaan ollut edes luotu kun Jumala asian
kielsi.
> Mutta Jumalahan kielsi Aatamia ja Eevaa
syömästä
hyvän ja pahan tiedon puusta...". Ei pidä
paikkaansa! Miksi uskovaiset eivät lue Raamattua,
vaan selittävät omien luulojensa mukaan? Jumala
ei
kieltänyt Eevaa syömästä siitä puusta. Eevaa ei
Raamatun mukaan ollut edes luotu kun Jumala asian
kielsi.
Viitsitkö suuressa viisaudessasi kaivaa
Raamatusta tuon kohdan jossa Jumala ei niin
sanotusti kieltänyt Eevaa syömästä siitä
puusta "omenapuusta" omenaa?
(Jos et ymmärtänyt niin…)
Kaivapa se kohta Raamatusta, jossa Jumala
nimenomaan kieltää syömästä tuosta kyseisestä
puusta ja pistäpä se kohta tänne (perusteluiksi
väitteillesi). Siitä voimme sitten yhdessä nähdä
mitä Jumala todella on sanonut Raamatussa. Tee
tämä niin ylistän sinua oi Pakana niin kuin
ylistän Jeesustakin.
Luepa 1. Moos. 2:15-23 ja 3:1-5. Noista kohdista
selviää, että Jumala oli Aatamille ilmoittanut
hedelmänsyöntikiellosta ennen kuin Eevaa oli edes
luotu. Eeva ei siis mitenkään voinut tietää omenan
olevan kielletty hedelmä.
Kylläpä oli helppoa päästä Jeesuksen tasoiseksi
tietäjäksi. Heh
Väärin
Eeva tiesi ettei puusta saa syödä mutta tätä hän
ei kuullut Jumalalta vaan Aatamilta niimpä se oli
ns "toisen käden" tietoa, ja Jumalahan sanoi
juuri että jos Aatami syö puun hedelmää hän
kuolee. Että näin...
Tuollaisia hedelmiä pitäisi alkaa oikein urakalla
tuottamaan kun katselee näitä foorumin Aatameita.
Ei voida tulkita Raamattua tuolla tavoin. Yhtä
hyvin voitaisiin olettaa, että Aatami unohti, tai
ei halunnut kertoa Eevalle. Raamatusta voidaan
lukea se mitä siellä on, ei sitä mitä siellä ei
ole.