Maaseudun tulevaisuus

Keskusta joutuu etsimään itseään

8.7.2011
"Ehkäpä keskustassa kaivetaan vielä Alkiokin hyllystä."

Eduskuntavaalien suurin ja myös odottamattomin häviäjä oli keskusta. Kahdeksan vuotta pääministeripuolueena ollut vanha valtionhoitaja putosi kertaheitolla neljänneksi suurimmaksi puolueeksi.

Pitää mennä kauas historiaan, vuoteen 1970, että keskustan paikkamäärä eduskunnassa olisi ollut niin pieni kuin nyt, vain 35 edustajaa. Silloin suuri vaalivoittaja oli Suomen maaseudun puolue, SMP. Nyt SMP:n perillinen, perussuomalaiset vei keskustan kannatuksesta ison siivun. Historia toisti itseään.

Keskustan johto on tehnyt vaaleista analyysin, jossa yritetään selvittää tappion syitä. Päällimmäiseksi nousee pitkä kahdeksan vuoden hallitusvastuu. Sen lisäksi on huomattu, että yhteydet kansaan eivät toimineet eikä puolue kuunnellut perusäänestäjiään. Jopa politiikassa niin tärkeä puhetaito on rapistunut. Tämän lisäksi vaalirahasotku, jätevesisekoilut ja viime vaiheessa EU-politiikan kaatuminen syliin aiheuttivat tappion.

Analyysistä paistaa läpi se, että keskusta sai takkiinsa omasta syystään. Joko tehtiin väärää politiikkaa tai sitten saavutuksia ei yksinkertaisesti osattu kertoa kansalle.

Keskusta ei kuitenkaan ollut vaalien ainoa häviäjä. Suhteellisesti suurimman tappion kärsi vihreät, joka menetti kolmanneksen paikoistaan. SDP puolestaan teki huonoimman vaalituloksensa sataan vuoteen. Eikä edes kokoomus yltänyt parhaaseensa, kaukana siitä. Kaikki hävisivät perussuomalaisille, mutta keskusta hävisi paikoissa eniten.

Keskusta oli johtava hallituspuolue, mutta puolueen omat äänestäjät olivat harjoitettuun politiikkaan ilmeisen tyytymättömiä. Hallituksen talouspolitiikassa näkyi vahvimpana kokoomuksen kädenjälki. Kun kokoomus teki politiikkaa, keskusta vetäytyi kamreerin rooliin. Yllättävää on se, että puolueen johto ei tuntunut kovin hyvin tajuavan tätä.

Kela-maksun poiston tyyppiset ratkaisut tapahtuivat kokoomuksen aloitteesta. Toisaalta, myös keskusta sai läpi omia suuria tavoitteitaan, kuten perusturvan kannalta tärkeän takuueläkkeen. Keskusta ei kuitenkaan ottanut omista hyvistä töistään kunniaa itselleen.

Tähän rakoon Timo Soini iski taitavalla retoriikalla ja hyvin mietityillä yksinkertaisilla teemoilla.

Keskusta hävisi lähitaistelun perussuomalaisille omalla kotikentällään. Keskusta on olemukseltaan samalla kertaa sekä sosiaaliradikaali että moraalikonservatiivi. Tämä on näkynyt historiassa sitoutumisena perusturvan kehittämiseen, yhteisvastuullisuuteen sekä vanhoihin kunnon perusarvoihin, ahkeruuteen, työn kunnioittamiseen ja perhekeskeisyyteen. Keskustan oppi-isä Santeri Alkio oli sivistyspoliitikko ja puolue on aina ajanut voimakkaasti suuria sivistyspoliittisia ratkaisuja, kuten peruskoulua ja laajaa yliopistolaitosta.

Tähän linjaan on liittynyt voimakas aluepolitiikka ja kuntien ja maakuntien itsehallinnon puolustaminen pääkaupungin määräilyä ja sanelua vastaan. Keskusta on historiallisesti ollut lujasti sidoksissa maaseutuun ja maa- ja metsätalouteen.

Mahtoiko keskustan vaalitappioon muita syitä ollakaan kuin linjan hämärtyminen näissä asioissa. Jos koetaan, että johtava maaseutupuolue kyykyttää kansaa jätevesiasetuksilla, hyväksyy yliopistojen lakkautuksen maakunnissa tai ajaa kuntaliitoksia, niin mitä jää käteen? Ja päälle tulevat vielä vaalirahasotku ja Portugalin velat.

Keskusta ei ollut yksin syyllinen kansaa kiukuttaneisiin asioihin. Sillä ei kuitenkaan ole merkitystä, koska äänestäjien silmissä se näytti siltä. Niin on, jos siltä näyttää, sanoi Urho Kekkonenkin aikoinaan.

Keskusta joutuu etsimään itseään ennen kuin uusi nousu tulee. Oppositioasema tarjoaa siihen mahdollisuuden.

Ehkäpä keskustassa kaivetaan vielä Alkiokin hyllystä. Tasa-arvo, kansanvalta, luonnonmukainen elämä ja sivistys ovat jatkossakin arvoja, joilla on kysyntää.