Mulle tehtiin abortti raskausviikolla 19 6.
Elämäntilanteeni oli todella hankala ja silloinen aviomieheni vaati aborttia tai hän jättää minut meillä oli 2 yhteistä lasta. Menin lääkäriin ja ne antoivat mulle sen pillerin. Sairaalaan mentäessä sanoinkin että en halua keskeytstä.Se oli kumminkin pakko tehdä koska olin sen pirun pillerin syönyt. Keskeytys tapahtui synnyttämällä. En voi koskaan itselleni antaa anteeksi sitä että en ollut vahva ja pitänyt sitä lasta vaan menin ja otin sen pirun pillerin ja siitö ei ollut sitten enään takaisin paluuta. Synnytyksenjälkeen vaadin lapsen syliini ja se oli pienen pieni poika. En suostunut luopumaan sikiöstä kolmeen päivään luonani ramppasi niin psykolokit kun papitkin ja lopulta sikiö otettiin väkisin minulta pois itkin silmät päästäni monta kuukautta ja kävin terapiassa. Sairaalasta kun pääsin kotiin odottikin minua sellainen yllätys että aviomieheni jätti minut koska oli alkanut tapailemaan työ kaveriaan. Tapauksesta on nyt kolmevuotta ja käyn kerran viikossa juttelemassa asiasta psykolokilla ja voin myöntää että tälläkin hetkellä itken. Aina kun mietin itken. Itken joka päivä. Kerron kokemuksestani siksi että toivon että joku ihminen onnistuisi säästymään tältä tuskalta.Itselleni en voi antaa ikinä anteeksi sitä että olin niin heikko.
Syyllisyys ei jätä rauhaan.
42
1268
Vastaukset
- Naisen oikeusturva
Tässä on jälleen surullinen kertomus siitä, miten nykyisen pidäkkeettömän abortttihurlumhein vallitessa naisia pakotetaan surmaamaan lapsensa.
Aborttiväki pyrkii edistämään lapsien teilausta ja naisten raskasta kyykyttämistä ja jopa henkistä ja fyysistä tuhoamista mukavuusaborteissa. Naiset voidaan alistaa pakottamalla heidät lapsensa surmaamiseen joka tapahtuu muodollisesti siten, että he itse "pyytävät" tällaista toimitusta. Taustoja ei tutkinta, kuten laki edellyttäisi.
Nykyisen aborttihurlumhein vallitessa naisten ja lapsien oikeusturva ja koko elämä ovat vaarassa. Aborttien edistäjät tuottavat niin suuren tuhon ja tuskan, ettei kukaan voi siitä vastata vaan vahinko jää naisien ja lasten kannettavaksi.
Mukavuusabortti ja abortttiväki ovat naisten ja lasten julmimpia ja väkivaltaisimpia vainoajia.- 1977*
Hmmm... "Aborttiväki pyrkii edistämään lapsien teilausta ja naisten raskasta kyykyttämistä ja jopa henkistä ja fyysistä tuhoamista mukavuusaborteissa..."
Mik'äli ym,märsin oikein aloitaja kuuluu siis aborttiväkeen, koska hänelle on abortti tehty.
Jotenkin vain kuvittelin lukiessani aloittajan kirjoituksen, että hän ei kirjoituksellaan ainakaan pyri eeistämään aborttien tekemistä. Tyhmä minä, ehkä vain tulkitsin hänen kirjoitustaan väärin...
- jopas nyt jotakin :(
Päätös oli kuitenkin sinun, etkä voi syyttää asiasta ketään. Uhriksi heittäytyminen on helppoa, voi aina syyttää muita - mutta sen on jossain vaiheessa loputtava ja otettava elämästä kiinni. Heikkona hetkenä sitä voi sortua moneen, mutta pitää tajuta, että toimi tuolloin olosuhteissa, jotka vaativat sitä, sillä tiedolla mitä tuolloin oli. Joku voi katua loppuikänsä sitäkin, että on synnyttänyt lapsen ja/tai antanut adoptioon. Kukaan ei voi tietää, mitä parinkaan tunnin kuluttua tapahtuu. Se olisikin helppoa, kun osaisi aina ennustaa, miten elämässä käy ja tekisi päätökset vaan sen mukaan.
Me ei vaan voida syyllistää omista teoistamme muita ja vastuu lapsista on odottamassa silloin, jos ei ole vastuuta abortin teosta kun vahinko on käynyt. Aina naisilla on joku vastuu tästä lisääntymisestä ja siksi abortti onkin aina naisen päätös. Vastuu ihmissuhteesta on kuitenkin molemmilla, etkä sinä voi päättää myöskään miehesi puolesta, vaan hän on tehnyt oman päätöksensä.
Näe asiassa nyt valoisampi puoli. Mielestäni tilanteesi on nyt helpompi, sillä olisit suuremmissa vaikeuksissa kolmen lapsen kanssa, kuin kahden jos kerran olet yksinhuoltaja nyt - et kerro kuinka perheesi kävi. Käy edelleenkin juttelemassa, ja yritä löytää elämääsi muuta miettimistä ja se perhekin varmasti tulee joskus elämääsi. Voit tietysti kitua loppuelämäsi syyllisyydessä ja itsesäälissä itseäsi uhrina ja marttyyrinä pitäen, mutta sekin on oma valinta.
Itsesääliin ei voi käpertyä, kun on lapsia huollettavana, vaikka olis mitä tapahtunut. On naisia, joilla on koko perhe saanut onnettomuudessa surmansa, lapsi on parantumattomasti sairas jne, eikä siltikään voi jäädä surkuttelemaan tilannetta vaan tehtävä parhaansa elävien eteen.
Tämä paljastaa viimeistään kirjoituksen provoksi. Ei ole uskottavaa, että oikea, kahden lapsen äiti voi jäädä makaamaan ja säälimään itseään, koska arki pakottaa liikkelle, ruuanlaittoon, pyykkiin, leikkiin, kouluun ja muuhun ja pakottaa äidin reippaaksi, vaikka sielu on mäsänä. Toinen vaihtoehto on, että on sairaalassa psyk.polilla. Ls-viranomaiset vie lapset, jos nämä jäävät heitteille, kun äiti makaa sängyssä ja itkee neljättä vuotta kohtaloaan.
Vähän huono provo siis, sillä mitään aborttijätettä ei kyllä anneta paijattavaksi. Eikä toimenpidehuoneeseen sairaalassa mitään ulkopuolisia ja pappeja päästetä. Tuleeko nämä jutut aina siitä yhdestä päästä, kun jutut on aina samanlaisia mielikuvituksellisia hurjia verisiä äksöntarinoita???
Satuillaan siis taas, kun nähdään! - Tuskaa
Totta on että lapset pitävät liikkeellä mutta se ei silti tarkoita sitä että kun lapset nukkuvat asia ei pyörisi mielessä. Ja fakta on se että sain abortoidun lapsen syliini näin pyytäessä joten ota asioista selvää ennekuin alat provoksi syyttelemään näin ainakin Hyvinkään sairaalassa!Enkä syytä abortista ketään muuta kuin itseäni. Mutta olisi mielestäni ollut minuakohtaan reilua että ex mieheni olisi kertonut suhteestaan niin olisin voinut tehdä päätöksen sen mukaan, nythän tein päätöksen ihan eri valossa valheellisessa valossa joten en voi kieltää katkeruutta.Lastensuojelu ei ole perheemme kuvioissa, saan kumminkin apua ja olen sitä itse hakenut. Käyn psykolokilla juttelemassa kerran viikossa olen käynyt jo koko tän kolme vuotta. Lapset asuvat kanssani ja näkevät isäänsä joka toinen viikonloppu. En voi kiistää etteikö minun olisi helpompi päästä asian yli jos olisin tiennyt asioiden ja suhteemme oikean laidan jo silloin kun aborttia edes harkitsin. Mieskun antoi vaihtoehdon jos en tee eborttia niin hän jättä minut. Tiedän minun olisi pitänyt jo tällöin olla kyllin vahva ja tehdä päätökset vain siinävalossa jolta itsestä tuntuu mutta en ollut se pilleri kun oli niin kovin helppo ottaa. Havahduin tilanteeseen vasta sitten kun kaikki oli jo liian myöhäistä. Voit toki ajatella että kierin itsesäälissä ym mutta käsittelen asiaa tavallani. Ja en usko että elämässäni tulee koskaan elämässä sellaista tilannetta että saisin asiaan täydellisen rauhan. Minulla on oikeus suruun abortista huolimatta, olin heikko. En kiellä etteikö abortti olisi joillekkin ihmisille se oieka ratkaisu kun kyseessä on ihan oikeat faktat ja äidin ja koko muun perheen hyvinvointi. Minun tilanne oli kumminkin täysin toinen ja on toinen. Tiedän että olisin parempivointinen jos olisi minulla ollut voimia pitää se lapsi. Ex-mies teki väärin kun pakotti aborttiin valheellisin perusteluin, olen yrittänyt muutamiakertoja asiasta keskustella ex-mieheni kanssa mutta hän ei suostu asista puhumaan, tietää tasantarkkaan mitä on tehnyt, psykolokini mielestä asiaa helpottaisi jos ex-mieheni suostuisi tulemaan minun kanssa edes kerran tunniksi puimaan tätä asiaa läpi mutta hän ei suostu. Tietenkin joku kiihkoilia nyt vetää että eipä ole ex-mieheni ongelma. Mutta minua tämä asia voisi auttaa ehkä paremmin ymmärtämään ehkä antamaan anteeksi itselleni ym. Olen antanut anteeksi ex miehelleni, vaikka joku kiihkoilia voikin nyt väittää että olen katkera ämmä ym. Mutta vaikka olen antanut anteeksi se ei tarkoita sitä että asia olisi minulle yhtään sen helpompi tai että olisin voinut antaa anteeksi itselleni että olin niin heikko! Olenko sitten marttyyri,kierinkö itsesäälissä? Mielestäni en ole kumpaakaan mutta kokainen tietenkin ajatelkoon niinkuin haluaa suomessakun on ihan ajattelun vapaus! Tuska se ei kumminkaaan katoa sydämmeltäni ikinä ja päätökseni oli kohdaltani täysin väärä, ja elämäni olisi paljon helpompaa jos olisi minulla ollut voimia lapseni pitää,nämä tosiasiat ei muutu vaikka joku koittaisi kuinka selittää. Hoidanko lapseni sitten hyvin? Tottakai hoidan he ovat kaikkeni ja rakastan heitä yli kaiken, mutta minulla on silti oikeus muistaa se abortoitu lapsi myös. Yleinsä abortoidut lapset poltetaan polttouunissa ja tuhkat sirotellaan yleiselle maalle. Mutta ainakin hyvinkään sairaalassa sain lapseni hakea Ja hänet on ihan haudattu sellä kaikella surulla millä muutenkin lapsi hautausmaalle haudataan jos siitä ei olisi haluttu luopua. Toivon vain että kukaan muu tässä maailmassa ei joutuisi kokemaan samaa eikä ikinä tekisi aborttia sentakia mitä oma mies haluaa ja kiristää vaan sentakia mitä itse haluaa.
- JUmala ei syytä
Pakko kommentoida. Voit päästä tuskastasi voittajaksi vain Jumalan kanssa yhdessä. Ota armo vastaan ja kerro Taivaan Isälle murheesi, Hän on luvannut auttaa jokaista joka Hänen puoleensa kääntyy. Jumala ei hylkää, vaan Jumala vihaa hylkäämistä.
En tiedä mitä ajattelet kun näin sinulle sanon. Ehkä ajattelet että nämä on taas niitä hihhulien höpinöitä, ehkä ajattelet ettei Jumalaa ole, ehkä ajattelet ettei Jumalakaan pysty auttamaan. En tiedä ajatuksiasi, mutta omasta kokemuksesta tiedän meillä on suuri Jumala joka haluaa ottaa jokaisen murheemme kannettavakseen. Kokeile, kerro Jumalalle tuskasi, takaan että Hän auttaa. Avun saanti on sinusta itsestäsi kiinni, haluatko Jumalan auttavan? Hän ei tule väkisin elämääsi, mutta tekee sen varmasti jos annat siihen luvan. Sinä päätät.
- =====
Miksi muka vasta noin myöhään? elitkö raskausaikaa, kävit neuvolassa yms asiaan kuuluvaan vai huomasitko raskauden todellakin vasta noilla viikoilla? Mieskö se sitten puhui aborttia hakiessa ja lupa viime tipassa irtosi? -joo ei mene läpi.
Sinun on täytynyt itse kertoa syy aborttiin eikä siihen riitä ettei mies halua joten olet ihan itse tehnyt valintasi. Aloitus ei ole totta.
Mitä näilläkään aloituksilla yritetään ajaa takaa? (toinen samantyyppinen oli jokinaika sitten) Nainen se tekee päätöksen ihan itse ei mies. Jos nainen on niin heikko että taipuu miehen tahtoo ja esittää aborttia hakiessa haluavansa keskeytyksen viikolla 19 niin turha märehtiä jälkikäteen ja syytellä miksi abortti tehtiin.
Abortinko pitäisi olla laiton senkin vuoksi etteivät säälittävät miesten tahdonmukaan menevät naiset "joutuisi" aborttiin? vaikka itse he sen (haluan abortin) suustaan sanovat lupaa hakiessa... - Tuskaa
Huomasin raskauden noin viikolla 18 4 ja aborttia hakiessa kyse oli elämäntilanteesta että avioliitto voi jatkua ja ex-mies kyllä tarkkaan selosti miksi abortti pittää tehdä ja ne asit selostin myös aborttia hakiessa. Liittomme ei kestä tätä raskautta on liittomme jatkuvuudenkannalta tärkeää että raskaus keskeytetään ja voimme elää perheenä. Ja tälläsellä perusteella todellakin luvan sain!keskeytykseen, ettei vanhempien lasten tarvitsisi elää rikkinäisessä perheessä ja avioliittomme voisi jatkua onnellisena ym ym.. En tiedä mikä tätä palstaa vaivaa kun kaikki jutut näyttää olevan jonkunmielestä pelkkiä provoja. Itse tiedän kokemukseni todeksi ja niin tietää myös minulle läheiseni ihmiset.Ikävää ettet voi olla avarakatseisempi. Toivon todella että itse herkkänä hetkenä pystyt olemaan niin vahva että voit ajatella etsenäisesti ja säästyt tälläseltä pahalta. Kaikki ei kumminkaan ole. Joskus elämässä tapahtuu asioita ja tekee päätöksiä joita katuu loppu elämän.Ja tämä abortti todellakin oli sitä. Jos et ole elänyt suhteessa missä joku sinua pianostaa ja määrää tekemään abortin et voi myöskään tuomita et voi tietää millaista sellaisessa tilanteessa on elää raskauteni kumminkin oli kierrukka raskaus joten raskaus ei ensimmäisenä tullut mieleen. ja olen hieman pyöreä niin eipä mahaakaan heti tule näkyviin!Suruni on kumminkin aito vaikka sitä yritätkin vähätellä niin suruni on ja pysyy ja virheeni on ja pysyy. Voikun olisikin ollut voimia. Voikun olisikin ollut voimia taistella ja tehdä se oikea päätös eli pitää lapseni!
- älä välitä...
noiden omia aborttejaan puolustelevien paksunahka-omanapojen katkerista syytös-ilkkumisista. Tässä sen näkee kuinka he kohtelee niitä jotka kertoo kaunistelematta abortin nurjista puolista eikä pelkkään "onnen autuuteen" johtavana "elämän vapauttajana"! Tietenkin niiden mielestä kaikki muu pitäs hyssytellä poistoon paitsi katumattomuudet ym. "lapsen parhaaksi ja koko elämän pelastajaksi" tekopyhät vakuuttelut.
- KÄSITTÄMÄTÖNTÄ...
Miksi tämä täysin asiallinen aloitus on ilmoitettu poistoon??? Onko abortinsuosijoille liian vaikeita nämä aborttejaan katuvien kertomukset? Ja vielä kehtaavat itse nyyhkiä ettei katumattomuudesta saa (muka) kertoo! Tässä sen taas näkee ketkä ei niitä omistaan eriäviä kokemuksia kestä...
- se, joka
tämän on vingahtanu ylläpidolle, kertokoon mitä asiatonta tässä onkaan!!??
- ...
Varmaan sama syy, jonka takia useat puolustajien asialliset viestit lähtee poistoon. En tiedä.
- no tuskin
... kirjoitti:
Varmaan sama syy, jonka takia useat puolustajien asialliset viestit lähtee poistoon. En tiedä.
tätä kuitenkaan vastustajat ois ilmottanu.. ?? eli sama syy (ei mikään) miks niin monet täysin asialliset vastustavatkin viestit häipyy.
- ...
no tuskin kirjoitti:
tätä kuitenkaan vastustajat ois ilmottanu.. ?? eli sama syy (ei mikään) miks niin monet täysin asialliset vastustavatkin viestit häipyy.
Ei ei, en sitä tarkottanutkaan, vaan sitä, että vastustajat kun aina ilmoittaa puolustajien asialliset viestit poistoon, niin jospa tässä onkin käynyt päinvastoin
- Mietin...
Abortti tehtiin viikolla 19 6.. sanot että huomasit raskauden 18 4...
Eli viikossa ja kahdessa päivässä päätös tehty. Lääkärinkäynnit, Valviran päätös ym...
Missä kohtaa olit sen ensimmäisen pillerin ottanut?
Ja missä se sinulle annettiin?
Jos sairaalassa sanoit ettet aborttia halua, mutta pillerin olit jo ottanut.
Enkä oikein ymmärrä ajatustasi siinäkään että jos olisit tiennyt että miehesi jättää sinut joka tapauksessa, olisit antanut lapsen elää.
Jos olisit kuitenkin ollut valmis yksinhuoltajaksi, miksi suostuit aborttiin?
Väkisinkin tulee mieleen että tämä on provo, ja kirjoittajana sama ihminen joka on enismmäisenä sinulle vastannut. - Ja vielä
Haluaisin kysyä miltä sinusta tuntuu että toinen ihminen lainaa tekstiäsi ja postittaa sen toiselle palstalle?
Onko kyseessä sinun oma tarinasi, vai onko sinusta oikein että tekstiäsi lainataan ja siitä tehdään muaalla aloitus?
Tämäkin seikka vaikuttaa nimittäin mielessäni siihen että mielestäni kyseessä on provo.
Että aloituksen kirjoittaja on sama joka on ensimmäisenä vastannut aloitukseen, ja joka sitten vielä "lainnnut" tekstiä ja tehnyt siitä aloituksen muualle. - Tuskaa
Kyllä päätös tuli todella nopeasti ja lääkärillä käytiin hyvinkäällä. Hyvinkäällä sain pillerin suunkautta ja sieltä lähetettiin kotiin itse keskeytyksestä seuraavana päivänä Hyvinkään sairaalassa laitettiin synnytystä käynnistävät pillerit alapäähän. tämä itse käynnistys tapahtui seuraavana päivän pillerin oton jälkeen.Niinkuin olen kokoajan sanonut että meidän ei täytynyt erota. Erolla kiristettiin minut aborttiin minä kun en vaan tiennyt että eroaisimme joka tapauksessa sekun tuli täytenä yllätyksenä!Kysessä on täysin oma kokemukseni eikä todellakaan ole oikein jos joku on kopioinut kokemukseni jollekkin toiselle palstalle ja vielä minun tietämättäni. Missäköhän palstalla mun kokemukseni on luettavana? Itse kirjoitan tätä ekaa kertaa nettiin.Olen kirjoittanut tälle sivustalle ainoastaan omalla Tuskaa nimimerkillä. Mutta en voi mitään vainoharhaisuudelle täälä. Kokemukseni on kumminkin täysin tosi niinkuin katumukseni myös. Ja joku jolle on tehty joskus samanlainen keskeytys samalla viikolla tietää tasantarkkaan että näin homma toimii eikä enään näkisi tarvetta kyseenalaistaa koko asiaa. Mutta toki voin kertoa yksityiskohtia jos vielä aborttini epäilyttää! Suruni ja tuskani ei kumminkaan muutu mihinkään. Ja takaan ja vakuutan. Et/ette voi sanoa minulle mitään mikä satuttaisi minua enemmän tästä abortista kuin se mitä itse itsestäni ajattelen enkä voi koskaan itselleni anteeksi antaa. Varmasti minä itse olen itseni pahin tuomitsija ja syyllistäjä. Toivottavasti voin omalla kokemuksellani auttaa jotain joka on samanlaisessa tilanteessa mutta vielä ei ole myöhästä.Toivon todella.
- Voimia sulle!
Ikävää, että sinut painostettiin aborttiin. Itse kannatan abortti oikeutta, mutta sen pitäisi aina olla täysin oma (ja varma) päätös. Ei ole oikein, että ex-miehesi kiristi siihen ja kaiken lisäksi vielä käänsi takkinsa pettämällä sinua. Tuskasi on varmasti ollut hirveä.
Tehtyä et saa enää kuitenkaan tekemättömäksi, niin se vain on. Turhaan enää syyllistät itseäsi, siihen menee vain turhaa energiaa. Sinulla on kaksi varmasti hienoa lasta, nauti heistä ja rakasta heitä sen abortoidunkin edestä.
Toivottavasti jonain päivänä pääset surusi yli. Sinulla on täysi oikeus nauttia elämästäsi.
Kaikkea hyvää sinulle!
- Viestisi
Löytyy äitien jutut-palstalla.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9981374 - Minä - Koira
Äitini alkoi odottamaan minua 17 vuotiaana & harkitsi elämäntilanteiden takia aborttia, muttei kykenyt tekemään sitä. Minun sijasta abortti tehtiin koirallamme, joka odotti pentuja. Se rakasti pentuja & puolusti vieraiden pentuja.
- ??
Mikä ihmeen pilleri? Miksei vinut enää keskeyttää?
- Tuskaa
Kun keskeytys tapahtuu synnytyksellä niin edellispäivänä otetaan suun kautta pilleri joka sitten helpottaa itse keskeytystä. Kun menin sairaalaan ja kerroin että en halua että synnytykseni käynnistetään niin lääkäri sanoi että se on jo myöhäistä että se suunkautta otettu pilleri on vahingoittanut sikiötä niin paljon että käynnistys on ainoa vaihtoehto. Se suunkautta otettava pilleri silloin on niin helppo ottaa, varsinkin kun itse oli niin sekaisin koko tilanteesta eikä tajunnut että se on siinävaiheessa jo täysin peruuttamatonta.
- 1977*
Eikö sinulle ollut kerrottu, että se allekirjoitus jonka annoit ennen kyseisen pillerin ottoa on täysin sitova?
Mitä enemmän tarinaasi lukee,s itä enemmän tulee mieleen,e ttä käyttämäsi sairaala palvluissa on parantamisen varaa.
Sinulle on tehty myöhäinen raskauden keskeytys, ilman että olet saanut riittävää tietoa tilanteesta, jonka olisit ymmärtänyt. Ja näin on toimittu suomessa sairaalassa jonka pitäisi kyllä hyvin tietää ohjesitukset, josisa sanotaan mm. että psyykkisen tuen tarve on erityisen suuri naisille joille tehdään myöhäinen keskeytys.
Sinuna kirjoitaisin palautteen sairaalalle saamastasi kohtelusta ja tilanteestasi. Voisit siinä pyytää myös yhteydenottoa ja kysyä millainen suunnitelma juuri tällä kyseisellä sairaanhoitopiirillä on kaltaistesi tapausten jälkihoitoon. Nin voisit kokea,e ttä oelt auttanut tulevia aborttiin menijöitä, vaikket varsinaista apua itse saisikaan. Saisit heräteltyä sairaalan johtoporrasta siihen,e ttä näin tapahtuu heidän laitoksessaan jka että asialle pitäisi tehdä jotain, eihän tuollainen ole mistään kotoisin, että noin heppoisella "perehdytyksellä" päästävät viimehetken aborttiin. - Näin minulla
Itse tein abortin varhaisilla viikoilla, ja kyllä siltä sairaanhoitaja varmisti että tiesin mitä tein.
Kun antoi minulle ensimmäisen lääkkeen sanoi vielä ennenkui annoi minulle purkin käteen että "Tämän jälkeen et voi enää peruuttaa".
Jotenkin tuntuu uskomattomalta että sinulle ei olisi tehty selväksi mitä se ensimmäinen lääke tekee.... - Äänetön kevät.
Näin minulla kirjoitti:
Itse tein abortin varhaisilla viikoilla, ja kyllä siltä sairaanhoitaja varmisti että tiesin mitä tein.
Kun antoi minulle ensimmäisen lääkkeen sanoi vielä ennenkui annoi minulle purkin käteen että "Tämän jälkeen et voi enää peruuttaa".
Jotenkin tuntuu uskomattomalta että sinulle ei olisi tehty selväksi mitä se ensimmäinen lääke tekee....Aborttiin päätyminen on varmastikin joskus hyvin raskas päätös, joka sattaa johtua senhetikisestä elämäntilanteesta ja jossa ainoana vaihtoehtona nähdään raskauden keskeytys.
Myös nuoren vanhemmat, sukulaiset , tuttavat, partneri, saattavat vaikuttaa ja ehkä jopa vaatia raskauden keskeytystä.
Psykiatri Martti Paloheimo käsitteli kirjassa "Ota tai jätä" tapausta, jossa nuori alle 30- vuotias nainen päätyi raskauden keskeytykseen.
Kirjan luvussa "Äänetön kevät " Paloheimo kertoi tämän naishenkilön kirjoittamista tuntemuksista ja kokemuksista päädyttyään raskauden keskeytykseen. (KK:n kirjapaino 1964).
Lainaus kirjasta. Tuon naisen kirjeestä puhuu suunnaton tuska. Hän ei ollut pinnallisesti ajatteleva ja tunteva nainen, eikä suinkaan mikään kevytmielinen ihminen. Hän oli ollut huumautumiseen saakka rakastunut mieheen, josta olisi voinut tulla lapsen isä. Hän oli tiennyt senkin, että sukupuolinen yhdyselämä ilman preventiivitoimenpiteitä saattaisi johtaa raskauteen.
Hän oli kuitenkin tuntenut, että, muulla tavalla hän ei olisi voinut antautua rakastamalleen miehelle. Se ei olisi ollut hänen mielialansa mukaista. Hän halusi kuulua tuolle miehelle kokonaisesti. Hän oli nyt tämän onnettomuutensa keskellä tullut tietoiseksi syvästä alitajuisesta tarpeestaan saada lapsi. Hän oli aina pitänyt lapsista, mutta ei ollut koskaan tajunnut miten kiihkeästi hän tosiasiassa oli kaivannut lasta itselleen - samoin kuin jokainen sielullisesti terve naisellinen nainen. Ja kuitenkin silloin, kun hän olisi sen saanut, hän antoi sen pois - niinkuin hän myöhemmin tajusi - toisarvoisten seikkojen vaikuttaa päätökseensä.
Kevät tuli, lumi suli maasta .Lehdet puhkesivat puihin, koko luonto alkoi elää. Lasta ei tullut. Joka päivä, joka hetki oli lapsi hänen mielessään. Hän tunsi itsensä, ei vaan rikolliseksi, van tyhjäksi, kuolleeeksi ja hedelmättömäksi, hän oli heittänyt menemään jotain suunnattoman arvokasta, jotain ainutlaatuista, jotain sellaista mitä mikään ei voinut korvata. Pahin oli se päivä, kun laspsen piti syntyä. Ajan kuluessa hän kuvitteli mielessään, mitä lapsi nyt tekisi, miltä se näyttäisi. Nähdessään pienen palleroisen sai hän itkukohtauksen, jota kukaan seurueessa ei ymmätänyt. Kenellekään hän ei voinut puhua ajatuksistaan ja tuntemuksistaan.
Nyt lapsi olisi ollut kaksivuotias. Kirjoittajan olo oli ehkä hieman helpottanut, hän oli jotenkin turtunut asian suhteen, saattoi kulua päiviä, jolloin hän ei kertaakaan itkenyt mutta aina se oli silti hänen mielessään. Kirjoittajan epätoivoinen kysymys oli: Miten pääsen tämän asian herraksi? Miten voin saadaa tämän rikoksen anteeksi? - 1977*
Äänetön kevät. kirjoitti:
Aborttiin päätyminen on varmastikin joskus hyvin raskas päätös, joka sattaa johtua senhetikisestä elämäntilanteesta ja jossa ainoana vaihtoehtona nähdään raskauden keskeytys.
Myös nuoren vanhemmat, sukulaiset , tuttavat, partneri, saattavat vaikuttaa ja ehkä jopa vaatia raskauden keskeytystä.
Psykiatri Martti Paloheimo käsitteli kirjassa "Ota tai jätä" tapausta, jossa nuori alle 30- vuotias nainen päätyi raskauden keskeytykseen.
Kirjan luvussa "Äänetön kevät " Paloheimo kertoi tämän naishenkilön kirjoittamista tuntemuksista ja kokemuksista päädyttyään raskauden keskeytykseen. (KK:n kirjapaino 1964).
Lainaus kirjasta. Tuon naisen kirjeestä puhuu suunnaton tuska. Hän ei ollut pinnallisesti ajatteleva ja tunteva nainen, eikä suinkaan mikään kevytmielinen ihminen. Hän oli ollut huumautumiseen saakka rakastunut mieheen, josta olisi voinut tulla lapsen isä. Hän oli tiennyt senkin, että sukupuolinen yhdyselämä ilman preventiivitoimenpiteitä saattaisi johtaa raskauteen.
Hän oli kuitenkin tuntenut, että, muulla tavalla hän ei olisi voinut antautua rakastamalleen miehelle. Se ei olisi ollut hänen mielialansa mukaista. Hän halusi kuulua tuolle miehelle kokonaisesti. Hän oli nyt tämän onnettomuutensa keskellä tullut tietoiseksi syvästä alitajuisesta tarpeestaan saada lapsi. Hän oli aina pitänyt lapsista, mutta ei ollut koskaan tajunnut miten kiihkeästi hän tosiasiassa oli kaivannut lasta itselleen - samoin kuin jokainen sielullisesti terve naisellinen nainen. Ja kuitenkin silloin, kun hän olisi sen saanut, hän antoi sen pois - niinkuin hän myöhemmin tajusi - toisarvoisten seikkojen vaikuttaa päätökseensä.
Kevät tuli, lumi suli maasta .Lehdet puhkesivat puihin, koko luonto alkoi elää. Lasta ei tullut. Joka päivä, joka hetki oli lapsi hänen mielessään. Hän tunsi itsensä, ei vaan rikolliseksi, van tyhjäksi, kuolleeeksi ja hedelmättömäksi, hän oli heittänyt menemään jotain suunnattoman arvokasta, jotain ainutlaatuista, jotain sellaista mitä mikään ei voinut korvata. Pahin oli se päivä, kun laspsen piti syntyä. Ajan kuluessa hän kuvitteli mielessään, mitä lapsi nyt tekisi, miltä se näyttäisi. Nähdessään pienen palleroisen sai hän itkukohtauksen, jota kukaan seurueessa ei ymmätänyt. Kenellekään hän ei voinut puhua ajatuksistaan ja tuntemuksistaan.
Nyt lapsi olisi ollut kaksivuotias. Kirjoittajan olo oli ehkä hieman helpottanut, hän oli jotenkin turtunut asian suhteen, saattoi kulua päiviä, jolloin hän ei kertaakaan itkenyt mutta aina se oli silti hänen mielessään. Kirjoittajan epätoivoinen kysymys oli: Miten pääsen tämän asian herraksi? Miten voin saadaa tämän rikoksen anteeksi?Ja tämän vuodatuksen jälkeen olisikin hyvä jos vielä kertoisit, miten Paloheimo psykiatrina tuki kirjassaan tämän naisen selviytymistä. Eli aloittajan kannalta nyt olisi oleellista tietää juuri se kohta jossa Paloheimo kertoo millaisilla keinoilla naista autetaan. Nuo tunteet, joita tuokin nainen käy läpi, ovat aloittajalle varsin tuttuja varmasti, eli niiden kertaamisesta nyt ei ollut mitään hyötyä aloittajalle.
Eikö paloheimo ole juuri se kirjoittaja joka kehoittaa mm. pystyttämään muistokiven tai vastaavan, jossa menetystään voi konkreettisesti työstää? Kehoittaako hän hakemaan ammattiapua noiden tunteiden työstämiseen?
- -salmon-
Olen hirveän pahoillani puolestasi! Minä en heikkoutta tuomitse mja toivoisin ettet tuomitsisi sitä itsekään itsessäsi. Hyvä että saat ammattiapua, älä ainakaan sitä lopeta, ennenkuin pääset parempaan kuntoon.
Minusta voisit kyllä ottaa yhteyttä siihen sairaalaan ja sairaanhoitopiiriin, missä aborttisi tehtiin, kuten nimimerkki "1977" ehdotti. Hyvin huonosti minusta asiat on siltäkin puolelta hoidettu, jos sinulle ei olle tarkaan kerrottu mistä on kyse ja mitä tapahtuu ennen keskeytyksen aloittamista!
Paljon voimia sinulle :) - Tuskaa
Kiitos kaikille vastauksista. Olen päättänyt ottaa yhteyttä Hyvinkään sairaalaan ja pistän rattaat pyörimään koska en saanut riittävää tietoa silloin kuin sitä olisin tarvinnut on sairaala kyllä osavastuussa tapahtuneesta. Tuntuu vaan ikävältä alkaa tätä asiaa oikein repimään auki mutta ehkä tämä prosessi auttaa minua pääsemään asian yli.
Kiitoksia tuhannesti kaikille teille hyvistä neuvoista- 1977*
Kyllä, juuri se asian auki työstäminen, se auttaa.
Ainakin minulle synnytyssairaalassa sanottiin (osaston ylilääkäri),marmattaessani tietystä asiasta, että sairaalalle pitää antaa palautetta, se on oleellista sairaalan palvelujen kehittämiseksi. Siellä kun istuu vain sitä terveydenhuollon ja johtamisen ammattihenkilöstöä johtoportaassa, niin ne ei saa sellaista käytännön kokemusta asiakkaana olosta, jos asiakkaat eivät avaa suutaan, jos kokevat että heitä on kohdeltu väärin...
- miksiteinsen
Minäkin kadun. Minulle se tehtiin jo rv 7. Kadun ja itken edelleen vaikka kuvittelin että aika parantaa, unohtaa jne.... ei näin ole. Syytän itseäni heikkoudesta. Olen vihainen miehelleni joka halusi abortin, mutta ei tukenut silloin eikä tue nyt. Hän ei ymmärrä miltä minusta tuntuu. En jaksa nyt kirjoittaa syitä miksi siihen päädyimme. Tapahtuneesta on noin 6kk. Olen aina vastustanut aborttia. Jouduinkin yllättäen itse elämän vaikeimman kysymyksen ja päätöksen eteen. Miten saatoin olla niin tyhmä!!! en ikinä, ikinä anna anteeksi itselleni.
- 1977*
Tuohon tekee mieli vastata muistuttelemalla siitä omastakin vastuustaan. Olet tehnyt päätöksen ja sen kanssa on elettävä ja nyt kannat vastuusi päätöksestäsi, et voi syyttää miestä tai ketään muutakaan omasta valinnastasi.
Kuitenkin kokemistaan menetyksistä sanotaan, että niistä pitää päästä yli tai jatkamaan elämää normaalisti menetyksen kanssa noin vuodessa, jos suru edelleen hapattaa elämää sen vuoden jälkeen on aika ehdottomasti viimeistään hakea itselleen apua ammattilaiselta. Mutta jos asia painaa ja haittaa elämää, niin tokihan sinun pitää hakea apua jo aiemmin...
- perimmäiset kysymyks
Tässä taas hyvä esimerkki siitä mitä abortista seuraa. Toivottavasti monet naiset lukevat tämän ja päättävätkin pitää lapsen, silpomisen/myrkyttämisen sijasta. Nämä ovat niitä omantunnon asioita ja jokaisella, jolla on terve omatunto, antavat lapselleen elämisen mahdollisuuden.
- Tomorrow1980
Aloittajan viesti epäilyttää..Ikävä kyllä. Itse jouduin tekemään tämän rankan päätöksen keskeytyksestä ja se tapahtui viikoilla 16. Taustalla oli äärimmäisen väkivaltainen kokemus ja yhtäkkiä eteen tullut asunnottomuus ja työttömyys.Asia on kyllä niin ettei synnytettävää sikiötä,silloin kun kyseessä on keskeytys,KOSKAAN anneta äidin nähtäväksi saati syliin.Edes sukupuolta ei kerrota.Siinä suojellaan äidin pyykkistä puolta . Ultrakuviakaan ennen toimenpidettä ei yleensä näytetä. En syyllistä ketään,muuta kuin itseäni,mutta kyllä nyt aloittaja leikkii mielestäni erittäin aroilla asioilla joista ei tunnu tietävän itse mitään. Voimia kaikille tämän kokeneille. Anteeksianto tuntuu mahdottomalta,mutta elämän jatkumisen kannalta se on välttämätöntä.Muistaa voi,mutta itselleen on voitava antaa synninpäästö.
- eiköhän..
Tomorrow1980 kirjoitti:
Aloittajan viesti epäilyttää..Ikävä kyllä. Itse jouduin tekemään tämän rankan päätöksen keskeytyksestä ja se tapahtui viikoilla 16. Taustalla oli äärimmäisen väkivaltainen kokemus ja yhtäkkiä eteen tullut asunnottomuus ja työttömyys.Asia on kyllä niin ettei synnytettävää sikiötä,silloin kun kyseessä on keskeytys,KOSKAAN anneta äidin nähtäväksi saati syliin.Edes sukupuolta ei kerrota.Siinä suojellaan äidin pyykkistä puolta . Ultrakuviakaan ennen toimenpidettä ei yleensä näytetä. En syyllistä ketään,muuta kuin itseäni,mutta kyllä nyt aloittaja leikkii mielestäni erittäin aroilla asioilla joista ei tunnu tietävän itse mitään. Voimia kaikille tämän kokeneille. Anteeksianto tuntuu mahdottomalta,mutta elämän jatkumisen kannalta se on välttämätöntä.Muistaa voi,mutta itselleen on voitava antaa synninpäästö.
aivan kaiken saa nähdä jos itse haluaa ja pyytää. Kyllähän niitä ultrakuviakin kuulema monelle on näytetty ihan pyytämättäkin ja lapsen sydämen sykettäkin joutuu kuulemaan.. Se on ihan oikein, kuva lapsesta (tulevasta uhrista) PITÄIS näyttää aivan jokaiselle mukavuusaborttia hautovalle ja tietenkin myös sen teon tulokset kaarimaljassa!! Jokaisen pitäs tajuta ajoissa ettei se oo mikään muodoton 'solumöhkäle' mitä ollaan siinä vaan siististi 'poistamassa'!
- tomorrow1980
eiköhän.. kirjoitti:
aivan kaiken saa nähdä jos itse haluaa ja pyytää. Kyllähän niitä ultrakuviakin kuulema monelle on näytetty ihan pyytämättäkin ja lapsen sydämen sykettäkin joutuu kuulemaan.. Se on ihan oikein, kuva lapsesta (tulevasta uhrista) PITÄIS näyttää aivan jokaiselle mukavuusaborttia hautovalle ja tietenkin myös sen teon tulokset kaarimaljassa!! Jokaisen pitäs tajuta ajoissa ettei se oo mikään muodoton 'solumöhkäle' mitä ollaan siinä vaan siististi 'poistamassa'!
:) Hohhoijaa...Taitaa sinulta unohtua sellainen asia,että aina abortti ei valitettavasti ole vapaaehtoista. Et taida puhua kokemuksen äänellä.Noh,eipä se multa ole pois. sulla varmasti mielenterveys viestistäsi päätellen kestäisi lapsen näkemisen,Tai ainakin luulet niin.Mutta tiedän kyllä mistä puhun ja sen että sitä ei näytetä on oikeasti ainoa oikea toimintatapa.Se kipu ja tuska,niin henkinen kuin fyysinen ei kyllä ikinä anna abortista sellaista vaikutelmaa äidille että vain salamöhkäle lähtee kehosta. Puhut nyt asiasta joka jättää syvät arvet jokaiseen siihen joutuneeseen. Ja muista että ennen kuin tuomitset,voit joskus itse olla saman valinnan edessä...Tahtomattasikin.
- empä taida
tomorrow1980 kirjoitti:
:) Hohhoijaa...Taitaa sinulta unohtua sellainen asia,että aina abortti ei valitettavasti ole vapaaehtoista. Et taida puhua kokemuksen äänellä.Noh,eipä se multa ole pois. sulla varmasti mielenterveys viestistäsi päätellen kestäisi lapsen näkemisen,Tai ainakin luulet niin.Mutta tiedän kyllä mistä puhun ja sen että sitä ei näytetä on oikeasti ainoa oikea toimintatapa.Se kipu ja tuska,niin henkinen kuin fyysinen ei kyllä ikinä anna abortista sellaista vaikutelmaa äidille että vain salamöhkäle lähtee kehosta. Puhut nyt asiasta joka jättää syvät arvet jokaiseen siihen joutuneeseen. Ja muista että ennen kuin tuomitset,voit joskus itse olla saman valinnan edessä...Tahtomattasikin.
koskaan olla valinnan edessä, tapanko ilman kuolemanvakavia terveyssyitä lapseni vaiko en :) Mitä mulla vois olla vastaan lapseni näkemistä?
Jos sun tapauksessa on toimittu noin (varmaan jostain hyvästä syystä), ei tarkota että niin tehdään kaikkien muidenkin kohdalla. - elämä on lahja
empä taida kirjoitti:
koskaan olla valinnan edessä, tapanko ilman kuolemanvakavia terveyssyitä lapseni vaiko en :) Mitä mulla vois olla vastaan lapseni näkemistä?
Jos sun tapauksessa on toimittu noin (varmaan jostain hyvästä syystä), ei tarkota että niin tehdään kaikkien muidenkin kohdalla.Jokaiselle mukavuusabortintekijälle pitäisi tuhottu lapsi näyttää kuolleena siinä kaarimaljassa ja kysyä: Käytätkö ehkäisyä ensikerralla? Ehkä se herättäisi äidin.
- 1977*
empä taida kirjoitti:
koskaan olla valinnan edessä, tapanko ilman kuolemanvakavia terveyssyitä lapseni vaiko en :) Mitä mulla vois olla vastaan lapseni näkemistä?
Jos sun tapauksessa on toimittu noin (varmaan jostain hyvästä syystä), ei tarkota että niin tehdään kaikkien muidenkin kohdalla.Sä siis joudut joskus tulevaisuudessa kuoleman vakavan terveyssyyn takia hakemaan itsellesi täysin oma ehtoisesti allekirjoituksellasi aborttia. Olet silloin vaikka viikolla 16 raskaana ja raskausmyrkytys on juuri aiheuttamassa sinulle väistämättömän kuoleman, mikäli raskautta ei keskeytetä pikaisesti.
Toivot siis, että sinut pakotetaan näkemään ukltrakuvaa joka syntymättömästä lapsestasi otetaan. Toivot, että sinut laitetaan sydäntarkkailumonitoriin, josta kuulet syntymättömän lapsesi sydämen sykkeen, aina siihen saakka kun se sammuu? Toivot, että kun heräät nukutuksesta, tyynyllesi vierellesi on aseteltu kaarimalja, jossa sikiösi lepää kuolleena? Et usko tämän vaurioittavan psyykettäsi yhtään lisää sen lisäksi mitä koit jo siitä, että jouduit keskeyttämään tämän toivotun raskautesi?
Mikäli noin on, Nyt sinun ehkä jkannattaa pikkuisen pakittaa siitä ajatuksestasi, että olet ns. normaaleja ihmisiä, koska tuollainen ei hirveän normaalia olisi... - 1977*
elämä on lahja kirjoitti:
Jokaiselle mukavuusabortintekijälle pitäisi tuhottu lapsi näyttää kuolleena siinä kaarimaljassa ja kysyä: Käytätkö ehkäisyä ensikerralla? Ehkä se herättäisi äidin.
Eli ehdotat, että pakitamme lääketieteessä taaksepäin takaisin aikaan, jolloin varhaisen vaiheen lääkkeellisiä keskeytyksiä ei tehty?
- kysyn edelleen,
1977* kirjoitti:
Sä siis joudut joskus tulevaisuudessa kuoleman vakavan terveyssyyn takia hakemaan itsellesi täysin oma ehtoisesti allekirjoituksellasi aborttia. Olet silloin vaikka viikolla 16 raskaana ja raskausmyrkytys on juuri aiheuttamassa sinulle väistämättömän kuoleman, mikäli raskautta ei keskeytetä pikaisesti.
Toivot siis, että sinut pakotetaan näkemään ukltrakuvaa joka syntymättömästä lapsestasi otetaan. Toivot, että sinut laitetaan sydäntarkkailumonitoriin, josta kuulet syntymättömän lapsesi sydämen sykkeen, aina siihen saakka kun se sammuu? Toivot, että kun heräät nukutuksesta, tyynyllesi vierellesi on aseteltu kaarimalja, jossa sikiösi lepää kuolleena? Et usko tämän vaurioittavan psyykettäsi yhtään lisää sen lisäksi mitä koit jo siitä, että jouduit keskeyttämään tämän toivotun raskautesi?
Mikäli noin on, Nyt sinun ehkä jkannattaa pikkuisen pakittaa siitä ajatuksestasi, että olet ns. normaaleja ihmisiä, koska tuollainen ei hirveän normaalia olisi...mitä mulla vois olla lapseni näkemistä vastaan?
Tossa tilanteessahan en vois asialle mitään, eikä mulla ois parempiakaan vaihtoehtoja. Sen sijaan mukavuusabortoija tietää että lapsikin vois olla aivan hyvin vielä elossa.. ja kuolema johtui pelkästään itsekkyydestä, mukavuudenhalun tuloksena lapsiparka kuitenkin retkottaa surmattuna siinä kaarimaljalla...
Ei kaikille se ole normaalia mikä on sulle. Itseasiassa enemmistölle ei valinnoista päätellen oo mitenkään normaalia hankkiutua "ei-toivotusta" lapsesta eroon tappamalla. - muistuttaja
kysyn edelleen, kirjoitti:
mitä mulla vois olla lapseni näkemistä vastaan?
Tossa tilanteessahan en vois asialle mitään, eikä mulla ois parempiakaan vaihtoehtoja. Sen sijaan mukavuusabortoija tietää että lapsikin vois olla aivan hyvin vielä elossa.. ja kuolema johtui pelkästään itsekkyydestä, mukavuudenhalun tuloksena lapsiparka kuitenkin retkottaa surmattuna siinä kaarimaljalla...
Ei kaikille se ole normaalia mikä on sulle. Itseasiassa enemmistölle ei valinnoista päätellen oo mitenkään normaalia hankkiutua "ei-toivotusta" lapsesta eroon tappamalla."Ei kaikille se ole normaalia mikä on sulle. Itseasiassa enemmistölle ei valinnoista päätellen oo mitenkään normaalia hankkiutua "ei-toivotusta" lapsesta eroon tappamalla."
Ehkä se johtuu siitä, että enemmistö raskauksista on kuitenkin niitä toivottuja. Missään ei ole raportoitu eikä tilastoitu sitä, kuinka suuri osa ei-toivotuista raskauksista päätyy keskeytykseen. Koska siinä vaiheessa kun päättää sen yllätysraskauden viedä loppuun asti, vaihtuu lapsi toivotuksi. Ainakin 11000 raskautta Suomessa on ei-toivottuja tai sitten osa näistä myös toivottuja mutta sairauden tai vamman vuoksi keskeytettyjä. - ehkäpä..
muistuttaja kirjoitti:
"Ei kaikille se ole normaalia mikä on sulle. Itseasiassa enemmistölle ei valinnoista päätellen oo mitenkään normaalia hankkiutua "ei-toivotusta" lapsesta eroon tappamalla."
Ehkä se johtuu siitä, että enemmistö raskauksista on kuitenkin niitä toivottuja. Missään ei ole raportoitu eikä tilastoitu sitä, kuinka suuri osa ei-toivotuista raskauksista päätyy keskeytykseen. Koska siinä vaiheessa kun päättää sen yllätysraskauden viedä loppuun asti, vaihtuu lapsi toivotuksi. Ainakin 11000 raskautta Suomessa on ei-toivottuja tai sitten osa näistä myös toivottuja mutta sairauden tai vamman vuoksi keskeytettyjä.jotain alunperin ei-toivotuista voidaan päätellä siitä että ne yritettiin ehkäistä..? Täällä on tehty joskus teoreettisia laskelmia ehkäsyjen käyttäjämääristä ja pettämisprosenteista ja saatu siitä samanlainen suhdeluku (1/5), joka kertoo että myös silloin moninkertainen määrä päätyy säästämään "ei-toivotunkin" lapsen hengen. Mitä järkee sillon ois jatkaa ei-toivomista? Tietysti arvailujen varaan jää se määrä mitä ei yritetty ehkäistä muttei toivottukaan.. Ja pieni osahan lapsista myös adoptoidaan, joten kaikki ei muutu sittenkään toivotuiksi synnyttäjilleen. Osa saattaa olla myös lopulta toivottuja mutta päätyy aborttin painostuksesta tai hätiköiden.
- Anonyymi
Äidin pakottaminen mukavuusaborttiin on naisten pahin oikeusturvaongelma. Aborttiin pakottajia ja siihen muiluttavaa aborttiväkeä ei koskaan rangaista.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tyttäreni kuoli lihavuusleikkaukseen.
Miettikää kuiten 2 kertaa, ennenkuin menette lihavuusleikkaukseen.3107221Viiimeinen viesti
Sinulle neiti ristiriita vai mikä nimesi sitten ikinä onkaan. Mulle alkaa riittää tää sekoilu. Oot leikkiny mun tunteill662126- 1751817
epäonnen perjantain rikos yritys
onpa epäselvä kuva, tuolla laadullako keskustaa tarkkaillaan lego hahmotkin selvempiä151337- 1121277
Yllätyspaukku! Vappu Pimiä rikkoi vaikean rajapyykin yllättävässä bisneksessä: "Nyt hymyilyttää...!"
Wau, onnea, Vappu Pimiä, upea suoritus! PS. Pimiä tänään televisiossa, ohjelmatietojen mukaan hän on Puoli seiskassa vie81203Suomessa ei ole järkeä tarjota terveyspalveluita joka kolkassa
- Suomen väestötiheys 1.1.2022 oli 18,3 asukasta maaneliökilometriä kohden. - Uudenmaan maakunnassa asuu keskimäärin 181691200RÖTÖSHERRAT KIIKKIIN PUOLANGALLA.
Puolankalaisilla tehtävä ryhmäkanne itsensä yleintäneistä rötöstelijöista, sekä maksattaa kunnan maksama tyhmän koplan j541136Kirjoitin sinulle koska
tunnen sinua kohtaan niin paljon. Sydäntäni särkee, kun kätken ihastumisen, kaipauksen, sinua kohtaan tuntemani lämmön j411071Martina pääsee upeisiin häihin
Miltäs se tuntuu kateellisista. Anni Uusivirta on Martinan kavereita.2901009