Kuten tiedämme, vanhoillislestadiolaiset voivat antaa toisilleen syntejä anteeksi eikä niitä ole sen jälkeen lupa muistella. Mutta missä raja teidän mielestä kulkee? Hyväksyttekö tämän linkin tapauksen:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=106&conference=3000000000000010&posting=22000000003430620
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=106&conference=3000000000000010&posting=22000000003430620
Vastaukset 1
Vanhimmat
Vanhoillislestadiolaisilla on hyvin omaperäisiä Raamatun tulkinta tapoja, joilla he tukevat omia kriittisiä näkemyksiään muista, heidän uskosta, pelastumisesta jne. Tuo antamasi linkki ei jostain kumman syystä nyt avautunut ja en voi ottaa kantaa siihen. Nostan kuitenkin kaksi kohtaa Raamatusta suunnaksi:
VAIN JUMALA VOI ANTAA SYNNIT ANTEEKSI:
Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä
(1 Joh 1:9)
SOPIKAAMME RIITAMME JA SYNTIMME TOISTEMME VÄLILLÄ, NIIN JUMALA ANTAA ANTEEKSI:
Jos joku teistä kärsii, hän rukoilkoon; jos joku on hyvillä mielin, hän laulakoon kiitosvirsiä. Jos joku teistä on sairaana, kutsukoon hän luokseen seurakunnan vanhimmat. Nämä voidelkoot hänet öljyllä Herran nimessä ja rukoilkoot hänen puolestaan, ja rukous, joka uskossa lausutaan, parantaa sairaan. Herra nostaa hänet jalkeille, ja jos hän on tehnyt syntiä, hän saa sen anteeksi. Tunnustakaa siis syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, jotta parantuisitte. Vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan. (Jaak. 5)