Miten toimitte, jos kylässä tuputetaan ruokaa/herkkuja?

Ja vielä se, että käskettäessä ottaa lisää, toimii yleensä se "ei jaksa" tai "tulee vatsa kipeäksi", mutta jotain on kuitenkin pakko syödä. Ihan vaan edes siksi, että jos ei halua äärimmäistä huomiota omaan syömiseensä tai syömättömyyteensä.

Minua ainakin ahdistaaa syödä vierailla,kaikki kyttää,rupee oksettamaan

Itse lopetin kyseisestä syystä vierailut kokonaan. Kutsuin vain sukulaisia meille kylään. Kun kysyivät heille päin käymään, oli aina muka jotain menoja. Eivät ihmetelleet... muuta kuin laihtumista vain.

Mie yritän mummoni luona aina jutella pöydässä mahdollisimman paljon ja tarjota vaikka muille ja nousta sen varjolla välillä pois pöydästä. siinä se huomaamatta menee aika ettei kukaan edea ajattele syötkö vai et. miulla ainaki toimii. vanhempieni kanssa joudun kyllä syömään ja välillä kaverien kanssa käyn jossain syömässä. seurassa syönti vaan ahdistaa ihan sikana. aina onkin pakko lähteä kyläpaikasta pitkän reitin kautta kotiin (pyöräilen joka paikkaan kun ei ole ajokorttia) niin sillä verukkeella joskus sallin itseni syödä palan kääretorttua kun pääsen sen kohta kuitenkin kuluttamaan pois. ja jos syö kylässä, niin sitten jättää loppu päivästä ruuat pois, niin ei tuu liikaa kaloreita. aina keksii jotain. ;)

Kuulostaa tutulta varsinki tuo nimimerkin "xP"- teksti. Kavereiden ja sukulaisten aikana jos jotain hyvää tai ruokaa tehty, niin syön. Mut itseä pitää rankaista tai sit ainakin kulutaa/paastota, keventää heti kun mahdollista. Mitää tollasta ei voi laittaa kurkusta alas ilman et on pakko toimii sen jälkee. Kokonaa en oo herkuista pidättäytyny.

Mut joo, kyl se ahdistaa ja varsinki se ku mun molemmat mummot ainaki puuttuu siihen nii paljon. Tuputtaa lisää, onnistun selviimään ottamatta lisää mut ne vahtii jokasta suupalaa ym. et helpommalla pääsee ja pienemmällä ahdistuksella ku syö kiltisti ja pyöräilee sit vaikka kunnon lenkin myöhemmin...Ne herkut on hyviä mut inhoon sitä kyttäämist.

Itse myös pidän kulisseja yllä ja syön pöydässä kiltisti sen, minkä suinkin pystyn, vaikka ahdistaakin. Se, että muut katselevat ja puuttuvat ja se, että jokainen suupala on omasta mielestäni heti kropassa.
Lohduttaudun sillä, että paastoan ennen kylään menoa ja liikun sieltä tullessani.

Ahdistun enemmän liiasta huomiosta. Mikään ei ole inhottavampaa kuin katsoa löllövatsaa ja paksuja reisiä peilistä, kun samalla joku alkaa saarnata miten laiha ja nälkiintyneen näköinen muka olen, vaikka painoindeksi on ahdistava normaali.
Samoin se ainainen lässytys syömisestä. Ja tuo pakottaminen, ruuan tuputtaminen. Sitä vähemmän sitä on, kun itse syö edes jotakin. Pääsee vähemmällä ahdistuksella ja voi kaikessa hiljaisuudessa kuluttaa kaiken, kun pääsee rauhaan.

Musta on aika söpöö, että on huolissaan, siis en hae huomioo, enkä halua pahottaa niitten mieltä, mut en oo tajunnu et ne välittää sillee :> Ja vaikka itse en huomaa laihtumista, ni on silti kiva kuulla, jos joku huomauttaa, minua ei "pakoteta" syömään, vaikka kaikkea kyllä tuputetaan :D

Mutsiis vastaus ihan aiheeseen, niinku Fastende sano "Jos kylässä tuputetaan? En syö. En mitään." "Ihmetelkööt, kyselkööt. En syö."

Nooh... Synttäreillä, juhlissa annan itsellleni luvan syödä :> Riippuen aamupainosta, ja muista syömisistä, vähän tai enemmän. :)