Lukeeko kukaan Urantia-kirjaa? Itse olen saanut
paljon lohtua siitä arjen aherrukseen, mutta myös
ongelmia. Ongelmat johtuvat yksinkertaisesti
siitä syystä, koska olen alkanut ymmärtämään
elämän syvempiä arvoja, jotka ovat minulle
tärkeitä. Syvempien arvojen ja tämän
ns. "oravanpyörän" tasapainottelu toisiinsa käy
välillä aika koville. Onko kukaan samassa
tilanteessa?
Voin sanoa, etten ole höyrähtänyt, mutta kysynkin
teiltä arvoisat lukijat/ keskustelijat, että
olenko höyrähtänyt?
paljon lohtua siitä arjen aherrukseen, mutta myös
ongelmia. Ongelmat johtuvat yksinkertaisesti
siitä syystä, koska olen alkanut ymmärtämään
elämän syvempiä arvoja, jotka ovat minulle
tärkeitä. Syvempien arvojen ja tämän
ns. "oravanpyörän" tasapainottelu toisiinsa käy
välillä aika koville. Onko kukaan samassa
tilanteessa?
Voin sanoa, etten ole höyrähtänyt, mutta kysynkin
teiltä arvoisat lukijat/ keskustelijat, että
olenko höyrähtänyt?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyllä tälle foorumille lisää höyrähtäneitä mahtuu.
Meillä on jo Baskeri ja Kaizu ja Raakkeli ja
Pakana, ja muitakin höyrähtäneitä, mutta kyllä
tänne vielä varmaan yksi liää mahtuu.
Yritäpäs keskustella Urantia- asiasta esimerkiksi
tuon Baskerin tai Kaizun kanssa, niin tulet
salamannopeasti tajuamaan, mitä tarkoitin.
Lykkyä tykö.
Et ole höyrähtänyt siksi, että luet
Urantia-kirjaa, mutta olet höyrähtänyt jos uskot
lukemaasi.
Urantia-kirja ei ole minulle mikään "jumala",
niinkuin ehkä esim. kristityille raamattu. Se on
vain teos muiden teosten joukossa. Se on vain
tässä kummallista, että olen AINA ajatellut
asioista Urantia-kirjan mukaan, vaikka en ole
kirjasta tiennytkään. Esim.Raamatussa kerrotaan
maailman luomisesta 'Alussa Jumala loi taivaan ja
maan...'. Siinä lyhykäisyydessään tämän kaiken
alkuperästä. Urantiassa on vastaisuudessa lähes
tuhat sivua samaisesta lauseesta.
En sokeana usko Urantia-kirjan tekstiin, vaan
tietyllä lailla kyseenalaistan sen. Jos jokin
asia on siinä mielestäni oikein, niin hyväksyn
sen itselleni ja päinvastoin. Se ei tarkoita
sitä, että se olisi pysyvää, vaan ainoastaan se
on SEN hetkinen tilanteeni ja ymmärrykseni
maailman kaikkeuden suhteen. Ihminen on kasvava
ja kehittyvä olento!
Tunnen itseni välillä "yksinäiseksi taistelijaksi"
tämän kaiken materian ja mammonan keräilyn
maailmassa, eikä se "oravanpyörä" pahemmin enää
kiinnosta. En tarkoita kumminkaan sitä, että
pitäisi alkaa laakereillaan lepäilemään.
Ihmiselle työ on tärkeää, kunhan se tapahtuisi
elämän syvempiä arvoja kannustavaksi, oman
itsensä kehittämiseksi ja muita ihmisiä
kunnioittavasti kohdeltavan.