Omaisuus

Haluaisin tuoda tärkeän kysymyksen esille, jota olen ihmetellyt kauan. Kun minulla on kymmenien vuosien kokemus ja tieto asioista, niin kärsin tästä ilmiöstä, että miksi
omaisuus, ja toiselta sen ottaminen tavalla tai toisella, vääryydelläkin, sen olen nähnyt
on niin hyväksyttävää, ja vanhimmat ovat tästä täysin sokeita, ja hyväksyvät sen, tai eivät halua tietää totuutta. tästä olen yrittänyt puhua tässä "käsittelyssä", mutta se vääryyttä kärsinyt on mielisairas jka kuvittelee vain asioita. Asiota nähneenä ja niitä
kokeneena, voin sanoa että tämä on täyttä totta. Olen itse kuulliut niin, enkä ole ainoa.
Kirjoitan siksi että haluaisin saada tämän loppumaan, mikä on tietysti toiveajattelua.
Eikö se ihminen, joka omistautuu Jumallalle, pitää saada tämän omaisuuskin, lopulta, ja vielä eläessäänkin. Ja tuolla ihmisellä on vielä perillinenkin, ihan todistaja.
Onko tällä perillisellä oikeuksia. Ei taida olla, olen itse todistaja, ja hävitetty maallinen, on vielä kuusinumeroinen luku. Vihainen olen. Ei voi mitään. Niinkö veljiä tai sisaria kohdellaan, omassa seurakunnassa. Ystävyys on kyllä kaukana. Mammona voittaa ihmisen.