Reaaliaikaista videokuvaa välittävät n. metrin kärkiväliset kädestä heitettävät lennokit ovat laajassa käytössä mm. Afganistanissa, mutta kyky lähettää data välittömästi lisää lennokin hintaa ja on paljon hankalampaa isossa rintamasodassa. Radiotaajuudet ei riitä kovin monelle lennokille ja muulle käyttäjälle varsinkin jos on radiohäirintää. Lähetyksiä voi vähän suunnata lennokin vaiheantenneilla ja maa-aseman paraboliantenneilla, mutta ongelmaa jää.
Jostain syystä aikanaan kelpasi ilmavalokuvat jotka piti vielä kehittääkin parin tunnin tai jopa parin päivän aikana. Nykyisinkään oletetuissa sodissa kaikki ilmatiedustelulla saatu tieto ei vanhene viidessä tunnissa tai edes viikossa. Sotilaiden pitää olla paikallaan mm. nukkuakseen, huoltaakseen laitteita ja ajoneuvoja ym.
Myös jäljet lumessa ja mudassa näkyvät hyvin ilmaan.
Esimerkiksi Suomen nykyiseen puolustuslinjaukseen sopii hankkia tuhat 1-2 metrin kokoista lähes kommunikointikyvytöntä kädestä laukaistavaa valokuvauslennokkia, jotka omalla alueella olevien navigointilähettimien kantaman ulkopuolella navigoivat karkeasti kompassin ja tuulitietojen perusteella. Myös maamerkkejä on mahdollista käyttää navigointiin ja niin on tehty jo ainakin 1980-luvun alkeellisilla tietokoneilla, mutta sen vaatima ohjelmisto on vaikeammin ymmärrettävä. Tarkka navigointi ei ole välttämätöntä kun lennokkeja laukaistaan tarpeeksi monta tekemään 50 kilometrin lenkki suunnilleen oikeassa suunnassa. Esim. 50 km lentoa suuntaan 089, sitten kaartelevaa osittain satunnaista liikettä 5 kertaa 10 kilometrin alueella, sitten 100km lentoa suuntaan 270, navigointiantennit ulos tai käyttöön ja lento lähimmälle lennokkien vastaanottopaikalle tai laskuvarjon avaus sopivassa kohdassa ja sijainnin raportointi. Kamerat käy koko ajan ja ottaa kuvan sekunnin välein suoraan alhaalta, etuviistosta ja sivulta 60 asteen kulmaan asti. Jälkeenpäin reitin voi selvittää kuvista. Ainakin osalle kuvista tallentuu osa saattueista, asemista, varastointialueista, jalan, renkaan ja telaketjun jäljistä ja veneiden laineista. Kiinnostavalle alueelle voidaan lähettää muita tiedustelulaitteita tai tiedustelujoukkoja.
Yhdelle 8 gigatavun muistikortille mahtuu tarpeeksi kuvia. (Suurempi kuvanottotiheys ja resoluutio on mahdollista jos datakompressiota parannetaan tai sen häviötä lisätään. 8 bitin eli 256 sävyn tarkkuus on yleensä liikaa, kun kohinakin on paljon enemmän kuin 1/256 osa. Yksinkertainen tapa lisätä häviötä on värisävyjen vähentäminen 4 bitillä kuvattavaksi eli 16 sävyyn ja näin tulee laajoja yhtenäisiä alueita jotka pakkautuvat tiiviimpään.)
Sen valtavan ilmakuvamäärän analysointiin tarvitaan joku järjestö joka muistuttaa lotta-svärdiä, wikipedian editointia, avoimen lähdekoodin kehitystä ja wikileaksin crowdsourcing pyrkimyksiä. Tuhannet vapaaehtoiset, ehkä myös liittolaismaissa, ottavat joukon kuvatiedostoja omalle tietokoneelleen ja merkitsevät olennaisia havaintoja standardin mukaisella tavalla. Nämä havainnot kuvaava tiedosto on sitten hyvin pieni, ehkä vain 10 kilotavua. Suurin osa vapaaehtoisista tekee työn kotonaan, siitä huolimatta, että tietovuotojen todennäköisyys kasvaa. Varsinkaan sodan aikana ei kannata olla valtavaa byrokraattista rakennuskompleksia kuvien analysoijia varten, koska se olisi pommituskohde.
Ehkä kuvien välitykseen data-analyysilotille sota-aikana voi käyttää samanlaisia tai täsmälleen samoja vertaisverkkoja kuin mitä käytetään mm. piraattielokuvien välitykseen. Tai ehkä internet ei ole käyttökelpoinen pommitusten ja / tai tietoturvahyökkäysten vuoksi, jolloin dataa pitää siirtää esim. tilapäisillä mikroaaltolinkeillä ja vapaatilaoptisilla lasereilla, RONJA-linkeillä, moottoripyöräläheteillä ja jopa kirjekyyhkyillä. (Kirjekyyhkyt ovat pystyneet lentämään hyvin myös SD-muistikortti jalassa.)
Valmiin analyysin tuloksen sisältävä tiedosto on niin pieni, että se on mahdollista siirtää radiopuhelimella tai puhelinmodeemilla.
Jos hyvin käy, kuvan otosta analyysin lähetykseen menee tunti. (30 minuuttia paluulentoa, 2 minuuttia muistikortin ottoon ja automaattiseen lähetykseen eri data-analyysilotille, 28 minuuttia ennen kyseisen kuvaerän analyysin valmistumista ja analyysitulokset sisältävän tiedoston lähetystä). Pidempikin aika kelpaa myös siviilikäytössä esim. kadonneiden etsintään, sen sijasta että lähetetään valtavan kallis pelastushelikopteri kiertelemään.
Siviilikäytössä voi aina käyttää tarkkaa navigointia ja myös yksipaikkaista mahdollisimman pientä lentokonetta joka pystyy lentämään nopeammin kuin kädestä laukaistava lennokki, ja johon mahtuu enemmän ja isompia ja halvempia kameroita. Tarpeeksi ison lennokin tai lentokoneen pohja voi olla täynnä kameroita, vaikka sata kameraa horisontista horisonttiin sivusuunnassa ja muutama etuviistoon ja takaviistoon.
Jostain syystä aikanaan kelpasi ilmavalokuvat jotka piti vielä kehittääkin parin tunnin tai jopa parin päivän aikana. Nykyisinkään oletetuissa sodissa kaikki ilmatiedustelulla saatu tieto ei vanhene viidessä tunnissa tai edes viikossa. Sotilaiden pitää olla paikallaan mm. nukkuakseen, huoltaakseen laitteita ja ajoneuvoja ym.
Myös jäljet lumessa ja mudassa näkyvät hyvin ilmaan.
Esimerkiksi Suomen nykyiseen puolustuslinjaukseen sopii hankkia tuhat 1-2 metrin kokoista lähes kommunikointikyvytöntä kädestä laukaistavaa valokuvauslennokkia, jotka omalla alueella olevien navigointilähettimien kantaman ulkopuolella navigoivat karkeasti kompassin ja tuulitietojen perusteella. Myös maamerkkejä on mahdollista käyttää navigointiin ja niin on tehty jo ainakin 1980-luvun alkeellisilla tietokoneilla, mutta sen vaatima ohjelmisto on vaikeammin ymmärrettävä. Tarkka navigointi ei ole välttämätöntä kun lennokkeja laukaistaan tarpeeksi monta tekemään 50 kilometrin lenkki suunnilleen oikeassa suunnassa. Esim. 50 km lentoa suuntaan 089, sitten kaartelevaa osittain satunnaista liikettä 5 kertaa 10 kilometrin alueella, sitten 100km lentoa suuntaan 270, navigointiantennit ulos tai käyttöön ja lento lähimmälle lennokkien vastaanottopaikalle tai laskuvarjon avaus sopivassa kohdassa ja sijainnin raportointi. Kamerat käy koko ajan ja ottaa kuvan sekunnin välein suoraan alhaalta, etuviistosta ja sivulta 60 asteen kulmaan asti. Jälkeenpäin reitin voi selvittää kuvista. Ainakin osalle kuvista tallentuu osa saattueista, asemista, varastointialueista, jalan, renkaan ja telaketjun jäljistä ja veneiden laineista. Kiinnostavalle alueelle voidaan lähettää muita tiedustelulaitteita tai tiedustelujoukkoja.
Yhdelle 8 gigatavun muistikortille mahtuu tarpeeksi kuvia. (Suurempi kuvanottotiheys ja resoluutio on mahdollista jos datakompressiota parannetaan tai sen häviötä lisätään. 8 bitin eli 256 sävyn tarkkuus on yleensä liikaa, kun kohinakin on paljon enemmän kuin 1/256 osa. Yksinkertainen tapa lisätä häviötä on värisävyjen vähentäminen 4 bitillä kuvattavaksi eli 16 sävyyn ja näin tulee laajoja yhtenäisiä alueita jotka pakkautuvat tiiviimpään.)
Sen valtavan ilmakuvamäärän analysointiin tarvitaan joku järjestö joka muistuttaa lotta-svärdiä, wikipedian editointia, avoimen lähdekoodin kehitystä ja wikileaksin crowdsourcing pyrkimyksiä. Tuhannet vapaaehtoiset, ehkä myös liittolaismaissa, ottavat joukon kuvatiedostoja omalle tietokoneelleen ja merkitsevät olennaisia havaintoja standardin mukaisella tavalla. Nämä havainnot kuvaava tiedosto on sitten hyvin pieni, ehkä vain 10 kilotavua. Suurin osa vapaaehtoisista tekee työn kotonaan, siitä huolimatta, että tietovuotojen todennäköisyys kasvaa. Varsinkaan sodan aikana ei kannata olla valtavaa byrokraattista rakennuskompleksia kuvien analysoijia varten, koska se olisi pommituskohde.
Ehkä kuvien välitykseen data-analyysilotille sota-aikana voi käyttää samanlaisia tai täsmälleen samoja vertaisverkkoja kuin mitä käytetään mm. piraattielokuvien välitykseen. Tai ehkä internet ei ole käyttökelpoinen pommitusten ja / tai tietoturvahyökkäysten vuoksi, jolloin dataa pitää siirtää esim. tilapäisillä mikroaaltolinkeillä ja vapaatilaoptisilla lasereilla, RONJA-linkeillä, moottoripyöräläheteillä ja jopa kirjekyyhkyillä. (Kirjekyyhkyt ovat pystyneet lentämään hyvin myös SD-muistikortti jalassa.)
Valmiin analyysin tuloksen sisältävä tiedosto on niin pieni, että se on mahdollista siirtää radiopuhelimella tai puhelinmodeemilla.
Jos hyvin käy, kuvan otosta analyysin lähetykseen menee tunti. (30 minuuttia paluulentoa, 2 minuuttia muistikortin ottoon ja automaattiseen lähetykseen eri data-analyysilotille, 28 minuuttia ennen kyseisen kuvaerän analyysin valmistumista ja analyysitulokset sisältävän tiedoston lähetystä). Pidempikin aika kelpaa myös siviilikäytössä esim. kadonneiden etsintään, sen sijasta että lähetetään valtavan kallis pelastushelikopteri kiertelemään.
Siviilikäytössä voi aina käyttää tarkkaa navigointia ja myös yksipaikkaista mahdollisimman pientä lentokonetta joka pystyy lentämään nopeammin kuin kädestä laukaistava lennokki, ja johon mahtuu enemmän ja isompia ja halvempia kameroita. Tarpeeksi ison lennokin tai lentokoneen pohja voi olla täynnä kameroita, vaikka sata kameraa horisontista horisonttiin sivusuunnassa ja muutama etuviistoon ja takaviistoon.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.