Itsemurha ja sen seuraukset

AJAX18

Onko itsemurha mielestäsi aina teko, joka johtaa helvettiin? Onko mitään tilanteita, joissa itsemurha olisi oikeutettu? Onko jopa mahdollista, että itsemurha joissakin tilanteissa olisi ns "ennalta määrätty"

35

276

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • mc saatan perkeleet

      Siis joutuuko helvetistä helvettiin jos ei kestä tätä helvettiä,,"mitä helvettiä"?

    • JonesHenry

      Itse uskon, että tuo vaihtelee aina tapauskohtaisesti.

      Nyrkkisääntö on, että et edes pääse täältä pois, ellei HÄN sitä halua!

      http://www.near-death.com/experiences/suicide01.html

      Minulle isä on ilmentänyt itsensä ymmärtäväisenä ja rakastavana persoonana. Silti, itsemurha on aina synti. Ei sopisi odottaa ns "punaista mattoa" kun saapuu takaisin kotiin. Tosin mieleen tulee myös Jeesuksen taru tuhlaajapojasta.

    • Päreet

      Sana ei kuitenkaan anna siihen lupaa.

      • JonesHenry

        Missä kohdin ei anna?


    • Erjuth

      ""A prison becomes a home if you have the key.", George Sterling vastasi, kun häneltä kysyttiin, miksi hän piti syanidipulloa tallessa.

      Valistuneena henkenä vapaaehtoinen kuolema on minusta aivan hyväksyttävää. Olemme viime kädessä vastuussa teoistamme itsellemme. Vapaaehtoinen kuolema vaikuttaa lähiomaisiin suuremmalla voimalla kuin luonnon asettama mieletön kuolema varmaan sen vuoksi, kun ajatellaan ja tunnetaan, että on tehty väärin juuri omaisia kohtaan. Ihmiset ajattelevat, että toisten pitää olla täällä heitä varten. Mistä perusteet moiselle? Ellei perusteita ole, ei ole mielekästä väittää vapaaehtoista kuolemaa vastaan. Pidän silti arvossa sitä, että ajatellaan muille jäävää murhetta. Elämä on karua, eikä moni halua aiheuttaa lisää tuskaa, jos sen voi välttää vaikka kärsimällä itse.

      Vapaaehtoista kuolemaa voi tarkastella monesta näkökulmasta, ja epäilemättä se on toisista tuomittavampaa kuin toisista. Individualistit painottavat itsemääräämisoikeutta, kun toisessa ääripäässä on masokistinen suhde herrajumalaan, jonka käsissä heikko yksilö lepää. Mikäli sielun selviytymisfaktoja ei voida todentaa, ollaan todella hataralla pohjalla "vakaumusten" kanssa, jotka perustuvat hajanaiseen kuolemanrajakokemusaineistoon tai johonkin pyhään kirjaan tai yksittäisten joogien meditaatiokokemuksiin. Miksi ne eroavat niin paljon toisistaan? Ettekö huomaa, kuinka epäjohdonmukaista kaikki on? Ettekö näe, kuinka toisille taivas on tosi ja toisille ei? Naisen vaisto ei riitä pitkälle näissä kysymyksissä. On tarkasteltava kylmäntarkasti tosiasioita ja mukauduttava niiden tuloksiin.

      Minä olen ns. hengellinen ihminen, mutta en ole muodostanut melkeinpä mistään pysyvää käsitystä, koska olen ymmärtänyt, että tiedolle ja perspektiiville ei näytä olevan rajaa. Katsomme aina kapeasta putkesta ja näemme vähän, vaikka olisimme kuinka viisaita. Mitä Jumalaan tulee, nyt käsi sydämelle: kuka täällä oikein elää ja kuka ei? On totta, että vapaaehtoinen kuolema voi ja usein vaikuttaa negatiivisesti muihin, mutta onko se sallittavaa vaikka siinä tapauksessa, että muut eivät kärsineet, kun itsemurhaaja itse kärsi eläessään? Miten alamme mittaamaan tuskaa ja vertailemaan sitä? Kuinka tällaisessa voi olla oikeaa ja väärää?

      Minä hyväksyn käsityksen, että jokaisella on omat pääsuuntaviivansa, joita hänen kannattaa seurata. Mikäli ei osaa asettaa maaleja itselleen, on turha elää ollenkaan. Olen huomannut tämän maalien asettamisen viisaaksi toiminnaksi. Ja vaikka jotkin asiat menevät pieleen, elämässä avautuu uusia polkuja. On typerää perustaa vain yhden varaan, koska ihminen ja maailma muuttuvat, tiedonkin luonne muuttuu aikojen kuluessa. Maalien hylkääminen voidaan nähdä luovuttamisena, ja siitä seuraa vapaaehtoinen kuolema tai pitkitetty itsemurha alkoholin tai muun itsensä unohtamisen avulla. Jotkut uskonnot saarnaavat itsestään luopumista, mutta minusta se vaikuttaa valefilosofialta, sillä kuka nyt voi luopua täysin itsestään? "Tahtonsa luovuttaminen" Jumalalle vaikuttaa oudolta sanakikkailulta, ja sellaisen hyväksyminen merkitsee sen hyväksymistä, että on erilaista jumalan tahtomista: niin todistavat ne, jotka väittävät seuraavansa Jumalan ääntä; uskontoja ja hengellisyyttä on monenlaista, ja kumotakseen toisten argumentit heidän pitäisi tarkastaa tiukasti omansa, vakuuttua siitä, että on vain yksi oikea pääsuunta, so. jokin uskonlahko tai vastaava. Mikäli siihen ei päästä - ja varmasti ei päästä - päädyttäneen individualismiin, jossa Jumalan ääni on erilainen jokaiselle. Tämä taas merkitsee sitä, että tulee suvaita hyvin monenlaisia näkökantoja, sen ymmärtämistä, että ei tule koskaan mitään oikeaa maailmanuskontoa, sillä sen pitäisi perustua totuudelle eli yksittäiselle suurelle Jumalan äänelle, joka puhuttelee kaikkia samalla tavalla ja perustuu samalla tiukkaan todisteaineistoon. Näin maailmanuskonnot ovat yrittäneet toimia. Seurauksen näemme. Se merkitsee: jokainen uskonto moninkertaistaa itsensä, koska yksilöt ovat niin erilaisia.

      • mrnoubody

        >>"A prison becomes a home if you have the key.", George Sterling..>Valistuneena henkenä vapaaehtoinen kuolema on minusta aivan hyväksyttävää. Olemme viime kädessä vastuussa teoistamme itsellemme. Vapaaehtoinen kuolema vaikuttaa lähiomaisiin suuremmalla voimalla kuin luonnon asettama mieletön kuolema varmaan sen vuoksi, kun ajatellaan ja tunnetaan, että on tehty väärin,,,>Vapaaehtoista kuolemaa voi tarkastella monesta näkökulmasta, ja epäilemättä se on toisista tuomittavampaa kuin toisista. Individualistit painottavat itsemääräämisoikeutta, kun toisessa ääripäässä on masokistinen suhde herrajumalaan, ,,.>Minä olen ns. hengellinen ihminen, mutta en ole muodostanut melkeinpä mistään pysyvää käsitystä, koska olen ymmärtänyt, että tiedolle ja perspektiiville ei näytä olevan rajaa. Katsomme aina kapeasta putkesta ja näemme vähän, vaikka olisimme kuinka viisaita. Mitä Jumalaan tulee, nyt käsi sydämelle: kuka täällä oikein elää ja kuka ei? ,,,>Minä hyväksyn käsityksen, että jokaisella on omat pääsuuntaviivansa, joita hänen kannattaa seurata. Mikäli ei osaa asettaa maaleja itselleen, on turha elää ollenkaan. Olen huomannut,,,>Jotkut uskonnot saarnaavat itsestään luopumista, mutta minusta se vaikuttaa valefilosofialta, sillä kuka nyt voi luopua täysin itsestään? "Tahtonsa luovuttaminen" Jumalalle vaikuttaa oudolta sanakikkailulta, ja sellaisen hyväksyminen merkitsee sen hyväksymistä, että on erilaista jumalan tahtomista: niin todistavat ne, jotka väittävät seuraavansa Jumalan ääntä; uskontoja ja hengellisyyttä on monenlaista, ja kumotakseen toisten argumentit heidän pitäisi tarkastaa tiukasti omansa, vakuuttua siitä, että on vain yksi oikea pääsuunta, so. jokin uskonlahko tai vastaava. Mikäli siihen ei päästä - ja varmasti ei päästä - päädyttäneen individualismiin, jossa Jumalan ääni on erilainen jokaiselle. Tämä taas merkitsee sitä, että tulee suvaita hyvin monenlaisia näkökantoja, sen,,,.


      • JonesHenry
        mrnoubody kirjoitti:

        >>"A prison becomes a home if you have the key.", George Sterling..>Valistuneena henkenä vapaaehtoinen kuolema on minusta aivan hyväksyttävää. Olemme viime kädessä vastuussa teoistamme itsellemme. Vapaaehtoinen kuolema vaikuttaa lähiomaisiin suuremmalla voimalla kuin luonnon asettama mieletön kuolema varmaan sen vuoksi, kun ajatellaan ja tunnetaan, että on tehty väärin,,,>Vapaaehtoista kuolemaa voi tarkastella monesta näkökulmasta, ja epäilemättä se on toisista tuomittavampaa kuin toisista. Individualistit painottavat itsemääräämisoikeutta, kun toisessa ääripäässä on masokistinen suhde herrajumalaan, ,,.>Minä olen ns. hengellinen ihminen, mutta en ole muodostanut melkeinpä mistään pysyvää käsitystä, koska olen ymmärtänyt, että tiedolle ja perspektiiville ei näytä olevan rajaa. Katsomme aina kapeasta putkesta ja näemme vähän, vaikka olisimme kuinka viisaita. Mitä Jumalaan tulee, nyt käsi sydämelle: kuka täällä oikein elää ja kuka ei? ,,,>Minä hyväksyn käsityksen, että jokaisella on omat pääsuuntaviivansa, joita hänen kannattaa seurata. Mikäli ei osaa asettaa maaleja itselleen, on turha elää ollenkaan. Olen huomannut,,,>Jotkut uskonnot saarnaavat itsestään luopumista, mutta minusta se vaikuttaa valefilosofialta, sillä kuka nyt voi luopua täysin itsestään? "Tahtonsa luovuttaminen" Jumalalle vaikuttaa oudolta sanakikkailulta, ja sellaisen hyväksyminen merkitsee sen hyväksymistä, että on erilaista jumalan tahtomista: niin todistavat ne, jotka väittävät seuraavansa Jumalan ääntä; uskontoja ja hengellisyyttä on monenlaista, ja kumotakseen toisten argumentit heidän pitäisi tarkastaa tiukasti omansa, vakuuttua siitä, että on vain yksi oikea pääsuunta, so. jokin uskonlahko tai vastaava. Mikäli siihen ei päästä - ja varmasti ei päästä - päädyttäneen individualismiin, jossa Jumalan ääni on erilainen jokaiselle. Tämä taas merkitsee sitä, että tulee suvaita hyvin monenlaisia näkökantoja, sen,,,.

        Olen Jumalan kanssa "jutellut" tästä aiheesta.

        Ihmisen pitää OPPIA täällä eräitä perusasioita. Esim antamaan anteeksi. Eri ihmisiä koskee ERI SÄÄNNÖT, niin ääliömäiseltä kuin se kuulostaakin!

        Nyrkkisääntö on tämä;jos saat paljon, sinulta odotetaan paljon, niinkuin Jeesus asian ilmaisi. Ne jotka ovat täällä etuoikeutettuja, oletetaan tekevän SUURIA tekoja! Ne jotka eivät...no, heiltä odotetaan vähemmän. Me olemme kaikki eräänlainen "sijoitus" Jumalalta henkiseen kasvuun. Tämä on asian YDIN!

        Joissain tapauksissa se on hyväksyttävää. Jos tehtävä on TÄYTETTY!


      • mrnoubody
        JonesHenry kirjoitti:

        Olen Jumalan kanssa "jutellut" tästä aiheesta.

        Ihmisen pitää OPPIA täällä eräitä perusasioita. Esim antamaan anteeksi. Eri ihmisiä koskee ERI SÄÄNNÖT, niin ääliömäiseltä kuin se kuulostaakin!

        Nyrkkisääntö on tämä;jos saat paljon, sinulta odotetaan paljon, niinkuin Jeesus asian ilmaisi. Ne jotka ovat täällä etuoikeutettuja, oletetaan tekevän SUURIA tekoja! Ne jotka eivät...no, heiltä odotetaan vähemmän. Me olemme kaikki eräänlainen "sijoitus" Jumalalta henkiseen kasvuun. Tämä on asian YDIN!

        Joissain tapauksissa se on hyväksyttävää. Jos tehtävä on TÄYTETTY!

        >>Olen Jumalan kanssa "jutellut" tästä aiheesta.>Ihmisen pitää OPPIA täällä eräitä perusasioita. Esim antamaan anteeksi. Eri ihmisiä koskee ERI SÄÄNNÖT, niin ääliömäiseltä kuin se kuulostaakin!>Nyrkkisääntö on tämä;jos saat paljon, sinulta odotetaan paljon, niinkuin Jeesus asian ilmaisi. Ne jotka ovat täällä etuoikeutettuja, oletetaan tekevän SUURIA tekoja! Ne jotka eivät...no, heiltä odotetaan vähemmän. Me olemme kaikki eräänlainen "sijoitus" Jumalalta henkiseen kasvuun. Tämä on asian YDIN!>Joissain tapauksissa se on hyväksyttävää. Jos tehtävä on TÄYTETTY!


      • Erjuth
        mrnoubody kirjoitti:

        >>"A prison becomes a home if you have the key.", George Sterling..>Valistuneena henkenä vapaaehtoinen kuolema on minusta aivan hyväksyttävää. Olemme viime kädessä vastuussa teoistamme itsellemme. Vapaaehtoinen kuolema vaikuttaa lähiomaisiin suuremmalla voimalla kuin luonnon asettama mieletön kuolema varmaan sen vuoksi, kun ajatellaan ja tunnetaan, että on tehty väärin,,,>Vapaaehtoista kuolemaa voi tarkastella monesta näkökulmasta, ja epäilemättä se on toisista tuomittavampaa kuin toisista. Individualistit painottavat itsemääräämisoikeutta, kun toisessa ääripäässä on masokistinen suhde herrajumalaan, ,,.>Minä olen ns. hengellinen ihminen, mutta en ole muodostanut melkeinpä mistään pysyvää käsitystä, koska olen ymmärtänyt, että tiedolle ja perspektiiville ei näytä olevan rajaa. Katsomme aina kapeasta putkesta ja näemme vähän, vaikka olisimme kuinka viisaita. Mitä Jumalaan tulee, nyt käsi sydämelle: kuka täällä oikein elää ja kuka ei? ,,,>Minä hyväksyn käsityksen, että jokaisella on omat pääsuuntaviivansa, joita hänen kannattaa seurata. Mikäli ei osaa asettaa maaleja itselleen, on turha elää ollenkaan. Olen huomannut,,,>Jotkut uskonnot saarnaavat itsestään luopumista, mutta minusta se vaikuttaa valefilosofialta, sillä kuka nyt voi luopua täysin itsestään? "Tahtonsa luovuttaminen" Jumalalle vaikuttaa oudolta sanakikkailulta, ja sellaisen hyväksyminen merkitsee sen hyväksymistä, että on erilaista jumalan tahtomista: niin todistavat ne, jotka väittävät seuraavansa Jumalan ääntä; uskontoja ja hengellisyyttä on monenlaista, ja kumotakseen toisten argumentit heidän pitäisi tarkastaa tiukasti omansa, vakuuttua siitä, että on vain yksi oikea pääsuunta, so. jokin uskonlahko tai vastaava. Mikäli siihen ei päästä - ja varmasti ei päästä - päädyttäneen individualismiin, jossa Jumalan ääni on erilainen jokaiselle. Tämä taas merkitsee sitä, että tulee suvaita hyvin monenlaisia näkökantoja, sen,,,.

        Sterling tietenkin vain tarkoitti sitä, että tuntee olevansa vapaa lähtemään kuin siltä tuntuu. Ajatus siitä, että avain ulos on olemassa, on joillekin helpotus. Ei ole luonnon vanki vaan vapaa henki, matkalainen omilla ehdoillaan. Yksi taiteilija pitää asetta kotonaan sitä varten, mutta tarpeeksi tavoittamattomissa, ettei siihen tartu liian helpoin perustein. Sellainen ihminen haluaa kontrolloida elämäänsä viimeiseen saakka. Kaarle-kuninkaan ystävä tappoi itsensä joitakin kuukausia sitten, koska oli sairastunut Alzheimerin tautiin. Se on toivoton sairaus, ja hän tappoi sen takia itsensä. Se oli minusta kunniallista, ja teki hyvää lukea, että hän pystyi alistumaan kuolemaan sillä tavoin. Pitää arvostaa itseään niin paljon, että pystyy lähtemään, kun elämä tietää kituamista ja mahdollisuuksien supistumista minimiin. Kyse on siitä, millaista elämää pitää arvokkaana. Jotkut arvostavat vegetoivaa varjoelämää. En tiedä miksi, mutta niin on. Elämänprobleemit taas ovat usein ratkaistavissa.

        Luin joskus vanhasta tiedelehdestä, että jotkut ovat panneet ruumiinsa syväjäädytykseen siinä toivossa, että se herätetään henkiin joskus, kun tiede on kehittynyt tarpeeksi. Minua kuvotti erittäin paljon. Äärimmäistä materialismia ja ruumiinkuvaan kiinnittymistä.

        [q]Jos on lapsia, jne.[/q]

        Niin. Erilainen elämäntilanne luo erilaisen näkökulman. Sinä olet sitonut itsesi perheeseen. Silloin on hankalampi perustella vapaaehtoista kuolemaa. Minä en aio sitoa itseäni keneenkään. Vaikka jokaisella on noita näkymättömiä siteitä, minä aion katkaista kaikki siteet ja tulla vapaaksi. Se saattaa kuulua hurjalta, mutta esim. jokaisen buddhalaisen munkin tulee viimein onnistua siinä. Sosiaalinen vastuu, joka saa jokaisen jotenkin kärsivästi tukeutumaan toisiin, näyttää lapselliselta itsessään. Ollaan samassa veneessä, joka uppoaa täysin varmasti. Syleillään vapisten toisia, kun vesi nousee hiljalleen ylös. Enpä tosiaan tiedä, miten perheellinen voisi vapautua. Ehkä vajoaminen yhdessä on the thing!

        Miksi sinusta haasteen hylkääminen pakottaa toistamaan haasteen jossakin toisessa elämässä? Minua on usein kummastuttanut, mitä tällä kaikella huseraamisella tavoitellaan. Mihin ihmisen pitää kasvaa, kun kaikki menee kuitenkin pois? Jokainen jää vajaaksi ihmiseksi, ja mitä olen lukenut kuolemanrajakokemuksista, niin niiden antama todistus on se, että pelottavasti alkuperämme ei ole mitenkään inhimillinen. Ihminen ei ole niiden mukaan oikeasti ihminen vaan jokin sukupuoleton henkiolento! Mistä tämä inhimillisyyden painottaminen tulee hengellisissä ihmisissä? Miksei epäinhimillisiä puolia painoteta! Onneksi buddhalaisuus painottaa niitä. Siinä kasvetaan pois inhimillisyydestä. Katsoin kerran dokumentin tiibetinbuddhalaisuudesta. Yksi joogi oli meditoinut niin pitkään yksinäisyydessä, että palatessaan kammiostaan ei edes pitänyt itseään ihmisenä, sanoi suunnillen: "I'm not even a human being anymore." ja naureskeli hyväntahtoisesti. Silti hän oli täysin järjissään ja oli yhteisönsä hyväksymä ja tukema koko vetäytymisensä ajan.


      • Erjuth
        mrnoubody kirjoitti:

        >>Olen Jumalan kanssa "jutellut" tästä aiheesta.>Ihmisen pitää OPPIA täällä eräitä perusasioita. Esim antamaan anteeksi. Eri ihmisiä koskee ERI SÄÄNNÖT, niin ääliömäiseltä kuin se kuulostaakin!>Nyrkkisääntö on tämä;jos saat paljon, sinulta odotetaan paljon, niinkuin Jeesus asian ilmaisi. Ne jotka ovat täällä etuoikeutettuja, oletetaan tekevän SUURIA tekoja! Ne jotka eivät...no, heiltä odotetaan vähemmän. Me olemme kaikki eräänlainen "sijoitus" Jumalalta henkiseen kasvuun. Tämä on asian YDIN!>Joissain tapauksissa se on hyväksyttävää. Jos tehtävä on TÄYTETTY!

        Jaaha. Typistin sitaatteja, mutta viestistä tuli silti liian pitkä. Kahteen osaan siis.

        [q]Itse asiassa kuoleman-raja-kokemukset ovat pääosin samanlaisia. Juuri itsemurhaajat, jotka tekevät sen vääristä itsekkäistä motiiveista(paetakseen vastuita, pelosta j.n.e) ovat tavallaan keskeneräisessä tilassa kuollessaan.[/q]

        Oletko varma, että aineisto on tarpeeksi laaja ja että sitä on tutkittu tarpeeksi objektiivisesti? Motiivipuolesta voi sanoa, että ihmisen motiivit ovat monesti niin syvällä, ettei niitä huomaa kukaan. Luontainen itsekkyytemme saa meidät keksimään hohdokkaita perusteita kaikelle. Olen miettinyt, että kuoleeko joku pelkästä ilkeydestään. Ajatella, että joku nihilisti lähtee pois pelkästään sen takia, että voi. Ajatella edelleen sitä, että vaikka saisi mitä tahansa henkimaailman ilmestyksiä ikuisesta autuudesta, jos elää muiden mukaan ja biologista elämää kunnioittaen, tekee sen silti koska voi, koska on vapaa henki, Sitoutumaton; tekee sen, koska haluaa olla suvereeni ja tehdä pilkkaa ihmisolennosta ja tämän säännöistä. Onko niin pelottava ihminen vielä syntynyt? Materialisti-nihilistit ovat tuttuja, mutta onko vielä syntynyt ensimmäistä hengellistä nihilistiä? Mutta tämähän on todellakin mielettömän pelottava ajatus. Kaikkein pelottavinta on ajatella, että sellainen hirmu olisi joidenkin tuntemattomien energiamuotojen kunnioitettu jäsen ja Jumalan erottamaton osa. Mitä sellainen ihmiskuoressa loisiva olento voisikaan todistaa ihmisen arvosta!

        [q]Nde;ee kokemukset ovat osoittaneet sen että juuri ajatuksemme määräävät lähi-tulevaisuutemme.[/q]

        Käytettäköön siis opiaatteja kuoleman lähestyessä.
        Huonot ajatukset voivat olla pelkkiä aivosopan eriskummallisuuksia. Jos on vuosia jäljellä, hengelliset harjoitukset ovat terveellisempi vaihtoehto.

        [q]Ihminen kehittyy iän myötä ja ajatukset ja aatteet muuttuvat kun kokemusta karttuu ja elää eläämäänsä eikä vain oleskele.[/q]

        Olen samaa mieltä. Jokainen tarpeeksi pitkään elävä ihminen kokee tietyt elämänvaiheet ja -kaudet. Mikäli niin ei käy, siitä kai seuraa mielisairaus. Tiedän yhden tyypin, joka pelaa yli kaksikymppisenä Pokemon-korteilla. Pakotietä lapsuuteen ei voi olla, mutta sitä tavoitellaan mm. alkoholin avulla. Mieli sairastuu, jos ei sopeudu elämänmuutoksiin. Mitä tarkalleen tarkoitat oleskelulla? Minulle täysillä eläminen ei tarkoita rokkifestareilla tai kalassa käyntiä. Elämätön elämä taitaa olla sellainen, että ei oteta riskejä vaan nimenomaan hitsataan maalitolpat paikalleen. Vanhempana sitten murhehditaan katkerana ja pilataan toisten elämä, jos vain on tilaisuus. Elämättömyys merkinnee ilon kieltämistä itseltä ja muilta.

        Viimeinen kappaleesi on hyvä. Filosofia auttaa meitä siinä.


      • mrnoubody
        Erjuth kirjoitti:

        Sterling tietenkin vain tarkoitti sitä, että tuntee olevansa vapaa lähtemään kuin siltä tuntuu. Ajatus siitä, että avain ulos on olemassa, on joillekin helpotus. Ei ole luonnon vanki vaan vapaa henki, matkalainen omilla ehdoillaan. Yksi taiteilija pitää asetta kotonaan sitä varten, mutta tarpeeksi tavoittamattomissa, ettei siihen tartu liian helpoin perustein. Sellainen ihminen haluaa kontrolloida elämäänsä viimeiseen saakka. Kaarle-kuninkaan ystävä tappoi itsensä joitakin kuukausia sitten, koska oli sairastunut Alzheimerin tautiin. Se on toivoton sairaus, ja hän tappoi sen takia itsensä. Se oli minusta kunniallista, ja teki hyvää lukea, että hän pystyi alistumaan kuolemaan sillä tavoin. Pitää arvostaa itseään niin paljon, että pystyy lähtemään, kun elämä tietää kituamista ja mahdollisuuksien supistumista minimiin. Kyse on siitä, millaista elämää pitää arvokkaana. Jotkut arvostavat vegetoivaa varjoelämää. En tiedä miksi, mutta niin on. Elämänprobleemit taas ovat usein ratkaistavissa.

        Luin joskus vanhasta tiedelehdestä, että jotkut ovat panneet ruumiinsa syväjäädytykseen siinä toivossa, että se herätetään henkiin joskus, kun tiede on kehittynyt tarpeeksi. Minua kuvotti erittäin paljon. Äärimmäistä materialismia ja ruumiinkuvaan kiinnittymistä.

        [q]Jos on lapsia, jne.[/q]

        Niin. Erilainen elämäntilanne luo erilaisen näkökulman. Sinä olet sitonut itsesi perheeseen. Silloin on hankalampi perustella vapaaehtoista kuolemaa. Minä en aio sitoa itseäni keneenkään. Vaikka jokaisella on noita näkymättömiä siteitä, minä aion katkaista kaikki siteet ja tulla vapaaksi. Se saattaa kuulua hurjalta, mutta esim. jokaisen buddhalaisen munkin tulee viimein onnistua siinä. Sosiaalinen vastuu, joka saa jokaisen jotenkin kärsivästi tukeutumaan toisiin, näyttää lapselliselta itsessään. Ollaan samassa veneessä, joka uppoaa täysin varmasti. Syleillään vapisten toisia, kun vesi nousee hiljalleen ylös. Enpä tosiaan tiedä, miten perheellinen voisi vapautua. Ehkä vajoaminen yhdessä on the thing!

        Miksi sinusta haasteen hylkääminen pakottaa toistamaan haasteen jossakin toisessa elämässä? Minua on usein kummastuttanut, mitä tällä kaikella huseraamisella tavoitellaan. Mihin ihmisen pitää kasvaa, kun kaikki menee kuitenkin pois? Jokainen jää vajaaksi ihmiseksi, ja mitä olen lukenut kuolemanrajakokemuksista, niin niiden antama todistus on se, että pelottavasti alkuperämme ei ole mitenkään inhimillinen. Ihminen ei ole niiden mukaan oikeasti ihminen vaan jokin sukupuoleton henkiolento! Mistä tämä inhimillisyyden painottaminen tulee hengellisissä ihmisissä? Miksei epäinhimillisiä puolia painoteta! Onneksi buddhalaisuus painottaa niitä. Siinä kasvetaan pois inhimillisyydestä. Katsoin kerran dokumentin tiibetinbuddhalaisuudesta. Yksi joogi oli meditoinut niin pitkään yksinäisyydessä, että palatessaan kammiostaan ei edes pitänyt itseään ihmisenä, sanoi suunnillen: "I'm not even a human being anymore." ja naureskeli hyväntahtoisesti. Silti hän oli täysin järjissään ja oli yhteisönsä hyväksymä ja tukema koko vetäytymisensä ajan.

        Tiivistäen tässä.
        Yritin selittää sitä että aineisto on melko laaja.
        Vaikka raja-kokemukset ovat kulttuuri- sidonnaisia "tarpeistonsa" eli "Jeesusten, Budhien, Vishnujensa" ja muiden "pelastajien osalta" j.n.e, niin systeemi näyttää toistavan laajemmassa ja yhtenäisemmässä mitassa samoja käytäntöjä. Niissä saavat "salaiset motiivit"(positiiviset) ja sellaiset teot joita ei tehdä rinta-rottingilla kaiken kansan edessä, arvon arvaamattoman.
        Tilanne joka "siellä on päällä" ja kohdataan ja jonka voi mieltää vaikkapa Jumalaksi ei ole mitään uskontojen opettaman kaltaista(tietenkään!!) vaan paljon paljon paljon paljon ja jotain muuta.

        Kyse ei ole elämässä siitä onko ollut se; "hyvä fiilis vai ei",, vaan paljon enemmästä.
        Esimerkiksi tiedostuminen tuo automaatiossa enemmän tahi vähemmän tuskaa, eli jos ajatellaan fiilis-pohjalta niin kaikki tiedostuneet luovat itselleen masentavan tulevaisuuden,, jos siis jää kiinni fiilikseensä.
        Mutta kun ymmärtää että on elämässään edes yrittänyt etsiä säästämättä itseään ja sitä "totuuden jyvää", niin tajuaa ettei kehon fiilikset ole kuin siitä johtuvaa hetkellistä harhaa.
        Edelliseen jatkoksi voisi todeta ja toteankin sen jotta pelottavinta on olla sidottu ikuisesti materialiseen elämään, tai sen läheisyyteen, koska silloin on vanki hahmottaessaan itsensä "jostain muusta".
        Ja kuvittele sitä, että kaikkea "tuota ja tätä" uskonnot juuri tavoittelevat,,eli vapauden perikatoa!
        Minänsä voittaminen ja kadottaminen on siis Itsensä löytämistä(kuten jo edellä jossain mainitsin;"vaikka ei veikkaa niin voittaa aina").
        Kuolema voi viedä kokonaan unholaankin, jolloin se on se paras tila koska ei tiedä edes eläneensä ja olleensa olemassa, mutta jos herää uusiin elämiin ja tajuaa tämän (tiedostaessan(!) voi asennoitua uuteen mahdollisuuteen ja ottaa siitä elämästä taas ilon tai surun irti, eli voittaa joka tapauksessa!

        Surullisinta on se jos ei tästä tietoisuudesta huolimatta osallistuta vaan ollaan vaan vaikka aika on.
        Mitäs jos haastaisit itsesi vielä noin tietoisenakin ja silti nuorena(?) ja uskaltatuist vaikka sitoutua ja kokea syvän rakkauden ja olisit silti vapaa(tuolla päällä), eikös se olisi astetta kovempi juttu ;) ?

        Ei siis tarvitse elää ihmisyytensä kautta takertuen sen muotoon ja sisältöön ja olla kokematta "I'm not even a human being anymore(akin)" vaikka tuntisi lovea enemmän kuin laki sallii.
        Sillä ei munkin tunteessa ole mitään sinänsä itse-arvoista ja ihmeellistä. Tunne seuraa syystäkin jos ollaan eristettynä vapaaehtoisesti tai pakosta muista.
        Ihmiset kun olemme toisillemme positiivisen inspiraation, kuin myös negaativisen lähde, mutta kun ajattelee itsellisesti ja luonnollisesti asioita, niin niistä tulee neutraalimpia.


      • jumala täällä, moi!
        JonesHenry kirjoitti:

        Olen Jumalan kanssa "jutellut" tästä aiheesta.

        Ihmisen pitää OPPIA täällä eräitä perusasioita. Esim antamaan anteeksi. Eri ihmisiä koskee ERI SÄÄNNÖT, niin ääliömäiseltä kuin se kuulostaakin!

        Nyrkkisääntö on tämä;jos saat paljon, sinulta odotetaan paljon, niinkuin Jeesus asian ilmaisi. Ne jotka ovat täällä etuoikeutettuja, oletetaan tekevän SUURIA tekoja! Ne jotka eivät...no, heiltä odotetaan vähemmän. Me olemme kaikki eräänlainen "sijoitus" Jumalalta henkiseen kasvuun. Tämä on asian YDIN!

        Joissain tapauksissa se on hyväksyttävää. Jos tehtävä on TÄYTETTY!

        Se "jumala" jonka kanssa juttelit, oli sinä itse. Koetatko myös ymmärtää, että suuri osa maapallon asukkaista ei usko jeesukseen, eikä ole millään tavalla kristinuskoon kallellakaan, mutta silti uskoo jumalaan. Siihen omaan kehittämäänsä.

        Ja jostain kumman syystä se jumala, joka puhuu, on yhtä tyhmä ja rajoittunut, kuin se puhetta kuunteleva ja jumalan vissit ajatukset tietävä ihminen itse. Eikö olekin kummallista?


      • Erjuth
        mrnoubody kirjoitti:

        Tiivistäen tässä.
        Yritin selittää sitä että aineisto on melko laaja.
        Vaikka raja-kokemukset ovat kulttuuri- sidonnaisia "tarpeistonsa" eli "Jeesusten, Budhien, Vishnujensa" ja muiden "pelastajien osalta" j.n.e, niin systeemi näyttää toistavan laajemmassa ja yhtenäisemmässä mitassa samoja käytäntöjä. Niissä saavat "salaiset motiivit"(positiiviset) ja sellaiset teot joita ei tehdä rinta-rottingilla kaiken kansan edessä, arvon arvaamattoman.
        Tilanne joka "siellä on päällä" ja kohdataan ja jonka voi mieltää vaikkapa Jumalaksi ei ole mitään uskontojen opettaman kaltaista(tietenkään!!) vaan paljon paljon paljon paljon ja jotain muuta.

        Kyse ei ole elämässä siitä onko ollut se; "hyvä fiilis vai ei",, vaan paljon enemmästä.
        Esimerkiksi tiedostuminen tuo automaatiossa enemmän tahi vähemmän tuskaa, eli jos ajatellaan fiilis-pohjalta niin kaikki tiedostuneet luovat itselleen masentavan tulevaisuuden,, jos siis jää kiinni fiilikseensä.
        Mutta kun ymmärtää että on elämässään edes yrittänyt etsiä säästämättä itseään ja sitä "totuuden jyvää", niin tajuaa ettei kehon fiilikset ole kuin siitä johtuvaa hetkellistä harhaa.
        Edelliseen jatkoksi voisi todeta ja toteankin sen jotta pelottavinta on olla sidottu ikuisesti materialiseen elämään, tai sen läheisyyteen, koska silloin on vanki hahmottaessaan itsensä "jostain muusta".
        Ja kuvittele sitä, että kaikkea "tuota ja tätä" uskonnot juuri tavoittelevat,,eli vapauden perikatoa!
        Minänsä voittaminen ja kadottaminen on siis Itsensä löytämistä(kuten jo edellä jossain mainitsin;"vaikka ei veikkaa niin voittaa aina").
        Kuolema voi viedä kokonaan unholaankin, jolloin se on se paras tila koska ei tiedä edes eläneensä ja olleensa olemassa, mutta jos herää uusiin elämiin ja tajuaa tämän (tiedostaessan(!) voi asennoitua uuteen mahdollisuuteen ja ottaa siitä elämästä taas ilon tai surun irti, eli voittaa joka tapauksessa!

        Surullisinta on se jos ei tästä tietoisuudesta huolimatta osallistuta vaan ollaan vaan vaikka aika on.
        Mitäs jos haastaisit itsesi vielä noin tietoisenakin ja silti nuorena(?) ja uskaltatuist vaikka sitoutua ja kokea syvän rakkauden ja olisit silti vapaa(tuolla päällä), eikös se olisi astetta kovempi juttu ;) ?

        Ei siis tarvitse elää ihmisyytensä kautta takertuen sen muotoon ja sisältöön ja olla kokematta "I'm not even a human being anymore(akin)" vaikka tuntisi lovea enemmän kuin laki sallii.
        Sillä ei munkin tunteessa ole mitään sinänsä itse-arvoista ja ihmeellistä. Tunne seuraa syystäkin jos ollaan eristettynä vapaaehtoisesti tai pakosta muista.
        Ihmiset kun olemme toisillemme positiivisen inspiraation, kuin myös negaativisen lähde, mutta kun ajattelee itsellisesti ja luonnollisesti asioita, niin niistä tulee neutraalimpia.

        Haluan vielä täsmentää, että yksilön korostaminen ajattelussani ei suinkaan merkitse paisuteltua ylpeyttä vaan normaalien mahdollisuuksien kukoistamista. Olemme sentään jokainen osa tätä verkostoa, josta on mahdoton päästä irti. Kun sanon, että aion katkaista siteet, se merkitsee lähinnä sellaista välivaihetta, jossa luodaan oma kestävä arvomaailma, joka syntyy hengellisestä elämästä. Yksilön ja yhteisön korostamisissa on omat vaaransa, ja olen tietoinen niistä. Edellisestä tapauksesta voi syntyä vaikka hullu valtaihminen, toisesta taas yhdenmukaistettu automaatti. Elämässä on kaikenlaisia vaaroja.

        Tämä ei ole suora vastaus viestisi sisältöön vaan täsmennys juuri sinulle.


      • Göringin ratkaisu...
        Erjuth kirjoitti:

        Sterling tietenkin vain tarkoitti sitä, että tuntee olevansa vapaa lähtemään kuin siltä tuntuu. Ajatus siitä, että avain ulos on olemassa, on joillekin helpotus. Ei ole luonnon vanki vaan vapaa henki, matkalainen omilla ehdoillaan. Yksi taiteilija pitää asetta kotonaan sitä varten, mutta tarpeeksi tavoittamattomissa, ettei siihen tartu liian helpoin perustein. Sellainen ihminen haluaa kontrolloida elämäänsä viimeiseen saakka. Kaarle-kuninkaan ystävä tappoi itsensä joitakin kuukausia sitten, koska oli sairastunut Alzheimerin tautiin. Se on toivoton sairaus, ja hän tappoi sen takia itsensä. Se oli minusta kunniallista, ja teki hyvää lukea, että hän pystyi alistumaan kuolemaan sillä tavoin. Pitää arvostaa itseään niin paljon, että pystyy lähtemään, kun elämä tietää kituamista ja mahdollisuuksien supistumista minimiin. Kyse on siitä, millaista elämää pitää arvokkaana. Jotkut arvostavat vegetoivaa varjoelämää. En tiedä miksi, mutta niin on. Elämänprobleemit taas ovat usein ratkaistavissa.

        Luin joskus vanhasta tiedelehdestä, että jotkut ovat panneet ruumiinsa syväjäädytykseen siinä toivossa, että se herätetään henkiin joskus, kun tiede on kehittynyt tarpeeksi. Minua kuvotti erittäin paljon. Äärimmäistä materialismia ja ruumiinkuvaan kiinnittymistä.

        [q]Jos on lapsia, jne.[/q]

        Niin. Erilainen elämäntilanne luo erilaisen näkökulman. Sinä olet sitonut itsesi perheeseen. Silloin on hankalampi perustella vapaaehtoista kuolemaa. Minä en aio sitoa itseäni keneenkään. Vaikka jokaisella on noita näkymättömiä siteitä, minä aion katkaista kaikki siteet ja tulla vapaaksi. Se saattaa kuulua hurjalta, mutta esim. jokaisen buddhalaisen munkin tulee viimein onnistua siinä. Sosiaalinen vastuu, joka saa jokaisen jotenkin kärsivästi tukeutumaan toisiin, näyttää lapselliselta itsessään. Ollaan samassa veneessä, joka uppoaa täysin varmasti. Syleillään vapisten toisia, kun vesi nousee hiljalleen ylös. Enpä tosiaan tiedä, miten perheellinen voisi vapautua. Ehkä vajoaminen yhdessä on the thing!

        Miksi sinusta haasteen hylkääminen pakottaa toistamaan haasteen jossakin toisessa elämässä? Minua on usein kummastuttanut, mitä tällä kaikella huseraamisella tavoitellaan. Mihin ihmisen pitää kasvaa, kun kaikki menee kuitenkin pois? Jokainen jää vajaaksi ihmiseksi, ja mitä olen lukenut kuolemanrajakokemuksista, niin niiden antama todistus on se, että pelottavasti alkuperämme ei ole mitenkään inhimillinen. Ihminen ei ole niiden mukaan oikeasti ihminen vaan jokin sukupuoleton henkiolento! Mistä tämä inhimillisyyden painottaminen tulee hengellisissä ihmisissä? Miksei epäinhimillisiä puolia painoteta! Onneksi buddhalaisuus painottaa niitä. Siinä kasvetaan pois inhimillisyydestä. Katsoin kerran dokumentin tiibetinbuddhalaisuudesta. Yksi joogi oli meditoinut niin pitkään yksinäisyydessä, että palatessaan kammiostaan ei edes pitänyt itseään ihmisenä, sanoi suunnillen: "I'm not even a human being anymore." ja naureskeli hyväntahtoisesti. Silti hän oli täysin järjissään ja oli yhteisönsä hyväksymä ja tukema koko vetäytymisensä ajan.

        Natsi-Saksan kakkosmies, valtakunnanmarsalkka Hermann Göring halusi kontrolloida elämänsä myös viimeiseen saakka eli vältti nöyryyttävän hirttoteloituksen pari tuntia ennen sen täytäntöönpanoa sellissään, ottamalla syanidikapselin jonka oli piilottanut vartijoilta.

        Siinä eräs esimerkki siitä että itsari on jossain tilanteissa paras tie ulos.

        Itsekin olen sotkenut asioitani, elänyt elämäni väärin ja nyt keski-iässä tiedostan että jatkoni maan päällä on tarkoituksetonta ja olen miettinyt tuota ratkaisua. Katsotaan...


    • Hengellinen

      Kun sielu tulee tänne aineellisuuteen, sillä on tehtävä jonka se itse on itselleen antanut tai selvemmin sanottuna on hyväksynyt. Jos sitä tehtävää ei kykene suorittamaan niin aina voi yrittää uudestaan, eikä ketään rangaista jos ei jaksa kantaa maailman tarjoamia kärsimyksiä. Oman elämän vaikeudet johtuvat siitä, että ei kykene hyväksymää maailmaa, koska on heikko. Sielun täällä olon tarkoitus onkin vahvuuden hankkiminen.

      • Myötäeläjä

        Ei koskaan voi tuomita kenenkään yksittäistä tekoa, koska emme tunne kyseisen henkilön karmaallista historiaa.
        Muutenkin kaikki tuomitseminen, mistä hyvänsä on ajattelematonta edellä mainitusta syystä.


      • Myötäeläjä
        Myötäeläjä kirjoitti:

        Ei koskaan voi tuomita kenenkään yksittäistä tekoa, koska emme tunne kyseisen henkilön karmaallista historiaa.
        Muutenkin kaikki tuomitseminen, mistä hyvänsä on ajattelematonta edellä mainitusta syystä.

        Karman historia, 'yksilöllisyys'.

        Tässä purtavaa, etsiville.


      • mrnoubody

        Jep, tuohon ajatukseen "hyväksymisestä" liittyy idea jossa mm. oikeudenmukaisuuden kaipuu ilman että asettaa sille mitään ehtoja tavallaan laventaa kaiken.
        Ymmärtääkö kukaan?
        Yritän selittää sitä että, kun tietää että kärsii oikeudenmukaisesti niin silloin ei kärsimystä ole, koska se kärsimys on oikein.
        Käxxääks kukaan sellaista vapautta?


    • KK

      Olen tavannut henkimaailmassa henkilän .joka itsaroi itsensä hukkumalla.
      Henkimaailmassa hän raivokkaasti halusi ruumiiseensa, mutta ei voinut,
      kun ruumis oli kuollut.

      KK (kaiken kokenut)

      • AJAXX

        Oliko kaveri helvetissä?


    • JonesHenry

      "Ei koskaan voi tuomita kenenkään yksittäistä tekoa, koska emme tunne kyseisen henkilön karmaallista historiaa.
      Muutenkin kaikki tuomitseminen, mistä hyvänsä on ajattelematonta edellä mainitusta syystä."

      Ainoa hyvä ja viisas kommentti tähän asti!

      Vielä siitä köyhyydestä;joissakin maissa lisäännytään kuin kaniinit kirjaimellisesti RAISKAAMALLA köyhiä naisia! Ylijäämäväestö myydään pois, tai sitten tungetaan siirtolaisiksi hukkumaan jossakin kaukana kotoa!

      http://www.youtube.com/watch?v=4oWotBxzUoc

      http://www.bbc.co.uk/news/world-africa-13641275

      http://www.bbc.co.uk/news/world-africa-13681053

      http://nazret.com/blog/index.php/2009/09/14/ethiopian_children_exploited_by_us_adopt

      http://nazret.com/blog/index.php/2009/10/12/ethiopian_baby_wins_babytalk_cover_conte

      Te jotka väitätte maailman köyhyyden johtuvan rikkaiden itsekkyydestä;monet teistä eivät tiedä, mitä todellinen pahuus on! Ette ole sitä nähneet, ette ole siitä kuulleet ja...siunattuja te olette, koska ette ole kuulleet ettekä nähneet! Joissain maissa liiakväestö on TIETOINEN VALINTA! Tämä on pahuutta, jota teidän lapsenmielenne eivät edes pysty käsittämään. Ehkä sen takia tuota "monikulttuuria" eräät SATANISTIT meille niin kovasti tyrkyttävät!

      http://www.telegraph.co.uk/news/worldnews/africaandindianocean/nigeria/8550792/Nigerian-baby-factory-raided-and-32-teenage-girls-freed.html

    • KK

      Ajaxx. Se kaveri ei ollut helvetissä, ainakaan silloin. Vaan vedessä etsimässä ruumistaan, josta oli joutunut eroon.

      KK (kaiken kokenut)

    • Ajaxx

      Miksi se etsi ruumistaan jos oli halunnut hukuttautua?

    • KK

      Ehkäpä tuli katumapäälle ja halusi peruuttaaa koko prosessin.
      Taihi ei halunnutkaan itsaroida vaan oli juovuspäissään pudonnut venheestä ja hukkui..

    • filadelfi

      Itsemurha on kymmenen käskyn rikkomista: Älä tapa, on siten (tupakanpolttokin) rikos Jumalan luomistyötä vastaan.
      Emme tiedä mikä iankaikkinen kohtalo mieleltään sairaan itsemurha.
      Jokainen Jumalan kuvaksi luotu on luojalle rakas, tarkoitettu armahdettavaksi Luuk.15 tuhlaajapojan tavoin, Jumala ennaltatietävänä on jo kirjoittanut tapahtumat kirjaan, Ps.139:16.

    • JonesHenry

      Eikö Jeesus jo ristillä ole sovittanut kaikki synnit? Eikö itsemurha ole pelkkä fyysinen murha? Entä jos on jo henkisesti kuollut, eikä vaan kestä enää esim lapsuuden pahoinpitelystä aiheutuneita arpia ja rasismia?

    • hengellinen

      Mitä tarkoitusta olisi koko elämällä jos joku ulkopuolinen voisi lunastaa taivasoikeuden toisille ihmisille. Vaikka tarkoitus olisi kaunis, ei se kuitenkaan tekisi taivaaseen astujaa paremmaksi sieluksi jos asianomainen ei itse tekisi parannusta, kuten Raamatun Jeesus kehotti syntistä tekemään.

    • Myötäeläjä

      Pitäisi tuntea itsemurhan tehneen sielunhistoria.
      Itsemurha saattaa olla kokemus...suurin kokemus mitä kuluvalla elämällä on tarjota..juuri tälle yksilölle.

    • JonesHenry

      Anteeksi! Olen jo saanut vastauksen kysymykseeni! Pitää lopettaa tuo inttäminen;=))

    • hengellinen

      Itsemurha on helvetin seuraus paremmin kuin syy.

    • JonesHenry

      Tuo on valitettavan totta. Jeesus ei raamatussa varsinaisesti kiellä itsemurhaa. Tärkeää kai on, ettei sitä tehdä itsekkäistä syistä.

    • Juri*

      Hyvä ystävä, kuinka sinä voisit muuttaa nykyhelvetistäsi toiseen helvettiin? Näet monen kohdalla on tämä nykyelämä jo täyttä Helvettiä ja vastaavasti toisille tämä nykyelämä on jo suorastaan taivas iloineen. Minä uskon tämän nyky elämän olevan se mainittu helvetti. Onhan jokaisella henkilöllä itsellään oma päätösvalta valita oma kohtalonsa.

    • kuulija1

      Ei missään tilanteessa ole,ihmisellä ei ole oikeutta riistää kenenkään henkeä,ihminen ei pysty luomaa uuutta elämää,se on kaikki jumalan vallan alaisuuteen kuuluvaa.
      Hän joka loi ihmisen omaksi kuvakseen,puhalsi myös elämän hengen,hän voisen myös otta pois kun haluaa.

    • JonesHenry

      Mistä sinä tiedät, mikä on Jumalan tahto?

    • mietippä tätä

      Jos itsemurha on teko jonka tehtyään joutuu helvettiin, niin miten käy sitten tupakoitsijoiden, alkoholistien, narkkadeiden, pilleristien, lihavien, laiskojen, teollista lisäaine ruokaa syövien jne. sillä kaikki nämä tekevät kokoajan hidasta itsemurhaa!

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mihin Ilkka Kanerva kuoli?

      Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti
      Maailman menoa
      265
      17199
    2. Oho! Susanna Laine uudessa hiustyylissä - Julkkismeikkaajalta tiukka palaute: "Ihan sama..."

      Ex-Salkkarit tähti ja juontaja Susanna Laine on monessa mukana. Ex-missi tunnetaan pitkistä, vaaleista hiuksistaan . Mitäs tykkäät uudesta hiustyylist
      Kotimaiset julkkisjuorut
      23
      5536
    3. Ilkka kanerva

      Ilkka Kanerva kuollut 74v
      Turku
      115
      2595
    4. Yllätyspaljastus: Poppari Robin Packalen kiittää urastaan iskelmätähti Juha Tapiota: "Jos mä en..."

      Oi, mikä tarina. Juha Tapio ja Robin ovat kyllä symppiksiä molemmat. Kumpi heistä on suosikkisi? https://www.suomi24.fi/viihde/yllatyspaljastus-poppar
      Kotimaiset julkkisjuorut
      16
      2087
    5. Venäjän lippulaiva Moskva upotettu Mustallamerellä

      Venäjän laivaston lippulaiva Mustalalmerellä on 180 m pituinen, Neuvostoliiton aikana rakennettu Moskva-niminen risteilijä. Ukraina ilmoitti eilen saa
      Maailman menoa
      336
      1778
    6. Pikkaraiskan puhelut

      Mitä tuo jätkä hakee sillä että julkaisee kuinka kauan on puhunut puhelimessa? Tekee itsestään vieläkin idiootimman tuolla vai mikä tää juttu?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      111
      1013
    7. Ilkka Kanerva on kuollut

      74-vuotiaana.
      Maailman menoa
      59
      961
    8. Sofia Belorf ja Sonja Aiello

      Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      45
      909
    9. Hossein Najaf juotti lapset humalaan ja käytti häikäilemättä hyväkseen

      Keski-Suomen käräjäoikeus on tuominnut 60-vuotiaan Hossein Najafin neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Ensimmäisen tytön kanssa hän oli useita kerto
      Maailman menoa
      32
      904
    Aihe