Jos suomi24.fi menee konkkaan, niin minne
mennään? saunalahdessa on erikseen uskovaisten ja
rajatiedon palsta - mehän joutuisimme eroon
toisistamme. toisaalta pari kärttyä, muutama
pakana, jokunen teosofi, urantialainen,
lestadiolainen, wicca, shamaani, agnostikko, ym.
voisi tehdää ihan terää sille USKO -palstalle.
Missä tavataan, jos..?
mennään? saunalahdessa on erikseen uskovaisten ja
rajatiedon palsta - mehän joutuisimme eroon
toisistamme. toisaalta pari kärttyä, muutama
pakana, jokunen teosofi, urantialainen,
lestadiolainen, wicca, shamaani, agnostikko, ym.
voisi tehdää ihan terää sille USKO -palstalle.
Missä tavataan, jos..?
Vastaukset 27
Vanhimmat
Pikaisesti vilkaisten olemme kaikki enemmän tai
vähemmän "erossa" toisistamme.
Kannattaisiko sovinnolla kadota kuin akanat
taivaan tuuliin, jokainen eri suuntaan?
Itseäni askarruttaa vaihteeksi tämä rasismi-
kysymys. Se on henkisesti yhtä raskasta kuin
esim. feminismi tai uskontoasiat; mutta levätään
sitten haudassa. Tiedän jo, minne suunnistan.
Älä vain missään nimessä kerro tuolle tyypille
joka on vaikka kuka, minne olet menossa.
Luulen että tuo naamiomiehemme? on kilpailevan
yrityksen palveluksessa tai se on saanut tai
saamassa potkut Suomi24:stä.
Ne kuulemma tuollaiset ATK-
firmojen "entiset"työntekijät sabotoivat entistä
työnantajaansa.
Onhan noita paikkoja, ja nimiä, ja muitakin
asioita. Täällä on vain ollut välillä tosi
hauskaa. Olen kai perverssi.
Kaipa otan huumorilla, ettei suonet repee päässä.
Joku päivä ne repee kuitenkin.
Niin, ja onhan niitäkin jotka ovat *nauraneet*
itsensä hengiltä.
Jos koko ajan nauraa ja pitää hauskaa toisten
kustannuksella, valehtelee ja narraa, ei se
varmaan toisille niin hauskaa ole.
Ehkä Jumala tahtoo opettaa tällä sinulle jotakin.
Vain Jumala on täydellinen.
En minä luule olevani täydellinen. Minä en
narraa. Minä en pidä hauskaa 'muiden
kustannuksella', jos osaan nauraa asioille,
ihmisille, heidän mielipiteilleen ja myös
itselleni.
Älä *naura* ihmisille vaan ihmisten kanssa.
On myös vapaalla jalalla kulkevia
kuoliaaksinaurattajia. Tosin Suomessa tuo
sairaan väkivallan laji on huomattavan
harvinaista. Siitä on pitänyt valtion kustantama
evankelisluterilainen
oppivelvollisuuskasvatuksemme erinomaisesti
huolen. - Itsemurhakeinona vielä harvinaisempi.
Piikki! Älä ole tylsä...
Kunniaksesi on sanottava, ettet ole edes
yrittänyt lyödä Raamatulla. Monet kristityt
kunnioittavat Raamattua niin vähän, että hutkivat
sillä lähimmäisiään, vaikka sellaiseen sopisi
paremmin sen tason kirjallisuus kuin Alibi tai
Hertta-sarja.
Etkö enää saa olla siellä Suomi24:ssä?
Potkasko ne ilkeät esinahattomat pomot ja noita-
akka-eukot sinut sieltä ulos?
Kerro huolesi Jeesukselle Kristukselle.
Hän ohjaa sinua uudella tielläsi.
Ensinnäkin, Hän ohjaa sinut ulos pilaamaltasi
uskonto-palstalta ja Suomi 24:n palveluksesta.
Mutta vanhan loppu on aina uuden alku.
Rukoile Herraa Jumalaasi,ja hän on ohjaava ja
opastava sinua uuteen elämään.
Rukoile ja hän näyttää sinulle tien pois
ahdistuksesta, jonka työn menettäminen aiheuttaa.
Siunausta ja jaksamista.
p.s.Jos oletkin jonkun kilpailevan yrityksen
palveluksessa, ei tämä viesti koske sinua.
Sinulla olisi siinä tapauksessa jo ehdotuksia
minne me voisimmme mennä kun Suomi24: n
uskontopalsta suljetaan.
Mutta älä aliarvioi meitä.
Kyllä me itsekin osataan uusi paikka etsiä,ja
emme me tässä vaiheessa ole juurikaan seuraasi
vailla.
Ei mitenkään pahalla, mutta rehellisyys ja
suorasukaisuus maan perii.
Siunausta ja jaksamista "tulevaisuudellesi"
täällä maailman myrskyisellä merellä.
Ole turvallisella mielellä sillä Jeesus on
laivassa.
Minua on täällä haukuttu aika moneksi, mutta
esinahkaa ei ole vielä kukaan ollut
tyrkyttämässä :D mihin minä naisrukka sen panisin?
Mullon hyvä duuni, ei ole siitä kyse.
Nainen asetetaankin usein mahdottomien
tehtävien eteen. Useimmat niistä miehistä
johtuvia.
Antaisitko esimerkin tai pari, mitä nuo
mahdottomat tehtävät voisivat olla?
Miehessä ja naisessa seuraava ero: Kun mies menee
naimisiin, hän toivoo ettei nainen muuttuisi.
Kuitenkin nainen muuttuu. Kun nainen menee
naimisiin, hän toivoo, että mies muuttuisi. Mies
ei kuitenkaan muutu.
Kyllä se vaan niin on, Pakana, että myös nainen
toivoo säilyttävänsä sen huomaavaisen, kohteliaan
ja intohimoisen miehen, jonka kanssa alkoi
seurustelemaan. Mies vei jopa roskapussin ulos ja
muutenkin huomioi naisen ja hänen toiveensa.
Oli kiva ja keskusteli jne.. Ja yhtäkkiä mies
ei enää teekään sitä, vaan pitää
naistaan "kalustoon kuuluvana", nainen yrittää
keskustella ja näyttää miehelle, miksi menee
huonosti, eikä mies ymmärrä. Sen jälkeen
naisesta tulee miehen mielestä "se kamala
nalkuttava akka". Ja kehä senkun tiivistyy.....
Loppu onkin avioerotilastoa tai onnettomien
ihmisten purinaa.
Piikkihän siinä oli mahdottoman tehtävän
edessä.
Sinullehan taas mikään ei ole mahdotonta. Tai
yksi sentään on sinulle mahdotonta: et usko, että
nainen on vielä täydellisenäkin
kehityskelpoisempi kuin mies. Eihän siinä ole
enää mitään logiikkaa. Kun kuitenkin kieltäytyy
uskomasta naisen logiikkaa, ei pysty käyttämään
myöskään miehen logiikkaa.
Parempi olla toivomatta yhtään mitään, paitsi
jouluna ja tähdenlennon aikaan.
Oletko todella tätä mieltä? En ole huomannut
sinun paljoakaan puhuneen rakkaudesta ja
kiintymyksestä. Olisikohan taustalla ajatus
miehen ja naisen välisestä
rakkaudesta 'riippuvuutena', tai 'taisteluna
Lebensraumista'?
Minulla on aivan toisenlaisia kokemuksia eikä
niitä voi lukea mistään kirjoista.
Ehkä viestisi olikin vain vitsi ja liittyi
johonkin keskusteluun, jota en ole seurannut.
Eiköhän avioliitto ole luonnoton suhde. Se on
yksi keino ihmisen sosiaalistamiseksi ja
jälkeläisten varhaisturvan varmistamiseksi.
Kovin harva menee naimisiin todellisen ystävän
kanssa, mutta siinä onkin sitten elinikäiset
siamilaiset kaksoset: kun toinen kuolee, kuolee
toinenkin pelkästä mahdottomuudesta elää ilman
toista. Taitaa olla niin, että jopa paremmin
onnistuu sellaisen avioliitto, jossa vähän
huterin perustein, suunnilleen päähänpistosta,
yhteen menneet kasvavat
luonteiden "yhteenkolahtamisesta" syntyvään
ystävyyteen. Itse en pitäisi jopa vanhempien
lapsille järjestämiä avioliittoja hullumpana
ajatuksena! Niinhän suuressa osassa maailmaa on
vieläkin. Kun ei ole kauheasti odotuksia
toisesta, eikä kaikennielevää epärealistisen
hurmaannuksen tuottamaa takertumista, ei tule
myöskään suuria pettymyksiä. Romanttinen rakkaus
kahden kovin nuoren välillä on joskus vähän
hömpötystä, takertumista, palvomista. Toisesta
luodaan vaikka väkisin täydellinen, ja selitetään
hänen luonteensa heikkoudet ja
epätäydellisyytensä pois, alitajuisesti. Myös
toisen ulkonäkö ensivaikutelmineen, jää
jatkuvasti "häiritsemään". Monet rakastuvat
itsensä näköisiin kasvoihin, ja selittävät sillä
kiehtovan yhteenkuuluvuuden, kestäen sen varjolla
melkein mitä hyvänsä. Toinen juttu on se, että
kauan yhdessä eläneet erinäköiset ihmiset alkavat
ilmeiltään ja liikkeiltään muistuttaa toisiaan.
Niin päin sen pitäisi olla.
Miksei nainen voisi olla "kamala"
ja "nalkuttava"? Sehän olisi sama
kuin "kunnioitusta herättävä" ja "selkeästi
artikuloiva", jos puhuttaisiin miehestä...
Niin. Vastasin vain tuohon Pakanan kommenttiin
siitä, miten hän kertoi, että mies toivoo, ettei
nainen muutu ja nainen toivoo, että mies
muuttuisi, mutta ei muutu. Kirjoitin siis
vastineeni tuohon lauseeseen.
Muutoin uskon itsekin siihen, että jos on hyvä ja
syvä ystävyyssuhde, voi siitä kasvaa pitkä ja
kaunis suhde, oli se sitten avo-, avio- tai joku
muu liitto.
Olen ollut naimisissa, enkä aio enää uudelleen
mennä milloinkaan. En sinänsä usko avioliiton
pakollisuuteen enää tällä iällä, voihan sitä olla
yhdessä muutenkin.
Suhteen onnistumiseen yleensäkään vaikuttaa minun
mielestäni kaikkein eniten se, että molemmat
aidosti tahtovat elää juuri tuon ihmisen kanssa.
Suhteen eteen täytyy nähdä vaivaa, molempien, ei
vain toisen. Kai se on niin, että täytyy tahtoa
rakastaa, että suhde kestäisi. Täytyy olla
valmis hyväksymään myös se, että toinen on joskus
hankala, tyhmä ja vähän lapsellinenkin, ja toisen
on vastavuoroisesti oltava valmis myös
hyväksymään toinen vikoineen, kaikkineen.
En usko rakkauteen ensisilmäyksellä, en ole
koskaan uskonutkaan. Minun käsitykseni on myös
senkaltainen, että ihastua voi, hetikin, mutta
rakkaus on eri asia kuin rakastuminen ja rakkaus
voi kasvaa vasta myöhemmin, kun jo tunnetaan
hyvin. Kunnioitus, luottamus ja aito tahto elää
toisen kanssa luovat pitkän ja onnistuneen
parisuhteen mahdollisuuden. Jos vielä vanhanakin
voisi sanoa, että tuo ihminen on minun paras
ystäväni...... Siinäpä sitä haavetta!
Minusta tuntuu, että kunnon riitely Pakanan
kanssa onnistuu minulta paremmin kuin keskustelu
kahta eri sukupuolta olevan ihmisen läheisyydestä.
Hän on pohjimmiltaan jotenkin kylmä ja
laskelmoiva. Persoonaa riittää moneen suuntaan,
eikä sitä voi olla huomaamatta, mutta ns. sielu
(jos sellainen miehellä on) on halkaisematon
(huom.) atomin ydin, jonka ympärillä on jotain
vähän tutkittua tiesmitäaktiivista säteilyä
(vahinko, että suuri tiedeNAINEN Marie Curie on
kuollut), jonka vaistoaa kyllä. Se on kuin
näkymätön seinä. Varo sinäkin otsaasi.
Parempi hyvä vihollinen kuin laimea ystävä.
It is me to know, you to find out! Vai miten ne
amriikkalaiset sen sanoo. Otapa siitä selvää. Stay
tuned.
Äläs nyt, kyllä minä tunnen fiksuja naisia
(oppisivat vain ressukat ajamaa autoa).
Noinhan se on. Tosin en minä kyllä ymmärrä, että
olisin mitenkään edes pyrkinyt "laimeaksi
ystäväksesi", kunhan vain vastineen kirjoitin
kommenttiisi.
No, älähän ota henkilökohtaisesti. Puhuin ihan
yleisellä tasolla.
Parempi yllättyä iloisesti, jos ei ole
odottanut mitään hyvää, kuin pettyä
epärealistisen luottamuksen jälkeen.
Kai se on sinullekin elämäsi aikana selvinnyt?
Esi-isävainaa noin sadan vuoden takaa kertoi
aikoinaan, että kyllä vihamiesten kanssa aina
pärjää, toista se on ystävien kanssa.
On selvinnyt, liiankin hyvin, valitettavasti.
Mutta tyhmä on kai ainoastaan se, joka ei ymmärrä
ottaa opikseen. Joten lienet oikeassa.
Kirkko ja kaupunki -lehdellä on usko.net -nimiset nettisivut jossa mielipidepalsta. SINNE RIEHUMAAN !