Usko ei ole meille kuin joku vanha kaapu, jonka
puemme päällemme ja jonka naurettavuudelle voivat
ohikulkijat naureskella, että kulkee se tuokin
hassuissa rytkyissä. Usko on Jumalan läsnäolo ja
voima, jonka vaikutuksia ja seuraamuksia
katsellaan ihmeissään, että onpa ihmisessä
voimavaikutuksia ja elävää toimivaa uskoa.
Jeesuskin eli Jumalan Hengestä. Hän oli nöyrä,
rakastava ja myötäelävä, mutta samaan aikaan
Hänessä paloi jumalallisuuden tuli, jota vastaan
fariseusten oli turha saivarella ja etsiä
kompastuskiviä. Edes ristinkuolema ei Jumalan
väkevyyttä Hänessä lannistanut, vaan sen kautta
Hän kirkastui ja jakoi Hengen kirkkauden
meillekin.
Ja he hämmästyivät kaikki, niin että kyselivät
toisiltaan sanoen: "Mitä tämä on? Uusi
voimallinen oppi! Hän käskee saastaisia
henkiäkin, ja ne tottelevat häntä." Mark.1:27
Nytkään uskon ei tule olla meille halvaustila,
jossa emme voi emmekä pysty tekemään mitään muuta
kuin ottamaan vastaan pilkkaa ja häväistytä. Ei
Jeesus tee meistä rampoja, kummajaisia ja
vajavaisia elämään, vaan Hän tekee meidät
täysiksi tuntemaan sen mitä elämä Hänessä ja
Jumalan yhteydessä on.
Ei pelkästään että käymme seurakunnassa
osallistuen tuttuun rutiininomaiseen laulamiseen,
rukoukseen ja saarnan kuunteluun ollen
tyytyväisiä omaan pelastukseemme ja
opinnäkemyksemme oikeellisuuteen. Oikein kun
ärrymme olemaan hengellisiä niin silloin
puolustamme oppiamme henkeen ja vereen tai
tuomitseme jumalattomia heidän menoistaan. Tähän
kaikkeen ei taida kovin paljon Jeesuksen
voimallista oppia tarvita. Tuon kaiken voimme
tehdä itsekin vallan mainiosti.
On mahdollista ja jopa todennäköistä, että Jumala
Hengessään ilmestyy meille henkilökohtaisesti.
Sen kautta saamme palavan sielun, voiman,
rakkauden sekä rauhan. Ensimmäinen kokemus Pyhän
Hengen työstä on todellinen synnintunto. Koemme
tehneemme lähimmäisiämme sekä Jumalaa vastaan
vääriin. Tämä tunne ei anna meille myönnytyksiä,
vaan paljastaa todellisen mielemme luonteen
puhdistaen samalla meidät kaikesta
saastaisuudesta. Tämä eroaa todella siitä
vanhanaikaisesta ja paatoksellisesta tuomiosta ja
helvetistä puhumisesta mitä saatetaan jossain
seurakunnisssa harrastaa. Se on Pyhän Hengen
työhön verrattuna vain hopealusikoiden
putsaamista.
Tämän kokemuksen jälkeen elämämme jokainen hetki
todistaa Hengen läsnäolosta. Muutumme ihmisenä
niin rajusti, että siinä menevät monella sanat ja
ajatukset sekaisin ja se osoittaa sen, että
olemme todella syntyneet uudesti, eikä meitä ole
vain aivopesty tyhmiä höpisemään nuljuilla
ilmeillä.
puemme päällemme ja jonka naurettavuudelle voivat
ohikulkijat naureskella, että kulkee se tuokin
hassuissa rytkyissä. Usko on Jumalan läsnäolo ja
voima, jonka vaikutuksia ja seuraamuksia
katsellaan ihmeissään, että onpa ihmisessä
voimavaikutuksia ja elävää toimivaa uskoa.
Jeesuskin eli Jumalan Hengestä. Hän oli nöyrä,
rakastava ja myötäelävä, mutta samaan aikaan
Hänessä paloi jumalallisuuden tuli, jota vastaan
fariseusten oli turha saivarella ja etsiä
kompastuskiviä. Edes ristinkuolema ei Jumalan
väkevyyttä Hänessä lannistanut, vaan sen kautta
Hän kirkastui ja jakoi Hengen kirkkauden
meillekin.
Ja he hämmästyivät kaikki, niin että kyselivät
toisiltaan sanoen: "Mitä tämä on? Uusi
voimallinen oppi! Hän käskee saastaisia
henkiäkin, ja ne tottelevat häntä." Mark.1:27
Nytkään uskon ei tule olla meille halvaustila,
jossa emme voi emmekä pysty tekemään mitään muuta
kuin ottamaan vastaan pilkkaa ja häväistytä. Ei
Jeesus tee meistä rampoja, kummajaisia ja
vajavaisia elämään, vaan Hän tekee meidät
täysiksi tuntemaan sen mitä elämä Hänessä ja
Jumalan yhteydessä on.
Ei pelkästään että käymme seurakunnassa
osallistuen tuttuun rutiininomaiseen laulamiseen,
rukoukseen ja saarnan kuunteluun ollen
tyytyväisiä omaan pelastukseemme ja
opinnäkemyksemme oikeellisuuteen. Oikein kun
ärrymme olemaan hengellisiä niin silloin
puolustamme oppiamme henkeen ja vereen tai
tuomitseme jumalattomia heidän menoistaan. Tähän
kaikkeen ei taida kovin paljon Jeesuksen
voimallista oppia tarvita. Tuon kaiken voimme
tehdä itsekin vallan mainiosti.
On mahdollista ja jopa todennäköistä, että Jumala
Hengessään ilmestyy meille henkilökohtaisesti.
Sen kautta saamme palavan sielun, voiman,
rakkauden sekä rauhan. Ensimmäinen kokemus Pyhän
Hengen työstä on todellinen synnintunto. Koemme
tehneemme lähimmäisiämme sekä Jumalaa vastaan
vääriin. Tämä tunne ei anna meille myönnytyksiä,
vaan paljastaa todellisen mielemme luonteen
puhdistaen samalla meidät kaikesta
saastaisuudesta. Tämä eroaa todella siitä
vanhanaikaisesta ja paatoksellisesta tuomiosta ja
helvetistä puhumisesta mitä saatetaan jossain
seurakunnisssa harrastaa. Se on Pyhän Hengen
työhön verrattuna vain hopealusikoiden
putsaamista.
Tämän kokemuksen jälkeen elämämme jokainen hetki
todistaa Hengen läsnäolosta. Muutumme ihmisenä
niin rajusti, että siinä menevät monella sanat ja
ajatukset sekaisin ja se osoittaa sen, että
olemme todella syntyneet uudesti, eikä meitä ole
vain aivopesty tyhmiä höpisemään nuljuilla
ilmeillä.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Nykyisin ei riipu ristillä Jeesuksen Tosisoturit
tai hänen Hevoisetkaan vaan feministit.
Heidät on täällä oikein roolihahmojen avulla
ristiinnaulittu ja uhrattu ja koko foorumi vain
on hiljaa.
Kyllä feministit ovat aina enemmän saaneet
ristillä riippua ja kärsiä kuin kristityt
tosisoturit.
Feministit ovat tämän päivän sorrettuja ja
syljettyjä.
Eikö Jeesukseen ja Jumalaan uskovien pitäisi
puolustaa sorrettuja tässä tilanteessa.
Vaikka olisivat miehiäkin.
Vaikka eivät edes olisi uskovaisia.
Eikö tosi kristillisyys ole sentään sorrettujen
puolustamista.
"Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi".
Eikö tämä olekaan tärkeää muuta kuin teoriassa.
Minne kaikki kristityt ovat hävinneet hienoine
sanoineen nyt kuin inhimillisyyttä ja
kristillistä rakkautta tarvitaan.
Kiitos sinulle, kristitty.
Sielu älähtää jos Herran hengettäriä sorretaan.
Mutta ketä ja missä. Olen ollut varmaan silloin
naapurin hiekkalaatikolla leikkimässä koska en
ole asiaa huomannut.
nämä naisten alistajat laulavat kuin orjuuden
puolustajat viime vuosisadalla (antiikissa tosin
orjat olivat samaa 'rotua' kuin heidän
omistajansa), rasistit ym. Vallan menettämisen
pelko vai mikä lie syynä? Vaikka 'vain' tasa-
arvosta ja ihmisoikeuksista on kysymys.
Eihän näitten tyyppien mieltä mikään muuta, päin
vastoin, yltyvät vain.
Kiva kun roolihahmo "Nössö" on saanut nyt muuttua
feministiksi.
Kiva.
Edistystä.
Kuhan nyt ei yhtäkkiä Nössöstä tule
rasistinen.Tai muuta aivan "Nössön" rooliin
sopimatonta.
Kuule Nössö, sano sirkustirehtöörille, että panee
tämän asian muistiin.
Mutta ei mitään, eihän tällä foorumilla ole muita
kuin minä ja sinä,
pakanallinen "häirikkötirehtööri".
Telaketjuilla toinen toistaan raahaten.
ja kiittää kristittyä. Luulin todella meidän
olevan täällä aivan yksin ja halveksittuja,
Oplev, Hertta, minä (joka olen ollut tällä kertaa
melkein puhumatta) ja joitain muita. Jo sanana
feministi näyttää herättävän niin voimakasta
vastaprovokaatiota, että jos tämän nimityksen
tunnustaa omalta kohdalleen, niin sen jälkeen ei
auta vaikka puhuisi enkelten kieltä. Kuitenkin
uskalsin alkuillasta jälleen kerran tunnustautua
feministiksi, vaikka pelkäsin jälleen saavani
likasangollisen ylleni.
Joskus ajattelin ettei koko aihe kuulu
uskontofoorumille, mutta kuuluuhan naisten tasa-
arvo yhtä lailla yhteiskuntaan sekä
uskovaisillekin, ja tiedän myös heidän joukoista
olevan naisten tasa-arvon kannattajia. Ihmeen
hiljaisia he ovat tästä aiheesta olleet, ja
todella häkellyin kun nyt tässä totesin, etteivät
kaikki sentään ole meitä ristiinnaulitsemassa.
Säkille toteaisin, että tämä on
keskustelufoorumi, eikä yhä uusien julistuksien
avaamispaikka. Voisitko avata vähän hiljaisempaan
tahtiin noita uusia otsikoita, ja liittyä
keskustelemaan?
vain kirjan rasismin vastustajista. Samoja
argumentteja rasistit ja syrjijät kautta aikojen
ovat käyttäneet kuin täällä ne, jotka täällä
hyökkäävät feministejä vastaan: myyttejä,
uskonnollisia väittämiä, biologiaa ja
aivotutkimusta, milloin mitäkin 'luonnollista'.
Minkä minä sille mahdan, että näin on ollut ja
yhä näyttää olevan? Luontoni on mikä on, ja
olenko minä mielipiteitteni vanki, kuten jotkut
näyttävät olevan?
Vedät todella uskottavasti lepyttelevää ja tasa-
painottavaa roolia tässä pelissä.
Siis jatketaan niinkuin en huomaisi mitään.
Kerro kerro kuvastin....
Terkkuja pakanapaskerille!
Vai ovat feministit sorrettuja? Kuka sortaa
feministejä? Missä feministejä sorretaan?
On maita joissa naisia sorretaan. Mutta noissa
maissa tuskin on feministejä. Suomessa ei sorreta
naisia. Perheissä voi olla, ja onkin, väkivaltaa.
Yhteiskunnallisella tasolla ei naisia Suomessa
sorreta. Mutta, vaikka esim. heikohkoa palkkausta
joillain naisaloilla pitäisi "sortona", niin ei
ainakaan ole feministien sortamista.
En aivan usko tuohon, että antiikissa orjat
olisivat olleet samaa rotua kuin isäntänsä.
Tietenkin yksittäistapauksissa, mutta ei
pääsääntöisesti.
Kreikkalaisilla oli orjina maan alkuperäisväestöä,
väestöä, jonka kieli ei ollut indoeurooppalaista
kieltä.
Roomalaisilla oli orjina valloitettujen kansojen
ihmisiä. Roomassa oli opettajina toimivia
sivistyneitä kreikkalaisia orjia.
Kyllä ne hymyt kohta *hyytyy* kun taas katsot
peiliin ja näet naisten sortajan, sen
punasilmäsen soikeakorvasen karvasen kaverin
jolla on HÄNTÄ!!!
En tule apuun ku sua viiään.
Eilenki vietiin, mutta pääsit vielä kerran
karkuun.
Tällä kertaa et pääse.
Ooks vetassu Kaizun alas WC-pöntöstä ku ei näy
ennää.
Miksiköhön fenimismi on olemassa?
Monet varhaisista rasismin vastustajista olivat
feministejä. Naisliike asetti kyseenalaiseksi
myytin naisen biologisesta alemmudesta miehen
rinnalla, ja jotkut menivät vielä pidemmälle ja
alkoivat epäillä rasistien samantapaisia
väitteitä siitä, että mustat ovat biologisesti
alempiarvoisia kuin valkoiset. Siis 1800-luvulla
jo. Feminismi jatkuu niin kauan kuin sitä ei enää
tarvita. Koska sitä tarvitaan, ei minun
tarvitse 'muuttua' (telaketjulle) feministiksi.
Riittää, että on silmät päässä ja kulumia
nivelissä, 'kyttyrä' selässä.
Hyvää yötä!
olen kohta vuoden seurannut palstaa ja joskus
kirjoittanut tänne joskus ahkeramminkin, enkä ole
ainakaan tietoisesti vetänyt mitään roolia.
Päinvastoin, olen yrittänyt ilmaista itseni
rehellisesti, vaikka riskejäkin liittyy jos
laittaa itsensä likoon, mutta tämä on minusta
ainoa tapa luoda mielekästä keskustelua.
Nyt lukiessa huomasin että keskustelu käy yhä
vain mielenkiinnottomammaksi ja tankkaavammaksi,
joten pidän vähän taukoa. Jatka sinä vain omaa
salapoliisintyötäsi ja pikkumyrkyllisten
kommenttien kirjoittamista, mutta älä liiaksi
uppoa harhoihisi.
Tuo nimimerkkiään vaihteleva salapoliisi luulee
(tai uskottelee muille), että Arethusa, Baskeri ja
Pakana(M) olisivat saman ihmisen skitsofrenisia
alter egoja.
Tällaista on elää totalitarismissa. Ymmärrän.
Tapaamisiin.
Monta enemmän niitä saman henkilön nimimerkkejä
on.Tuo oli vasta alkua.
Nettiriippuvuus ja psykopaattinen mielenvikaisuus
ei ole mikään helppo yhdistelmä.
Herra armahtakoot sinua ja antakoot sinulle
rauhan.
Jumalan siunausta.
"ja todella häkellyin kun nyt tässä totesin,
etteivät kaikki sentään ole meitä
ristiinnaulitsemassa."
Olen antanut itseni ymmärtää, että
näiden "ristiinaulitsijoiden" ryhmä koostuu
korkeintaan parista nimimerkkiään vaihtelevasta
aikamiesteiniprovosta, jotka pelkäävät
katkaisemattoman napanuoransa puolesta, sekä
yhdestä fundamentalistikameleontista, joka
merkkailee reviiriään estoitta hajuhaitoista sen
suuremmin piittaamatta.
Muuten aiheen tiimoilta on varmasti mieliä niin
kuin on miehiäkin.
Toivottavasti toisessa viestissäsi uhkaamasi
tauko on vain tupakan pituinen.
Ystävyydellä: Tupakkamies