Venäläinen kirjailija Lev Levanda (1835-88) oli johtava hahmo Venäjän juutalaisälymystön keskuudessa ja haskalaliikkeen ja sulautumissuuntauksen vaikutusvaltainen edustaja. V. 1882 joidenkin pogromien jälkeen hän kirjoitti venäjänjuutalaisten lehdessä, jonka nimi oli Päivänkoitto:
- Kun ajattelen, mitä meeille tehtiin, kuinka meitä opetettiin rakastamaan Venäjää ja venäjän kieltä, kuinka meitä houkuteltiin viemään koteihimme venäjän kieli ja kaikki venäläisyys... ja kuinka meitä nyt hyljitään ja ajetaan takaa...sydämeni täyttyy kalvavalla epätoivolla, josta ei ole pääsyä. (Howard M. Sachar: A History of Israel, 1976, s. 13).
Topinen Venäjän juutalainen, Moshe Lilienblum (1843-1910), kuuluisa humanisti, kriitikko ja poliittinen sanomalehtimies ja haskalaliikkeen toinen johtaja, kirjoitti samoihin aikoihin erään pogromin jälkeen - piileskeltyään itsekin monta päivää kellarissa -: Kaikki vanhat ihanteet karisivat yhdessä hetkessä; meillä ei ole kotia tässä eikä missään muussakaan pakanamaassa.
Leo Pinsker (1821.91), tunnettu lääkäri, kirjailija ja haskalaliikkeen johtomies, ilmaisi yleisen epätoivon mielialan kirjoittaessaan v. 1882:
- Eläville nykyjuutalainen on kuollut mies, syntyperäisille asukkaille hän on muukakainen, paikkakuntalaisille kiertolainen, varakkaille kerjäläinen, köyhille miljonääri ja riistäjä, kansalaisille isänmaaton ihminen, kaikille yhteiskuntaluokille aina vihattu kilpailija.
Pinsker alkoi yhdessä monien muiden tuon ajan juutalaisten älymystön edustajien kanssa kirjoittaa siitä, kuinka välttämätöntä juutalaisten oli päästä taas kansakunnaksi kansakuntien joukkoon.
- Juutalaiskansalla ei ole omaa isänmaata, ei painopistettä, ei omaa hallitusta, ei virallista edustusta... Kansassa, jolla ei ole omaa aluetta, on jotakin luonnotonta, se on kuin mies, jolla ei ole omaa varjoaan.
Hän näki juutalaiset jonkinlaisena aavekansana: sillä oli kaikki kansakunnan ominaisuudet, mutta ei kansallista itsenäisyyttä eikä aluetta. Tällaisina he olivat vääjäämättä vieraita muukalaisia ympärillään oleville. Sulautumisesta ei ollut toivoa, koska useimmat pakanakansat eivät sitä sallineet.
Oli kuin juutalaisälymystö olisi ensi kerran alkanut tajuta, ettei antisemitismiin juuri vaikuttanut koulutuksen lisääntyminen tai kehityksen eteenpäinmeno. Leo Pinsker ilmaisi tämän selväsanaiseti:
- Ihmiskunnan ennakkoluuloisuus meitä kohtaan perustuu antropologisiin ja sosiaalisiin lainalaisuuksiin, jotka ovat synnynnäisiä ja syvään uurtuneita.
Ainoa ratkaisu oli juutalaisten oma kansallinen koti joko Palestiinassa tai jossakin muualla; he eivät voisi kokea turvallisuutta eivätkä nauttia kunnioitusta, ennenkuin olisivat tunnustettu kansakunta, joka asuisi omassa maassaan oman hallituksensa alaisena.
Moshe Lilienblum uskoi monen muun tavoin, ettätämä maa oli Palestiina. Hän kirjoitti v. 1882:
- Tämä on maa, jossa isämme jo ammoisista ajoista löysivät levon, ja niin kuin he elivät, niin tulemme mekin elämään. Lähtekäämme siihen ainoaan maahan, jossa saamme lohdun sielullemme, jota murhaajat ovat ahdistaneet nämä tuhannet vuodet. Alkujemme päivä on pieni, mutta lopussa me tulemme kukoistamaan.
Niin että tässä tätä tosiasiaa taas hetkeksi....
- Kun ajattelen, mitä meeille tehtiin, kuinka meitä opetettiin rakastamaan Venäjää ja venäjän kieltä, kuinka meitä houkuteltiin viemään koteihimme venäjän kieli ja kaikki venäläisyys... ja kuinka meitä nyt hyljitään ja ajetaan takaa...sydämeni täyttyy kalvavalla epätoivolla, josta ei ole pääsyä. (Howard M. Sachar: A History of Israel, 1976, s. 13).
Topinen Venäjän juutalainen, Moshe Lilienblum (1843-1910), kuuluisa humanisti, kriitikko ja poliittinen sanomalehtimies ja haskalaliikkeen toinen johtaja, kirjoitti samoihin aikoihin erään pogromin jälkeen - piileskeltyään itsekin monta päivää kellarissa -: Kaikki vanhat ihanteet karisivat yhdessä hetkessä; meillä ei ole kotia tässä eikä missään muussakaan pakanamaassa.
Leo Pinsker (1821.91), tunnettu lääkäri, kirjailija ja haskalaliikkeen johtomies, ilmaisi yleisen epätoivon mielialan kirjoittaessaan v. 1882:
- Eläville nykyjuutalainen on kuollut mies, syntyperäisille asukkaille hän on muukakainen, paikkakuntalaisille kiertolainen, varakkaille kerjäläinen, köyhille miljonääri ja riistäjä, kansalaisille isänmaaton ihminen, kaikille yhteiskuntaluokille aina vihattu kilpailija.
Pinsker alkoi yhdessä monien muiden tuon ajan juutalaisten älymystön edustajien kanssa kirjoittaa siitä, kuinka välttämätöntä juutalaisten oli päästä taas kansakunnaksi kansakuntien joukkoon.
- Juutalaiskansalla ei ole omaa isänmaata, ei painopistettä, ei omaa hallitusta, ei virallista edustusta... Kansassa, jolla ei ole omaa aluetta, on jotakin luonnotonta, se on kuin mies, jolla ei ole omaa varjoaan.
Hän näki juutalaiset jonkinlaisena aavekansana: sillä oli kaikki kansakunnan ominaisuudet, mutta ei kansallista itsenäisyyttä eikä aluetta. Tällaisina he olivat vääjäämättä vieraita muukalaisia ympärillään oleville. Sulautumisesta ei ollut toivoa, koska useimmat pakanakansat eivät sitä sallineet.
Oli kuin juutalaisälymystö olisi ensi kerran alkanut tajuta, ettei antisemitismiin juuri vaikuttanut koulutuksen lisääntyminen tai kehityksen eteenpäinmeno. Leo Pinsker ilmaisi tämän selväsanaiseti:
- Ihmiskunnan ennakkoluuloisuus meitä kohtaan perustuu antropologisiin ja sosiaalisiin lainalaisuuksiin, jotka ovat synnynnäisiä ja syvään uurtuneita.
Ainoa ratkaisu oli juutalaisten oma kansallinen koti joko Palestiinassa tai jossakin muualla; he eivät voisi kokea turvallisuutta eivätkä nauttia kunnioitusta, ennenkuin olisivat tunnustettu kansakunta, joka asuisi omassa maassaan oman hallituksensa alaisena.
Moshe Lilienblum uskoi monen muun tavoin, ettätämä maa oli Palestiina. Hän kirjoitti v. 1882:
- Tämä on maa, jossa isämme jo ammoisista ajoista löysivät levon, ja niin kuin he elivät, niin tulemme mekin elämään. Lähtekäämme siihen ainoaan maahan, jossa saamme lohdun sielullemme, jota murhaajat ovat ahdistaneet nämä tuhannet vuodet. Alkujemme päivä on pieni, mutta lopussa me tulemme kukoistamaan.
Niin että tässä tätä tosiasiaa taas hetkeksi....
Vastaukset 6
Vanhimmat
israelin aluetta pitäisi kasvattaa tuntuvasti,jotta sinne mahtuisi muuttamaan ameriikan ja euroopan sekä venäjän juutalaiset. olisi kaikille kivempi jos juutalaisilla olisi iso israel johon koko kansa mahtuisi ja muualla heitä ei olisi, niin ei olisi antisemitismiä. arabit pitäisi kyllä siirtää palestiinasta ja jordaniasta muualle, ehkä afrikkaan.
siinä olisi ideaa suur-israel valimereltä eufratille, punaiselta mereltä turkkiin. eurooppa olis kristillinen valkoinen kulttuurin kehto. kauppa kävis euroopan imperiumin ja suur-israelin välillä. vanhat kaunat haudattas, pidettäis yhdessä arabi arafat rauhallisena afrikan provinssissaan.
Late hyvä, kyllä Israeliin vielä maahanmuuttajia mahtuu ilman vaatimuksia lisämaasta. Enkä minäkään kirjoituksessani sitä vaatinut. Sinä poikkeat turhan usein asiasta syrjään, olisiko sinulla joku sellainen vaiva, ettet malta keskittyä kerralla yhteen asiaan.
Joten pysytäänkö siinä asiassa, johon vastauksesi kohdistat. Muut heitot voit nakata toiselle siitä asiasta kirjoittavalle, jolle sinulla todella on asiaa, jooko!
sovitaan niin, mie panen nukkuun.
en aina osu just asiaan mutta yritetään parasta. sitten en ole poitsu parka, 35-vuotias 80-kilonen hetero mies. joku ottaisi loukkaamisena tuon asian, mutta nyt nääet että on kultivoituneita ja sivistyneitä hyväsydämmisia fasisteja olemassa.
hyvää yötä herra shalom
Hyvää yötä tai oikeastaa hyvää huomenta 35-vuotiaalle Late-pojulle melkein 60-vuotiaalta myös heterolta Shalomilta!
Hymyillään kun tavataan.
Shalom ja siunausta!
no siinä tapauksessa jos olet 60 vuotias niin olenhan minä poju.
Ei se ole rikos, että olet 35-vuotias, eikä sekään, että sinulla on 5-vuotiaan ajatukset.
Mutta häpeä se on!