Dementia

Näin kuule joka paikassa. Vajaakykyisiä vanhuksia asuu uskomattomat määrät yksikseen, he pärjäävät miten pärjäävät jos pärjäävät, ketään ei tunnu kiinnostavan. Ei edes omia läheisiä.

Vanhus voi saada terkkarikäynnillä ihan hyvät pisteet muistitestistä ja kotiutetaan sen perusteella, omatoimisesti tapahtuu myös liikkumista ja syömistä, kun ruoka tuodaan eteen. Sitä ei huomioida, että vanhus ilmoitti keskustelun aikana monta kertaa, että "minä en ymmärrä, mitä sinä sanot".

Vanhat, iäkkäät ihmiset tarvitsisivat no. sen kaverin, toisen ihmisen elämään ja huolehtimaan, että tuntuisi turvalliselta, saisi heittää pelon huomisesta pois, se helpottaisi mieltä ja sitä kautta kaikkea muuta terveyttä.

Ambulanssimies sanoi joskus, että suurin osa vanusten yöllisistä hälytyksistä johtuu siitä, että pelokas ja hätääntynyt tarvitsee ihmisen lähelleen, pitämään kädestä, pelko ja hätäännys loppuu siihen. Se on paljon tehokkaampi - ja parempi - lääke kuin pilleri.

Kotona asumista pyritään tukemaan mahdollisimman pitkään, mutta raja siellä paärjäämisellekin tulee vastaan. Ongelma vaan taitaa olla se, ettei hoitopaikkoja tai muita tukimuotoja ole riittävästi tai niitä ei osata kohdentaa oikein. Kaikkialta vaan säästetään ja nipistetään. Televätkö sosiaalipuoli ja terveydenhoito yhteistyötä vaan kuokkiiko kukin vaan omaa sarkaansa, vaikka toimien kohteena on sama vanhus.

Kysykää Perhehoitoliitosta Aila Paloniemi. Hän ajaa pontevasti vanhusten perhehoidon lisäämistä, mikä on apua tarvitsevalle vanhukselle inhimillistä hoivaa laitoshoitoon verrattuna. Huolestuneet omaiset ottakaa yhteyttä Aila Paloniemeen ja vaatikaa omaisillenne parasta tukea ja hoivaa. Perhehoitoliitto Aila Paloniemi sai Raha-automaattiyhdistykseltä suuren summan rahaa vanhusten perhehoidon kehittämiseen.

on riskinsä. Vanhus voi jäädä seinien sisäpuolella, ympäri vuoden erittäin vaarallista. Vanhus voi laitostua ja passivoitua, kun ei tarvitse itse huolehtia asioistaan.

VAIN IIN