Halusin kirjoittaa tämän tekstin, koska olen miettinyt suomalaisuutta ja sitä, että millainen kansa täällä asuu. Erityisesti haluaisin osoittaa tekstini ulkomailla asuville suomalaisille ja median parissa työskenteleville. Olen myös kyllästynyt kuulemaan kanssaveljien ja -sisarien mielipiteitä maastamme.
Meillä suomalaisilla on jokseenkin heikko itsetunto. Olemme aina kysymässä, että mitä muut ajattelevat meistä. ”Mitä pidät Suomesta? Mitä sinulle tulee mieleen Suomesta?”
Kuuntelemme tarkkaavaisesti mitä meistä sanotaan, ja pieninkin huomio otetaan vakavasti. Jos joku suomalainen vähänkin esiintyy huonosti ulkomailla, hieman kangertelee englanninkielentaidollaan tai ulkomainen sanomalehti kirjoittaa humoristisen artikkelin Suomesta, niin pelätään heti että mitä he NYT ajattelevat meistä? Voi ei, onko meidän maineemme nyt mennyttä? Taasko saamme hävetä? Tuokin huonosti englantia puhuva poliittikko äkkiä pois meitä nolaamasta ja joku edustavampi tilalle.
Jos ulkomaisissa medioissa satutaan mainitsemaan Suomi tai uutinen liittyy hyvin pienelläkään tavalla suomalaisiin, niin uutiskynnys on ylitetty. Jos jollakin uutisen henkilöllä sattuu olemaan suomalainen sukunimi, tai vaikkapa joku näyttelijä sanoo pitävänsä saunomisesta, niin lehdet kirjoittavat. Tapahtuuko tällaista muissa maissa? Kysyvätkö portugalilaiset samankaltaisia kysymyksiä heti ulkomaalaisen tavattuaan? Kirjoittavatko portugalilaiset sanomalehdet, jos amerikkalainen TV-kokki lurauttaa heidän kotimaansa viiniä ruokaansa? Jos saksalainen turistiseurue töpeksii ulkomailla, niin päivittelevätkö saksalaiset että mitä heistä NYT ajatellaan? Ei, en usko että he välittävät samalla tavalla. He osaavat olla ylpeitä kansalaisuudestaan, eikä heidän tarvitse murehtia jatkuvasti julkisuuskuvaansa. Sitä ei muutama huonommin käyttäytyvä kansalainen pilaa. Ja välittävätkö ranskalaiset ja saksalaiset siitä, miten heidän poliitikkonsa puhuvat englantia kansainvälisillä areenoilla?
Kun Suomi oli nuori ja vasta itsenäistynyt valtio, pidettiin tärkeänä luoda maailmalle kuva pohjoisesta hyvinvointivaltiosta ja näyttää miten hyviä olemme, mitä kaikkea osaamme. Tarvitseeko meidän enää näyttää? Kyllä meillä on museot pullollaan urheilusaavutuksia, maailmanennätyksiä ja kansallissankareita. On myös nobel-palkittuja, miss universumeja, kirjailijaa, arkkitehtia ja taiteilijaa. On globaali elektroniikkayritys ja ties mitä. Suomi on jo tunnustettu sellaiseksi hyvinvointivaltioksi, kuin olemme halunneetkin. Keikumme jatkuvasti tilastojen kärjessä kun mitataan hyvinvointia, onnellisuutta, koulujärjestelmää ja koulumenestystä. Suomen sanotaan olevan maailman parhaita monessakin asiassa. Miksi emme siis voisi arvostaa nykyistä enemmän kulttuuriamme, perinteitämme ja sitä millaisia ihmisiä olemme?
Eräs ystäväni sanoi kerran hyvin, että mitä karumpi luonto niin sitä ovat myös siellä asuvat ihmiset. Lämpimämmissä maissa, hiekkarannoilla ja palmujen katveessa ei ole tarvinut ehkä murehtia samalla tavalla talvesta, sadosta ja selviämisestä kuin täällä pohjoisessa. Jos ruskettuneempien saman lajin edustajien on sanottu olevan huolettomampia, iloisempia ja intohimoisempia kuin meidän, niin tarvitseeko asiaa ihmetellä? Ei täällä oltaisi pärjätty varvassandaaleilla ja viinillä. Kyllä se on vaatinut esi-isiltämme kovaa työtä ankarissa olosuhteissa, joten ei ihmekään jos olemme kansanluonteeltamme jäyhempiä. Vuodenajat ja karu luonto ovat vaatineet myös toimeliaisuutta ja järjestelmällisyyttä jo elossa pysymiseksi.
Toivon että ulkomailla asuvat ja me itsekin hyväksyisimme itsemme. Meistä ei koskaan tule italialaista tai espanjalaista kansaa, mutta ei meidän elämäntyylimme ja tapamme ole sen huonompia. Meidän ei tarvitse nöyristellä tai pyytää anteeksi muiden kansojen edessä! Ollaan ylpeitä siitä mitä olemme ja millaisen maan olemme saaneet rakennetuksi tänne pohjolaan.
Meillä suomalaisilla on jokseenkin heikko itsetunto. Olemme aina kysymässä, että mitä muut ajattelevat meistä. ”Mitä pidät Suomesta? Mitä sinulle tulee mieleen Suomesta?”
Kuuntelemme tarkkaavaisesti mitä meistä sanotaan, ja pieninkin huomio otetaan vakavasti. Jos joku suomalainen vähänkin esiintyy huonosti ulkomailla, hieman kangertelee englanninkielentaidollaan tai ulkomainen sanomalehti kirjoittaa humoristisen artikkelin Suomesta, niin pelätään heti että mitä he NYT ajattelevat meistä? Voi ei, onko meidän maineemme nyt mennyttä? Taasko saamme hävetä? Tuokin huonosti englantia puhuva poliittikko äkkiä pois meitä nolaamasta ja joku edustavampi tilalle.
Jos ulkomaisissa medioissa satutaan mainitsemaan Suomi tai uutinen liittyy hyvin pienelläkään tavalla suomalaisiin, niin uutiskynnys on ylitetty. Jos jollakin uutisen henkilöllä sattuu olemaan suomalainen sukunimi, tai vaikkapa joku näyttelijä sanoo pitävänsä saunomisesta, niin lehdet kirjoittavat. Tapahtuuko tällaista muissa maissa? Kysyvätkö portugalilaiset samankaltaisia kysymyksiä heti ulkomaalaisen tavattuaan? Kirjoittavatko portugalilaiset sanomalehdet, jos amerikkalainen TV-kokki lurauttaa heidän kotimaansa viiniä ruokaansa? Jos saksalainen turistiseurue töpeksii ulkomailla, niin päivittelevätkö saksalaiset että mitä heistä NYT ajatellaan? Ei, en usko että he välittävät samalla tavalla. He osaavat olla ylpeitä kansalaisuudestaan, eikä heidän tarvitse murehtia jatkuvasti julkisuuskuvaansa. Sitä ei muutama huonommin käyttäytyvä kansalainen pilaa. Ja välittävätkö ranskalaiset ja saksalaiset siitä, miten heidän poliitikkonsa puhuvat englantia kansainvälisillä areenoilla?
Kun Suomi oli nuori ja vasta itsenäistynyt valtio, pidettiin tärkeänä luoda maailmalle kuva pohjoisesta hyvinvointivaltiosta ja näyttää miten hyviä olemme, mitä kaikkea osaamme. Tarvitseeko meidän enää näyttää? Kyllä meillä on museot pullollaan urheilusaavutuksia, maailmanennätyksiä ja kansallissankareita. On myös nobel-palkittuja, miss universumeja, kirjailijaa, arkkitehtia ja taiteilijaa. On globaali elektroniikkayritys ja ties mitä. Suomi on jo tunnustettu sellaiseksi hyvinvointivaltioksi, kuin olemme halunneetkin. Keikumme jatkuvasti tilastojen kärjessä kun mitataan hyvinvointia, onnellisuutta, koulujärjestelmää ja koulumenestystä. Suomen sanotaan olevan maailman parhaita monessakin asiassa. Miksi emme siis voisi arvostaa nykyistä enemmän kulttuuriamme, perinteitämme ja sitä millaisia ihmisiä olemme?
Eräs ystäväni sanoi kerran hyvin, että mitä karumpi luonto niin sitä ovat myös siellä asuvat ihmiset. Lämpimämmissä maissa, hiekkarannoilla ja palmujen katveessa ei ole tarvinut ehkä murehtia samalla tavalla talvesta, sadosta ja selviämisestä kuin täällä pohjoisessa. Jos ruskettuneempien saman lajin edustajien on sanottu olevan huolettomampia, iloisempia ja intohimoisempia kuin meidän, niin tarvitseeko asiaa ihmetellä? Ei täällä oltaisi pärjätty varvassandaaleilla ja viinillä. Kyllä se on vaatinut esi-isiltämme kovaa työtä ankarissa olosuhteissa, joten ei ihmekään jos olemme kansanluonteeltamme jäyhempiä. Vuodenajat ja karu luonto ovat vaatineet myös toimeliaisuutta ja järjestelmällisyyttä jo elossa pysymiseksi.
Toivon että ulkomailla asuvat ja me itsekin hyväksyisimme itsemme. Meistä ei koskaan tule italialaista tai espanjalaista kansaa, mutta ei meidän elämäntyylimme ja tapamme ole sen huonompia. Meidän ei tarvitse nöyristellä tai pyytää anteeksi muiden kansojen edessä! Ollaan ylpeitä siitä mitä olemme ja millaisen maan olemme saaneet rakennetuksi tänne pohjolaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.