Tästä tulee pitkä juttu mutta ihmiset... lukekaa
tämä. Ja ajatelkaa.
Viime perjantaina me lähdimme evankelioimaan
Raisioon. Meitä oli viisi. Nousimme bussiin.
Yhden takissa kiiltelee risti iltapäivän
auringossa, yksi nukkuu, yksi on syventyneenä
Raamattuun. Yksi miettii muuten vaan syntyjä
syviä ja yksi ajaa bussia. Siinä me olimme -
Jeesuksen joukot matkalla kentälle.
Olimme kuulleet etukäteen että Raisiossa on
paljon saatananpalvojia joten olimme yrittäneet
valmistautua henkisesti melkeinpä mihin vaan.
Meidän puolesta oli rukoiltu ja me olimme
rukoilleet. Minuakin pelotti hiukan.
No, me sitten pääsimme Raisioon. Emme saaneet
bussiin sähköä, joten tunnelma hieman latistui...
no ei maar, hyvin se meni ilman sähköäkin. Teet
saatiin keitettyä kaasulla ja noin pois päin.
Porukkaa ei ollut kovin paljon, mutta käytiinhän
me toki muutamia mielenkiintoisia
keskusteluja. "Miksi Jumala antaa maailmassa
tapahtua niin paljon pahaa", oli vakiokysymys. Ja
me vastasimme. Ja luulenpa että vastauksiin
oltiin ihan tyytyväisiä.
Asko, meidän "isähahmomme", lähti sitten
kävelemään sinne kaduille, kuten sillä on tapana.
Etsi sieltä nuorisoa, ja löysikin. Takaisin
tullessaan Asko kertoi jutelleensa nuorehkon
miehen kanssa, jolla oli asiat melko huonosti. Se
oli ollut päissään ja huumeissa ja ties mitä
muuta... ajattelin vain että voi itku, joitakin
potkii elämä päähän.
Huomasin sitten ulkona kissan. Mä pidän kissoista
ihan mahdottomasti, joten lähdin katsomaan sitä
siinä toivossa että voisin sitä vähän
silittääkin. (No joo, mä oon hassu...) Kissa
katosi, mutta sen sijaan näin jotain muuta
mielenkiintoista, nimittäin sen miehen, josta
Asko juuri oli kertonut. Sen nimi oli Sami, ikää
jotain 28, ja se oli todellakin aika huonossa
kunnossa. Pupillit oli lautasen kokoset ja koko
ihmisestä tuli sellainen makea tuoksu.
Huumeenkäyttäjän tunnusmerkkejä.
-Anteeks, häiritsenks mä sua... se kysyi. Ihmeen
selvällä kielellä.
-Ei, ei mitään, mä vastasin. Mua pelotti ensin
vähän. Entä jos se käy yhtäkkiä mun päälle? Eihän
tällasista koskaan tiiä.
-Kun mä juttelin... mä puhuin äsken tässä
sellasen miehen kanssa... se sanoi.
-Niin, Askon?
-Öö, niin kai sitten... voisinks mää... mää
haluisin jutella sen kanssa vielä.
Mä olin ihan innoissani. Se haluais jutella
vielä!
-Joo, Asko on tuolla kävelemässä mut se tulee
varmaan ihan kohta takasin.
Ja siitä se alko. Ilta jonka mä muistan
loppuikäni.
Sami istui maahan viinakassinsa kanssa. Se oli
hetken hiljaa. Sitten se alkoi kertomaan mulle
tilannettaan. Se oli tullut Raisioon taksilla
Salosta, missä se asuu. Samin piti tulla yöksi
kaverinsa luo, mutta kaveri olikin sanonut ettei
Samilla ole sen luokse mitään asiaa.
-Ja sen takia mä ostin nää viinat... se selitti.
Sitten se jatkoi. Avioeron jälkeen Sami oli ollut
ihan eksyksissä eikä oikeen saanut enää elämästä
kiinni. Hänellä oli "maailman ihanin poika", ikää
vuosi ja kahdeksan kuukautta.
-Itselläni ei ole niin väliä, mutta pojan
puolesta mä oon rukoillut...
-Se on kauniisti tehty, mä vastasin.
-Se on ainoa minkä takia mä elän, se sanoi ja
katseli maata.
Sami jutteli vähän aikaa vielä Askonkin kanssa
mutta Askoa tuli häiriköimään joku muu mies,
joten mä menin takasin Samin luokse.
-Toi Asko, se osaa selittää asiat... se osaa
selittää asiat jotenkin niin että...
-Niin että säkin ymmärrät, mä täydensin.
-Niin, se sanoi ja hymyili. Se oli oikeastaan
ihan sulonen...
Se oli taas hiljaa. Sitten se nosti päänsä,
katsoi mua silmiin ja kysyi:
-Saanks mä mun elämän takasin?
Se oli kuin jostain leffasta. Mä pidättelin itkua.
-Saat. Jeesus antaa sulle sun elämäsi takasin.
Se katsoi mua vaan silmiin. Ja ne suuret ruskeat
silmät oli niin täynnä surua, tuskaa ja tyhjyyttä
että mun teki pahaa. Mutta toisaalta, mitä muuta
tää maailma, huumeet ja viina voi antaa... surua,
tuskaa ja tyhjyyttä.
Sami alkoi itkeä.
-Mitä te teette mulle... mä en tajua... jotain
tapahtuu... mitä te teette mulle?
Itku kurkussa mä vastasin sille.
-Eipä paljon mitään. Me tuotiin sulle Jeesus
kylään. Sä saat ihan itte päättää, pidätkö sä sen
sydämessäs vai heitätkö ulos.
Samin ei tarvinnut vastata. Mä näin mikä sen
päätös oli.
Kello alkoi olla niin paljon, että oli aika
lähteä takaisin kotia kohti. Me ihmeteltiin siinä
vähän aikaa, mitä me tehtäis Samille. Me
päätettiin jättää se siihen. Jeesus pitää huolta
omistaan, ja siihen meidän piti luottaa. Vaikka
vaikeeta se oli. Mä katselin bussin ikkunasta
miten Sami jäi siihen maahan istumaan
viinakassinsa kanssa. Mutta sitä kassia se ei
enää tarvinnut, niin mä uskon. Samin elämä oli
muuttunut. Ja mä olin ihan sekasin.
Myöhemmin Asko kertoi että Sami oli ottanut häntä
kädestä kiinni, vetänyt syrjemmälle ja alottanut:
Isä meidän, joka olet taivaissa... Asko oli ensin
hämmentynyt mutta rukoili sitten mukana. Lisäksi
Sami oli luvannut mennä heti selvittyään Saloon
ja siellä ensimmäiseen hellareiden kokoukseen.
Ja vaikkei näin olisi tapahtunutkaan, pitää
Jeesus silti kiinni omistaan.
Mä näin sinä iltana Jeesuksen lähempää kuin
koskaan. Mä näin mitä Jeesus tekee.
Ihmiset... te jotka sanotte että Jeesusta ei ole
olemassa. Ettei Jeesus toimi. Että Jumala on
paha... AJATELKAA. Sami pelastettiin kadulta.
Huumeista. Viinasta. Elämä kääntyi toiseen
suuntaan. AJATELKAA.
Multa on kysytty, että mitä mä vaahtoan koko ajan
siitä Jeesuksen rakkaudesta. Että mikä siinä on
niin ihmeellistä. Ehkä tää juttu antaa vähän
makua...
Mä aion vaahdota Jeesuksesta niin kauan kuin
elän. Suomessa ja maailmassa on niin monta Samia
ettei työ lopu koskaan. Mä haluan tuoda Jeesuksen
jokaiselle Samille, ja jos onnistun yhdenkin
kohdalla, se on mulle suurempi palkinto kuin
mikään raha. Kyllä se näin on...
Siunausta kaikille. Jos joku viittii niin
rukoilkaa Samin puolesta... jookosta?
tämä. Ja ajatelkaa.
Viime perjantaina me lähdimme evankelioimaan
Raisioon. Meitä oli viisi. Nousimme bussiin.
Yhden takissa kiiltelee risti iltapäivän
auringossa, yksi nukkuu, yksi on syventyneenä
Raamattuun. Yksi miettii muuten vaan syntyjä
syviä ja yksi ajaa bussia. Siinä me olimme -
Jeesuksen joukot matkalla kentälle.
Olimme kuulleet etukäteen että Raisiossa on
paljon saatananpalvojia joten olimme yrittäneet
valmistautua henkisesti melkeinpä mihin vaan.
Meidän puolesta oli rukoiltu ja me olimme
rukoilleet. Minuakin pelotti hiukan.
No, me sitten pääsimme Raisioon. Emme saaneet
bussiin sähköä, joten tunnelma hieman latistui...
no ei maar, hyvin se meni ilman sähköäkin. Teet
saatiin keitettyä kaasulla ja noin pois päin.
Porukkaa ei ollut kovin paljon, mutta käytiinhän
me toki muutamia mielenkiintoisia
keskusteluja. "Miksi Jumala antaa maailmassa
tapahtua niin paljon pahaa", oli vakiokysymys. Ja
me vastasimme. Ja luulenpa että vastauksiin
oltiin ihan tyytyväisiä.
Asko, meidän "isähahmomme", lähti sitten
kävelemään sinne kaduille, kuten sillä on tapana.
Etsi sieltä nuorisoa, ja löysikin. Takaisin
tullessaan Asko kertoi jutelleensa nuorehkon
miehen kanssa, jolla oli asiat melko huonosti. Se
oli ollut päissään ja huumeissa ja ties mitä
muuta... ajattelin vain että voi itku, joitakin
potkii elämä päähän.
Huomasin sitten ulkona kissan. Mä pidän kissoista
ihan mahdottomasti, joten lähdin katsomaan sitä
siinä toivossa että voisin sitä vähän
silittääkin. (No joo, mä oon hassu...) Kissa
katosi, mutta sen sijaan näin jotain muuta
mielenkiintoista, nimittäin sen miehen, josta
Asko juuri oli kertonut. Sen nimi oli Sami, ikää
jotain 28, ja se oli todellakin aika huonossa
kunnossa. Pupillit oli lautasen kokoset ja koko
ihmisestä tuli sellainen makea tuoksu.
Huumeenkäyttäjän tunnusmerkkejä.
-Anteeks, häiritsenks mä sua... se kysyi. Ihmeen
selvällä kielellä.
-Ei, ei mitään, mä vastasin. Mua pelotti ensin
vähän. Entä jos se käy yhtäkkiä mun päälle? Eihän
tällasista koskaan tiiä.
-Kun mä juttelin... mä puhuin äsken tässä
sellasen miehen kanssa... se sanoi.
-Niin, Askon?
-Öö, niin kai sitten... voisinks mää... mää
haluisin jutella sen kanssa vielä.
Mä olin ihan innoissani. Se haluais jutella
vielä!
-Joo, Asko on tuolla kävelemässä mut se tulee
varmaan ihan kohta takasin.
Ja siitä se alko. Ilta jonka mä muistan
loppuikäni.
Sami istui maahan viinakassinsa kanssa. Se oli
hetken hiljaa. Sitten se alkoi kertomaan mulle
tilannettaan. Se oli tullut Raisioon taksilla
Salosta, missä se asuu. Samin piti tulla yöksi
kaverinsa luo, mutta kaveri olikin sanonut ettei
Samilla ole sen luokse mitään asiaa.
-Ja sen takia mä ostin nää viinat... se selitti.
Sitten se jatkoi. Avioeron jälkeen Sami oli ollut
ihan eksyksissä eikä oikeen saanut enää elämästä
kiinni. Hänellä oli "maailman ihanin poika", ikää
vuosi ja kahdeksan kuukautta.
-Itselläni ei ole niin väliä, mutta pojan
puolesta mä oon rukoillut...
-Se on kauniisti tehty, mä vastasin.
-Se on ainoa minkä takia mä elän, se sanoi ja
katseli maata.
Sami jutteli vähän aikaa vielä Askonkin kanssa
mutta Askoa tuli häiriköimään joku muu mies,
joten mä menin takasin Samin luokse.
-Toi Asko, se osaa selittää asiat... se osaa
selittää asiat jotenkin niin että...
-Niin että säkin ymmärrät, mä täydensin.
-Niin, se sanoi ja hymyili. Se oli oikeastaan
ihan sulonen...
Se oli taas hiljaa. Sitten se nosti päänsä,
katsoi mua silmiin ja kysyi:
-Saanks mä mun elämän takasin?
Se oli kuin jostain leffasta. Mä pidättelin itkua.
-Saat. Jeesus antaa sulle sun elämäsi takasin.
Se katsoi mua vaan silmiin. Ja ne suuret ruskeat
silmät oli niin täynnä surua, tuskaa ja tyhjyyttä
että mun teki pahaa. Mutta toisaalta, mitä muuta
tää maailma, huumeet ja viina voi antaa... surua,
tuskaa ja tyhjyyttä.
Sami alkoi itkeä.
-Mitä te teette mulle... mä en tajua... jotain
tapahtuu... mitä te teette mulle?
Itku kurkussa mä vastasin sille.
-Eipä paljon mitään. Me tuotiin sulle Jeesus
kylään. Sä saat ihan itte päättää, pidätkö sä sen
sydämessäs vai heitätkö ulos.
Samin ei tarvinnut vastata. Mä näin mikä sen
päätös oli.
Kello alkoi olla niin paljon, että oli aika
lähteä takaisin kotia kohti. Me ihmeteltiin siinä
vähän aikaa, mitä me tehtäis Samille. Me
päätettiin jättää se siihen. Jeesus pitää huolta
omistaan, ja siihen meidän piti luottaa. Vaikka
vaikeeta se oli. Mä katselin bussin ikkunasta
miten Sami jäi siihen maahan istumaan
viinakassinsa kanssa. Mutta sitä kassia se ei
enää tarvinnut, niin mä uskon. Samin elämä oli
muuttunut. Ja mä olin ihan sekasin.
Myöhemmin Asko kertoi että Sami oli ottanut häntä
kädestä kiinni, vetänyt syrjemmälle ja alottanut:
Isä meidän, joka olet taivaissa... Asko oli ensin
hämmentynyt mutta rukoili sitten mukana. Lisäksi
Sami oli luvannut mennä heti selvittyään Saloon
ja siellä ensimmäiseen hellareiden kokoukseen.
Ja vaikkei näin olisi tapahtunutkaan, pitää
Jeesus silti kiinni omistaan.
Mä näin sinä iltana Jeesuksen lähempää kuin
koskaan. Mä näin mitä Jeesus tekee.
Ihmiset... te jotka sanotte että Jeesusta ei ole
olemassa. Ettei Jeesus toimi. Että Jumala on
paha... AJATELKAA. Sami pelastettiin kadulta.
Huumeista. Viinasta. Elämä kääntyi toiseen
suuntaan. AJATELKAA.
Multa on kysytty, että mitä mä vaahtoan koko ajan
siitä Jeesuksen rakkaudesta. Että mikä siinä on
niin ihmeellistä. Ehkä tää juttu antaa vähän
makua...
Mä aion vaahdota Jeesuksesta niin kauan kuin
elän. Suomessa ja maailmassa on niin monta Samia
ettei työ lopu koskaan. Mä haluan tuoda Jeesuksen
jokaiselle Samille, ja jos onnistun yhdenkin
kohdalla, se on mulle suurempi palkinto kuin
mikään raha. Kyllä se näin on...
Siunausta kaikille. Jos joku viittii niin
rukoilkaa Samin puolesta... jookosta?
Vastaukset 29
Vanhimmat
Joku on löytänyt lääkkeen Krisnastakin.
Jos joku "löytää" Jeesuksen, ja sitä kautta
lopettaa rikollisen elämän ja raitistuu, on
tietenkin hyvä asia. Mutta, mitä se todistaa
Jeesuksesta? Ei mitään!
Olen kuullut miehestä, joka oli menossa rappiolle,
mutta liittyi
Golden-verkostomarkkinointipoppooseen. Hänellä
alkoi mennä paremmin ja hän pääsi jaloilleen
(henkisesti, ei siis taloudellisesti). Pitäisikö
tuosta päätellä, että
Golden-verkostomarkkinointifirma on jotain jumalallista?
Kyllähän toki monetkin asiat voivat auttaa
elämässä. Mutta se onkin toisenlaista apua johon
en kyllä itse niin kauheasti luottaisi...
Minä luotan Jeesukseen. Vain Hän voi TODELLA
auttaa ja pitää huolta.
Myös konkreettisempi rakkaus, eli rakastuminen
naiseen voi auttaa leveän kostean tien kulkijan
kapealle kunnolliselle polulle. On semmoistakin
tullut nähtyä.
todellakin että Sami on nyt pelastettu viinalta
ja huumeilta? Oletko todellakin noin naiivi että
uskot Samilla olevan kaikki hyvin? Oletko kuullut
Samista tuon jälkeen? Mistä tiedät Samin edes
muistavan huume- ja viinahuurujen jälkeen koko
tapausta? Keksitkö tarinan omasta päästäsi vai
kopioitko sen jostain hihhulilehdestä? Siinä
sulle kysymyksiä!
mennä Jenniltä sormi suuhun kun ei vastata
selviin kysymyksiin...
No eihän sitä voi niin naiivisti ajatella,et
Kertaheitolla kaikki hyvin,siis sattuuhan
sitäkin,mut ei uskoon tulo yleensä tarkota
sitä,et ongelmat hävii.Mut JOS niiden kans vielä
tarvii kamppailla,niin Samilla on nyt Jeesus
mukana matkalla ja toivottavasti hän löytää myös
seurakunnan jossa toinen toistaan auttaa
ristejään kantamaan.Itellä usko ja elämä on aika
vuoristorataa,toisilla kaikki järjestyy
kertaheitolla,tapauskohtasta.Mutta onneks on se
yksi asia,joka on muuttumaton
"Me ihmeteltiin siinä
vähän aikaa, mitä me tehtäis Samille. Me
päätettiin jättää se siihen. Jeesus pitää huolta
omistaan, ja siihen meidän piti luottaa. "
Kertomastasi päätellen eipä ole aikaisemminkaan
välittänyt, silloin esmes kun "Sami" olisi sitä
eniten tarvinnut. Muutama sana parin hassun
hellarin kanssa tuskin muutosta asiaan tuo. Sami
tarvitsee TODELLISTA ihmisen olkapäätä mihin
nojata.
Heitteille jäi.
Kyllä he varmaan olivat Samin tilanteen tasalla
eikä "jättäneet" häntä heitteille. Minkä vuoksi
he olisivat sinne asti mokomaa kiusaa menneet
tekemään?
"Minkä vuoksi
he olisivat sinne asti mokomaa kiusaa menneet
tekemään?"
Tutkimattomat ovat hellareiden aivoitukset.
Oliko "evankeliointireissu" pelkkä peitetarina?
Oliko Asko kehitellyt tämän juonen, jotta pääsisi
käymään Raision alkossa hakemassa tutun ja
turvallisen "perjantaipullon" (Askohan kävi YKSIN
muka kävelemässä, kun muut olivat bussin
liepeillä päivystämässä), kun ei kehdannut
tunnistamisen pelossa oman paikkakunnan alkossa
asioida? Sami tuli sitten ja pilasi muuten hyvin
menneen viinanhakureissun. Enpä ihmettele, vaikka
Samin jättämisen "herran haltuun" olisi ollut
Askon ehdotus.
Tässä olisi yksi mielestäni aika looginenkin
selitys. Mitä mieltä olet Kaizu?
Joopa, elämässä sattuu ja tapahtuu, Mikään muu ei
oo varmaa, muuttuminen vaan. Jokaiselle meistä
pitkän elämän aikana tulee aivan varmasti
semmoisia tilanteita, ettei omat neuvot ja tiedot
enää riitäkään. Tuntuu et pää hajoo. Tällöin olis
hyvä, jos sitä voisi ammentaa elinvoimaa jostakin
ulkopuolisesta sen oman pikku boltzins kasas
pitämisex. Uskovaiset sanoo sitä uskox, ja ei-
uskovaiset sit antaa sille jonkin muun nimen
(=frendi, vaimo, kalja, ym.ym.). Mitäpä sitä
ketään kadehtiin tahi paimentaan, mistä sitä
voimaa vaikeina hetkinä ammentaa - on se elämä
vaan monta kertaa riittävän kovaa ilman niit
ylimääräisiä painostuksiaki. Jokainen tulkoon
uskossaan autuaax, ja jos löytyy yxki ihminen
joka sit Kristinuskosta saa rauhaa sielulleen,
vaikkapa vain ohikiitäväx hetkex, eix se silloin
oo ihan käyttökelpoista kamaa se uskokin? Tietty
uskoon "hurahtaminen" jos se rupeaa saamaan
aikaan samankaltaisii jutzkii, ku paha
huumeriippuvuus ei sen henkilön kannalta
tietenkään oo kovin toivottu juttu, mutta se
onkin eri asia se....
..mutta todennakoisesti SAmi ei paljon seuraavana
paivana muistanu koko keskustelusta!!
oisitte vieny sen sinne kotiin saloisiin tai
johonkin terveyskeskukseen kun se kuulosti olevan
niin huonossa kunnossa.
harmi vaan etta jatka oli niin kannissa etta
todennakosesti meni ihan turhaan. hyva yritys
kuitenkin!
Noi voihan hel*****i!
Niin se laupias samarialainenkin vissiin
ajatteli, että hehheh. Tuossapa makaa pahoinvoiva
ukko, siunaanpa hänet ja jatkan matkaan, Jumala
kyllä hoitaa. Onko nyt puhtoinen olo, kun on
käyty Samia käännyttämässä? Onko turvallisempi
olo, kyllä se Ukko Jumala nyt meille hymyääpi?
Olisitte hommanneet Samin hoitoon, pirut! Ja jos
ette olisi Samia saaneet hoitoon, olisitte
lähteneet häntä seuraavana päivänä etsimään, ja
sitä seuraavana ja sitä seuraavana. Tämä ei
tarkoita sitä, että olisitte antautuneet
Saminarkkarin hyväksikäytettäviksi, olisitte
antautuneet enemmänkin tiedostaviksi
tukipylväiksi, jotka eivät vähästä luovuta.
Sekö osoittaa mielestänne Jumalan rakkautta, että
pahoinvoivalle narkkarille mennään silmät
ristissä hokemaan Iesusta ja
hallelujjaata, "evankelioimaan"? Jos Sami haluaa
Sanaa elämäänsä, hän lukee Raamattua taikka menee
kirkkoon.
Mutta jos Sami haluaa elämäänsä auttajaa, tukijaa
ja rinnallakulkijaa, hän tuskin menee kirkkoon,
sillä näkihän tuon jo - -
- - taivaspisteiden keräilijöitä koko pulju
täynnä.
Sanoissa löytyy kyllä, teoissa ei tikkua ristiin
pistetä.
Pthyi!
Lisää tällaisia. Hyvä juttu ja aivan totta joka
sana, vaikka en itse tiedäkään sitä.
Siunausta Jennille
Kiva kuulla että tapahtuu, oli pitkä juttu(alux
aattelin että ei jaksa lukea) mutta oli sen verta
kiinnostaa että luin koko jutun. Hieno homma.
Kiitos Herralle, siunausta Jennille.
Kirjoititko itse tämän tarinan? Mielestäni se oli
mahdottoman hyvä. En puhu nyt sen sanomasta vaan
sen tyylistä. Kerronta oli uskomattoman hyvin
osunut kohdalleen ja kaikki vuoropuhelut olivat
luontevia.
Itse olen viimeaikoina jaostakinsyystä innostunut
kirjoittelemaan pieniä kertomuksia elämästäni,
joten olisin kiitollinen, jos voisit antaa pienen
vinkin siitä miten tuon tarinan jäsentelyn
hoidit. Oletko kenties harkinnut kirjailijan uraa
vai oletko jo?
Kiitos kommenteista... ihan oikeasti koin
tällasen ihmeen viime viikonloppuna, en siis
keksinyt omasta päästäni enkä lukenut mistään
lehdestä. Musta vaan tuntu että pitää kertoa
kaikille mitä Jeesus tekee...
Totta on että Sami jäi sinne, mutta mihis meidän
oisi se pitänyt viedä? Mä uskon että Sami sai
tarpeekseen niistä aineista, ja vaikka sillä ei
vielä kaikki oiskaan ihan kunnossa niin mä luotan
Jeesukseen. Mä uskon että Sami muistaa kyllä
jokaisen sanan, sen verran selvästi se puhui
itsekin. Kuten sanoin, pahaa teki jättää se sinne
mutta onneksi ei jäänyt yksin vaan Jeesuksen
kanssa.
Ja Jeesus on ainoa joka voi pitää Samista huolta.
Emme me, vaan Jeesus.
Siunausta kaikille...
Sinä et mitään ihmettä kokenut! Koit vain
arkirealismia. Jokaisessa kaupungissa on sameja.
Jos kertoisit Samista, jonka olisit samalla
tavalla tavannut kohtuullisen pitkä aika sitten,
ja hän olisi sinun tarjoaman Jeesuksen turvin
saanut elämänsä raiteilleen, niin silloin
ymmärtäisin sinun käyttävän Samia esimerkkinä.
Sinulla ei ole mitään takeita, että Samin
alkoholismi loppuu ja Sami alkaa ylistämään
pysyvästi Jeesusta. Kuvailemassasi tilanteessa
ihminen on herkkä ja altis. Hän voi vaikka joka
viikonloppu kaljoissaan itkeä olkaasi vasten
elämäänsä ja luvata seurata Jeesusta, mutta
oikeasti mitään ei tapahdu.
Jenni, vaikka kuinka uskot, niin ole silti
realisti maallista elämää kohdatessasi. Jos Sami
olisi puhunut puhuttavansa selvinpäin ja hyvin
nukutun yön jälkeen, olisi jutussa enemmän järkeä.
Kuvailemassasi mielentilassa puhutuista
asioista ihminen ei vastaa selvinpäin ollessaan.
Eräskin juoppo, jolla oli useiden viikkojen
ryyppyputkien jälkeen niin pahat vieroitusoireet,
että näki pikku-ukkoja, hoki "Auta Piru poikaasi.
Jos tämän kerran autat, niin lupaan, että
seuraavaa kertaa ei tule". Muutaman viikon päästä
sama tilanne toistui taas, aina uudestaan ja
uudestaan.
siunausta ja Jumalan varjelusta siellä missä
kuljetkin. Jumala siunatkoon myös kaikkia
eksyneitä tuolla jossakin!!
P.s: Olen aikanaan kokenut viinan kirouksen,
mutta huumeiden tielle en lähtenyt. Sen sijaan
valitsin Jeesuksen tien, mitä kulkea. Eksynyt
lammas Herrani karsinasta löysi takaisin kotiin.
Halleluja! Kyllä Jumala tekee ihmeitä. Ilman
Hänen suomaa turvaansa ja Pyhän Golgatan
keskimmäistä ristiä tässä en olisi. Kiitos,
Jeesus, Pyhän Hengen kautta, amen...
Sinulle Pakana(M) täytyy tuottaa
pettymys: "Tiedän monta entistä alkoholistia,
jotka ovat tulleet uskoon Jeesuksen Kristuksen
kautta". Näin kävi
minullekin:Sen "perjantaipullon" tilalle tuli
nimenomaa Jeesus. Ei tarvinnut enää pelätä
näkevänsä "pikku-ukkoja". Toisaalta Jeesus ehti
tavallaan ottaa välistä kun pyysin:"Sinulla on
vielä minulle jokin tehtävä ennenkuin elämäni
täällä loppuu." Nyt tiedän sydämessäni mikä se
tehtävä on:"Todistaa Jeesuksen
pelastussanomaa."Sillä, Hän on Pelastaja,
Voittaja, ikuisesti, amen...Siunausta
elämäänne...
Jep, aika karuu ja karseeta tää elämä on. Vaikka
se Sami muistaiski mitä jutzkii se oli sun ja
muiden teikäläisten kaa jubaillu, se
todennäköisesti meni seuraavana päivänä ja osti
viimeisil rahoillaan (tai sit varasti lisää)
piikin, täytti kaljakassins ja sama rumba sen kun
vaan jatkui... En haluais pilata sitä sun
viimeist herkkää kuvaas, mut näin se realistises
elämäs käy. Tarvitaan todella kovia otteita (ja
nimenomaan sen Samin ittens taholta) ja monta
pohjal käyntii, ennenkuin vapaus huumeist tulee.
Yleensä ja useimmiten se tulee sen vapauttavan
kuoleman muodos, joskus harvemmin vuosii
kestäneen AMMATTIMAISEN katkaisuhoidon tuloksena.
Siitä en lähde ees speluloimaan, oliskos uskosta
ees katalyytix siin pitkässä prosessissa - toivon
että näinkin vois olla. Enemmän kuin tosta
Samist, mä oon todella huolissani kaikista niistä
pikku Sameista ja Lissuista, jotka tällä hetkellä
mitään aavistamatta taapertaa hiekkalaatikois ym.
ym. paikois ja siitä, miten hel....n
vapaamielisesti ja nurjasti tää yhteiskunta
tänään suhtautuu koko ajan kasvavaan
huumeongelmaan....
Vielä hiukka lisää... Ota huomioon, et se "ihme"
tapahtui sinussa, ei välttämättä Samissa. Sinä
olet kokenut jotakin, jonka perusteella sinulla
riittää ihmettelemistä pitkäksi ajaksi. Sami
sensijaan jatkaa oman karmean polkunsa
tallaamista, jonne hänet on rahan vuoksi
tyrkätty. Mitä sitten koko huumeongelmalle pitäis
tehdä, ettei vastaisuudessa yhä useammin
samanlaisia Sameja tulis vastaan? En minä sitä
tiedä!
sitä todellakaan tiedä, miten tässä tulee
käymään. Eikä tarvitsekaan. Jumala yksin tietää,
mihin meidät johdattaa. Toivon vain sydämestäni,
että Herra suo keskuudessamme todella vahvan
herätyksen, ennenkuin jotain oikein vakavaa
tapahtuu!!
Rukoilkaamme Jeesusta Kristusta pelastajaksemme,
auttamaan meidät pois tästä maallistumisesta ja
synnin orjuuden tavoittelusta, amen. Jumala
siunatkoon elämänne, missä kuljettekin...
Käsitit väärin. Uskon minä, että on entisiä
alkoholisteja, jotka ovat raitistuneet uskon
myötä.
On vain paljon niitäkin, jotka krapuloissaan
katuvat kaikkea, mutta aina tarttuvat uudestaan
pulloon.
Oikea uskovainen ei syntisten puolesta rukoile.
Häpeä!
Jeesus oli syntisten ystävä, ja ainoa ihminen
(myös Jumala) joka ei ole syntinen. Säkki pitäis
pistää karvalakkiin ja nussia uudelleen, jos on
omien sanojensa takana. Kellään ei ole oikeutta
tuomita toista.
Jennin kokemus on aidon eksistentialistinen,niin
ettei hän eikä kukaan muukaan meistä uskovista
pysty sitä deduktiivisesti(järkeisjohteisesti)
todistamaan.Tämä ei tietenkään tarkoita,että minä
hyväksyisin eksistentialismin nimellä kulkevan
filosofian.
Mutta sen minä tiedän,että Jennin kokemus on aito
ja paikkansa pitävä hänelle itselleen ja kaikille
meille,jotka uskon kautta Kristukseen olemme
päässeet tällaisista kokemuksista osallisiksi.Sen
todistaa meille omatuntomme Pyhässä Hengessä.
Teille muille(siis uskosta osattomille)se on
tietenkin vain uskon kysymys.Te joko uskotte
Jennin puhuvan totta tai sitten ette.Mutta mitä
teitä hyödyttää uskomus siitä puhuuko Jenni totta
vai ei? Eihän teitä pelasta käsityksenne Jennin
persoonan luotettavuudesta.Teidät pelastaa usko
Jeesukseen.
Ja kun olen itsekin ollut tällaisilla
evankelioimisreissuilla mukana,niin voin omasta
puolestani vahvistaa monin kerroin ja monin
tavoin Jennin kokemukset.Kerrankin kun olimme
Kaustisten kansanmusiikkijuhlilla evankelioimassa
tuli lähes yhtäaikaa yhdeksän ihmistä uskoon.Eikä
siinä silloin voi jäädä jokaiselle
uskoontulleelle olkanojaksi,vaan heidät on
uskottava Jumalan hyvään huolenpitoon.
Tosin tällainen hetki on aina liikuttava,ja siinä
on vaikea erota.Siinä kun risteilevät niin
monenlaiset ajatukset päässä.
Siunausta sulle Jenni !
Näinpä sitä minäkin olen aina ajatellut, että
usko on yhdensorttista "elämysmatkailua".
Luonnollisesti sen pitää sitä ollakin, muutoinhan
kukaan ei siitä jaksaisi kiinnostua eikä aidosti
innostua. Tarkoituksenani ei suinkaan
ole "mollata" uskontoa tai uskovaisia. Parempi
harrastus Teillä on kuin monella muulla
kuppikunnalla. Kuuluuhan Kristinuskon alla
oleviin järjestöihin sellaisiakin, jotka ihan
konkreettisesti avustavat ahdingossa olevia ja
vähäosaisia jopa materiaalisestikin. Muistutan
kuitenkin, että "hyvät fiilikset" ja reipas
meininki, kaikista positiivisista vaikutuksistaan
huolimatta eivät edusta sen "korkeampaa totuutta"
kuin hyvä perskännikään. Pyyteettömät teot, ja
jatkuva pyrkiminen (oman itsensä
osalta) "ihmisiksi" käyttäytymiseen ovat aivan
yhtä välttämättömiä elementtejä, kun elämän
laatua yritetään parantaa. (Ei ne suuret puheet,
vaan ne pienet teot)
Kiitos Jeesus, kiitos!
Olin tässä jokin aika sitten nuortenillassa, sen
loputtua jäin odottelemaan äitiäni, joka oli
tulossa hakemaan mua. istuskelin penkillä ja
katselin ympärilleni. Sitten joku tuli ovesta
sisälle. Nuorehko mieshenkilö, jolla oli vanha
musta paita päällään ja vanhat verkkarit jalassa.
Pitkä musta tukka, ja pelottavat kasvot. Katselin
hieman peloissani, kun hän käveli ympäri
huonetta, mumisten samalla jotain aivan
käsittämätöntä. Saatananpalvoja, ajattelin, mutta
mitä hän täällä seurakuntatalossa sitten tekee.
hän lähti kävelemään mua kohti, pysähtyi ja
sanoi, Älä vaan koskaan, koskaan ala käyttää
aineita. Mua pelotti edelleen.. mies istu siihen
mun viereen ja alko kertoo tarinaansa. Puhe oli
epäselvää, jotenkin puuroista... Hän kertoi, että
oli päässyt juuri sinä päivänä mielisairaalasta.
Hän oli ollut saatananpalvoja, käyttänyt
huumeita, voi kauhistus sitä listaa, jonka hän
luetteli! Ja voi sitä hymyä, kun hän kertoi, että
oli päässyt irti siitä kaikesta!
Juttelimme noin viisi minuuttia. Sitten minun
piti lähteä. Olin sen illan ihan hiljaa. Olinhan
minä aina tiennyt, että jutut saatananpalvonnasta
jahuumeista, ovat totta, mutta että n eovat NÄIN
totta! En pystynyt käsittämään. Katsoin 22-
vuotiaan miehen hoipertelevaa kulkua tien yli.
Kyyneleet valuivat sisälläni... Sekä ilon, että
valtavan surun, tämä mies oli pelastunut, mutta
kuinka moni on jäänyt sille tielleen.Liian moni.
Siunausta
"Saatana, sielunvihollinen, yrittää pilata
elämämme tekemällä siitä synkän ja pimeän. Tuo
kavala kurja ajaa meidät alkoholin, huumeiden,
lääkkeiden ja pahuuden viettelykseen. Miksi näin?
Menkää hyvät ihmiset itseenne ja käyttäkää
älynystyröitänne! Mikä meidät ajaa pahuuteen ja
synnin turmelukseen? Vilkas mielikuvitus vai
uteliaisuusko? Riidoissa haemme yleensä syitä
muista kuin itsestämme ja samalla loukkaamme
lähimmäisiämme? EI HYVÄ! Poraudupa sisimpääsi ja
mieti:"Missä meni pieleen, kun pikaistuksissani
lähdin syyttelemään toisia.Kuitenkaan pitämättä
huonona itseäsi!
"Rakkaat ystävät, rakastakaamme toisiamme, sillä
rakkaus on Jumalasta. Jokainen, joka rakastaa, on
syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan. Joka ei
rakasta , ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa, sillä
Jumala on rakkaus."(1.Joh. 4:7-8)
Jeesus Kristus odottaa Sinuakin, lukija. Mikset
avaisi Hänelle ovea...Siunausta...