Journalismin koulu

säkki kirjoitti:

Jälleen otsikko. Jumalaton puhkuu
tyytymättömyyttä. Etsii syitä ja miettii
seuraamuksia. Osin kyseessä on impeeriumin
vastaisku. Epätoivoiset pakanat varastivat
nimimerkin ja kirjoittivat aliotsikoihin
imitoivia, muka vahingoittavia komentteja. Näin
otsikoimmalla ne painuvat pois etusivulta
näkyvistä.

Jos otsikointi antaa aiheen moraaliseen
pohdintaan, niin antaako siihen nimimerkin
varastaminen ja sillä tavalla ilkeyden
yrittäminen? Otsikointia ja siihen logiisesti
liittyvää ja johdonmukaisesti etenevää tarinaa ei
ainakaan kovin matkaotsainen pakana pysty
kopioimaan. Nyt siis kaikki mitä on otsikon
jälkeen tai muiden alla tällä nimimerkillä
kirjoitettu on vääristelyä. Komentoin vain ja
ainoastaan uusissa otsikoissa. Kun keskustelu ei
ole mahdollista, niin ei käydä sitä, vaan
annetaan vaikeampi tapa matkia. Ilkeämpi
vaihtoehto olisi kirjoitella toisen nimimerkeillä
niin ettei kukaan saisi selvää kuka kukakin on ja
missä oikein mennään. Näin tämä on miellyttävintä
mitä näiden kanssa voi olla.

Otsikointi on myös journalismia. Kullekin
aiheelle yleensä luodaan oma, vetävä, mutta
aiheeseen kuitenkin liittyvä otsikko. Sen jälkeen
kappaleen alussa sanotaan pääasia
pääpiirteissään. Sen jälkeen sitä yksilöidään ja
selvennetään. Lopuksi tehdään jonkinlainen
yhteenveto kyseessä olevasta asiasta.
Journalismia on opiskeltu ja nyt tässä sille,
joka haluaa sitä opiskella tulee uskonnollinen
sanoman ohella kaupanpäälle journalismin oppia.
Sitä kannattaa oppia imitoimaan. Se on aivan
maallisestikin merkittävä avu. Systeemi on
kuitenkin sen verran selvillä, että näillä
opeilla ja rakenteilla ei joudu häpeään vaikka
tehtäväksi annettaisiin Hesarin pääkirjoituksen
laatiminen.

Journalismi ei ole sitä, että sinä esität oman
mielipiteesi. Kerrot tulekivenkatkuisen
mielipiteesi ja odotat jotta koko maailma herää
sen äärellä. Journalismissa sinä kerrot
jouhevasti, tiettyjen sääntöjä noudattaen asioita
ja ne asiat ovat vallitsevia seikkoja, joita
mahdollisesti valotat eri näkökulmista, lisäät
niihin syvyyttä ja katsontakantoja, jotta lukija
voi myös itse päätellä vallitsevaa tilaa. Sinä
viestit, et ole minä tässä ja nyt. Jos Hesarissa
pääkirjoitus ja yleisönosastokirjoitus eivät
tyyliltään millään tavalla eroaisi toisistaan,
voisi olla, että joku ei olisi tehtäviensä
tasalla. Ainakin vielä tänään taisi olla.

Ne maailman tärkeät asiat mitä meidän tulee
toisillemme valaista, ovat varsin vähäiset. On
oikeastaan vain yksi. Se, että Jeesus Kristus on
Jumalan Poika ja Hänessä meillä on elämä ja
pelastus. Siinä ihmisen tärkein pääkirjoitus.
Sellainen, joka pitäisi olla jokaisessa lehdessä
politiikan, yhteiskunnallisuuden ja muun sijaan.
Siitä se ihmisen elämä lähtee. No Jeesuksesta
Kristuksesta kertominen ei välttämättä ole
journalismia, uutinen on hieman vanhentunut.
Kyseessä on julistaminen. Siihen taasen voi oppia
hakea kirjasta, jossa kaikki maailman
pääkirjoitukset ovat kirjoitettuna. Raamatusta.

Minä en peitä sinun vanhurskauttani omaan
sydämeeni, vaan puhun sinun uskollisudestasi ja
avustasi: minä en salaa sinun armoasi ja
totuuttasi suurelta seurakunnalta. Ps. 40:11

Sillei sitä pitää. Miksi kätkeä asioita, jotka
ovat ilmeisiä ja tultava julki. Siksi me olemme,
että meidän on kerrottava asioita, siitä kuinka
ilmeinen Jumala on, kuinka armollinen ja miten
Hänessä on ihmisen totuus. Se totuus ja
oikeassaoleminen mitä me henkeen ja vereen
etsimme ja haluamme viestiketjuissa. Uskovan
velvollisuus on tuoda se Jumalan totuus ilmi.
Annettava se mitä itse on saannut. Ken ei vielä
ole journalismin koulua käynyt, voi toimillaan,
olemuksellaan ja elämällään toisella tavalla olla
Jumalan välimies ja nainen maailmaan, mutta usko,
joka todella on, näkyy ja tuntuu meissä. Ei
pakolla ja suorituspaineena, vaan tekemisenä,
joka on luonnollista kuin kalalle uiminen.

Jumalan julistuskoulu on kiva käydä, siinä ei ole
omia vajavaisuuden sidonnaisuuksia samalla
tavalla kuin mitä jos itse ryhdymme heikkoja
lahjakkuusiamme koulimaan. Herra tekee sen
helpommin. Näin on käynnyt.

Ja Herra ojensi kätensä ja kosketti minun
suutani. Ja Herra sanoi minulle: Katso, minä
panen sanani sinun suuhusi. Jer.1:9

Joskus Herran tulee antaa sanojen ohella muutakin
mitä Hänen palvelijansa tarvitsee. Julistus voi
johtaa jonkinlaisiin seuraamuksiin ja jälleen
Herran apu on tarpeen.

Katso, minä teen sinun kasvosi yhtä koviksi kuin
heidän kasvonsa ja sinun otasi yhä kovaksi kuin
heidän otsansa. Timantin kaltaiseksi, kiveä
kovemmaksi minä teen sinun otsasi. Älä pelkää
heitä, äläkä arkaile heidän kasvojansa, sillä he
ovat uppiniskainen suku. Hes. 3:8-9

Jumala viisaudessaan tietää sen miten pakanat
Hänen palvelijaansa reakoivat. Ei Herralle mikään
ole ihmeellistä ja outoa siitä mitä viestinnän
maailmassa tapahtuu. Hän tietää aivan tarkkalleen
sen mitä pakanat haluasivat kuulla, mutta niitä
sanoja Hän ei palvelijoilleen anna. Hän antaa
totuuden ja oikeuden sanat. Sanat, jotka
kirkastavat Häntä ja sitä että Jumala on ja Hänen
Poikansa on Hänen täydellisen rakkautensa
ilmentymä. Herra tietää sananssaan mitä te
haluasitte kuulla.

Jos tulisi mies, joka tuulta tavoittelisi ja
petollisuudessaan valhettelisi: " Minä saarnaan
sinulle viinistä ja väkijuomista", siinä olisi
saarnaaja tälle kansalle.Miik. 2:11

Siis Herra tietää kansan mieltymyksen
journalismiin, joka kertoisi humalan olotilasta,
jossa pyrittäisiin naureskelemaan kaikkelle sille
typeryydelle mitä on aistit turtuneena kukin
tehnyt, eikä nähdä siimä ihmisarvon alentuvuuden
ilmentymää. Kertoilu siitä miten väkijuomia
tehdään, käymisprosessin tai kiehauttelun kautta
olisi uutisarvoinen. Kiehauttelussa vielä
asetutaan järjestyneen yhteiskunnan ulkopuolelle,
mutta sen verran on kemistin vikaa, ettei mäski
kauaa käsissä vanhenisi. Mutta tämä ei olekaan
sitä mikä on ihmisten, vaan mikä Jumalan.

Kuten lehden toimittaja ei voi olla lukijoitaan
vastaan, ei heidän vihamiehiään, mutta ei voi
kuitenkaan kirjoittaa myöskään kaikkia
miellyttävästi ja tehdä lehteään juuri sillä
tavalla kuin mitä kukin haluasi, niin samoin on
julistajan laita. Ei hänen tule taistella
julistuksessaan, ei tuomita ja tyrmätä, vaan
hänelle pakanat ja syntiset ovat juuri niitä,
joita varten Hän on ja tekee työnsä. Työn estäjää
ja sotkijaa voi ohimenen pamautella ettei Herran
työ häiriinny, mutta syntiset, nimenomaan ne ovat
kohde mihin sana on vietävä. Siihen Jumala antaa
voiman enemmin kuin uskovien keskinäisiin
kinkeripiireihin. Ne ovat tarpeen kasvattamaan ja
voimistumaan, mutta ne eivät ole työ.

Sen kuulessaan Jeesus sanoi heille: "Eivät
terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En
minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan
syntisiä. Mark. 2:17

Aidon Herran palvelijan tuntee siitä, että Hän ei
etsi omaansa, ei omaa sellaisia omia mielipiteitä
joiden vuoksi on valmis peistä taittamaan
unohtaen siinä samalla sen mitä tehtävä olisi.
Näin, jos joku imitoi näitä hieman pitempiä
juttuja tai muutoin esittää Herran palvelijaa,
niin siihenkin löytyy koettelu Jumalan sanasta
miten on oleminen. Tämän ei tule olla ihmisestä.

Joka omiaan puhuu, se pyytää omaa kunniaansa,
mutta joka pyytää lähettäjänsä kunniaa, se on
totinen, eikä hänessä on vääryyttä. Joh. 7:18

Kenet Jeesus Kristus on pelastanut kuoleman
varjon maasta, jumalattomuuden pimeydestä
kulkemaan valkeuden teitä, ei enää katso omaansa,
ei luota omiin kykyihinsä silloin kun kyseessä on
Jumalan asiat. Vaikka maallisessa mielessä
tuntuisi pystyvänsä koko maailman kaatamaan, niin
Jumalan edessä nuo kaikki kyvyt ovat raunioina ja
Hän antaa uudet ja virkeämmät tiedon sanat.

Ei niin, että meillä itsellämme olisi kykyä
ajatella jotakin, ikäänkuin se tulisi meistä
itsestämme, vaan se kyky, mikä meillä on, on
Jumalasta. 2.Kor.3:5

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä