Paavo Lipponen on syntynyt Torniojoen varrella sijaitsevassa Turtolan kylässä ylimetsänhoitajan poikana. Lipposen syntymän aikaan metsänhoitajat olivat isoja herroja, oikeita paikkakunnan "leivän isiä". He kiersivät tarkastamassa työmaitaan, joissa saattoi olla satoja miehiä metsätöissä. Metsänhoitajalla eli "ukkoherralla" oli valtion virka-autot virkapukuisine kuljettajineen. Heitä kohdeltiin kunnioittavasti kuin aatelisia. He asuivat komeissa virkataloissa ja olivat paikkakunnan ehdotonta eliittiä.
Tätä taustaa vasten voi ymmärtää Lipposen joutumisen työväenliikkeeseen nuoruuden kapinassa. Hänen kapinansa on tietenkin ollut jo aikoja sitten ohi. Hän on muuttunut iän mukana täydelliseksi oikeistolaiseksi konservatiiviksi. Päästyään politiikan huipulle varsin myöhään, hän ei voinut enää loikata ja luoda komeaa uraa näkemyksilleen aidommin soveltuvassa puolueessa kuten Kokoomuksessa. Hän onkin joutunut rakentamaan SDP:n sisälle eräänlaisen "minikokoomuksen" itseään varten.
Myös hänen viehtymyksensä komeisiin virka-autoihin lienee lapsuudenkodin perua. Ei hän voi tyytyä vähempään kuin isänsä. Virka-auto ja lippaan vetävä kuljettaja virkapuvussa pitää olla, kerran isälläkin oli.
Nämä vauraista porvariskodeista lähtöisin olevat, vanhemmiten oikeistolaisiksi konservatiiveiksi muuttuneet "teinikapinalliset", muodostavat ns. bernsteiniläisen solun SDP:ssä. Sen poliittinen näkemys on yhteneväinen Kokoomuksen oikean siiven kanssa. Esim. keskustalainen politiikka ei ole SDP:n "minikokoomukselaisten" näkemyksen mukaan tarpeeksi oikeistolaista. Ainoa puolue jonka kanssa he voivat harjoittaa aitoa yhteistyötä on Kokoomus, ja siinäkin vain oikeistosiipi. Tämän vuoksi SDP:n minikokoomuksen johtaja Paavo Lipponen jättäytyi pois hänen maailmankatsomukselleen vieraasta punamulta-yhteistyöstä.
Onko SDP:n siipien suojissa majaileva minikokoomus hyväksi työväenliikkeelle. Tähän on vastattava ehdottomasti EI! Se on johtanut moniin kieroutumiin Suomen poliittisessa elämässä. Olisi kaikille osapuolille parasta jos loiskasvi siivottaisiin juurineen koko työväenliikkeestä. Silloin voisi kuvitella Vasemmistoliiton sulautuvan mieluusti isoveli-SDP:hen. Suvi-Anne Siimeksen näkemykset tuntuvat olevan suurimmaksi osaksi yhteneväiset SDP:n aitoa ydintä edustavien demarien kanssa. Sulautumisen tuloksena olisi (kun huomioidaan myös minikokoomuslaisten ulosheitto) vähintään yhtä suuri SDP kuin aikaisemminkin. Se olisi aatteellisesti homogeeninen ja aito työväenliikkeen nyrkki.
Tällainen kannatettava kehitys ei valitettavasti tapahdu pelkällä järkipuheella. Valtaa ja mammonaa millä keinolla hyvänsä hamuavia on SDP:hen pesiytynyt paljon. SDP:lle kaapin paikan näyttäminen voidaan toteuttaa vain oikeiston yhteistyöllä. On pantava piste SDP:n nöyristelylle ja pantava kansan oikeistopuolueille antama valtakirja toimeen. Vaaleista vaaleihin kansalaiset ovat antaneet vallan avaimet nimenomaan oikeistopuolueille. Se, että ne eivät ole kyenneet kansalta saamaansa tehtävää toteuttamaan on pelkästään niiden oma vika.
Tätä taustaa vasten voi ymmärtää Lipposen joutumisen työväenliikkeeseen nuoruuden kapinassa. Hänen kapinansa on tietenkin ollut jo aikoja sitten ohi. Hän on muuttunut iän mukana täydelliseksi oikeistolaiseksi konservatiiviksi. Päästyään politiikan huipulle varsin myöhään, hän ei voinut enää loikata ja luoda komeaa uraa näkemyksilleen aidommin soveltuvassa puolueessa kuten Kokoomuksessa. Hän onkin joutunut rakentamaan SDP:n sisälle eräänlaisen "minikokoomuksen" itseään varten.
Myös hänen viehtymyksensä komeisiin virka-autoihin lienee lapsuudenkodin perua. Ei hän voi tyytyä vähempään kuin isänsä. Virka-auto ja lippaan vetävä kuljettaja virkapuvussa pitää olla, kerran isälläkin oli.
Nämä vauraista porvariskodeista lähtöisin olevat, vanhemmiten oikeistolaisiksi konservatiiveiksi muuttuneet "teinikapinalliset", muodostavat ns. bernsteiniläisen solun SDP:ssä. Sen poliittinen näkemys on yhteneväinen Kokoomuksen oikean siiven kanssa. Esim. keskustalainen politiikka ei ole SDP:n "minikokoomukselaisten" näkemyksen mukaan tarpeeksi oikeistolaista. Ainoa puolue jonka kanssa he voivat harjoittaa aitoa yhteistyötä on Kokoomus, ja siinäkin vain oikeistosiipi. Tämän vuoksi SDP:n minikokoomuksen johtaja Paavo Lipponen jättäytyi pois hänen maailmankatsomukselleen vieraasta punamulta-yhteistyöstä.
Onko SDP:n siipien suojissa majaileva minikokoomus hyväksi työväenliikkeelle. Tähän on vastattava ehdottomasti EI! Se on johtanut moniin kieroutumiin Suomen poliittisessa elämässä. Olisi kaikille osapuolille parasta jos loiskasvi siivottaisiin juurineen koko työväenliikkeestä. Silloin voisi kuvitella Vasemmistoliiton sulautuvan mieluusti isoveli-SDP:hen. Suvi-Anne Siimeksen näkemykset tuntuvat olevan suurimmaksi osaksi yhteneväiset SDP:n aitoa ydintä edustavien demarien kanssa. Sulautumisen tuloksena olisi (kun huomioidaan myös minikokoomuslaisten ulosheitto) vähintään yhtä suuri SDP kuin aikaisemminkin. Se olisi aatteellisesti homogeeninen ja aito työväenliikkeen nyrkki.
Tällainen kannatettava kehitys ei valitettavasti tapahdu pelkällä järkipuheella. Valtaa ja mammonaa millä keinolla hyvänsä hamuavia on SDP:hen pesiytynyt paljon. SDP:lle kaapin paikan näyttäminen voidaan toteuttaa vain oikeiston yhteistyöllä. On pantava piste SDP:n nöyristelylle ja pantava kansan oikeistopuolueille antama valtakirja toimeen. Vaaleista vaaleihin kansalaiset ovat antaneet vallan avaimet nimenomaan oikeistopuolueille. Se, että ne eivät ole kyenneet kansalta saamaansa tehtävää toteuttamaan on pelkästään niiden oma vika.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.