Vaan psykopaatiksi synnytään minävaurion kautta varhaisessa lapsuudessa. Tämän kuulin taas kerran Norjan tragedian yhteydessä. Syyllinen on siis yksinoikeutetusti psykopaatin äiti. Vaan entäpä, jos näin ei oliskaan? Entäpä, jos psykopaatiksi synnyttäisiinkin jo hedelmöityshetkellä. Mitä siitä seuraisi esimerkiksi suhtautumisessamme vankienhoitoon ja rangaistusjärjestelmiin?
Syvällisemmän keskustelun pohjaksi aiheesta kiinnostuneet voisivat käydä lukemassa esimerkiksi Duodecim -lehden artikkelin aiheesta vuodelta 2007:
http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/arkisto?p_p_id=dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku&p_p_action=1&p_p_state=maximized&p_p_mode=view&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku__spage=/portlet_action/dlehtihakuartikkeli/viewarticle/action&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_tunnus=duo96809&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_p_frompage=uusinnumero
Syvällisemmän keskustelun pohjaksi aiheesta kiinnostuneet voisivat käydä lukemassa esimerkiksi Duodecim -lehden artikkelin aiheesta vuodelta 2007:
http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/arkisto?p_p_id=dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku&p_p_action=1&p_p_state=maximized&p_p_mode=view&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku__spage=/portlet_action/dlehtihakuartikkeli/viewarticle/action&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_tunnus=duo96809&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_p_frompage=uusinnumero
Vastaukset 19
Vanhimmat
Otsikkosi väite on minulle hyvin omakohtainen paitsi että sanan psykopaatti kohdalla oli homoseksuaali. Tulin kaapista ulos muutama vuosikymmen sitten, ja silloin minua ja vanhempiani lyötiin, isääni ehkä kaikkein eniten. Katsottiinhan silloin, että lapsen homoseksuaalisuus johtui samaa sukupuolta olevan vanhemman virheistä. Isä oli monen terapeutin, uskovan ja tavissuomalaisenkin silmissä se hirviövanhempi, joka oli aiheuttanut pojalleen seksuaalisen vääristymän ja vaurioittanut häntä lähtemättömästi. Se oli käsittämättömän julma ja epäreilu väite ihmisiltä, jotka eivät tienneet perheestämme yhtään mitään. Isä ei sitä kestänyt, vaan sairastui ja menehtyi. Minä selvisin, mutten ole oikein vieläkään kyennyt antamaan anteeksi. Luottamus lapsuudella ihmisen persoonaa selittävään ammattikuntaan yksinkertaisesti särkyi.
Ihmisen kasvussa ja kehityksessä on vielä paljon sellaista, mistä me emme tiedä yhtään mitään. Silloin kenenkään ei pitäisi leikkiä asiantuntijaa ihmisten ylitse, vaan odottaa ja etsiä vastauksia nöyremmin mielin.
Toinen hyvin julma esimerkki menneiltä vuosilta on autististen lasten äitien syyllistäminen lastensa autismista. Ei ole kauaa, kun tätä synnynnäistä neurologista häiriötä selitettiin kylmillä ja kovilla jääkaappiäideillä. Siinä murtui monen hyvän vanhemman äitiys, ihmisyys ja koko elämä. Lapsia otettiin jopa huostaan. Perhe rikottiin. Mikään ei ole vanhemmalle niin rakas kuin oma lapsi. Siksi mikään ei ole henkisesti yhtä julmaa kuin syyttää syytöntä lapsensa elämän tuhoamisesta.
Minä pelkään pahoin, että myös narsismi osoittautuu ajan saatossa neurologiseksi ja perinnölliseksi häiriöksi. Siksi en osaa tuntea vihaa epäsosiaalisesta persoonallisuushäiriöstä kärsiviä ihmisiä kohtaan. Vihan tilalla on voimattomuus ja rikosseuraamuksen tilalla ehkä enemmän ympäristön suojeleminen ja hoidollinen asenne, vankilan ja rangaistusten tilalla valvontaa ja laitosasumista. Kukaan ei valitse geenejään, aivojensa poikkeavuuksia ja välittäjäaineita. Siksi persoonallisuushäiriö on inhimillinen tragedia myös kantajalleen.
Kiitos. Hieno kirjoitus.
Siis ansaitseeko psykopaatti rangaistuksen? Voiko hän olla vastuussa teoistaan ja ansaitseeko hän osakseen vihaa vai onko hän sairas ihminen? Onko vain niin, että psykopaatti pitää pitää erillään ihmisistä, joita hän voi vahingoittaa, mutta toimenpidettä ei pitäisi nimittää rangaistukseksi vaan ympäristöä suojelevaksi menettelyksi. Minä olen ymmälläni.
Olen pitänyt jo kauan psykologisten alojen ammattilaisia moraalittomina siitä syystä, että he ovat niin kärkkäitä etsimään ja leimaamaan syyllisiä ja opettavat asiakkaansakin vihaamaan noita "syyllisiä".
Ikäänkuin ihmiset olisivat jotain kaikkivaltiaita jumalia, jotka pystyisivät kyllä kasvattamaan lapsensa oikein, jos vain haluaisivat ja viitsisivät. Tuo johtuu psykologisten tieteitten ateistisesta pohjasta. Kun Jumalaa ei ole, vaan ihminen on jumala, häneltä vaaditaan mahdottomia.
Sinun kaltaistesi ja autistististen lasten vanhemmat ovat olleet tuon ajattelutavan räikeimpiä uhreja, mutta vähällä eivät ole päässeet nekään vanhemmat, joiden lapsilla on erilaisia mielenterveyshäiriöitä.
Nykyään edellytetään herkästi anteeksipyyntöä niiltä tahoilta, joiden katsotaan tuottaneen toiminnallaan uhreja. Kuinkahan paljon uhreja nuo syyllistäjät ovat tuottaneet? Hirvittää edes ajatella. Mikseivät he pyydä anteeksi? Vai jatkavatko he edelleen samalla tyylillään?
Hyvä kirjoitus, mutta pitäisin narsismin erossa näistä asioista. Tässä esimerkiksi yksi kirjoitus narsismin synnystä ja oma kokemukseni nykymaailmasta myötäilee hyvin pitkälle tämän lastenpsykiatrin ajatuksia.
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Lastenpsykiatri Valta perheissä siirtynyt lapsille/1135268187222
Länsimaisen ihmisen kulttuurinen narsismi on jotakin aivan muuta kuin narsismi persoonallisuushäiriönä. Näitä kahta asiaa ei pitäisi sotkea keskenään. Sanaa narsismi käytetään liian köykäisesti. Siihen sortuvat näköjään myös psykiatrit.
Kaikki paha on lähtöisin uskonnoista. Tutkikaa, jos ette usko.
Jännä juttu tuo syyllisen jahtaaminen. Jos psykopaatin tekemiin murhiin ei todellisuudessa ole syyllinen hän itse vaan hänen äitinsä (tai joku muu tai jotkut muut ihmiset), silloin hänen sijastaan pitäisi rangaista tuota oikeaa syyllistä.
Mutta tuo oikea syyllinen ei olisi kohdellut lasta huonosti, jos ei häntä itseään olisi ensin kohdeltu huonosti todennäköisesti hänen lapsena ollessaan, josta kohtelusta hän on vahingoittunut. Todellinen syyllinen löytyykin sieltä. Mutta hänkään ei olisi kohdellut huonosti, jos ei häntä itseään olisi ensin kohdeltu huonosti, ja niin edelleen loputtomiin.
Kerran sanoin yhdelle tyypille, että jos syytä ihmisten vahingoittuneisuuteen lähdetään etsimään, täytyy mennä Aatamiin ja Eevaan saakka. Tuo tyyppi (ateisti) tuhahti, että tuollaista roskaa. Hän luuli minun tarkoittavan uskonnollista näkökulmaa. En tarkoittanut, vaan tätä väistämättömän vahingoittamisen ketjua. Sen voisi kyllä nähdä perisynnin periytymisenäkin.
Läheskään kaikki samoissa oloissa kasvaneet ja samojen ihmisten kasvattamat lapset eivät vahingoitu liikaa (kukaan tässä maailmassa ei selviä kokonaan vahigoittumatta). Asiaan vaikuttavat niin monet tekijät.
"Läheskään kaikki samoissa oloissa kasvaneet ja samojen ihmisten kasvattamat lapset eivät vahingoitu liikaa."
Niinpä. Jos luit linkin takana olleen artikkelin (kirjoittanut Kuopion yliopiston oikeuspsykiatrian yksikön johtava lääkäri), niin ymmärtänet, kun näin amatööristä sanottaisin ilmiön niin, että psykopatiaa voitaisiin pitää sosiaalisuuden ja tunne-elämän synnynnäisenä kehitysvammana, jonka kuntouttaminen on liki mahdotonta.
Onhan niinkin, että joissakin perheissä osa lapsista oppii lukemaan jo esikouluiässä, mutta yksi lapsista ei välttämättä opi lukemaan erityistoimenpiteistä huolimatta, ei ehkä opi puhumaankaan.
Mitä me voimme vaatia ihmiseltä itseltään ja hänen vanhemmiltaan, jos lähtökohdat ovat lohduttoman haasteelliset?
Jos tänä päivänä vanhempia syyllistetään yhä lastensa psyykkisistä vammoista, niin 2000 vuotta sitten vanhempia syytettiin myös lastensa fyysisistä vammoista silloinkin, kun ne olivat synnynnäisiä.
Kun Jeesus tien sivussa näki miehen, joka oli syntymästään saakka ollut sokea, opetuslapset kysyivät häneltä: "Rabbi, kuka on tehnyt sen synnin, jonka vuoksi hän on syntynyt sokeana? Hän itsekö vai hänen vanhempansa?" Siihen Jeesus vastasi: "Ei hän eivätkä hänen vanhempansa. Niin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki.
Psykopaatitkin ovat Jumalan käsissä, ja Jumalalla on halutessaan oikeus tuoda tekonsa ja armonsa heissäkin julki joko tällä puolen tai tuolla puolen rajaa. Se meidän ihmisten olisi syytä aina muistaa, kun käsittelemme omaa pelkoamme ja vihaamme.
Ilas
Joo. Sitä että sokea saa näkönsä takaisin olis ollut vaikeampi homma toteuttaa, jos se ei olisi ollut sokea. Ja jos joku funtsii, että olipa ilkeätä tehdä toisesta sokeaa, että voisi palauttaa hänen näkönsä. Niin kysykää siltä sokealta. Sillä ei ainakaan usko lopu ihan heti kun on kokenut ihmeen. Ei niitä Ihmeitä jaeta missään karkkikaupoissa. Lue vaikka se, kun Paavali kohtasi Herran, kiusattuaan ensin häntä. No sillä meni fikkarit pimeeksi moneksi viikoksi. Kunnes sai näkönsä takas.
Niin, minä katsoin asiaa siltä kannalta, että jos psykopatia ei ole synnynnäinen vamma. Jos se on, asiaan täytyy suhtautua tietysti samoin kuin muihin synnynnäisiin vammoihin, jotka estävät normaalin psyykkisen kehityksen. Ongelma on varmaan siinä, että miten sen voi todeta tarpeeksi varhain.
Tämä oli vastaus abz:lle klo 21:36 kirjoittamaansa viestiin.
Ei sillä ole mitään merkitystä. Ei se tappaminen ole silti sallittua, vaikka tohtorin papereissa lukis minkälainen diaknoosi. Kaikki me täältä omalla ajallamme lähdemme, mutta Enkelien tehtävä on hoitaa se elonkorjuu.
Ihminen oikeastaan voi syntyä psykopaatiksi. Aivojen ja hermoston valmis poikkeavuus voi johtaa henkilön joidenkin inhimillisten ominaisuuksien puuttumiseen kuten tunteiden puuttumiseen ja impulsiivisuuteen ja niiden poissaolo saattaa lisätä joidenkin muiden alueiden aktiivisuutta, joka sitten taas voi johtaa siihen lipevyyden ja itsekeskeisyyden kasvamiseen.
Sitä voi pitää lähes samanlaisena poikkeavuutena kuten vaikkapa autismia. Sitä ei ehkä kuitenkaan esiinny yhtä paljon voimakkaammassa muodossa kuin autismia esiintyy tai muuta vastaavaa.
Väitteesi siitä että Breivikin äiti olisi syyllinen ja vielä yksinoikeutetusti on mielestäni naurettava väite. Tuskin hänen äitinsä tiesi ja halusi, että lapsestaan tulisi massamurhaaja. Vaikka lapsi saa vanhemmiltaan suuren osan tavoistaan niin ympäristö vaikuttaa asiaan erittäin paljon. Traumat ja jotkin pakkomielteet tulevat yleensä ympäristöstä. Vanhemmilta tulee suurimmaksi osaksi tavat muodostaa suhteita ja käyttäytyä niissä. Vankilat ja rangaistukset ovat eräs tapa vaikuttaa ihmisiin. Ne ovat ympäristön vaikuttajia.
Sitten otan esille "ehdotuksen" joka on pyörinyt joissakin medioissa. Henkilön ahdistuneisuus ympäristön negatiiviseen palautteeseen pienenee erittäin suuresti kun hän tuntee itsensä hyväksytyksi. Hyväksymisen tunnetta saa erittäin helpolla henkilöltä josta pitää esim. mies naiselta ja nainen mieheltä (ellei puhuta homoseksuaaleista). Uskallan väittää, että jos Breivikillä oli tunteita jotain/joitain henkilöä/henkilöitä kohtaan jossain elämänvaiheessaan, tai useassa, ja hän olisi saanut suhteen muodostettua hän ei olisi tehnyt massamurhaa. Tietysti tässä on se, että jos hänellä synnynnäisesti virasi päässä tai hän ei olisi kiinnostunut kenestäkään niin silloin asialle tuskin olisi voinut paljoakaan.
Miten ihmisen suhteiden muodostamista voi edistää tulevaisuudessa jotta voisi välttää vastaavia tapauksia? En tiedä. Mutta uskon hyvin voimakkaasti että se tulisi välttämään joitain tapauksia.
trskele:
"Vankilat ja rangaistukset ovat eräs tapa vaikuttaa ihmisiin. Ne ovat ympäristön vaikuttajia."
Mutta oikeuspsykiatri kirjoittaa:
"Autonomisen hermoston huono reagoivuus kuvastaa puutteita ehdollistumisessa ja sen seurauksena oppimisessa, erityisesti sosiaalisessa oppimisessa ja siten ympäristön normien omaksumisessa."
ja
"Psykopaateilla näyttää olevan puutteelliset vasteet limbisen järjestelmän ja otsalohkon etuosan piirissä ärsykkeisiin, jotka tavallisesti herättävät pelkoa."
siksi
"Rangaistuksista oppiminen on kehnoa, mikä kuvastuu rikosten uusintana."
Jos perheessä tai koulussa on antisosiaalinen ADHD nuori, millaisia neuvoja antaisit tämän luettuasi hänen vanhemmilleen ja opettajilleen rajojen asettamista varten. Uhkailu ja kiristys ovat ainakin pois kuvioista. Entä lahjonta?
Toisaalta kuinkahan paljon esimerkiksi kouluissamme näitä nuoria lahjotaan? Taitaa kasvatus perustua enemmän nalkuttamiseen, luokasta poistamiseen, jälki-istuntoihin tms. rangaistuksiin. Nämä ihmiset eivät näet herätä kenessäkään juuri myönteisiä tunteita. Ja oikeuspsykiatri tietää myös sen, ettei vankila merkitse heille yhtään mitään muuta kuin ehkä jännittäviä karkureissuja.
Jos ainoa keino yrittää antisosiaalisen persoonan "kasvattamista" ovat palkkiot, kuinka perustelet luokkatovereille sitä, että yhtä poikaa pitää kehua ja palkita siitäkin, että hän ylipäätään kehtasi saapua häiriköimään kouluun, vaikka tulikin 25 myöhästyneenä? Siinäpä se vaikeus.
Sekoitat asiat keskenään. Minä viittasin omissa sanoissani henkilöön jolla ei ole syntymästään mitään suurta poikkeavuutta aivoissa taikka hermostossa. Oikeuspsykiatri puhuu psykopaateista. Henkilöistä joilla on joko syntymästä asti suurta poikkeavuutta hermostossa ja/ tai aivoissa tai heille on kehittynyt ajan myötä niin rankasti poikkeavuutta että sen korjaaminen on lähes mahdotonta. Sinä itse puhut ADHD-nuorista. ADHD-nuori on syntynyt hermoston tai aivojen poikkeavuuden kanssa, mutta ei sillä tavalla että se estäisi täysin tämän sosiaalistumisen tai että hänellä olisi psykopaattisia piirteitä.
Psykopaatin voi tunnistaa aika helpolla siitä että vankilat ja rangaistukset eivät vaikuta kauheasti hänen tekoihinsa. Hän pystyy suunnittelemaan tekonsa niin tarkasti kuin omasta mielestään on pakollista. Jos hän tietää rangaistuksensa olevan kuolemantuomio kun hän ei halua kuolla uskoisin hänen kaikin voimin pyrkiä saamaan asiansa läpi ilman jäämättä kiinni. Jos on tiedossa vaikka 6 vuoden vankilatuomio, psykopaatti pyrkii saamaan tekonsa vaikuttamaan mahdollisimman paljon vaikka jäisikin kiinni ja senkin jälkeen varmaan tekisi teon uudestaan.
Paljosta olen samaa mieltä, silti yhden asian ymmärsin toisin. Minusta ketjun avaaja ei väittänyt, että äiti olisi yksin syyllinen, vaan kommentoi lauseella psykologishumanistisissa piireissä laajalle levinnyttä käsitystä siitä, että psykopatia kehittyy varhaisessa vuorovaikutuksessa syntyneen minävaurion vuoksi. Kun puhutaan vauavaiheen vuorovaikutuksessa syntyneistä pysyvista psyykkisistä vaurioista, osoitetaan kyllä ihan suoraan psykopaatin äitiä. En ymmärrä, miksi kyseisillä "ammattilaisilla" on niin valtava halu kieltää tunne-elämän vaurioihin liittyvät biologiset ja geneettiset taustat.
Niin kauan kuin tosiasiat kielletään, avun ja parantavien hoitojen löytäminen estyy. Eliniän odotteen ja elämänlaadun perusteella ADHD (joka ilmeisesti on jossakin muodossa myös psykopatian taustalla) on vakava sairaus, mutta silti siitä tiedetään äärimmäisen vähän. Lisäksi ADHD-perheiden tuki on olematonta ja usein pikemminkin syyllistävää kuin auttavaa.
Tuttavani lapsi on yksi narkolapsiaan sairastuneista nuorista. Ennen diagnoosin löytymistä, hänetkin edittiin erottaa koulusta. Nukahtelu teki teini-ikäisestä silmätikun koulutunneilla, loputon väsymys ja unen häiritseminen purkautuivat ulos raivokohtauksina ja sairastunutta rangaistiin sairaidestaan toistuvilla jälki-istunnoilla, jotka pidensivät koulupäivää ja lisäsivät väsymystä ja raivoa. Vanhemmat kutsuttiin puhutteluun. Kasvatusote oli hukassa ja väsymys johtui siitä, ettei lapsen nukkumista valvottu kotona. Tämä on se tyyli, millä ympäröivä yhteiskunta ylipäätänsä tukee nuortensa psyykkisten ja neurologisten ongelmien kanssa painiskelevia perheitä. Kun neurologiset sairaudet alidiagnosoidaan ja diagnoosejakin joskus epäillään muoti-ilmiöiksi, perheet elävät arkipäiväänsä vuosikausia keskellä helvettiä. Toisella puolella on raskashoitoinen lapsi ja toisella ymmärtämättömien opettajien ja yhteiskunnan painostus ja pompottelu, joka ei auta perheitä, vaan usein ainoastaan lisää heidän taakkaansa liki katkeamispisteeseen saakka.
Sorry
Noin puolet psykopaateista, eli täysin empatiakyvyttömistä ovat sellaisia jo pikkulapsena. Noin puolet ovat alunperin normaaleja, mutta joutuvat samaan myllyyn, kuin stalin, hitler, ym psykopaatit murhaajat.
Hannu Lauerma puhuu kahdesta psykopatian alatyypistä:
- Väkivaltaa karttava ja laskelmoivan lipevä, manipuloiva "auervaarapsykopatia" tai valkokauluspsykopatia
- Impulsiivinen ja aggressiivinen machopsykopatia
Yhtä kaikki, hänkin väittää, että psykopatia välittyy geeneissä tai ainakin osittain geeneissä.