En löytänyt aiemmista keskusteluista aivan tällaista ongelmaa joten kysynpä nyt siis.
Meille tuli jokunen viikko sitten toinen koira, 4-vuotias kodinvaihtaja (leikattu uros). Edellisessä paikassa sanottiin "kiltti ja rauhallinen, ei välitä tyttökoirista eikä pienistä koirista mitään, isoille uroksille saattaa kerran haukahtaa." No, olinko sitten tyhmä kun uskoin vai liekö ollut totta, mutta meillähän on nyt käynyt niin että jokaikiselle vastaantulevalle koiralle haukutaan, muristaan ja kiskotaan kohti. Pojassa on tietysti vielä tod.näk. saksanpaimenkoiraa ja laikaa (n. 30 kg tai enemmänkin?), eli kyllä siinä saa vähän ponnistella että saa sen pidettyä aloillaan.
Arvelisin että ongelma saattaa johtua meidän toisesta koirasta, joka on vielä pentuiässä oleva pieni narttu. Että tämä uusi jotenkin niinkuin yrittäisi sitä suojella tai jotain, koska kun se näki meidän nartun ensimmäistä kertaa niin ei sille rähissyt yhtään tai mitään, heti tulivat toimeen. Sen jälkeen tämä käytös alkoi.
Olen siksi myös kokeillut että otan pelkästään tämän uroksen ja lähdetään kahdestaan lenkille mutta sama käytös jatkuu, rähisee silti kaikille vastaantuleville. Olen yrittänyt kävellä muina miehinä ohi hihnaa kiristämättä tai mitään, etten ainakaan itse käynnistä sitä reaktiota mutta rähjää silti, lopulta on pakko istuttaa maahan, sanoa pari kertaa tiukasti ei ja estää katsekontakti toiseen koiraan niin saan pysymään hiljaa paikallaan.
Mutta ei se mitään nautittavaa lenkkeilyä ole. Olo on todella pettynyt, tuntuu että olisi pitänyt arvata että näin käy kun ottaa aikuisen koiran. Kohta menee siihen ettei huvita enää lähteä ollenkaan sen kanssa ulos.
Muuten on kuitenkin ihanan leppoinen ja suloinen koira, kotona ei ole mitään ongelmia, käyttäytyy aina kuin unelma.
Kertokaa joku mitä voin tehdä, miten saan tämän loppumaan? Asiallisesti kiitos.
Meille tuli jokunen viikko sitten toinen koira, 4-vuotias kodinvaihtaja (leikattu uros). Edellisessä paikassa sanottiin "kiltti ja rauhallinen, ei välitä tyttökoirista eikä pienistä koirista mitään, isoille uroksille saattaa kerran haukahtaa." No, olinko sitten tyhmä kun uskoin vai liekö ollut totta, mutta meillähän on nyt käynyt niin että jokaikiselle vastaantulevalle koiralle haukutaan, muristaan ja kiskotaan kohti. Pojassa on tietysti vielä tod.näk. saksanpaimenkoiraa ja laikaa (n. 30 kg tai enemmänkin?), eli kyllä siinä saa vähän ponnistella että saa sen pidettyä aloillaan.
Arvelisin että ongelma saattaa johtua meidän toisesta koirasta, joka on vielä pentuiässä oleva pieni narttu. Että tämä uusi jotenkin niinkuin yrittäisi sitä suojella tai jotain, koska kun se näki meidän nartun ensimmäistä kertaa niin ei sille rähissyt yhtään tai mitään, heti tulivat toimeen. Sen jälkeen tämä käytös alkoi.
Olen siksi myös kokeillut että otan pelkästään tämän uroksen ja lähdetään kahdestaan lenkille mutta sama käytös jatkuu, rähisee silti kaikille vastaantuleville. Olen yrittänyt kävellä muina miehinä ohi hihnaa kiristämättä tai mitään, etten ainakaan itse käynnistä sitä reaktiota mutta rähjää silti, lopulta on pakko istuttaa maahan, sanoa pari kertaa tiukasti ei ja estää katsekontakti toiseen koiraan niin saan pysymään hiljaa paikallaan.
Mutta ei se mitään nautittavaa lenkkeilyä ole. Olo on todella pettynyt, tuntuu että olisi pitänyt arvata että näin käy kun ottaa aikuisen koiran. Kohta menee siihen ettei huvita enää lähteä ollenkaan sen kanssa ulos.
Muuten on kuitenkin ihanan leppoinen ja suloinen koira, kotona ei ole mitään ongelmia, käyttäytyy aina kuin unelma.
Kertokaa joku mitä voin tehdä, miten saan tämän loppumaan? Asiallisesti kiitos.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Minua kiinnostaisi myös saman kaltainen aihe. 8kk pentuni nimittäin vetää nähdessään toisia koiria. Muuten on aina kontaktissa ja kävelee nätisti, tulee luo kutsuttaessa. Mutta ne koirat. Kun ovat kohdalla niin paraskaan nami ei oikein kiinnosta, saattaa käydä sen syömässä ja lähteä jatkamaan kiskomista ja murinaa. Koira on positiivisesti ja pehmeästi kasvatettu. Toinen koirani on käynyt sen koiraneuvolan kolina purkkeineen, mutta jotenkin tälle herkälle ja kultaiselle pennulle en niin radikaaleja keinoja koittaisi. Ellei joku hempeä kolina purnukka/muu huomion viejä , ilman niitä jääkausia ym. Ja samanlailla meidän koira ei ole moksiskaan toisista jos ne esitellään sisällä tms. Pelkään että tässä on nyt remmirähinän alku.
On tästä aiheesta monet litaniat viime kesältä ja syksyltä.
Muutamalla sanalla
Täytyy hieman soveltaa. Kahdella eri vaiheella voi oikein tehtynä päästä tuosta tavasta. Ensimmäiselle voi auttaa, kun hieman ennakoi koiran ennakko merkkejä käytöksessä. (esim. huomion kohdentaminen, karvan nousu selässä ennen kohtaavaa tilannetta)
Tässä vaiheessa otetaan koira kontaktiin (katse) Tällä siirretään koiran huomio pois itse tilanteesata (ohjaajaan) eli kontroloidaan koiran käytöstä.(ohjaaja)
Apuna koiran kontaktissa voi käyttää sen lelua esim.pallo, patukka, rätti jne. Sellainen johon koiralla on vahva mielenkiinto. Jos tätäkään ei ole se mielenkiinto on tehtävä eli rakennettava tekemällä/opettelemalla esim lenkin ohessa/aikana kuka mitenkin. (Koiran mukaan sopivalla leikillä)
Kun mielenkiinto on rakennettu, niin seuraaminen tapahtuu siten että tätä apuvälinettä käytetään kontaktin saannissa ja sen ylläpidossa sitä koiralle tarpeen mukaan ja vaatiessa näytetttäessä. Esineellä siis otetaan/herätetään koiran mielenkiinto ohjaajaan..(pois tilanteesta)
Lisä apuna voidaan käyttää, kun riittävä mielenkiinto leluun on, niin annataan juuri ennen kohtaamista se koiralle kantoon. ja otetaan pois kehujen yhteydessä ohituksen jälkeen. Ei siis pidetä tätä lelua/rättiä/patukkaa jne kuin hyötykäytössä.
Ensiapuna, jos tämä kontakti ei ole vielä riittävän vahva, niin voi käyttää nopeaa suunnan muutosta. Itse käytän isolla koiralla hyvin nopeaa ja vasemmalle kääntyvää (180´)ja polviavusteista käännöstä, jonka tarkoitus on herättää koira itse tilanteesta siihen tilaan, että sitä voidaan käskyin hallita.
Voi käyttää myös useampia 90` käännöksiä kunnes saavuttaa koiran huomion. Käännökset pitää olla nopeita ja yllättäviä. Sen tarkoitus on se, että koira alkaa väkisinkin seuraamaan ja ennakoimaan käännöksiä eli kiinnittämään ohjaajaan ja sen tekemiseen huomiota. (pois itse kohtaamistilanteesta ja kohdistuen ohjaajaan)
Eli taakse päin (rivakka ja yllättävä liike) ja sen matkaa että koira rauhoittuu tilanteessa. Sitten takaisin päin ja niin kauan että pysyy rauhallisena ja ottaa kontaktia (korvilla tai katse) Eli "yhteys" pysyy. (Pysyy siis käskyn alla.)
Älä ennakoi hihnalla, vaan puhu koiralle ennakoivasti. Siitä sen pitäisi, tunnistaa rauhallisen äänenpainon, jos suhde on muuten kunnossa.
"Ensiapuna, jos tämä kontakti ei ole vielä riittävän vahva, niin voi käyttää nopeaa suunnan muutosta. Itse käytän isolla koiralla hyvin nopeaa ja vasemmalle kääntyvää (180´)ja polviavusteista käännöstä,"
...kiireessä kirjoitettu....tarkemmin käännökset pitää olla sellaisia, että koira joutuu väistämään Eli käännytään päin koiraa hihnaa apuna käyttäen.
Heti kun huomaat että koira jo hieman väistää on se merkki jo siitä että koiran huomio on siirtymässä itsetilanteesta tähän mitä ohjaaja suorittaa.
Jos koira ollut teillä vasta muutaman viikon, niin anna nyt ihmeessä sille ensin aikaa kotiutua kunnolla. Sille on kaikki uutaa, hajut, ihmiste, äänet, ympäristö, ruoka, tediän tapanne, jne.
Uutta koiraa ei pitäisi ottaa, jos toinen pentu.
Varmasti yrittää suojella laumaansa, kysymys kuuluukin: miksi? Miksi se ei luota sinuun ja siihen, että sinä tekisit sen?
Miten kohdeltu edell kodissa, miten opetettu, monta kotia takana, terve, jne?
Luo ensin luottamussuhde koiraan, se vie kuukausia. Tottakai koiria PITÄÄ ulkoiluttaa erikseen. Osoittaa molemmille, että ovat tärkeitä. Aktiivisia rotuja koirassa, joten sen kanssa tehtävä muutakin kuin vain lenkkiä.
Sinä varmasti stressaat ohituksissa ja koiralle on turha yrittää valehdella, se näkee sen sinusta ja siksi puolustaa laumaansa epävarmuuttaan. Tuskin se vihainen siis on. Osoita sille, että hoidat homman ja VÄISTÄ AJOISSA, silloin koira vähitellen oppii, että sinuun voi luottaa, että viet sen turvaa, JOKA KERTA. Hyppää vaikka mihin kusiojaan, kun koira lopulta luottaa, ongelma on poissa. Huutamalla ja kiskomalla ja rankaisemalla koiran luottamusta ei saa, päinvastoin, siitä tulee omistajan hullun käytöksen vuoksi entistä epävarmempi.
Kaikkien perh jäsenten on toimittava samoin, JOKA KERTA.
Ymmärrän pointin, mutta useamman kymmenen kv-koiran kokemuksella voin sanoa, että mennellä ei hirveästi ole merkitystä.
Uudessa paikassa koira alkaa sopeutumaan hyvin nopeasti uuteen ympäristöön ja kotiin kaikkine tapoineen. Sillä on halu sopeutua. Tällöin pitää myös opettaa uudet tavat, koska koira on vastaanottavaisempi, kuin silloin kun se on jo täysin kotiutunut. Hyvin tärkeä asia on myös se, että uusiomistaja/omistajat osoittaa selkeästi sen mitä haluaa ja on asiassaan määrätietoinen. Se helpottaa koiraa, kun ymmärtää selkeästi mitä siltä halutaan.
ap.n tapauksessa ei osto kriteerinä saisi olla entinen käytös, koska se ei päde välttämättä uudessa kodissa ja vielä uudella ohjaajalla. Miksi pätisi, kun kaikki ne edelliset tekijätkään ei ole olemassa.
"Uutta koiraa ei pitäisi ottaa, jos toinen pentu"...ei pitäisi ainakaan jos se on vanhempi. Uusi koira on hyvä ottaa vasta silloin kun ensimmäinen on valmis.
Sellainen pieni selvennös että on se meidän ensimmäinen koira jo melkein vuoden, eli ei ihan mikään pieni vauva mutta pentujahan ne mieleltään vielä on tuossa vaiheessa.
Sitä minä en vaan ymmärrä että mistä se käytös alun perin alkoi kun ensimmäisellä yhteisellä kävelyllä odotin tämän koiran käyttäytyvän mallikelpoisesti, eli en todellakaan ole voinut stressata jo valmiiksi ohitustilannetta. Sitten ihan yhtäkkiä hyökkäsi ja rähisi kohti pientä shelttityttöä. Mitä ei edellisen omistajan kertoman perusteella olisi todellakaan uskonut tekevän.
Mutta tuskin minä ainoa olen joka on tällä tavalla toisen koiran ottanut. Miksi en olisi kun tarvitsi uuden kodin, parempi kai näin kuin että olisi piikille viety koira jolla vielä koko elämä edessä. Ja kyllä minä toki ymmärrän että sillä on uudet ihmiset ja uusi ympäristö ym, mutta eihän sen voi silti antaa kaikessa rauhassa riehua.
Kiitos c.f vinkeistä, kokeillaan. Tosin en usko että mikään lelu tai muukaan on tarpeeksi kiinnostava vetämään sen huomiota muualle.
Tuota kääntymisjuttua harkitsin jo aiemmin, täytyy koettaa sitä. Täytyyhän tähänkin koiraan jonkun keinon tepsiä. Vinkkejä saa yhä laittaa :)
Canis on ihan selvästi asiantuntia, ja uskon että hänen toimillaan asia korjaantuu. Mutta itsekun olen jo vanha ja typerä, tein sillä tavoin, jo aikuselle, hankimalleni koiralle, että nakkasin kolinapurkin persuksille kun rähisi. Se sitä jonniinverran hämmästeli, sitten sanoin topaksi että ei, ja jatkettiin matkaa.
Seuraavalla kerralla kun se yritti aloittaa, sanoin ei, ja se tehosi, sitten ohituksen aikana puhin koiralle että hyvin tässä mennään, ja nyt mennään jo suorastaan hienosti,
Konstit on monet sanoii isoäiti kun kissalla pöytiä pyyhki...........................
Luulis tuon tepsivän kyllä mutta en oo vielä raaskinu kokeilla.. :) Mutta pakkohan sille on jollain tavalla saaha perille, jos ei ala uskoo. Minkäslaista kolinapurkkia mie sitte kokeilisin?
Ja niin sitten, koira on hieman arka koville äänille, siis todella koville kuten paukahdukset ym. Saako/uskaltaako/kannattaako edes käyttää purkkia? Se on sellanen aika pehmee ja lupsakka kaveri, ei todellakaan mikään kova ja komentavan olonen. Tuo toisille koirille rähinä on sen ainoa "vika".
Älä käytä mitään sellaista mistä et ole varma. (samoin nimimerkkiä, joka tällä palstalla on jo käytössä...=)
Nuo käännökset voi hyvin sopia koiralle ja usko pois, ne toimii yllättävän nopeasti, jos asian oikein oivallat. Huomaat jo muutaman kerran jälkeen, että käytös hiipuu, jos itse vain olet särmä ja määrätietoinen.
Kokeile niin että, kun koirassa näkyy ennakkomerkit, niin nopea hihnaohjaus ja kääntö samaan aikaan ja kävele poispäin niin kauan että koira rauhoittuu (äläkä myös anna koiran kurkkia taaksepäin) Kun rauhoittunut käänny takaisin päin. Kannusta sopivasti aina oikeassa käytöksessä ja siinä jos tekee asioita oikein. Käytä hyväksi koiran huomiohakuisuutta yleisesti.
Jos menet vääränluonteiselle koiralle paiskimaan kolinapurkkia, jonka käyttöä et näemmä edes tunne, niin pilaat kaiken. Koiran luottamus menee sinuun täysin, se alkaa raukka peloissaan rähistä entistä enemmän.
Älä nyt hyvä ihminen usko jokaista ja mene kokeilemaan kaikkea mitä joku ehdottaa. Mitä tiedät näiden kirjoittajien taustoista? Käytä nyt edes jonkinlaista lähdekritiikkiä! Eikö koirasi nyt ole tärkein? Mieti ja ajattele, tarkkaile sitä, opettele lukemaan sen eleitä ja ennakoimaan. Tiedät sen pelkäävän, aloita väistäminen ajoissa.
Olen 99,99% että syy käytökseen on sinun hermoilusi. Tarkkaile yhtä lailla itseäsi. Älä ota tätä loukkauksena, näin se vain useimmiten on ja asia paranee, kun omistaja myöntää tämän. Koira tulkitsee omistajaa äärimmäisen pienistäkin eleistä.
Entäs se narttukoirasi. Se saattaa eleillään provoida toista koiraasi. Mitä se siis tekee tilanteissa? Entä sinä, kumpaa komennat miten? Se nimenomaan vaikuttaa koiriisi.
"Mitä tiedät näiden kirjoittajien taustoista? Käytä nyt edes jonkinlaista lähdekritiikkiä!"...lähdekritiikkiä? Kirjoittajien tausta? . Pitäisi varmasti tässä hieman muistuttaa sitä, että tämä on vain keskustelupalsta.
Mitä taustatietoa tarvitaan nimimerkille? entäs lähdekritiikkiä. Tarkoitushan näissä on vaihtaa mielipiteitä, keskustella. Lukija on se joka suodattaa lukemaansa. soveltaa, jos on jotain sovellettavaa jne...Kannattaa myös miettiä ketä mitä kirjoittaa, ja että mitä sisältöä se kirjoitus antaa itse keskustelulle.
Nyt ja nyt! Kaikki koirat evivät ole syntyissään säihkätäneitä haavanlehtiä, ja fakiirin erottaa tietäjästä siitä että fakiiri luulee parin rivin jälkeen tietävänsä niin kirjoittajan taidot kun koiran reaktiotkin.
Mitään en pilannut, rähinä asettui, ja koska koirani on irti aina kun se on mahdollista, tottelevaisuus on hyvällä mallilla ja elämä on siltäkohdin kunnossa.
Nimenomaan lähdekritiikkiä tarvitaan siinä vaiheessa kun kaikki muut keinot kun viikkojen jauhanta jossain yksinkertaisessa asiassa tarvitaan, ja makupalaa tarjotaan jokavälissä että saadaan koira tottelemaan edes perusasioita.Ja Mikään, ei niin Mikään muu vaihtoehto ei tule kyseeseen, koska silloin koiran luottamus on mennyttä ja omistaja on eläintenvihaaja.
Turvattomuuteen ja luottamuksen puutteeseen liittyy niin tenavilla kuin koirillakin se, että vanhempi, koiralla omistaja, ei uskalla, osaa, halua tehdä ratkaisuja silloin kun on sen aika. Osoittaa sitä että näin ei tehdä, ja opettaa sita tapaa jolla tilanteissa tulee käyttäytyä.
Ja tottakai on ensin tunnettava koiransa luonne, ja keinot on sitä myöten. Mutta liian usein näkee omistajat jotka hokevat hokemistaan ei, ei saa mennä, eii nyt mennä, ja jos siltä jankuttamiselta ehtivät hamuavat nameja joita ei huomaa koira, eikä viimekiireessä edes omistaja.
summa summarum, kyllä ääntä maailmaan mahtuu, ja kuten viestissäni sanoin heti aluksi, c.h ohjeet voivat toimia vaikk hyvin, käytä niitä. Jos tulosta ei tule...... kysy suomi24.fi.
Täällä asuu Tietäjiä.
Mikäs se sinun neuvo nyt sitte oli?
oli tarkootettu nimimerkille ,luiomluh,bytgi
Hyvä luomuneuvoja, se oli näin heiman kärjistettynä , kolinapurkista persuksille.
Mutta alkupeäisen keskustelun aloittajan koira on säikky, ehkä arkakin, silloin en sitä kokeilisi. Omalle koiralleni se tehosi, kerrasta.
No, se siitä tälläkertaa.
-70 luvulla oli kolinapurkki, koulutuslaatat, avain nippu, ketjunpätkät kovassa huudossa. Sieltä siis tuo kolinapurkkikin on alunperin lähtöisin -ei mikään uusi juttu. Silloin näiden heitto kohdennettiin osuma->käsky eli samaan aikaan. Seuraavalla kerralla kun sanoit vaikka paikka -koira yhdisti sanan ja tämän esineen kosketuksesta tulevan reaktion. Eli: Ei->auts!. (äänenpaino)
Itse aloitin -79 pk-harrastuksen ja silloin noita juttuja ei enää juuri yleisemmin käytetty. Jonkin verran kuitenkin ja lähinnä hankaliin tapauksiin. Silloin oli valloillaan käsky -> käsky.pakote tapa pääasiassa.
"jos ei ala uskoo."..usko pois ei ala uskomaan. Koiralle pitää opettaa se mitä halutaan. Nyt vahvasti koira menee vaistokäytöksellä (reaktio). Tilalle pitää saada se koulutettu/opetettu malli ja mielummin niin vahvaksi, että tuo vaistopohjainen käytös heikkenee ja poistuu.
Tuo mitä minä yritin kertoa, tarkoittaa lähinnä sitä, että "herätät koiran" ja laitat /pakotat sen sitä kautta huomioimaan sinut. Ilman tätä, et voi aloittaa koulutusta, jos koiran huomio ei ole sinussa.
Tällä on hieman eroa kolinapurkkiin. Sen tarkoitus (purkin)on äänellä (koiralle tuntematon) saada jokin keskeytymään tai siirtämään koiran huomio ohjaajaan. Sekin on ihan hyvä ja nopea juttu, mutta se vaatii myös jatkotoimenpiteenä määrätietoisen ohjauksen (tilanteen hallinta)Eli tietää miten purkinkäytön jälkeen edetään. Ei koira pelkällä äänellä mitään opi -vain varovaisuutta. Tässä kohdistaminen ei mielestäni ole suora, vaan on se kolmas osapuoli tai tämän kautta tapahtuva/kohdistuva huomio.(kolinapurkki)
Tuolla kääntelyllä tekniikalla aikaan saadaan se, että muutos prosessi kohdistuu suoraan sen tekijään. Ei ulkopuolisella/hämmentävällä/pelottavan äänen kautta. (kolmas osapuoli)
Taas tuo pallo/lelu/rätti/purupatukka asia perustuu "kolamnteen osapuoleen" välikäteen kuka mitä haluaa käyttää ja se on toimii melkein samalla periaatteella, kuin purkki, mutta positiivisella tavalla. Valinta on kyllä ihan koirakohtainen.
Valitset sitten kolinapurkin tai et -pääasia on, että tiedät mitä teet ja mihin pyrit (tavoite)
"Canis on ihan selvästi asiantuntia"...ei kai. Vain harrastaja...=D
Canis =)
Kun tarpeeksi kauan harrastaa, alkaa tulla asiansa tuntijaksi,
Siis Asiantuntijaksi =)
Hyvää syksynjatkoa sinulle.
Ja ps.Ehdottomasti juuri niin, että sen kolinapurkin jälkeen koiralle näytetään miten toimitaan, ja sitten kehutaan ja leikitään, ja seuraavalla kerralla jo kun tilanne on tulossa, sanotaan sama kielto ja seurataan tarkasti koiran reaktioita, ja jos käytös on toivottua, kehua ja leikkiä...
Näin meillä.
Ja tuossa se luottonsa menettänyt makaa kuin tapettu mato jalkojeni juuressa....
Ok ja Kiitos. Hyvää syksyä sinnekkin. Terveisiä luotonkadottaneelle matolle.....eiku...=D
Hmm.. Koirahan ei tietysti ole meillä vielä kauaa ollut, joten ei varmaan sillä tavalla vielä kiintynyt minuun, eikä suhde meidän välillä ole vielä sitä mitä se toivottavasti tulee lopulta olemaan. Muistaako reppana vielä edellisen kodin, luulee olevansa meillä vaan hoidossa.. :P Kyllä se kuuntelee tietty ja istuu/tulee luo ja muuta silloin kun sanotaan. Mutta se kaikki luottamus ja yhteisymmärrys ym tulee varmaan paremmin sitten ajan kanssa ja rupeaa sujumaan. Pitää nyt vaan saada se ymmärtämään että minuun voi luottaa :)
Mitäs jos ollaan käännytty ja kävelty poispäin ja sitten kun koira rauhoittunut käännytään takaisin. Mutta jos se sitten sen jälkeen kerkeää räyhäistä kuitenkin sille vastaantulijalle? Mitä teen?
Entäs olisiko neuvoja sen suhteen onko parempi käyttää molemmat koirat erikseen vai yhdessä ulkona? Helpompi ainakin keskittyä pojan käytökseen kun nuorempi ei häsellä ympärillä.
Tärkeä on käyttää tarvittaessa eri tempoa/rytmiä kävellessä jne. Eli lyhyessä hihnassa ja ohjaavalla otteella.
"Mutta jos se sitten sen jälkeen kerkeää räyhäistä kuitenkin sille vastaantulijalle? Mitä teen?"..siten miten neuvottiin. Käänyt tai jatkat suoraan mutta lyhyessä hihnassa ja ohjaavalla otteella. Osoita/tehosta sitä äänen samalla painotteella (puheella). Rauhoita kun menee hyvin ja painoita ääntä kun ei.
"Muistaako reppana vielä edellisen kodin, luulee olevansa meillä vaan hoidossa."..uskoo tai ei, se ei ole olennaista. Olennaista on osoittaa koiralle, että miten meillä kuljetaan ja millä ehdoilla. siitä syntyy se luottamus -Se ansaitaan teoilla ei pelkällä olemisella tai hengailemalla.
"erikseen vai yhdessä ulkona? "...uuden koiran pitää olla hyvällä mallilla, jos yhdessä ulkoilette. Siinä yhdessä kulkemisessa vain on se riski, että jo opitut asiat nollaantuu ja ongelmakäytös siirtyy parhaassa tapauksessa nuorempaan. Ensin uusi kuntoon ja riittävä vahvistus opitulle (tasainen käytös kohtaamisissa) niin sitten helpottuu yhdessä kulkeminen. Siinä nuori ottaa mallia vanhemmasta ja asiat luistaa helpommin. Tietenkin erikseen on, jos on kaksi taluttajaa.
Tuota hallittavuutta ja koiran luottamusta saa helposti vahvistettua ihan millä vain vuorovaikutteisella tekemisellä.
Joo kyllä meitä on taloudessa kaksi ihmistä, en ajatellutkaan yksinäni ottaa kahta koiraa mukaan lenkille ennen kuin sujuu mallikkaasti =) Me ollaan nyt käyty ahkerasti pojan kanssa kahdestaan pitkillä lenkeillä ja harjoiteltu, alkaa jo vähän näkyä parannusta. Nelistään käydään koirapuistossa leikkimässä ym.
Mietin tuossa että saattoi koko käytös alkaa esim. siitä kun uusi koiramme oli vasta tullut, oltiin yhdessä pihalla ja mies päästi toisen koiramme vieraan koiran lähelle haistelemaan ihan tuosta noin vain (narttu on aina tullut kaikkien kanssa toimeen erinomaisesti). Kuka tietää.
Kiitos c.f hyvistä vinkeistä, uskon että kyllä tästä vielä hyvä tulee.
Kysymys "apua myös tänne"-nimimerkille.
Millaisia tuloksia saitte aikaan purkkikoulutuksella? Miten se eteni ja mitä mieltä olitte siitä?
Meillä myös ilmeisesti kyseinen koulutus edessä ja jotenkin epäilyttää ja mietityttää tekniikka. Ensin vaihdettiin metalliseen kuristuspantaan ja sitten jääkautta ja lopuksi heitellään purkilla. Pääseekö siitä purkista joskus eroon? Tokihan tavoite on se, mutta miten eroaminen tapahtuu ja millä aikataululla? Samoin metallisesta kuristuspannasta? Itse en ole mikään lihapullilla kouluttaja ja namipalojen palvoja (koira menis vaikka kuuhun herkkujen kanssa ja ohitukset onnistuvat herkuilla aika moitteettomasti, mutta kun jättää namit pois on rähinä taas päällä, eli ei mainittavaa hyötyä noin pitkällä aikavälillä) vaan enemmänkin johtajuus ajatuksen kannattaja, mutta johtajuuden saavuttaminen noinkin kovilla keinoilla jotenkin mietityttää. Eli käykö samalla tavalla kuin lihapullien kanssa. Kun purkki ei ole enään matkassa, niin koira hirttää itsensä siihen kuristuspantaan? Sisällä meillä onnistuu kaikki aivan loistavasti, mutta pihalla onkin sitten asetelma toinen. Tämän koiran partakarvoihin on turha mennä koskemaan rähinän aikana tai tehdä mitään käännöksiä ja kuvioita, sillä hammasta tulee, jos kohdalle sattuu :(
Mielestäni koulutus oli jotenkin hivenen arveluttava. Pelkäsin sitä kuristus pantaa, mutta totta vie se ei kyllä sen jääkauden jälkeen vetänyt enää tippakaan, joten harvemmin tarvitsi edes nyppäistä. Purkista pääsimme eroon ja nyt jos koira kuulee rasahduksenkin purkista niin kyllä sen muistaa. koulutus toimi, mutta jotenkin koirasta tuli ilottomampi. Sana menee perille. Mutta en tiedä, minusta tuntuu etä se kunnioittaa nyt meitä enemmänkin pelosta kun palvonnasta. ja minusta on tylsää ettei koiraa saa koulutuksen aikana eikä jälkeen edes oikein helliä koskaan. Jotenkin siitä jäi hivenen tylsä maku kuitenkin. Ehkä kovapäiselle koiralle se on ihan ok. ja rauhoittuihan tuo muutenkin hieman ja lopetti stressaamista. Kuitenkin likaa minulle, enkä halua enää toisen koirani kohdalla ryhtyä siihen. Se palvoo ja ihailee minua kun meillä aina on kivaa, joten aioin ratkaista tällä kertää tuon koirien luo kiskomisen eritavalla. Uskon kuitenkin että toisille koirille jotka eivät ole liian pehmeitä tuo koulutus toimii ja avaahan se hieman omistajan silmiä jos on johtajuus asioista kiinnostunut. Itse olen niin pehmo että kuitenkin teki vähän pahaa :)
Ja siis koulutus alkoi jääkaudella jonka aikana koiraa ei saanut huomioida mitenkää, ei edes komentaa. tämä oli vaikeaa. Viikon päästä kävelylle ja otettiin ei sana käyttöön, jos veti nyppäys ja ärähdys, no ei enää vetänyt. Sitten opeteltiin sivulle, paikka ja luoksetulo. Kaikki oppi. Ja purkki siis sitä varten jos pelkkä ei ei riitä. Meillä ei muutkun pariketaa rasautettu purkkia jossa kiviä sisällä. Tosille se kuulemma heitetään jalkoihin tai jopa koiran niskaan.
Eräs tuttuni kävi kyllä saman koulun ja oli tyytyväinen. Meillä auttoi ongelmiin kyllä. Tosin sieluni ei sietänyt jatkaa sillä linjalla, lopetettuani palasi kuvioihin koirille laulaminen, ei rähisemminen vaan perään huuto ja uikuttaminen.
Itse taidan kokeilla nyt tuota kääntymistaktiikkaa :)
Jos koira on pehmeä, ja näkee että se lannistuu liikaa, sitä ei tietenkään pidä käyttää. Mutta asia joka kiinnitti huomiotani on tuo *en raaski, henno komentaa*
Se on koiranomistajalta vastuun välttämistä, jos ihan suoriksi asia sanotaan. Et raaski opettaa koiraasi yhteiskuntakelpoiseksi, sellaiseksi josta ymäristösikin pitäisi, jonka kanssa voisit kulkea erilaisissa paikoissa niin ettei toisten, eikä sinun itsesikään tarvitse huolehtia, ehkä jopa pelätä sen käytöstä. Mitä aikaisemmassa vaiheessa puutut ongelmaan ja koulutat tapaa pois, sitä parempi on koiran ja sinun itsesikin olo. Jos kolinapurkki on liikaa, yritä jotain muuta, pääasia että koirasi käytös on toivottua. Joka koiran kanssa, ja sanoisin että jokaiselle tulee asioita joita ei koiraltaan toivo, mutta ei ne totisesti ratkea sillä että nostaa käpälät ( omistajan, pystyyn ja sanoo, en millään raaski tehdä mitään tämän korjaamiseksi )
Ps. en nyt moittiakseni tätä sanonut, vaan yhteiselon parantamisen toivossa. Loppupeleissä jopa siksi että koira ei joutuisi kiertoon siksi että omistaja kyllästyy koiransa temppuiluihin.
Komppaan tätä. Mitä aikaisemmin puututaan siihen mihin pitää, sen paremmat lähtökohdat on siinä onnistua. Häiriökäytöksessä on tärkeää, että se ei pitkity. Silloin sen vaara on että se laajenee. Tärkeintä tälläisessä käytöksen oikomisessa on myös se, että toivottu muutos saavutetaan mahdollisimman pian eli -toiminta tulos oikeuttaa toimin...
Tuo käännös asiakin on sellainen, jossa tarvitaan ripeitä "vievää" toimenpidettä.
Mitä ihmettä tässä taas tapahtui..."-toiminta tulos oikeuttaa toimin"...tulos oikeutta toiminnan...En tiedä mikä täällä välillä mättää, kun on muutama kirjoituskin jäänyt pois, kun jää "paikalleen kelaamaan" jne. Välillä takkuaa niin että ei innosta uudelleen kirjoitaa...