Neulova mies, trendikäs ilmiö

neulomisesta tuli 'julkijuttu' jo oikeastaan Kaffe Fassetin astuessa ulos kaapista. Olin siihen aikaan töissä lankaliikkeessä, ja kun Kaffe kerran julkisesti tunnusti neulovansa, niin saimme huomata että hän ei suinkaan ollut ainoa neulova mies. Nyt vaan oli jotenkin helpompi tulla lankaliikkeeseen, kun asiasta oli tullut 'hyväksytympää'. Suotta ovat naiset omineet neulomisen itselleen! Tapasin tuolloin miehiä, jotka olivat aivan uskomattoman taitavia esim. kirjoneuleiden tekijöitä.

Meillä kävi myös muutama vanhempi herrahenkilö, toinen virkkaili aikansa kuluksi patalappuja - virkkaus oli tullut tutuksi sota-aikaan korsussa. Toinen taas oli intohimoinen kirjontatöidentekijä, ja kävi säännöllisin väliajoin tsekkaamassa uutuudet. Kirjontatöitä oli jo kertynyt omaan kotiin niin paljon, että hän teki niitä jo lahjoiksi kolmannelle sukupolvelle.

Omaan mieheeni en ole käsityöinnostusta onnistunut tartuttamaan, muuten kuin businessmielessä. Olemme nykyään alan yksityisyrittäjiä - tosin emme myy valmiita neuleita, vaan käsityölankoja ja niihin liittyviä tarvikkeita.

Mikäs ettei miehetkin vois neuloa ja virkata, kun naisetkin harrastaa puutöiden tekemistä, hitsaamista ja muita mihille ominaisia harrastuksia.
Nyt on selvinnyt, että naiset on päteviä hitsaamisessa.
Onko se miesten ylpeyttä, että vaikka olisikin kiinnostusta neulomaan, niin saisi leiman, että olisi naismainen.
Virkkaaminen on hyvää hermojen lepuuttamista ja ei sitä tarvitse aina miettiä, että mitä muut mahtavat ajatella.
Elämässä kannataa tehdä niitä asioita, mitkä kiinnostaa.
Täällä saa kuitenkin tehdä ihan riittävästi sellaisia asioita, mitä muut ehdottavat ja olettavat tehtävän.

Itse olen mies ja olen kokeillut virkkaamista, mutta nyt on ollut niin paljon muitakin käsityöharrastusia, ettei aika ole riittänyt.
Paljon tulee harrastettua piirtämistä ja öljyvärimaalausta, siis taidetta.
Nyt sitten kiinnostuin enemmän tiffanylasitöiden tekemisestä.
Ikkunalle sopivia lasitöitä olen tehnyt ja nyt olisi projektina tehdä tiffany pöytävalaisin, johon tulee vajaa 600 lasinpalaa.
Nämä värilasit on tosi kauniita ja niitä on niin vatavasti erilaisia.
Laseja voisi ostaa vaikka kuinka paljon, mutta ainut rajoittava tekijä on taidevärilaisin hinta, ne on aika arvokkaita riippuen lasista ja väreistä.
Hinnat on siinä 5-50 euron välillä A4 kokoinen palanen.
Kumpa joskus pääsisi tiffanytarvike myymälään valitsemaan laseja paikan päälle.
Silloin voisi valita lasit ihan itse paikan päällä.
Nyt joutuu tyytymään valinnassa netin valokuviin ja ne eivät ole täysin samanlaisia, koska kahta samanlaista taidevärilasinpalaa ei ole olemassa, niissä on aina jotain erilaisuutta värien ja kuvioiden osalta.

Mutta niinhän se on hyvän harrastuksen kanssa, että se vie koko käden mukanaan.

Tulipa viime viikolla bongatua yliopiston luentosalistakin nuori mies, joka väänsi hymy kasvoillaan jotain neulejuttua... Neulovat nuoret naiset luentosaleissa ovat ihan wanha ja tuttu juttu, mutta kiva että miehiäkin näkyy!