Jonkun aikaa sitten kerroin täällä pääpiirteittäin tuntemuksia AA:sta ja siihen liittyvistä kokemuksistani. Raittiudestani ja sen jälkeisestä alkoholinkäytöstä, uudelleen menosta AA:han , en pääsystä, kuten sellaista slogania eräät käyttävät.
Päivitän hieman tilannetta, jos saataisiin erilaisia näkökantoja alkoholismiin.
Olen siis käynyt AA:ssa viimeiset 2 kk. Olen jälleen tilanteessa kuten joskus ai'emmin lähes 20 raittiin vuoden aikana.
Puheet ( kokemukset) siellä toisten suulla puhuttuna ovat samoja stooreja kerta toisensa jälkeen, samaa mantraa kerta toisensa jälkeen. Puheet ovat kyynisiä, katkeroituneita, jne. Mutta ei tietenkään kaikki. Mutta o erittäin helppo
"lukea" asianomaisen/omaisten todellisia syitä mistä "mono" puristaa.
Toinen äärilaita on "julistaa" mahtavaa AA:ta, joka on ainoa keino elää
raittiina, saavuttaa lähes kuolemattomuus. Tämähän ei tietenkään
paikkaansa.
On alkanut jälleen "tökkiä" nämä samat asiat kuin aikoinaan, eli lopetin
tästä syystä käynnit palavereissa 5 vuoden ajaksi. Ainoastaan vein vuosipiväkakun joka vuosi.
Alkoholismi mielletään sairaudeksi, mutta miksi siitä ei voida luopua ajatuksissa.....olen alkoholisti siksi teen näin...jne...
.Elämässä täytyy olla muutakin mietittävää ja elämää kuin AA. Näin ainakin itselläni. En ole ikinä pohtinut alkoholismiani jatkuvasti ja jauhanut sitä koko aikaa mm, jossakin baareissa samojen AA:laisten kanssa "vapaassa keskustelussa," tai kun jossakin kaupungilla "törmää" AA:laiseen, on toinen sana jo alkoholismiin liittyvä.
En jaksa uskoa millään sitä, että kun vuosia, kymmeniä vuosia
istutaan päivästä,- viikosta,- jne, toiseen palavereissa, ei tule muutosta
elämään, kun ollaan raittiina? Ei voi olla niin kovapäistä henkilöä, ettei
tieto, ja kokemukset muuta henkistä ajattelutapaa jos sellaista vilpittömästi
haluaa ja tekee kaiken sen mitä kykenee tekemään niiden ratkaisemiseksi.
Kun kaikki tarpeelliset kuviot on jokainen tehnyt kuten 12 askelta ehdottaa, miksi jauhetaan edelleen samaa matraa. Itse olen ymmärtänyt samat asiat siten, että ne ovat historiaa, kun asiat on selvietty. Ei minun tarvitse niitä enää
jauhaa millään lailla. Olen tehnyt oman osuuteni. Pallo on vastapuolella.Piste.
Minun tulee elää samoin kuin "normaali alkoholin käyttäjä," ilman että teen alkoholittomuudestani numeroa, tai muuten nostaa esille asiaa. Alkoholismi mielletään sairaudeksi, mutta se on erittäin hyvä sairaus. Kun pysyn poissa ekasta huikasta, on minulla elämä todella raiteillaan. Maailmassa on paljon tavallisia absolutisteja. Ei alkoholin puutteeseen ole tietojeni mukaan
yksikään kuollut?
Mielestäni jokaisen alkoholistiksi itsensä mieltävän tulee ymmärtää realiteetit
elämässään.
Ihminen voi ja pystyy elämään ilman alkoholia. Tämä on absoluuttinen totuus!
Päivitän hieman tilannetta, jos saataisiin erilaisia näkökantoja alkoholismiin.
Olen siis käynyt AA:ssa viimeiset 2 kk. Olen jälleen tilanteessa kuten joskus ai'emmin lähes 20 raittiin vuoden aikana.
Puheet ( kokemukset) siellä toisten suulla puhuttuna ovat samoja stooreja kerta toisensa jälkeen, samaa mantraa kerta toisensa jälkeen. Puheet ovat kyynisiä, katkeroituneita, jne. Mutta ei tietenkään kaikki. Mutta o erittäin helppo
"lukea" asianomaisen/omaisten todellisia syitä mistä "mono" puristaa.
Toinen äärilaita on "julistaa" mahtavaa AA:ta, joka on ainoa keino elää
raittiina, saavuttaa lähes kuolemattomuus. Tämähän ei tietenkään
paikkaansa.
On alkanut jälleen "tökkiä" nämä samat asiat kuin aikoinaan, eli lopetin
tästä syystä käynnit palavereissa 5 vuoden ajaksi. Ainoastaan vein vuosipiväkakun joka vuosi.
Alkoholismi mielletään sairaudeksi, mutta miksi siitä ei voida luopua ajatuksissa.....olen alkoholisti siksi teen näin...jne...
.Elämässä täytyy olla muutakin mietittävää ja elämää kuin AA. Näin ainakin itselläni. En ole ikinä pohtinut alkoholismiani jatkuvasti ja jauhanut sitä koko aikaa mm, jossakin baareissa samojen AA:laisten kanssa "vapaassa keskustelussa," tai kun jossakin kaupungilla "törmää" AA:laiseen, on toinen sana jo alkoholismiin liittyvä.
En jaksa uskoa millään sitä, että kun vuosia, kymmeniä vuosia
istutaan päivästä,- viikosta,- jne, toiseen palavereissa, ei tule muutosta
elämään, kun ollaan raittiina? Ei voi olla niin kovapäistä henkilöä, ettei
tieto, ja kokemukset muuta henkistä ajattelutapaa jos sellaista vilpittömästi
haluaa ja tekee kaiken sen mitä kykenee tekemään niiden ratkaisemiseksi.
Kun kaikki tarpeelliset kuviot on jokainen tehnyt kuten 12 askelta ehdottaa, miksi jauhetaan edelleen samaa matraa. Itse olen ymmärtänyt samat asiat siten, että ne ovat historiaa, kun asiat on selvietty. Ei minun tarvitse niitä enää
jauhaa millään lailla. Olen tehnyt oman osuuteni. Pallo on vastapuolella.Piste.
Minun tulee elää samoin kuin "normaali alkoholin käyttäjä," ilman että teen alkoholittomuudestani numeroa, tai muuten nostaa esille asiaa. Alkoholismi mielletään sairaudeksi, mutta se on erittäin hyvä sairaus. Kun pysyn poissa ekasta huikasta, on minulla elämä todella raiteillaan. Maailmassa on paljon tavallisia absolutisteja. Ei alkoholin puutteeseen ole tietojeni mukaan
yksikään kuollut?
Mielestäni jokaisen alkoholistiksi itsensä mieltävän tulee ymmärtää realiteetit
elämässään.
Ihminen voi ja pystyy elämään ilman alkoholia. Tämä on absoluuttinen totuus!
Vastaukset 19
Vanhimmat
Jos ihmiset parantuvat, loppuu aa:lta kannatus. Siksi siitä ei saa pararantua, voi ainoastaan toipua. Sama kaikissa uskonnollisissa ääriryhmissä, sitä on uskottava siihen, mihin mikäkin kirkkokunta uskoo. Aa uskoo alkoholismiin, koko liike on nimenomaan rakennettu alkoholismin ja alkoholistikannattajien varaan. Jos kaikki raittiit aa-laiset myöntäisivät parantuneensa, lahko kuolisi välittömästi
Mistä saisivat apua ne lukuisat alkoholistit, joihin mikään keino ei ole tepsinyt?
Keksisivätkö he AA:n uudelleen?
"Mistä saisivat apua ne lukuisat alkoholistit, joihin mikään keino ei ole tepsinyt?
Keksisivätkö he AA:n uudelleen?"
Alkoholi on vanha "keksintö", sitä on käytetty varmaankin tuhansia vuosia ja niin kauan kuin alkoholia on juotu on myös ollut alkoholisteja.
AA on toiminut vasta noin 70 vuotta(?).
Miten luulet aikaisempien sukupolvien selvinneen alkoholiriippuvuudesta ennen AA:n olemassaoloa?
Osa selvisi, osa ei selvinnyt vaan kuoli juoppouteen. Ihan niin kuin nytkin.
Ei AA nykyisinkään auta kuin jotain osaa alkoholisteista. Jos ei itse raitistu voi hakea apua terveyskeskuksesta tai katkolta ja A-klinikalta tai muualta.
"Osa selvisi, osa ei selvinnyt vaan kuoli juoppouteen. Ihan niin kuin nytkin.
Ei AA nykyisinkään auta kuin jotain osaa alkoholisteista. Jos ei itse raitistu voi hakea apua terveyskeskuksesta tai katkolta ja A-klinikalta tai muualta. "
Totta! Jos huomaa alkoholin käytön karanneen hanskasta, on monenlaisia
hoitomuotoja. AA on eräs niistä. On totuus että jos, yksi sopii yhdelle, mutta joku toinen hoitomuoto toiselle.
Minun mielestä oma halu on kaiken a ja o, jos haluaa irtautua mitä erilaisimmista riippuvuussuhteista jotka kokee itselleen turmiollisiksi/ haitaksi, jne, mitkä vaikeuttavat jokapäiväistä elämää.
Ongelma(t) täytyy pohtia tarkkaan sisimmässään, laittaen haitat ja edut "vaakaan." Lopputulos ratkaisee haluaako muutoksen elämään, vai jatkaako samaa "rataa" kuin ai'emmin. Itselläni oli edellinen "kaava" kun olin todella vaikeuksissa aikoinaan moniin itselleni turmiollisiin riippuvaisuussuhteisiin.
Raitistuminen ei ole uskon asia, vaan oman tahdon alainen asia.
AA:ssa painotetaan enemmän uskoa ryhmään, korkeampaan voimaan (jumalaan) ja sanotaan ettei yksin kukaan voi selvitä kamppailussa alkoholismia vastaan.
Jos tälläiselle propagandalle altistuu, niin kuin monelle siinä herkimmässä vaiheessa käy, ei tulevaisuudessa uskallakkaan kokeilla omien siipien kantavuutta.
Vapaa kulkija kirjoittaa mielestäni hyvin.
Ihmisen, myös alkoholin väärin käyttäjän, joka on havahtunut todellisuuteen, tajuten selviämismahdollisuuden, täytyisi olla ennakkoluuloton ja pyrkiä toimimaan kuten "sydän, oma sisin sanoo."
Näin löytyy oma, henkilökohtainen tie ja oikeat kengät jalkaan.
Yksinkertaisesti olla oma itsensä.
Juuri tässä on minun mielestä eräs ogelma. Ei uskalleta elää haluamallaan
tavalla, mutta raittiina. Olen varma, että jos ripustautuu elämän arkisissa
asioissa aina toisten kokemuksiin, vaikka asiat vaatisivat ihan oman "pään"
käyttöä, haetaan ryhmästä siihen ratkaisua. Ratkaisulla tarkoitan esimerkiksi "kengännauhojen ostoa." Väitän elämän olevan kohdallani paljon henkisesti silloin köyhempää, kuin ratkaista ongelmia, asioita itse.
Kyseessä voi olla heikko itsetunto esimerkiksi.
Ikinä,ei ikinä tehdä selvinpäin niin hölmöjä ratkaisuja, että ne voittaisivat
alkoholilla tehdyn ratkaisun.
Päivä kerrallaan toteaa "Jos ihmiset parantuvat, loppuu aa:lta kannatus."
Eikö sellainen olisi eräs maailman paras asia, kun puhutaan alkoholin aiheittamista negatiiivisista asioista. Alkoholin väärinkäyttö aiheuttaa aina negatiivisia asioita mitä moninaisimmissa muodoissa.
Tässä suhteessa tilanne olisi ideaalinen koko maapallolla. Olisi aivan selvää, että AA loppuisi, mitä silloin sillä edes AA:lla tekisimme? Ei kai AA:n tarkoitus olisi edelleen tarpeettomana viljellä alkoholismin teemaa syyttä suotta?
Tarkoitukseni ei ole moittia, tai muutoin loukata AA:ta. Olen mielestäni opis-
kellut kaikkia ehdotuksia ( 12 askelta)ja myös muuta kirjallisuutta alkoholismiin liittyvissä asioissa. Myös Freudin opetukset ovat edes auttaneet pääsemään omaan sisimpään ja siellä oleviin ongelmiin käsiksi.
Mutta täytyy olla ennakkoluuloton jokaisen asian suhteen. Elää elämä niin
hyvin kuin mahdollista, ja pyrkiä nauttimaan siitä. Kohdallani se onnistuu jos/ kun pystyn tiedostamaan omat virheeni, myöntämään ne. Myöntäminen
vaatii aina nöyryyttä. Ylpeys täytyy laittaa roskakoriin.
Kiitos asiallisesta viestiketjusta.
Jos tälläiselle propagandalle altistuu.
Ei uskalla kokeilla omien siipien kantavuutta ?
Miten se siipien kantavuus tapahtuu ? Koettamalla "kohtuukäyttöä"?
Pitkästä aikaa on todella mukava lukea TODELLA asiallista kirjoitusta.
KIITOS!
"6v Hämeessä
12.10.2011 09:12"
"Miten se siipien kantavuus tapahtuu ? Koettamalla "kohtuukäyttöä"? "
Niin, siinä eräs kysymys joka täytyy ratkaista itsenäisesti omassa tunnossaan.
Jos tuntee kykenevänsä "kohtuukäyttöön," ei ole kuin kokeilla. Vastaus tulee
aikanaan aivan varmasti.
Itse ajattelen oman kokemukseni perusteella miksi lähtisin sellaiselle tielle, koska elämäni ilman alkoholia on parempaa
kuin käyttäessäni alkoholia.
Olen pohtinut asiaa aikoinaan vuosikaudet, etsien siihen perusteita miksi
käyttäisin alkoholia?.
En toki voi kieltää eräitä tosiasioita, joissa alkoholi vapautti minut tekemään
sellaista mhin en pystynyt selvinpäin. Tutkiessani asioita myöhemmin, syy
oli etten uskaltanut toimia kuten halusin selvinpäin. Syynä oli heikko itsetunto.
Pidän omalla kohdallani alkoholismia ja alkoholin väärinkäyttöä psyykkisenä
ongelmana. Myös ajautuminen alkoholin myötä sellaisiin piireihin joilla oli
sama, psyykkinen ongelma juoda juuri heikkoon itsetunto ongelmaan, ilmais-
takseen tunteensa / asiansa alkoholin antamalla "voimalla."
Itse olen saanut "opin" AA:n kautta päästä kiinni parempaan elämään.
On myös eräs tosiasia että tunnen useita ihmisiä jotka ovat päätyneet
"kohtuukäyttäjiksi." Mutta itse en edes halua ajatella sellaista.
Tunnen myös ihmisiä jotka ovat ratkaisseet alkoholiongelmansa omalla
tahdonvoimallaan, ilman ulkopuolista apua / tukea.
Tosin osa heistä on todella "pinna kireällä" olevia jonka huomaa kun keskustellaan moninaisimmista asioista. Ovat erittäin kriittisiä asioiden
suhteen.
Tunnen ihmisiä jotka ovat ratkaisseet alkoholiongelmansa rakastumalla,
traagisen tapahtuman, sairauden, ja ynnä muun monen tapahtuman seu-
rauksena.
Kun olen miettinyt kaikkia noita "raitistumisia" itsekseni, omissa oloissani
ja analysoinut heidän kokemuksiaan. Olen havainnut niissä useita samoja piirteitä mitkä ovat johtaneet tähän ratkaisuun.
Heillä ja samoin itselläni se on vaatinut täydellisen ( siten kun täydellisyyden jokainen ymmärtää) elämäntavan muutoksen. Muutos on
lähtenyt nöyrtymisellä jonka seurauksena pystyy myöntämään rehellisesti
ettei homma elämässä ole ollut "hanskassa."
Puhumisen "pakko" rehellisesti kaikista "vääristä teosta niin fyysisellä,-kuin psyykkisellä tasolla, siis pääsääntöisesti. Pääsääntöisesti siksi, koska on
ihmisiä jotka kykenenvät selvittämään asiat "oman pään sisällä."
Kokonaisuudessaan esille tulleiden erilaisten selviytymisprosessien
kautta olen keskustellut heidän kanssaan "entisestä elämästä," ja olen
huomannut kuinka vapautuneesti niistä voi tarvittaessa puhua, ilman ironiaa,
haikailua entiseen, tai muutoin mitään ihannointia palata "entiseen."
Erittäin hyvää keskustelua kokonaisuudessaan! Toivon keskustelun jatkuvan.
Erilaiset mielipiteet ja näkemykset avartavat näkemysiä asioista.
Miksi aika suurelta aa-laiset vakuuttavat kuolemaa, elleivät olisi päässeet aa-han?
pöljä kysymys??
16.10.2011 15:58
Ensimäinen intuitioni kysymykseesi on kuoleman pelko. Ajatus kuolemasta on "terve" huoli omasta elämän jatkumisesta. Pystytään toteen näyttämään kuinka paljon on alkoholin väärinkäyttäjiä kuollut suoraan alkoholin takia, ja kuinka myös välillisesti alkoholi on ollut osaltaan "auttamassa" kuoleman saapumista "normaalia" ai'emmin.
Kysymyksesi ajankohta ja seuraava Iltalehden artikkeli "osuvat" ihmeellisesti
eripäiviksi, mutta ehkä Iltelehden artikkeli voi puhutella lukijoiden sisimmissä?
******************************************************
Artikkeli: Iltalehti 17.10.2011
Parantumattomasti sairaita hoitanut Bronnie Ware tietää, mitä ihmiset katuvat kuolinvuoteellaan. Waren potilaita olivat ne, jotka olivat halunneet palata sairaalasta kotiinsa kuolemaan. Sairaanhoitajan kokemuksista on tulossa myös kirja. Verkkosivuillaan hän paljastaa, mitkä ovat viisi yleisintä asiaa, joita kuoleva ihminen katuu.
- Ihminen kasvaa paljon, kun hän joutuu kohtaamaan oman kuolevaisuutensa. Opin olemaan koskaan aliarvioimatta ihmisen kykyä kasvaa, hän kirjoittaa.
1. Toivon, että minulla olisi ollut rohkeutta elää omaa elämääni, eikä elämää, jota minulta odotettiin.
Tämä oli kuolevien yleisin toive. Kun elämää katsoo kuoleman hetkellä taaksepäin, on helppo nähdä, kuinka moni unelma jäi toteuttamatta. Suurin osa Waren potilaista ei ollut toteuttanut edes puolta unelmistaan.
2. Toivon, etten olisi tehnyt niin paljon töitä.
Tätä toivoi jokainen Waren hoitama miespuolinen potilas. He kaipasivat lastensa nuoruutta ja puolisonsa kumppanuutta ja toivoivat, että olisivat käyttäneet vähemmän aikaa elämästään työelämän oravanpyörässä.
3. Toivon, että minulla olisi ollut rohkeutta osoittaa tunteeni.
Waren mukaan moni tukahduttaa tunteensa tullakseen toimeen toisten kanssa. Tunteiden tukahduttamisen hintana he tyytyivät keskinkertaiseen eivätkä koskaan kehittyneet siksi ihmiseksi, jollaiseksi olisivat voineet tulla. Ware pitää monen sairastumisen osasyynä tämän aiheuttamaa katkeruutta.
4. Toivon, että olisin pysynyt yhteydessä ystäviini.
Moni potilas oli keskittynyt omaan elämäänsä niin, että oli antanut hyvien ystävyyssuhteiden katketa. Moni katui syvästi sitä, ettei ollut antanut ystävyyssuhteille sitä aikaa ja panosta, jota ne olisivat tarvinneet. Todellisten ystävien merkitys ymmärretään monesti vasta kuolinvuoteella, jolloin voi olla liian myöhäistä.
5. Toivon, että olisin antanut itseni olla onnellisempi.
Waren mukaan tätä katui yllättävän moni. Moni potilas ymmärsi vasta elämänsä loppupuolella, että onnellisuus on pitkälti valinta. Potilaat olivat pysytelleet vanhoissa tavoissa ja kaavoissa. Muutoksen pelko sai heidät esittämään roolia toisille ja itselleen. Moni kaipasi kunnon nauruja ja elämää, johon olisi mahtunut enemmän hassutuksia. Kuoleva ihminen toivoo usein, että olisi elänyt oman näköisensä elämän ja antanut enemmän aikaa naurulle ja rakkaille ihmisille. (COLOURBOX)
20 vuotta AA-raittiutta, sinä aikana hankkinut hyvän ammatin, talon, autoja, moottoripyöriä, ja MIELENRAUHAA....
Otin juuri raittuden viinaa aamulla. Eli menin parvekkeelle nauttimaan aurinkoiseta aamusta kahvimukin kanssa. ( olen Espanjassa)
Pilleripurkit jouduin lääkärin pyynnöstä jättämään pois, koska
vajaa vuosi aloitin kuntoilun ja sen seurauksena lääkkeet kävivät
tarpeettomiksi.
Lääkärin pyynnöstä käyn kerran vuodessa terveystarkastuksessa,
lähes 20-vuoden kokemuksella. On todennut terveyden olevan yhtä
kovan kuin kiviaidan. Mitäpä siihen on lisäämistä vai mitä?
Kyllä raitiselmä maistuu ihanalta. Jos Heh... tunnet tarvetta edellä
esille tulleisiin asioihin, suosittelen.
Pallo on vastapuolella.Piste.
Kuka tai mikä on se vastapuoli?
AA-ohjelmaa tulkitaan aika usein väärin. Esimerkikisi tulkitsija voi puhua että "AA on antanut hänelle" sen ja sen. Todellisuudessa AA ei ole koskaan antanut mitään, eikä koskaan tule antamaan mitään yhdellekään AA-laiselle.
Mutta AA mahdollistaa asioita jotka ovat realistisia jokaiselle AA:sta tukea hakevalle.
Kaikkien ongelmien ratkaisuun tarvitaan omahalu, niin myös alkoholin
väärin käytön lopettamiseksi, jos siitä on tullut ongelma/haitta elää normaalia
elämää.
Alkoholismi on mielestäni elämän paras sairaus jokaiselle, joka ei osaa
käyttää alkoholia, kuten "oikea tapa" edellyttää.
Kaikki maailmassa on suhteellista, niin myös "oikea tapa" käyttää alkoholia.
Asioilla on aina syy ja seuraus. Niin myös alkoholin väärinkäyttöön liittyvissä
asioissa.
Sairaukseksi luokiteltu alkoholismi on erittäin hyvä sairaus. Kun ongelma on
saatu "hallintaan," tällainen ihminen saa mahdollisesti huikean jatkoajan
elämälleen, siis mahdollisesti. Mikään muu ei ole maailmassa varmaa kuin
kuolema, ja vain yhden kerran. Kaikki muu on vapaaehtoista.
Joo tekstissäsi oli paljon asiaa jotka minäkin voin allekirjoittaa "Elämässä täytyy olla muutakin mietittävää ja elämää kuin AA. Näin ainakin itselläni. En ole ikinä pohtinut alkoholismiani jatkuvasti ja jauhanut sitä koko aikaa mm, jossakin baareissa samojen AA:laisten kanssa "vapaassa keskustelussa," tai kun jossakin kaupungilla "törmää" AA:laiseen, on toinen sana jo alkoholismiin " ..minulle riittää näin aamuisin se että muistan mikä sairaus minulla on, sen jälkeen en oikeastaan ajattele koko asiaa, ryhmässä en ole käynyt 3-vuoteen ja hyvin olen pärjännyt ( aikaa jäänyt esim perheen kanssa ) Mutta sitä mieltä olen että alkuvaiheessa kannattaa käydä mahdollisimman usein että vinanhimo pysyy loitolla, kukin tyylillään ketään tuomitsematta. Nimimerkillä 15-vuosi raittiina.
Raittiille: Olen kanssasi jotakuinkin samaa mieltä. Minä jouduin pahoin traumatisoituneena ja pahasti alkoholisoituneen käymään paljon AA:ryhmissä. Ns AA-humala/hurmosvaihekin tuli koettua. Mutta en ole uskovainen.
Jälkipalavereja ja ns vapaata keskusteluakin tuli ihan tarpeeksi - tarpeeseen.
Nykyään käyn harvemmin, mutta täytyy sanoa, että sen lukukinkerin ajan olen jokseenkin hajamielinen. "Luonto ja jumala inhoaa itsemurhaa"- tyyppiset irralliset uskonnolliset lauseet ohjelman tekstissä, sekä niiden papukaijamainen lukeminen, ilman ihmetyksen tai vaivautuneisuuden ilmettä lukijan kasvoilla on minusta vähän absurdia ja ärsyttää minua vieläkin.
Elämä on elämistä varten. Ystävistäni melkoinen osa on AA:laisia, mutta en halua heitä työpaikalleni mesoamaan, kuinka ihanaa on elää raittiina.
Minulla on oikein hyvä elämä AA:n ulkopuolella, mutta en mitenkään vähättele yksinäisyyden, pelon ja tyhjyyden tunteen kanssa pärjäämistä, pysyttelemällä AA:n sisällä kaikki vapaa-ajat. Olen sitä aikani tarvinnut itsekin. Se on myös kaikkein tehokkain kriisiapu, minkä tiedän. Hyvässäkin elämässä tulee joskus niin kovia vastoinkäymisiä, joihin ei ole mitään lohdutusta. Voi vain itkeä silmät päästään. Siihen AA-ryhmä on turvallinen paikka.
Olen käynyt viime vuosina hyvin vähän ryhmissä. Haluan kuitenkin, että kokemukseni raittiin elämän mielekkyydestä ja mahdollisuudesta, on niiden kuultavissa, jotka haluavat pois alkoholistin helvetistä. Ja olen huomannut, että vaikka viihdyn tavallisessa elämässä, niin tavallisten ihmisten arvot ja asenteet eivät sovi minulle, vaan saavat minut voimaan huonosti.