Oma mies...

Nuku välillä.. ratakisuja.. :))

Hetken ihmettelin mutta sitten aukesi.. sinähän olit narsujen perässä hiihtäjä..:) Erityinen mieltymys narsisteihin.

Joo, narsisteilla on oma erityinen nukkumaanmenoaikansa. Kuten hyvin pienillä lapsilla.

M.B. kirjoitti:

Hetken ihmettelin mutta sitten aukesi.. sinähän olit narsujen perässä hiihtäjä..:) Erityinen mieltymys narsisteihin.

Joo, narsisteilla on oma erityinen nukkumaanmenoaikansa. Kuten hyvin pienillä lapsilla.

Lue lisää

"Hetken ihmettelin mutta sitten aukesi.. sinähän olit narsujen perässä hiihtäjä..:) Erityinen mieltymys narsisteihin."

Oleko sinä narsisti?, jos et niin sitten minua ei kiinnosta tippaakaan ;)

Rakastan sitä miestä :( Tai ehkä sitä mikä oli ekat puoli vuotta. Ja toivon että se tulis takasin. Enkä halua luovuttaa helpolla... Ehkä pelkään, että jos nyt luovutan ja häivyn, niin kadun sitä myöhemmin. En tiedä. Haluan kuitenkin oman perheen, enkä tästä ainenkaan nuorru.

Tottahan se on, että se mikä mies oli ekat puoli vuotta, ei ollut oikeasti olemassa. Koska nyt loput 1½ vuotta ollut tämä kylmä ja tunteeton tyyppi. Aina kun uhoan, että nyt lähden ja en jaksa enää tätä, niin hän vakuuttaa rakkauttaan ja sanoo olevansa vaan huono näyttämään tunteensa (tämä ihana mies keneen rakastuin ilmestyy).
Uskon nyt että hän pelaa, ei ehkä tiedä edes mitä rakkaus on. On vaan oppinut esittämään sitä. Luulen, että hän ei tee tätä tietoisesti, vaan ei voi sille mitään.
Aina jos itsetuntoni on kohentunut, enkä "roiku" hänessä tai kerjää hellyyttä, hän sanoo jotain ilkeää (ja osaa iskeä arkaan paikkaan)... Myöhemmin sanoo, ettei tarkoittanut, eikä edes muista sanoneensa sellaista. Tuntuu, että hän on onnellisempi niinä aikoina, kun mulla menee huonosti, muttei kuitenkaa tue tai lohduta. Sitten, kun mulla on asiat hyvin ja jaksan touhuta (en siis hyöri vaan hänen ympärillään) hän on kiukkunen (milloin milläkin tekosyyllä) ja loukkaa minua ym. Että saa tilanteen kääntymään taas toisinpäin.
En tiennytkään, että näiden asioiden "ääneen sanominen" on näin terapeuttista! Ei kuitenkaan viiti omia ystäviä kuormittaa aina, heillekin valitellut miehen käytöstä liian usein...

Väsynyt'79 kirjoitti:

Tottahan se on, että se mikä mies oli ekat puoli vuotta, ei ollut oikeasti olemassa. Koska nyt loput 1½ vuotta ollut tämä kylmä ja tunteeton tyyppi. Aina kun uhoan, että nyt lähden ja en jaksa enää tätä, niin hän vakuuttaa rakkauttaan ja sanoo olevansa vaan huono näyttämään tunteensa (tämä ihana mies keneen rakastuin ilmestyy).
Uskon nyt että hän pelaa, ei ehkä tiedä edes mitä rakkaus on. On vaan oppinut esittämään sitä. Luulen, että hän ei tee tätä tietoisesti, vaan ei voi sille mitään.
Aina jos itsetuntoni on kohentunut, enkä "roiku" hänessä tai kerjää hellyyttä, hän sanoo jotain ilkeää (ja osaa iskeä arkaan paikkaan)... Myöhemmin sanoo, ettei tarkoittanut, eikä edes muista sanoneensa sellaista. Tuntuu, että hän on onnellisempi niinä aikoina, kun mulla menee huonosti, muttei kuitenkaa tue tai lohduta. Sitten, kun mulla on asiat hyvin ja jaksan touhuta (en siis hyöri vaan hänen ympärillään) hän on kiukkunen (milloin milläkin tekosyyllä) ja loukkaa minua ym. Että saa tilanteen kääntymään taas toisinpäin.
En tiennytkään, että näiden asioiden "ääneen sanominen" on näin terapeuttista! Ei kuitenkaan viiti omia ystäviä kuormittaa aina, heillekin valitellut miehen käytöstä liian usein...

Lue lisää

Rakastuneena ihminen on erilainen ja näkee myös toisen erilaisena. Niin käy aina ja vasta sen jälkeen voi oikeasti valita rakastamisen.

Sinä rakastat häntä, se on käynyt selväksi. Hän ei todellakaan ole se, johon rakastuit, vaan hän on mitä on, oma itsensä. Siihen taas tietenkin vaikuttaa hänen persoonallisuutensa ja kaikki, mitä hän on elämässään kokenut, mahdolliset sairaudet ja vaikkapa aivokemia ja niin edelleen, mutta ne on asioita, joihin ei toinen voi omien halujensa ja toiveidensa mukaan vaikuttaa. Mahdollinen muutos lähtee aina itsestä.

Sinä rakastat häntä ja haluat kaikista kokemistasi vaikeuksista huolimatta olla hänen kanssaan. Siitä päättelen, että hänessä on oltava myös paljon hyvää ja suhteessanne paljon nautittavia asioita. Et sinä ole tyhmä ja vain tyhmä jäisi suhteeseen, jossa on pelkkää kärsimystä.

Ehdottaisin seuraavaa: ala katsella ja ajatella miestäsi rakastavin ajatuksin. Näe se, mitä rakastat hänessä. Kerro se hänelle teoin ja sanoin. Anna hänen tietää, kun sinä nautit hänen seurastaan ja sinulla on hyvä olla hänen kanssaan. Kun hän on kiukkuinen ja kärttyinen, niin koita sinä lohduttaa ja tukea häntä. Tunnustele suhdettanne sen perusteella, että haluat todella viettää koko loppuelämäsi tuon miehen kanssa. Kukaan ei ole täydellinen, ei kukaan.

Sanotaan, että ei ihminen koskaan muutu. Mutta yhtä totta on, että ihminen muuttuu koko ajan, kasvua ja kehittymistä ihmisenä tapahtuu, niin sinussa kuin hänessäkin. Parisuhdekin muuttuu ajan kanssa, parhaassa tapauksessa parempaan ja syvällisempään suuntaan.

Saattaa olla, että huomaat, että suhteessanne ei sitä hyvää ole enää tarpeeksi jäljellä. Voit aina lähteä. Tee vaikka selkeä /- -lista suhteesta ja anna myös järjen toimia ratkaisijana.

Toki kertomasi asioiden perusteella voisi sanoa, että miehesi kohtelee sinua huonosti, komentelee, eikä ota sinua huomioon. Miten sinä ilmaiset sen, että olitkin katselemassa jotain mielenkiintoista ohjelmaa, kun mies tulee ja vaihtaa kanavan omalle suosikkiohjelmalleen? Kyllä tv-ohjelmista voi ihan keskustelemalla päästä yhteisymmärrykseen. Ja jos molemmille on tärkeitä ohjelmia samaan aikaan, niin esimerkiksi tallentaminen/uusi kakkostelkkari voisi olla vaihtoehto. Parisuhteessa on aina kompromisseja.

Kehitä myös omaa itsetuntoasi, kerroit sen joskus olevan huonompi. Sinulla on oikeus omiin mielipiteisiin, oikeus katsoa suosikkiohjelmia tv:stä, oikeus ostaa kaupasta mitä haluat jne.

Sinulla on myös oikeus hyvään ja onnelliseen parisuhteeseen. Jos se ei ole tässä ja tämän miehen kanssa, se on jossain muualla. Se on varmaa.