Vanha Loviisa ja yrittäjyys

Huvittaa tämä vanhan kaupungin ja yrittäjyyden epäsopivuuden pelko.

Tamminiemi oli aivan rähjääntynyt aikoinaan. Yrittäjyys kumpusi ja aluetta haluttiin herättää, kunnostaa ja tehdä leirintäalue. Ja kas, mitä kävi. Naapureiden keskuudessa joku pillastui ja ei kun adressia väsäämään: Ei mitään meluavaa rähisemiskeskusta tänne! Osa allekirjoitti, toiset eivät. Ja kuinkas sitten kävikään.

Laivasilta on nykyään Loviisan takapiha. Paikka missä loviisalaiset kokoontuvat. Vanhaan pappilaan ollaan perustamassa ravintolaa. Mariankatu 2 esittää, että heidän kiinteistön arvo putoaa, jos "Rantahotelli" saa toimiluvan. Samoja argumentteja oli Tamminiemen kohdalla. Minä väitän, että Vanhan kaupungin kiinteistöjen arvo vain entisestään nousee, kun alue virkistyy. Ilman ravintolatoimintaa Laivasillalla myös Mariankadun hinnat olisivat matalammat.

Mariankatu 2 epäilee, että ei se ravintola kannata. Niin mitä sitten? Antaa ihmisten yrittää. Samaan aikaan Mariankatu 2 esittää, että tulee iso liikennehäiriö. Miten voi syntyä häiriötä jos paikka ei kannata?

Ymmärrän että huolestuttaa. Haluan vain tuoda esille sen, että alueelle tuleva toiminta ei vain vie vaan tuo. Mariankatu 2 kiinteistön arvo tulee nousemaan entisestään, Jos se pännii niin kanattaa myydä NYT. Kun uusi ravintola avaa, niin talosta saa valitettavasti enemmän.

Toinen pointti on se, että yrittäjyys vanhassa kaupungissa, etenkään Loviisassa, ei tee meidän vanhasta kaupungista Lontoon esikaupunkia tai Rio de Janeiron ghettoa. Tämä on pieni rauhallinen Loviisa, missä ihan kaikki eivät ole kuolleet. Meillä on kaupunginvalot ja ihmisiä naapurissa. Jos haluaa nähdä upean tähtitaivaan ja hiljaisuuden, kannattaa myydä "ghettomajat" ja muuttaa maalle. Loviisan kaupunki on kaupunki, vaikka idyllinen onkin.