kyllä savolainen osaa hirvijahdin

Lupamäärä on noin 15 prosenttia viime vuotta suurempi. Tällä halutaan varmistaa, ettei maakunnan hirvikanta pääse kasvamaan liian suureksi. Lupia kohdennetaan syksyn edetessä sen mukaan, missä hirviä ja niiden aiheuttamia ongelmia on eniten.

Huomisesta alkaen punaisiin sonnustautuneet metsämiehet ja -naiset aloittelevat hirvenmetsästysurakkaansa. Pohjois-Savossa kaatolupia onkin käytössä huomattavasti viime vuotta enemmän. Syy lupamäärän kasvuun piilee metsässä.

- Lupamäärän lisäyksellä halutaan varautua mahdolliseen hirvikannan kasvuun. Jos maastossa onkin enemmän hirviä kuin on arvioitu, niin lupamäärällä pystytään reagoimaan tilanteeseen, selventää riistanhoidonneuvoja Ville Hokkanen Pohjois-Savon riistakeskuksesta.

Koronkasvattamista pankkitilillä

Hirviä ei suinkaan ole tarkoitus tappaa sukupuuttoon. Muutamana syksynä Pohjois-Savossa on käytetty niin kutsuttua lupapankkia, eli lupia kohdennetaan sen mukaan, missä hirviä on eniten ja kuinka suurta tuhoa ne aiheuttavat esimerkiksi taimikoille. Jahdin etenemistä seurataan tarkoin ja lupien kohdentaminen päätetään marraskuussa.

- Rauhassa ja maltilla metsästetään tämä alkusyksy ja tutustutaan siihen oman alueen hirvitilanteeseen, minkälaisia eläimiä siellä on ja miten paljon. Kun ensimmäinen kuusi viikkoa on metsästetty, pidetään jahdin välisaalisarviointi, johon pyydetään kaikilta hirveä metsästäviltä seuroilta saalistiedot, jotka sitten analysoidaan. Arvioidaan siis sitä tilannetta, mihin hirvikanta kääntyy, jos loput luvat käytetään, kertoo Hokkanen.

Lupien käyttöaste ei ole pakastimen vetoisuus

Mikäli kaikki lähes neljä tuhatta kaatolupaa hyödynnetään, kääntyy maakunnan hirvikanta laskuun. Se ei ole kuitenkaan tavoite. Esimerkiksi viime syksynä lupapankki toimi niin hyvin, että maakunnan hirvikanta saatiin tavoitetasoon, eli noin kolmeen hirveen tuhatta hehtaaria kohti.

Lupapankin käyttämisessä metsästäjät ovat suuria vastuunkantajia. Hirviporukan johtajan on oltava selkärangaltaan niin luja, että kylän viimeistä hirveä ei lihanhimossa ammuta, vaan metsästys tapahtuu kestävästi. Vastuuta metsästäjille on annettu, sillä heillä on usein paras tieto oman alueensa hirvien määrästä.

- Hirvien määrässä on alueittain erittäin suuria vaihteluita, niin meidän on vaikea ylhäältä ohjata tätä tilannetta. Emme ole ennustajia, emmekä tiedä mitä siellä metsässä on. Metsästäjät ovat paljon vartijoina siinä, että he itse käyttävät harkintaa, minkälainen kunkin alueen hirvikanta halutaan olevan, Hokkanen sanoo.

- Jo useamman vuoden ajan on metsästäjille vastuuta annettu ja se on ollut hyvä linja. Metsästäjät osaavat kantaa vastuuta, kun on ymmärrys siitä, että lupien käyttöaste ei ole sitä, kuinka paljon lihaa pakastimeen mahtuu, vaan se, mitä metsään jahdin jälkeen jää, Hokkanen tiivistää.


voi voi kun täälläkin ymmerettäisiin hirvitalous.