Miehelle

Olisihan se pitänyt arvata, että vain yksi tapaaminen kuukausien tauon jälkeen riitti herättämään kaipuun... Se kyllä hämmästytti, miten näytit komeammalta kuin muistin, oletin että olisi käynyt päinvastoin, että olisit vaikuttanut tavallisemmalta, kenties vain yhdeltä ihmiseltä muiden ihmisten joukossa. Syksyn aikana ajattelin jopa niin, että kun pitkän ajan kuluttua sinut näkisin, niin päätyisin ihmettelemään, että mihin oikein kesällä ihastuin... Mutta ei, olet edelleen hurmaava ja hymyilit niiiiin valloittavasti. :D

Nyt en tiedä olenko iloinen siitä että satuimme näkemään, sillä nyt pyörit taas mielessäni jatkuvasti, vai olisiko ollut helpompaa jos olisimme nähneet vasta kuukausien kuluttua. Silloin ehkä olisi edellisestä tapaamisesta kulunut niin pitkä aika, että olisin suhtautunut sinuun neutraalimmin. Todennäköistä kuitenkin on, että minun on kertakaikkiaan mahdotonta suhtautua sinuun neutraalisti, kului aikaa tapaamistemme välillä sitten kuinka kauan tahansa...

Nyt sitten lueskelen täällä kirjoituksia pilvilinnoja rakennellen ja toivon löytäväni sinut sanojen takaa. Toivotonta, mutta minkäs teet, kun en oikeita viestejä sinulta saa ja haluan niin kovasti löytää yhteyden sinuun, vaikka sitten tämmöisen älyttömän sivuston kautta.