Joulu

Joulun pitäisi olla myönteinen ja "rakas kokemus"... Mua "pelottaa" nykyään se aika vuodesta. Jouluun mennessä pitäisi olla saavuttanut asioita, esim. käydä, koulussa, töissä tai kodin laittamista parempaan suuntaan. Olen aistinut vanhemmistani, että he laittavat aina joulua ja lopulta ovat väsyneitä. Itsekin olen äiti, mutta en koe pahemmin paineita, kun vanhemmat antavat viettää heillä joulua. Onko heillä raskasta joka joulu laittaa paikkoja, mutta he silti tekevät sitä? Mun mielipide on se, että jos on uuvuksissa tai sairas, niin laittaminen ei ole pakollista. Jos en pääsisi vanhempien joulupöytään, niin en pitäisi sitä maailmanloppuna. Korvaukseksi joulun antimista ostan joululahjoja. Kerran jouluna lähisukulainen huusi, mutta en tuomitse, koska olen itsekin huutanut ja minusta ei koskaan tule täydellinen, mutta ehkä hyvä voi tulla. Olisin onnellinen vanhempien puolesta, jos he saisivat edes yhden joulun Kanarialla. Ajatus tahtoo hyppiä, niin tästä syömään, mutta kommentoikaa negatiivisesti tai positiivisesti, miten haluaa. Pitäkää vain pöljänä, mutta tuo joulun vietto välillä mietityttää... (En ala kuitenkaan Jehovan todistajaksi ihan;))