Äitini on keski-ikäinen ja hän jäi kotiäidiksi noin kymmenen vuotta sitten. Nyt hän opiskelee uuteen ammattiin. Hän luki nuorena itselleen yliopistotason koulutuksen, mutta ei halua enää tehdä sen alan töitä. Nyt hän opiskeleekin ammatin alalle, jota on harrastanut vuosia. Ymmärrän, että opiskelu on rankkaa ja stressaavaa (olen itsekin yliopisto-opiskelija), mutta se ei mielestäni voi selittää kaikkia äitini oireita.
Äitini on koko ikäni vaatinut minulta täydellistä koulutodistusta ja suuttunut jos olenkin saanut alle yhdeksikön kokeista. Hän ei ole kannustanut minua ikinä missään, mutta kehuu kuitenkin itseään. Hän syyttää kaikesta muita, eikä ota vastuuta omista teoistaan. Hän ei tee mitään kotitöitä, mutta väittää raatavansa kotiorjan tavoin. Äiti suuttuukin hyvin helposti ja kiroilee tällöin paljon, mutta leppyy yhtä nopeasti. Hän ei kuuntele muita, mutta puhuu koko ajan omista opiskeluistaan yms ihmeellisistä puheenaiheista. Kun hänelle sanoo jotain, asia ei vain mene perille, esim. jos kertoo lähtevänsä jonnekin, hän vastaa kysymyksellä "ai menetkö jonnekin?" . Ja tämä toistuu siis monta kertaa, eikä hän tunnu tajuavan alkuperäistä asiaa ollenkaan. Hän usein myös lähettelee täysin turhia tekstiviestejä, esimerkiksi kertoo vaikkapa uhkaavasta lumimyräkästä keski-ikäiselle veljelleen, joka aikuisena ihmisenä luultavasti katsoo itsekin säätiedotuksia. Tämä on siis täysin spontaania, eli ei ole yhteydessä tähän veljeen (tai muuhun henkilöön) muuten kovinkaan usein. Äiti myös tekee koulustaan saamiaan kotiläksyjä monta päivää perfektionistisesti putkeen, eikä tee näinä päivinä mitään muuta. Hän on myös addiktoitunut roskaruokaan yms. ja syö/juo koko ajan suklaata, sipsejä, limsaa. Tiedän, ettei isäni jaksa äitiä luultavasti enää kovin kauaa. Isäni ja minä olemme sitä mieltä, että äidin pitäisi puhua ammattilaiselle, mutta kumpikaan meistä ei uskalla ehdottaa tätä hänelle. Mitä voin tehdä asialle ja tunnistaako kukaan tästä kuvauksesta mitään erillistä mielenterveyshäiriötä? Olen itse etsinyt netin läpi useilla eri kielillä, mutta mikään ei tunnu täysin vastaavan näitä oireita.
Suomi24:n käyttöehdot uudistuvat. Uudet ehdot tulevat voimaan 12.3.2012. Uusiin käyttöehtoihin pääset tutustumaan tästä.
33 Vastausta
460 Lukukertaa
Ärtymys viittaa jonkinlaiseen masennukseen, mutta voi olla paljon muutakin.
Onko mitään mahdollisuutta saada häntä vaikka terveyskeskukseen.
Jos isän kanssa juttelisitte yhdessä hänen kanssaan rauhallisesti ja toteasitte asiat.
Jos isäsi menisi mukaan niin menisikö helpommin.
Hän on jäänyt aika myöhäisessä vaiheessa kotiäidiksi, koska et ollut enää ihan pieni. Olikohan siinä jo jotain "hämärää"? Eli onko hänellä ollut näitä oireita jo kauan?
Itse olen nämä oireet huomannut vasta pari, kolme vuotta sitten. En osaa tuon tarkemmin sanoa, sillä tämä käytös on kehittynyt hitaasti ja olen itsekin vasta aikuistumassa. Isä on ilmoittanut suoraan, ettei uskalla ottaa asiaa puheeksi äitini kanssa. Äiti tulee nimittäin silmille heti, jos hänelle sanoo poikittaisen sanan. Lisäisin oireisiin vielä lapsellisen itsepäisyyden. Kaiken pitää mennä juuri kuten äitini haluaa ja saattaa saada raivarin vaikkapa vääränvärisen viivoittimen takia. Ja koska oikeanvärisen on tietysti joku muu hävittänyt, niin hänen työnsä viivästyy turhaan jonkun muun takia. Hän ei myöskään ota mitään ohjeita vastaan esim tietotekniikkaa koskien, vaan kaiken pitää tapahtua juri niinkuin hän itse haluaa, vaikka se olisikin huomattavasti hitaampaa ja vaikeampaa.
Itse en usko masennuksen olevan syynä tähän, sillä äiti on usein jopa hieman ylivilkkaalla (melkein lapsellisella) päällä. En kuitenkaan huomaa mitään erityisiä vaiheita, joten kyseessä tuskin on maanis-depressiivisyys. Oireita on kuitenkin vaikea selittää kattavasti, joten olisi hienoa jos joku tuostakin kuvauksesta tunnistaisi edes jotakin hyödyllistä. Kiitos kuitenkin vastauksestasi!
niin suututaan ja hypitään silmille. ?
Kannattaa tutkituttaa kuitenkin, skitrofreniakin se voisi olla.
Monelle käy niin että harrastuksesta tulee työ ja jos hän tosiaan on lähtenyt opiskelemaan pätevyyttä tälle alale, pitäisi seurata pystyykö hän keskittymään.?
Muistisairaudesta ehkä ensimmäisenä, sehän myöhemmin muuttuu Ahlzheimeriksi. Johon ei hoitoa ole. Silloin se onkin pelkkää rähinää..
Kirjoittaja käy äitinsä kanssa taistelua siitä kumpi on tässä se pätevä ja mallikelpoinen. Sivulliset viisaathan aina löytävät optimin ratkaisun ongelmaan kuin ongelmaan. Pätemisellä perustellaan holhoamista, mikä on kiinteä osa psykokulttuuria jonka piirissä molemmat ovat. Helpompaa ja yksinkertaisempaa on kun jokainen hoitaa itse omat hommansa, kuta useampi kokki sitä kehnompi soppa.
"Lisäisin oireisiin vielä lapsellisen itsepäisyyden."
Siis jos kirjoittajan äiti on tekemässä jotain niin totta kai hänellä on oltava näkemys siitä miten asia tehdään. Muutoin hän olisi hoomoilanen, eihän sellainen mihinkään pysty.
Toisekseen kirjoittajan äidille voi olla vaikeaa tajuta että lapsi on lähtenyt pesästä.
Luitkohan aloittajan viestiä kunnolla läpi? Hän kirjoitti:
"Äiti myös tekee koulustaan saamiaan kotiläksyjä monta päivää perfektionistisesti putkeen, eikä tee näinä päivinä mitään muuta"
Eipä silleen, onpahan koulusurmatkin määritelty masennukseksi, eikä kyse ole keittiöpsykologiasta vaan maan johtavista lausuntoautomaateista ja maan poliittisesta eliitistä.
Vaikka oletkin hänen lapsi, niin ei sinun tarvitse hänestä stressata ja kantaa huolta kun vaikuttaa että tahallaan oikeen heittäytyy. Ei pahalla mutta vaikuttaa aika itsekeskeiseltä, manipuloivalta ja kylmähköltä ihmiseltä. Itse en katselisi tuommoista epäkunnioittavaa käytöstä edes äidiltäni, vaan lähtisin niin kauas kun pippuri kasvaa.
Hän on kai vain tottunut siihen että "minä olen prinsessa, palvokaa minua" Teidän pitäisi vain tehdä selväksi että teitä pitää kunnioittaa eikä hän saisi suuttua perättömistä asioista. Ilkeää suorastaan. Antaako hän toimillaan jotenkin semmoisen kuvan että hänen "paha olonsa" johtuisi jotenkin teistä ja teille tulee huolestunut ja huono omatunto siis turhaan, hän voi tehdä sitä tahallaan. Masennus lääkkeet voivat myös tehdä ihmisestä empatiakyvyttömän ja muutenkin oudosti käyttäytyvän joten voi johtua niistä . Mutta ei nuo mainitsemasi tapaukset minusta niin sairailta vaikuttaneet, enemmänkin törkeiltä. Äidilläsi olisi mielestäni hieman peiliin katsomista ja muutettavaa käyttäytymisessään, jos edes tajuaa toimivansa väärin, eihän kovin itsekeskeiset ihmiset aina tajua. Ei hän niin täydellinen ole kuin luulee, en yhtään ihmettele ettei isäsi jaksa enään alistamista. Lopettaisin sinuna diagnosien pohtimisen.
Ei pahalla, mutta mua vaan vituttaa tommoset ihmiset.
Hmmm kuulostaa myös aika omituselta suhteelta jos kumppani ei uskalla puhua toiselle suoraan vaan joutuu olemaan varuillaan, minun mielestäni heidän kannattaisi koittaa ennemminkin pariterapiaa mutta jaa a... Muutenkin suhteen tärkeimpiä asioista luulisi olevan avoimuuden. Heidän pitää puhua asioista, muutenkin. Ja sanokaa muutenkin suoraan mitä ajattelette, jos hikeentyy niin se ei oo teiän vika tai ongelma vaan hänen. Ei äitisikään varmaan ole tyytyväinen onnettomassa liitossa ja voihan semmoinen outo käytös johtua siitäkin.
Jos äitisi on kovin iäkäs nuo unohtelut voisi selittää sillä että olisi joku demetia alkamassa. Tai sitten tietyt lääkkeet voi aiheuttaa myös unohtelua. :/
Kyllä minä ja isä uskallamme puhua äidin kanssa ja välillä kärkkäästikin. Minut kuitenkin on kasvatettu kohteliaaksi ja vanhempia kunnioittavaksi, enkä halua loukata heitä. Isä on oppinut vuosien varrella antamaan periksi tietyissä asioissa, jolloin hänen ei tarvitse kuunnella huutoa. Eli kaikki ovat (melkein) tyytyväisiä. En muutenkaan halua suututtaa vanhempiani, sillä asun vielä kotona täysi-ikäisyydestäni huolimatta. Meillä kun on aika nollatoleranssi typeryyksien suhteen..Kiitos vastauksestasi, vaikka minusta ei ole kovinkaan mukava kuulla, kuinka joku netissä haukkuu äitini "kylmäksi, perheestään välittämättömäksi prinsessaksi" :)
Anteeksi..
Tota tekstiä kirjottaessa oli kai vähän yks toinen tyyppi mielessä ja sitä vähän ajattelin tota kirjottaessani.. jja muutenki vähän ärsytti muut asiat. äh
Mut niin tottakai se välittää teistä. Ikävä kuulla jos tosiaan siis onkin jotain vakavampaa :(
Entä jos sanoisitte suoraan että ootte huolissaan hänestä ja kertositte noi jutut miks... Jos niihin löytyisikin joku muu syy.. .Mun mielestä kannattais vähän nostaa kissa pöydälle jos ei viellä oo tjs..
Tosta yhestä jutusta tuli mieleen et jos keskittyy siihen opiskeluun niin syvästi niin ei välttämättä kiinnitä niin huomioo jos joku puhuu jotain samalla ja ei siks tajuu?.. Mut ehkä sä meinaat jotain vakavampaa sillä ettei tajua. Mut en oikeen tiiä.. Ja se että suuttuu yli helposta voiskohan johtuu siitä jos stressaa esim just siitä koulusta vähän liikaakin.. ja jos on huono mieliala niin pienetki jutut voi tuntuu isommilta... tai sitten jos sitä vaivaa jotkut käsittelemättömät asiat siihen suhteeseenki liittyen tjs... ehh onpa analyysit mulla =P
Mut niin....en kyl osaa mitään kovin järkevää sanoo.. Ei oikeen ajatustoimi mulla nyt nii siks vähän epäselvästi kirjotettu tää viesti :P:).. kun valvoin viime yön
Toivottavasti menis ohi ne oudot jutut jos ne niitä on ja teki saisitte jonkun mielenrauhan. Onhan toi stressaavaa
Kun on kiinnostunut jostain asiasta, ei aina huomaa mitä ympärillä tapahtuu.
Kaikilla meillä on omat ongelmamme emmekä ole täydellisiä. Meillä kaikilla on siis virheitä ja vikoja.
Mikä siis on ongelma? Isäsi ja sinä ette saa tarpeeksi huomiota häneltä? Oletteko mustasukkaisia hänen uusista kiinnostuksen kohteistaan? Onko äitisi sairaalloisen ylipainoinen?
Opiskelutöissä on paljon tekemistä. Et ehkä tuolla iällä vielä ymmärrä sitä. Riippuu tietysti mitä opiskelee...
Mielenterveyshäiriön oireita mielestäsi:
- keski-ikäisyys
- kotiäitiys
- uuden ammatin opiskelu
- äitisi ei ole kannustanut sinua tarpeeksi
- hän on vaatinut sinulta hyviä arvosanoja
- äitisi kehuu itseään
- syyttää muita (kukapa ei? Niinhän sinäkin teet ;-))
- ei ota vastuuta (kuitenkin huolehtinut koulunkäynnistäsi ja omista opinnoistaan?)
- ei tee kotitöitä, kuka ne nyt tekee? Miksi niitä pitäisi tehdä?
- suuttuu helposti ja kiroilee
- innostunut opiskeluistaan
- ei aina kuuntele
- pitää yhteyttä veljeensä
- hoitaa opiskelunsa tunnollisesti
- syö roskaruokaa ja makeisia
No johan on äidilläsi hurjasti vakavia oireita ;-)))
Ongelma taitaa olla sinulla itselläsi. Äidillänne on nyt oma elämä, ettekä te enää ole siinä keskipisteessä. Voi ottaa koville...
Ps. 19v voi hyvinkin olla kiitollinen saamistaan vastauksista, jos on oikeasti huolestunut äitinsä tilasta. Miksi ihmeessä tulisin tänne kyselemään keskellä yötä tällaisia, keksisin päästäni pitkän tarinan ja esittäisin 19-vuotiasta? Ehkäpä puhunkin totta..kävisikös tuollainen vaihtoehto? Noh, eipä olisi netistä pitänyt neuvoa tulla kyselemään, kun heti lentää kuraa niskaan.
Ei puhu mistään muusta kuin opiskelustaan? Mistä hän oli ennen kiinnostunut, mistä hän silloin puhui?
Mihin hän ennen laittoi rahansa? Opiskelijalla ei ole rahaa. Eikä kotiäidillä.
Millä tavalla hän käyttäytyy kuin pikkulapsi? Missään et ole sitä vielä selventänyt.
En usko, että tuo on dementiaa. Minulla on henk.koht. kokemusta läheisen ihmisen dementiasta. Dementiaa sairastava ei kykene opiskelemaan uutta.
Eli miten äitisi käytös on muuttunut, millainen hän oli aikaisemmin?
Kotitöiden laiminlyöminen ei ole mielisairautta. Äitinne opiskelee, ja siihen menee nyt hänen aikansa. Ennen hän hoiti kotia ollessaan kotiäiti. Nyt hänellä ei ole siihen aikaa samoin kuin sinulla ja isälläsikään.
Anteeksi kovasti, mutta en ymmärrä millään mitä tarkoitat. Jos haluat, lukisin mieluusti vähän tarkempaa selitystä.
Stressi ja kiire ei ole mielisairautta.
Yksi ohje ylitse muiden, älä väsytä itseäsi huolehtimalla äitisi tai isäsi jaksamisesta. Jokainen on vastuussa vain itsestään, mutta varsinkin kypsät ja vastuuntuntoiset nuoret eivät näe rajaa, ennen kuin ajavat itsensä väsyksiin.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Vaativa_persoonallisuus
Vaativa persoonallisuus (pakko-oireinen persoonallisuushäiriö, koodi F60.5 ICD-10-luokituksessa) on persoonallisuushäiriö, johon kuuluu täydellisyyden tavoittelua ja pakko-oireisuutta. Ominaista on epäily, liikatunnollisuus ja pikkutarkkuus, huolellisuus, itsepäisyys, varovaisuus, jäykkyys ja avoimuuden puute; usein myös saituus. Pakko-oireisuus on kuitenkin lievempää kuin varsinaisessa pakko-oireisessa häiriössä.
Järjestyksen ja täydellisyyden tavoittelun takia henkilö vaikuttaa jäykältä, sulkeutuneelta ja tehottomalta. Henkilö on ylitunnollinen ja joustamaton moraalisissa asioissa. Yksityiskohdat, säännöt ja aikataulut ovat hänelle tärkeitä .
Se vaan on vähän erikoista jos tämä on nyt parin vuoden aikana alkanut niin se ei kyllä ole oikein tyypillistä persoonallisuushäiriölle. Kyllähän ne vanhemmiten voivat alkaa kärjistyä, mutta eivät yleensä ehkä ihan noin nopeasti.
Teoriassa voisi olla kyse myös psykoosin ensioireista, mutta en näillä tiedoilla kyllä sitä veikkaisi vielä.
Se mitä itelläni ehkä tulee nyt mieleen niin dementia :<... jos se ei mikään ohi menevä mielenhäiriö tai muuten vaan erilaista luonteesta johtuvaa poikkeavaa käytöstä ole.. Vaikee tosin sanoo kun en tiiä muuten kun tekstien perusteella että mitä kerrot hänestä. Mut tosiaan kyllähän noi asiat vähän erikoisilta ja huolestuttavilta vaikuttaa..
Voi esim 50 vuotiaskin sairastua dementiaan, joskus nuorempikin. Mutta en tosiaan tiedä minkä ikäinen äitisi on.. Mutta nuo unohtelut ja se ettei millään tajua mitä hänelle sanotaan kuulostaa vähän dementialta :S ja se että sanoo että on siivonnut, jos hän luulee että on siivonnut mutta ei sitten olekkaan..
Mutta toivottavasti ei olisi..
Sinäkin vaikutat ihan normaalilta 19-vuotiaalta. Tässä kuviossa mua kiinnostaa toi teidän iskä... Ja hänen oletettu huoli äidistänne? Monesti miehille tekee vaikeaa, kun kotiäitinä ollut nainen alkaa rakentamaan tulevaisuutta esim. opiskellen. Mies voi alitajuisesti pelätä, että nainen itsenäistyy niin, että jättää hänet... Ja tässä sitten iskän huoli onkin oikeasti tulevaisuuden pelkoa itsensä pärjäämisestä. Ja hän ennakoivasti selittelee mahdollista tulevaa äitinne viaksi ja näin yrittää pitää taas oman sisäisen maailmansa kunnossa ja saada sinut "puolelleen".
Eli älä valitse puolia. Korkeintaan kuuntele kumpaakin vanhempaa, mutta älä anna kummankaan ymmärtää toisen olevan oikeassa kaikesta ja toisen väärässä. Älä ala perheen aikuiseksi, sitä et ole. Parempi olisi rajata itsensä noista keskusteluista ulos kokonaan. Kunnioita kumpaakin ja hyväksy se, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Vanhempasi joko selvittävät tämän hetkisen kriisinsä tai sitten eivät.
Elä sinä oma elämäsi.
Kiitos kuitenkin vastauksestasi.