Vanheneminen ahdistaa ryppyineen

Olen 35 vuotias mies joka näyttää noin 90% mielestä 20-22 vuotiaalta kun sitä kysytään. Ei ryppyjä.

Haittana on se, että saa sen mukasen kohtelun.
Ei vais, älä liikaa keskity ulkonäkään. Todellinen rakkaus ei sitä katso. Sillä ei ole loppupeleissä niinkään isoa merkitystä. Ellei nyt toinen päästä itseään ihan haisevaksi jäteläjäksi muuttumaan ja hae vaatteitaan roskiksista, eikä haise.

Kun on ulkoisesti nuoremman näkönen haittaa se tutustumista ikäisiinsä naikkosiin joka on tullut ajankohtaisesti menneen avioeron myötä. Tosin mieluummin yksin kuin kenen kanssa vaan. Vaikka olisi kuinka hyvän näköinen mieluummin niin kuin pakolla joku.

Ymmärrän kuten moni yksinäisyyden. Siitä kärsin toisinaan itekin. Sinänsä jopa huvittavaa, kun moni sitä valittelee ja silti ei yksinäiset törmää.

Itse jo parikymppisenä olin sinut niin itseni, kuin biologisten faktojen kanssa. Eli en pelännyt enkä edelleenkään pelkää vanhenemista. Jokaisen ulkonäkö muuttuu vuosien saatossa oli siitä ahdistunut tai ei.

Hienointa on ollut havaita vanhemmista ihmisistä, ettei se elämä pääty eläkeiässäkään vaan tavallaan siitäkin alkaa uusi aikakausi! ;)

Kyllä se siitä. Itseluottamuskin yleensä vahvistuu elämänkokemuksen myötä, eikä pienet juonteenalut silmien alla enää siinä vaiheessa masenna.

Tässä hetkessä kannattaakin elää, mennä rohkeasti, opetella uuttaa, tutustua uusiin asioihin ja harrastuksiin. Sieltä jostain löytää sen itsensä ja ne asiat jotka tekevät onnelliseksi.

Ihanaa et löysin tän ketjun, mua nimittäin ahdistaa sama asia, ainoa ero että oon 25. Ahdistaa kun huomasin että mulla näkyy pieniä ryppyjä kasvoissa kun hymyilen [ei ole ennen näkynyt] ja sit aloin miettiä että tästäkö se rupsahtaminen sitten pikkuhiljaa alkaa.. Nuoruus on koko ajan enemmän takanapäin ja mietin koko ajan et joka sekunti tässä vanhenen ja että pitäisi saada jotain aikaiseksi ennen kuin peli on menetetty.. Mut en kuitenkaan edes tiedä että mitä pitäisi saada aikaiseksi.. Pelkään että mietin sitten vanhempana että olisi pitänyt elää silloin täysillä kun voi, mutta sitten se on jo liian myöhäistä..
Oon koko ajan ihan ahdistunut kun mietin tota..Ja ahdistaa sekin et sitten mua kumminkin harmittaa joskus 10 vuoden päästä kun tuhlasin tämän iän tuommoisen ihan turhan[?] murehtimiseen..

Hei nyt järki käteen! 23- ja 25-vuotiaina ootte vielä todella nuoria! Siitä kannattaa nauttia ja tehdä rohkeasti niitä asioita mistä unelmoi. Moni asia on mahdollista, kunhan on rohkea, eikä turhia murehdi.

Itsekin harmittelin joskus 23 vuotiaana vanhenemista, mutta nyt 30 ikäisenä tajuan, kuinka tyhmää oli oikeasti nuorena murehtia vanhenemista. Siis nyt tollaset mietteet syrjään ja nauttikaa nuoruudesta. Täällä eletään vain kerran!

Mä en parikymppisenä ollu ahdistunut vanhenemisesta.Mutta nyt kun olen kohta 39-v niin nyt on iskeny sellanen paniikki et ei paremmasta väliä..

Tosin ite olen aina pitänyt itseäni ihan ikäisenäni,siis etten ole yrittänyt näyttää nuoremmalta enkä vanhemmalta.
Nyt on menneenä vuonna iskeny paniikki esim senkin tähden et mua on alattu vertaamaan mun äitiin.Isäni sanoi kun puhuin hänen kanssaan puhelimessa,et kuulostan äidiltäni tosi paljon.Mä vaan et aha,siis et yhtä ynseä ääni ja masentunut..No isäni tähän et ei nyt niin paljoa..No sitten heräsin siihen et olen ollut äiti jo 9vuotta ja kaikki pitää mua jonakin äitinä..ei naisena.Mieheni mukaanlukien kaikki kaverini..selitän sen sillä et kelpaan seuraksi vain silloin kun jokaisella ihmisellä on jotain marisemista ja elämä huonosti,en siis esim bilekaveriks ole ikinä kenellekään kelvannut.Vitsi miten kaipaan sitä et sais tyttöjen kesken mennä ja tulla,mutta ei ole sellaisia kavereita.Mieheni ei myöskään ymmärrä sitä kuinka kaipaan kahestaan oloa ja rakkautta.No viimeisin niitti oli sit se,kun yksi opiskelukaveri,tosin nuorempi,sanoi pitävänsä mua äitinsä kaltaisena.Se vertaa mua ihan kaikessa omaan äitiinsä..Ite taas pidän tätä ihan opiskelukaverinani,ihan niinkuin muitakin.Enkä oikeestaan ole edes kuvitellut et asia on noin.Jotenkin ymmärrän et nois ihmisis on jokin oma prosessi meneillään et miks ne toimii noin tai et se ei kaikki minusta johdu,mutta silti Nyt on iskeny sellanen paniikki ja vitutus,et tekis mieli lähteä muksujen kanssa muualle ja haistattaa kaikilla pitkä paska.

Voi hyvä nainen23v - sinullahan vasta alkaa paras aika ja kestää reilusti tuonne yli 5-kymppiseksi. Voin vakuuttaa sinulle asian.

Nainen on nätti, kun harrastaa ulkoilua ja liikuntaa, on siisti ja hoitaa itseään ja hiuksiaan ja meikkaa nätisti. Pukeudu kivasti - nykyäänhän kauniita vaatteitakin saa ihan kohtuuhintaan.

Käy nuorten riennoissa, älä jää kotiin käpertymään - kohta tulee kevätaurinkokin taas ja lämmittää mukavasti! Tsemppiä!