ei kelpaa, ei

Älä muutu miesten takia! Löytyy niitäkin miehiä jotka riemusta kiljuen ottasivat sinut syliinsä ja hellittelyyn:) Olet vain tavannut tyypin joka ei ollut sinulle tarkoitettu..kyllä elämää kuule vielä on..ja kun vähiten odotat-silloin jysähtää:)

Toivotaan niin :) Ja vaikeata se luonteensa muuttaminen onkin. Tällä hetkellä vain on siipi maassa ja flunssakin vielä yrittää lannistaa. Nyt vain tuntuu siltä että olisi lottovoitto törmätä ikäiseeni vapaaseen mieheen joka tietää mitä haluaa.

Lottovoittoa odotellessa mitäpä jos olisit ihana ja sopeutuva vaikkapa jollekulle itseäsi nuoremmalle miehelle? Kolmikymppisissä on vielä hyviä poikamiesyksilöitä, puhumattakaan parikymppisistä. Oma kokemukseni neli-viiskymppisistä miehistä on melko masentavaa myös. Vanhemmassa sinkkuporukassa enää ei ole miehistä ylitarjontaa vaan pulaa, niin että ne harvat hyvinsäilyneet ja viriilit ovat kovin kysyttyjä ja kiusaus pörrätä kukasta toiseen vaikkapa nettideitin keinoin on lähes ylivoimainen.
Ja nelikymppiset kunnon miehet lienevät pitkissä parisuhteissaan isinä lapsilleen, levottomat seikkailijat ja muut tunnevammaiset vain ovat vapaalla jalalla.

Jotenkin ei ole nuo itseäni nuoremmat miehet ole oikein innostaneet... Olen nyt 47 v ja 30 v mies tuntuisi kovin nuorelta.... Pörräsin tuolla treffipalstalla, ja olihan siellä paljon minua nuorempia jotka olisivat halunneet tutusttua. Mutta en antanut siihen mahdollisuutta.
Tyttäreni ehdotti minulle uutta harrastusta, golfin peluuta... Ajattelinkin kesällä kokeilla :) jospa sieltä löytyisi uuden harrastuksen sivutuotteena se "lottovoitto" - ikäiseni mies.

Mystistä... On todellakin lähes mahdotonta löytää seuraa tässä iässä. Mikään ei kelpaa :) Kai se on totuttava oman itsensä hyvää seuraan :)

Ei sinua noiden luettelemiesi piirteiden takia jätetty, vaan syy oli jossain muualla. Kaksi kertaa jätetty, se nyt ei ole kovin paljon. Suurin osa tutustumisista ei johda vakavaan suhteeseen. Nyt sitten vain tutustumaan uuteen mieheen, kyllä se oikea sieltä vielä löytyy.

Kaksi kertaa jätetty siis vuoden sisällä ! Ja molemmissa suhteissa mies esitteli jopa vanhemmilleen ! Viimeistään silloin aloin minäkin luottamaan suhteen tulevaisuuteen.. Nyt ei ole voimia alkaa uutta suhdettakaan etsimään. Joten uppoudun kotiin ja työhön. Onneksi työskentelen alalla jolla saisi tehdä töitä vaikka yötä päivää ;)

Mistä sinä niitä miehiä haet? toivottavasti et netin kautta, sillä miehillä on niin iso tarjonta netissä.

Netistä olen etsinyt. Mutta kait vääränlaisiin törmännyt. Ehkäpä vika onkin että en ymmärrä itse lopettaa suhdetta heti, kun jotain "vikaa" huomaan miehessä. Vaan olen ajatellut että kukaan ei ole täydllinen, ja katsotaan nyt tämäkin juttu loppuun... Nyt näin jälkeenpäin olen huomannut, että tämä mies joka minut nyt jätti taisi omata kaksisuuntaisen mielenterveyshäiriön... Raskasta olisi hänen kanssaan elämä kuitenkin ollut kun ihmisessä on kaksi puolta. Ihana ja rakastava, ja toisaalta välinpitämätön ja kylmä.

Luultavasti sinä et tiedä mitä haluat ja hakeudut vääränlaisten miesten seuraan.

Suomi on varsin vähään tyytyväisiä ja ihan kelpomiehiä täynnä, mutta einä nämä kunnon miehet koskaan ketään kiinnosta.

Mikäli mies tai nainen löytää itsensä toistamiseen 'vääränlaisen' henkilön kanssa tai ongelmasuhteesta tai näkeen vain 'vääränlaisia' henkilöitä, niin silloin tilanteen pohjimmainen syy on peilikuvasa. Henkilökohtaisen kasvun paikka joillakin sisimpänsä alueilla.

Henkilö itse voi olla kokonaisuudessaan kaikin puolin fiksu, mutta jokin henkisessä ja psyko - tunneperäisessä rakenteessa vie alitajuisesti kuin etukäteen säädetty kmpassi kohti juuri tietynlaisia henkilöitä tai ei näe oikeanlaisia henkilöitä sivuutten heidät.

Mielestäni tähän mennessä parisuhteeseen liittyvistä lukemistani kirjosta ehdottomasti paras on tuo Hnedrixin kirjoittama.

Se lähestyy kumppanin valinnan syvempiä syitä melko moninmutkaisesti ja hienosyisstilkin laspsena tapahtuvan ailitajuisen ehdollistumisen pohjalta. Juuri tietyt yksilölliset mallit ja kipupisteet löytyvät tulevan kumppanin kanssa ludusta suhteesta, eli tavallaan tuo henkilö vastaa näitä tiettyjä alueita.

Niin kauan kuin tuota mekanismia ei ole tunnistanut ja sen omaa yksilökohtaista mallia, niin on todennäköistä, että tulee toistamaan tiedostamattaan kumppaninvalinnassa samaa tiettyä kavaa, henkilö vaihtuu, mutta tietty ydin toistuu ja samat ongelmat siirtyvät suhteesta toiseen. Kirjassa on muuan hyvin kiintoisa luku "Tiedostamattomasta avioliitosta tiedostettuun" ( tai jotakin tuohon tyyliin ) josa tuo alitajuisen mekanismin toiminta tuodan kiintoisasti esiin ja se miten siitä voi edetä rakentavasti ja menestyksellisesti eteenpäin oman kumppaninsa kanssa.

Suosittelen luettavaksi ja pohdittavaksi, peilaamalla oppii itsestään paljon uutta.

Sen rinnalla / jälkeen voisi etsiä luetavaksi jonkin hyvän sukupolvipsykologiaa käsitelevän kirjan, joka kertoo mekanismesita miten perheissä / suvuissa tietyt asiat toistuvat ja vaikuttavat-siirtyvät sukupolvesta toiseen.

"Kaikki se rakkaus mikä sinulle kuuluu" Harville Hendrix : WSOY 1988

- http://plaza.fi/ellit/ihmissuhteet/parisuhteessa/puhtia-suhteeseen-parisuhdeoppaista

- http://wsoy.fi/yk/products/show/16746

- http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/parisuhdetietoa-ammattilaisille/tietoa_parisuhdeammattilaisille/pariterapian_teorioita/pariterapian_nykytilasta/imagoterapia/

Kiitos, kirjoitit asiaa. Olen kasvanut ydinperheessä, ja vanhempani ovat edelleen naimisissa. Minunkin "parisuhdehistoriani" alku oli loistava. Mutta nyt olen kyllä näköjään hakoteille joutunut :(

Kipaisen huomena kirjastoon - jospa hieman saisin itseäni terapioitua :)

Ammattisi saattaa olla rasite. Hoitsut jakavat empatiansa usein jo työssään, ja miehelle jää tehtäväksi toimia terapeuttina että hoitsu jaksaa hoitaa raskaan työnsä-

ap,

Eron jälkeen kannattaa olla yksin miettien omia haaveita, toteuttaa omia haaveita. Tulee aika jolloin kaipaa lähelleen oikeasti toista ihmistä ollen valmis antamaan oikeasti jotain. Miehet kaipaavat seksiä, eivät voi elää ilman sitä. Viisas mies ymmärtää seksin olevan elämän sivutuote, ei pääartikkeli.
Tasapainoiseen hyvään parisuhteeseen kuuluu epäitsekkyys sopivassa mielessä. Olen itse vahva persoona mutten voisi ajatella pyytäväni naiseltani juuri mitään. Palasten loksahtaessa kohdilleen tapaa sellaisen ihmisen jolta ei tarvitse pyytää mitään. Normaali elämä tuottaa jo täyden tyydytyksen.

Kysymys on tasapainosta. Mies voi tuntea ettei hänellä ole sinulle mitään annettavaa mitä oikeasti tarvitset. Olet omariittoinen nainen joka kaipaa vahvan itsensä tuntevan miehen seuraa.

Anna miehelle tilaa, älä mene liian lähelle heti. Anna vapauksia, mies haluaa usein johtaa parisuhdetta. Etsi mies jonka ohjaukseen olet tyytyväinen, siihen kuuluu myös naisen vapaus toteuttaa itseään ilman miehen kritiikkiä.
Ihminen ei voi omistaa tai hallita toista ihmistä, voimme vain toivoa puolison viihtyvän seurassamme tyytyväisenä.

Elämä on lyhyt aika ja tarvitsemme toisen ihmisen lähellemme, ilman sitä tunnemme olevamme usein hiukan turvattomia sekä vajavaisia.

Sinulla on upea työ, arvostan ihmisiä jotka haluavat auttaa muita ihmisiä. Luonnekysymys. Tsemppiä tulevaan ja mielenrauhaa, kyllä se elämäsi "karju" voi tulla vielä vastaan.

ap,

Miehet haluavat lähes aina itseään heikomman naisen joka olisi hiukan haasteellinen. Oletko miettinyt esimerkiksi sitä miksi suomalaiset miehet ottavat yhä useammin thaimaalaisen naisen vaimokseen? Miehet tietävät heidän taustansa, nainen jolla ei ole mahdollisuutta elättää perhettään hyvin normaalilla työllä. Heikko nainen jota on helppo lähestyä. Thaimaalaiset naiset tietävät mitä mies haluaa, huomiota sopivasti ja täyttä hyväksyntää. He tekevät sen usein alussa valheellisesti uskoen ja luottaen elämän tuottavan sen lopullisen palkinnon, taloudellisen turvallisuuden tunteen jopa erotessa.

Miehet ovat henkisesti heikompia mitä naiset, usein noin.

Olen tavannut vuosia sitten yhden upean suomalaisen naisen joka oli ammatiltaan hoitaja, sisar hento valkoinen.
Olin tuolloin ns. huithapeli joka ei kyennyt sitoutumaan. Hän oli tasapainoinen ja upea tapaus, suorastaan pelottava. Olisin varmasti alkanut rakastamaan tätä ihmistä jos olisin viettänyt muutaman päivän enemmän aikaa hänen kanssaan. Oma elämäntilanteeni, sieluni syvimmät perukat eivät olleet tuollaiseen valmiita.

Olen ainoastaan onnellinen siitä asiasta etten rakastellut hänen kanssaan. Oltiin lähekkäin hellästi mutta pala nousi kurkkuuni kun halusin edetä pyhiin asioihin mutta en voinut. En halua tuottaa pettymystä naiselle jos aistin mitä nainen haluaa enkä voisi sitä hänelle antaa.

Ihmisten tulisi suojella toisia myös itseltään. Miesten ei tulisi leikkiä naisilla joilla on hellyyden kaipuu, kaipuu kosketukseen ja läheisyyteen.

Olin silloin aika outo tapaus, joidenkin naisten suhteen en potenut mitään henkistä estoa sänkyhommiin mutta ne jotka koskettivat syvinpääni...hmm, en ollut jostain syystä valmis tuottamaan heille pettymystä.

Ehkä se oli jotain pakoilua hetken upean tunteen saattelemana. Onhan se aivan älyttömän tunteita hivelevää kun saa naisen josta tykkää viereensä, tuntuu kokonaisvaltaisena kropassa päästä sydämeen ja vähän alempanakin:)

Sitten seuraa arki, oltu yhdessä jo sata päivää. Ihmiset muuttuvat tuona aikana. Naisen tullessa viereen tuntuu "vain" hyvältä, ei enää kihelmöi kuten ennen.
Wow, usein tuossa vaiheessa aletaan miettiä lisää, mitä tulevaisuus toisi tullessaan. Onko samoja haaveita, löytyykö yhteistä juteltavaa ja tekemistä? Paineet..arghh..ne paineet:)

Meni vuosia kunnes löysin taas itseni. Rakastuin aivan älyttömän syvällisesti käyttäytyen jopa hassusti. Nainen ei halunnut ensin minua. Todella vaikea tapaus. En luovuttanut ja olemme nyt olleet naimisissa neljävuotta. En vaihtaisi aikaa pois, toivon ettei hänkään haluaisi. Tärkeintä elämässä on hyvien fiilisten tuottaminen. Jos tulee ero niin sille ei voi mitään. On ainakin tehnyt parhaansa, jos se ei ole riittänyt niin so what? Surullista mutta näin se vain on.
Eron jälkeen on aika itkeä, yrittää puhdistaa taas sydämmensä ja tajuntansa uutta mahdollista kumppania varten, keskittyen sisimpäänsä..jos vain sydän ja tajunta sitä vielä joskus haluaa.

Hyvä kysymys mutta onhan heitäkin.

Sielustansa vahingoittuneet miehet ovat joskus jääneet ns. jyrän alle. Heitä voi käydä katsomassa baareissa jossa he esittävät olevansa paikkakuntansa kuninkaita.
Ei se ole noiden miesten vika, elämä johdattaa eikä ihmiset ymmärrä edes ajatella ja kontrolloida asioita kunnes huomaavat asioiden johtaneen aika onnettomaan tilanteeseen.
Oppia ikä kaikki!

Olin töissä ulkomailla vuosia. Neljän vuoden jälkeen tuttavani esitteli meidät yhdessä tilaisuudessa toisillemme. Hän ei ole se kaunein, seksikkäin mutta kolahti tietynlaisella olemuksellaan, välinpitämättömyydellään minua kohtaan. Se oli upea tunne, suorastaan haaste:)

Hän ei ole thaimaalainen jos jotenkin yhdistit edellisen kirjoituksen. Mielestäni naiset ovat naisia ympäri maailman ja miehet miehiä riippumatta kansalaisuudesta. Vaimollani on 90% suomalaiset piirteet arkielämässä joten ei naisia voi laittaa paremmuusjärjestykseen kansalaisuuden perusteella.
Yksilöitä olemme kaikki. Nyt vain kävi näin, olisi voinut olla myös suomalainen nainen mutta luoja päätti kai toisin:)

Löysin hänet täältä, voi sieltä löytää muutaman miehenkin. Käy katsomassa.

http://www.youtube.com/watch?v=JU_mXe0AChk&feature=related

Se menee niin että jotkut miehet tykkää toisenlaisesta, ja toiset sitten taas toisenlaisesta. Siinä mielessä miehet ei eroa naisista ollenkaan. Kaikessa muussa sitten kyllä.

Kuten sanoin jokaisessa maassa on yksilöitä, ei suomalaisuus ole mikään ihmisen piirre tai käyttäytymisen tai onnellisuuden tae.

Itse en kadu yhtään valintaani, tekisin juuri samoin.