Kukkurila

Valehoitajia...; )))

just joo...kai ne siellä saa ylös senkuntoiset, jotka pystyy olemaan pystyssä...!.ihmetyttää vaan että miksi juuri kukkurila sa näin paljon huomiota..monessa ryhmäkodissa asukas pääsee useammin suihkuun kuin kerran viikossa???? ei kovinkaan monessa, tiedän!!!! Eipä ryhmäkodit puhututa...ja varmasti sielläkin on tupakoitsijoita...ja eiku imatra savuttomaks. Olet varmasti ollut sellaiseen aikaan töissä kun hoitajia oli ja oli erikseen suihkuttajat, vaan eipä ole enää...

Minusta ei nyt yleensäkään tarvitse tupakoida ,varsinkaan jos on hoitoalalla,hyi hitto kun teki pahaa,kun nuori hoitsu kärys tupakille ja parfyymi sekottui siihen käryyn vielä,yäk!!
Yleinen havainto on ,että aikas monella on asennnevamma työhönsä,hyviä hoitajiakin on,mutta tämä uusavuton hoitajasukupolvi,tarvitsee neuvoja,miten hoitaa kun on osastolla,voi heh!!

Olen vieraillut kukkurilassa useamman kerran ja jostain syystä aina kun olen kävellyt henkilökunnan taukotuvan ohi, niin se on täynnä hoitsuja ja hirvee kälkätys kuuluu pitkälle. Käytävillä tai huoneissa ei hoitajaan ihan vähällä törmää.
Eipä ihme että konsultti huomasi mätää toimintatavoissa.
Nykyiset toimintamallit lienee otettu tv-sarjoista.

L-rannan hoitaja ei nyt taida olla oikein olla kartalla, tai ei tiedä minkä kuntoisia vanhuksia Kukkurilassa on. Meneppä katsomaan heitä ja pyydä minutkin katsomaan, kun nostat heidät jalkeille,viet pesulle,pukemaan ja ruokailemaan. Sen todella haluan nähdä! Salli minun nauraa! Olet aika täti, jos/kun teet tuon Kukkurilassa.
Ja sitten! Minun mummiini et kyllä koske! Muutoin nostaan syytteen. Hän on monien kanssasisariensa ja -veljiensä kanssa vanha,sairas,väsynyt, eikä pysty edes istumaan vuoten pääty kohotettuna, vaan kellahtaa kumoon. Eikä kyllä taivukkaan enää kunnolla istuma-asentoon spastisuuden vuoksi.
Hänellä on oikeus jo vihdoin levätä rääkkäämäti, pitkän ja raskaan elämän työnsä tehneenä.
Taidat hoitaja hyvä kuntouttaa itsäsi, et suinkaan asukasta. Se ei ole asukaslähtöistä hoitotyötä, jos rääkkäät ja satutat puollustuskyvytöntä vanhusta! Inhimillisyyttä sisko hyvä!
Sanoo tai haluaa Kohvakka tai Peltola mitä tahansa, he ovat yhtä tietämättömiä Kukkurilan vanhuksista,kuin sinä l-ranna hoitaja. Eivät ole varmasti ole käyneet katsomassa heitä silmästä silmään. Pelkäävät varmasti nähdä elämän tämän puolen, joka ei ole aivan samanlaista kuin kaupungintalolla tai virastotalolla.
Olenhan itsekkin hoitaja, tosin R-lahdelta, joka käy mummiani katsomassa ja tiedän mistä puhun.

Meeppä sit hoitamaan8vindecar) omaa mummias,kukas täällä on rääkkäämisestä puhunut,ja miks siun pittäis syytettä nostaa??Taitaa r-lahen hoitaja olla näitä äkäsenpuoleisia,huh!!Kuntoutappa sie vähän pururataas,voi jiisus mitä hoitsuja.
L-rannan hoitaja puhui kyllä ihan asiaa,yleisesti kyllä vanhustenhoito retuperällä!!

Vanhusten hoidossa on kyllä jotain mätää nykyään!!
Iltalehden juttu 2.9 2011 eli turhaan uhkailet ketään millään syytteillä täällä,
asiallisesti voi keskustella,ja jokaiselle hyvä hoito tarpeen mukaan.

Omaisten karut tarinat vanhusten hoidosta: Kuin kuoleman esikartano

Liika lääkitys, puutteellinen hygienia ja hoitajien negatiivinen asenne ovat vanhusten laitoshoidon arkipäivää Suomessa. Näin kertoo Suomen Senioriliike, joka on kerännyt hoitokokemuksia vanhuksilta ja heidän läheisiltään.

Liike lähetti toissa vuonna kyselyn asiasta kaikille runsaalle 2 600 jäsenelleen ja sai 109 vastausta. Osin järkyttävätkin tarinat on julkaistu professori Sirkka-Liisa Kivelän ja tohtori Sari Vaapion kirjoittamassa Vanhana tänään -kirjassa.

Viidennes vastauksista käsitteli hyviä kokemuksia. Loput kertoivat huonosta, jopa karmaisevasta hoidosta - tai hoidon täydellisestä puutteesta.

Kivelän mukaan tärkein kertomuksista löytynyt tieto puhuu karua kieltään vanhustenhoidon eriarvoisuudesta. Siinä missä erinomaistakin hoitoa on saatavilla, kärsii aivan liian moni iäkäs ihminen suorastaan epäinhimillisissä olosuhteissa.

- Kaikissa saamissamme kirjeissä moitittiin valtuustoja, luottamushenkilöitä, johtajia ja henkilökuntaakin: kun vanhuksen omaiset yrittävät saada aikaan muutoksia hoitoon, heitä ei kuunnella, sanoo Kivelä.

Vaapio puolestaan kertoo, että vaikka lisää hoitoresursseja toki tarvittaisiin, voisi nykyisilläkin voimavaroilla tarjota parempaa hoitoa. Hoitajat voisivat esimerkiksi vuoroja vaihtaessaan käyttää vanhuksia ulkona pikaisesti.

- Periaatteessa sosiaalinen hyvinvointi on iäkkäälle ihmiselle tärkeämpää kuin fyysinen, Vaapio sanoo.


Vanhuslaki vastatuulessa

Viime vuosina vanhustenhoidon tilaa ovat selvittäneet muun muassa eduskunnan oikeusasiamies sekä Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira.

- Valviran viime vuoden selvityksen mukaan erinomaisen arvosanan sai alle prosentti hoitopaikoista. Yli viidennes arvioitiin ala-arvoisiksi, sanoo Sirkka-Liisa Kivelä.

Kivelän ja Vaapion mukaan Suomeen tarvittaisiin kipeästi vanhusasiamiestä, mutta tällä hetkellä vanhuspalvelulain eteneminen takkuilee. Tuore peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsonin (sd.) sanoi hiljattain Mediuutisissa, ettei aio viedä eteenpäin viime keväänä saatua uuden lain luonnosta. Ministerin mukaan luonnos vaatii vielä todella järeää tarkastelua.

Kivelä on harmissaan tilanteesta, mutta hänen mukaansa jo yleinen asennemuutos parantaisi vanhusten tilannetta.

- Erilaisuutta ei siedetä ja vanha ihminen on erilainen, erityisesti jos hänellä on muistisairaus.

Täällä ei taida kukaan olla alan ihminen, tai ei ole käynyt ko. laitosessa. Helppo on kirjoitella, jos ei käy käy päivittäin, että tietäävät missä mennään.. Mutta onneksi olen minä, ja muut muutamat läheiset, jotka välittävät rakkaastaan ja käyvät siellä päivitäin,tietävät päivän "ohjelman.". Paljon on omaisia, jotka kärsivät, kun mummo, pappa,isä,äiti ei tunne tai edes puhu, joten jätetään käymätä. Mutta, kun esim. äitienpäivä koittaa.. huh..alkaapa haloo, kun äiti on vuodessa tai kahdessa muuttunut...Henkilökunta kyllä tietää omaisten hädän ja huolen kun äiti/isä/mummi/pappa ei ole sama kuin kotona ollesasa. Joten senkin ymmärrämme, mutta elämä jatkuu ...Omaiset purkavat tuskaansa henkilökuntaan. Olemme oppineet sen jo koulussa, joten siltä osin ei kukkurian henkilökunta tartte koulutusta. SÄÄSTÖÄ.

ihmetyttää että lpr:ssa muka ilmestyy uutis vuoksi

appi apina,hae jostain aivot!!

Vanhuksia pitää hoitaa rakkaudella,elämän ehtoo pelottava monelle,nykyään ne ongelmajätettä vaan monelle hoitolaitokselle,hoitajilta kadonnut kutsumus ja sydän tehdä työtä,osaston vastaavat hoitajat luo ilmapiirin ja työ sujuu sen mukaan,yleensä ei vastaavia edes näy,jossain jemmassa konttoorissa istuvat!!
Kerran odotin omaiseni kanssa kun hoitajilla vuoronvaihto ja raportointi,yli tunnin kesti,ja vanhukset huuteli jo käytävillä,siis hei haloo!Pois kaiken maailman valohoitajat,valittavat vaan omia kotiongelmiaan ja päivittelevät teiniensä menoja töissä.Asennetta ja otetta työhön!!

Kyllä siellä voi lukea, kun vain saa lehden.

Arvostus ja arvokkuus,Suomen kuvalehti 9.12 2010

Yksi yleisinhimillinen tarve on psykologi Maslowia mukaillen arvostus. Se, että toiset arvostavat, että koetaan arvokkuutta, että kunnioitetaan itsekin itseä.

Ulvilalaisessa Pappilanlammen palvelutalossa arvostuksen aakkoset oivallettiin henkilökunnassa vuosia sitten. ”Vanhukset eivät asu meidän työpaikallamme, vaan me olemme töissä vanhusten kotona”, kiteyttää palvelutalon johtaja Kaija Nieminen.

Arvostaminen on haastavaa silloin, kun vanhus ei olekaan herttainen ja hyväntuulinen mummon tai vaarin stereotyyppi. Dementia paitsi vie lähimuistia, myös muuttaa ihmisen käytöstä: esimerkiksi vetäytyväksi, levottomaksi tai aggressiiviseksi. Onko olemassa ”mahdottomia tapauksia”, joiden sielua ei enää tavoita, joita omaisten ja hoitohenkilökunnan vain täytyy kestää, turvautuen lääkkeillä ja sitomalla rauhoittamiseen?

”Luulimme että näin on, että heille ei voi tehdä mitään”, Nieminen kertaa kuuden vuoden takaista tilannetta Pappilanlammella.

Sitten henkilökunta alkoi selvittää, mistä kunkin haastavan asukkaan käytös juontui. Asukkaiden elämäntarinat selvitettiin juurta jaksain, osin omaisten avulla. Kun heidät tällä tavoin saatiin profiloitua, alkoi oudoille peloille ja haastavalle käytökselle löytyä yksilöllisiä selityksiä - ja niin henkilökunta oppi katsomaan tilanteita asiakkaan silmin ja ohjailemaan ongelmallista käytöstä lievempään suuntaan.

”Jos vanhus ei esimerkiksi suostu menemään suihkuun, se saattaa johtua siitä, ettei hän osaa. Suihku on saattanut hävitä hänen muistimaailmastaan. Ongelma voi ratketa sillä, että hankitaan kylpyhuoneeseen hänen lapsuudestaan tuttuja pesuvateja.”

Eräskin miesasukas kieltäytyi jatkuvasti menemästä vessaan tai pesulle, syömästä, ajamasta partaansa. ”Hän oli väkivaltainen, tuhri ja sylki, oli aivan kuin psykiatrinen potilas”, Nieminen kertoo. ”Hänen kohdallaan saatiin kaikki korjattua.”

”Kun hoidettavana on yksikin tällainen henkilö, se hallitsee koko yksikköä. Siihen menee hoitajien työaika ja työtyytyväisyys. Kun haastavan käytöksen muodot saadaan sammutettua, hoitajille jää uskomattoman paljon aikaa olla vanhusten rinnalla.”

Sanotaan, että jokaisen ihmisen pitäisi olla tarpeellinen?

”Se on ehdoton asia. Meillä kuntoutus tähtää siihen, että vanhuksen omanarvontunto kohoaa. Että hän saa päättää ja hän tietää. On yleinen ajatus, että palvelutalossa vanhuksen ei tarvitse muuta kuin odottaa keinutuolissa että palvellaan. Mutta kun aloimme korostaa kuntoutuksessa liikuntaa, myös asukkaiden sosiaalinen toimintakyky lisääntyi. Passaaminen on loppunut meillä kokonaan.”

Oikeastaan Nieminen haluaa kyseenalaistaa koko vanhustenhoito-termin: ”Eihän vanhuus ole sairaus, jota pitää hoitaa! Vanhukset tarvitsevat tukea ja turvallisuudentunnetta. Jos ’hoidetaan ja hoidetaan’, niin silloinhan hoidetaan vanhukset avuttomiksi. Eikä laitospaikoista silloin koskaan päästä eroon.”

Entä mitä palvelutalossa on olla toisille tarpeellinen? ”Se voi olla toisten kanssa seurustelua, joku osaa laulaa, joku lausua runoja. Joku voi huolehtia kukkasista ja se on hänelle hirveän tärkeä asia”, Nieminen sanoo.

Päällepäin näkyvä arvokkuuskin on laitoksissa tärkeää, sanoo ammattijärjestö Tehyn asiamies, pitkään lahtelaisvanhuksia hoitanut Tuulariitta Ruontimo.

”Esimerkiksi naisille pukeutuminen ja kampaukset ovat arvokkuuden ja arvostuksen kokemisen edellytys - niillä, jotka ovat tottuneet huolehtimaan ulkonäöstään. Kaikille meillehän se ei ole yhtä tärkeää. Ja ruokailussa useimmat meistä ovat tottuneet syömään katetun pöydän ääressä ja valitsemaan itse, eikä niin että kullekin vain tuodaan hänen annoksensa.”

Myös puheessa arvostus tai sen puute näkyy heti: ”Yksi ohitsepuhumisen muodoista, eikä valitettavasti ihan harvinainen, on se, että toista käsitellään lapsena. Kuin olisi ylivertainen oikeus tietää asiat paremmin kuin asianosainen itse. Tai mennään kiireen taakse, tehdään äkkiä eikä anneta ikäihmiselle aikaa olla mukana ja tulla kuulluksi

Kyllä on kummallista että ongelmiin ei ole aikaisemmin puututtu kun valitusta on kuulunut niin omaisten kuin hoitajienkin taholta, ei se auta, että joku tarmokas hoitaja, joka USKALTAA tarttua epäkohtiin ja jopa arvostella johtoa siirretään (pakkosiirretään) toiseen paikkaan rangaistuksena. Hoitotyön johtajassa se vika on, kylmä ja etäinen akka, joka kulkee kengät kopisten osastojen läpi kuin paraskin prinsessa ja tietysti tämän akan "hovinaiset" jotka ovat ruskeakielisiä hoitotieteilijöitä, jotka evät ole kiinnostuneita muusta, kuin palkkapäivästä. Kyllä tässäkin tapauksessa vika on JOHDOSSA ja sosiaali-ja terveyslautakunnassa kun eivät ole monista valituksista huolimatta puuttuneet asiaan.

Mimmonen johtaja semmonen osasto !!

Jos meissä olisi selkärankaa.
Jos siis uskaltaisin, olisin rohkea.
Järjestettäisiin yhdessä mielenosoitus.

Eihän tämä ole oikeaa toimintaa.
Että esimerkiksi jäähalliin saadaan lisärahoitusta sormia napsauttamalla, mutta meidän vanhuksien arkipäivään kuuluvia, itsestään selvyyksiä asioita vatvotaan joka ikinen vuosi.
Vatvomme samoja asioita, joiden pitäisi olla itsestään selvyyksiä: pestäänkö vanhuksiamme kerran viikossa, vai pitäisikö pestä useammin, pitäisikö vanhuksiamme ulkoiluttaa, järjestää toimintaterapiaa, pitäisikö hoitajia olla yöllä useampi kuin yksi.

Oikeasti.
Mitkä asiat ovat tärkeitä?

Mie tuun mielenosoitukseen,tympii jo tämä,kaiken maailman jäähalleihin ja koneisiin ja latuihin ja kylpylöihin rahaa,mutta jos oot elämäs elänyt,pitäs melki nappi otsaan saada ,niin hyödytön on vanhus nykyään julkisella hoitopuolella!!

-kaikki hyvät on jo lähteneet,tai pakkosiirretty
-johtajat juo vain kahvia
-Imatran tauti
-kiireesti eksoteen,hoidon taso nousee,ja pikkujohtajat joutuvat oikeasti vastaamaan teoistaan ja minimi hoidontaso koko ekarjalassa
-soster lautakunta tekemään valkoisissa vuoroja vuodeosastoille
-patskan jauhamisen lopettaminen,ns hoitotieteilijät sorvin ääreen
-miniminä Lääkäripäivystys myös öisin Imatralle.leikitään sairaalaa,ilman lääkärin palveluja öisin.Hoitajien vastuu Hhs:ssa öisin valtava ilman lääkäriä (leikattuja jatkohoidoissa,sydänpotilaita ym.ym.)-mitähän tehy sanoo yöajan vastuista?no ei mitään,sielläkin juodaan vain kahvia,ja käydään seminaarimatkoilla,ja perseet vaan leviää

Ootko auttanu 10v sängyssä ollutta.