Kun ei Jumalasta niin jos viinistä vaikka

Kun ei täällä kirkkoa kiinnosta juuri Jumalasta tai muista keskeisistä asioista puhua, niin mitäs jos vaikka viinistä syntyisi keskustelua. Ehkä siihen saisi pappien kommentteja enemmän kuin jumalakeskusteluihin.

Ehtoollisviinistä siis on kysymys. Kirkkoviineinähän käytetään yleensä väkevöitettyjä viinejä, esim malagaa. Sehän on siis viiniä, johon on käymisvaiheessa lisätty tislattua alkoholia, jolloin käyminen keskeytyy ja osa rypäleen sokerista jää käymättä ja antamaan makeutta, ja tietysti myös alkoholipitoisuus tulee korkeammaksi kuin käymismenetelmällä. Tulos on siis makeampi ja väkevämpi viini, kuin puhdas käymisellä valmistettu rypäleviini.

Kysymys onkin, että miksi kirkkoviineinä käytetään tuollaisia viinejä? Eivät viinit tainneet Jeesuksen aikana Juudeassa ollenkaan tuollaisia olla, tisleellä väkevöitettyjä jälkiruokaviinejä? Viineistä on kuitenkin kirkkohallitus antanut tarkkoja ohjeita, että juuri tuollaisia niiden olla pitää. Mihinköhän tunnutuskirjaan tai muuhun korkeampaan ohjeeseen viinivalinnat perustuvat? Eivät kuitenkaan ilmeisesti mahdollisimman autenttisen alkuperäisen ehtoollisen jäljittelyyn?