Miksi

Väärinkäsitysten välttämiseksi sanottakoon tähän alkuun: olen pitänyt Wincapitaa (Winclubia ja mitä niitä nyt olikaan) täytenä kusetuksena heti siitä päivästä lukien, kun niistä ensimmäisen kerran kuulin.

Mutta minä haluaisin kysyä kaikilta niiltä, jotka ovat hihkumassa Hannulle ja kumppaneille kovaakin kovempia rangaistuksia, että mihin te oikein tähtäätte. Mitä järkeä olisi istuttaa tuota porukkaa linnassa vuosikausia? En nyt tarkkaan muista, mitä yksi vangin vuorokausi valtiolle maksaa, mutta tosi iso se köntsä on. Niillä nostaisi monen laitoksissa elävän vanhuksen elämän laatua ihan kummasti – ja jos ei sitä, niin ainakin hoitofirmojen varat veroparatiisien pankkitileillä lihoisivat iloisesti.

Yleinen ja monet kerrat varmistettu tieto on, ettei rangaistuksia koventamalla juurikaan vähennetä rikollisuutta. Wincapitaattien kaltaisiin tapauksiin kovemmilla rangaistuksilla ei olisi minkäänlaista hillitsevää vaikutusta. Hehän ovat puhuneet itsensä ja toisensa niin umpipökerryksiin, että kuvittelevat jo olevansa täysin rehellisiä liikemiehiä ja tuotekehittelijöitä. Ei syyttömäksi itseään kuvittelevia voi pelotella sillä, että rikolliset saavat isompia kakkuja.
Kun Wincapitan primus motoreitten touhut todetaan selkeästi rikollisiksi ja kun heistä joillekin vilautetaan vankikopin sisäpuolta, niin silloin on saavutettu kaikki, mitä voidaan saavuttaa.

En usko, että Hannu, synnynnäinen sähläri, poistuisi vankilasta ”muuttuneena miehenä”.