« KäräjäoikeuskäsikirjaLasse Lehtinen »
Lastensuojelu ja varhainen puuttuminen
(tätäkään Hesari ei julkaissut …)
Helsingin Sanomat on koko viime syksyn ajan kirjoittanut lastensuojelusta ja ja huostaanotoista erittäin yksipuolisesti. Ja mikä mielenkiintoisinta, koordinoinut mielipidesivun ja toimituksellisen materiaalin sisältöä erittäin tiukasti. Niinpä myös mielipidesivulla on päässyt läpi ainoastaan yhdensuuntaisia mielipidekirjoituksia. Tiedän tämän, koska olen, samoin kuin eräät tuntemani henkilöt, lähettänyt kirjoituksia lehteen ilman, että niitä olisi julkaistu. En myöskään usko, että minä ja kollegani olemme ainoita, jotka olisivat kirjoittaneet toisin kuin Helsingin Sanomien toimitus haluaa.
Helsingin Sanomien nettisivuilla sen sijaan on käyty keskustelua esimerkiksi varhaisesta puuttumisesta tavalla, joka poikkeaa paperilehden linjasta jyrkästi. Varhainen puuttuminenhan on käsite johon liittyy monia huolestuttavia elementtejä: opettajien ja päiväkotien työntekijöiden tietoinen valjastaminen valvomaan perheitä, viranomaisten keskinäiset neuvottelut puuttumisten tarpeellisuudesta, huostaanottokynnyksen madaltaminen ns. huolen vyöhykkeitä koskevan ajattelun avulla jne. Kaikkeen tähän on nettikeskustelussa myös puututtu, mutta tästä keskusteltussa ei Helsingin Sanomissa ole ollut mitään mainintaa. Sen sijaan säännöllisin väliajoin on ilmestynyt esimerkiksi sijaisperheiden näkökulmasta kirjoitettuja tekstejä, joissa valitetaan sitä, että lasten biologiset vanhemmat häiritsevät pahasti lasten sopeutumista sijaisperheisiinsä. Ja tämänsuuntaisiin nettikirjoituksiin on tietysti myös paperilehdessä viitattu.
Alla olevaa puheenvuoroa ei siis ole julkaistu Helsingin Sanomissa. Sain mielipidesivun toimitukselta sellaista palautetta että nyt ei ole sopiva ajankohta jatkaa keskustelua. Tämä ei kuitenkaan estänyt jo seuraavalla viikolla keskustelun jatkamista. Ottaen huomioon, että Lastensuojelulain uudistus on parhaillaan käsittelyssä, niin argumentti on tästäkin näkökulmasta kummallinen.
Tässä siis lähettämäni kirjoitus:
Syksyn 2007 aikana Helsingin Sanomat on kunnostautunut sekä toimituksellisesti että mielipidesivullaan hyvin yksipuolisessa lastensuojeluun liittyvässä kirjoittelussa. Sen pääväitteinä on ollut, että hyvin suuri määrä lapsia elää perheissä joissa heitä kohdellaan huonosti, että lapsilla on tästä johtuen poikkeuksellisen paljon ongelmia ja että ratkaisuna tähän on lasten huostaanotto, siis siirtäminen perheistään joko laitoksiin tai sijaisperheisiin hoidettavaksi. Tämän lisäksi ovat useammat kirjoittajat vaatineet, että kun lapsen huostaanotto kerran on tehty, niin häntä ei pidä palauttaa, vaan lapsen sijoitusperheille ja laitoksille on taattava varmuus siitä, että he saavat pitää lapsen pysyvästi.
Lastensuojelu ja varhainen puuttuminen
(tätäkään Hesari ei julkaissut …)
Helsingin Sanomat on koko viime syksyn ajan kirjoittanut lastensuojelusta ja ja huostaanotoista erittäin yksipuolisesti. Ja mikä mielenkiintoisinta, koordinoinut mielipidesivun ja toimituksellisen materiaalin sisältöä erittäin tiukasti. Niinpä myös mielipidesivulla on päässyt läpi ainoastaan yhdensuuntaisia mielipidekirjoituksia. Tiedän tämän, koska olen, samoin kuin eräät tuntemani henkilöt, lähettänyt kirjoituksia lehteen ilman, että niitä olisi julkaistu. En myöskään usko, että minä ja kollegani olemme ainoita, jotka olisivat kirjoittaneet toisin kuin Helsingin Sanomien toimitus haluaa.
Helsingin Sanomien nettisivuilla sen sijaan on käyty keskustelua esimerkiksi varhaisesta puuttumisesta tavalla, joka poikkeaa paperilehden linjasta jyrkästi. Varhainen puuttuminenhan on käsite johon liittyy monia huolestuttavia elementtejä: opettajien ja päiväkotien työntekijöiden tietoinen valjastaminen valvomaan perheitä, viranomaisten keskinäiset neuvottelut puuttumisten tarpeellisuudesta, huostaanottokynnyksen madaltaminen ns. huolen vyöhykkeitä koskevan ajattelun avulla jne. Kaikkeen tähän on nettikeskustelussa myös puututtu, mutta tästä keskusteltussa ei Helsingin Sanomissa ole ollut mitään mainintaa. Sen sijaan säännöllisin väliajoin on ilmestynyt esimerkiksi sijaisperheiden näkökulmasta kirjoitettuja tekstejä, joissa valitetaan sitä, että lasten biologiset vanhemmat häiritsevät pahasti lasten sopeutumista sijaisperheisiinsä. Ja tämänsuuntaisiin nettikirjoituksiin on tietysti myös paperilehdessä viitattu.
Alla olevaa puheenvuoroa ei siis ole julkaistu Helsingin Sanomissa. Sain mielipidesivun toimitukselta sellaista palautetta että nyt ei ole sopiva ajankohta jatkaa keskustelua. Tämä ei kuitenkaan estänyt jo seuraavalla viikolla keskustelun jatkamista. Ottaen huomioon, että Lastensuojelulain uudistus on parhaillaan käsittelyssä, niin argumentti on tästäkin näkökulmasta kummallinen.
Tässä siis lähettämäni kirjoitus:
Syksyn 2007 aikana Helsingin Sanomat on kunnostautunut sekä toimituksellisesti että mielipidesivullaan hyvin yksipuolisessa lastensuojeluun liittyvässä kirjoittelussa. Sen pääväitteinä on ollut, että hyvin suuri määrä lapsia elää perheissä joissa heitä kohdellaan huonosti, että lapsilla on tästä johtuen poikkeuksellisen paljon ongelmia ja että ratkaisuna tähän on lasten huostaanotto, siis siirtäminen perheistään joko laitoksiin tai sijaisperheisiin hoidettavaksi. Tämän lisäksi ovat useammat kirjoittajat vaatineet, että kun lapsen huostaanotto kerran on tehty, niin häntä ei pidä palauttaa, vaan lapsen sijoitusperheille ja laitoksille on taattava varmuus siitä, että he saavat pitää lapsen pysyvästi.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Onkin totta, että perheiden alkoholinkulutuksen ongelmat ovat kärjistyneet halventuneen alkoholin takia, että lasten ongelmia on diagnosoitu jonkin verran enemmän ja että huostaanotot ovat lisääntyneet. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että huostaan otettujen lasten määrää pitäisi edelleen kasvattaa. Sen sijaan toki lasten perheitä tulee monipuolisesti tukea! Itse asiassa ongelma on siinä, että lastensuojelulain edellyttämiä lapsen edun mukaisia sijoituspaikkoja on suhteellisesti yhä vähemmän ja sen sijaan erilaisia heikosti valvottuja yksityisiä laitoksia on sitä enemmän. Näiden yritysten hoidon laadusta ei ole mitään takeita: sen sijaan niiden intressinä on pitää huostaanotettu lapsi mahdollisimman pitkään ”hoidossa”. Esimerkiksi Pelastakaa Lapset-järjestöllä on lukuisten laitosten ylläpitäjänä välitön taloudellinen intressi huostaanottojen lisäämiseksi ja eräät sen työntekijät ovat kunnostautuneet todella ansiokkaasti huostaanottojen pidentämisessä koko lapsuuden mittaiseksi. Samaan tähtää PeLa:n ns. edunvalvojahanke, jolla pyritään eristämään perheet lapsistaan kokonaan.
Kaiken tämä kirjoittelun (juridisesti) ongelmallisin tyyppi onkin ollut sijaisperheiden vaatimus huostaanoton pysyvyydestä, siis siitä että hoitoperheillä pitäisi olla varmuus siitä että lapsi pysyy heillä ja että lapsen vanhemmat eivät voisi toistuvasti vaatia lasta takaisin. Laki ei kuitenkaan lähde siitä että huostaanotot olisivat pysyviä, vaan siitä, että kun huostaanoton edellytykset ovat poistuneet, niin lapsi saa palata takaisin omaan kotiinsa. Tuore Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisu (K&T) jopa edellyttää, että viranomaiset pyrkivät oma-aloitteisesti selvittämään edellytysten lakkaamista. Huostaanoton lähtökohtana ei voi olla lapsen pysyvä erottaminen perheestään kuin aivan poikkeustapauksissa. Tämä perheen yhteyden turvaamisen ajatus sisältyy sekä ihmisoikeuksiin että lasten oikeuksiin, sellaisina kuin ne on vahvistettu kansainvälisesti. Muualla Euroopassa se on itsestäänselvyys, mutta meillä Pohjoismaissa on pitkään ajateltu, että oma perhe ei ole mikään lapsen erityinen oikeus.
Nykykäytäntö Suomessa on se, että lapsen huostaanottoon riittää epämääräinen ns. ”huoli” lapsen tilanteesta, kun taas lapsen palauttamiseen tarvitaan ehdoton varmuus siitä että lapsen oma perhe on kelvollinen hoitamaan lasta. Tälle ei ole mitään laillista perustetta. Suomessa lapsia saa tehdä vapaasti ja eikä vanhempien kelvollisuudelle ole mitään normeja. Äskettäin tietooni tulleessa tapauksessa 13-vuotias tyttö jolla ei ollut eikä (onneksi vieläkään) ole mitään ongelmia (muuta kuin huostaanoton aiheuttama syvä masennus) on joutunut olemaan kaksi vuotta vastoin tahtoaan laitoksessa, josta häntä ei tahdota luovuttaa takaisin perheelleen. Huostaan otettaessa tyttö oli luokkansa priimus! Huostaanottoa perusteltiin aluksi puolisoiden riitaisuudella, mutta kun puolisot nyt ovat eronneet niin tilanteen jatkamista perustellaan lähinnä äidin käytöksellä viranomaisia kohtaan. Lapsen mielipidettä ei oteta mitenkään huomioon.
(Lisäys 12.2.: Huostaanotto on nyt lautakunnan päätöksellä lopetettu ja lapsi on päässyt takaisin kotiin. Tätä koskeva päätös on todella ihmeellinen: siinä kerrotaan että päätösesityksenä on lapsen huostaanoton jatkaminen “koska huostaanoton perusteet eivät ole poistuneet” ja päätökseen liittyi myös huostassapitosuunnitelma. Lautakunta onneksi päätti toisin.)
On pelättävissä että uusi lastensuojelulaki edelleen lisää lasten huostaanottoja ja mahdollistaa yhä epämääräisemmin ja mielivaltaisemmin perustein tehdyt huostaanotot, kun tosiasiassa huostaanottojen määrää voisi radikaalisti vähentää avohuollon tukitoimia lisäämällä ja sosiaaliviranomaisten huostaanottovaltuuksia vähentämällä. Mitä epämääräisempi laki, sitä enemmän ongelmia on odotettavissa.
J P Roos Sosiaalipolitiikan professori Helsingin yliopisto
http://blogs.helsinki.fi/jproos/2007/02/09/post-36/
Anu Suomela vastaa Hesarin yleisöosatokirjoitukseen 16.5.200.
Tätäkään Hesari ei julkaissut..
Voi kumpa tietäisitte, kuinka paljon vastaavia tapauksia löytyy, mutta niistä ei ole todistusaineistoksi, mikäli ei ole ottanut varmuuskopiota, kuten J.P,Roos ja Anu Suomela ovat tehneet.
Eräällä tuttavallani on kymmeniä vastaavia tapuksia, jotka on poistettu jälkikäteen "asiattomina".
Mikä Mafia tätä yhteiskuntaa estää kansalaisia puuttumasta yhteiskunnallisiin epäkohtiin.
Lue tässä likissä Anu Suomelan kirjoitus, jota Hesri ei julkaissut.
Selaa ja lue myös julkaistuja kirjoituksia.
Tätä ei julkaistu.
http://www.kaapeli.fi/pesue/artikkeleita/HsYo16052000.html
----
Anu Suomelan mielipidekirjoituksessa viitattiin professori Tuula Tammiseen.
Syötin hänen nimensä nettiin ja katsoin mitä tietoa hänestä löytyy.
Tuula Tammisen juhlapuhe Väinö Tanner säätiön tilaisuudessa 12.3.2002.
http://www.vainotannerinsaatio.fi/node/77
---
J.P.Roos ja Anu Suomela ovt tainneet olla ainoita, jotka ovat kritisoineet "lastensuojelijoita"
Tässä muutama kannaotto.
Anu Suomela Kriittinen kannaotto 1995.
Minne perhe ja lapsi unohtuivat lastensuojelussa?
http://www.kaapeli.fi/pesue/artikkeleita/kriittinen_kannanotto_95.htm
---
Unohtamatta Leeni Ikonen....
http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset
Tätäkään juttua Anu Suomelalta ei julkaistu HS:ssa:
Miksi huostaanotot ovat lisääntyneet?
"On erittäin ilahduttavaa, että THL:n pääjohtaja ja ylijohtaja ovat huolissaan lasten huostaanottojen määrästä, kustannuksista ja seuraamuksista lasten elämässä HS 30.11.2011). Uusi ls-laki tuli voimaan 1.1.2008. Miksi lain uudistus ei ole tuottanut toivottua tulosta, vaan huostaanottojen määrät jatkuvasti kasvavat, vaikka Suomelle on annettu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa lukuisia tuomioita siitä, että meillä ei kunnioiteta perheen yksityisyyden suojaa.
Auttaisiko se, että sosiaalityöntekijöitä lisättäisiin, koska he eivät ennätä keskittyä perheiden todelliseen auttamiseen, vaan käyttävät kalleinta ja raskainta ratkaisua? Tuskin auttaisi. Näyttää siltä, että mitä enemmän valtion varoja lastensuojeluun satsataan, sitä enemmän rahaa käytetään sijaisperheiden, ei lapsen oman perheen tukemiseen.
Entä sosiaalityöntekijöiden koulutus, kun jopa vajaat puolet heistä on epäpäteviä? Siitä olisi varmasti apua, jotta resurssit käytettäisiin huostaanottojen ehkäisemiseen. 2000-luvun alkupuolella meillä kokeiltiin nk. läheisneuvonpitoa, jossa lapsen lähipiirin aikuiset koottiin yhteen perheen tueksi. Tällä menetelmällä saatiin Uudessa-Seelannissa huostaanotot vähenemääm jopa 80 prosentilla, ja tulokset olivat meilläkin lupaavia. Onko tuo työmalli hautautunut niiden piintyneiden työtapojen alle, jotka vaurioittavat lasten ihmissuhteita ja koko loppuelämää?
Vastuussa nykytilasta ovat lain valmistelijan lisäksi lain säätäjä eli eduskunta. Käytännön vastuu on lain soveltajilla, eli maamme kahdeksalla hallinto-oikeudella ja Korkeimmalla hallinto-oikeudella. Kun ne perustettiin 30 vuotta sitten, niiden lähtökohta oli, että sosiaaliviranomainen on luotettava ja aina oikeassa. Kansalainen sen sijaan on aina epäluotettava ja väärässä. Tuo asenne ei ole tähän päivään mennessä muuttunut. On edelleen poikkeus, jos hallintotuomioistuin muuttaa sosiaalityöntekijän päätösehdotusta. Vielä harvinaisempaa on, että Korkein hallinto-oikeus järjestäisi lastensuojeluasiassa suullisen käsittelyn.
Sosiaalityöntekijöiden kouluttaminen ei ole hallinto-oikeuksien tehtävä. Sivutuotteenaan ne ovat kuitenkin opettaneet, että mikä tahansa perhettä syyllistävä väite menee tuomioistuimessa läpi. Etenkin kun lastensuojelu hankkii kunnan kustannuksella `puolueettoman´ lastenpsykiatrin lausunnon, sekä lapselle edunvalvojan, joka taatusti puoltaa lastensuojelun väitteitä. Useimmilla perheillä ei ole varaa hankkia asiantuntijalausuntoja, eikä ole olemassa mitään tahoa, joka voisi sellaisin laatia. Vaikka tuollainen taho ja varat löytyisivätkin, lastensuojelu ei salli perheen hankkimaan asiantuntijan ´rasittaa´ lasta.
Euroopan ihmisoikeussopimuksen yksi keskeisimmistä lähtökohdista on se, että kansallisten tuomioistuinten tehtävä on suojella kansalaisia viranomaisen mielivallalta. Perusarvoina ovat demokratia, kansalaisten autonomia ja ihmisoikeudet. Meillä hallintoistuimet eivät ole ottaneet tällaista tehtävää, päinvastoin. Ne eivät huostaanotoissa kunnioita Euroopan ihmisoikeussopimuksen perusperiaatteita, vaan aktiivisesti tukevat viranomaisvaltaa.
Jos huostaanottoja halutaan vähentää, ainoa keino on muuttaa lastensuojeluviranomaisten ja hallinto-oikeuksien menettelytapoja vastaamaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen periaatteita. Välttämättömin niistä on fair trial - periaate ja korostetusti tuomioistuimen ehdoton puoluettomuus
Anu Suomela, yht.maist.
Helsinki"
Ongelmien taustalla on ilmeisesti henkilöt, joilla on vääriä käsityksiä ennakkoluuloja ja asenteita perheitä kohtaan.
Olettaisin, että kaiken taustalla löytyy Vahva Feministiset liikkeet, jotka ovat iskostaneet ministeriön tajuntaan vääriä mielikuvia.
Olisi mielenkiintoista lyötää syyt, miksi ministeritasollakin nähdään perheet mustavalkoisina?
Anu Suomela Helsingin Sanomat 3.12.1999.
Valta ja vastuu pysykööt vanhemmilla.
Suomela ottaa kantaa ministeri Eva Biaudetin kannanottoon.
http://www.kaapeli.fi/pesue/artikkeleita/HS_Yleisonosasto_3.12.1999.htm
---
Päättäjät toimivat siten, kuinka heidän halutaan toimivan.
Jotta he toimisivat halutulla tavalla heille on syötettävä tietoa, joka ei välttämättä perustu tosiasioihin.
Perhe- parisuhdeväkivallan tutkijoina ovat olleet feministit, sekä profeministit, jotka ovat luonnollisesti tehneet tutkimuksia, joissa miehet ovat pääsyyllisiä.
Sitä enemmän tutkijat ovat saaneet rahaa tutkimuksiin, mitä hurjempia lukuja he ovat esittäneet.
Tässä usempi tutkimuksia, joissa tarkastellaan perhe ja parisuhdeväkivaltaa myös muista, kuin feministien ja profeministien näkökulmista.
Oikeusministeri Tuija Brax, voisi päivittää tietonsa, eikä uskoa "tarkoitushakuisiin tutkimuksiin", joissa on käytetty "hatusta vedettyjä" lukuja. Lapset ovat kärsijöinä loppujuoksussa.
Ilta-Sanomat 16.5.2007. "Tutkimusten mukaan lapsen kannalta on yhtä traumatisoivaa nähdä kun äitiä lyödään, kuin itse joutua lyönnin kohteeksi. Se vie perusturvan kokonaan oikeusministeri Tuija Brax (vihr) sanoo. Peruspalveluministeri Paula Risikon (kok) mukaan perhe ja parisuhdeväkivalta on suuri yhteiskunnallinen ongelma. Suomessa tapahtuu vuosittain 100.000 perheväkivaltatapausta, jotka koskettavat 90.000 perhettä. Näissä perheissä asuu 200.000 lasta. Kylmiin lukuihin sisältyy todella raskas viesti inhimillisten kärsimystan määrästä Risikko sanoo. -Risikon mukaan perheväkivallan seurauksena Suomessa kuolee noin 50 naista ja miestä, mikä on erittäin suuri määrä".
Huolestuttavaa mielestäni on että "arvon naisministerit" käyttävät Minna Piispan kyselytutkimusta vuodelta 1997,jossa 4500 kyselytutkimukseen vastanneen mukaan saatiin tulokseksi tuo maaginen luku 90.000 naista joutuu vuosittain puolisonsa pahoinpitelemäksi. -Täysin hatusta vedetty luku, kuten myös Minna Piispan "Tutkimus" "joka vuosi Suomessa raiskatan 15.000 naista ja 46.000 naista joutuu seksuaalisen häirinnän uhriksi".
Tilastokeskus. Perheväkivalta 1997-2005. "Poliisin tietoon tuli vuonna 1997 yhteensä 1719 rikosilmoitusta parisuhdeväkivallasta, joissa uhreina oli 1556 naista ja 163 miestä. -Tilastossa on eritelty perhe- ja parisuhdeväkivalta, sekä miesuhrien ja naisuhrien määrä.
http://tilastokeskus.fi/til/polrik/2005/polrik_2005_2006-04-04_tie_001.html
Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos "Naiset perheväkivalta ja perhe-elämän rakennemuutos- Jukka Savolainen.
-"Tutkimuksen kohteena oli ainoastaan fyysinen väkivalta, eikä esimerkiksi uhkailu, tai muu verbaalinen ahdistelu. Tutkimuksessa käytettiin näkyvän vamman esimerkiksi ruhjeen, mustelman tai naarmun aiheutumista fyysisen väkivallan kriteerinä, siksi että se tarjoaa varrattain yhteismitallisen määritelmän tälle hankalasti mitattavalle ilmiölle.
Vuonna 1980 uhrien määrä oli n.28.000 ja vuonna 2003 n. 8000"
.
http://www.optula.om.fi/uploads/wl1wnefdh6u.pdf
Väkivalta apua info.
"Täällä julkaisemme tiedotteemme kootusti, sekä annamme mm. linkkivinkkejä teksteihin, jotka käsittelevät ansiokkaasti väkivaltailmiön eri puolia".
http://www.vakivalta-apua.fi/arkisto.shtml
Perheväkivalta Wikipedia. Erittäin laaja tilastoihin ja tutkimuksiin perustuva "ei poliittinen" katselmus perheväkivaltaan, lasten kaltoinkohteluun, lasten pahoinpitelyyn, shaking baby ilmiöön, sekä fas (päihdevaurioisten)- lasten huolestuttavaan lisääntymiseen yhteiskunnassamme viime vuosina. Kuten myös huostaanotettujen ja pakkohuostaanotettujen, sekä abortoitujen lasten määrien lisääntymiseen
*******
Onko Suomessa sana ja ilmaisuvapaus, vai sensuuri, jolla halutaan estää yhteiskunnalisten ongelmien nostaminen julkiseen keskusteluun.
Kuka, ketkä säätelevät, mitä saa nostaa julkisuuteen?
Anu Suomelan J.P.Roosin mielipdekirjotuksia on sensuroitu Hesarissa.
Joukkoon mahtuu myös Johanna Hurtig, joka on nostanut julkisuuteen lasten seksuaalisen hyväksikäytön, ihmisoikeusrikkomukset, alistamisen ja nöyryyttämisen.
Miksi Hesri ei ole päästänyt hänen kannaottoja julkisuuteen?
Tämä on netistä haulla Johanna Hurtig, jossa paljastuu, että hänen kirjoituksia ei ole julkaistu Hesarissa.
Johanna Hurtig - Haku - HS.fiwww.hs.fi/haku/?
haku= Johanna HurtigVälimuistissa - Samankaltaisia
Annoit tälle 1. Peruuta
Haullasi ' Johanna Hurtig' ei löytynyt yhtään hakutulosta. Kaikki(0) · Artikkelit(0) · Aiheet(0) · Videot(0) · Muut(0). Yhteensä 0 hakutulosta. Etkö löytänyt etsimääsi? ...
En löytänyt etsimääni.