AA
A A A
Opastus ja palaute
liity jäseneksi!
 /   /  /  / etävanhemman käyttäytyminen

etävanhemman käyttäytyminen

111 Vastausta 3 879 Lukukertaa
Julkisuudessa on usein kirjoiteltu siitä, kuinka lähivanhemmat yrittävät estää lapsia tapaamasta etävanhempaa ja lisäksi "mustamaalaavat" etää. Harvemmin kuitenkaan näkee kirjoittelua siitä kuinka etävanhempi yrittää sabotoida lähivanhemman ja lasten suhdetta. Valitettavasti itselläni on tästä kokemusta ja siksi haluaisinkin muiden kommentteja asiasta.

Teini-ikäiset lapseni ovat yhteishuoltajuudessa exän kanssa. Etävanhempi on halunnut tapaamis-sopimuksen, jonka mukaan hän tapaa lapsia kerran kuukaudessa, koska ei kuulemma pysty sitoutumaan muuhun. Säännöllisesti hän kuitenkin houkuttelee lapsia luokseen viikonlopuksi, ilmoittamatta siitä minulle, lähivanhemmalle, mitään. Jos siis olen suunnitellut jotain yhteistä ajanvietettä lasteni kanssa viikonlopuksi tai jos haluaisin vain "olla" heidän kanssaan rauhassa, sitä yritetään sabotoida. Koskaan en siis voi olla varma, ovatko lapset kotona vai menevätkö etävanhemman luo -siellä kun "saa vapaasti tehdä kaikkea, eikä tarvitse edes siivota". Eli yhtenä houkuttelukeinona etävanhempi pitää sitä, että lapset pääsevät hänen luonaan helpommalla ja siellä pidetään "kivaa", eli myös vältetään vastuuta.

Eikö kahden aikuisen pitäisi pystyä kasvattamaan yhteisiä lapsia yhdessä - erosta huolimatta. Pitkän päälle ei varmastikaan ole kenenkään etu, vähiten lasten etu, että vanhemmat joutuvat jatkuvasti kilpailemaan lasten huomiosta ja luonaolosta. Toisinsanoen, lasten annetaan sanella säännöt. Lähivanhempana valitettavasti joudun myös "leikkimään kivaa" ja antamaan myöten useissa kasvatusperiaateissani, koska etävanhempi välttää vastuullista kasvattamista jatkuvasti.

Tämän lisäksi etävanhempi vedättää minulta rahaa, vaatimalla lapsia osallistumaan hankintoihin joita hän tekee. Rahat joita lapsilla on, ovat minun heille antamiaan viikkorahoja. En ole tarkoittanut niitä siihen, että he niillä kustantaisivat itselleen "lahjoja" joita etävanhemmaltaan saavat. Kyllä etävanhemman täytyisi tajuta maksaa lahjansa itse, tai olla sitten hankkimatta niitä.

Kaiken tämän sabotoinnin lisäksi, etävanhempi ei ole kykenevä keskutelemaan kanssani mistään lapsiin liittyvistä asioista, mutta on valmis vaatimaan että minun täytyisi ilmoitella hänelle lähes kaikesta, mitä lapset tekevät.


Kaikella kunnioituksella siis, mutta kyllä niissä etävanhemmissakin on vikoja. Mielestäni on erittäin sairalloista käyttäytymistä purhaa omaa pahaa oloaan ja katkeruuttaan lasten kautta lasten ja lähivanhemman suhteeseen.

Onko teillä muilla kokemusta etävanhemman katkeruudesta ja sabotoinnista?
Ja se myös itseäni ihmetyttää, että yleinen käsitys on joka paikassa, että lähivanhempi on paha.

Meillä tuon lisäksi etävanhempi pitää itsellään lasten joulu-, synttäri- ja nimpparilahjat. Ja meillä myös kuitenkin tapaamismalli sellainen, että etävanhemman koti ei ole lasten koti. Eli lapset menevät innolla katsomaan sitten aina lahjojaan. Lisäksi hän kerää sääliä lapsilta tapaamisten aikana.

Ja nuo mainitsemasi tekemiset hän tekee myös, ja kaikkea muuta vielä niiden lisäksi. Eli kun tietää, kuinka paljon lapset tilanteesta kärsivät, niin onhan se etävanhempi lapsille velvollisuus, eikä oikeus.
Mukavaa, mutta myös valitettavaa tietää, että on kohtalotovereita. Olen kanssasi samaa mieltä, joskus tuntuu että etävanhemmalla on vain oikeuksia mutta ei lainkaan velvollisuuksia. Samoin lapsella on velvollisuuksia tavata etävanhempaa, vaikka ei tätä haluaisikaan.

Minun lapsilla sama asia, että etävanhemman koti ei ole lasten koti, vaikka onkin entinen perheemme yhteinen koti. Lapsilla ei ole avaimia kyseiseen taloon, koska siellä emännöi uusi nainen lapsineen.

Valitettavaa tässä etävanhemman käyttäytymisessä on sekin, että hänen omat vanhempansa "kannustavat" häntä kyseiseen käyttäytymiseen. Säälin noita aikuisia, jotka eivät pysty kannustamaan eronneita pareja ja heidän lapsiaan jatkamaan elämistään sovussa.

Tämän minun exän käyttäytymisen "kruunaa" se, että syksyllä hän sai lopputilin työstään (uusi suhde työpaikkaromanssi ja exäni oli ko.naisen esimies). Tästä lopputilistäänkin exä ja hänen vanhempansa syyttävät minua lapsillemme.

Olen tässä eron edetessä todennut ettei ole mitään instanssia joka suojelisi lähivanhempaa etävanhemman asiattomalta käyttäytymiseltä. Mutta etävanhemman "oikeuksia" rikottaessa virkavalta puuttuisi peliin.
Ja samoin lähivanhemmallakin on velvollisuuksia etää kohtaa.

Meillä myös etän suku kannustaa etää tekemään asiat mahdollisimman hankalaksi lapsille asiat.

Joo semmosta instanssia ei tosiaan ole, olen sen itsekin todennut, lastensuojelukin pesee kätensä heti, jos etä ei käytä päihteitä tai väkivaltaa. Lähin ei tarvitse kun kerran jättää lasten tapaaminen välistä, niin tantat olisi poliisin kanssa oven takana :D olettaisin..
eräs lakimies sanoi suoraan mulle että suomen laissa on se vika että etävanhemmalla on oikeudet mutta ei mitään velvollisuuksia.

olen moneen kertaan kiehunu kun telkkarissa tulee ohjelmia missä lähivanhempia mollataan, varmasti on hankalia lähivanhempia MUTTA...
Eiköhän se ole juuri päinvastoin! Pelkkää velvollisuutta oli koko tyttäreni lapsuusaika! ANNA RAHAA, TULE HAKEMAAN MUN PITÄÄ PÄÄSTÄ........Ex, kun ei koskaan ymmärtänyt ettei töistä voi lähteä keskenpäivän siksi, että lähivanhempi haluaa "vapaalle". Vaikka hankalahan se sellaisen ihmisen on moista ymmärtää joka ei ikinä ole mitään töitä tehnytkään.
Mitä se etäRUIKKU täällä ruikuttaa?
Meillä etä vielä myy ne "lahjat" parin kuukauden päästä kirpparilla (mistä ne myös on ostettu) ja ostaa itselleen jotain..\o/
Repesin nauruun, on se etä vaan niin hauska veikko :D

Meillä onneksi lahjat ovat niin mieleisiä lapsille, että etä ei ole uskaltanut ainakaan vielä tehdä sitä..

Uskomatonta touhua :(
Hmm... Tarkennusta kysyisin, eli mitkä joulu- synttäri yms. lahjat etävanhempi pitää luonaan? Siis hänen itse hankkimat, tai kenties hänen sukulaisten ja ystävien hankkimat? Vai vievätkö lapset sinun hankkimat lahjat isän luo, eikä isä palauta niitä?

Mikäli tarkoitat että isän hankkimat lahjat pysyvät isän luona, niin mielestäni niin sen pitää ehdottomasti ollakin! Vaikka lapset viettävätkin etävanhemman luona tässä tapauksessa vähemmän aikaa, niin eikö ole hienoa, että siellä on leluja yms. joista lapset iloitsevat?

Teidän systeemi kuulostaa nyt siltä, ettet itsekään ajattele lasten etua. En väitä että joka asiassa ajattelee etäkään. Sääli teidän lapsia, kun kumpikaan vanhemmista ei ajattele heitä.
ketjun alusta loppuun asti, mitään välistä jättämättä, sieltä löytyy vastaus.

Eikö olisi hienoa jos siellä isän luona olisi vanhempi, josta lapset iloitsisivat, ilman mitään kiristyksiä? Se vasta hienoa olisikin!
Meillä taas teinit käy isällään sillon, kun heille sopii, ainakin meidän teinit ei enää minun kanssa oikeen kauheesti viihdy, niille kaverit on paljon tärkeempiä kun omat vanhemmat ja 16- 17v on jo niin itsenäisiä, että hoitaa itse tapaamisensa toiseen vanhempaansa.Yötä teinit ei enää ole, kun joskus isällään.
Meillä ei onneksi ole mitään kitkaa nytkin vanhempi lapsistamme ilmottautui autokouluun ja sen maksamma puokkiin, ja myös kumpikin on jo ollut kesätöissä ja ensikesäksi pääsevät samoihin töihin, jota me kannustamme molemmat.
Jep jep, tämä kitkattomuus kanssakäymisessä etän kanssa olisi varmatikin toiveissa meillä kaikilla lähivanhemmilla. Ja toki teinit itse hoitavat tapaamissopimiset etä isänsä kanssa, koska toisaankin ovat siihen kykeneviä.

Pointti tuossa ensimmäisessä kirjoituksessani olikin se, että kun asiat eivät suju kitkattomasti, vaan etä rupeaa vedättämään ja ilkeilemään.

Meillä kanssa ennen eroa etä lupasi maksaa puolet lasten autokoulu yms menoista. Totuus on sitten ollut toista. Luotin sanaan, enkä laittattanut asiaa paperille. Nyt sitten olen itse kustantanut KAIKKI lasteni ylimääräiset menot, mopokortin, autokoulun, vanhojentanssi yms......aika kovia kuluja. Jopa etän antamien lahjojen kustannuksiin minun siis pitäisi osallistua lasten viikkorahan muodossa.

Olen viimeisen vuoden aikana huomannut kuinka monenlaisia etävanhempi voikaan olla. Enemmistö on toki niitä, jotka sulassa sovussa lähivanhemman kanssa huolehtivat lapsien hyvinvoinnista - tämähän se olisi tarkoitus. Mutta valitettavan paljon on niitäkin etävanhempia jotka purkavat omaa katkeruuttaan lähivanhempaan lasten kautta.

Oma ex-puolisonokin on USEAMMAN kerran todennut minulle, että kaikki sujuisi paremmin jos antaisin lapset hänelle. Siis HALOO, lapset ovat itse saaneet päättää kenen luokse asettuavat ja halusivat ehdottomasti lähteä minun mukaani. Tästä katkeroituneena exä siis yrittää vaikeuttaa elämääni - valitettavasti kuitenkin vaikeuttamalla omien lastensa elämää enemmän kuin minun.

Eli siis, vaikka julkisuudessa tosiaankin useasti parjataan lähivanhempaa, niin kyllä niissä etävanhemmissakin on vikoja - ja tästä pitäisi mielestäni kirjoittaa enemmän.
kuule, itse olen sanonut lapselleni aina että "kysy isältäs" jos on tarvinnut jotain suurempaa...on ostanu telkkarit, koti-teeveet,tietsikat,ajokortin,lainaa autoa...ei juuri ukko napise vastaan kun jätti kymmenen vuoden elarit maksamatta.
Tämä on hyvä että laitetaan lapset kysymään isältä rahaa ja aika tollo taytyy olla että kieltäytyy. Itse asun lapsen äidin kanssa ja nyt kun tytär täyttää kohta 18v niin viimevuonna meni 5t€ ylimääräistä mutta rahaa se vain on ja kun en aikoinaan itse saanut niin kevarin ostin että silleen. Vuoden päästä vasta rahaa palaa kun ylioppilaaksi pääsee että silleen.
No mun kohdalle on sitten osunut tuo tollo. Eli exä maksaa kyllä elarit aikanaa, mutta mitään muuta hän ei sitten lapsilleen annakaan, vaikka hyvätuloinen onkin.
Hänen vastaus jokaiseen lapsen pyyntööön on että "pyydä äidiltäsi, sen kuuluu maksaa". Eihän missään laissa ole määrätty kuinka paljon etävanhempi voi lapsilleen kuluja maksaa, siellä on määritelty ainoastaan minimi, eli elatusmaksu päivittäisten tarpeiden hoitamiseen.

Vaikka aina sanotaan ettei rahalla pidä osoittaa rakkautta, niin kyllä sillä nyt jotain merkitystä kuitenkin on, paljonko etävanhempi on valmis lapsiinsa satsaamaan.
Onnellisesti teillä:) Meillä ei mene aivan noin, kun toinen on niin "raha-ahne". eli kaikki pitäisi mennä puokkiin, vaikka toisella ei rahaa olisikaan:)
En kyllä nyt ymmärrä oikein, mikä tässä on ongelmana. Jos sinulla on etän kanssa tehty tapaamissopimus, niin lapset tapaavat etävanhempaansa niinä viikonloppuina, kun sopimuksessa on sovittu. Loput viikonloput ovat sinun ja jos sattuu, että etä JA sinä sovitte jotain toisin, niin siinä tapauksessa lapset voivat viettää etän luona ylimääräisiäkin viikonloppuja. Eli sinun ei ole pakko heitä päästää ja minusta se ei ole lasten päätösvallan alla, että missä he milloinkin aikaansa viettävät. Teinit onkin jo eriasia, mutta ei lapset.

Ei sinun tarvitse "leikkiä kivaa" lapsillesi, vaikka etävanhempi niin tekeekin. Lapset oppivat kyllä, että säännöt on erit joka paikassa. Älä ala kilpailla lasten suosiosta etävanhemman kanssa, vaan ole heille vastuullinen ja turvallinen vanhempi, jolla on rajat. Ei kaveri, joka "leikkii kivaa".

Siis etä ostaa lapsille lahjoja, jotka lapset joutuvat omilla viikkorahoillaan maksamaan? Sano lapsille, ettei heidän tarvitse käyttää rahojaan etän hankintoihin ja sovi, mihin he saavat viikkorahojaan käyttää. Sinulla rahan antajana ja lasten huoltajana on oikeus valvoa lastesi rahankäyttöä. Meillä ei tuollaista ongelmaa ole, mutta tokihan minä valvon lasteni rahan käyttöä, enkä anna heidän ostella mitä sattuu.
Että kun nämä asiat tämän etävanhemman kanssa tökkii, niin niitä on kauhean vaikea pukea sanoiksi, vaikka sisällä on suorastaan raivo siitä, kuinka tuntee, kun lapset kärsivät. En tiedä johtuuko se siitä, että se joille sitä sanomaa omasta raivosta yrität ulos päästää, että viestin vastaannottajasta näkee jo ennen kuin olet edes alkuun päässyt, ettei se voisi vähempää kiinnostaa, ja tosiaan vaikka olet sen pihalle saanutkin mielestäsi niin hyvin, kun sen voi sanoiksi pukea, niin sama ilme, ei voisi vähempää kiinnostaa, on myös sen jälkeen.
Silloin tulee itselle tunne, että olenko minä nyt ihan sekaisin, kun tällaisen raivon lasten kärsimyksestä sisälläni tunnen, vai missä mättää.. Sitten katsot taas elämää eteenpäin ja näet samat jutut, ja sitten tulee, että ja v'tut, kyllä nyt on yhteiskunnalla vintti sekaisin...

Onko muille lähivanhemmille tullut samanlaista tunnetta, kun on hankalan etävanhemman kanssa taistellut?
Tunne on tullut, mutta taistella en uskalla. Tuo etä on niin arvaamaton. Viimeksi kun kehtasin sanoa näsäviisaasti "voithan sinä hankkia Lapselle sellaiset kengät kuin haluat niin kyllä me niitäkin voimme pitää", hän aloitti rumban, jossa mm. uhkasi kierrellen käyvänsä päälle ja uhkauksensa mukaisesti jätti lapset palauttamatta sopimuksen mukaan, vaikka asiaa ihan sosiaalipäivystäjän kanssa selvitetiin. Lastenvalvojalle jne. sitten suolsi ihan puutaheinää -enkä minä uskaltanut sanoa, miten asia oikeasti on, kun kostaisi taas senkin lapsille eikä sitä kukaan uskoisikaan, kun verhoaa kaiken niin taitavasti mukavuuteen ja yhteistyökykyisyyteen. Että näin, en tiedä mitenpäin sitä olisi nyt, kun lasten puheiden perusteella on alkanut puhua puutaheinää myös alle kouluikäisille lapsille tai ainakin heidän kuultensa. Isänisä on samanlainen ja nuorin sisko pitää ystävällistä äitiään kaiken pahan alkuna ja juurena eikä tämä isänäiti ole koskaan saanut sanottua, miten asia mitä ilmeisimmin on...
Henkistä väkivaltaa pahimmillaan koko yhteiskunnan voimin, kierot pärjää Suomessa :(

Valitettavasti keinot on tosiaan olemattomat tilanteen helpottamiseen. Koita kestää! Ja paljon voimia!
Tähän on pakko kommentoida. Meilläkin etä leikkii sitä "kivaa" jatkuvasti mielistelemällä ja olemalla lasten (pientenkin) kaveri, ei vastuullinen vanhempi. Jatkuva lahjonta ilman mitään velvolisuuksia/rajoja/sääntöjä on lapsille erittäin pahasta. SILTI sossut eivät ymmärrä tai halua ymmärtää tätä epäkohtaa ja lasten kaltoinkohtelua, kun on niin helvetin muotia puolustaa sitä etä-mies-raukkaa, joka on "uhriutunut"! Joka oikeasti on vakavasti persoonallisuushäiriöinen ja käyttää henkistä väkivaltaa niin exäänsä, kuin lapsiinsakin välillä. Etä, joka vaatii myös omilta lapsilta ihailua ja jalustalle nostamista!
Juuri tätä minäkin tarkoita. Yhteiskunnassa on vallalla käsitys että etävanhemmat ovat jotenkin uhreja, mutta siitä että uhreja saattavat olla myös lähivanhemmat, ei välitetä yhtään.

Itse olen "jätetty" lähivanhempi. Lapset itse saivat valita lähtevänsä minun mukaani. Etä jäi asumaan entiseen kotiimme ja toi sinne muutaman viikon päästä myös uuden "perheensä". Nyt sitten minun pitäisi joustaa omassa elämässäni tämän uuden perheen eduksi juurikin niin että tapaamiset lasten ja isän kanssa täytyisi ajoittaa niin kuin uudelle perheelle sopii, ei niin kuin lapsille ja minulle sopii.

Lapset ovat teini-ikäisiä ja siksi myös siis itsemäärämisoikeutettuja ja useasti kieltäytyneetkin menemästä isälleen, jos heitä ei huvita. Etä kuitenkin vaatii, että minun pitäsi pakottaa lapset hänen luokseen, etenkin jos olen yön pois kotoa - siis miksi pitäisi, siksikö että hän ei itse saa heitä tulemaan luokseen?

Nyt uusinpana kiusana etä yrittää sabotoida tyttären lukiovalintaa. Tytär haluaisi mennä lukioon toiseen kaupunkiin, jossa myös oma miesystäväni asuu. Tämä on siis tyttären oma tahto ja haluaa että muuttaisimme uuden kumppanini luo. Exä yrittää kuitenkin estäää tämän toiseen kaupunkiin lukioon menemisen, koska hänen tapaamisensa tyttären kanssa vaikeutuisivat ja vähenisivät entisestään. Etä yrittää siis kaikin keinoin minua ja lapsiaan luomasta hyvää omaa elämää itsellemme, vaikka itse elää elämäänsä niinkuin haluaa, toki ilman biologisia lapsiaan (jotka siis haluaisi luokseen, täydentämään elämäänsä).

Kysynkin siis kuka on uhri? Ja vastaan myös että ennenkaikkea lapsi ja myös minä lähivanhempana.
Minulla lähinä on kans ongelma, kun lapset (koulu- ja tarhaikäinen) sairastuvat näiden etän tapaamisviikonloppujen jälkeen. He sairastuvat noin kaksi-kolme päivää tapaamisesta, tai jopa samana iltana kun tulevat. Tätä siis jatkunut jo yli vuosi.

Nyt tilanne onkin siis se, että olen joutunut lapsista olemaan nyt putkeen 7 päivää sairaslomalla ja kuukauden aikana 10 päivää. Nyt olisi tapaamisviikonloppu, molemmat vielä toipilaita.. Jos nyt annan lapset tapaamiseen, niin pääsenkö maanantainakaan töihin? Työnantajalla luonnollisesti rupeaa hermo kiristymään sairaslomista, etä ei niitä voi kanssani puolittaa. Enkä tiedä mitä etä tekee, että lapset näin sairastuvat, ainakin sen tiedän, että lapset saavat sukulaiskierroksella osakseen ainakin kolmen päiväkodin pöpöt.. olisikohan se liikaa lasten vastustuskyvylle?

Mutta en tiedä mitä tekisin, olisinko hyvä lähivanhempi, ja antaisin tapaamisten jatkua ja hankkisin itselleni samalla loparit töistä ja ryhtyisin sosiaalipummiksi lasten kanssa, vai mitä tekisin, kun asiasta olen etän kanssa jutellut, eikä se voisi häntä vähempää kiinnostaa..

Mitä muut tekisi tilanteessani?
Harmillinen tilanne. Ja niin valitettavan tyypillinen esimerkki.
Kehoittaisin sinua soittamaan paikalliselle lastenvalvojalla ja kysymään neuvoa tilanteeseen.

Hyviä neuvoja saattaisit saada myös jos soitat yhden vanhemman liiton neuvovaan puhelimeen.

Voimia sinulle ja hyvää viikonloppua.
Olen nyt käynyt tämän aamun aikana kaikki instanssit asian suhteen läpi, ja ratkaisua tähän tilanteeseen ei ole. Kukaan ei pysty neuvomaan.

Soitin myös tuohon mainitsemaasi puhelimeen, eikä pystynyt hekään neuvomaan.

Kiitoksia, ja hyvää viikonloppua ja voimia sinullekkin.
Ymmärrän tilanteesi. Ahdistavaa. Mietin kuitenkin, että miten ihmeessä etä voisi vaikuttaa siihen, etteivät lapset sairastuisi aina hänen luonaan. Onko se edes mahdollista, vai onko kyse nyt vain sattumasta tai siitä, ettei yksi sairastuminen ole ehtinut mennä kokonaan ohi. Ei terveelle lapselle vierailut normaaliterveissä perheissä tarkoita heti sairastumista. En siis lähtisi syyttämään tuosta etää, vaikka ehkä tapaamiset voisi olla syytä rauhoittaa siihen asti, että lapset ovat oikeasti parantuneet, että saavat levätä. Tai vaihtoehtoisesti oikeasti levätä siellä etän luona.

Et sinä lopareita saa tuon takia ja jos saat, niin ehkä on vain aika ryhtyä sosiaalipummiksi. Kyllä lapset saattavat sairastella kotonaankin paljon ja viime kädessä se on työnantajan riski, niin harmillista kun onkin.
Miksiköhän lapsille tulee koulun tai päiväkodin aloittamisen yhteydessä tautikierre, yleensä lapset sairastavat pirusti, kun aloittavat hoidon tai koulun... Syy siihen on uudet pöpöt, joille ei lapsen vastustuskyky ole vielä kehittynyt, tautikierre lievenee, kun vastutuskyky niille pöpöille karttuu.

Kun etä vie paikkoihin, joissa oireettomatkin kantavat oman ryhmänsä pöpöjä viikonlopun aikana neljäänkin paikkaan, niin nähtävästi heidän vastustuskykynsä ei ehdi näille pöpöille keräämään tarpeeksi vastustusta, koska he eivät ole niiden pöpöjen seassa päivittäin.

Ja puhun siis pitkästä ajanjaksosta, jossa olen tämän huomion tehnyt näiden tapaamisviikonloppujen sairastelujen suhteen. Jos meidän lapset sairastavat, he sairastavat tapaamisviikonlopun jälkeen, ei muulloin. Tautikierteestä ei ole kyse, koska oli pieni hetki, kun ei sairasteltu olleenkaan, elättelinkin toivoa silloin, että ongelma olisi ohi.

Sitten on erikseen ne kerrat, kun lapset oireilevat stressistä. Eli kouluikäisestä lääkäri sanoi lämpöilyn ja päänsäryn johtuvan tapaamisviikonloppuihin liittyvästä stressistä, kun asiasta keskustelimme. Päiväkoti-ikäisellä on noussut korkea kuume kun on tullut kotio tapaamisesta ja laskenut aamuun mennessä. Eli myös stressi siellä etän luona vaikuttaa vastustuskykyä alentavasti, ja tekee itsessäänkin omat oireensa.

Ja etän, lasten ja suvun väliset suhteet ovat kaukana normaalista, joten ei voida puhua normaaliolosuhteista, meillä kotona on normaaliolosuhteet, etän luona ei :(
Millälailla sairastuvat?

Meillä nousee lapsille usein kuume isällään ja se helpottaa seuraavana päivänä kotiin paluusta. Luulen että stressaavat niin paljon vierailuja että keho reagoi sitten kuumeilemalla.

Terveydenhoitaja tuki tätä teoriaa, tai sitten on vaan sattumaa että käyvät kerran kuussa ja yhdeksällä kertaa kymmenestä sairastuvat samalla.
Tässä oli nyt viikon kuumeilu pari viikkoa sitten, ja nyt taas. Eli melkein siitä lähtien, kun ton viestin laitoin, niin sama toistuu.

Loparit rupee oleen varmaan aika lähellä jo omasta työpaikasta.
Moi,

Tuo sairastumisongelma minullakin on ollut ja koska teen töitä kotoa käsin, tapaamisia ei olisi ollut niin usen, ellei minulla olisi ollut mahdollisuutta pitkittää lepoaikaa lapselle maanantaista. Usein myös lapsella oli tarve itkeä illalla ennen nukkumaan menoa, jotta stressihormonit poistuvat. Pyydä lapset kotiin jo puolilta päivin sunnuntaina, jotta rauhoittuminen ja lepo ovat riittäviä ennen seuraavaa työviikkoa.

Pyydä myös etää huolehtimaan riittävästä vaatetuksesta, ruoasta ja unesta. Anna lisäravinteita ennalta ehkäisyksi. Elleivät tehoa, niin karsi tapaamisia. Sulla on siihen velvollisuus.
Kiitos!

Toi oli kyllä niin asiaa joka sana! Ja veikkaan tosiaan, että totta meilläkin.
Kokeilen noita neuvojasi, kiitos paljon!

Ja tuohon ruokaan ja vaatetukseen olenkin jo neuvonu/käskenyt :D , lähinnä ruoka puoli on se joka siellä tökkii, terveellisyyttä se ei ole nähnytkään! Mutta tarvii itse pyrkiä sitä sitten ainakin paikkaamaan niillä lisäravinteilla.

Kiitos sinulle!
itse selvitin sairastumisen syyt. Pidin tapaamisista ja sairastumissta kirjaa ja pyysin omalääkäriä kirjoittamaan lausunnon siitä, että lapset ovaty pitkässä ja vaikeassa sairastamiskierteessä. Sitten ilmoitin etävanhemmalle, että voin hoitaa lapset nyt terveeksi asti tai isäviikonloppu voi toteutua, mutta etä valmistautukoon siihen, että jos lapset sairastuvat taas heti sieltä tultuaan, hän jää yhteishuoltajana hoitamaan sairaita lapsia. Kummasti alkoi työnarkomaani-isää kiinnostaa lasten oikeus sairastaa kotona ja sitä seuraavien tapaamisten jälkeen ei sairastumista tullutkaan (voihan se olla sattumaakin)
se ei ole sen ukon asia pätkääkään,mihin kouluun se tyttö menee, sen saa itse päättää, mikä on oikein.tytön elämäähän se koulu valmistaa eikä sen tomppelin...
jo on tollo tyyppi, kui sellaseen olet sotkeentunu.
Meillä oli ihan samat tilanne ja sossutädit vaan paijasivat kiusaavan ja lasten elämää sabotoivan isän päätä. Näitä epätasapainoisia lapsen kautta kiusaavia etävanhempia on todella paljon ja loppupeleissä se lapsi siitä kärsii. Tämä ongelma vaan painetaan villasella siellä sossuissa, eikä kukaan auta. Etävanhempien kiusaamiseen pitäisi puuttua yhteiskunnan puolelta kun niitä tapaamisia kerran määrätään. Tapaamisista ei saisi koitua psyykkistä pahoivointia lapsille eikä lasten kautta myöskään saa kiusata entistä puolisoa.

Meillä lasten kiusaaminen meni niin pitkälle että ovat saaneet henkisiä vaurioita, joita hoidetaan psykologilla ja nyt lasten kasvettua teini-ikäisiksi lapset ovat itse kieltäytyneet yhteydenpidosta isäänsä. Lapset eivät ole tyhmiä!
Teidön ei tarvitse olla lasten kavereita vaikka etä olisikin.. Johan se tutkittukin, että lapsi tarvitsee rajat ja rakkautta ja aika monessa kyselyssäkin nuoret vastaa että kaipaavat rajoja..niin se vaan on.. etä saattaa tuntua mahtavalta siinä teini-iän kynnyksellä ja tietysti on kiva pienemmistäkin kun toisessa paikassa saa elää kuin pellossa.. mutta mitä turvattomuuden tunnetta se luo pieneen kasvavaan ihmiseen, vaikkei he sitä osaa sanoiksi pukeakkaan.
Olkaa te vahvoja rutiineihin nojaajia ja sääntöjen luojia, eivät he ehkä sitä nyt osaa arvostaa, mutta ehkä aikuisena sitten viimeistään. Te määräätte mihin lapsi saa viikkorahansa laittaa! Jos ei muu auta niin viikkorahoja ei oteta etälle mukaan, ja varmasti niin isot lapset ymmärtävät jo jos asian heille selittää...ja sanot etällekkin, että tästä eteenpäin, jos hän lapsille jtn ostaa, niin ostaa omilla rahoillaan, sinun antamia rahoja ei heille enää mukaan anneta koska eivät itse saa päättää mihin viikkorahansa laittaa...
Inhottava tilanne, eikä vähiten lasten kannalta. Olen itse tuore yh ja lapsetkin alle kouluikäisiä. Toivottavasti pystymme olemaan aikuisia, nuo teidän tilanteenne kuulostaa kauheilta..
Ja niin, lapset eivät ole tyhmiä, heille voi asian selittää, kaikki asiat, korostaa ettei riidat johdu heistä ja tietysti ei mollata sitä etää, mutta asian voi yrittää selittää..että he elävät sinun kanssasi ja sinä luot heille säännöt ja vaikka toisen luona saa tehdä tätä ja tota, niin normaalissa arjessa niin ei voi tehä.
No näistä lahjoista ja kieltämisestä viedä niitä siihen oikeaan kotiinsa olen vahvasti sitä mieltä, että niitä pitää antaa kuljettaa lapsen mukanaan. Samoin täytyy olla vaatteiden kanssa.

On suorastaan rikos vanhemmilta lastaan kohtaan jos lapset eivät saa vapaasti liikuttaa mukanaan edes heille annettuja tavaraoita ja vaatteita.
Tiedän kyllä eräiden isovanhempien yllyttävän etää näin tekemään, joka suorastaan tuntuu kamalalta.

Ymmärrän että etävenhemman luona pitää olla myös lapsille paikka ja omia juttuja, mutta jos siellä on ollaan pari kertaa kuukaudessa, ei siellä tarvita kovin paljon asioita. Ja lapsen pitää saada kuljettaan mukanaan tärkeitä asioitaan.
Olette jo erollanne rikkoneet lapsen ikäänkuin kahteen osaan ja vielä olette lisää paloittelemassa näillä hirvittävillä määräyksillänne.

Ajatelkaa miltä lapsesta tuntuu, on aina pelko sydämellä, mitä saa tehdä ja mitä ei. Onko se kenenkään elämää, joten miettikääpä nyt itsellenne kyseiset määräykset ja pakolliset siirtymiset paikasta toiseen, usein jopa kulkemaan monen sadan kilometrin matka yksin junassa tai bussissa, tietämättä onko ketään edes heti vastassa. Kyllä olette järkyttäviä vanhempia.
Pakko vastata tähän, että meillä exän vanhemmat tekevät tätä: jos olemme siellä jouluna olleet tai menneet sinne ja lapset saaneet siellä esim synttärilahjansa, niin mummi kehottaa heitä jättämään lahjat heille, jotta "on stten täälläkin jtn millä leikitte". Kävimme, ja exä nykyään käy siellä ehkä 4 kertaa vuodessa... Tosi mukavaa kun lapsi saa esim kivan pelin, niin joutuukin parin pvän päästä jättämään lahjan mummille joka sitten pelaa sillä hoitolastensa kanssa...
Meillä alle kouluikäinen lapsi ja isänsä (etävanhempi) pelautuu ihan täysin minua vastaan lapsen kustannuksella. Ei varmaan itse tajua että kaikki kostautuu lapselleen...Lapsi on isänsä luona pääsääntöisesti nyt 1vk/kk. Tämä malli onnistuu siihen saakka että aloittaa koulutien syksyllä. Viikon aikana saa syödä karkkia miten haluaa, saa tehdä mitä haluaa ja saa jättää tekemättä mitä haluaa. Siis etävanhemman luona tehdään niinkuin lapsi sanoo ja haluaa. Sitten kun on viikko oltu kylässä etällä niin aika hankalaa on taas kotona siivota oma huone, syödä reippaasti ruokansa, huolehtia vaatteensa naulakkoon... Muuan päivänä (kun oli tullut vasta kotiin etältä) ei "osannut" edes maitoa kaataa mukiinsa itse. Yllättäin, kun etän luona oli taas kaikki tehty valmiiksi vaikka lapsi osaa itsekin. Mitään yhteistä linjaa ei onnistu etän kanssa pitää. Hän ei kunnioita mitään sääntöjä joita meillä on kotona. Minua todella huolettaa välillä että kuinka itsekeskeisen ja uusavuttoman hän lapsestamme saisikaan... Pakko tunnustaa, että olen helpottonut kun lapsen koulun alettua ei vierailut enää onnistu isän luokse usein. Välimatka on satoja kilometrejä.. Ymmärrän että lastani se todennäköisesti harmittaa, mutta hän itse saa paremmat eväät elämäänsä kun etä ei ole joka välissä sekoittamassa. ja onhan koulua käytävä. En erityisesti pidä exästäni mutta olen onnellinen että lapsemme saa olla isänsä kanssa. Tiedän että etä vihaa minua, sitä en tiedä kuinka hän minusta lapsellemme puhuu. Ainakaan lapsi ei ole kertonut että isä haukkuisi äitiä.Mutta koko ajan pyrkii kaikella kieroilulla siihen että äiti näyttäisi kurjalta ja ilkeältä kun taas isukki on kiva ja mahtis tyyppi.

Esimerkki: Pikkuinen lapseni yritti varastaa karkkia kioskilta, Pidimme kotona avokkini kanssa hänelle tiukan puhuttelun ja olimme sitä mieltä että nyt peruutamme karkkipäivän (joka piti olla seuraavana päivänä jolloin myös oli menossa isänsä luokse) Soitin etälle ja selvitin asian. Herra ehdotti, että voitaisiinko pitää nyt normaalisti karkkipäivä kuitenkin ja perutaan vasta seuraavan viikon karkkipäivä? (eli silloin kun lapsi on taas kotona äitinsä kanssa) Hän ei haluaisi viedä lapselta karkkipäivää! Voi itku... Nyt oikeastaan jo vähän naurattaa vaikka silloin olisin voinut vaikka listiä.... Kuten näette niin minkäänlaista kasvatustaitoa ei ole olemassa etällä ja tosiaan tuo että tehdään lähivanhemmasta paha joka kieltää karkkipäivän yms. Lopulta minun oli pakko taipua ja jättää lapsi rankaisematta koska mikään kivan jutun ottaminen pois ei olisi vaikuttanut, koska oli menossa useaksi päiväksi isälle. Tavallisesti ilkeyden teon jälkeen saatan asettaa määräajaksi pelikiellon tai ottaa mieleisimmän lelun takavarikkoon. Ja etävanhempi palkitsi lapsen karkin varastelusta.... VAIN jotta tekisi hallaa minulle.
Vai olisiko mahdollisesti asia lahjojen kanssa myös niin...

Itsellä, kun alkuun annoin lahjojen mennä lasten mukana lähin luo, oli tuloksena se, että minun, etävanhemman luona ei ollut ainoatakaan lelua lapsille, koska veivät aina mennessään.
Ja taas vierailulle tullessa ei yleensäkään otettu leluja mukaan vaan tultiin toteamaan kun on 'tylsää'.
Parhaimmillaan tilanne kärjistyi siihen, että ostamani lahjat eivät saaneet minkäänlaista 'kunnioitusta' tai huolenpitoa lähin toimesta vaan ne olivat yleensä hajalla ja roskissa jo kuukauden kuluttua.

Siksi, meillä on nykyisin sinun lelut ja minun lelut. :)
kyllähän tuo harmillisesti siltä kuullostaa, että tuossa yritetään tuoda itseä parempaan valoon kuin toista... kamalaa kilpailua lasten kustannuksella.
Hmmm... En nyt kilpailuna näe. Lapsella on hyvä olla niitä ikä- ja kehitystasoon nähden hyviä leluja molemmissa päissä. Ei siis vain toisessa. Meillä jos lapsi vie minun luota leluja etän luokse ei hän SAA tuoda niitä pois. Ei lapsi uskalla toista vanhempaa vastustaa vaikka haluaisi tuoda. Ei nämä kuviot ole noin yksiselitteisiä kuin mitä ajattelet.
Lahjat ovat mielestäni erikseen, ja sinun luona olevat ja pysyvät tavarat erikseen.
Eli kun ostat lapselle lahjan, se on lapsen lahja, ei siis sinun lahja, ja sinä et päätä miten ja missä se lahja on.

Muuten voit ostaa vaikka kirpparilta tarvittavat tavarat ja lelut kotiisi lapsia varten, jotka pysyvät siellä, että tapaamiset sujuvat kivuttomammin.

Mutta lahjat ovat eri asia! Olen saanut tyttärelleni sitten selittää tätä asiaa, että se on väärin, että et sinäkään voi kaverille viedä lelua synttärilahjaksi, ja päättää hänen puolestaan, missä sen lelun paikka on ja miten sillä leikitään, se ei kuulu sinulle lahjan antamisen jälkeen, se on hänen silloin.
Niinpä! Näinhän se menee. Lähivahempi taatusti nostaa metelin, jos yhdet housut jotka hän on ostanut, unohtuvat minun luokse, mutta jos minun ostamia vaatteita menee lasten päällä lähin luokse, niitä ei saa takaisin edes pyytämällä. Ei ole oikeudenmukaista, ei.

Itse hankin vanhimmalle lapselleni (sukulaisten kanssa, ja itseasiassa kännykkä oli niin hieno siksi, että isovanhemmat lähtivät hankintaan innolla mukaan) erittäin hintavan kännykän (n.400e). Lapsi oli itse toivonut uutta kännykkää, kun vanhassa oli jo vikaa. Tietysti kännykkä kulkee lapsen mukana, näin luulin.

Kävi kuitenkin niin, että toisena päivänä äidin luona "kännykkä ei oikein toiminut", ja kun lapsi tuli jälleen minun luo, puhelin ei ollut edes matkassa. Äiti oli laittanut sen kuulema johonkin laatikkoon, ja sanonut ettei se oikein toimi, ja se on ihan liian hieno kouluunkin vietäväksi. Pyysin lähivanhemmalta, että seuraavalla kerralla laittaa puhelimen lapsen matkaan, että voin katsoa onko siinä vikaa.

Olihan siinä vika, akku loppu.

Seuraavalla kerralla puhelin ei taaskaan ollut lapsen mukana. Lapsen mukaan äiti on sitä mieltä, että sillä saa pelata kotona, mutta sitä ei kuljeteta mukana, kun on niin hieno.

Lukuisista pyynnöistä huolimatta lapsi ei ole saanut puhelinta käyttöönsä, siis muuhun käyttöön kuin että sillä saa pelata äidin luona!

Tästä hankinnasta on nyt noin 5 kuukautta. Oliskohan koko kännykkä lähiäipän käytössä.

Meillä on meidän tavarat, äidillä äidin luo kuuluvat. Homma ei muuten toimi.
Mutta kiinnostaisi tietää myös teidän pohja, miltä pohjalta asioita näin hoidetaan, ethän koita diivailla, esim. ylihintaisella kännykällä, jota ehkä lapsella ei pitäisikään olla, paikata rahalla itseäsi lapselle yms.. Haiskahti vaan vähä siltä..

Voisiko lähi haluta opettaa lapselle rahan arvoa?

Itse en meinaan ole lapselleni lukuisista pyynnöistä huolimattakaan ostanut kosketusnäyttöpuhelinta, kun sellainen ei mielestäni kuulu lapselle, ehkä murrosiän kynnyksellä sitten...

Hyvähän se olisi, että ne vanhemmat vetäisi samaa linjaa kasvatuksessa, ja keskustelisivat erimielisyyksistä..
sori mutta isä teki oikein. Mietippäs asiaa pienen lapsen kannalta.
*hän "varastaa" karkkia kioskilta.
*äiti pitää puhuttelun ja sanoo että huomenna ei tule karkkia. okei ei sitten.
*lapsi lähtee isälle ja isä sanoo että et saa karkkia kun äiti kielsi antamasta.
'*mitä lapsi miettii.
*ei mitään. ei hän ymmärrä sitä että ennen tapahtunut mitenkään liittyy tämänpäiväiseen isän kanssa oloon. ei hän ymmärrä syy-seurausta varsinkaan kun se tapahtuu jossain muualla, ja se varastaminen on tapahtunut kauan sitten, siis lapsen mielestä!
*olisit ottanut ennemin jonkun lelun pois.
* ja sitäpaitsi, pieni lapsi ei ymmärrä varastavansa, ei riitä käsityskyky siihen.
*ottaa vaan omin lupinensa,kouluikäinen jo ymmärtää varkauden varkautena
Ratkaisu oli että ei osta mitään lahjoja kakaroilleen.Oikein tekee mielestäni,koska äityli aikoinaan halusi niin kovasti yh-äityliksi että kävi oikein oikeussalissa valehtelemassa asioita isukin päälle ja sain tuon yh.tittelin kera muutaman kympin lisää rahaa kakaroista kuukausittain.Varmaan kannatti mut HAITTAAKSE.....
Ei se huoltajuusmuoto mihinkään raha-asioihin vaikuta vitun ääliö. Jos aiot trollata niin ota edes asioista selvää. Tyhmä.
Mitä ihmeen rahaa tuolla tittelillä muka saa? Jos tarkoitat lapsilisien yksinhuoltajakorotuksia, ei niillä ole mitään tekemistä juridisen huoltomuodon kanssa.
Nyt on katkera nyksä liikkeellä. Aina tätä samaa sontaa samalta ihmiseltä. Minun lapset...toisen KAKARAT! Jos se miehesi ei ostele mitään lapsilleen, niin vittuako täällä paasaat enää samasta asiasta?
ootkohan sää mun miehen EX vai jo XXXL.....
Etävanhemmasta saattaa myös tuntua siltä, että on tarpeen hyvitellä lapsille sitä, että ei ole ottanut vastuuta lapsista. Ja kun on lyhyen aikaa lasten kanssa haluaa että lapset viihtyvät.

Itse haluaisin olla lasteni kanssa enemmän ja mieluiten koko ajan. Haluaisin saada olla arjessa enemmän mukana ja jakaa ne surut, vihat kuin tietty ilotkin.
Lähivanhempi ei vain anna minulle lisää päiviä vaikka lapsetkin niin haluaisivat.
Harmillista sinulle.
Minä 1,5 vuotta pyysin, että isä olisi lapsen kanssa enemmän, mutta ei. Sitten kun jälleen kerran tuli uutta naista kuvioon, niin tuli tarve esittää hyvää isää. Halusi olla lapsen kanssa hullunlailla ja sai taisteltua itselleen enemmän tapaamispäiviä. No kuinkas kävi, uusi nainen hoitaa lasta ja isä käy töissä. Eli ei edelleenkään tapaa lasta yhtään sen enempää kuin ennen. Tämä kuvio oli minulle jo niin tuttu aikaisempien naisten osalta, että hetki esitetään hyvää ja sitten kun arki koittaa siirtyy nainen ns. lapsenvahdiksi ja siksi taistelin sitä vastaan että saisi lisää päiviä. Nyt lapsi on harmissaan kun iskä ei olekaan paikalla vaan joutuu olemaan uuden naisen kanssa.
Vaikeaksi tilanteen etä ja lähivanhemmissa tekee nim. omaan se katkeruus toista kohtaan. Itse olin noin 14/15v kun vanhempani erosivat ja isä oli tästä monta vuotta erittäin kattkera.

Oli meille lapsille sitten erittäin "kivaa" kun vanhemmat tästä syystä eivät olleet puheväleissä. Sukujuhlissa, kuten synttäreillä jne. saattoi isä ruveta suoraan sanottuna vittuilemaan äidilleni. Mutta sitten jos ei saanut kutsua (lapsen toiveesta) vaan ajateltiin, että vietetään erikseen niin johan tuli meille lapsille huutoa, että miksi ei kutsuttu. Ei siis edes sille toiselle vanhemmalle kenen kanssa tästä pitäisi sopia vaan suoraan lapselle.

Asiaa ei myöskään myöhemmin helpottanut äitini uusi miesystävä ketä isä edelleenkin saattaa mollata, varsinkin suoraan lapsille. Erosta siis tällä hetkellä lähes 10 vuotta. On se sitten kiva soittaa iskälle ja sanoa et "Muuten kutsuin sit kanssa piipin" ja saada vastaukseksi että joka juhlaan tarvitaan butleri.

Sentään nykyään on lopettanut minun välikäytön heidän sodassaan. Alussa isän koko suku mollasi äitiä avoimesti ja yritettiin udella toisesta jotakin mitä olisi voitu käyttää vastaan. Monta vuotta äitini jätti tulematta minulle tärkeisiin tapahtumiin isän takia, jotta ei syntyisi julkista riitelyä.

Kaiken tämän jälkeen isäni kehtasi vielä ehdottaa täyttäessäni 18v että jos muuttaisinkin hänen luo. Viitaten että äitini on huono äiti koska käy iltatöissä eikä sen takia ole kotona tekemässä ruokaa kun minä, lähes aikuinen ihminen, tulen koulusta kotiin.

Isän käytös on etäännyttänyt minua paljon ja katkeroittanut välejäni häneen suuresti. Tämä raastaa sekä häntä että minua. Miettikää mihin tilanteeseen lapsenne laitatte ja keneen te sitä katkeruutta puratte. Ja älkää missään tapauksessa udelko/mollatko lapseltanne toisistanne! Lapsi kyllä vaistoaa mitä on tekeillä eikä se auta teidän suhdettanne lapseen mitenkään. Ei se ole lapsen vika, että homma ei luistanut.

Taisi tulla vähän sekavasti kirjoitettua, mutta toivottavasti jollakin tapaa pointti tuli esille :)
Olipas mukavaa lukea tuollainen omakohtainen kokemus, joka siis ei ole ollenkaan mukava! Mutta sai minutkin ajattelemaan jälleen kerran vakavasti.

Täytyy muistaa sellainenkin asia, että vaikka toinen vanhempi kuinka yrittää viestiä suoraan toiselle vanhemmalle, se toinen ei ymmärrä eikä kykene siihen, vaikka viranomaiset tästä muistuttaisivat vuosikausia.

Meidän eroperhe on hyvänä esimerkkinä tästä ja sama jatkuu delleen. Etäisä on sosiaalityöntekijöiden kanssa otettu ihan lähiakoina useamman kerran puhutteluun tästä lapsien kautta viestittelystä, mutta pahasti häiriintyneelle ja sairaalle ihmiselle se van kertakaikkiaan EI MENE PERILLE!

Kukan ei mahda mitään asialle ja lapset kärsii. Lain mukaan välejä ei saa katkaista ja tapaamisia estää, on kyse lapsen oikeuksista. Vaikka se toinen jatkuvasti pahaa aiheuttaakin.
Lähivanhempi on vaativammassa roolissa lasten kanssa, koska hän elää lasten kanssa arjessa. Etävanhempi on usein se, jonka luona lapset käyvät nauttimassa eduista ja hemmottelusta.. ja tästä lapsille saattaa syntyä se tunne, että etävanhempi on se kivempi.

Annan sinulle tässä yksinkertaiset ohjeet, jotka auttavat aika pitkälle.

1) Sinä laadit teidän kodin säännöt, joita lasten tulee noudattaa. Sinun tulee tehdä selväksi, että jos olette yhdessä sopineet jotain esim. viikonlopuksi, niin sitä suunnitelmaa ei lasten äiti voi muuttaa. Lapsille täytyy saada jakeluun, että sinä olet perheenpää, jota kunnioitetaan ja joka tekee päätökset asioista. Jos lapset eivät tähän suostu, niin lapsethan voivat aina muuttaa äidilleen.

2) Vaadi lapsiltasi jotain rahan vastineeksi. Kun he tekevät jotain, niin he arvostavat myös enemmän saamaansa rahaa. Tee lapsille selväksi, että rahat ovat heidän ja jos he antavat siitä äidilleen, niin se on pois heidän rahastaan.

3) Ole aikuinen, joka toimii moraalisena kompassina lapsille. Teini ikäiset kapinoivat ja se pitää aikuisen kestää. Älä hae teinien hyväksyntää olemalla heille mieliksi asioissa, joista olet eri mieltä. Älä myöskään anna heidän jyrätä rajoja, joita sinä asetat. KUn teet tämän, niin saat aina välillä ikävän isän maineen, mutta se menee ohi. Teinien mieli muuttuu monta kertaa päivän aikana. Kyllä he vielä jonain päivänä kiittävät sinua, kun olet heille aikuinen, jota he oikeasti tarvitsevat.

4) Jos exä ei osaa keskustella asioista, anna hänen olla! Älä ole hänen kanssaan missään tekemisissä, jos vain kärsit yhteydenpidosta. Et sinä häntä tarvitse lasten kasvatukseen. Exä tekee sen mitä tekee ja sinä toimit omilla säännöillä omassa kodissa. Kyllä lapset oppivat että eri paikoissa on eri säännöt.

5) Pidä huolta itsestäsi! Hyvinvoiva, onnellinen ja vahva aikuinen luo hyvän kasvualustan lapsille. Onnellisen aikuisen kanssa kasvaa onnellisia lapsia.
Ihan hurjia juttuja täällä. Täytyy sanoa että olen todella onnellisessa asemassa. Meillä ei tarvita mitään virallisia sopimuksia eikä elatusmaksuja. Jos lapset tarvitsevat jotain siitä neuvotellaan ja usein rahallinen korvaus puolitetaan aina tietty tilanteen mukaan. Tapaamiset sujuvat ihan niinkuin niistä on sovittu jokatoinen viikonloppu isällä ja joka toinen äitillä, koululaisia kun ovat. Jos toinen vanhemmista tarvitsee yllättäen muutosta sovittuun se yleensä käy jos toisella ei ole mitään erikoista. Lahjat on lasten ja säännöt on samat kuin silloin kun olimme kokonainen perhe. En tarkoita kehuskella vaan kertoa että näinkin voi olla kun on välit kunnossa eikä lapsilla leikitä. Tuli tosi surullinen olo näistä kirjoituksista ja toivon teille kaikille jaksamista joskus kaikki on paremmin, pakko olla

Kirjoittaja on poistanut tämän viestin

Kiitos toivon annosta. Itse kahdesti eronnut ja molemmista liitoista lapsia. Ensimmäisen eron jälkeen toimittiin aivan samoin, kuin teillä...luojan kiitos!

Jälkimmäinen mies pahasti häiriintynyt, mikään, kerrassaan MIKÄÄN ei toimi!
Parisuhteessa voi olla ja erota, mutta lapsista ei noin vain erota. Ilmeisesti moni etävanhempi unohtaa sen, ettei hänen velvollisuudet lapsiin lakkaa tai edes vähene eron myötä.

Onneksi Suomessa on sopimusvapaus, jonka mukaan voi sopia ihan mistä vain, mitä ei laki kiellä. Tähän vedoten tekisin todella tarkat sopimukset etävanhemman kanssa, jotta kaikilta maailman yllätyksiltä varauduttaisiin ennakkoon. Sopimuksia ei kannata ollenkaan aliarvioida. Muistakaa myös se, ettei toinen ole korvausvelvollinen sopimusrikkomuksista ellei asiasta erikseen sopimuksessa mainita.

Jos on ajauduttu epämiellyttävään tilanteeseen, niin ehdottomasti kannattaa tehdä sopimukset uudelleen. Niin pitkään kun asiat on paperilla, on niiden kiistäminen täysin turhaa.

Aloittajalle suosittelen, että jo lastenne vuoksi istahdatte exäsi kanssa pöydän ääreen ja teette uudet, tarkemmat sopimukset. Laittakaa ehdottomasti kohta lasten tapaamisista; etävanhempi saa tavata lapset kerran kuussa ja muista vierailuista hän ilmoittaa lähivanhemmalle esimerkiksi viikkoa ennen. Kannattaa myös mainita se, ettei etävanhempi saa ottaa vastaan lapsilta penniäkään rahaa ja lahjat hän kustantaa omasta taskustaan. Sopimusrikkomuksesta tapaamisoikeuden menetys.

On täysin normaalia, että toista vanhempaa kiinnostaa lasten tekemiset, mutta voitte sopia esimerkiksi, että lähetät hänelle viikottain tai kuukausittain jonkun yhteenvedon lasten menoista.

Itse ehdottomasti kannatan sopimuskeskustelua, jos ei kyetä keskustelemaan asiallisesti muuilla tavoin. Ei mitään hölläämistä, vaan kaikki paperille ja oikeuden kautta.
Lisäilen edelliseen viestiini...

Itseäni ketuttaa suunnattomasti se, että vanhemmat purkavat pahan olonsa lapsiin. Hei haloo, vanhemmat erosivat toisistaan ja lapsille ei ole siihen eroon osaa eikä arpaa. Mutta kuitenkin he kärsivät tilanteesta eniten. Miten ihmeessä vanhemmat voivat olla niin julmia lapsilleen? Lasten ja nuorten pahoinvointi hurjan eromäärän myötä näkyy tilastoissa psyykkisinä sairauksina, syrjäytymisenä ja milloin minäkin häiriökäyttäytymisenä.

Mielestäni vanhempien tulisi tehdä kaikkensa, jotta vanhempien ero ei vaikuta lapsiin. Jos ei tähän kykene, niin silloin ei erota. Ei todellakaan ole reilua pilata lastensa elämää omilla välien selvittelyillä!
Etävanhemmalla ei ole velvollisuutta noudattaa muuta, kuin elatussopimusta! Lähivanhempi sen sijaan voi saada uhkasakon sopimusten rikkomisesta, eli jos etä on ongelma, sopimukset ei sitä mihinkään muuta! Laki puoltaa etän oikeuksia, muuta velvollisuutta etälläei ole kuin elatusvelvollisuus, jos siitäon sopimus, muut sopimukset ei häntä sido!!!

Tällainen on SUOMEN LAKI!
Voi etällekkin sen sakon langettaa. Niin sanoi käräjäoikeuden laamanni istunnossamme. Jos jättää tapaamisen käyttämättä ilman hyväksyttävää syytä voi myös vaatia korvauksia tulon menetyksistä tai muista rahallisista menetyksistä joita tästä koituu (esim jos vaikka ostanut itselle konserttiliput tjms ja ei etän takia pääsekkään menemään kun lapset ovatkin lähin hoidossa).

Itselläni ei kyllä tulisi mieleenkään näitä korvauksia hakea. Kamala homma ja olisi se aika sairasta jos sakoilla pitäisi etä pakottaa lapsiaan tapaamaan jossei muuten huvita.
asianajajani, lastenvalvoja ja olosuhdeselvityksen tekijä aivan toista, mutta hieno homma jos asia on noin, sakkotilanteissa ei sitten tarvitse ainakaan yksin ottaa mitään sakkoja :D
Tapaamissopimus sitoo vain lähianhempaa, koska ajatellaan, että ei ole lapsen etu tavata isä, joka ei halua tavata lasta. Lähivanhemman ei siis milloinkaan kannata tehdä tapaamissopimusta, koska se ei takaa lähivanhemmalle tai lapselle mitään muuta kuin uhkasakon, jos lähi ei noudata tapaamissopimusta.
Mä en usko siihen että äiti tai isä estää lapsiaan koskaan tapaamasta omaa isää tai äitiä. Kyllä siihen tarvii ulkopuolista apua, että oma vanhempi ei halua omaa lastaan nähdä. Katkerat ihmiset estää ja tekee mahdottomaksi lasten elämän oma isän tai äidin luona. Siihen he pyrkii.

Kyse on aina niistä katkerista uusista suhteista, heitä monet vanhemmat ei halua lastensa lähelle. Se on ymmärrettävää. Mutta nämä uudet katkerat suhteet kääntää sen niin, ettei oma vanhempi laske omaa lasta toisen luo, eikä huomaa että kyse on hänestä, vieraastaihmisestä, jota ei haluta lapsen lähelle.
Ei läheskään aina ole kyse uusista suhteista. Vanhemmat pystyvät kyllä tekemään paljon asioita, jotka vahingoittavat heidän omia lapsiaan. Sekä äiti että isä pystyvät siihen kyllä ihan itse, ilman ulkopuolisia. Valitettavasti.
”...Mutta nämä uudet katkerat suhteet kääntää sen niin, ettei...”

Mites se uusi suhde nyt katkera voi olla? Uusi suhdehan on sitä parasta onnea.
Vanhalla suhteella voi olla katkeruuksia jos jotain jäi erotessa hampaankoloon.
Olen itse etävanhempi ja toivoisin, että lähivanhempi edes joskus pyytäisi minua hoitamaan omalla vuorollaan omia lapsiani mutta ei !
Lähivanhemmalla on hirveästi menoja ja hänellä on aina joku sukulainen lapsiamme hoitamassa vaikka lapset voisivat kävellä luokseni tai minä voisin heidät hakea jos saisin vain pyynnön tai tiedon.

Eiköhän tämä vie jo "voiton" kaikista näistä em:sta kun pyynnöistäni huolimatta en saa viedä tai olla lasteni kanssa vaikka hänellä on menoja ja minulla olisi aikaa olla lasten kanssa. Sairasta ! Vallankäyttöä...?
kylläpä muuten voi olla! Just kaverini tilitti asiasta pitkät pätkät...hänellä ja sisaruksellaan tismalleen samanlaiset kokemukset nyksien katkeruudesta ja yritteliäisyydestä pilata lasten välit lähivanhempaan. Nämä sisarukset on hyvin koulutettuja ja hyvissä toimissa, mutta nyksät ei, samoin talot ja tavarat aiheuttaa eripuraa, kun nyksillä "huonommat" olot kuin eksillä. (: Kateus kateus!
Jos nyksä olisi järkevä, hän pysyisi pois etä- ja lähivanhemman keskusteluista tai korkeintaan tukisi kumppaniaan hoitamaan asiallisesti ja aikuismaisesti kommunikoinnin exänsä kanssa.

Mutta jos nyksä on 40-vuotias, naimaton nainen jolla vielä ulkomainen adoptiolapsi, niin silloin lienee liika olettaa että hän osaisi asiallisesti kannustaa kumppaniaan. Tällainen haaskalintu ottaa kaiken mitä irti saa.
Kyllä, sillä etävanhemman on pajon helpompi jättää vastuu lhille. Ei etän tarvi ottaa lapsia jos ei halua, ja voi siirtää miten lystää, mutta jos sen tekee lähi, niin siitä meteli nousee.
Muutenkin etällä on helpompaa arjessa, ei mitään huolta, silti kehtaa kitistä elareista.
Mitään syytä heillä ei ole kitinään, mutta jotklut vaan haluaa riitaa kehitellä, ja mikä sen helpompi aihe on kuin lapset.

Kovinkaan moni etä ei alkaisi siihenm ihin lähi, yh arki on niin raskasta, riippuen lapsimäärästä ja heidän iästään.

Kun lapset ovat omatoimisia ja isoja, sitten kiinnostuu etäkin heistä, mutta kun tämä raskain vaihe on käsillä niin etää ei näy ei kuulu.

Kauheet nimitykset etä ja lähi....parempia nimi ootellessa.
Ja sitten vasta kitinä alkaakin, jos etä pyytää elareihin alennusta tai jättää kokonaan maksamatta...
Kumpa susta on tärkeempää, lasten elanto vai itsekkyys? Et voi väittää että lapsen elatusmaksu n 140 e on paljo, joutuuhan se lähihuoltajakin heistä maksamaan ja kaiken lisäksi hän hoitaa lapset vuositolkulla.
Haluaako kyseinen vanhempi todellakin laiminlyödä oman lapsensa elatusta? Siitähän on kyse.
Vanhemmat tienaavat yhtä paljon ja pitävät lapsia vuoroviikoin. 3 poikaa.
Tässä tapauksessa kun lapset eivät harrasta laskuvarjohyppelyä tahi muuta kallista harrastusta, lapsilisillä kykenee lähivanhempi (äiti) maksamaan peruskulut (vakuutus, puhelimet, harrastemaksut ja ip-kerhomaksun).

Isä maksaa 550 euroa elatusmaksua, joka siis on tässä tapauksessa vaatteisiin, kouluvälineisiin, harrastevälineisiin jne.

Ruoka ja talouskuluthan ovat molemmilla vanhemmilla oletetusti saman tasoisia, koska lapset ovat molemmilla yhtä paljon.

Eli 550 e kuussa = 6600 vuodessa. Sillä saa aika monet toppahousut ja takit, luistimista ja suksista puhumattakaan.
Provosoiva kysymys:
Miten tässä systeemissä äiti osallistuu lasten elättämiseen ts. varuste/vaatehankintoihin?
Kun edes 550 euroa ei mene lasten kuluihin.
Eli isä elättää entistä vaimoaan ja äiti maksaa lasten kulut isän maksamilla rahoilla.

Onko tämä systeemi Suomessa oikein? Korostan, että lapset ovat molemmilla yhtä paljon.

Vaikka joka kuukausi saisikin menemään lasten kuluihin tuon 550 e, niin miten äiti osallistuu em. kuluihin? EI nyt vaatteisiin ja harrastevälineisiin mene ainakaan tässä systeemissä 550+550=1100 e kuussa?!!!???

Kertokaa minulle kuin 6-vuotiaalle. En ymmärrä. Lähivanhemman on helppo rahastaa lasten isä köyhäksi. Varsinkin sisarparvessa vanhemmalta lapselta siirtyy nuoremmalle paljon kamaa. Turha ihmetellä, miksi on katkeruutta. Kysehän ei ole missään nimessä siitä, että isä ei tahdo osallistua elatukseen !!!
Se vaan on hauskaa, kun isä joutuu elämään lasten kanssa luottokortilla, ja äiti huuheltaa ympäriinsä tuhlaamassa lastensa rahoja. Onko tässä järkeä?
ny ruikutat? Siis toisinsanottuna, miksi maksat? Hoida asia niin, ettei tarvitse maksaa, ihan turha se on ruikuttaa asiasta, jolle voi itse tehdä jotain.

Jos itse olisin niin tyhmä, että maksaisin exälleni huvinvuoksi jotain rahasummaa kuussa, niin en nyt ehkä kuitenkaan kehtaisi tulla siitä tyhmyydestäni tänne huutelemaan ja kyselemään, et hei onks oikeesti oikein???? Hohhoijjaa..
armaz16 ei ole lasten isä, joka ilmeisesti haluaa jakaa elintasonsa lastensa kanssa, vaan nyksä, jota moinen ottaa päähän, kun se on heidän yhteisistä rahoista pois.
Että se lähiäityli rahastaa etäisukin putipuhtaaksi kakaroiden siivellä.Tee niinkuin meillä,etäisukki katkaisi välit koko ex-perheeseen kokonaan.Maksoi kerralla elarit kaikista kakaroista ja sillä siisti.Nyt ei ex-perhe pahemmin häiritse,mitä nyt joskus lähiäityli tyrkyttää kahta teiniä etäisille mutta myöhäistä rypistää kun on p''''t housuissa jo.
jos ne on viikko/viikko systeemillä, eikös silloin ole niin ettei elareita maksa kukaan!
Valiettavasti tunnen samanlaisia tapauksia ja surulliseksi vettä :( kun on eletty avioliitossa ei ollut varaa matkustaa mutta nyt kun saa isältä nyhdettyä kaiken mahdollisen rahan lasten kustannuksella voi mennä ja tuhlata, näyttää erittäin selävsti ulospäin hyväksikäytöltä mutta ex-rouva vaan kulkee pää pystyssä ja rintaronttingilla, perkule kun pistää vihaksi! Eli ymäärän tunteesi!!!
vastausta pukkaa, 1100 ei ole raha eikä mikään kuukausittain kolmen lapsen kuluihin. On sulla päässyt unohtumaan että lapset tarvitsevat monen moista, eivätkä elä ilmalla. Sanotaan nyt vaikkapa että sängynkin joutuu vaihtamaan n, 3 vuoden välein, ja patjan 2vuoden välein, turva istuimiin menee rahaa, vaatteet vaihtuu koon mukaan, eikä siinä toppahousut riitä.

Sori vaan, meillä toi tonni menee yhden lapsen tarpeisiin kuussa. Lapsi kun tarvitsee myös ikäkauteensa sopivia kehittäviä leluja, + harrastus ja kulttuurimenojakin on. Meillä ei kylläkään riidellä rahasta.

Sun lapses elää tietty kirppuvaatteissa, makaroonilla. Sääli häntä.
Viestiketjua lukiessa ei oi muuta kun kiittää itseäni ja lasteni isää, että silloin kun erottiin, päätettiin, että vaikka miten vihattaisi toisiamme, niin lasten asioihin se ei kuulu. Samalla päätettiin, että olen yksinhuoltaja, eli lapset eivät ole yhteishuoltajuudessa. En tunne yhtäkään ex-pariskuntaa jolla yhteishuoltajuus toimisi. Eteenkin heti eron jälkeen kun tunteet ovat tulessa ja sielu palaa kaikesta mitä toinen tekee "väärin", yksinhuoltajuus pistää molemmat vanhemmat rauhoittumaan ja antamaan toisilleen aikaa järjestää uusi arki omalla tahollaan kuntoon. Ja tapaamiset ja kaikki lapsia koskevat asiat on syytä hoitaa viranomaisten läsnäollessa. Ei sillä että kumpikaan olisi epärehellinen tai ajaisi vain omaa, eikä lapsen etua, vaan ihan siitä syystä, että myöhemmin voi tarkentaa muistiaan mistä sovittiin.
Kun se tunteiden palo on sammunut ja aurinkokin paistaa taas, niin voi huomata, että se ex-puoliso onkin ihan oikea ihminen omine vikoineen ja puutteineen. Ei asioista tarvitse olla samaa mieltä, eikä sopimusrikkoja ole tarkoituskaan hyväksyä. Ainoa asia mistä on hyvä olla samaa mieltä on se, että molemmilla vanhemmilla on yhtälainen oikeus rakastaa lapsiaan, eikä kummallakaan ole oikeutta tuhota lapsen psyykettä aikuisten pelleilyillä.
Usein se mies tekee semmoisen tilanteen itse tahallaan. Ei halua nähdä lapsia ja sitten valittaa että ei ole nähnyt lapsiaan moneen aikaan, ja sanoo että exä estää!! Miehestä se useimmin johtuu ettei halua nähdä lapsia, toista on helppo syyttää.

Ei ädin pidä tuputtaa lapsia isälle, kyllä se pitää miehen itse pitää huoli että tapaamiset onnistuu.
Anna mun kaikki kestää! Tää ns. etävanhempi ei kirveelläkään halua noudattaa tapaamissopimusta. Sattuipä JÄLLEEN kerran, eli siis tänään. Ilmaantui pihaan toiselta paikkakunnalta tunteja ennen hakuaikaa (josta mustaa valkoisella). Lähti perävalot vilkkuen pihasta pois, kun en luovuttanut lapsia ennenaikojaan. ja perään tuli tekstari, missä haastaa (jälleen kerran) oikeuteen lasten tapaamisista???

Pesunkestävällä narsistilla taas "kevätvedet" virtaavat solkenaan. Tiedättehän, että narsisti kääntää mustan valkoiseksi ja omista virheistään aina syyttää toisia! Minä noudatan sopimusta kirjaimellisesti, hän ei ja kenen vika? Teitysti minun ja käräjille mars mars :))

Ei siinä mitään, onneksi tekstarit tallessa, katotaan kumpi meistä on se HULLU?
Näinhän se, vaaditaan tapaamisia ja papereiden noudattamisia mutta etävanhempien ei itse tarvitse noudattaa muuta kuin viidakon sääntöjä. Narsisti exän ja hänen narsistisen uuden vaimonsa kanssa on todella vaikea tulla toimeen. Käännetään itse tekemiään asioita toisen tekemiksi.. jne..

Olin kuvitellut että olen yksin näiden tapaamis ja elatusmaksu asioiden kanssa. Luettuani huomasin ettei näin olekaan.

Elatusmaksuista meillä on haettu varattomuus päätös käräjiltä. Nykyiset tulot vaan ovat jo yksityisyrittäjällä kaukana omista keskiansioistani. Elarit tulevat minimi määrällä kelan kautta. Työttömätkin maksavat kiltisti lastensa kasvatukseen liittyvistä asioista vaan meillä huipputuloinen väittää tulojensa yhä huonontuneen, toista kertoo verotusansio. Jaksaako tästä taas lähteä käräjöimään?.. Niin..
Viimeksi isä oli sanonut teini-ikäiselle lapselleen ettei aio millään lailla osallistua heidän elämäänsä ostamalla mitään tai tukemalla harrastuksia elleivät asu samassa taloudessa hänen kanssaan. Tämä oli teinille jo hankala mietinnän paikka. Ei kukaan voi sanoa mielestäni omalle lapselleen noin, julmaa!
Turhaan parjataan aina lähivanhempia, toki heistäkin löytyy vikoja, kukaan ei vaan koskaan tue lähivanhempaa silloin kun ex on se "hankala".
Lukiessani jäi käsitys siitä että joku muukin ajattelee niin että etävanhemmalla on vain oikeuksia muttei velvollisuuksia lainkaan. Olen täysin samaa mieltä.

Harmillista kun hankalissa tapauksissa ne lapset siitä eniten kärsii, kuin aikuiset joihin "etä" suuntaa vihansa ja katkeruutensa. Itse en ole koskaan katunut eroani lasteni isästä ja otan kaiken tämän vaikeuden vastaan mitä lasten kasvattaminen tuo tullessaan. Nostakaa muutkin nenäpystyyn, tiedätte kaikkenne lapsillenne antaneen kun pyritte tasapainoisesti niitä kasvattamaan. Kuulostaa ehkä jopa hieman marttyyrimaiselle mutta milläs sitä muuten eteenpäin mennään. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä tässä suhteessa. Kyllä se leuka sieltä pakosti joskus ylös nousee!
p.s. Yritä tässä nyt sitten tukea lapsen ja isän suhdetta...
Voi miten samanlaista sinulla on .Ainako me naiset hoivaamme lapsia.kotia,miehiämme ja vielä erotessa hoidamme kaiken.Käymme siinä sivussa töisäkin.
Pitäisikö jo oppia jakamaan vastuuta..
Silti olemme Niskavuoren Hetoja ja selviydymme.Itsekin otan huumorin mukaan oikein hulluissa tilanteissa.Kun tuntuu siltä että avioliitossa kasvatit yksin lasta yrittäjämiehen kerätessä itselleen tavaroita ja rahaa.Aikaa ei ollut perheelle.,Eikä ne mitkään muutkaan asiat ole erotessa poistuneet.No nythän erotessa narsisti-miehelle kuuluukin kaikki,naiselle ei mitään asenne.
Vieläkin pitäisi hoivata exää henkisesti kuin pientä lasta.Lapsi on aikuinen,mies
lapsi.Miehen isovanhemmat vielä oikein kannustavat häntä siihen.Hei kasva jo aikuiseksi,katkaise napanuora vanhempiisi mies.
Meillä on juuri samanlaista.Itse olen tarkka aikatauluissa sovituissa asioissa.Kun kerron asianajajalleni.lastenvalvojalle ym.tahoille.No sehän kuuluu tähän alkuaikaan vain kommentoidaan.Kun kuitenkin huolehdin pääsääntöisesti lapsesta koulunkäynteineen en ymmärrä miksi minua ei uskota koska lapsen kasvatuksessa ja kasvatustieteet kaikki tuovat esille mistä lapsen turvlalisuus muodostuu.Rajat,rakkaus ja turvallisuus,lisäisin myöskin säännöllisyyden ja säännöllisen päivärytmin.Narsistillahan näistä ei ole tietoakaan.Siksi itsekin ihmettelen ollessani samassa tilanteessa,että tämän voi tehdä lapsen kustannuksella kenenkään viranhaltijan ottamatta kantaa asiaan.Miehet ovat edelleenkin luomakunnan kruunuja.Taas mennään hellan ja tiskipöydän väliin luujaa naiset.
Aina se on työttömyyden noustessa käynyt ennenkin näin.
Ei oo ihme, että lapset ja nuoret oireilee, ja heistä tulee ties miten kieroon kasvaneita, kun tälläisissa hullumyllyissä elävät! Etät, lähit, nyksät ja eksät, kaksi ja kolme ja montako kotia ja siskot, veljet, velipuolet, siskopuolet, eksän nyksän lähin lapset sun muut. Helvata. Kasvakaa aikuisiksi ja hoitakaa lapsenne sovussa. Unohtakaa ittenne ja oma mukavuudenhalunne ja huvituksenne.Lapset ensin.
Tuohon kyllä vastaisin,että ei ole noin yksinkertaista.Meidän yhteiskuntamme ja lakimme eivät ole pysyneet perässä lapsiperheiden asioissa.
Itsekin lapsiperhetyötä tehneenä ammattilaisena,kaksi aikuista ja yhden murrosikäisen lapsen kasvattaneena,sekä tällähetkellä yksinhuoltajuutta opetellessa sanonkin että ihmisparat lapset,eksät ym.ovat yhtä ymmällä tilanteista.
Lastensuojelusta ei aa apua,perhe-ja kasvatusneuvolat ovat täpötäynnä aikoja ei saa tilanteen selvittämiseksi ja ohjeiden saamiseksi.Asianajajat eivät paneudu heikomman osapuolen asemaan.Äiti tai isä -parat joiden luona lapset asustaa yrittävät ensinnäkin selvitä vanhemmuudesta pitkälle yksin,taloudellisesta puolesta,lapsen hyvinvoinnista ja pyrkimyksenä saada kasvatettua fiksu yksilö yhteiskuntaan toisen osapuolen koko ajan kiusatessa.Hattua nostan lähivanhemmille,mitalin ansaitsisivat työstään.Tietenkin kiusaajakaan ei voi hyvin ja tarvitsisi apua.

Olen sitä mieltä että meillä lait-ja asetukset koskien lasten ja perheiden asioita ovat auttamattomasti vanhentuneita nyky-yhteiskunnan hektiseen elämään.
Ilmeiseti viranomaisetkin tarvitsisivat paljon koulutusta työnsä hoitamiseen Nämä asiat eivät vain käytännössä kohtaa ja kaikki kokevat että eivät tule apua saaneeksi.
Tarttis jotain tehdä.Vanhemmat exätkin ja muut osapuolet eivät selviydy yksin tilanteesta.Elikä turha hakea syntipukkia vaan asiaa pitäisi yhteistyössä tutkia ja parannella eri viranomaisten ja eronneiden perheiden kesken.Mitkä ovat konkreettiset asiat,jotka pitäisi muuttaa ja miten,että apua ja tukea saataisiin ja lapsi ei olisi se osapuoli joka kehityskykynsä takia on kaikkein heikoimmilla lenkissä.
Kuka he*lvetin hullu on keksinyt tuon sanan "etävanhempi"? Pitääks aikuisillakin nykyään olla omat erilliset nimitykset sille, että ovat vanhempia omille lapsilleen, kysyn vaan?
etävanhempi on hyvin kuvaava sana vanhemmalle, joka tapaa lasta kaksi kertaa kuukaudessa, ei halua kuulla lapsen asioita sillä välin eikä vastaa lapsen tarpeisiin saada olla isän kanssa silloinkaan kun lapsi on siellä

kyllä se läheisyys on lähin rakentama mielikuva enemmän kuin etävanhemman todellista toimintaa
En enää edes yritä tukea lapsen ja narsisti-isän "suhdetta". Mitä vähemmän tekemisissä, sen parempi. Narsistin jälkeen muu perhe juoksee lastenvalvojilla, lastensuojelutyöntekijöillä, terapeuteilla ja ties missä! Ai niin käräjillä myös tiheään.

Toivon todellakin narskun kuolemaa, että vihdoinkin saisi muu perhe hengittää vapaasti.
haluatteko lukea "hauskan" jutun erittäin toimivasta etä-isästä.... matkustin juuri 600km lasten kanssa isän tilalle (lapset 1 ja 4v), jotta lapset saisivat viettää aikaa isänsä kanssa...lopputulos: isä kävelee pihalla ja on viettänyt lauantain jälkeen kokonaiset 15min lastensa kanssa! Siis ihan oikeesti, ollaan oltu pihalla joka päivä, mutta lasten isä ei käy lapsiaan edes tervehtimässä ja tämä tyyppi on nyt kovasti haluamassa yhteishuoltajuutta kanssani, just joo! kaiken kukkuraksi tulevan exäni sisko kävi eilen ripittämässä minut, kun en suostu ottamaan vastuuta exäni käytöksestä ??? vastuuta siitä, et exä ilmoittaa yllättäin, et tämä on tässä, muuttaa oman exänsä luokse, ilman minkäänlaista selitystä ja sen jälkeen nostaa kätensä pystyy kaiken kanssa. täytyy myösntää, et tätä naista on kyllä nyt pahasti kustu linssiin!
Hei! olen itse samassa tilanteessa exan kanssa. Kerron sinulle lyhyesti, exa mulla on.

Lapseni on murosikäinen nyt, mutta ihan pienestä asti hän on manipuloinut ja kertonut lapselle, että mä en halunnut häntä synnyttää ja että yritin häntä tappaa jo ennen syntymää. Hän vie minut käräjille aina silloin talloin lapsen huoltajuudesta ja lähettelee sossuun kaikki keksimiä juttuja, esim. Että pahoinpitelen, että annan lapselle alkoholia, kun en itsekään juo, eikä meidän perheessa alkoholi käytetään.
Lisäksi jättää hakemasta tapaamispäivinä, koska matkustelee paljon ja houkuttelee muina aikoina poika sinne lahjan ja hauskanpidon voimalla. Kuulustelee ja videoitte ja painostaa puhumaan videolle minusta asioita, mutta poika näyttää niisä videoissa pelokkaalta ja ristiriitäinen. Poliisille hän on niitä vienyt, mutta ne ovat hätä vastaan kääntyneet. Uhkailee tehdä pojasta perinnöttömän jos ei menee hänelle asumaan ja välillä poika menee sinne, eikä halua edes tulla kotiin. Ostelee paljon lahjoja, mutta juuri niillä rahoilla, mitä mä annan viikorahasta, ostelee myös hänen rahoilla, mutta mitään ei anna tuoda kotiin. Äitienpäivänä poka oli viikonlopun siellä ja hän ajoi mun etupihaan pojan kanssa, kun poika pääsi meille pyysi rahaa ostaanksen minulle äitienpäivä kukka, koska isä ei antanut raha. tässä olisi paljon kerrottavaa, mutta en jaksaa kaikkia kirjoittaa menisi koko päivän ja viikon. Haluaisin ystävän, jolla on samat ongelmat ja voisimme tästä tukea toisiamme.
Erosin 1980 ja lopullisesti 1981 etänimikettä ei tainnut silloin vielä olla.

Olimme sopineet asioista, kun asiaa kirjattiin oikeusaputoimiston asianajan kanssa.

Mutta en ollut asiaan perehtynyt ja astuin kyllä liukumiinaan.
jatkan
Kun asiat viimein menivät siihen, että ilmoitin; tämä on tässä, haluan eron, X-mies soitteli tiedon kaikille tuntemillemme, laskua kertyi 780 mk.
Olimme juuri muuttaneet ja hakeneet asumistukea, koska molempien piti alkaa opiskella, X-mies oli ollut opiskelijana jo viisi vuotta. Asumistuki tuli eli 3 kk ajalta taannehtivasti X-mies vaati sen itselleen, koska on vuokran maksanutkin, tosin minun palkkatulollani.
Hän ei ollut palkkatyössä yli viiteen vuoteen, minä tein kolmea työtä edellisellä paikkakunnalla 12 tuntia /60 tuntia viikossa.
Oli perheen yksihuoltaja.

Maksoin puhelinlaskun ja annoin saadun tukirahan 1890 mk X-miehelle.
Hän ilmoitti, ettei voi alkaa tässä tilanteessa opiskelemaan, eikä ole mitään tuloja. Oli juuri saanut syyskauden opintolainani 3400 mk.

Miehellä jäi asunnon avain, koska oli tarkoitus; Hän on tarvittaessa (sairaus tai minun koulu) hoitamassa poikia olivat silloin 1v. ja 4v.

No joo hän kävi “kotona” vein leivonnaisia pakastimesta ruokakomerosta elintarvikkeita pesuaineita jne. Hän vei lapset ulos tuli sisälle ja käveli kokoajan perässäni tai seisoi takanani, kehotin menemään ulos lasten kanssa, en itse jätä heitä yksi ulos.
Lastenhoitoa tai mitään lapsiin liittyvää ei tehnyt, kun tuli lapsia tapaamaan otti ja teki itselleen syötävää ja keitti kahvit..
Lopulta sanoi: kuules nyt tämä huusholli ei ole enää sinun tankkaus asemasi, jos et ole lasten kanssa tänne ei tarvitse tulla.

Pistin asumuseron vireille ryhmä tapaaminen oli oikeusaputoimistossa virkailija minä ja X-mies. X- mies kehotti pyytämää lapsista yhteensä 900 mk/kk, minulla ei ollut tietoa enkä ymmärtänyt edes kysellä tietoa elatusavuista.
Minä olin perheen elättäjä siihen asti.
Asianajaja oli nuori juuri eronnut nainen jonka X-mies tiesi, minä en. Aviomies jätti naisasianajajan kahden pienen tytön kanssa, joten siinä oli sukulaissielu.
Mies tuhahteli, valitti ja käänteli naamaansa, kun asianajaja puhui elatusrahan määrästä. Oli niin ällikällä lyöty X-miehen käytöksestä, etten saanut sanaa suustani.
Asianajaja määräsi elatusavun yhteensä 640 mk/kk. X-mies pyysi summaa alemmaksi, ei pysty maksamaan, ei ole tuloja. Siihen asianajaja sanoi, ei voi ennepää laskea, tuon SE saa jo sosiaalitoimelta.
Tunsin itseni potkituksi koiraksi.
Elatusapu on ensimmäinen raha jonka sain X-mieheltä perheen talouteen, se maksettiin ensi kerran 1.2.1980 jolloin asumuserosta tuli virallinen. Lapset olivat silloin 2v.5 kk ja 4v. 10 kk Koulukaverit eivät uskoneet elatusavun määrää, koska toinen eronnut luokalla sai yhdestä lapsesta 750 mk. Asia ei tietysti heille edes kuulunut, mutta huuli lensi hervottomana, se loukkasi todella.

Opintolainani oli käytetty marraskuun puoleen väliin, hakeuduin anomaan toimeentulotukea 1,5 kk eli vuoden lopulle.
Sosiaalivirkailija haukkui minut pystyyn, siitä että maksoi puhelinlaskun ja annoin asumistukirahat X-miehelle.
Perustelu: puhelinlasku oli molempien velvollisuus ja asumistuki perheelle, ei miehen. Minulla oli kuitit tilinsiirrosta ja puhelinlasku.
Siinä sitä istuin minä, joka olin viisi vuotta tehnyt 60 tunnin työviikkoja ja elättänyt itse perheeni.
Koulu lasten kuljettaminen hoitoon kaupassa käynti perheen hoito ja lukeminen oli väsyttänyt minut niin, etten osannut sanoa mitään. Ymmärsin kyllä mitä virkailija sanoi, mutta yhtään sanaa tai asiaa ei tullut mieleeni.

Ruoka varastoissa kävi huju, ruokaa katosi, samoin muuta taloustavaraa jopa WC paperi rullat hävisivät. Ilmoitin X-miehelle, että pyydän asuntoon lukon vaihdon, jollen saa avainta pois. Ilmoitan myös syyn, ette anna avainta ja käytät sitä luvatta vieden asunnosta ruokaa. Eiköhän lasku siitä osoiteta sitten sinulle. Harkinta ajan jälkeen hän toi avaimen.

Tämä oli aloitus ja pientä siihen mitä tulossa oli.
Et ole yksin sen asian kanssa. Meillä jopa et:ä vanhempi on tehnyt haittaa lapsille, jopa ilmoituksia rikkoutuneesta kupista sosiaalihuoltoon josta on lähdetty tekemään käytösarviota ym. Jos lapset eivät ole mieliksi, sosiaalihuollon tätit auttavat haitan teossa. Näin meillä. Painajaista on kestänyt jo vuosia. Kunhan saa pahaa oloaan purkaa.

Sosiaalipuolen naisillehan käy kyllä, koska lastensuojelu ei ole lasten tukemista tai heidän auttamistaan vaan siitä on tehty pisnes.

http://www.taloussanomat.fi/ihmiset/2012/06/16/lapsibisnesta-ei-valvo-kukaan/201231577/137?fb_ref=artikkeli&fb_source=timeline
Hohhoijaa. Meilläkin etäisi on aina pitäny kaikki lahjat kotonaan ja voi viddu sitä vinkumista ja kipuilua niiden, yleensä melko hintavien lahjojen luokse, joihin mulla ei ollu varaa... mutta ei, ei niitä lapsia silti haeta niillä leluilla leikkimään, soitellaan vaan tasasin väliajoin ja kysellään joko on ikävä ja kerrotaan että täällä ne lahjat oottaa...!!!

Kyllä moni etäisi tekee lähiäipän elämästä puhdasta helv..iä. Ei välttämättä suoraan käräjöimällä vaan tällasilla pienillä v-mäisillä asioilla joita sitten yritetään selitellä oikeiksi. Mullakin on oikeuteni, on lause jota mun ex on käyttäny tosi usein. No joo-o, mutta oikeuksiin kuuluu myös vastuu.

Isi ei ole maksanu koskaan mitään ylimäärästä, vaikka oon yrittäny pyytääkki. Kiertotietä sitten kuulin olevani juuri tällanen "riivinrauta", jopa keskinäiset riidat uuden puolison kanssa olivat kuulemma mun syytä... Lopetin kaikenlaisen yhteydenpidon. Ei ollut hyvä sekään. Meni sos.tädeille vinkumaan etten tue lasten ja isän suhdetta...
Miten nää sos.tädit onkin niin helposti miehen puolelle menviä? Ei auttanut vaikka lapset itse sanoivat haluavansa mennä isin luo useammin ja etten minä isiä mitenkään mustamaalannut, vaan että isillä on työkiireitä, ja siksi ei hae. Pyyhkeitä tuli ja uhkauksia että huoltajuus laitetaan harkintaan ellen lopeta... Lopeta mitä? Vastuutaan pakoilevan, katkeran miehen keksimiä juttuja...

Lapset käy kylässä, nimenomaan kylässä, heille ei ole järjestetty mitään omaa isän uuden perheen keskelle, kork. kerran kuussa ja silloinkin yleensä ovat yhden yön...
Ärsyttää lasten puolesta, mutta kukaan ei nosta tällasta ongelmaa esille, aina vaahdotaan vain isän oikeudesta!
On kokemusta ja kirjoitinkin siitä oman aiheen nimellä "isän kostonkierre". Tässä tarina uudestaan:Aluksi haluaisin sanoa, että kertomukseni voi olla hieman humoristinen tai ainakin sarkastinen, koska kyseessä on kuitenkin pitkä aika ja vastuullisen tehtävän hoitaminen 12 vuoden ajan. Eli lapsen kasvattaminen yhteishuoltajuudessa isän kanssa, josta erosin kun lapsi oli vuoden ikäinen.

Lapsen isä osoittautui “hieman” erilaiseksi isäksi ja ihmiseksi kuin oli antanut ymmärtää ja siksi halusin eron jo heti niin aikaisin, ettei siitä koituisi lapselle enempää traumoja.
Lapsen isä (jota kutsun nyt Mikoksi) vaali perinteisiä malleja, joihin kuuluu äidin kotona oleminen, lapsen hoito ja siivoaminen. Kun taas isälle kuului työssä käynti ja suuri ylpeys siitä, että hänellä oli vaimoke kotona hoitamassa kaiken ja ottamassa isää vastaan puhtaalla kodilla ja lämpimällä ruoalla.
Isän velvoitteisiin kuului myös mennä baariin istumaan ja keräilemään naisten puhelinnumeroita(ihan vaan kaverimielessä) ja naapurin vaimon suuteleminen vaimon omissa häissään, joista sain kuulla naapurilta eromme jälkeen.
Seurusteluumme kuului myös Mikon jatkuvat epilepsia kohtaukset, joita hän sai aina sunnuntaina aamupäivällä, koska oli nauttinut liikaa alkoholia lauantaina , vaikkei ko. lääkityksen kanssa olisi saanut nauttia ollenkaan alkoholia. Mikon mukaan kohtaukset johtuivat kuitenkin stressistä, joka ilmeisesti aina iski sunnuntai-aamusta.
Viimeisessä kohtauksessa Mikko kaatui vasta syntyneen lapsemme päälle ja tämä saattoikin muistini mukaan olla se viimeinen tippa.

Ongelmat yhteishuoltajuudessa alkoivat heti, kuten arvata saattaa. Mikko oli äärimmäisen katkera minulle erosta, koska olen kuitenkin äärimmäisen jalatmaassa ja oikeamielinen ihminen, joka ei halua pahaa kenellekään, päinvastoin yleensä itse otan kärsijän roolin, jos joku muu siitä hyötyy.
Tämä siis ilmeisesti otti Mikkoa paljon pattiin, koska hävisihän hän parhaimman naisen, jota olisi fiksumpi mies pystynyt vedättämään miten päin vaan ja nauttia siis täydellisestä elämästä ja idyllistä loppuun saakka.
Näin ei kuitenkaan käynyt ja Mikko varmaan syvällä sisimmässään tiesi että oli mokannut ja pahasti.
Nyt hänen täytyisi siis kostaa tälle hyvälle ihmiselle, joka ei häntä huolinut. (voi olla narsistille todella paha paikka ihan oikeasti!)

Sovimme että isä ottaisi lapsen joka toinen viikon loppu ja kesälomaksi 2 viikoksi. Joulu ja uusivuosi menisi vuorovuosin.
Nopeasti kävi kuitenkin ilmi, ettei Mikkoa yhteinen lapsemme kamalasti kiinnosta ( jälkeen päin ajateltuna ihan ymmärrettävää, koska parhaimman naisen kanssa saadun lapsen hoitaminen YKSIN, voi pikkusen heikentää itsetuntoa). Joten Mikko päätti kostaa. Mikkoahan ei näin kohdeltaisi, onhan hän sentään päästänyt siittimestään spermaa, jonka seurauksena syntyi lapsi jonka… niin siihen ne Mikon avut sitten jäivätkin tosiaan…

Joka tapauksessa Mikon itsetuntoa oli loukattu niin pahasti ja koska lapsihan oli pieni, eikä ymmärtäisi moneen vuoteen mitään, niin helpostihan muutaman kostokeinon keksisi, ilman että siitä jäisi kiinni kenellekään ulkopuoliselle. Olihan tämä helvetin nainen sen ansainnut, koska jätti hänet!

Ensimmäinen keino, joka varmasti kaikille tulee mieleen; peru isävuorosi niin myöhään kun pystyt, koska tällöin pilaat mahdollisimman hyvin ja perusteellisesti äidin menot.
Jos äiti nostaa tästä metelin, arvostele!
Arvostele äitiyttä; miten sä voit ajatella omia menojasi ennen lapsen tarpeita?
Etkö tiennyt mitä äidin velvollisuuksiin kuuluu?
Hyvä äiti ottaa vastuun lapsestaan, äidin velvollisuus on hoitaa lasta, etkö sitä tiennyt kun lapsen halusit?
Nyt kun sinulla on se lapsi, niin nyt sinun pitää se hoitaa?
Jos vedät metelin tästä, mitä isä/Mikko tähän sanoo; no tietysti haukkuu sinut sairaaksi ja itsekkääksi, jonka nyt vaan pitää ottaa se vastuu lapsesta.

Tätä arvostelua ja isävuoron peruutusta kestää siis koko sen ajan, kun lapsi on sen ikäinen, ettei sitä voi jättää yksin taikka omille koulukavereilleen yökylään.
Omalla kohdallani jaksaminen oli vielä vähän haastavampaa, koska lapsen isoäiti oli alkoholisti (nyt edesmennyt) ja isoisä asui muualla. Isovanhemmista ei siis akuuttia apua voinut vaatia, eli ainut keino oli peruuttaa omat menot, niellä se ***** mitä Mikko tahallaan teki ja olla kuin ei olisikaan.

Sanottakoon tähän väliin että Mikolla itsellään oli hyvä tilanne, molemmat isovanhemmat olivat ja ovat vieläkin elossa ja pystyvät auttamaan akuutisti jos poikaansa ei lapsesta vastuunottaminen kiinnosta.
Näin he myös usein tekivät.

Lapsi on nyt kasvanut, 12 vuoden ikäinen ja alkaa jo tajuamaan mikä on meininki.
Mikon on nykyään vaikeampaa perua isävuoroaan, koska lapsi itse kysyy miksi isä ei ota häntä tai halua nähdä.
Lapsi ei ole kovin suuri isäfani tätä nykyä. Ja ongelmia on ilmaantunut lisää.

jatkuu..
jatkuu.. Olen pidempään halunnut yksinhuoltajuutta, mutta Mikko ilmoittaa suureleisesti ettei minusta ole hoitamaan lasta yksin ( paitsi että niinhän mä oikeasti olen kokoajan tehnyt).
Lapsemme on alkanut myös kärsimään isällä käynneistä useammasta syystä.
Seuraavat asiat olen kuullut lapsen suusta, joista joistain olen ottanut yhteyttä suoraan isään, joka on kieltänyt ja väittää että lapsi valehtelee.
Mikko mm. arvostelee lapsemme vaatetusta ja ulkonäköä: Lapsen olemus on kuulemma nuhjuinen, hiuksia ei ole harjattu tarpeeksi usein, kynnet ovat epäsiistit, vaatteet ovat epäsiistit tai liian halvan oloiset, kävelytyyli ei ole hyvä.
Mikko palveluttaa lastaan ja lapsi ei uskalla sanoa ei:
Lapsi voi olla huoneessaan leikkimässä ja Mikko on sohvalla. Mikko huutaa että ojentaisiko lapsi kaukosäätimen joka on sohvan vieressä, mutta niin kaukana, ettei isä ylety siihen nousematta.
Mikko pyytää tuomaan vesilasillisen, vaikka itse olisi lähempänä keittiötä ja lapsi esim. tietokoneella.
Mikko pyytää tulemaan sammuttamaan valot heidän makuuhuoneestaan, koska itse ovat jo sängyssä, eivätkä jaksa nousta sammuttamaan itse.
Olen kysynyt lapselta että miksi suostut, niin isä kuulemma alkaa huutamaan jos lapsi ei tottele.
Palveluttaminen ei lapsen mukaan ole satunnaista, vaan jatkuvaa, joka mielestäni on jo lähes sadistista hallintaa. Ja mieleeni tuleekin, kostaako isä nyt lapselleen sitä että jätin hänet?

Tällä hetkellä tilanne on se, että lapsi on viettänyt kesälomaa isänsä kanssa 3 päivää, koska isä haluaa viettää lomansa tyttöystävänsä kanssa, eikä siis lapsensa kanssa.
Asia on siinä mielessä hyvä, koska lapsi ei edes enää halua isälleen.
Nyt kysymys kuuluukin, onko tässä mitään minulla tehtävissä?
Onko Mikolla niin paha katkeruus minua kohtaan, että kostaa sitä jo lapselleen ja pystyykö tuohon vetoamaan jos haluaisi yksinhuoltajuutta?
Mitä olette mieltä, kannattaako yksinhuoltajuus tässä vaiheessa, eikö lapsi voisi huomattavasti paremmin ilman isänsä jatkuvaa kostamista ja arvostelua?
Onko kellään mitään kokemuksia tästä?

Lopuksi, itselläni on tilanne hyvä. En hetkahda Mikon arvostelusta ja kostoista enää ja minulla on hyvä parisuhde sekä hyvä suhde lapseeni, enkä vaihtaisi mitään pois.
Ainut asia mikä huolettaa, on Mikon vaikutus lapseen. En missään nimessä halua että lapsi saa kokea tarpeetonta ******, vain siksi että mä en suostunut Mikon alistettavaksi loppu elämäkseni, jota se nyt kaiketi kostaa!

Tarpeettomiin ja loukkaaviin viesteihin en vastaa, ja olisi mukava saada neuvoja fiksummilta!
yksinhuoltajuus saatu ja vahvistettu!!!! tiukoille se otti, mutta oli kaiken sen paskan arvoinen. neuvoni on, 1000e köyhempänä: palkatkaa hyvä asianajaja ja pitäkää oma turpanne kiinni, niin kauan kun tilanne on auki!
itse yh-äidin kasvattama sanoisin, että oman kokemukseni mukaan, lapselle on tärkeää tietää kuka hänen isänsä on ja minkä näköinen hän on, myös mahdolliset sisarpuolet on tärkeä tietää. itse olen ollut kiitollinen äidilleni, ettei hän ole koskaa mustamaalannut (vaikka aihetta olisi) tai estänyt minua tapaamasta isääni. minulla oli 7vuoden ajan jakso, jolloin en ollut isäni kanssa missään yhteyksissä, mutta juuri sisarpuolieni ja omien lasteni takia meillä on tällä hetkellä ihan asialliset välit. minä siis olin aloitteen tekijänä välien uudelleen lämmittämisessä. oma x-mieheni ei ole ollut huoltajuuspäätöksen jälkeen missään yhteyksissä lapsiinsa, minä kerran soitin ja kehoitin ottamaan yhteyttä, tuloksetta näemmä. olen päättänyt puhua isästä, jos lapset hänestä jotain kysyvät, mutta muuten elämme ja suunnittelemme tulevaa vain kolmistaan. tilanne on nyt helpompaa, kun muutimme pois etän paikkakunnalta ja mikään täällä ei muistuta isästä. tulevaisuus näyttää kuinka tapaamisten käy, jos isä on tulossa, kerron siitä lapsille vasta kun auto kaartaa tuohon talon eteen.
en tiedä onko tästä meidän stoorista muille apua, mutta haluan sanoa, et jos teistä äideistä tuntuu siltä, ettei isä ole lapsilleen hyväksi (esim mt-ongelmat) taistelkaa!
Meillä lapsella on sisarpuoli jonka odostuaikaa näki, mutta nyt puff! se on kadonnut. Isä on lapselle sanonut erilaisia versioita ja viimeisin että se lapsi otettiin pois äidiltä. Huh huh! Psykologi on käskenyt selvittämään asian. Onneksi olemme tämän sisarpuolen äidin kanssa tekemisissä ja tulevaisuudessa lapset tapaavat ja tutustuvat. Isähän tietty riehu asiasta ettei saa, mutta lastenvalvoja ja psykologi piti ihan hyvänä asiana.
Täysin samaa mieltä ja olen taistellut ja taistelen edelleen hiton hyvän juristin avustuksella, jos tarve vaatii! Ja exä niin pesunketstävä narsisti, kuin olla voi.

Viimeisin uhkailu lastensuojeutyöntekijöillä, kun äiti lomalla tapaa ystäviään ja on sitä seuraelämää :). Ilmoitin, että tervetuloa vaan, keitän kahvit, niin ei tarvitse tyhjin käsin meillä viranomaiset vierailla :))

Tää kusipää on hakenut yhteishuoltajuutta, yksinhuoltajuutta jne. milloin mitäkin ja uhkaillut käräjillä kahden kuukauden välein. Käräjillä ollaankin istuttu seitsemän kertaa muistaakseni. Exä juristi ei ota enää miehen puheita tosissaan ja uusia käräjiä ei tällä haavaa tiedossa.
Tänne lopuksi sitten etä huoltajan tarina. Tunnistin monessa kohtaa tuttuja lauseita, käänteisenä tosin. Minusta puhutaan lapsemme kotona ikävästi ja kaikkea tekemääni arvostellaan.
Olen se vanhempi kenen luona "saa tehdä mitä vaan" eli niitä asioita , joita kotona ei tehdä. Tyttäreni täyttää 14v, ja täällä hän saa olla lähiössämme ulkona ilman valvontaa, käydä tien toisella puolella kaupassa, viettää aikaa vastapäisessä talossa kaverinsa luona (tuttava perhe) ja kaveri saa olla meillä. Saa itse valita vaatteensa mitä päälleen laittaa ( kunhan ovat säädylliset) ja viimeikoina alkanut jopa meikkaamaan (hillitysti). En lue hänen tekstiviestejään enkä päiväkirjaansa. Kotiituloajat ovat selkeät ja omat jäljet siivotaan.
Tälläinen äiteys on isän ja hänen uuden naisensa mielestä huonoa toimintaa. Kotonaan kasvatetaan pullossa ja pääpaino jopa meidän tapaamisiimme liittyvissä päätöksissä on uudella naisella. Rahakin hankintoihin ( kunhan on mitä he haluavat ostaa) kelpaa vaikka tienestit kotipäässä on moninkertaiset verrattuna omiini. Ostan täällä kaikki henkilökohtaiset tarvikkeet tytölle, nämä hän vie kotiin. Vaatteita en uskalla mukaan enää antaa, sillä ne yleensä otetaan pois, paitsi silloin kun ostokäsky on äitipuolelta käynyt.
Vaikka kysymys on teinitytöstä, ei hänellä ole mitään kyseiseen ikään usein liittyviä pahoja mielessä. Hyvä niin. Arvostan kuria mutta liika on liikaa. Tytöllä on loistava isä, mutta valitettavasti koen kasvattavani lastani tämän naisen kanssa. Puhevälejä meillä ei tosin ole.
Olen se paska vanhempi joka toimii juuri päinvastoin kuin kotona. Olin huolissani kuinka tämä vaikuttaa tyttöön, ja yritin aika ajoin selitellä kotona tehtäviä täysin mielipuolisia päätöksiä ja kieltoja tyttärelleni rakkautena, mutta itse en voi tuohon hulluuteen lähteä. Tahdon tarjota tyttärelleni mahdollisuuden kasvattaa myös omaa järkeä tehdä valintoja ja itseluottamusta.
Pakko silti myöntää, etten aina saa pidettyä suutani kiinni ja ärräpäät lentelee kun tytär kertoo kodin tapahtumista. Näinhän ei saisi tehdä, mutta toisaalta, näissä "keskusteluissa" on myös tytöllä mahdollisuus purkaa omia tuntemuksiaan ja päädymme yhdessä sättimään asioita. Kotonaan on tunteilut kielletty eteisessä seisottamisen uhalla.
Olen kerännyt asioita jopa paperille jotta voin tarvittaessa kertoa kaikki hulluudet esim. sos.toimessa. Kuitenkin jättänyt ottamatta yhteyttä, sillä mitä se auttaisi. Todennäiköisesti kääntyisi minua vastaan, sillä isä on loistava henkisessä väkivallassa ja saisi murrettua minut välittömästi.
Joo se siittä.
Ihannehan olisi, että eronneetkin vanhemmat pyrkisivät kasvattamaan lapsensa sovussa ja samalla tavalla. Usein silti katkeruus, viha, uudet puolisot yms.tulevat sotkemaan välit ilman, että niitä tiedostetaan. Taistellaan huoltajuuksista ja haukutaan sossutätejä. Lopputuloksena hämmentyneitä ja onnettomia lapsia, jotka valitettavasti ottavat mallia vanhemmistaan.
Kaikki puhuvat lapsen parhaasta, ilman objektiivista näkökantaa. Käräjillä voiton vie parempi asianajaja. Lapsen parhaasta ei ole takeita. Exiä sätitään joka mutkassa, oli ne sitten oikeassa tai väärässä. Ei välttämättä lasten kuullen, vaikka sitten keskustelupalstalla tai ystävien kesken.
Haaveeni olisi saada edes omalle lapselleni yhdenmukainenkasvatus ja itselleni rohkeutta pitää puoliamme. Isältä toivoisin luottamusta kasvatukseeni.
Valitettavasti liikaa pyydetty.
Kuulostaa niin tutulta. Mietin kyllä monessa kohdassa miten suuria summia jotkut maksaa elatuksia. Minä en kyllä saa kuin 150e vaikka etä on hyvätuloinen ja minä keskituloinen. En ymmärrä laskukaavaa millä ovat saaneet tuon. No ihan sama, kun en enempää kaipaa. =)

Meillä etä tekee kaikkensa ärsyttääkseen. Jatkuvasti jää vaatteita sinne ja lapsi tulee huonommilla kamppeilla takasin kuin mitä on mennyt. Nyt se keksi alkaa vaihtaa omaa vaatevarastoaan uuteen laittamalla lapsi pienillä vaatteilla minulle ja minä laitan oikean kokoisilla etän luokse. Näin kivasti hän saa sinne uudet vaatteet ilman vaivannäköä. Lisäksi jos pyydän tuomaan jotain takasin esim. verkkatakki jäi sinne niin ei, kaksi viikkoa kyselin sen perään. Tai talvella jäi hanskoja. Ei jaksais aina ostella uusia topparukkasia. Nykyisin hoitoreppu jää hoitoon siksi aikaa kun lapsi menee etän luokse. Yleensä se tuli aina tyhjättynä ja kuravaatteet rikkinäisinä. Siis ihan tahallista kiusaa. Minun pitäisi sitten hankkia hienot vaatteet kun on etän isän synttärit tai muut juhlat.

Nyt viimeisin on lomamatka. Hän ei suostuu mitenkään kertomaan minne menevät tai milloin. Olen kuulemma kateellinen, katkera ja kyttään. Eli etällä on Oikeus viedä lapsi lomalle, mutta ei mitenkään velvollisuutta ilmoittamaan siitä toiselle vanhemmalle. Kateellinen en ole, koska kykenen kyllä itsekin matkustamaan, katkeruuteen en viitsi energiaa tuhlata ja kyttääminen ei kiinnosta. Hän se kyllä kyttää perääni (ajelee vanhempieni ohi kun ollaan siellä vaikka parempi tie kulkee muualta, tulee perässä kauppaan ja ajelee kylällä perässä). Nyt olen vielä jättänyt asiat tähän kun ei haluaisi lapsen vanhemman kanssa olla huonoissa väleissä ja sotkea poliisia asioihin.

Kaiken aikaa on jatkuvaa kiusantekoa. Lapsi on vielä alle eskari-ikäinen. Nyt alkaa jo puheet lapsella menemään siihen tyylin, että etä kieltää puhumasta asioita minulle. Mutta tämä totuudentorvihan laulelee ne minun sukulaisille. Lisäksi etän luokse mennään aina Lomalle. Siellä olo on lomailua ja aina sinne mennessä on yllätyks odottamassa. Siis lapsi kertoo sen jo kotiin tullessa, että seuraavan kerran etällä on yllätys odottamassa. Alan olla jo niin väsynyt ja avuton asioiden vuoksi. Ei valvojat ota kantaa näihin. Vielä on toista vuosikymmentä jäljellä tätä hirsipuuta. Lapsi kun tulee täysi-ikäiseksi niin shampanjapullo pyötään ja tanssiksi =)
Usein se etävanhempi itse ei halua olla lstensa kanssa. Vastuu tapaamisesta on etävanhemman, ei lähin. mUtta usein se etä vierittää syyn lähin niskoille, kun itse ei jaksa ottaa yhteiyttä.

Kunhan monesti kiusaa ja tekee itsestään säälittävän, jotta kaikki säälisi ja voivottelisi.

Kyllä lähillä on suurempi vastuu lapsista, ja luulisi etän nyt sen verran viitsivän että itse hoitaa tapaamiset, ei kä jättää äidin vastuulle kaikkea. Miehet taitaa vaan itse olla ikuisia lapsia.
Olen opiskelija, joka tekee tutkimusta vanhemman kokemuksista huoltoriidoista. Huoltoriidalla tarkoitan laajassa mielessä kaikkia vanhempien vaikeuksia hoitaa lasten asioita yhdessä. Tavoitteeni on saada tietoa siitä, millainen kokemus huoltoriita on ollut, millaisia ristiriitoja tai vaikeuksia taustalla on sekä siitä, millaisia keinoja riitatilanteessa käytetään. Tutkielmani on narratiivinen ja kerään aineiston vanhempien kirjoittamilla tarinoilla.

Tutkimuksen aineisto tulee vain minun käyttöön. Juuri sinun tarinasi on tärkeä, jotta saadaan tietoa ja asioille näkyvyyttä ja työkäytäntöjä voidaan kehittää näissä tilanteissa.

Voit olla minuuun yhteydessä sähköpostitse hhyppane@ulapland.fi tai puhelimitse 045 8800444 jos kiinnostuit kertomaan tarinasi
Järkyttävää että etävanhemmat käyttäytyvät noin. Itse haluaisin olla enemmän lasteni kanssa mutta lähivanhempi isä ei suostu tähän. Lapseni on yli 12 mutta ei halua tulla luokseni useammin koska isä ei tykkäisi siitä. Lapseni tulisi useammin käymään jos se sopisi lähivanhemmalle!
Eli järkyttävää lähivanhemman käytöstä estää lasta tapaamasta etävanhempaa useammin kuin tapaamissopimuksessa lukee!
Aivan etä, vankka totuus kirjoituksesi pohjalla on tietenkin mutta hienoisena erotuksena todelliseen totuuteen on se että tuossa kirjoituksessasi oli erittäin selvästi tietoisesti asetettu isä äidin tilalle ja äiti vastavuoroisesti isän tilalle.
(tuollainen tilanne mitä esitit on käytännössä.. ei prosenttiluokkaa vaan promilleluokkaa....)
Jippijaijee! ikävä kyllä kerroin ihan faktaa omasta elämästäni : (
Mitä tästä tuumaatte:Oli lyhyt suhde mieheen vuonna 2005-2006,seurauksena yllätyslapsi,ihana sellainen! Yksin odotin,yksin synnytin.Mies KIELSI lapsen omakseen.Nyt 7:n vuoden hiljaisuuden jälkeen herra aktivoitunut raivoon ja lähes väkivaltaisuuteen perätäkseen "oikeuksiaan" kaiken uhalla...???!!???...
 /   /  /  / etävanhemman käyttäytyminen

Asiantuntijat

  • SincityNaisille ja pariskunnille sunnattu intiimituotteiden erik...

Keskusteluhaku

Laaja haku



Lisää keskusteluja aiheesta

Facebookissa suositeltua

Tietoa mainosten kohdentamisesta