Julkisuudessa on usein kirjoiteltu siitä, kuinka lähivanhemmat yrittävät estää lapsia tapaamasta etävanhempaa ja lisäksi "mustamaalaavat" etää. Harvemmin kuitenkaan näkee kirjoittelua siitä kuinka etävanhempi yrittää sabotoida lähivanhemman ja lasten suhdetta. Valitettavasti itselläni on tästä kokemusta ja siksi haluaisinkin muiden kommentteja asiasta.
Teini-ikäiset lapseni ovat yhteishuoltajuudessa exän kanssa. Etävanhempi on halunnut tapaamis-sopimuksen, jonka mukaan hän tapaa lapsia kerran kuukaudessa, koska ei kuulemma pysty sitoutumaan muuhun. Säännöllisesti hän kuitenkin houkuttelee lapsia luokseen viikonlopuksi, ilmoittamatta siitä minulle, lähivanhemmalle, mitään. Jos siis olen suunnitellut jotain yhteistä ajanvietettä lasteni kanssa viikonlopuksi tai jos haluaisin vain "olla" heidän kanssaan rauhassa, sitä yritetään sabotoida. Koskaan en siis voi olla varma, ovatko lapset kotona vai menevätkö etävanhemman luo -siellä kun "saa vapaasti tehdä kaikkea, eikä tarvitse edes siivota". Eli yhtenä houkuttelukeinona etävanhempi pitää sitä, että lapset pääsevät hänen luonaan helpommalla ja siellä pidetään "kivaa", eli myös vältetään vastuuta.
Eikö kahden aikuisen pitäisi pystyä kasvattamaan yhteisiä lapsia yhdessä - erosta huolimatta. Pitkän päälle ei varmastikaan ole kenenkään etu, vähiten lasten etu, että vanhemmat joutuvat jatkuvasti kilpailemaan lasten huomiosta ja luonaolosta. Toisinsanoen, lasten annetaan sanella säännöt. Lähivanhempana valitettavasti joudun myös "leikkimään kivaa" ja antamaan myöten useissa kasvatusperiaateissani, koska etävanhempi välttää vastuullista kasvattamista jatkuvasti.
Tämän lisäksi etävanhempi vedättää minulta rahaa, vaatimalla lapsia osallistumaan hankintoihin joita hän tekee. Rahat joita lapsilla on, ovat minun heille antamiaan viikkorahoja. En ole tarkoittanut niitä siihen, että he niillä kustantaisivat itselleen "lahjoja" joita etävanhemmaltaan saavat. Kyllä etävanhemman täytyisi tajuta maksaa lahjansa itse, tai olla sitten hankkimatta niitä.
Kaiken tämän sabotoinnin lisäksi, etävanhempi ei ole kykenevä keskutelemaan kanssani mistään lapsiin liittyvistä asioista, mutta on valmis vaatimaan että minun täytyisi ilmoitella hänelle lähes kaikesta, mitä lapset tekevät.
Kaikella kunnioituksella siis, mutta kyllä niissä etävanhemmissakin on vikoja. Mielestäni on erittäin sairalloista käyttäytymistä purhaa omaa pahaa oloaan ja katkeruuttaan lasten kautta lasten ja lähivanhemman suhteeseen.
Onko teillä muilla kokemusta etävanhemman katkeruudesta ja sabotoinnista?
etävanhemman käyttäytyminen
110 Vastausta 3 425 Lukukertaa
Meillä tuon lisäksi etävanhempi pitää itsellään lasten joulu-, synttäri- ja nimpparilahjat. Ja meillä myös kuitenkin tapaamismalli sellainen, että etävanhemman koti ei ole lasten koti. Eli lapset menevät innolla katsomaan sitten aina lahjojaan. Lisäksi hän kerää sääliä lapsilta tapaamisten aikana.
Ja nuo mainitsemasi tekemiset hän tekee myös, ja kaikkea muuta vielä niiden lisäksi. Eli kun tietää, kuinka paljon lapset tilanteesta kärsivät, niin onhan se etävanhempi lapsille velvollisuus, eikä oikeus.
Minun lapsilla sama asia, että etävanhemman koti ei ole lasten koti, vaikka onkin entinen perheemme yhteinen koti. Lapsilla ei ole avaimia kyseiseen taloon, koska siellä emännöi uusi nainen lapsineen.
Valitettavaa tässä etävanhemman käyttäytymisessä on sekin, että hänen omat vanhempansa "kannustavat" häntä kyseiseen käyttäytymiseen. Säälin noita aikuisia, jotka eivät pysty kannustamaan eronneita pareja ja heidän lapsiaan jatkamaan elämistään sovussa.
Tämän minun exän käyttäytymisen "kruunaa" se, että syksyllä hän sai lopputilin työstään (uusi suhde työpaikkaromanssi ja exäni oli ko.naisen esimies). Tästä lopputilistäänkin exä ja hänen vanhempansa syyttävät minua lapsillemme.
Olen tässä eron edetessä todennut ettei ole mitään instanssia joka suojelisi lähivanhempaa etävanhemman asiattomalta käyttäytymiseltä. Mutta etävanhemman "oikeuksia" rikottaessa virkavalta puuttuisi peliin.
Meillä myös etän suku kannustaa etää tekemään asiat mahdollisimman hankalaksi lapsille asiat.
Joo semmosta instanssia ei tosiaan ole, olen sen itsekin todennut, lastensuojelukin pesee kätensä heti, jos etä ei käytä päihteitä tai väkivaltaa. Lähin ei tarvitse kun kerran jättää lasten tapaaminen välistä, niin tantat olisi poliisin kanssa oven takana :D olettaisin..
olen moneen kertaan kiehunu kun telkkarissa tulee ohjelmia missä lähivanhempia mollataan, varmasti on hankalia lähivanhempia MUTTA...
Meillä onneksi lahjat ovat niin mieleisiä lapsille, että etä ei ole uskaltanut ainakaan vielä tehdä sitä..
Uskomatonta touhua :(
Mikäli tarkoitat että isän hankkimat lahjat pysyvät isän luona, niin mielestäni niin sen pitää ehdottomasti ollakin! Vaikka lapset viettävätkin etävanhemman luona tässä tapauksessa vähemmän aikaa, niin eikö ole hienoa, että siellä on leluja yms. joista lapset iloitsevat?
Teidän systeemi kuulostaa nyt siltä, ettet itsekään ajattele lasten etua. En väitä että joka asiassa ajattelee etäkään. Sääli teidän lapsia, kun kumpikaan vanhemmista ei ajattele heitä.
Eikö olisi hienoa jos siellä isän luona olisi vanhempi, josta lapset iloitsisivat, ilman mitään kiristyksiä? Se vasta hienoa olisikin!
Meillä ei onneksi ole mitään kitkaa nytkin vanhempi lapsistamme ilmottautui autokouluun ja sen maksamma puokkiin, ja myös kumpikin on jo ollut kesätöissä ja ensikesäksi pääsevät samoihin töihin, jota me kannustamme molemmat.
Pointti tuossa ensimmäisessä kirjoituksessani olikin se, että kun asiat eivät suju kitkattomasti, vaan etä rupeaa vedättämään ja ilkeilemään.
Meillä kanssa ennen eroa etä lupasi maksaa puolet lasten autokoulu yms menoista. Totuus on sitten ollut toista. Luotin sanaan, enkä laittattanut asiaa paperille. Nyt sitten olen itse kustantanut KAIKKI lasteni ylimääräiset menot, mopokortin, autokoulun, vanhojentanssi yms......aika kovia kuluja. Jopa etän antamien lahjojen kustannuksiin minun siis pitäisi osallistua lasten viikkorahan muodossa.
Olen viimeisen vuoden aikana huomannut kuinka monenlaisia etävanhempi voikaan olla. Enemmistö on toki niitä, jotka sulassa sovussa lähivanhemman kanssa huolehtivat lapsien hyvinvoinnista - tämähän se olisi tarkoitus. Mutta valitettavan paljon on niitäkin etävanhempia jotka purkavat omaa katkeruuttaan lähivanhempaan lasten kautta.
Oma ex-puolisonokin on USEAMMAN kerran todennut minulle, että kaikki sujuisi paremmin jos antaisin lapset hänelle. Siis HALOO, lapset ovat itse saaneet päättää kenen luokse asettuavat ja halusivat ehdottomasti lähteä minun mukaani. Tästä katkeroituneena exä siis yrittää vaikeuttaa elämääni - valitettavasti kuitenkin vaikeuttamalla omien lastensa elämää enemmän kuin minun.
Eli siis, vaikka julkisuudessa tosiaankin useasti parjataan lähivanhempaa, niin kyllä niissä etävanhemmissakin on vikoja - ja tästä pitäisi mielestäni kirjoittaa enemmän.
Hänen vastaus jokaiseen lapsen pyyntööön on että "pyydä äidiltäsi, sen kuuluu maksaa". Eihän missään laissa ole määrätty kuinka paljon etävanhempi voi lapsilleen kuluja maksaa, siellä on määritelty ainoastaan minimi, eli elatusmaksu päivittäisten tarpeiden hoitamiseen.
Vaikka aina sanotaan ettei rahalla pidä osoittaa rakkautta, niin kyllä sillä nyt jotain merkitystä kuitenkin on, paljonko etävanhempi on valmis lapsiinsa satsaamaan.
Ei sinun tarvitse "leikkiä kivaa" lapsillesi, vaikka etävanhempi niin tekeekin. Lapset oppivat kyllä, että säännöt on erit joka paikassa. Älä ala kilpailla lasten suosiosta etävanhemman kanssa, vaan ole heille vastuullinen ja turvallinen vanhempi, jolla on rajat. Ei kaveri, joka "leikkii kivaa".
Siis etä ostaa lapsille lahjoja, jotka lapset joutuvat omilla viikkorahoillaan maksamaan? Sano lapsille, ettei heidän tarvitse käyttää rahojaan etän hankintoihin ja sovi, mihin he saavat viikkorahojaan käyttää. Sinulla rahan antajana ja lasten huoltajana on oikeus valvoa lastesi rahankäyttöä. Meillä ei tuollaista ongelmaa ole, mutta tokihan minä valvon lasteni rahan käyttöä, enkä anna heidän ostella mitä sattuu.
Silloin tulee itselle tunne, että olenko minä nyt ihan sekaisin, kun tällaisen raivon lasten kärsimyksestä sisälläni tunnen, vai missä mättää.. Sitten katsot taas elämää eteenpäin ja näet samat jutut, ja sitten tulee, että ja v'tut, kyllä nyt on yhteiskunnalla vintti sekaisin...
Onko muille lähivanhemmille tullut samanlaista tunnetta, kun on hankalan etävanhemman kanssa taistellut?
Valitettavasti keinot on tosiaan olemattomat tilanteen helpottamiseen. Koita kestää! Ja paljon voimia!
Itse olen "jätetty" lähivanhempi. Lapset itse saivat valita lähtevänsä minun mukaani. Etä jäi asumaan entiseen kotiimme ja toi sinne muutaman viikon päästä myös uuden "perheensä". Nyt sitten minun pitäisi joustaa omassa elämässäni tämän uuden perheen eduksi juurikin niin että tapaamiset lasten ja isän kanssa täytyisi ajoittaa niin kuin uudelle perheelle sopii, ei niin kuin lapsille ja minulle sopii.
Lapset ovat teini-ikäisiä ja siksi myös siis itsemäärämisoikeutettuja ja useasti kieltäytyneetkin menemästä isälleen, jos heitä ei huvita. Etä kuitenkin vaatii, että minun pitäsi pakottaa lapset hänen luokseen, etenkin jos olen yön pois kotoa - siis miksi pitäisi, siksikö että hän ei itse saa heitä tulemaan luokseen?
Nyt uusinpana kiusana etä yrittää sabotoida tyttären lukiovalintaa. Tytär haluaisi mennä lukioon toiseen kaupunkiin, jossa myös oma miesystäväni asuu. Tämä on siis tyttären oma tahto ja haluaa että muuttaisimme uuden kumppanini luo. Exä yrittää kuitenkin estäää tämän toiseen kaupunkiin lukioon menemisen, koska hänen tapaamisensa tyttären kanssa vaikeutuisivat ja vähenisivät entisestään. Etä yrittää siis kaikin keinoin minua ja lapsiaan luomasta hyvää omaa elämää itsellemme, vaikka itse elää elämäänsä niinkuin haluaa, toki ilman biologisia lapsiaan (jotka siis haluaisi luokseen, täydentämään elämäänsä).
Kysynkin siis kuka on uhri? Ja vastaan myös että ennenkaikkea lapsi ja myös minä lähivanhempana.
Nyt tilanne onkin siis se, että olen joutunut lapsista olemaan nyt putkeen 7 päivää sairaslomalla ja kuukauden aikana 10 päivää. Nyt olisi tapaamisviikonloppu, molemmat vielä toipilaita.. Jos nyt annan lapset tapaamiseen, niin pääsenkö maanantainakaan töihin? Työnantajalla luonnollisesti rupeaa hermo kiristymään sairaslomista, etä ei niitä voi kanssani puolittaa. Enkä tiedä mitä etä tekee, että lapset näin sairastuvat, ainakin sen tiedän, että lapset saavat sukulaiskierroksella osakseen ainakin kolmen päiväkodin pöpöt.. olisikohan se liikaa lasten vastustuskyvylle?
Mutta en tiedä mitä tekisin, olisinko hyvä lähivanhempi, ja antaisin tapaamisten jatkua ja hankkisin itselleni samalla loparit töistä ja ryhtyisin sosiaalipummiksi lasten kanssa, vai mitä tekisin, kun asiasta olen etän kanssa jutellut, eikä se voisi häntä vähempää kiinnostaa..
Mitä muut tekisi tilanteessani?
Kehoittaisin sinua soittamaan paikalliselle lastenvalvojalla ja kysymään neuvoa tilanteeseen.
Hyviä neuvoja saattaisit saada myös jos soitat yhden vanhemman liiton neuvovaan puhelimeen.
Voimia sinulle ja hyvää viikonloppua.
Soitin myös tuohon mainitsemaasi puhelimeen, eikä pystynyt hekään neuvomaan.
Kiitoksia, ja hyvää viikonloppua ja voimia sinullekkin.
Et sinä lopareita saa tuon takia ja jos saat, niin ehkä on vain aika ryhtyä sosiaalipummiksi. Kyllä lapset saattavat sairastella kotonaankin paljon ja viime kädessä se on työnantajan riski, niin harmillista kun onkin.
Kun etä vie paikkoihin, joissa oireettomatkin kantavat oman ryhmänsä pöpöjä viikonlopun aikana neljäänkin paikkaan, niin nähtävästi heidän vastustuskykynsä ei ehdi näille pöpöille keräämään tarpeeksi vastustusta, koska he eivät ole niiden pöpöjen seassa päivittäin.
Ja puhun siis pitkästä ajanjaksosta, jossa olen tämän huomion tehnyt näiden tapaamisviikonloppujen sairastelujen suhteen. Jos meidän lapset sairastavat, he sairastavat tapaamisviikonlopun jälkeen, ei muulloin. Tautikierteestä ei ole kyse, koska oli pieni hetki, kun ei sairasteltu olleenkaan, elättelinkin toivoa silloin, että ongelma olisi ohi.
Sitten on erikseen ne kerrat, kun lapset oireilevat stressistä. Eli kouluikäisestä lääkäri sanoi lämpöilyn ja päänsäryn johtuvan tapaamisviikonloppuihin liittyvästä stressistä, kun asiasta keskustelimme. Päiväkoti-ikäisellä on noussut korkea kuume kun on tullut kotio tapaamisesta ja laskenut aamuun mennessä. Eli myös stressi siellä etän luona vaikuttaa vastustuskykyä alentavasti, ja tekee itsessäänkin omat oireensa.
Ja etän, lasten ja suvun väliset suhteet ovat kaukana normaalista, joten ei voida puhua normaaliolosuhteista, meillä kotona on normaaliolosuhteet, etän luona ei :(
Meillä nousee lapsille usein kuume isällään ja se helpottaa seuraavana päivänä kotiin paluusta. Luulen että stressaavat niin paljon vierailuja että keho reagoi sitten kuumeilemalla.
Terveydenhoitaja tuki tätä teoriaa, tai sitten on vaan sattumaa että käyvät kerran kuussa ja yhdeksällä kertaa kymmenestä sairastuvat samalla.
Loparit rupee oleen varmaan aika lähellä jo omasta työpaikasta.
Tuo sairastumisongelma minullakin on ollut ja koska teen töitä kotoa käsin, tapaamisia ei olisi ollut niin usen, ellei minulla olisi ollut mahdollisuutta pitkittää lepoaikaa lapselle maanantaista. Usein myös lapsella oli tarve itkeä illalla ennen nukkumaan menoa, jotta stressihormonit poistuvat. Pyydä lapset kotiin jo puolilta päivin sunnuntaina, jotta rauhoittuminen ja lepo ovat riittäviä ennen seuraavaa työviikkoa.
Pyydä myös etää huolehtimaan riittävästä vaatetuksesta, ruoasta ja unesta. Anna lisäravinteita ennalta ehkäisyksi. Elleivät tehoa, niin karsi tapaamisia. Sulla on siihen velvollisuus.
Toi oli kyllä niin asiaa joka sana! Ja veikkaan tosiaan, että totta meilläkin.
Kokeilen noita neuvojasi, kiitos paljon!
Ja tuohon ruokaan ja vaatetukseen olenkin jo neuvonu/käskenyt :D , lähinnä ruoka puoli on se joka siellä tökkii, terveellisyyttä se ei ole nähnytkään! Mutta tarvii itse pyrkiä sitä sitten ainakin paikkaamaan niillä lisäravinteilla.
Kiitos sinulle!
jo on tollo tyyppi, kui sellaseen olet sotkeentunu.
Meillä lasten kiusaaminen meni niin pitkälle että ovat saaneet henkisiä vaurioita, joita hoidetaan psykologilla ja nyt lasten kasvettua teini-ikäisiksi lapset ovat itse kieltäytyneet yhteydenpidosta isäänsä. Lapset eivät ole tyhmiä!
Olkaa te vahvoja rutiineihin nojaajia ja sääntöjen luojia, eivät he ehkä sitä nyt osaa arvostaa, mutta ehkä aikuisena sitten viimeistään. Te määräätte mihin lapsi saa viikkorahansa laittaa! Jos ei muu auta niin viikkorahoja ei oteta etälle mukaan, ja varmasti niin isot lapset ymmärtävät jo jos asian heille selittää...ja sanot etällekkin, että tästä eteenpäin, jos hän lapsille jtn ostaa, niin ostaa omilla rahoillaan, sinun antamia rahoja ei heille enää mukaan anneta koska eivät itse saa päättää mihin viikkorahansa laittaa...
Inhottava tilanne, eikä vähiten lasten kannalta. Olen itse tuore yh ja lapsetkin alle kouluikäisiä. Toivottavasti pystymme olemaan aikuisia, nuo teidän tilanteenne kuulostaa kauheilta..
Ja niin, lapset eivät ole tyhmiä, heille voi asian selittää, kaikki asiat, korostaa ettei riidat johdu heistä ja tietysti ei mollata sitä etää, mutta asian voi yrittää selittää..että he elävät sinun kanssasi ja sinä luot heille säännöt ja vaikka toisen luona saa tehdä tätä ja tota, niin normaalissa arjessa niin ei voi tehä.
On suorastaan rikos vanhemmilta lastaan kohtaan jos lapset eivät saa vapaasti liikuttaa mukanaan edes heille annettuja tavaraoita ja vaatteita.
Tiedän kyllä eräiden isovanhempien yllyttävän etää näin tekemään, joka suorastaan tuntuu kamalalta.
Ymmärrän että etävenhemman luona pitää olla myös lapsille paikka ja omia juttuja, mutta jos siellä on ollaan pari kertaa kuukaudessa, ei siellä tarvita kovin paljon asioita. Ja lapsen pitää saada kuljettaan mukanaan tärkeitä asioitaan.
Olette jo erollanne rikkoneet lapsen ikäänkuin kahteen osaan ja vielä olette lisää paloittelemassa näillä hirvittävillä määräyksillänne.
Ajatelkaa miltä lapsesta tuntuu, on aina pelko sydämellä, mitä saa tehdä ja mitä ei. Onko se kenenkään elämää, joten miettikääpä nyt itsellenne kyseiset määräykset ja pakolliset siirtymiset paikasta toiseen, usein jopa kulkemaan monen sadan kilometrin matka yksin junassa tai bussissa, tietämättä onko ketään edes heti vastassa. Kyllä olette järkyttäviä vanhempia.
Esimerkki: Pikkuinen lapseni yritti varastaa karkkia kioskilta, Pidimme kotona avokkini kanssa hänelle tiukan puhuttelun ja olimme sitä mieltä että nyt peruutamme karkkipäivän (joka piti olla seuraavana päivänä jolloin myös oli menossa isänsä luokse) Soitin etälle ja selvitin asian. Herra ehdotti, että voitaisiinko pitää nyt normaalisti karkkipäivä kuitenkin ja perutaan vasta seuraavan viikon karkkipäivä? (eli silloin kun lapsi on taas kotona äitinsä kanssa) Hän ei haluaisi viedä lapselta karkkipäivää! Voi itku... Nyt oikeastaan jo vähän naurattaa vaikka silloin olisin voinut vaikka listiä.... Kuten näette niin minkäänlaista kasvatustaitoa ei ole olemassa etällä ja tosiaan tuo että tehdään lähivanhemmasta paha joka kieltää karkkipäivän yms. Lopulta minun oli pakko taipua ja jättää lapsi rankaisematta koska mikään kivan jutun ottaminen pois ei olisi vaikuttanut, koska oli menossa useaksi päiväksi isälle. Tavallisesti ilkeyden teon jälkeen saatan asettaa määräajaksi pelikiellon tai ottaa mieleisimmän lelun takavarikkoon. Ja etävanhempi palkitsi lapsen karkin varastelusta.... VAIN jotta tekisi hallaa minulle.
Itsellä, kun alkuun annoin lahjojen mennä lasten mukana lähin luo, oli tuloksena se, että minun, etävanhemman luona ei ollut ainoatakaan lelua lapsille, koska veivät aina mennessään.
Ja taas vierailulle tullessa ei yleensäkään otettu leluja mukaan vaan tultiin toteamaan kun on 'tylsää'.
Parhaimmillaan tilanne kärjistyi siihen, että ostamani lahjat eivät saaneet minkäänlaista 'kunnioitusta' tai huolenpitoa lähin toimesta vaan ne olivat yleensä hajalla ja roskissa jo kuukauden kuluttua.
Siksi, meillä on nykyisin sinun lelut ja minun lelut. :)
Eli kun ostat lapselle lahjan, se on lapsen lahja, ei siis sinun lahja, ja sinä et päätä miten ja missä se lahja on.
Muuten voit ostaa vaikka kirpparilta tarvittavat tavarat ja lelut kotiisi lapsia varten, jotka pysyvät siellä, että tapaamiset sujuvat kivuttomammin.
Mutta lahjat ovat eri asia! Olen saanut tyttärelleni sitten selittää tätä asiaa, että se on väärin, että et sinäkään voi kaverille viedä lelua synttärilahjaksi, ja päättää hänen puolestaan, missä sen lelun paikka on ja miten sillä leikitään, se ei kuulu sinulle lahjan antamisen jälkeen, se on hänen silloin.
Itse hankin vanhimmalle lapselleni (sukulaisten kanssa, ja itseasiassa kännykkä oli niin hieno siksi, että isovanhemmat lähtivät hankintaan innolla mukaan) erittäin hintavan kännykän (n.400e). Lapsi oli itse toivonut uutta kännykkää, kun vanhassa oli jo vikaa. Tietysti kännykkä kulkee lapsen mukana, näin luulin.
Kävi kuitenkin niin, että toisena päivänä äidin luona "kännykkä ei oikein toiminut", ja kun lapsi tuli jälleen minun luo, puhelin ei ollut edes matkassa. Äiti oli laittanut sen kuulema johonkin laatikkoon, ja sanonut ettei se oikein toimi, ja se on ihan liian hieno kouluunkin vietäväksi. Pyysin lähivanhemmalta, että seuraavalla kerralla laittaa puhelimen lapsen matkaan, että voin katsoa onko siinä vikaa.
Olihan siinä vika, akku loppu.
Seuraavalla kerralla puhelin ei taaskaan ollut lapsen mukana. Lapsen mukaan äiti on sitä mieltä, että sillä saa pelata kotona, mutta sitä ei kuljeteta mukana, kun on niin hieno.
Lukuisista pyynnöistä huolimatta lapsi ei ole saanut puhelinta käyttöönsä, siis muuhun käyttöön kuin että sillä saa pelata äidin luona!
Tästä hankinnasta on nyt noin 5 kuukautta. Oliskohan koko kännykkä lähiäipän käytössä.
Meillä on meidän tavarat, äidillä äidin luo kuuluvat. Homma ei muuten toimi.
Voisiko lähi haluta opettaa lapselle rahan arvoa?
Itse en meinaan ole lapselleni lukuisista pyynnöistä huolimattakaan ostanut kosketusnäyttöpuhelinta, kun sellainen ei mielestäni kuulu lapselle, ehkä murrosiän kynnyksellä sitten...
Hyvähän se olisi, että ne vanhemmat vetäisi samaa linjaa kasvatuksessa, ja keskustelisivat erimielisyyksistä..
*hän "varastaa" karkkia kioskilta.
*äiti pitää puhuttelun ja sanoo että huomenna ei tule karkkia. okei ei sitten.
*lapsi lähtee isälle ja isä sanoo että et saa karkkia kun äiti kielsi antamasta.
'*mitä lapsi miettii.
*ei mitään. ei hän ymmärrä sitä että ennen tapahtunut mitenkään liittyy tämänpäiväiseen isän kanssa oloon. ei hän ymmärrä syy-seurausta varsinkaan kun se tapahtuu jossain muualla, ja se varastaminen on tapahtunut kauan sitten, siis lapsen mielestä!
*olisit ottanut ennemin jonkun lelun pois.
* ja sitäpaitsi, pieni lapsi ei ymmärrä varastavansa, ei riitä käsityskyky siihen.
*ottaa vaan omin lupinensa,kouluikäinen jo ymmärtää varkauden varkautena
Itse haluaisin olla lasteni kanssa enemmän ja mieluiten koko ajan. Haluaisin saada olla arjessa enemmän mukana ja jakaa ne surut, vihat kuin tietty ilotkin.
Lähivanhempi ei vain anna minulle lisää päiviä vaikka lapsetkin niin haluaisivat.
Minä 1,5 vuotta pyysin, että isä olisi lapsen kanssa enemmän, mutta ei. Sitten kun jälleen kerran tuli uutta naista kuvioon, niin tuli tarve esittää hyvää isää. Halusi olla lapsen kanssa hullunlailla ja sai taisteltua itselleen enemmän tapaamispäiviä. No kuinkas kävi, uusi nainen hoitaa lasta ja isä käy töissä. Eli ei edelleenkään tapaa lasta yhtään sen enempää kuin ennen. Tämä kuvio oli minulle jo niin tuttu aikaisempien naisten osalta, että hetki esitetään hyvää ja sitten kun arki koittaa siirtyy nainen ns. lapsenvahdiksi ja siksi taistelin sitä vastaan että saisi lisää päiviä. Nyt lapsi on harmissaan kun iskä ei olekaan paikalla vaan joutuu olemaan uuden naisen kanssa.
Oli meille lapsille sitten erittäin "kivaa" kun vanhemmat tästä syystä eivät olleet puheväleissä. Sukujuhlissa, kuten synttäreillä jne. saattoi isä ruveta suoraan sanottuna vittuilemaan äidilleni. Mutta sitten jos ei saanut kutsua (lapsen toiveesta) vaan ajateltiin, että vietetään erikseen niin johan tuli meille lapsille huutoa, että miksi ei kutsuttu. Ei siis edes sille toiselle vanhemmalle kenen kanssa tästä pitäisi sopia vaan suoraan lapselle.
Asiaa ei myöskään myöhemmin helpottanut äitini uusi miesystävä ketä isä edelleenkin saattaa mollata, varsinkin suoraan lapsille. Erosta siis tällä hetkellä lähes 10 vuotta. On se sitten kiva soittaa iskälle ja sanoa et "Muuten kutsuin sit kanssa piipin" ja saada vastaukseksi että joka juhlaan tarvitaan butleri.
Sentään nykyään on lopettanut minun välikäytön heidän sodassaan. Alussa isän koko suku mollasi äitiä avoimesti ja yritettiin udella toisesta jotakin mitä olisi voitu käyttää vastaan. Monta vuotta äitini jätti tulematta minulle tärkeisiin tapahtumiin isän takia, jotta ei syntyisi julkista riitelyä.
Kaiken tämän jälkeen isäni kehtasi vielä ehdottaa täyttäessäni 18v että jos muuttaisinkin hänen luo. Viitaten että äitini on huono äiti koska käy iltatöissä eikä sen takia ole kotona tekemässä ruokaa kun minä, lähes aikuinen ihminen, tulen koulusta kotiin.
Isän käytös on etäännyttänyt minua paljon ja katkeroittanut välejäni häneen suuresti. Tämä raastaa sekä häntä että minua. Miettikää mihin tilanteeseen lapsenne laitatte ja keneen te sitä katkeruutta puratte. Ja älkää missään tapauksessa udelko/mollatko lapseltanne toisistanne! Lapsi kyllä vaistoaa mitä on tekeillä eikä se auta teidän suhdettanne lapseen mitenkään. Ei se ole lapsen vika, että homma ei luistanut.
Taisi tulla vähän sekavasti kirjoitettua, mutta toivottavasti jollakin tapaa pointti tuli esille :)
Täytyy muistaa sellainenkin asia, että vaikka toinen vanhempi kuinka yrittää viestiä suoraan toiselle vanhemmalle, se toinen ei ymmärrä eikä kykene siihen, vaikka viranomaiset tästä muistuttaisivat vuosikausia.
Meidän eroperhe on hyvänä esimerkkinä tästä ja sama jatkuu delleen. Etäisä on sosiaalityöntekijöiden kanssa otettu ihan lähiakoina useamman kerran puhutteluun tästä lapsien kautta viestittelystä, mutta pahasti häiriintyneelle ja sairaalle ihmiselle se van kertakaikkiaan EI MENE PERILLE!
Kukan ei mahda mitään asialle ja lapset kärsii. Lain mukaan välejä ei saa katkaista ja tapaamisia estää, on kyse lapsen oikeuksista. Vaikka se toinen jatkuvasti pahaa aiheuttaakin.
Annan sinulle tässä yksinkertaiset ohjeet, jotka auttavat aika pitkälle.
1) Sinä laadit teidän kodin säännöt, joita lasten tulee noudattaa. Sinun tulee tehdä selväksi, että jos olette yhdessä sopineet jotain esim. viikonlopuksi, niin sitä suunnitelmaa ei lasten äiti voi muuttaa. Lapsille täytyy saada jakeluun, että sinä olet perheenpää, jota kunnioitetaan ja joka tekee päätökset asioista. Jos lapset eivät tähän suostu, niin lapsethan voivat aina muuttaa äidilleen.
2) Vaadi lapsiltasi jotain rahan vastineeksi. Kun he tekevät jotain, niin he arvostavat myös enemmän saamaansa rahaa. Tee lapsille selväksi, että rahat ovat heidän ja jos he antavat siitä äidilleen, niin se on pois heidän rahastaan.
3) Ole aikuinen, joka toimii moraalisena kompassina lapsille. Teini ikäiset kapinoivat ja se pitää aikuisen kestää. Älä hae teinien hyväksyntää olemalla heille mieliksi asioissa, joista olet eri mieltä. Älä myöskään anna heidän jyrätä rajoja, joita sinä asetat. KUn teet tämän, niin saat aina välillä ikävän isän maineen, mutta se menee ohi. Teinien mieli muuttuu monta kertaa päivän aikana. Kyllä he vielä jonain päivänä kiittävät sinua, kun olet heille aikuinen, jota he oikeasti tarvitsevat.
4) Jos exä ei osaa keskustella asioista, anna hänen olla! Älä ole hänen kanssaan missään tekemisissä, jos vain kärsit yhteydenpidosta. Et sinä häntä tarvitse lasten kasvatukseen. Exä tekee sen mitä tekee ja sinä toimit omilla säännöillä omassa kodissa. Kyllä lapset oppivat että eri paikoissa on eri säännöt.
5) Pidä huolta itsestäsi! Hyvinvoiva, onnellinen ja vahva aikuinen luo hyvän kasvualustan lapsille. Onnellisen aikuisen kanssa kasvaa onnellisia lapsia.
Kirjoittaja on poistanut tämän viestin
Jälkimmäinen mies pahasti häiriintynyt, mikään, kerrassaan MIKÄÄN ei toimi!
Onneksi Suomessa on sopimusvapaus, jonka mukaan voi sopia ihan mistä vain, mitä ei laki kiellä. Tähän vedoten tekisin todella tarkat sopimukset etävanhemman kanssa, jotta kaikilta maailman yllätyksiltä varauduttaisiin ennakkoon. Sopimuksia ei kannata ollenkaan aliarvioida. Muistakaa myös se, ettei toinen ole korvausvelvollinen sopimusrikkomuksista ellei asiasta erikseen sopimuksessa mainita.
Jos on ajauduttu epämiellyttävään tilanteeseen, niin ehdottomasti kannattaa tehdä sopimukset uudelleen. Niin pitkään kun asiat on paperilla, on niiden kiistäminen täysin turhaa.
Aloittajalle suosittelen, että jo lastenne vuoksi istahdatte exäsi kanssa pöydän ääreen ja teette uudet, tarkemmat sopimukset. Laittakaa ehdottomasti kohta lasten tapaamisista; etävanhempi saa tavata lapset kerran kuussa ja muista vierailuista hän ilmoittaa lähivanhemmalle esimerkiksi viikkoa ennen. Kannattaa myös mainita se, ettei etävanhempi saa ottaa vastaan lapsilta penniäkään rahaa ja lahjat hän kustantaa omasta taskustaan. Sopimusrikkomuksesta tapaamisoikeuden menetys.
On täysin normaalia, että toista vanhempaa kiinnostaa lasten tekemiset, mutta voitte sopia esimerkiksi, että lähetät hänelle viikottain tai kuukausittain jonkun yhteenvedon lasten menoista.
Itse ehdottomasti kannatan sopimuskeskustelua, jos ei kyetä keskustelemaan asiallisesti muuilla tavoin. Ei mitään hölläämistä, vaan kaikki paperille ja oikeuden kautta.
Itseäni ketuttaa suunnattomasti se, että vanhemmat purkavat pahan olonsa lapsiin. Hei haloo, vanhemmat erosivat toisistaan ja lapsille ei ole siihen eroon osaa eikä arpaa. Mutta kuitenkin he kärsivät tilanteesta eniten. Miten ihmeessä vanhemmat voivat olla niin julmia lapsilleen? Lasten ja nuorten pahoinvointi hurjan eromäärän myötä näkyy tilastoissa psyykkisinä sairauksina, syrjäytymisenä ja milloin minäkin häiriökäyttäytymisenä.
Mielestäni vanhempien tulisi tehdä kaikkensa, jotta vanhempien ero ei vaikuta lapsiin. Jos ei tähän kykene, niin silloin ei erota. Ei todellakaan ole reilua pilata lastensa elämää omilla välien selvittelyillä!
Tällainen on SUOMEN LAKI!
Itselläni ei kyllä tulisi mieleenkään näitä korvauksia hakea. Kamala homma ja olisi se aika sairasta jos sakoilla pitäisi etä pakottaa lapsiaan tapaamaan jossei muuten huvita.
Kyse on aina niistä katkerista uusista suhteista, heitä monet vanhemmat ei halua lastensa lähelle. Se on ymmärrettävää. Mutta nämä uudet katkerat suhteet kääntää sen niin, ettei oma vanhempi laske omaa lasta toisen luo, eikä huomaa että kyse on hänestä, vieraastaihmisestä, jota ei haluta lapsen lähelle.
Mites se uusi suhde nyt katkera voi olla? Uusi suhdehan on sitä parasta onnea.
Vanhalla suhteella voi olla katkeruuksia jos jotain jäi erotessa hampaankoloon.
Lähivanhemmalla on hirveästi menoja ja hänellä on aina joku sukulainen lapsiamme hoitamassa vaikka lapset voisivat kävellä luokseni tai minä voisin heidät hakea jos saisin vain pyynnön tai tiedon.
Eiköhän tämä vie jo "voiton" kaikista näistä em:sta kun pyynnöistäni huolimatta en saa viedä tai olla lasteni kanssa vaikka hänellä on menoja ja minulla olisi aikaa olla lasten kanssa. Sairasta ! Vallankäyttöä...?
Mutta jos nyksä on 40-vuotias, naimaton nainen jolla vielä ulkomainen adoptiolapsi, niin silloin lienee liika olettaa että hän osaisi asiallisesti kannustaa kumppaniaan. Tällainen haaskalintu ottaa kaiken mitä irti saa.
Muutenkin etällä on helpompaa arjessa, ei mitään huolta, silti kehtaa kitistä elareista.
Mitään syytä heillä ei ole kitinään, mutta jotklut vaan haluaa riitaa kehitellä, ja mikä sen helpompi aihe on kuin lapset.
Kovinkaan moni etä ei alkaisi siihenm ihin lähi, yh arki on niin raskasta, riippuen lapsimäärästä ja heidän iästään.
Kun lapset ovat omatoimisia ja isoja, sitten kiinnostuu etäkin heistä, mutta kun tämä raskain vaihe on käsillä niin etää ei näy ei kuulu.
Kauheet nimitykset etä ja lähi....parempia nimi ootellessa.
Tässä tapauksessa kun lapset eivät harrasta laskuvarjohyppelyä tahi muuta kallista harrastusta, lapsilisillä kykenee lähivanhempi (äiti) maksamaan peruskulut (vakuutus, puhelimet, harrastemaksut ja ip-kerhomaksun).
Isä maksaa 550 euroa elatusmaksua, joka siis on tässä tapauksessa vaatteisiin, kouluvälineisiin, harrastevälineisiin jne.
Ruoka ja talouskuluthan ovat molemmilla vanhemmilla oletetusti saman tasoisia, koska lapset ovat molemmilla yhtä paljon.
Eli 550 e kuussa = 6600 vuodessa. Sillä saa aika monet toppahousut ja takit, luistimista ja suksista puhumattakaan.
Provosoiva kysymys:
Miten tässä systeemissä äiti osallistuu lasten elättämiseen ts. varuste/vaatehankintoihin?
Kun edes 550 euroa ei mene lasten kuluihin.
Eli isä elättää entistä vaimoaan ja äiti maksaa lasten kulut isän maksamilla rahoilla.
Onko tämä systeemi Suomessa oikein? Korostan, että lapset ovat molemmilla yhtä paljon.
Vaikka joka kuukausi saisikin menemään lasten kuluihin tuon 550 e, niin miten äiti osallistuu em. kuluihin? EI nyt vaatteisiin ja harrastevälineisiin mene ainakaan tässä systeemissä 550+550=1100 e kuussa?!!!???
Kertokaa minulle kuin 6-vuotiaalle. En ymmärrä. Lähivanhemman on helppo rahastaa lasten isä köyhäksi. Varsinkin sisarparvessa vanhemmalta lapselta siirtyy nuoremmalle paljon kamaa. Turha ihmetellä, miksi on katkeruutta. Kysehän ei ole missään nimessä siitä, että isä ei tahdo osallistua elatukseen !!!
Se vaan on hauskaa, kun isä joutuu elämään lasten kanssa luottokortilla, ja äiti huuheltaa ympäriinsä tuhlaamassa lastensa rahoja. Onko tässä järkeä?
Jos itse olisin niin tyhmä, että maksaisin exälleni huvinvuoksi jotain rahasummaa kuussa, niin en nyt ehkä kuitenkaan kehtaisi tulla siitä tyhmyydestäni tänne huutelemaan ja kyselemään, et hei onks oikeesti oikein???? Hohhoijjaa..
Sori vaan, meillä toi tonni menee yhden lapsen tarpeisiin kuussa. Lapsi kun tarvitsee myös ikäkauteensa sopivia kehittäviä leluja, + harrastus ja kulttuurimenojakin on. Meillä ei kylläkään riidellä rahasta.
Sun lapses elää tietty kirppuvaatteissa, makaroonilla. Sääli häntä.
Kun se tunteiden palo on sammunut ja aurinkokin paistaa taas, niin voi huomata, että se ex-puoliso onkin ihan oikea ihminen omine vikoineen ja puutteineen. Ei asioista tarvitse olla samaa mieltä, eikä sopimusrikkoja ole tarkoituskaan hyväksyä. Ainoa asia mistä on hyvä olla samaa mieltä on se, että molemmilla vanhemmilla on yhtälainen oikeus rakastaa lapsiaan, eikä kummallakaan ole oikeutta tuhota lapsen psyykettä aikuisten pelleilyillä.
Ei ädin pidä tuputtaa lapsia isälle, kyllä se pitää miehen itse pitää huoli että tapaamiset onnistuu.
Pesunkestävällä narsistilla taas "kevätvedet" virtaavat solkenaan. Tiedättehän, että narsisti kääntää mustan valkoiseksi ja omista virheistään aina syyttää toisia! Minä noudatan sopimusta kirjaimellisesti, hän ei ja kenen vika? Teitysti minun ja käräjille mars mars :))
Ei siinä mitään, onneksi tekstarit tallessa, katotaan kumpi meistä on se HULLU?
Olin kuvitellut että olen yksin näiden tapaamis ja elatusmaksu asioiden kanssa. Luettuani huomasin ettei näin olekaan.
Elatusmaksuista meillä on haettu varattomuus päätös käräjiltä. Nykyiset tulot vaan ovat jo yksityisyrittäjällä kaukana omista keskiansioistani. Elarit tulevat minimi määrällä kelan kautta. Työttömätkin maksavat kiltisti lastensa kasvatukseen liittyvistä asioista vaan meillä huipputuloinen väittää tulojensa yhä huonontuneen, toista kertoo verotusansio. Jaksaako tästä taas lähteä käräjöimään?.. Niin..
Viimeksi isä oli sanonut teini-ikäiselle lapselleen ettei aio millään lailla osallistua heidän elämäänsä ostamalla mitään tai tukemalla harrastuksia elleivät asu samassa taloudessa hänen kanssaan. Tämä oli teinille jo hankala mietinnän paikka. Ei kukaan voi sanoa mielestäni omalle lapselleen noin, julmaa!
Turhaan parjataan aina lähivanhempia, toki heistäkin löytyy vikoja, kukaan ei vaan koskaan tue lähivanhempaa silloin kun ex on se "hankala".
Lukiessani jäi käsitys siitä että joku muukin ajattelee niin että etävanhemmalla on vain oikeuksia muttei velvollisuuksia lainkaan. Olen täysin samaa mieltä.
Harmillista kun hankalissa tapauksissa ne lapset siitä eniten kärsii, kuin aikuiset joihin "etä" suuntaa vihansa ja katkeruutensa. Itse en ole koskaan katunut eroani lasteni isästä ja otan kaiken tämän vaikeuden vastaan mitä lasten kasvattaminen tuo tullessaan. Nostakaa muutkin nenäpystyyn, tiedätte kaikkenne lapsillenne antaneen kun pyritte tasapainoisesti niitä kasvattamaan. Kuulostaa ehkä jopa hieman marttyyrimaiselle mutta milläs sitä muuten eteenpäin mennään. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä tässä suhteessa. Kyllä se leuka sieltä pakosti joskus ylös nousee!
p.s. Yritä tässä nyt sitten tukea lapsen ja isän suhdetta...
Pitäisikö jo oppia jakamaan vastuuta..
Silti olemme Niskavuoren Hetoja ja selviydymme.Itsekin otan huumorin mukaan oikein hulluissa tilanteissa.Kun tuntuu siltä että avioliitossa kasvatit yksin lasta yrittäjämiehen kerätessä itselleen tavaroita ja rahaa.Aikaa ei ollut perheelle.,Eikä ne mitkään muutkaan asiat ole erotessa poistuneet.No nythän erotessa narsisti-miehelle kuuluukin kaikki,naiselle ei mitään asenne.
Vieläkin pitäisi hoivata exää henkisesti kuin pientä lasta.Lapsi on aikuinen,mies
lapsi.Miehen isovanhemmat vielä oikein kannustavat häntä siihen.Hei kasva jo aikuiseksi,katkaise napanuora vanhempiisi mies.
Aina se on työttömyyden noustessa käynyt ennenkin näin.
Itsekin lapsiperhetyötä tehneenä ammattilaisena,kaksi aikuista ja yhden murrosikäisen lapsen kasvattaneena,sekä tällähetkellä yksinhuoltajuutta opetellessa sanonkin että ihmisparat lapset,eksät ym.ovat yhtä ymmällä tilanteista.
Lastensuojelusta ei aa apua,perhe-ja kasvatusneuvolat ovat täpötäynnä aikoja ei saa tilanteen selvittämiseksi ja ohjeiden saamiseksi.Asianajajat eivät paneudu heikomman osapuolen asemaan.Äiti tai isä -parat joiden luona lapset asustaa yrittävät ensinnäkin selvitä vanhemmuudesta pitkälle yksin,taloudellisesta puolesta,lapsen hyvinvoinnista ja pyrkimyksenä saada kasvatettua fiksu yksilö yhteiskuntaan toisen osapuolen koko ajan kiusatessa.Hattua nostan lähivanhemmille,mitalin ansaitsisivat työstään.Tietenkin kiusaajakaan ei voi hyvin ja tarvitsisi apua.
Olen sitä mieltä että meillä lait-ja asetukset koskien lasten ja perheiden asioita ovat auttamattomasti vanhentuneita nyky-yhteiskunnan hektiseen elämään.
Ilmeiseti viranomaisetkin tarvitsisivat paljon koulutusta työnsä hoitamiseen Nämä asiat eivät vain käytännössä kohtaa ja kaikki kokevat että eivät tule apua saaneeksi.
Tarttis jotain tehdä.Vanhemmat exätkin ja muut osapuolet eivät selviydy yksin tilanteesta.Elikä turha hakea syntipukkia vaan asiaa pitäisi yhteistyössä tutkia ja parannella eri viranomaisten ja eronneiden perheiden kesken.Mitkä ovat konkreettiset asiat,jotka pitäisi muuttaa ja miten,että apua ja tukea saataisiin ja lapsi ei olisi se osapuoli joka kehityskykynsä takia on kaikkein heikoimmilla lenkissä.
kyllä se läheisyys on lähin rakentama mielikuva enemmän kuin etävanhemman todellista toimintaa
Toivon todellakin narskun kuolemaa, että vihdoinkin saisi muu perhe hengittää vapaasti.
Lapseni on murosikäinen nyt, mutta ihan pienestä asti hän on manipuloinut ja kertonut lapselle, että mä en halunnut häntä synnyttää ja että yritin häntä tappaa jo ennen syntymää. Hän vie minut käräjille aina silloin talloin lapsen huoltajuudesta ja lähettelee sossuun kaikki keksimiä juttuja, esim. Että pahoinpitelen, että annan lapselle alkoholia, kun en itsekään juo, eikä meidän perheessa alkoholi käytetään.
Lisäksi jättää hakemasta tapaamispäivinä, koska matkustelee paljon ja houkuttelee muina aikoina poika sinne lahjan ja hauskanpidon voimalla. Kuulustelee ja videoitte ja painostaa puhumaan videolle minusta asioita, mutta poika näyttää niisä videoissa pelokkaalta ja ristiriitäinen. Poliisille hän on niitä vienyt, mutta ne ovat hätä vastaan kääntyneet. Uhkailee tehdä pojasta perinnöttömän jos ei menee hänelle asumaan ja välillä poika menee sinne, eikä halua edes tulla kotiin. Ostelee paljon lahjoja, mutta juuri niillä rahoilla, mitä mä annan viikorahasta, ostelee myös hänen rahoilla, mutta mitään ei anna tuoda kotiin. Äitienpäivänä poka oli viikonlopun siellä ja hän ajoi mun etupihaan pojan kanssa, kun poika pääsi meille pyysi rahaa ostaanksen minulle äitienpäivä kukka, koska isä ei antanut raha. tässä olisi paljon kerrottavaa, mutta en jaksaa kaikkia kirjoittaa menisi koko päivän ja viikon. Haluaisin ystävän, jolla on samat ongelmat ja voisimme tästä tukea toisiamme.
Olimme sopineet asioista, kun asiaa kirjattiin oikeusaputoimiston asianajan kanssa.
Mutta en ollut asiaan perehtynyt ja astuin kyllä liukumiinaan.
Kun asiat viimein menivät siihen, että ilmoitin; tämä on tässä, haluan eron, X-mies soitteli tiedon kaikille tuntemillemme, laskua kertyi 780 mk.
Olimme juuri muuttaneet ja hakeneet asumistukea, koska molempien piti alkaa opiskella, X-mies oli ollut opiskelijana jo viisi vuotta. Asumistuki tuli eli 3 kk ajalta taannehtivasti X-mies vaati sen itselleen, koska on vuokran maksanutkin, tosin minun palkkatulollani.
Hän ei ollut palkkatyössä yli viiteen vuoteen, minä tein kolmea työtä edellisellä paikkakunnalla 12 tuntia /60 tuntia viikossa.
Oli perheen yksihuoltaja.
Maksoin puhelinlaskun ja annoin saadun tukirahan 1890 mk X-miehelle.
Hän ilmoitti, ettei voi alkaa tässä tilanteessa opiskelemaan, eikä ole mitään tuloja. Oli juuri saanut syyskauden opintolainani 3400 mk.
Miehellä jäi asunnon avain, koska oli tarkoitus; Hän on tarvittaessa (sairaus tai minun koulu) hoitamassa poikia olivat silloin 1v. ja 4v.
No joo hän kävi “kotona” vein leivonnaisia pakastimesta ruokakomerosta elintarvikkeita pesuaineita jne. Hän vei lapset ulos tuli sisälle ja käveli kokoajan perässäni tai seisoi takanani, kehotin menemään ulos lasten kanssa, en itse jätä heitä yksi ulos.
Lastenhoitoa tai mitään lapsiin liittyvää ei tehnyt, kun tuli lapsia tapaamaan otti ja teki itselleen syötävää ja keitti kahvit..
Lopulta sanoi: kuules nyt tämä huusholli ei ole enää sinun tankkaus asemasi, jos et ole lasten kanssa tänne ei tarvitse tulla.
Pistin asumuseron vireille ryhmä tapaaminen oli oikeusaputoimistossa virkailija minä ja X-mies. X- mies kehotti pyytämää lapsista yhteensä 900 mk/kk, minulla ei ollut tietoa enkä ymmärtänyt edes kysellä tietoa elatusavuista.
Minä olin perheen elättäjä siihen asti.
Asianajaja oli nuori juuri eronnut nainen jonka X-mies tiesi, minä en. Aviomies jätti naisasianajajan kahden pienen tytön kanssa, joten siinä oli sukulaissielu.
Mies tuhahteli, valitti ja käänteli naamaansa, kun asianajaja puhui elatusrahan määrästä. Oli niin ällikällä lyöty X-miehen käytöksestä, etten saanut sanaa suustani.
Asianajaja määräsi elatusavun yhteensä 640 mk/kk. X-mies pyysi summaa alemmaksi, ei pysty maksamaan, ei ole tuloja. Siihen asianajaja sanoi, ei voi ennepää laskea, tuon SE saa jo sosiaalitoimelta.
Tunsin itseni potkituksi koiraksi.
Elatusapu on ensimmäinen raha jonka sain X-mieheltä perheen talouteen, se maksettiin ensi kerran 1.2.1980 jolloin asumuserosta tuli virallinen. Lapset olivat silloin 2v.5 kk ja 4v. 10 kk Koulukaverit eivät uskoneet elatusavun määrää, koska toinen eronnut luokalla sai yhdestä lapsesta 750 mk. Asia ei tietysti heille edes kuulunut, mutta huuli lensi hervottomana, se loukkasi todella.
Opintolainani oli käytetty marraskuun puoleen väliin, hakeuduin anomaan toimeentulotukea 1,5 kk eli vuoden lopulle.
Sosiaalivirkailija haukkui minut pystyyn, siitä että maksoi puhelinlaskun ja annoin asumistukirahat X-miehelle.
Perustelu: puhelinlasku oli molempien velvollisuus ja asumistuki perheelle, ei miehen. Minulla oli kuitit tilinsiirrosta ja puhelinlasku.
Siinä sitä istuin minä, joka olin viisi vuotta tehnyt 60 tunnin työviikkoja ja elättänyt itse perheeni.
Koulu lasten kuljettaminen hoitoon kaupassa käynti perheen hoito ja lukeminen oli väsyttänyt minut niin, etten osannut sanoa mitään. Ymmärsin kyllä mitä virkailija sanoi, mutta yhtään sanaa tai asiaa ei tullut mieleeni.
Ruoka varastoissa kävi huju, ruokaa katosi, samoin muuta taloustavaraa jopa WC paperi rullat hävisivät. Ilmoitin X-miehelle, että pyydän asuntoon lukon vaihdon, jollen saa avainta pois. Ilmoitan myös syyn, ette anna avainta ja käytät sitä luvatta vieden asunnosta ruokaa. Eiköhän lasku siitä osoiteta sitten sinulle. Harkinta ajan jälkeen hän toi avaimen.
Tämä oli aloitus ja pientä siihen mitä tulossa oli.
Sosiaalipuolen naisillehan käy kyllä, koska lastensuojelu ei ole lasten tukemista tai heidän auttamistaan vaan siitä on tehty pisnes.
http://www.taloussanomat.fi/ihmiset/2012/06/16/lapsibisnesta-ei-valvo-kukaan/201231577/137?fb_ref=artikkeli&fb_source=timeline
Kyllä moni etäisi tekee lähiäipän elämästä puhdasta helv..iä. Ei välttämättä suoraan käräjöimällä vaan tällasilla pienillä v-mäisillä asioilla joita sitten yritetään selitellä oikeiksi. Mullakin on oikeuteni, on lause jota mun ex on käyttäny tosi usein. No joo-o, mutta oikeuksiin kuuluu myös vastuu.
Isi ei ole maksanu koskaan mitään ylimäärästä, vaikka oon yrittäny pyytääkki. Kiertotietä sitten kuulin olevani juuri tällanen "riivinrauta", jopa keskinäiset riidat uuden puolison kanssa olivat kuulemma mun syytä... Lopetin kaikenlaisen yhteydenpidon. Ei ollut hyvä sekään. Meni sos.tädeille vinkumaan etten tue lasten ja isän suhdetta...
Miten nää sos.tädit onkin niin helposti miehen puolelle menviä? Ei auttanut vaikka lapset itse sanoivat haluavansa mennä isin luo useammin ja etten minä isiä mitenkään mustamaalannut, vaan että isillä on työkiireitä, ja siksi ei hae. Pyyhkeitä tuli ja uhkauksia että huoltajuus laitetaan harkintaan ellen lopeta... Lopeta mitä? Vastuutaan pakoilevan, katkeran miehen keksimiä juttuja...
Lapset käy kylässä, nimenomaan kylässä, heille ei ole järjestetty mitään omaa isän uuden perheen keskelle, kork. kerran kuussa ja silloinkin yleensä ovat yhden yön...
Ärsyttää lasten puolesta, mutta kukaan ei nosta tällasta ongelmaa esille, aina vaahdotaan vain isän oikeudesta!
Lapsen isä osoittautui “hieman” erilaiseksi isäksi ja ihmiseksi kuin oli antanut ymmärtää ja siksi halusin eron jo heti niin aikaisin, ettei siitä koituisi lapselle enempää traumoja.
Lapsen isä (jota kutsun nyt Mikoksi) vaali perinteisiä malleja, joihin kuuluu äidin kotona oleminen, lapsen hoito ja siivoaminen. Kun taas isälle kuului työssä käynti ja suuri ylpeys siitä, että hänellä oli vaimoke kotona hoitamassa kaiken ja ottamassa isää vastaan puhtaalla kodilla ja lämpimällä ruoalla.
Isän velvoitteisiin kuului myös mennä baariin istumaan ja keräilemään naisten puhelinnumeroita(ihan vaan kaverimielessä) ja naapurin vaimon suuteleminen vaimon omissa häissään, joista sain kuulla naapurilta eromme jälkeen.
Seurusteluumme kuului myös Mikon jatkuvat epilepsia kohtaukset, joita hän sai aina sunnuntaina aamupäivällä, koska oli nauttinut liikaa alkoholia lauantaina , vaikkei ko. lääkityksen kanssa olisi saanut nauttia ollenkaan alkoholia. Mikon mukaan kohtaukset johtuivat kuitenkin stressistä, joka ilmeisesti aina iski sunnuntai-aamusta.
Viimeisessä kohtauksessa Mikko kaatui vasta syntyneen lapsemme päälle ja tämä saattoikin muistini mukaan olla se viimeinen tippa.
Ongelmat yhteishuoltajuudessa alkoivat heti, kuten arvata saattaa. Mikko oli äärimmäisen katkera minulle erosta, koska olen kuitenkin äärimmäisen jalatmaassa ja oikeamielinen ihminen, joka ei halua pahaa kenellekään, päinvastoin yleensä itse otan kärsijän roolin, jos joku muu siitä hyötyy.
Tämä siis ilmeisesti otti Mikkoa paljon pattiin, koska hävisihän hän parhaimman naisen, jota olisi fiksumpi mies pystynyt vedättämään miten päin vaan ja nauttia siis täydellisestä elämästä ja idyllistä loppuun saakka.
Näin ei kuitenkaan käynyt ja Mikko varmaan syvällä sisimmässään tiesi että oli mokannut ja pahasti.
Nyt hänen täytyisi siis kostaa tälle hyvälle ihmiselle, joka ei häntä huolinut. (voi olla narsistille todella paha paikka ihan oikeasti!)
Sovimme että isä ottaisi lapsen joka toinen viikon loppu ja kesälomaksi 2 viikoksi. Joulu ja uusivuosi menisi vuorovuosin.
Nopeasti kävi kuitenkin ilmi, ettei Mikkoa yhteinen lapsemme kamalasti kiinnosta ( jälkeen päin ajateltuna ihan ymmärrettävää, koska parhaimman naisen kanssa saadun lapsen hoitaminen YKSIN, voi pikkusen heikentää itsetuntoa). Joten Mikko päätti kostaa. Mikkoahan ei näin kohdeltaisi, onhan hän sentään päästänyt siittimestään spermaa, jonka seurauksena syntyi lapsi jonka… niin siihen ne Mikon avut sitten jäivätkin tosiaan…
Joka tapauksessa Mikon itsetuntoa oli loukattu niin pahasti ja koska lapsihan oli pieni, eikä ymmärtäisi moneen vuoteen mitään, niin helpostihan muutaman kostokeinon keksisi, ilman että siitä jäisi kiinni kenellekään ulkopuoliselle. Olihan tämä helvetin nainen sen ansainnut, koska jätti hänet!
Ensimmäinen keino, joka varmasti kaikille tulee mieleen; peru isävuorosi niin myöhään kun pystyt, koska tällöin pilaat mahdollisimman hyvin ja perusteellisesti äidin menot.
Jos äiti nostaa tästä metelin, arvostele!
Arvostele äitiyttä; miten sä voit ajatella omia menojasi ennen lapsen tarpeita?
Etkö tiennyt mitä äidin velvollisuuksiin kuuluu?
Hyvä äiti ottaa vastuun lapsestaan, äidin velvollisuus on hoitaa lasta, etkö sitä tiennyt kun lapsen halusit?
Nyt kun sinulla on se lapsi, niin nyt sinun pitää se hoitaa?
Jos vedät metelin tästä, mitä isä/Mikko tähän sanoo; no tietysti haukkuu sinut sairaaksi ja itsekkääksi, jonka nyt vaan pitää ottaa se vastuu lapsesta.
Tätä arvostelua ja isävuoron peruutusta kestää siis koko sen ajan, kun lapsi on sen ikäinen, ettei sitä voi jättää yksin taikka omille koulukavereilleen yökylään.
Omalla kohdallani jaksaminen oli vielä vähän haastavampaa, koska lapsen isoäiti oli alkoholisti (nyt edesmennyt) ja isoisä asui muualla. Isovanhemmista ei siis akuuttia apua voinut vaatia, eli ainut keino oli peruuttaa omat menot, niellä se ***** mitä Mikko tahallaan teki ja olla kuin ei olisikaan.
Sanottakoon tähän väliin että Mikolla itsellään oli hyvä tilanne, molemmat isovanhemmat olivat ja ovat vieläkin elossa ja pystyvät auttamaan akuutisti jos poikaansa ei lapsesta vastuunottaminen kiinnosta.
Näin he myös usein tekivät.
Lapsi on nyt kasvanut, 12 vuoden ikäinen ja alkaa jo tajuamaan mikä on meininki.
Mikon on nykyään vaikeampaa perua isävuoroaan, koska lapsi itse kysyy miksi isä ei ota häntä tai halua nähdä.
Lapsi ei ole kovin suuri isäfani tätä nykyä. Ja ongelmia on ilmaantunut lisää.
jatkuu..
Lapsemme on alkanut myös kärsimään isällä käynneistä useammasta syystä.
Seuraavat asiat olen kuullut lapsen suusta, joista joistain olen ottanut yhteyttä suoraan isään, joka on kieltänyt ja väittää että lapsi valehtelee.
Mikko mm. arvostelee lapsemme vaatetusta ja ulkonäköä: Lapsen olemus on kuulemma nuhjuinen, hiuksia ei ole harjattu tarpeeksi usein, kynnet ovat epäsiistit, vaatteet ovat epäsiistit tai liian halvan oloiset, kävelytyyli ei ole hyvä.
Mikko palveluttaa lastaan ja lapsi ei uskalla sanoa ei:
Lapsi voi olla huoneessaan leikkimässä ja Mikko on sohvalla. Mikko huutaa että ojentaisiko lapsi kaukosäätimen joka on sohvan vieressä, mutta niin kaukana, ettei isä ylety siihen nousematta.
Mikko pyytää tuomaan vesilasillisen, vaikka itse olisi lähempänä keittiötä ja lapsi esim. tietokoneella.
Mikko pyytää tulemaan sammuttamaan valot heidän makuuhuoneestaan, koska itse ovat jo sängyssä, eivätkä jaksa nousta sammuttamaan itse.
Olen kysynyt lapselta että miksi suostut, niin isä kuulemma alkaa huutamaan jos lapsi ei tottele.
Palveluttaminen ei lapsen mukaan ole satunnaista, vaan jatkuvaa, joka mielestäni on jo lähes sadistista hallintaa. Ja mieleeni tuleekin, kostaako isä nyt lapselleen sitä että jätin hänet?
Tällä hetkellä tilanne on se, että lapsi on viettänyt kesälomaa isänsä kanssa 3 päivää, koska isä haluaa viettää lomansa tyttöystävänsä kanssa, eikä siis lapsensa kanssa.
Asia on siinä mielessä hyvä, koska lapsi ei edes enää halua isälleen.
Nyt kysymys kuuluukin, onko tässä mitään minulla tehtävissä?
Onko Mikolla niin paha katkeruus minua kohtaan, että kostaa sitä jo lapselleen ja pystyykö tuohon vetoamaan jos haluaisi yksinhuoltajuutta?
Mitä olette mieltä, kannattaako yksinhuoltajuus tässä vaiheessa, eikö lapsi voisi huomattavasti paremmin ilman isänsä jatkuvaa kostamista ja arvostelua?
Onko kellään mitään kokemuksia tästä?
Lopuksi, itselläni on tilanne hyvä. En hetkahda Mikon arvostelusta ja kostoista enää ja minulla on hyvä parisuhde sekä hyvä suhde lapseeni, enkä vaihtaisi mitään pois.
Ainut asia mikä huolettaa, on Mikon vaikutus lapseen. En missään nimessä halua että lapsi saa kokea tarpeetonta ******, vain siksi että mä en suostunut Mikon alistettavaksi loppu elämäkseni, jota se nyt kaiketi kostaa!
Tarpeettomiin ja loukkaaviin viesteihin en vastaa, ja olisi mukava saada neuvoja fiksummilta!
itse yh-äidin kasvattama sanoisin, että oman kokemukseni mukaan, lapselle on tärkeää tietää kuka hänen isänsä on ja minkä näköinen hän on, myös mahdolliset sisarpuolet on tärkeä tietää. itse olen ollut kiitollinen äidilleni, ettei hän ole koskaa mustamaalannut (vaikka aihetta olisi) tai estänyt minua tapaamasta isääni. minulla oli 7vuoden ajan jakso, jolloin en ollut isäni kanssa missään yhteyksissä, mutta juuri sisarpuolieni ja omien lasteni takia meillä on tällä hetkellä ihan asialliset välit. minä siis olin aloitteen tekijänä välien uudelleen lämmittämisessä. oma x-mieheni ei ole ollut huoltajuuspäätöksen jälkeen missään yhteyksissä lapsiinsa, minä kerran soitin ja kehoitin ottamaan yhteyttä, tuloksetta näemmä. olen päättänyt puhua isästä, jos lapset hänestä jotain kysyvät, mutta muuten elämme ja suunnittelemme tulevaa vain kolmistaan. tilanne on nyt helpompaa, kun muutimme pois etän paikkakunnalta ja mikään täällä ei muistuta isästä. tulevaisuus näyttää kuinka tapaamisten käy, jos isä on tulossa, kerron siitä lapsille vasta kun auto kaartaa tuohon talon eteen.
en tiedä onko tästä meidän stoorista muille apua, mutta haluan sanoa, et jos teistä äideistä tuntuu siltä, ettei isä ole lapsilleen hyväksi (esim mt-ongelmat) taistelkaa!
Viimeisin uhkailu lastensuojeutyöntekijöillä, kun äiti lomalla tapaa ystäviään ja on sitä seuraelämää :). Ilmoitin, että tervetuloa vaan, keitän kahvit, niin ei tarvitse tyhjin käsin meillä viranomaiset vierailla :))
Tää kusipää on hakenut yhteishuoltajuutta, yksinhuoltajuutta jne. milloin mitäkin ja uhkaillut käräjillä kahden kuukauden välein. Käräjillä ollaankin istuttu seitsemän kertaa muistaakseni. Exä juristi ei ota enää miehen puheita tosissaan ja uusia käräjiä ei tällä haavaa tiedossa.
Olen se vanhempi kenen luona "saa tehdä mitä vaan" eli niitä asioita , joita kotona ei tehdä. Tyttäreni täyttää 14v, ja täällä hän saa olla lähiössämme ulkona ilman valvontaa, käydä tien toisella puolella kaupassa, viettää aikaa vastapäisessä talossa kaverinsa luona (tuttava perhe) ja kaveri saa olla meillä. Saa itse valita vaatteensa mitä päälleen laittaa ( kunhan ovat säädylliset) ja viimeikoina alkanut jopa meikkaamaan (hillitysti). En lue hänen tekstiviestejään enkä päiväkirjaansa. Kotiituloajat ovat selkeät ja omat jäljet siivotaan.
Tälläinen äiteys on isän ja hänen uuden naisensa mielestä huonoa toimintaa. Kotonaan kasvatetaan pullossa ja pääpaino jopa meidän tapaamisiimme liittyvissä päätöksissä on uudella naisella. Rahakin hankintoihin ( kunhan on mitä he haluavat ostaa) kelpaa vaikka tienestit kotipäässä on moninkertaiset verrattuna omiini. Ostan täällä kaikki henkilökohtaiset tarvikkeet tytölle, nämä hän vie kotiin. Vaatteita en uskalla mukaan enää antaa, sillä ne yleensä otetaan pois, paitsi silloin kun ostokäsky on äitipuolelta käynyt.
Vaikka kysymys on teinitytöstä, ei hänellä ole mitään kyseiseen ikään usein liittyviä pahoja mielessä. Hyvä niin. Arvostan kuria mutta liika on liikaa. Tytöllä on loistava isä, mutta valitettavasti koen kasvattavani lastani tämän naisen kanssa. Puhevälejä meillä ei tosin ole.
Olen se paska vanhempi joka toimii juuri päinvastoin kuin kotona. Olin huolissani kuinka tämä vaikuttaa tyttöön, ja yritin aika ajoin selitellä kotona tehtäviä täysin mielipuolisia päätöksiä ja kieltoja tyttärelleni rakkautena, mutta itse en voi tuohon hulluuteen lähteä. Tahdon tarjota tyttärelleni mahdollisuuden kasvattaa myös omaa järkeä tehdä valintoja ja itseluottamusta.
Pakko silti myöntää, etten aina saa pidettyä suutani kiinni ja ärräpäät lentelee kun tytär kertoo kodin tapahtumista. Näinhän ei saisi tehdä, mutta toisaalta, näissä "keskusteluissa" on myös tytöllä mahdollisuus purkaa omia tuntemuksiaan ja päädymme yhdessä sättimään asioita. Kotonaan on tunteilut kielletty eteisessä seisottamisen uhalla.
Olen kerännyt asioita jopa paperille jotta voin tarvittaessa kertoa kaikki hulluudet esim. sos.toimessa. Kuitenkin jättänyt ottamatta yhteyttä, sillä mitä se auttaisi. Todennäiköisesti kääntyisi minua vastaan, sillä isä on loistava henkisessä väkivallassa ja saisi murrettua minut välittömästi.
Joo se siittä.
Ihannehan olisi, että eronneetkin vanhemmat pyrkisivät kasvattamaan lapsensa sovussa ja samalla tavalla. Usein silti katkeruus, viha, uudet puolisot yms.tulevat sotkemaan välit ilman, että niitä tiedostetaan. Taistellaan huoltajuuksista ja haukutaan sossutätejä. Lopputuloksena hämmentyneitä ja onnettomia lapsia, jotka valitettavasti ottavat mallia vanhemmistaan.
Kaikki puhuvat lapsen parhaasta, ilman objektiivista näkökantaa. Käräjillä voiton vie parempi asianajaja. Lapsen parhaasta ei ole takeita. Exiä sätitään joka mutkassa, oli ne sitten oikeassa tai väärässä. Ei välttämättä lasten kuullen, vaikka sitten keskustelupalstalla tai ystävien kesken.
Haaveeni olisi saada edes omalle lapselleni yhdenmukainenkasvatus ja itselleni rohkeutta pitää puoliamme. Isältä toivoisin luottamusta kasvatukseeni.
Valitettavasti liikaa pyydetty.
Meillä etä tekee kaikkensa ärsyttääkseen. Jatkuvasti jää vaatteita sinne ja lapsi tulee huonommilla kamppeilla takasin kuin mitä on mennyt. Nyt se keksi alkaa vaihtaa omaa vaatevarastoaan uuteen laittamalla lapsi pienillä vaatteilla minulle ja minä laitan oikean kokoisilla etän luokse. Näin kivasti hän saa sinne uudet vaatteet ilman vaivannäköä. Lisäksi jos pyydän tuomaan jotain takasin esim. verkkatakki jäi sinne niin ei, kaksi viikkoa kyselin sen perään. Tai talvella jäi hanskoja. Ei jaksais aina ostella uusia topparukkasia. Nykyisin hoitoreppu jää hoitoon siksi aikaa kun lapsi menee etän luokse. Yleensä se tuli aina tyhjättynä ja kuravaatteet rikkinäisinä. Siis ihan tahallista kiusaa. Minun pitäisi sitten hankkia hienot vaatteet kun on etän isän synttärit tai muut juhlat.
Nyt viimeisin on lomamatka. Hän ei suostuu mitenkään kertomaan minne menevät tai milloin. Olen kuulemma kateellinen, katkera ja kyttään. Eli etällä on Oikeus viedä lapsi lomalle, mutta ei mitenkään velvollisuutta ilmoittamaan siitä toiselle vanhemmalle. Kateellinen en ole, koska kykenen kyllä itsekin matkustamaan, katkeruuteen en viitsi energiaa tuhlata ja kyttääminen ei kiinnosta. Hän se kyllä kyttää perääni (ajelee vanhempieni ohi kun ollaan siellä vaikka parempi tie kulkee muualta, tulee perässä kauppaan ja ajelee kylällä perässä). Nyt olen vielä jättänyt asiat tähän kun ei haluaisi lapsen vanhemman kanssa olla huonoissa väleissä ja sotkea poliisia asioihin.
Kaiken aikaa on jatkuvaa kiusantekoa. Lapsi on vielä alle eskari-ikäinen. Nyt alkaa jo puheet lapsella menemään siihen tyylin, että etä kieltää puhumasta asioita minulle. Mutta tämä totuudentorvihan laulelee ne minun sukulaisille. Lisäksi etän luokse mennään aina Lomalle. Siellä olo on lomailua ja aina sinne mennessä on yllätyks odottamassa. Siis lapsi kertoo sen jo kotiin tullessa, että seuraavan kerran etällä on yllätys odottamassa. Alan olla jo niin väsynyt ja avuton asioiden vuoksi. Ei valvojat ota kantaa näihin. Vielä on toista vuosikymmentä jäljellä tätä hirsipuuta. Lapsi kun tulee täysi-ikäiseksi niin shampanjapullo pyötään ja tanssiksi =)
Kunhan monesti kiusaa ja tekee itsestään säälittävän, jotta kaikki säälisi ja voivottelisi.
Kyllä lähillä on suurempi vastuu lapsista, ja luulisi etän nyt sen verran viitsivän että itse hoitaa tapaamiset, ei kä jättää äidin vastuulle kaikkea. Miehet taitaa vaan itse olla ikuisia lapsia.
Tutkimuksen aineisto tulee vain minun käyttöön. Juuri sinun tarinasi on tärkeä, jotta saadaan tietoa ja asioille näkyvyyttä ja työkäytäntöjä voidaan kehittää näissä tilanteissa.
Voit olla minuuun yhteydessä sähköpostitse hhyppane@ulapland.fi tai puhelimitse 045 8800444 jos kiinnostuit kertomaan tarinasi
Eli järkyttävää lähivanhemman käytöstä estää lasta tapaamasta etävanhempaa useammin kuin tapaamissopimuksessa lukee!
(tuollainen tilanne mitä esitit on käytännössä.. ei prosenttiluokkaa vaan promilleluokkaa....)