Veneilykokemus?

19+18

Tällä palstalla olevassa uusimmassa laivurikurssikeskustelussa ensimmäinen kirjoittaja sivusikin tätä aihetta jo mukavasti, mutta haluaisin kuulla palstalaisten kommentteja tähän

Mikä tekee merenkävijästä/veneilijästä kokeneen?

Onko esim 20 vuotta purjehtinut kokeneempi kuin 10 vuotta purjehtinut? Kauden pituus ja aktiivisuustaso kun vaihtelevat huimasti; riippuen veneen lasku- ja nostoajoista yksi purjehduskausi voi toisella veneilijällä olla kaksikin kertaa niin pitkä kuin toisella.

22

540

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • 9+10

      Veneilijä, joka on tehnyt kaikki mahdolliset mokat, voidaan pitää kokeneena veneilijänä. Hyvää veneilijää hänestä ei välttämättä tule koskaan.

      • 20/16

        Tuskimpa löytyy täältä hyvää vastausta, sillä kokeneet veneilijät eivät kirjoittele tai muutenkaan repostele osaamisellaan.
        Muut sitten kirjoittelevatkin omista ja vähän muidenkin taidoista.
        Se on vähän niinkuin kaikisa muissakin hommissa, että laiskat töitänsä luettelee.


      • Vanha Veneilijä
        20/16 kirjoitti:

        Tuskimpa löytyy täältä hyvää vastausta, sillä kokeneet veneilijät eivät kirjoittele tai muutenkaan repostele osaamisellaan.
        Muut sitten kirjoittelevatkin omista ja vähän muidenkin taidoista.
        Se on vähän niinkuin kaikisa muissakin hommissa, että laiskat töitänsä luettelee.

        Veneilyn oppii vain veneilemällä.

        Veneily on viimeisen 30–40 vuoden aikana muuttunut merkittävästi, kun itse aloitin matkaveneilyn -70 luvun loppupuolella, veneilyä ei voinut verrata tähän päivään. Merikartat olivat vanhoja, monet mittauksista olivat Venäjän vallan ajoilta olevia ja siksi epäluotettavia ja väyliä oli merkittävästi vähemmän. Saaristo oli ”aito ja neitseellinen”, Turun saaristossa ei suomenkielellä tullut juurikaan toimeen, vaan piti muistella koulu ruotsia ja yrittää saada itsensä ymmärretyksi.
        Partiolaisten ensimmäinen satamakirja oli tuolloin ilmestynyt, se oli suureksi avuksi aloittelevalle veneilijälle, jotakuinkin lähes kaikki sen paikat käytiin katsomassa vuosien varrella ja monia muita.
        Navigointi oli kartan ja kompassin varassa, kiirettä ei ollut, nopeus oli 6 solmua ja saaristo ehti piirtyä eri suunnilta korvien väliin, niin etten ole karttaa enää pitkään tarvinnut, vaikka yhä edelleen on aina merellä liikuttaessa veneessä auki saaristomeren kartta taitettuna ja pienoismerikartat ja tietysti se plotteri.
        – 80 alkupuolella varsinaista elektroniikkaa veneessä edustivat VHF-puhelin ja radio.
        Veneen vaihduttua -85 suurempaan siihen asennettiin radionavigaattori, joka oli hieno, mutta paikannuksen kannalta sillä ei juuri tehnyt mitään, viimeistään ukkonen sekoitti sen. Ensimmäisen GSP:n hanki -90 luvun alkupuolella, oliko sille varsinaista tarvetta, sitä en osaa sanoa, olen aina ja yhä edelleen pitänyt hienoista ”vempaimista” joille harvemmin on todellista käyttöä, mutta pitää pysyä ajan hermolla.
        Olen huolestunut oppivatko ne veneilijät tuntemaan saariston, jotka ensimmäisestä veneestä alkaen liikkuvat vain tuijottamalla plotteriin ja ajamalla keskellä väyläviivaa.
        Miten heidän korvien väliin piirtyvät saarien ja luotojen muodot ja onko liikkuminen yhtä nautinnollista ja rentouttavaa, kuin niille jotka muistavat joka kummelin ja viitan paikan ulkoa. Minulla ei ole autossa navigaattoria, kerran jouduin turvautumaan kännykän navigaattoriin löytääkseni tietyn osoitteen, hienosti löysin, kun joka käännös kerrottiin navigaattorista, mutta en osaisi samaan osoitteeseen uudelleen ilman navigaattoria!
        Osaavatko plotteriveneilijät ajaa saaristossa väylien ulkopuolella ilman plotteria?
        Veneily on hieno harrastus, liikkuu siellä sitten minkälaisella veneellä tahansa. Veneilijäksi ei synnytä, vaan siihen kasvetaan kokemusten myötä. Kurssit ovat avuksi ja niitä kannattaa käydä, mutta veneilyn voi oppia vain veneilemällä.
        Järki pitää aina olla mukana, meri on monesti lempeä, mutta toisinaan armoton. Veneilyssä pitää varautua pärjäämään itse, apu on aina kauempana, kun maantiellä.


      • Mika22

        Juuri näin. Kokemuksen karttumisen pitää olla nousevaa, mutta ilman liian isoja kerta-annoksia. Ettei opettavainen moka muuttuu onnettomuudeksi.

        Omat rajat pitää tuntea, mutta vähitellen kokemuksen karttuessa liikkuu kovemmalla kelillä, hankalammissa paikoissa jne. Tästä voisi varmaan moni veneilijä kertoa esimerkkejä.

        Jossain englantilaisessa purjehduskirjassa verrattiin "10 vuoden kokemus vs. 10x yhden kauden kokemus"


      • 5+19
        Vanha Veneilijä kirjoitti:

        Veneilyn oppii vain veneilemällä.

        Veneily on viimeisen 30–40 vuoden aikana muuttunut merkittävästi, kun itse aloitin matkaveneilyn -70 luvun loppupuolella, veneilyä ei voinut verrata tähän päivään. Merikartat olivat vanhoja, monet mittauksista olivat Venäjän vallan ajoilta olevia ja siksi epäluotettavia ja väyliä oli merkittävästi vähemmän. Saaristo oli ”aito ja neitseellinen”, Turun saaristossa ei suomenkielellä tullut juurikaan toimeen, vaan piti muistella koulu ruotsia ja yrittää saada itsensä ymmärretyksi.
        Partiolaisten ensimmäinen satamakirja oli tuolloin ilmestynyt, se oli suureksi avuksi aloittelevalle veneilijälle, jotakuinkin lähes kaikki sen paikat käytiin katsomassa vuosien varrella ja monia muita.
        Navigointi oli kartan ja kompassin varassa, kiirettä ei ollut, nopeus oli 6 solmua ja saaristo ehti piirtyä eri suunnilta korvien väliin, niin etten ole karttaa enää pitkään tarvinnut, vaikka yhä edelleen on aina merellä liikuttaessa veneessä auki saaristomeren kartta taitettuna ja pienoismerikartat ja tietysti se plotteri.
        – 80 alkupuolella varsinaista elektroniikkaa veneessä edustivat VHF-puhelin ja radio.
        Veneen vaihduttua -85 suurempaan siihen asennettiin radionavigaattori, joka oli hieno, mutta paikannuksen kannalta sillä ei juuri tehnyt mitään, viimeistään ukkonen sekoitti sen. Ensimmäisen GSP:n hanki -90 luvun alkupuolella, oliko sille varsinaista tarvetta, sitä en osaa sanoa, olen aina ja yhä edelleen pitänyt hienoista ”vempaimista” joille harvemmin on todellista käyttöä, mutta pitää pysyä ajan hermolla.
        Olen huolestunut oppivatko ne veneilijät tuntemaan saariston, jotka ensimmäisestä veneestä alkaen liikkuvat vain tuijottamalla plotteriin ja ajamalla keskellä väyläviivaa.
        Miten heidän korvien väliin piirtyvät saarien ja luotojen muodot ja onko liikkuminen yhtä nautinnollista ja rentouttavaa, kuin niille jotka muistavat joka kummelin ja viitan paikan ulkoa. Minulla ei ole autossa navigaattoria, kerran jouduin turvautumaan kännykän navigaattoriin löytääkseni tietyn osoitteen, hienosti löysin, kun joka käännös kerrottiin navigaattorista, mutta en osaisi samaan osoitteeseen uudelleen ilman navigaattoria!
        Osaavatko plotteriveneilijät ajaa saaristossa väylien ulkopuolella ilman plotteria?
        Veneily on hieno harrastus, liikkuu siellä sitten minkälaisella veneellä tahansa. Veneilijäksi ei synnytä, vaan siihen kasvetaan kokemusten myötä. Kurssit ovat avuksi ja niitä kannattaa käydä, mutta veneilyn voi oppia vain veneilemällä.
        Järki pitää aina olla mukana, meri on monesti lempeä, mutta toisinaan armoton. Veneilyssä pitää varautua pärjäämään itse, apu on aina kauempana, kun maantiellä.

        Itse -70 luvulla veneilyä harrastaneena ja nyt uudelleen harrastuksen aivan toisilla vesillä aloittaneena sanoisin että kyllä plotterinavigoinnillakin oppii meriympäristön ja rantojen sekä saarten muodot tuntemaan niin että plotteria tai karttaa ei enää välttämättä tarvitse.
        Enemmän minua huolestuttaa suuntaus jonka mukaan väylä on kuin jonkinlainen tie jolla ei oletusarvoisesti voi olla mitään esteitä ja toisaalta väylän ulkopuolisen alueen käyttö nähdään jonkinlaisena navigointivirheenä. Varhain veneilyn aloittaneena itse ajattelen että veneilijän on tunnettava väylällä tai sen välittömässä läheisyydessä olevat kivet ja myös tarvittaessa esimerkiksi olosuhteiden pakosta kyettävä kulkemaan väylien ulkopuolella. Ehkä nimenomaan plotterit ja parantuneet kartat ovat luoneet harhakuvan siitä että väylillä pysyttäessä ei kivelle voi ajaa. Ehkä asia on sellainen että sitä on nykyveneilijän vaikea nähdä. Henkilökohtaisesti minua vain häiritsee ajatus siitä, että väylä on ehdottomasti turvallinen alue, tai että väylän ulkopuolella kulkeminen olisi jotenkin edesvastuutonta ja harkitsemattomuutta.


      • 5436654767
        5+19 kirjoitti:

        Itse -70 luvulla veneilyä harrastaneena ja nyt uudelleen harrastuksen aivan toisilla vesillä aloittaneena sanoisin että kyllä plotterinavigoinnillakin oppii meriympäristön ja rantojen sekä saarten muodot tuntemaan niin että plotteria tai karttaa ei enää välttämättä tarvitse.
        Enemmän minua huolestuttaa suuntaus jonka mukaan väylä on kuin jonkinlainen tie jolla ei oletusarvoisesti voi olla mitään esteitä ja toisaalta väylän ulkopuolisen alueen käyttö nähdään jonkinlaisena navigointivirheenä. Varhain veneilyn aloittaneena itse ajattelen että veneilijän on tunnettava väylällä tai sen välittömässä läheisyydessä olevat kivet ja myös tarvittaessa esimerkiksi olosuhteiden pakosta kyettävä kulkemaan väylien ulkopuolella. Ehkä nimenomaan plotterit ja parantuneet kartat ovat luoneet harhakuvan siitä että väylillä pysyttäessä ei kivelle voi ajaa. Ehkä asia on sellainen että sitä on nykyveneilijän vaikea nähdä. Henkilökohtaisesti minua vain häiritsee ajatus siitä, että väylä on ehdottomasti turvallinen alue, tai että väylän ulkopuolella kulkeminen olisi jotenkin edesvastuutonta ja harkitsemattomuutta.

        "Itse -70 luvulla veneilyä harrastaneena ja nyt uudelleen harrastuksen aivan toisilla vesillä aloittaneena sanoisin että kyllä plotterinavigoinnillakin oppii meriympäristön ja rantojen sekä saarten muodot tuntemaan niin että plotteria tai karttaa ei enää välttämättä tarvitse. "

        Normaali ihminen ei voi muistaa kaikkia kviä ja saaria joita itämerellä on. On myöskin edesvastuutonta kulkea väljemmillä vesillä ilman paperikarttaa.


      • 25
        5+19 kirjoitti:

        Itse -70 luvulla veneilyä harrastaneena ja nyt uudelleen harrastuksen aivan toisilla vesillä aloittaneena sanoisin että kyllä plotterinavigoinnillakin oppii meriympäristön ja rantojen sekä saarten muodot tuntemaan niin että plotteria tai karttaa ei enää välttämättä tarvitse.
        Enemmän minua huolestuttaa suuntaus jonka mukaan väylä on kuin jonkinlainen tie jolla ei oletusarvoisesti voi olla mitään esteitä ja toisaalta väylän ulkopuolisen alueen käyttö nähdään jonkinlaisena navigointivirheenä. Varhain veneilyn aloittaneena itse ajattelen että veneilijän on tunnettava väylällä tai sen välittömässä läheisyydessä olevat kivet ja myös tarvittaessa esimerkiksi olosuhteiden pakosta kyettävä kulkemaan väylien ulkopuolella. Ehkä nimenomaan plotterit ja parantuneet kartat ovat luoneet harhakuvan siitä että väylillä pysyttäessä ei kivelle voi ajaa. Ehkä asia on sellainen että sitä on nykyveneilijän vaikea nähdä. Henkilökohtaisesti minua vain häiritsee ajatus siitä, että väylä on ehdottomasti turvallinen alue, tai että väylän ulkopuolella kulkeminen olisi jotenkin edesvastuutonta ja harkitsemattomuutta.

        Ihmettelen tuota ihmettelyäsi ajatuksee väylän ehdottomasta turvallisuudesta. Sikäli kuin puhumme pohjakosketusten riskistä, niin asiahan juuri niin: väylä on tutkittu ja siellä MKL, tai nykyään kai Trafi, takaa, että ilmoitettu syvyys löytyy. Missään väylän ulkopuolella taas ei voi olla ihan varma.


    • 20/16

      Taidankin heti perua puheeni, sillä vanha veneilijä kertoikin veneilyn osaamisen ja taitamisen, niin perusteellisesti. Joten kiitokset.

    • 8+8

      Veneilykokemusta mitataan usein nimenomaan vuosissa. Veneilykokemusta ei pidä sekoittaa veneilytaitoon, jota voidaan mitata paremminkin merimaileissa ja uusien veneilykohteiden määrässä sekä kaikkinaiseen veneen turvalliseen hallintaan. 10 vuotta purjehtineella voi siten olla moninkertaiset veneilytaidot 20 vuotta veneilleeseen verrattuna.

      • 12+13

        Hyvin muotoiltu. Asiahan on juuri niin, että periaatteessa voit purjehtia vuosissa vaikkapa 50 vuotta ilman, että taitoja ja tietoja karttuu mukaan yhtään. Ja jos purjehdit 50 vuotta niin, että käyt vain pari kertaa kesässä merellä niin vuosissa kokemusta on paljon, mutta itse touhusta kokemus on aika ohutta.

        Mm. vierasvenesatamat ovat kesäisin täynnä näitä "vanhoja merikarhuja", jotka muistavat aina julistaa kuinka mones vuosikymmen on merenkulkua menossa. Valitettavasti vain unohtuu mainita aktiivisuus- ja taitotaso tai vastaavat kokemus, koska vuodet eivät tosiaan kerro juurikaan mitään.

        Mutta hämmentää tässä myös se, että esim Merikarhut ry peränkuuluttaa kokemusvuosia, merimaileja jne jne, joiden perusteella ei kuitenkaan saada tietoa hakijan taidoista. mutta ehkä he arvioivat jotenkin niin, että mitä enemmän on merenkulkuvuosia takana, sitä todennäköisempää on että taitojakin olis.


      • ei mitattavaa
        12+13 kirjoitti:

        Hyvin muotoiltu. Asiahan on juuri niin, että periaatteessa voit purjehtia vuosissa vaikkapa 50 vuotta ilman, että taitoja ja tietoja karttuu mukaan yhtään. Ja jos purjehdit 50 vuotta niin, että käyt vain pari kertaa kesässä merellä niin vuosissa kokemusta on paljon, mutta itse touhusta kokemus on aika ohutta.

        Mm. vierasvenesatamat ovat kesäisin täynnä näitä "vanhoja merikarhuja", jotka muistavat aina julistaa kuinka mones vuosikymmen on merenkulkua menossa. Valitettavasti vain unohtuu mainita aktiivisuus- ja taitotaso tai vastaavat kokemus, koska vuodet eivät tosiaan kerro juurikaan mitään.

        Mutta hämmentää tässä myös se, että esim Merikarhut ry peränkuuluttaa kokemusvuosia, merimaileja jne jne, joiden perusteella ei kuitenkaan saada tietoa hakijan taidoista. mutta ehkä he arvioivat jotenkin niin, että mitä enemmän on merenkulkuvuosia takana, sitä todennäköisempää on että taitojakin olis.

        Kokemukselle ei ole mitään mitta-asteikkoa, joten arvioinnissa joutuu tukeutumaan niihin mitattaviin. Mailejakin voi tehdä helpoilla ja vaativilla tavoilla ja erityisesti kilpailemalla hankitut mailit ovat kokemuksellisesti arvokkaita. Merikarhujen tapauksessa määrien ohella tärkeitä ovat suosittelijoiden lausunnot.


      • ex-jäsen
        ei mitattavaa kirjoitti:

        Kokemukselle ei ole mitään mitta-asteikkoa, joten arvioinnissa joutuu tukeutumaan niihin mitattaviin. Mailejakin voi tehdä helpoilla ja vaativilla tavoilla ja erityisesti kilpailemalla hankitut mailit ovat kokemuksellisesti arvokkaita. Merikarhujen tapauksessa määrien ohella tärkeitä ovat suosittelijoiden lausunnot.

        Sen ken nykypäivänä merikarhuihin liittyy on täysin kokematon sekopää. Tyyppi haluaa mökkeillä, mutta niissä mk mökeissä ei saa kuitenkaan yöpyä. Purjehtijalle taas ilmaisia ja maksullisia satamia on maapallo täynnä ja aivan turhaa on kuulua johonkin saariseuraan. Löytyy saunoja muualtakin kuin mk-saarista.


      • jodl anus
        ex-jäsen kirjoitti:

        Sen ken nykypäivänä merikarhuihin liittyy on täysin kokematon sekopää. Tyyppi haluaa mökkeillä, mutta niissä mk mökeissä ei saa kuitenkaan yöpyä. Purjehtijalle taas ilmaisia ja maksullisia satamia on maapallo täynnä ja aivan turhaa on kuulua johonkin saariseuraan. Löytyy saunoja muualtakin kuin mk-saarista.

        Pääsipä seura(oi)staan erotettu saimaan jodlaaja jälleen ääneen.


      • 2454
        jodl anus kirjoitti:

        Pääsipä seura(oi)staan erotettu saimaan jodlaaja jälleen ääneen.

        Pääsipäs uppotukkiveneilijä purkamaan pahaa oloaan taas nettiin.


      • pata kattilaa
        2454 kirjoitti:

        Pääsipäs uppotukkiveneilijä purkamaan pahaa oloaan taas nettiin.

        Sillä, joka muita nimittelee sekopäiksi, on paha olla. Eikä ihme, kun kukaan ei tykkää.


      • ghuhguhtu
        pata kattilaa kirjoitti:

        Sillä, joka muita nimittelee sekopäiksi, on paha olla. Eikä ihme, kun kukaan ei tykkää.

        Skitsoa on kelata samoja saaria vuodesta toiseen, eikä pääse suomen etelärannikkoa kauemmaksi.


      • anna palaa
        ghuhguhtu kirjoitti:

        Skitsoa on kelata samoja saaria vuodesta toiseen, eikä pääse suomen etelärannikkoa kauemmaksi.

        Lakkaa sitten skitsoilemasta ja lähde sitten kauemmaksi purkamaan pahaa oloasi, ei kukaan estä.


      • .,m90093
        anna palaa kirjoitti:

        Lakkaa sitten skitsoilemasta ja lähde sitten kauemmaksi purkamaan pahaa oloasi, ei kukaan estä.

        Niinhän saariseuroihin kuulumattomat purjehtivat kauempana kuin seurasaarissa skitsoilevat.


    • 7+14

      Joo, tätä kokemuskysymystä voi laajentaakin: minulle on veneiljänä tullut vastaan kavereita, jotka muistavat kertoa miten kokeneita ovat esim veneen moottorin, lämppärin ja muiden asioiden hoidossa.

      Ainahan voi sanoa että on esim 30 vuotta huoltanut moottorinsa joka syksy itse ja olisi siten kokemusta paljon. Itse tuossa menneenä syksynä arvioin, että pahimmassakin tapauksessa moottorin syyshuolto (siis jos suurempia ongelmia tai korjattavaa ei satu olemaan), vie absolut max 2 tuntia. jos tämän on tehnyt itse 30 vuotta, niin aikaa on mennyt 60 tuntia. Jos haluaa päästä kokemuksessa samalle tasolle, niin töistä vaan viikko lomaa ja tekemään huoltoa huollon perään; päivässä sen tekee 6 kertaa läpi ja jos näitä 12 tunnin päiviä tekee viikon niin, kas vain, on yhtä kokenut moottorinhuoltaja kuin tämä "vanha konkari".

      Luvut olivat hatusta heitettyjä, mutta jos kokemusta pitää itselle saada niin aika nopeastihan se tulee. Purjemanööverit ja rantautumiskerrat pystyy myös tekemään päivän aikana aika monta kertaa jos oikein asiakseen ottaa...

    • mikki merelle lähten

      Ylimielisyys on kokemattomuuden mittari.
      Itse varaudun ja valmistaudun joka kerta vesille lähtiessä. En koe itseäni "kokeneeksi merenkävijäksi", joten pieni määrä kunnioitusta ja pelkoa meren voimia kohtaan on aina takataskussa.

    • näinkin

      eli 10v veneillyt voi olla kokeneempi kuin 20v veneillyt

    • Kaikenlaisia

      Jotkut veneilee vuosikymmeniä mökkilaiturin ja lähisataman kaljaterassin väliä.

      Ne ketä aina on suuna päänä, niillä ei venettä koskaan ole ollutkaan.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Pride-liputus närästää monissa Suomen kunnissa

      Suomen lipun nostamisesta on laki. Pride‑liputuksesta ei. Kieltäytyviin kuntiin kohdistuu poliittista painostusta kuin k
      Maailman menoa
      32
      3503
    2. On tiedossa, että venäjämieliset diggaavat diktatuurista venäjää

      jossa ei esim. ole sanan- ja lehdistönvapautta. Mutta keitä nämä venäjän palvojat sitten ovat, ei heitä toki paljon ole
      Maailman menoa
      23
      2279
    3. Vihreiden, SDP:n ja Vasemmistoliiton kannattajista selvästi alle puolet on miehiä

      ja silti joku punafeministi valitti kokoomuksen naiskannattajien puutteesta, vaikka siellä on enemmän naisia kuin punavi
      Maailman menoa
      79
      2218
    4. Belfastissa käynnissä kunnon persuilu

      Joku random mamu tekee rikoksen, niin sikäläiset naamiopersut kostavat tuhoamalla kantaävestön omaisuutta. Liekö siellä
      Maailman menoa
      42
      2091
    5. Persujen kannatusromahdus tekee kesästä 2026 nautinnollisen

      Satoi tai paistoi, niin Suomen kansalaisella on kuluvana kesänä syytä hymyyn. Niin upealta tuntuu persujen kannatusroma
      Maailman menoa
      56
      1474
    6. Mitä kirjainta haluaisit

      Ra kastella mahdottomasti?
      Ikävä
      74
      1386
    7. Kaunein nimi

      Mikä on mielestäsi kaunein miehen ja naisen nimi? Haluaisitko itse olla joku toisen niminen?
      Ikävä
      69
      947
    8. Onko kaivattusi rohkeampi kuin sinä?

      Vai oletko sinä rohkeampia? Mikä on rohkea teko, minkä sinä tai kaivattusi on tehnyt? Mitä siitä seurasi?
      Ikävä
      46
      903
    9. Farmi-Amski ja Jucci Hellström - Sydämiä satelee - Onko tässä jotain enemmän?

      Amskidamski Anne-Mari Tarkkio ja Jucci Hellström olivat samaan aikaan Farmi Suomi -realityssä. Nyt somessa on nähty mat
      Kotimaiset julkkisjuorut
      9
      807
    10. Rakastan sinua hiljaisuudessa

      Rakastan sinua hiljaisuudessa. Olisit minun tai et, olen odottanut sinua vuosisatojen ajan. Ilman sinua sydämeni on yksi
      Rakkaus ja rakastaminen
      35
      783
    Aihe