Kerronko tunteistani vai pidänkö itsellä?

Mitä mies ajattelee naisesta, joka käytännössä roikkuu menneessä? Ihastuin jokunen vuosi sitten erääseen mieheen ja lyhyesti ilmaistuna käytiin jonkinlaisilla treffeillä pari kertaa. Siinä oli kaikenlaista meneillään (mulla), mm. oma ero selvittämättä loppuun (ei avioliitto) ja lopulta vetäydyin pois jne. Kului vuosi ja päätin kysyä kuulumisia sekä pyytää anteeksi aiheuttamaani pahaa mieltä. Mies tapaili silloin erästä toista. Kerroin että vanhat jutut on jääneet mieleen ja olisin halunnut sanoa että en saa häntä mielestä pois eli olen umpi-ihastunut. Lopulta juttu meni kuitenkin siihen (ehkä omasta syystäni) että mies totesi etten ole hänelle tarpeeksi "räväkkä". Okei, tuntui pahalta ja halusin unohtaa koko miehen. Jouduin ja joudun kuitenkin edelleen näkemään häntä välillä, tosin ihan vilaukselta. Ja se tässä onkin ongelmana, että ajattelen edelleen samalla tavalla kun hänet näen. Yritän unohtaa ne vanhat tunteet joita hänen kanssaan tuli, mutta pelkään tehneeni pahan virheen, kun en tutustunut häneen paremmin.

Voisin koska tahansa laittaa hänelle vaikka tekstaria, mutta itsetuntoni ja ylpeyteni ei enää anna periksi. Enkä halua olla hänen silmissään takertuva ja rasittava, hänkin kun mainitsi ettei itke naisten perään ja menee kyllä elämässä yleensä eteenpäin. En siis haluaisi enää tuntea mitään, häntä kohtaan mutta voi herranjumala multa lähtee jalatkin alta edelleen pelkästä ajatuksesta.