Kyseenalaistaako "maineen" suojeleminen yhteisön arvomaailman?

Jo tapahtuneissa asioissa on olemassa vain yksi totuus! Kun kuuntelee joitakin ihmisiä, niin heille saattaa olla hyvin epäselvää miten joku asia on tapahtunut ja kohta hämärää mitä itse on tehnyt tai mihin on syyllistynyt. Samaiset ovat niitä, jotka ovat täysin varmoja jostakin toiseen liittyvästä asiasta, vaikka asiassa ei ole mitään perää. Jos on vahingoittanut toista henkisesti tai ruumillisesti, ei sellainen takuulla unohdu eikä se teko miksikään muutu. Valehtelu järkyttää.

Siitäkin huolimatta johto on katsonut, että liikkeen kannalta on maineen säilyttäminen valehtelulla pienempi paha kuin liikkeen tosiasiallinen toteaminen rypeämisestä julkitulleissa asioissa.

En muista, en tiedä, ehei, ei, ei...en minä sitä tarkoittanut, ymmärsit väärin, eikö se sitten olekaan, en voi tehdä asialle muuta, minä luulin jne. - nämä ovat/olivat esim. hoitokokouksissa/-tilaisuuksissa väkivaltaan syyllistyneen puolusteluja.

Jumala valmistaa yhteisöä kohtaamaan hoitokokous-/tilaisuusväkivallan/pahuutensa. Keskustelut hitokokouksista ovat jääneet viime aikoina taka-alalle ja syystäkin - valtavan pedofiliaryöpyn vuoksi, joka kestää vielä uusia tapauksia odotellessa. Molemmissa "vääryyksissä" on samanlaisia piirteitä. Täysin syyttömät uhrit syyllistetään ja väärintekijästä tehdään sankari. On vallankäyttäjä, joka timii omien etujensa saavuttamiseksi uskonnon varjolla.