Kauanko voi kestää?

Tila on arvioitu ja nyt siitä on tarjottu ENEMMÄN kuin sen arvioitu arvo. Eli ostajalle sijainti on täydellinen, joten siksi olisi valmis maksamaan siitä ylihintaa. Minäkin olen ymmärtänyt, että tila on jaettava, jos joku niin haluaa, mutta nyt alkaa näyttää siltä, ettei tarvitsekaan. Juuri siksi kyselenkin, että kuinka kauan tämä kaikki voi kestää ennen kuin sen vanhan mummon on PAKKO suostua myyntiin, toisin sanoen maksaa muut pois, jos ei paperiin tule nimeä.

Tosiasia on, että jos nämä nykyiset ostajat löytävät riittävän hyvän paikan itselleen nopeammin kuin me saamme sen allekirjoituksen, niin kukaan ei tule koskaan maksamaan yhtä hyvää summaa tilasta. Sen jälkeen myynnistä on vielä vaikeampi päästä yksimielisyyteen.

Se vanha ruova ei tule koskaan itse hyötymään omaisuudestaan, se on selvä. Hän on iältään ja kunnoltaan sellainen, että joka päivä voi olla viimeisensä ja jos ei olisikaan, niin mitään ei kuitenkaan pysty tekemään eikä mistään mitään ymmärräkään. Hänellä ei myöskään ole perillisiä, joten hänen osuutensa jaettaneen meille sisaruksille sitten kun aika jättää.

Tässä tapauksessa, kuten varmaan monissa muissakin, yritetään kai saada mahdollisimman sovussa homma hoidettua, ettei tulisi sisarusriitoja. Osa perillisistä elää taloudellisesti tiukkoja aikoja, on lapsia ja omia velkoja, joten heidän kohdallaan taloudellinen panostaminen tilan kunnostukseen on aivan mahdotonta. Toisaalta perillisiä on sen verran paljon, että vaikka tilasta kohtuullinen summa maksetaankin, ei kyse ole mistään monista kymmenistä tuhansista henkilöä kohden, joten siksikin tuntuu niin kummalliselta, että pitää muutamista tuhansista riidellä myyntihinnassa, kun se näkyy muutamina satasina sitten jokaisen perintöosassa.

----- kirjoitti:

Tila on arvioitu ja nyt siitä on tarjottu ENEMMÄN kuin sen arvioitu arvo. Eli ostajalle sijainti on täydellinen, joten siksi olisi valmis maksamaan siitä ylihintaa. Minäkin olen ymmärtänyt, että tila on jaettava, jos joku niin haluaa, mutta nyt alkaa näyttää siltä, ettei tarvitsekaan. Juuri siksi kyselenkin, että kuinka kauan tämä kaikki voi kestää ennen kuin sen vanhan mummon on PAKKO suostua myyntiin, toisin sanoen maksaa muut pois, jos ei paperiin tule nimeä.

Tosiasia on, että jos nämä nykyiset ostajat löytävät riittävän hyvän paikan itselleen nopeammin kuin me saamme sen allekirjoituksen, niin kukaan ei tule koskaan maksamaan yhtä hyvää summaa tilasta. Sen jälkeen myynnistä on vielä vaikeampi päästä yksimielisyyteen.

Se vanha ruova ei tule koskaan itse hyötymään omaisuudestaan, se on selvä. Hän on iältään ja kunnoltaan sellainen, että joka päivä voi olla viimeisensä ja jos ei olisikaan, niin mitään ei kuitenkaan pysty tekemään eikä mistään mitään ymmärräkään. Hänellä ei myöskään ole perillisiä, joten hänen osuutensa jaettaneen meille sisaruksille sitten kun aika jättää.

Tässä tapauksessa, kuten varmaan monissa muissakin, yritetään kai saada mahdollisimman sovussa homma hoidettua, ettei tulisi sisarusriitoja. Osa perillisistä elää taloudellisesti tiukkoja aikoja, on lapsia ja omia velkoja, joten heidän kohdallaan taloudellinen panostaminen tilan kunnostukseen on aivan mahdotonta. Toisaalta perillisiä on sen verran paljon, että vaikka tilasta kohtuullinen summa maksetaankin, ei kyse ole mistään monista kymmenistä tuhansista henkilöä kohden, joten siksikin tuntuu niin kummalliselta, että pitää muutamista tuhansista riidellä myyntihinnassa, kun se näkyy muutamina satasina sitten jokaisen perintöosassa.

Lue lisää

Edunvalvonnassa olevan osakkaan vuoksi pesän kiinteän omaisuuden myynti ja perinnönjako ovat hankalia ja aikaa vieviä, sekä vieläpä maistraatin valvomia.

Osakkaan ei ole pakko hyväksyä pesän omaisuuden myyntiä. Tästä ei suinkaan koidu kieltäytyjälle muita osakkaita suurempia maksuja tai muiden osuuksien lunastus pakkoa, kuten ekana vastanneen asiallisen vastauksen lopussa vihjattiin.

Perintökaareen kirjattu osakkaan jakovaatimus realisoituu vain siten, että jokaisella osakkaalla on oikeus hakea käräjäoikeudelta pesänselvittäjän/-jakajan määräämistä. Kun ette ole aikanaan tähän ryhtyneet, niin toimitusjaon prosessi ei varmaankaan ehdi neuvotellun kaupan vahvistamiseen. Pesänjakajankin pitää hakea/saada oikeudelta lupa kiinteän omaisuuden myyntiin, jos joku osakas ei hyväksy myyntiä.

Kun tämä virkaedunvalvoja ei sääntöjensä sitomana hyväksy kauppaa, niin tarkistakaa maistraatista (=edunvalvonnan vahti), että onko em. toimitusjakoa nopeampaa keinoa saada erikseen lupa tähän kauppaan.

28 kirjoitti:

Edunvalvonnassa olevan osakkaan vuoksi pesän kiinteän omaisuuden myynti ja perinnönjako ovat hankalia ja aikaa vieviä, sekä vieläpä maistraatin valvomia.

Osakkaan ei ole pakko hyväksyä pesän omaisuuden myyntiä. Tästä ei suinkaan koidu kieltäytyjälle muita osakkaita suurempia maksuja tai muiden osuuksien lunastus pakkoa, kuten ekana vastanneen asiallisen vastauksen lopussa vihjattiin.

Perintökaareen kirjattu osakkaan jakovaatimus realisoituu vain siten, että jokaisella osakkaalla on oikeus hakea käräjäoikeudelta pesänselvittäjän/-jakajan määräämistä. Kun ette ole aikanaan tähän ryhtyneet, niin toimitusjaon prosessi ei varmaankaan ehdi neuvotellun kaupan vahvistamiseen. Pesänjakajankin pitää hakea/saada oikeudelta lupa kiinteän omaisuuden myyntiin, jos joku osakas ei hyväksy myyntiä.

Kun tämä virkaedunvalvoja ei sääntöjensä sitomana hyväksy kauppaa, niin tarkistakaa maistraatista (=edunvalvonnan vahti), että onko em. toimitusjakoa nopeampaa keinoa saada erikseen lupa tähän kauppaan.

Lue lisää

olen itse riitaisan pesän osakas. lyhyesti vain että pahimmillan yksi uhkaili pakko huutokaupalla toinen rämis että " mulla on rahaa niin paljon että voin ostaa kaiken itselleni"
no, minä en uhkailuista välittänyt. otin yhteyttä juristiin joka oli auttanut kuolinpesä asioissa. hän antoi hyvät vastaukset kysymyksiini. ja hänen mukaan jos joku haluaa myydä oman osuutensa niin silloin vain hankitaan pesänjakaja joka yrittää etupäässä että kuolinpesä tulee yhteisymmärrykseen. ja jos ei ulkopuolisille sovinolla myydä silloin saa muut osakkaat maksaa sille joka haluaa omansa pois. ainahan joku osakas voi vitkutella vaikka kuinka kauan.
aloittelijan tapauksessahan he voivat kaikki vaatia pesän jakoa ja kai sen pitäsi olla mahdollista ? ja jos mummo ei myy vaan haluaa pitää omansa niin eikö ole päivänselvää että hän maksaa muut pois ?

kotkotkoo kirjoitti:

olen itse riitaisan pesän osakas. lyhyesti vain että pahimmillan yksi uhkaili pakko huutokaupalla toinen rämis että " mulla on rahaa niin paljon että voin ostaa kaiken itselleni"
no, minä en uhkailuista välittänyt. otin yhteyttä juristiin joka oli auttanut kuolinpesä asioissa. hän antoi hyvät vastaukset kysymyksiini. ja hänen mukaan jos joku haluaa myydä oman osuutensa niin silloin vain hankitaan pesänjakaja joka yrittää etupäässä että kuolinpesä tulee yhteisymmärrykseen. ja jos ei ulkopuolisille sovinolla myydä silloin saa muut osakkaat maksaa sille joka haluaa omansa pois. ainahan joku osakas voi vitkutella vaikka kuinka kauan.
aloittelijan tapauksessahan he voivat kaikki vaatia pesän jakoa ja kai sen pitäsi olla mahdollista ? ja jos mummo ei myy vaan haluaa pitää omansa niin eikö ole päivänselvää että hän maksaa muut pois ?

Lue lisää

Näin olin itsekin kuvitellut. Se mummohan ei puolla eikä vastusta mitään, koska hänen mielenterveytensä ei enää riitä elämään tässä maailmassa. Mahtaakohan edes tietää, mitä raha tarkoittaa. Hänen edunvalvojansa on ongelma ja sillä tuntuu olevan huomattavasti enemmän valtaa asioiden pitkittämisessä kuin mummolla itsellään. Mummo itse on mukava ja järkevä ihminen, joka ei taatusti viivyttäisi asioita, jos vain voisi ja kykenisi ne itse hoitamaan.

"Sikana säkissä" voi tietysti perintöosia ostella ja tulla pesän osakkaaksi tietämättä pesälle aikanaan tulevia jakokustannuksia.

Edunvalvojalla ei taida olla edes valtuuksia myydä päämiehensä kiinteää omaisuutta.
Ostamalla saadulla enemmistöllä ei ole mitään ylivaltaa yhteishallinnossa olevassa jakamattomassa kuolinpesässä, eli sama pattitilanne edessä mikä nyt kysyjällä.

Ei ole mahdollista myydä tilan murto-osia, eiväthän osakkaat omista kuolinpesän tilasta mitään murto-osia! Sen sijaan pesän osuuden voi myydä, jolloin tilanne kyllä saadaan sellaiseksi että ulkopuolinen ostaja omistaa esim. 5/6 kuolinpesästä ja holhotti 1/6, mutta silloinaan tilalle ei voi hakea lohkomista tai halkomista vaan pitää tehdä perinnönjako. Eli tällöinkin ostaja joutuu hakemaan perinnönjakajaa ja odottelemaan turhaan ja maksamaan tämän tuomat turhat kulut ja ottamaan riskiä siitä että homma kestää vuosia kun siitä löytyy joku uusi monimutkaistus. Moni ostaja tuskin tähän lähtee, tai ainakin tarjoaa kuolinpesän osuuksista vähemmän kun holhotin mukanaan tuoma rasitus hinnoitellaan kauppaan.

Osakkaat ehkä voisivat käydä osuuksilla kauppaa keskenään jossa suvun rahamies ostaisi osuuksia niiltä jotka ovat köyhiä ja velkaisia?

Pesän varoistahan nuo arviot maksetaan mutta hölmöä silti

4nihrsnnh kirjoitti:

Pesän varoistahan nuo arviot maksetaan mutta hölmöä silti

Niin, pesän varoista. Mutta kun ne pesän varat jaetaan, niin kaikille jää vähemmän sitä rahaa. Mutta pääasia, että saataisiin se homma hoitoon. Olen jo niin monta työtuntia tehnyt tuon asian kanssa ja tulen tekemään jatkossakin vielä, että alan tosissaan toivoa, että homma on kohta ohi.

Perusteleeko mitenkään miksi kolme arviota? Miksi ei samantie kahdeksaa? Hyvin ymmärtäisin toisen arvion, varsinkin jos itse hommaa arvioitsijan, mutta kolme erillistä jo vähän liioittelua. Voisikohan tuosta edunvalvojan toiminnasta tehdä mitään valitusta sen jälkeen kun homma on hoidettu? Pesän varojen tuhlausta tuo on.