Anoppi vie poikansa itsevarmuuden

Usein on niin että vanhemmat eivät jätä äiti/isä roolia taakseen vaan elävät samassa roolissa kuten silloin kun lapset olivat pieniä. Ja mitä tulee siihen osaamiseen niin usein äidit tietävät lastensa kapasiteetin asioissa. Minunkin tyttäreni alkoi muutama vuosi sitten opiskelemaan jotain mitä ei ollut saavuttanut kouluaikana, tiesin sydämmessäni että hän ei tule viemään lävitse sitä mutta yritin kannustaa silti ja puolen vuoden päästä tytär lopetti koulutuksensa.
Mitä tulee tähän äitiin joka sinun miehelläsi on, olisi hyvä jos hän jättäisi mölyt mahaansa ja katsoisi mitä tuleman pitää ja kannustaisi poikaansa sensijaan että valittaa asioista. Hyvä että sinä olet ymmärtänyt tilanteen ja voit johdatella hieman.
Tämän äidin pitäisi hellittää otettaan aika lailla ja ymmärtää että lapset ovat aikuisia.

"Olen nyt miettinyt jos reilusti soittaisin mieheni äidille tai veljelle, ja ilmaisisin huoleni. MUTTA pelkään ettei minua kukaan tosissaan ottaisi ja huonojen väliemme takia, yhteyden oton myötä välimme vain pahenisivat. Mitä mieltä?"

-Ilmaisemalla huolesi huolenaiheuttaneelle tuskin auttaisi. Se luultavammin aiheuttaisi lisää lannistamista, alaspainamista, itsetunnon-,ja arvon murentamista anoppisi toimesta. Hän aliarvioi jo nyt ihan tarpeeksi ja pahaa aiheuttaen poikansa kykyjä ja osaamista pilkkaamalla ja syyllistäen.
Perustelen tätä sillä että kertomasi mukaan hänen käytöksensä poikaansa kohtaan on muuttunut. Siihen on syynsä, sillä on jokin tarkoitus ja päämäärä.
Voisiko niihin vaikuttaa keskustelemalla rakentavasti väleistänne?
Vai onko kenties anoppisi luonteen päälle ottanut liikaa se, ettei hänen poikansa olekaan enää hänen määräiltävissään, manipuloitavissa milloin mihinkin? Etkä varsinkaan sinä.

Veljeen tukeutuminen onkin sitten eriasia jos heillä on hyvät ja lämpimät välit, eikä heissä ole havaittavissa kateutta ym. negatiivista.

"Selvää on että yritän tukea miestäni, pitää yllä hyvää suhdettamme, mutta se ei selvästi nyt yksin riitä, kun mieheni kaipaa myös perheensä tukea, minkä ymmärrän hyvin."

-Kaikki kaipaavat vanhempiensa ja läheistensä tukea ja rakkautta, olivat he minkä ikäisiä tahansa.
Kyseessä oleva äiti-ihminen ei rakkauttaan, välittämistään ja tukeaan suo ehdoitta ja pyyteettömästi.
Sikäli mikäli, mitä minä ihmisluontoa tunnen. Voin toki olla ihan metsässäkin anoppisi suhteen. Ehkä hän kaipaa vaan huomiota: nähkää minut, kuunnelkaa minua jne.

Avokkisi pitää sanoa ihan suoraan äidilleen että hänen mielipiteensä ei kiinosta että silleen. Avokin äidillä on alemmuuskompleksi ja otta päähän kun poika onkin koulutetumpi kuin äitinsä ja ainoa tapa on että olette ankin puolivuotta tai vuoden taysin omissa oloissanne ettekä pidä tai vastaa poikaystävän perheen puheluihin ja pitää myös miehesi sanoa että te olette nyt parinkunta ja se on tärkein että silleen. Anopille pitää laittaa kova kovaa vastaan ja tuommoinen aina pahenee iän myötä ja tuollainen toisen henkilon aliarvioiminen on ihnan hanurista kun vanhempien pitää kannustaa lapsiaan että pärjäävät elämässan. Sanokaa anopille ihan suoraan että jos haukkuminen ja aliarviominen ei lopu niin että pidä mitään yhteyksi avokkisi lapsuudenkotiin jos homma on tuollaista. ANtakaa samalla mitalla takaisin anopille että rupeatte arvosteleman kaikkea mitä anoppia puuhailee.

Voisitteko todellakin leventää rakoa anoppiin. Antakaa hänen olla omissa oloissaan. Hänen soittaesaan, ette vastaa puhelimeen ja jätätte vastaamatta sähkoposteihin.

Jos hän kovin alkaa patistamaan, aivan rauhallisella äänellä ilmoitatte että teillä on omien asioittene kanssa aivan tarpeeksi tekemistä, yritätte kaikkenne selvitä parhaalla mahdollisella tavalla. "Meillä ei enää yksinkertaisesti ole halua eikä voimavaroja kuunnella noin negatiivista puhetta ja aliaarvostusta. Me emme enää halua kuulla sitä. Ellei sinulla, hyvä äiti, ole positiivisempaa palautetta, niin on parasta ettemme enää kuule sinusta ennenkuin muuutat puhetyyliäsi."

Tuon selvemmin ei voi enää toiselle sanoa. Eikä tuo ole edes sanottu pahasti.
Se jättää oven raolleen aidille, mahdollisuuden lähestyä teitä paremmalla tavalla.

Antakaa hänelle tilaisuus valita, haluaako hä parantaa tapansa ja jatkaa yhteydenpitoa kanssanne vai ei.
Nyt kalikka on hänen kädessään.

Niin tai kysy joskus suoraan häneltä miksi hän on negatiivinen henkilö. sano että hänen poikansa ei voi hyvin kaikista huomautuksista joita satelle ja se saattaa vaikuttaa teidän suhteeseenne negatiivisesti jos vaan koko ajan ollaan vasta virrassa. Toivon hyvää jatkoa teile kaikesta huolimatta ja jos sinä olet vahvemoi teistä kahdesta niin ymmärrän että sinun on otettava päätökset

Olen samoilla linjoilla muutamien aiempien vastaajien kanssa, ettei kannattaisi sörkkiä niin tulehtunutta tilannetta enempää ja mieluummin ottaa etäisyyttä.

Anoppisi käytökselle voi olla niin miljoona eri syytä, että sinulla ja mieskaverillasi menisi koko elämänne sitä setviessä. Olette tehneet parhaanne saadaksenne välejä parannettua, mutta siihen tarvitaan myös anopin tahto ja koska anopilla ei tahtoa ole on tilanteenne sama kuin myrskyyn kuiskisitte.

Joskus asiat voivat muuttua sillä, ettei edes yritä muuttaa niitä. Anoppi tuntuu provoisoituvn puheistanne, joten lopettakaa puhuminen. Hiljaisuus voi olla hyvin vaikuttavaa etenkin, jos ei ole sellaiseen kohteluun tottunut. Pysyttelette yleisissä aiheissa ja jätätte kaiken muun sanomatta.

Uskon myös, että jos sinä kaiken aikaa pengot miehesi suhdetta äitiinsä et välttämättä vaikuta asiaan positiivisesti, vaan pikku hiljaa analysoinneillasi voi olla yhtä tuhoisa vaikutus miehesi itsetuntoon kun anoppisi käytös. Sinä et ole asiantuntija ja tuot esille vain oman näkökantasi, jolla haluat tarkoittaa hyvää, mutta mieti olisiko joskus hyvä tukea miestäsi olemaan ajattelematta anoppiasi ja elämään elämäänsä hyvin sinun kanssasi. Onhan teillä varmasti kaikkea muuta mukavaa, joista voitte ammentaa itsevarmuutta ja hyvää mieltä elämäänne? Ja sinä voit uuden vaihteen aloittaa päättämällä, että anoppi on hankala, so what, mutta me elämmekin omaa elämäämme.

Ikävä on myös loppuun todeta, että maailmassa on aina ihmisiä, jotka eivät pidä sinusta. Se ei ole kivaa, mutta keskitä ajatuksesi niihin, jotka puolestaan pitävät sinusta. Et voi kulkea analysoimassa jokaisen kanssa syitä pitämättömyyteen ja jos se sattuu olemaan anoppi, niin et todellakaan ole ainoa miniä maailmassa kokemassa sitä. Hyväksy tilanne ja muista, että olet arvokas miehellesi ja monelle muulle. Anna anopin märehtiä oloissaan.

VAI IIN